Vuoden 2018 viisi luetuinta artikkelia

blogikollaasi

Viime vuonna blogini lukijamäärä kasvoi mukavasti, ja olen siitä kovasti iloinen. On mukavaa kirjoittaa muutenkin kuin vain omaksi ilokseen.

Tässä vielä viisi viime vuoden suosituinta postausta suosituimmuusjärjestyksessä:

  1. Näin säästät ruumalaukun hinnan: 11 vinkkiä käsimatkatavaroiden pakkaamiseen
  2. 13 vinkkiä:  Miten matkustat edullisesti?
  3. Uusi Vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?
  4. Vieraskynä: Seitsemän syytä matkustaa yksin
  5. 7 + 1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Voin siis todeta, että vinkit ja listat kiinnostavat lukijoita.

Millaisia vinkkejä toivoisit lukevasi tänä vuonna?

 

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani?

Vieraskynä: Inis Oirr: Kylpemisen taikaa

inisoirr1

Joskus paikka, jonka luulit tuntevasi läpikotaisin, yllättää. Ehkä klisee, mutta totta. Minulle niin kävi piskuisella Inis Oírrin saarella Irlannin länsirannikolla.

Olin vieraillut reilun viiden neliökilometrin kokoisella kalliosaarella jo niin monta kertaa, että yhteysaluksen henkilökuntaan kuuluva setä tervehtii joka kerta iloisesti bongattuaan minut laiturilla. Olen kiertänyt saaren useasti, ja tiedän jo, minne kallionkoloon on parasta linnottautua hyvän kirjan ja punaviinipullon kanssa.

Olen hätämajoittunut paikallisen hurling-valmentajan luo keskellä myrsky-yötä, kun B&B:ni muut vieraat pistivät majapaikkani ovet takalukkoon. Olen opettanut kyläkoulussa historiaa, laulanut kapinalauluja aamuviiteen asti ja saanut saaren yhteysaluksen kapteenin kääntämään lauttansa ympäri – muiden matkaajien ”iloksi” – kun jämähdin ottamaan aurinkoa kannelle kesken saarihyppelyn ja unohdin palata omalle saarelleni.

Inis Oírr on siis antanut paljon muistoja. Osa hauskoja, osa hulvattomia, osa jopa noloja. Eräs mieleenpainuvimmista muistoistani on silti reissu, jolloin löysin saarelle vast’ikään avatun day span.

Tai no, day spa kuulostaa ehkä hienommalta mistä todellisuudessa on kyse. Sitten viime vierailuni eräs saaren asukkaista, Annette, oli avannut kotitalonsa varastopäätyyn piskuisen hoitolan, joka tarjoaa merileväkylpyjä, hierontaa sekä kynsi- ja kasvohoitoja. Sinne siis ”rankan” vaelluspäivän jälkeen (lue: hyvä kirja, kalliokolo ja punaviinipullo).

Mutta jos puitteet kuulostivatkin hieman vaatimattomilta, miten mainioa hoitoa sieltä saikaan! Aloitimme kuumakivihieronnalla. Ensikertalaisena suhtauduin hieman epäillen, miten kivien asettelu selälleni auttaisi yhtikäs mihinkään, mutta kuuliaisena kipusin pikkuruisen huoneen hoitopöydälle. Rannalta kerätyt, meren sileäksi hieromat kivet olivat miellyttävän lämpöisiä ihoani vasten. Anneten kädet hieroivat päänahkaani ja pohkeitani, taustalla soi rentouttava meren kohina. Jossain vaiheessa havahduin unesta kuola poskella.

Joten juu. Kuumakivihieronta toimii.

