USA Road Trip, Dillon: Toinen leiriyö

Me yövyimme heti perään toisen yön leirintäalueella, mutta eri leirintäalueella.

Näin vuoden jälkeen alkaa muistot ja ajatukset leirintäalueista ja pikkukaupungeista sekoittua – oikeastaan ne sekoittuivat jo siellä reissussakin.

Onneksi puhelin tunnistaa sijainnin ja kertoo, että vietimme toisen yön Dillonissa.

Tämä leirintäalue piirtyy mieleeni siten, että se oli rauhallinen ja siellä oli reissun kauneimmat näköalat suoraan leiripaikkamme vieressä.

Minulle telttapaikkaa valitessa oli – tietenkin – tärkeää, että siitä on järkevä kävelymatka vessoille. Käytännössä vessat olivat melkein aina vapaat, koska suurimmalla osalla leirintäalueen asukkaista oli isot asuntoautot, joissa oli oma vessa.

Leirintäalueiden vessat olivat aina siistit. Varustelu vaihteli. Joskus oli vesivessa, joskus ei. Sitä ei oikeastaan voinut päätellä leirintäalueen ulkonäön perusteella, millainen vessa on kyseessä. Siistejä ne oli joka tapauksessa aina – ja aina oli vessapaperia! Kuljetin kuukauden melkein turhaan aivan jättimäistä määrää vessapaperia autossamme.

Maisemat ihan telttojemme vieressä.

Kävimme läheisessä pikkukaupungissa. En muista siitä mitään. Todennäköisesti söimme tai kävimme kaupassa.

Yksi hassu muisto jostain pikkukaupungista matkamme varrella on mielessäni. Kun olimme olleet yön tai kaksi leirintäalueella, ajoimme läheiseen kaupunkiin. Halusimme mennä syömään, mutta emme ulkoiluvaatteissa. Tästä syystä vaihdoimme vaatteet sutjakasti parkkipaikalla ennen kuin lähdimme etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Hihitimme keskenämme, että eipäs tiedä ihmiset, että tulimme suoraan metsästä.