Kuuba: Trinidad

Jälkikäteen ajateltuna Trinidad oli parasta Kuubassa – siellä tapahtui kaikki. Saavuimme kaupunkiin rankkasateessa, mutta sen jälkeen päivät olivat pelkkää auringonpaistetta.

Majoitumme asunnossa, jossa huoneestamme oli näköala Trinidadin kattojen ylle. Näkymä oli kaunis. Huoneen harmillinen miinuspuoli oli siinä, että vessa oli aivan sänkyjemme vieressä ja vessan ovessa oli säleitä. Siinä sitten sai kuulemisen lisäksi haistaa kaiken, mitä vessassa tapahtui.

Paikan omistaja oli kiva ja kova puhumaan – ainoa vaan, että hän ei puhunut kovin hyvin englantia. Kommunikointi tapahtui siis pääasiassa siten, että hän puhui espanjaa minä ja neiti H vastasimme italian ja englannin sekoituksella. Omistaja vaikutti myös todelliselta business-naiselta. Hän yritti mm. ostaa neiti H:n aurinkolasit.

Trinidadissa tanssittiin salsaa aukiolla. Minusta tuntuu, että kaikki kuubalaiset osaavat salsaa ja se on normaali osa elämää. Otimme neiti H:n kanssa yhden yksityistunnin salsaa, eli olemme suunnilleen ammattilaisia. Hahah!

Yhtenä päivänä hyppäsimme mukaan hevosvaellukselle. Vaelsimme hevosten kanssa vesiputoukselle. Ratsastusvarusteet eivät olleet mitään huippuluokkaa, eikä satula esimerkiksi sopivan kokoinen, mutta ei se menoa haitannut! Hevoset olivat kilttejä ja tottuneet varmasti kiertämään tuon reitin. Samaan aikaan retkellä oli tanskalainen (jos muistan oikein) pariskunta, joka kertoi kiertäneensä vuokra-autolla monella pienellä paikkakunnalla. Sekin kuulosti tosi mukavalta tavalta kokea Kuuba.

Vesiputouksen luona saimme juoda vastajauhettua kahvia, joka makeutettiin palalla sokeriruokoa.

Trinidadin katumaisema oli mukulakivinen ja värikäs.

Mitä muuta sitä salaisuuksien korvalle tekisi?

Che Guevaran tärkeys kuubalaisille näkyi monessa paikassa. Piti sitä itsekin ostaa yksi muistoksi!

Malliposeeraus? Hahah!

Yhtenä päivänä päätimme lähteä rannalle – ja nimenomaan paikallisten rannalle. Sen verran turisteja kuitenkin olimme, että menimme kyseiselle rannalle taksilla! Kävimme myös viereisessä hotellissa vessassa. Eli emme nyt ihan sulautuneet joukkoon!

Viimeinen aamupäivä Trinidadissa. Trinidadin jälkeen matka jatkui kohti Santa Claraa.

Lue myös

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Havanna & Rommimuseo

Kuuba: Cienfuegos

Kuuba: Havanna ja Rommimuseo

Kaikki ei mene matkoilla aina ihan niin hyvin kuin toivoisi. Havannassa jouduimme aiemmin kertomani lettihuijauksen lisäksi myös opashuijauksen kohteeksi.

Kun kävelimme Havannan kaduilla, meidät pysäytti mies. Hän oli ystävällinen, lyöttäytyi seuraamme ja halusi ehdottomasti toimia oppaanamme lähellä sijaitsevassa rommimuseossa.

Mies otti kymmeniä valokuvia, kun poseerasimme Neiti H:n kanssa rommimuseon ties missä paikoissa. 😀

Museo itsessään oli kiva ja vierailemisen arvoinen. Kierroksen lopussa nautimme baarissa lempirommidrinkkimme.

Kuten ehkä jo arvasitte – kierros ei päättynyt pelkästään daquiriin. Siinä meidän maksamiemme drinkkien äärellä oppaaksemme lyöttäytynyt mies alkoi kertoa nyyhkytarinaa perheestään ja kerjätä rahaa. Lopulta meidän oli pakko antaa hänelle jotain jo siitä syystä, että pääsimme hänestä eroon.