Hieman pöppöröisenä siirryin viereiseen huoneeseen jatkamaan merileväkylvyllä. Saari kun on Atlantin ympäröimä, Annette oli kerännyt levän vain muutamaa tuntia aiemmin kalliorannoilta. Hän opasti hieromaan levällä ihoa ja erityisesti hiuksia, joille levä tekisi hyvää. Samalla hän neuvoi myös välillä nousemaan kylvystä ylös, jos siltä tuntuisi, sillä levä ilmeisesti pistäisi kuonat liikkeelle ja aineenvaihdunnan kierroksille. Sain mukaani myös kannullisen vettä, jos jano yllättäisi.

Opastusten jälkeen upotin itseni lämpimään veteen levien keskelle ja rentouduin. Kylpyvesi höyrysi, levät liimautuivat vartalooni ja menetin ajantajuni. En vieläkään osaa sanoa, makasinko kylvyssä 15, 35 vai 55 minuuttia, mutta minullahan ei ollut minnekään kiire. En ole myöskään aivan varma, nukahdinko myös levien keskelle. Rentoutumiseni oli sanalla sanoen täydellistä.

Suihkun jälkeen sain ylleni paksun kylpytakin ja jalkoihin tohvelit. Annette kehotti istumaan vastaanottotilan sohvalla niin kauan kuin haluaisin, ja tarjosi vihreää teetä. Hiukseni ja ihoni tuntuivat uskomattomilta, oloni oli raukea. Lopulta jaksoin pukea ylleni ja ryhdyin tekemään lähtöä. Samalla ovesta astui saaren asukkaisiin kuuluva mummo, jonka olin nähnyt edellispäivänä kalliokävelyilläni.

”Ai sinäkin täällä?”, mummo hymyili. ”Eikö olekin ihana paikka? Käyn täällä joka viikko, en selviäisi ilman leväkylpyjä”, mummo jutteli. Kun olin astumassa ovesta, hän tarrasi käsivarrestani ja huikkasi pihalla autossa odottelevalle miehelle: ”Vietkö tämän tytön takaisin kylälle? Hän on ollut juuri hoidettavana, ei silloin sovi kävellä!”.

Istuin siis kiltisti etupenkille ja kiitin mummon poikaa parin sadan metrin matkasta takaisin kylän keskustaan. Nauratti.

Vielä seuraavana aamunakin hiukseni tuntuivat silkinpehmeiltä. Sängyssä muhkeiden peittojen ja tyynyjen keskellä aloin olla mummon kanssa samaa mieltä. Jos asuisin saarella, en minäkään eläisi viikkoakaan ilman leväkylpyä.

inisoirr2

Kirjoitti: Siobhán

Anetten hoitolan löydät Facebookista.

Lue myös:

Kohtaaminen Irlantilaisen Jimmyn kanssa

Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani

Tukholma.

Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelma, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.

Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin

Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.

Budapest.

Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!

Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.

Hampuri.

Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.

Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakaippoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!

Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.

Bukarest.

Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.

Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtäväää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloista. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Tukholma.

Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.

Berliini.

Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystävieni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.

Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.

Tallinna.

Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla joku tapahtuma kumiankoille.

Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.

Opin, että Tallinnaan kannattaa mennä aina!

Kirjoitin matkan perusteella blogi-postauksen, jossa kerrotaan, mihin Tallinassa kannattaa mennä illalliselle, aamiaisella ja drinkeille.

Ranska.

Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!

Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.

Italia.

Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteemme Italiassa.

Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.

Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.

Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.

Opin,  myös että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.

Riika.

Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aika kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!

Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.

Tukholma.

Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.

Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.

Tallinna.

Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomessa. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.

Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.

Wien.

Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.

Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla  nälkäkiukkuun ennen sitä.

Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.

Tukholma.

Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.

En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?

Berliini.

Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.

Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!

Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.

Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.

Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂

 

Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂

 

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoiltani

Mihin mennä Tallinnassa oluelle?

Kirjoitin aiemmin, mihin Tallinnassa kannattaa mennä illalliselle, aamiaiselle ja drinkeille.

Nyt kerron, mihin siellä kannattaa mennä oluelle: St. Vitus -ravintolaan.

Hauskan sisustuksen lisäksi ravintolassa on laaja valikoima oluita ja myös jonkinlainen valikoima siidereitä. Henkilökunta on hyvin ystävällistä.

