Open’er -festivaali Gdyniassa – Millaista on isoilla musiikkifestareilla?

Olen yksi niistä ihmisistä, joka sekosi Måneskinista vuoden 2021 Euroviisujen jälkeen. Bändi oli varmasti sekä vuoden 2021 kuunnelluin bändi Spotifyssani että katselluin bändi Youtubessani. Siinä jäi jopa 30 Seconds to Mars kauas taakse!

Olimme ostaneet ystäväni Reijan kanssa liput Tallinnan konserttiin, joka piti olla maaliskuussa. Måneskin kuitenkin perui kaikki muut kuin ulkoilmakeikkansa Euroopassa erilaisten koronarajoitusten vuoksi. Päätin katsoa, missä he sitten esiintyvät ulkoilmassa ja huomasin heidän olevan suunnilleen samoihin aikoihin Gdyniassa, kun minä olen Gdanskissa. Päätin ostaa lipun, ja aloin houkutella Reijaa mukaani. Onneksi hän suostui, sillä en tiedä, miten minun olisi käynyt ilman häntä.

En nimittäin todellakaan ymmärtänyt, miten isosta musiikkifestivaalista oikein oli kyse!

Varaudu jonoihin ja ruuhkaan – festareille on tulossa tuhansia muitakin ihmisiä

Olen ollut monta kertaa ulkomailla keikoilla, mutta en koskaan festareilla. En siis ymmärtänyt, että olin menossa tuhansien ja tuhansien ihmisten kanssa samaan paikkaan. Toki se, että tapahtuma järjestetään vanhalla lentokentällä, olisi voinut vihjata jotain.

Suunnittelimme alun perin menevämme Gdanskista Überilla festareille, mutta katsoin Googlen kartasta, että reitti on ruuhkautunut. Päätimme siis kulkea Gdanskista junalla Gdyniaan ja hypätä sieltä ilmaiseen festaribussiin. Oletimme tämän olevan nopeampi tapa toimia. Lähdimme matkaan reilu 3 h ennen Måneskinin keikkaa ja ajatuksena oli katsoa myös muita artisteja.

Totuus paljastui Gdynian rautatieasemalla. Se oli aivan täynnä jonottavia ihmisiä! Ensin jonotimme vaihtamaan lipun rannekkeisiin ja sen jälkeen jonotimme festaribussijonoon. Laskin mielessäni, milloin viimeistään meidän pitää istua bussissa, että ehdimme Måneskinin keikalle. Lopulta molempiin pisteisiin jonottaminen vei yhteensä vain reilun tunnin – se oli todellakin kohtuullinen aika tuollaisessa ihmismäärässä.

Festaribussi ajoi noin 40 minuuttia ja jätti meidän kilometrin päähän portista. Kävelimme ja ihmettelimme alueen valtavuutta. Olimme lopulta festarialueella tunti ennen Måneskinin keikkaa. Ehdimme käydä vessassa, pestä kädet, ostaa pitaleivän sekä juoman ennen kuin keikka alkoi. Kaikkiin näihin piti jonottaa erikseen.

Pelkkää rakkautta ja hyväkäytöksisiä ihmisiä

Kun Måneskin astui lavalle ja Zitti e Buoni alkoi soida, unohtui kaikki jonotuksen tuska! Damiano aloitti keikan suutelemalla molempia bändissä soittavia miehiä ja muistutti homofobian idioottimaisuudesta. Hyvä veto Pride-kuukautena ja Puolassa!

Måneskin oli tottakai aivan ihana ja kaikkien odotusten arvoinen. Damianon ääni oli aivan käsittämätön livenä ja esiintyminen ihan niin energinen kuin oletinkin. Måneskinista tulee vielä vaikka mitä! Onneksi Tallinnan keikka on edelleen tiedossa ensi vuonna.

Erityisesti täytyy huomioida myös se, että puolalainen festarikansa oli erittäin hyväkäytöksistä. Kukaan ei örveltänyt kännissä eikä roskannut. Koko jättimäisellä festarialueella oli vain muutama maahan pudotettu roska. Itsekin seurasin esimerkkiä ja laitoin tölkkini ja roskani ensin reppuun ja sitten roskiin. Jonoissa ei myöskään ollut mitään suurempaa rynnimistä, joka teki bussiin pääsemisestä paljon turvallisempaa kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa.

Imagine Dragons oli vaikuttava!