Tilanteesta tuli inhottava olo, vaikka mies oli roposensa varmasti meiltä ansainnutkin. Olisi silti ollut reilumpaa, jos hän olisi alusta lähtien kertonut, mikä hänen seuransa hinta oli – nyt se tuli vain ikävänä yllätyksenä.

Tämä oli yksi syy, miksi olimme muutaman päivän jälkeen erittäin valmiita lähtemään Havannasta kohti muita kaupunkeja. Tuli olo, että olimme liian sinisilmäisiä kaupunkiin, jossa ihmiset haluavat hyötyä tavalla tai toisella. Ymmärrän syyt tämän kaltaisen käytöksen takana, mutta ei se silti mukavalta tuntunut.

Mutta! Rommimuseo oli kiva, daquiri oli hyvää ja rommimuseon ulkopuolella oli historiallinen junanvaunu.

Tästäkin tuli yksi tarina – ja lukuisia kuvia – jaettavaksi.

Rommimuseon verkkosivut: https://www.havanaclubmuseum.com/en/home/

Lue lisää Kuuban matkastani:

Havanna: Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Cienfuegos

Kuuba: Cienfuegos

Näin jälkikäteen ajateltuna Cienfuegos oli vierailemistamme kaupungeista kaunein, mutta se jäi ehdottomasti myös etäisimmäksi. Kysyin matkakaveriltani neiti H:ltakin, mitä hänelle jäi Cienfuegosista mieleen. Ei kauheasti mitään. Yksi syy on varmasti se, että meillä ei ollut kaupungissa hostejamme lukuunottamatta mitään muita kohtaamisia paikallisten kanssa.

Cienfuegos oli ensimmäinen paikka, jonne matkustimme Havannan jälkeen. Matka sujui mukavasti ja turvallisesti bussilla. Kaupunki oli huomattavasti pienempi ja vaikutti siltä, että siellä asui huomattavasti rikkaampia ihmisiä kuin Havannassa.

Siellä oli ehdottomasti reissumme tasokkain majoitus. Aamiainen oli loistava. Kaupungissa oli kauniita rakennuksia ja upeita vanhoja autoja. Kauniit rakennukset ja autot ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä syy käydä Cienfuegosissa.

Vietimme Cienfuegosissa ainoastaan kaksi yötä. Päivä kului siinä, että kävelimme kaupungilla ihailemassa rantaa sekä rakennuksia. Vaikka kaikkialla oli aina lämmin, oli viima sen verran kova, että veteen ei tehnyt mieli pulahtaa. Paluumatkalla majapaikkaan hyppäsimme pyörätaksin kyytiin!

Kaupunkia tutkiessamme vastaan tuli hauskoja patsaita – tai taideteoksia.

Cienfuegosin katukuva oli kaunis ja siisti. Kaupunki oli Havannaan verrattuna aivan erilainen.

This image has an empty alt attribute; its file name is cienfuegos25.jpg

Propaganda ei unohdu missään!

Keskustelu kommunismista kuubalaisten kanssa oli kiinnostavaa. Mielipide, johon yleisimmin törmäsimme oli, että kommunismi pelasti Kuuban kohtalolta olla Yhdysvaltalaisten casino- ja bilepaikka. Kuubassa osattiin nykyäänkin tietenkin tanssia, juhlia ja juoda rommia.

Lue myös:

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Hämeenlinnan Aulanko on kaunis päiväretkikohde

aulanko5

Olin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa ja vietimme kauniin kesäpäivän Aulangolla. Ajoimme autolla Aulangon näkötornin parkkipaikalle ja aloitimme retken sieltä.

aulanko2

aulanko8

Näkötornin kohdalla oli näköalatasanne, joka avasi upean näköalan järvelle. Tornin juurella oli myös kahvila. Kahviloita oli muutenkin tosi hyvin ympäri Aulangon, joten omat eväät eivät ole ollenkaan välttämättömyys. Toisaalta paikka on myös täynnä idyllisiä piknik-paikkoja, joten eväätkin ovat kyllä hyvä vaihtoehto!