Ravintola sijaitsee Telliskiven alueella, joka lienee nykyään se Tallinnan coolein ja hipsterein alue. Kun ei anna sen häiritä, niin ravintola on vierailun arvoinen!

Ja tosiaan, kyseessä on ravintola. En kuitenkaan suosittele syömään siellä. Ruoka on ihan ok:n makuista, mutta palvelu on aivan järkyttävän hidasta. Juomat saa nopeasti ja ne ovat hyviä, mutta ruokaa saa odotella enemmän kuin kauan.

Siitä syystä siis mene oluelle St. Vitusiin ja syömään vaikka F-hooneeseen tai johonkin muuhun kivaan ravintolaan Telliskiven alueella.

Lisätietoja St. Vitusista: http://www.vitus.ee/

Lue myös:

Mihin illalliselle, aamiaisella ja drinkeille Tallinnassa?

Matkamuistojen joulukalenteri: 23. luukku

joululuukku8

Havanna, Kuuba.

Ensivaikutelmani Havannasta ei ollut positiivinen. Likaista. Ränsistynyttä. Ihmisiä, jotka halusivat käyttää hyväkseen.

Kun palasimme Havannaan matkustettuamme muualla Kuubassa, olin todella ärsyyntynyt. En halunnut sinne takaisin. Halusin jäädä muualle Kuubaan, jossa kaikki oli paljon paremmin.

Havanna kuitenkin yllätti. Kaupungista löytyy enemmän nähtävää ja koettavaa, mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Matkamuistojen joulukalenteri: 21. luukku

joululuukku20

Ulcinj, Montenegro

Ulcinjissa päädymme vahingossa vanhassa kaupungissa olevaan majoituspaikkaan. Ravintolasta ja meidän parvekkeeltamme on kaunis näkymä merelle ja kaupunkiin.

Ravintolan ja majoituspaikan omistaa sama perhe,

Perheen poika on kesätöissä ravintolassa. Talvisin hän käy Albaniassa opiskelemassa paremman ammatin toivossa.

Mietin, että turistivirrat odottavat jo ihan nurkan takana.

Toki turistien miellyttäminen vaatisi pientä investointia majoitukseen. Nyt majapaikassa haisee liian vahvasti kissanpissalta.

Mietin, että miten helposti saisi lainaa ja voisi ostaa Montenegrosta majoituspalvelun.

Matkamuistojen joulukalenteri: 20. luukku

joululuukku9

Cienfuegos, Kuuba.

Oli lämmin päivä, mutta ihan valtavan kova tuuli.

Olimme kävelleet kaupungin läpi meren rantaan. Huomasimme, että joku oli lähdössä purjelentämään ja jäimme jännittämään ja katsomaan, miten se onnistuisi.

Tuuli tarttui purjeeseen ja purjelentäjä lähti lipumaan vauhdikkaasti vettä pitkin.

Hurjannäköistä, ja varmasti hauskaa.

Itse menin tyytyväisenä lähimpään baariin ja tilasin mojiton. Oli ihan riittävästi jännitystä siinä, että sai lasin pysymään tuulessa pystyssä!

 

 

Matkamuistojen joulukalenteri: 19. luukku

joululuukku19

Tara, Montenegro

Tara oli koko Montenegron reissumme kohokohta!

Aamuvarhaisella hyppäsimme minibussiin. Meille annettiin märkäpuvut ja snapsit turvaksi. Jännitys kihelmöi, olisiko koskenlasku jännittävää vai jopa pelottavaa?

Todellisuudessa koskenlasku Taralla oli ihanaa ja rentouttavaa. Kelluimme kumiveneessä hiljakseen eteenpäin ja välillä meloimme mukanamme olevan vanhan miehen antamien ohjeiden mukaan. Taran vesi oli kaunista ja kirkasta.

Pari tuntia kului kuin siivillä.

Menisin koska tahansa uudelleen.