Tunnen Imagine Dragonsin lähinnä tanssin kautta, sillä joitain heidän biisejään soitetaan tanssibileissä. Tästä syystä olin kiinnostunut myös heidän keikastaan. Se ylitti kaikki odotukset! Show oli audiovisuaalisesti tosi hieno ja laulajalla oli upea ääni. Nyt voin sanoa, että Imagine Dragons on lempimusiikkiani tanssibileissä!

Imagine Dragonsin jälkeen lähdimme jonottamaan festaribussiin. Tällä kertaa jono oli paljon lyhempi, sillä festarit jatkuivat vielä muutamalla esiintyjällä. Gdynian asemalta ei mennyt enää junia Gdanskiin, mutta hyppäsimme Überin kyytiin. Saimme sen muutamassa minuutissa.

Menisinkö uudelleen? Toki! Seuraavalla kerralla olisin tosin viisaampi ja lähtisin paikan päälle heti ovien avautuessa. Tällöin olisi suurempi mahdollisuus ehtiä näkemään muitakin kuin vain ne tärkeimmät keikat. Ottaisin mukaani myös vesipullon lisäksi muita eväitä.

Kun loma-asunnossa ei ole kaikki kunnossa – Petyin Airbnb-asuntooni Gdanskissa

Gdanskissa järjestettävä Baltic Swing oli vuonna 2017 ensimmäinen kansainvälinen West Coast Swing -tapahtuma, johon aikanaan osallistuin. En ole ollut tapahtumassa sen jälkeen, koska usein se myydään loppuun suunnilleen ajatuksen nopeudella. Nyt kuitenkin onnistuin saamaan lipun ja palasin takaisin sinne, mistä kansainvälinen tanssiharrastukseni alkoi.

Hirvein Airbn-kokemukseni koskaan – Airbnb asiakaspalvelu oli suuri pettymys

Baltic Swingin tapahtumahotelli oli mielestäni Puolan hintatasoon nähden kallis, joten päädyin katsomaan Gdanskissa tarjolla olevia asuntoja Airbnb:n kautta. Minulla on paljon kokemusta Airbnb-asunnoista, eikä niissä ole aiemmin ollut mitään suuria ongelmia. Tällä kertaa kokemukseni oli toinen, enkä voi sanoa olevani millään tasolla tyytyväinen siihen, miten Airbnb tilanteeni hoiti.

Menin asuntoon yksin, koska kaverini saapui vasta seuraavana aamuna. Ihmettelin, miksi en saa ovea lukkoon. Lähetin asunnon vuokraajalle viestin, että enkö vain osaa käyttää lukkoa. Hän ei vastannut. Asunnossa oli likaa ja hiuksia nurkissa, tiskikoneeseen jätetty jonkun likaiset tiskit ja vessan roskiksessa oli roskia. Laitoin uuden viestin vuokranantajalle ja kerroin likaisista tiskeistä.

Vuokranantaja ei vastannut minulle moneen tuntiin, joten minulle tuli todella epämääräinen olo. Asunnon ovi ei mennyt edes kunnolla kiinni, kun sitä ei saanut lukkoon, vaan jäi vähän auki. Oven eteen piti laittaa joku este, ettei se avaudu selkosen selälleen käytävään.

Aloin ahdistua todella pahasti siitä, että joudun nukkumaan asunnossa, jonka ovi on auki. Tämä ahdistus käytännössä pilasi koko iltani. Eniten oikeastaan pelotti se, mitä jos asunnon vuokranantaja tulee sinne, kun tietää minun olevan siellä.

Päätin lähettää viestin Airbnb:n tukeen. He vastasivat: ”olemme pahoillamme, selvitämme asiaa.” Tässä vaiheessa vuokranantajakin vastasi ja väitti lukon menneen rikki edelliseltä vierailijalta. Hän ei muka ollut ehtinyt korjata sitä, mutta ehti kuitenkin vuokrata asunnon. En vastannut hänelle mitään.

Kun Airbnb vastasi minulle, oli jo käytännössä yö ja he kysyivät, haluanko poistua asunnosta. Vastasin, etten tiedä mitä tehdä, vaan palaan asiaan aamulla. Totesin kuitenkin, että lähdemme todennäköisesti menemään, jos se on mahdollista.