aulanko3

aulanko11

aulanko10

Minulle tyypilliseen tapaan emme olleet suunnitelleet, mihin kävelemme, vaan lähdimme tallustelemaan näkötornilta alaspäin vievää polkua. Aulangolla on hyviä reittejä kävelijöille, maastopyöräilijöille ja ratsastajille. Ihmismassat eivät ole löytäneet paikkaa, joten siellä sai liikkua rauhassa.

aulanko4

aulanko9

aulanko7

Ruusulaakson paviljonki on kaunis! Tuon tyylistä arkkitehtuuria ei Suomessa kovin paljon näe – varsinkaan luonnonkohteissa. Aulangolla kulkiessa on selvää, että se on rakkauden osoituksena rakennettu.

aulanko12

aulanko13

aulanko14

Kävelimme järvenrantaa, piipahdimme kahvilassa ja kuljimme metsälammen ja joutsenlammen ympäri. Siinä kului aikaa noin kolme tuntia. Pidempäänkin Aulangolla olisi helposti voinut viettää aikaa. Suosittelen suhtautumaan paikkaan kiirettömästi.

aulanko15

Siellä missä ihminen käy, siellä ihminen jälkensä jättää – oli järkevää tai ei.

Lisätietoja Aulangosta:

https://www.luontoon.fi/aulanko/palvelut
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/aulankofin.pdf

Mitä syödä retkellä? Vinkkejä, kuinka teet helppoa leiriruokaa

Huomasin, että olen kerännyt kuvia ruuista, jota söimme vuoden 2017 USA:n Road Tripin aikana. Nythän mitä parhain hetki palata näihin ruokiin ja retkiruokavinkkeihin, kun lomasuunnitelmat ovat vaihtuneet kaukomatkailusta lähiseudulla retkeiluun.

Yhdysvalloissa oli leirintäalueella aina jokaisella leiripaikalla oma nuotiopaikkansa, joten tulen tekeminen oli helppoa. Meillä oli mukana myös retkikeitin, jolloin ruokaa pystyi valmistamaan ilman nuotiotakin.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että olen yleensä aina se syövä osapuoli ja joku toinen on se ruokaa laittava osapuoli, mutta sivustakatsojanakin osaan arvioida, mitkä ruuat olivat näppäriä leiriruokia.

Näkökulmani leiriruokiin on lähinnä helppous ja monipuolisuus. En siis ota kantaa ruokien terveellisyyteen tai ravintoarvoihin, koska en ole siinä asiassa asiantuntija.

Muista retkiruokaa valitessa ruuan käytännöllisyys ja säilyvyys

Tärkein asia leiriruokaa valitessa on miettiä säilyvyyttä. Onko sinulla mahdollisuus säilyttää ruokaa viileässä? Autolla kuljettavalla road tripillä on todennäköisesti mahdollista kuljettaa ruokia jonkin aikaa kylmälaukussa, mutta jossain vaiheessa jäät sulaa tai kylmäkallet lämpenevät.

Panosta siis ruokiin, jotka säilyvät, vaikka eivät olisi koko ajan viileässä.

Näitä ovat esimerkiksi:

  • pastat
  • nuudelit
  • paprika
  • mausteet
  • sienet
  • maapähkinävoi
  • pähkinät ja mantelit
  • avokado
  • banaani
  • mustikat
  • kaurahiutaleet
  • pesto
  • säilyketonnikala
  • leipä
  • salsa
  • nachot
  • proteiinipatukat

Kananmuna, makkara ja juusto säilyvät toki jonkin aikaa – varsinkin, jos ne on mahdollista pitää viileässä. Kylmälaukku tai kylmäpussi ei heti lämpene ja yön aikana on todennäköisesti viileää. Täten noita voi todennäköisesti turvallisesti syödä ainakin ensimmäisenä iltana ja seuraavana aamuna.

Retkiruokia valitessa kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös matkustustapa. On eri asia kuljettaa autolla mukana laajaa valikoimaa erilaisia ruokia kuin kuljettaa niitä selässä. Automatkalla ei haittaa, vaikka mukana olisi ylimääräisiä eväitä, mutta kävellessä kannattaa olla ruokien kulutuksen suhteen realistinen.

Käytä leiriruuan pohjana pastaa tai nuudeleita

Pasta ja nuudelit ovat siinä mielessä tosi hyvä pohja leiriruualle, että niiden kanssa voi syödä oikeastaan  ihan  mitä  vaan. Niiden kanssa sopii esimerkiksi tonnikala, sienet ja erilaiset vihannekset. Aterian voi aina myös maustaa pestolla, jolloin siihen tulee lisää makua. Jos retkeily  sisältää paljon kävelyä, saa pastasta ja nuudeleista myös tarpeellisia hiilihydraatteja.

Marjat ja hedelmät tuovat makua

Mustikat ovat yksiä suosikkieväistäni retkillä ja tanssileireillä. Niitä on mukava syödä joko sellaisenaan tai laittaa puuron päälle.

Monet muut marjat ja hedelmät toimivat samalla tavalla, joten voit pakata mukaan omat suosikkisi.

Kaiken retkiruuan ei tarvitse olla terveellistä

Meillä oli autossa melkein koko ajan mukana salsaa ja nachoja, kun olimme muutenkin koko reissun ajan viehättyneet texmex-ruokaan.

Proteiinipatukoita kannattaa myös pakata mukaan, sillä niistä saa nopeasti energiaa nälän yllättäessä. Omia suosikkejani ovat patukat, joissa on mukana pähkinöitä tai manteleita.

Koska olimme Yhdysvalloissa, söimme tietenkin hodareita! Niiden tekeminen nuotiopaikalla oli helppoa. Piti vain paistaa makkarat ja lämmittää valmiit sämpylät. Mausteeksi laitoimme sinappia ja niitä vihanneksia, joita oli sillä hetkellä mukana.

Lue myös kirjoitukseni USA:n Road Tripiltä:

18 vinkkiä USA:n Road Tripille

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

Dubois – Oh so very American!

Lissabonin katukuvaa

Luonnoksissa on pitkään ollut kuvia otsikolla: ”Lissabonin katukuvaa”. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki julkaista pieni kuvamatka Lissaboniin.

Vierailustamme sinne on useita vuosia, mutta takaisin olisi joskus kiva mennä. Tällöin olisi mukava nähdä Portugalia myös Lissabonin ulkopuolella.

Tässä siis pieni kuvamatka Lissabonin kaduille. 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korkeuserot, graffititaide ja kauniit maisemat ovat Lissabonin kaduille tyypilliset asiat.

Lue myös muut kirjoitukseni Lissabonista:

 

 

 

Pääsiäisloma kotona

Olisi ihana kirjoittaa, että vietin upean ja rentouttavan pääsiäisloman kotona. Se ei kuitenkaan ole totta. Vietin ankeimman lomani ikinä.

Säät eivät suosineet. Puolet lomasta satoi taivaalta jotain. Ruoka piti tehdä pääasiassa itse, joten se oli melko mautonta. Lepääminen oli vähä niin ja näin, kun päässä pyöri ahdistavia asioita. Ihmisiä näin ulkona tai videon välityksellä. Upeat maisemat rajoittuivat lähimetsään, eikä sinnekään jaksanut sään vuoksi mennä kuin kerran. Majatalon siisteys oli omasta itsestä kiinni, ja lattialle kertyi roskakasoja lähes huomaamatta.

En ole koskaan pitänyt kotona olemista lomailuna. On tosi vaikea päästää irti sellaisista ajatuksista, että pitäisi koko ajan tehdä sitä sun tätä. Pitäisi opiskella, pitäisi soitella ystäville ja sukulaisille, pitäisi joogata joka päivä, pitäisi käydä ulkona joka päivä, pitäisi treenata tanssimista, pitäisi pysyä positiivisena ja ennen kaikkea PITÄISI KOKO AJAN TEHDÄ JOTAIN HYÖDYLLISTÄ JA KEHITTÄÄ ITSEÄÄN.

Ai niin. Pitäisi syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Pitäisi vähentää herkuttelua, pitäisi juoda vähemmän viiniä. Pitäisi pitää huolta ergonomiasta, pitäisi muistaa ottaa riittävästi askeleita päivittäin. Ei saisi valittaa, koska kaikilla muillakin on vaikeaa. Ei saa olla negatiivinen. Pitää vaan kestää.