Yritin aamulla kysyä, pitääkö minun itse hankkia uusi asunto ja saanko siitä minkäänlaista hyvitystä hinnasta. En saanut vastausta, mutta varasin asunnon ja siirryimme merkittävän paljon siistimpään ja turvallisempaan asuntoon kadun toiselle puolelle.

Lopulta Airbnb:stä vastattiin, että minulle hyvitetään niiden öiden hinta, joita en ollut asunnossa. Olin ja olen edelleen ärsyyntynyt siitä, että jouduin maksamaan yli 80 euron yöhinnan asunnossa, joka oli likainen ja jossa nukkuminen ei ollut turvallista.

Lähetin majoitukseni jälkeen Airbnb:lle tulikivenkatkuisen viestin, johon he eivät koskaan vastanneet.

Eniten tässä tapauksessa ärsyttää se, että jouduin itse varaamaan uuden asunnon ja tietenkin maksamaan myös sen. Hyvitysrahat tulevat joskus myöhemmin perässä. Onneksi minulla oli varaa tehdä niin, mutta entä jos ei olisi ollut?

Rehellisyyden nimissä: kesälomamatkani muissakin majoituksissa on ollut pieniä ongelmia

En tiedä, johtuuko siitä, että nykyään majoituksia on enemmän tarjolla ja kaikki voivat helposti laittaa majoituksensa vuokrattavaksi, mutta tällä reissulla on osunut tämän ison ongelman lisäksi myös muutamia pienempiä ongelmia.

Gdanskin kolmannessa asunnossa oli lattian imuroiminen ja peseminen unohtunut, joten jalan pohjiin tarttui likaa ja sukat muuttuivat mustiksi. Muuten asunto oli kyllä siisti.

Portugalissa kissa kävi kusemassa keittiön oven taakse, joten keittiössä oli välillä aivan järkyttävä kissankusen lemu. Vuokranantaja oli neuvonut, että hajun saa peitettyä heittämällä oven eteen pesuainetta – no se ei auttanut kuin pienen hetken. Asunnon vessassa asui myös torakka, mutta se lienee aika yleistä monessa paikassa.

Ranskassa emme saaneet keittiön kaapistoon integroituja valoja sammutetuksi, emmekä pyykkikonetta päälle. Pyykkikoneen saimme päälle, kun aloimme tutkia sulakkeita. Valojen ongelma oli siinä, että kaukosäädin oli mennyt jonkun asukkaan jäljiltä hukkaan! Kuka edes laittaa yhtään mihinkään kaukosäätimellä toimivat valot – saati loma-asuntoon?

Sähköongelmien lisäksi vessanpytyn hana alkoi vuotaa tauotta. Se ei loppunut, vaikka rynkytimme nappia miten paljon tahansa. Onneksi veden valuminen ei vaikuttanut säiliön täyttymiseen, mutta sydäntä särki kaikki se turhaan valuva vesi.

Näitä Ranskan asunnon ongelmia tuli sähkömies ja huoltomies tutkimaan ja ne saadaan toivottavasti ratkaistuksi. Ärsyttävintä oli se, että meidän piti olla paikalla asunnossa vastaanottamassa näitä miehiä, koska heillä ei ole avainta sisälle, eikä asunnon vuokraaja ilmeisesti voinut tätä itse hoitaa.

Olen siis aika tyytyväinen, että kun lähden vielä loman lopuksi Tallinnaan, majoitumme hotellissa!

Onko sinulla vastaavia kokemuksia epäonnistuneista majoituksista ja siitä, miten se hoidettiin? Haluaisin kuulla, joten kirjoita kommentti!

Riiassa tanssimassa ja etätöissä

No hei, pitkästä aikaa!

Vaikka en ole kirjoittanut blogiini kuukausiin mitään uutta, on taustalla silti tapahtunut paljon. Olen lukenut vanhoja postauksia, muokannut niitä ja poistanut turhia. Ne ovat sisältäneet paljon muistoja ja paljon asioita, joita en ilman postauksia olisi enää muistanut.

Nyt olen ollut viikon verran Riiassa tanssimassa ja etätöissä. Saavuin viikko sitten NB-hotelliin, jonka julkisivu oli varsin neuvostohenkinen. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Onko tämä oikea paikka?” Kyllä se oli – ja itseasiassa hotelli yllätti monella tavalla positiivisesti.