Pari päivää sitten tuli tieto, että Ranskassa heinäkuussa järjestettävä tanssileiri jouduttiin perumaan. Se tieto konkretisoi jälleen sen, että kukaan ei tiedä, miten kauan tämä tilanne kestää. Haaveet kaatuvat yksi kerrallaan. Kaikki kivat asiat kesältä on peruttu.

Yritä siinä sitten olla positiivinen ja kehittää itseäsi. Sanon vain, että välillä se on ihan todella vaikeaa! Siitäkin huolimatta, että tämän tilanteen on joskus pakko olla ohi. Siitäkin huolimatta, että on onneksi roppakaupalla ihania muistoja täydellisistä lomapäivistä jossain muualla kuin kotona.

Toivottavasti niitä täydellisiä lomapäiviä tulee vielä joskus ja monta.

Ennen sitä. Pysytään kotona. Purraan hammasta. Soudetaan siinä samassa suossa olevaa venettä eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta.

 

Valoa koronteenin päässä

Tällä viikolla heräsin keskellä yötä aivan käsittämättömään vihaan ja vitutukseen. Tuntui, että hallinta joka ainoasta asiasta omassa elämässäni on kadonnut, eikä minkäänlaista pakokeinoa ole näköpiirissä. Pelkäsin, että sekoan totaalisesti ennen kuin tämä tilanne on ohi.

Kello oli vähän vaille neljä ja ajattelin, että tässä tunnetilassa on mahdotonta nukahtaa uudelleen. Aloin siis selata instagramia.

Edellisenä iltana olin osallistunut online-tanssikurssille, johon piti jakaa video omasta tanssista. Valitsin yhden voimakappaleistani eli Thirty Seconds to Marssin City of Angelin. Kuvasin videon ja päätin sen jälkeen tanssia koko biisin loppuun asti.

Jossain vaiheessa tajusin, että biisissä lauletaan: ”I am home. I am home…” Tanssin tunteeni ulos. Laitoin nauhoituksen päälle ja tanssin uudelleen. Hetken mielijohteesta julkaisin tämän videon Facebookissa ja Insta Storyssani.

Tuona hetkenä yöllä vähän ennen neljää huomasin, että Thirty Seconds to Mars oli jakanut tämän videon omalla tilillään. Hämmennyin ja tottakai ilahduin. Siinä hetkessä se ei vielä kuitenkaan kauheasti auttanut oloani, vaan tarvitsin suurempaa todellisuuspakoa eli aloin lukea kirjaa.

Seuraava aamu oli edelleen harmaata sumua. Päivän aikana aloin vähitellen tajuta, että minun suosikkibändini oli tosiaan jakanut minun videoni. Potentiaalinen yleisö oli yli 1,4 miljoonaa. Alkoi hymyilyttää ja lopulta alkoi myös naurattaa aika paljon.

Siinä kohdassa, kun olin syvässä kuilussa, voimabiisini auttoi minua aivan yllättävällä tavalla. Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta minulle tämä oli käänteentekevä kohta tunnekäyrällä.

Olen kyllä kotona – vastentahtoisesti, vapaus riistettynä.

On silti asioita, joihin edelleen voin vaikuttaa. Voin hyödyntää tämän ajan itseni kehittämiseen. Voin joogata monta kertaa viikossa. Voin miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Voin miettiä, mitä haluan tulevaisuudeltani ja voin tehdä sen eteen töitä.

Maailma on ehkä nyt pysähtynyt, mutta lopulta se jatkaa pyörimistään.

Silloin minä kohtaan maailman hymyillen, jopa nauraen.

Miltä ekstrovertista paritanssijasta tuntuu sosiaalinen etääntyminen?

Minä tanssin West Coast Swingiä. West Coast Swing on paritanssi, jossa pareja vaihdetaan tunnilla ja bileissä koko ajan. Minulle parasta tanssimisessa on ehdottomasti bileet, joissa voi tanssia usean ihmisen kanssa ja nauttia siitä, miten voi virrata tanssilattialta musiikin mukana biisistä toiseen. Tärkeää on tietenkin myös tanssiyhteisö, jonka myötä olen saanut elämääni ihmisiä ympäri Suomen.