Saavuimme Riikaan torstai-iltana ja päätimme ensimmäisenä lähteä illalliselle. Hotellin lähiseutu oli todella vihreää ja oli jännä nähdä, miten kesä on Riiassa jo jonkin verran Suomea edellä – siitä huolimatta että etäisyys ei ole pitkä eikä sääkään kauheasti poikkea Suomen säästä.

Koska minä olen minä, valitsin ravintolan osittain sen perusteella, että Tripadvisorin kuvissa oli kirjahylly. Kuvassa oleva Orange Spritz oli muuten erittäin hyvä. Se oli alkoholiton versio Aperol Spritzistä, mutta maku oli lähes sama. Söin illalliseksi lempiruokaani quesadillaa, eikä sekään ollut pettymys. Ravintola oli nimeltään Lokals Veldze.

Perjantaiaamun etätyöpisteeni näytti tältä. Tämä oli NB-hotellin aamiaishuone. En halunnut häiritä huonekaveriani, joten tein sujuvasti aamupäivän töitä aamiaishuoneessa.

Tanssin takia tosiaan tulin Riikaan! Tai se oli se pääsyy. Muitakin syitä voisi olla, koska pidän Riiasta paljon.

Minulta on tämän viikon aikana useasti kysytty: ”Oletko täällä ensimmäistä kertaa?” ”No tuota, olen täällä kuudetta kertaa.” Tanssi ja elämä on tuonut minut tänne usein, enkä ole siitä pahoillani.

Luin viime viikolla kirjoittamani postauksen tanssimatkastani Tukholmaan vuonna 2018. Sen lukeminen oli monella tapaa hämmentävää vuonna 2022. Olin nimittäin reissun ajan aivan kauheassa räkätaudissa. Ei ollut silloin hyvä idea lähteä reissuun kipeänä, ja nykyään se ei enää tulisi edes mieleeni.

Ajattelin postausta lukiessani myös, että ehkä pitäisi joskus kirjoittaa vähän positiivisempikin tarina tanssireissulta!

Tämä voisi nyt olla se positiivinen tarina, koska Riga Swings Back to 50’s oli valehtelematta yksi parhaista tapahtumista, joihin olen osallistunut

Tuntui, että melkein kaikki tanssit loksahtivat tosi hyvin kohdilleen. Tunnelma oli lämmin sekä rento ja kaikki toimi todella hyvin. Tapahtuma alkoi torstain pre-partyista ja loppui maanantai-illan after partyihin. Kaikki tanssi-illat olivat hyviä!

Lauantain bileissä oli 50-luvun teema ja livemusiikkia. Sunnuntaina osallistuin All together Jack & Jill -kilpailuun, jossa kaksi paria tanssi yhtäaikaa yleisön edessä. Sekin tilanne tuntui pelkästään kivalta ja jopa suhteellisen rennolta.

Niin ja tietenkin kuvassa oleva suomalainen seurue oli parasta seuraa! ❤

Maanantaina olin merkannut työkalenteriini, että olen varattu klo 12 asti. Se tarkoitti sitä, että sain nukkua pitkään. Aloitin työpäivän palaverilla NB-hotellin pihassa. Siellä oli muutama muukin etätyötä tekevä tanssija. Vuoden 2022 maailma on työnteon suhteen selkeästi enemmän avoin kuin ennen koronavuosia.

Olimme tanssikaverini kanssa vuokranneet asunnon Riian keskustasta, johon siirryimme jatkamaan etätyöpäivää. Meillä on asunnossa keittiö, kaksi makuuhuonetta, pyykkikone ja varsin toimiva wifi. Hinta asunnolle on maanantaista lauantaihin yhteensä 355 euroa. Erittäin hyvä hinta siis!

Työpäivän jälkeen suuntasimme after partyihin. Päätimme kävellä tansseihin, koska oli aurinkoista ja loppuviikoksi oli luvattu paljon huonompaa säätä. Lopulta kävelystä tuli reilun tunnin mittainen, mutta ei se haitannut. Kävely auttaa lihaksia myös palautumaan – luulisin.

Puisto oli täynnä tosi kauniita kukkia! En ole koskaan aiemmin ollut Riiassa tähän aikaan vuodesta.

Illan tanssisali oli hipsterein paikka, jossa olen ikinä tanssinut! Lattia oli vähän vinossa, eikä tanssikenkiä uskaltanut laittaa jalkaan. Toisaalta se ehkä auttoi tanssimaan rennosti, ja se oli yksi parhaista tanssi-illoista!