Minä olen ekstrovertti. Haluan nyt heti sanoa, että ekstrovertti ei tarkoita suinkaan sitä, että olisin puhelias höpöttäjä. Sitä en ole. Ekstrovertti tarkoittaa sitä, että minä saan energiaa ja inspiraatiota, kun olen ihmisten seurassa. Yksin kotona oleminen on välillä kivaa, mutta saatan viettää päiviä ihmisten seurassa ennen kuin kaipaan aikaa ilman ihmisiä.

Miltä tämä tämän hetkinen täysin välttämätön sosiaalinen etääntyminen sitten tuntuu minusta? No. Aivan paskalta.

Sanoin aamulla ystävälleni, että tämä on pahempaa kuin kokemani kodittomuus Venetsiassa, kokemani suhde narsistin kanssa tai kokemani suhde alkoholistin kanssa. Tämä on pahempaa kuin mitä olen koskaan aiemmin kokenut.

On järkyttävää, että virus voi iskeä ja lamaannuttaa käytännössä koko maailman. On huoli taloudesta, on huoli yrittäjistä, on huoli yhdistyksistä, on huoli riskiryhmistä.

Sen lisäksi kun ajattelen sitä, etten voi tietää koska pääsen takaisin ihmisjoukkoihin, olostani tulee voimaton ja ajatteluni muuttuu pelkäksi mustaksi möykyksi. Joudun olemaan tuntemattoman ajan yksin, sosiaalisesti etäällä.

Ajatus siitä, että voin olla kotona, katsoa tv-sarjoja, katsoa leffoja, lukea kirjoja, rauhoittua ja nukkua vaikka kellon ympäri viikonloppuna, on toki ihan mukava. Ainut ongelma on siinä, että se ei ole oma valintani. Teen niin, koska minun täytyy.

Suomi on introverttien maa, jossa oma reviiri on laaja, toisten ihmisten seurasta ei niin välitetä ja kotona on hyvä olla. En minäkään siitä iholle tulemisesta välitä, mutta ihmisistä minä todellakin välitän.

Se onkin se syy, miksi jaksan ottaa toisiin ihmisiin sosiaalista etäisyyttä. En voi toimia itsekkäästi ja valita, että minun elämäni olisi jonkun toisen elämää tärkeämpi. Kun minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotona ja harrastaa kotona, niin minun velvollisuuteni on tehdä niin – oli tämä sitten omasta mielestäni miten paskaa tahansa.

Ja mitä minä teen, kun ahdistaa? Tietenkin kirjoitan. Niin ja täytän kalenteriani asioilla, joita voin tehdä yhdessä mutta etäällä. Loppujen lopuksi olenhan minä. Ekstrovertti sitten vaikka WhatsAppissa, jos tilanne niin vaatii!

Niin ja aina, kun on elämässäni suuri kriisitilanne, juon samppanjaa.

TOP 5 luetuinta postausta vuonna 2019

Matkapalojen viime vuoden luetuimmissa postauksissa korostui junamatkustaminen ja Italia. Italian nouseminen esiin ei sinänsä ole mikään ihme, koska siellä minä taidan eniten viettää ei-tanssillisia lomiani. Italiasta minä myös eniten tiedän ja siksi olen kirjoittanut paljon Italiaa koskevia postauksia.

Junamatkustaminen tai muu maata pitkin matkustaminen oli varmasti monen ajatuksissa viime vuonna, kun lentämisen haittoja alettiin korostaa vielä aiempaa enemmän. Se on hyvä, koska junat kulkevat useassa paikassa oikein hyvin ja on oikein varteenotettava liikkumismuoto.

Ehdottomasti eniten vuonna 2019 lukukertoja saanut artikkelini oli käyttöohjeet Italian juniin:

Miten matkustat Italiassa junalla? Käyttöohjeet.

Seuraavat neljä postausta suosituimmuusjärjestyksessä olivat:

Missä syödä Riiassa? Neljä ravintolaa ja neljä tarinaa.

10 vinkkiä: Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Matkabloggaajien kokemuksia junamatkustamisesta maailmalla