Yhteentoista asti jaksoimme vielä tanssia, mutta sen jälkeen nappasimme Boltista taksin kotiin.

Ja koska tanssimaan tänne tultiin, niin ei se tanssiminen maanantaihin loppunut. Tiistaina osallistuimme paikallisen tanssinopettajan Ingan tanssitunnille, jonka jälkeen oli vielä 1,5 tunnin pituiset vapaat treenit. Olimme siellä loppuun asti, mutta täytyy sanoa, että omat aivot ja kroppa olivat aika ison osan ajasta offline-tilassa. Kuuden päivän tanssiputki alkoi todellakin tuntua!

Inga oli opettamassa myös viikonlopun tapahtumassa ja hän palasi tällä tunnilla samaan aiheeseen. Se oli mielestäni todella hyvä. Usein viikonlopun tanssituntien aiheet jäävät jonnekin kaukaisuuteen, eikä niihin tule enää uudelleen palattua. Nyt aiheeseen palattiin heti ja päästiin asiassa aiempaa syvemmälle.

Riian tanssiporukka on tosi lämmin ja heillä tuntuu olevan ihan mahtava yhteishenki! He lähtivät (tai siis me lähdimme) treeneistä yhtäaikaa. Ulkona huusimme yhteisen loppuhuudon, joka kuvattiin kännykällä ja lopulta kaikki halattiin läpi jokaisessa kadunkulmassa, jossa porukka lähti eri suuntaan. Nauroimme, että Suomessa ei todellakaan käyttäydytä näin!

Keskiviikkona oli tanssista vapaata, joten suuntasimme Riian vanhaan kaupunkiin illalliselle.

Meillä ei ollut pöytävarausta, joten vaelsimme sateisessa vanhassa kaupungissa kuulemassa, että tilaa ei ole. Ensimmäisessä paikassa tosin oli sähköt poikki, eivätkä he siksi ottaneet meitä sisään. ”Syöminen ei onnistu ilman sähköjä”

Olin ajatellut, että menemme tällä kertaa jonnekin muualle kuin samoihin tuttuihin ravintoloihin, joissa olen aiemmin käynyt. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan päädyimme Garazaan. Minä tykkäsin tosin siitäkin, mutta seuralaiseni ei ollut vakuuttunut ruuasta. Kuulemma Tampereelta saa parempaa tonnikalapihviä!

Illallisen jälkeen menimme tutustumaan Sidrerijan laajaan siiderivalikoimaan. Join Gin & Tonicilta maistuvan siiderin, joka oli kyllä hyvää. Siinä ei maistunut liikaa GT, vaan se maistui selkeästi omenasiideriltä.

Sidrerijan valikoima oli niin laaja, että sinne täytyy piipahtaa uudelleenkin. Ehkä sitten, kun olen täällä seitsemättä kertaa!

Vielä on kaksi tanssi-iltaa ja yksi etätyöpäivä jäljellä. Sen jälkeen palaan pariksi päiväksi kotiin Turkuun.

Lue myös:

Missä syödä Riiassa – neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Vastoinkäymisiä matkalla – jumissa Riian lentokentällä

Tanssimatka, jonka tein kipeänä Tukholmaan

Kuuba: Trinidad

Jälkikäteen ajateltuna Trinidad oli parasta Kuubassa – siellä tapahtui kaikki. Saavuimme kaupunkiin rankkasateessa, mutta sen jälkeen päivät olivat pelkkää auringonpaistetta.

Majoitumme asunnossa, jossa huoneestamme oli näköala Trinidadin kattojen ylle. Näkymä oli kaunis. Huoneen harmillinen miinuspuoli oli siinä, että vessa oli aivan sänkyjemme vieressä ja vessan ovessa oli säleitä. Siinä sitten sai kuulemisen lisäksi haistaa kaiken, mitä vessassa tapahtui.

Paikan omistaja oli kiva ja kova puhumaan – ainoa vaan, että hän ei puhunut kovin hyvin englantia. Kommunikointi tapahtui siis pääasiassa siten, että hän puhui espanjaa minä ja neiti H vastasimme italian ja englannin sekoituksella. Omistaja vaikutti myös todelliselta business-naiselta. Hän yritti mm. ostaa neiti H:n aurinkolasit.

Trinidadissa tanssittiin salsaa aukiolla. Minusta tuntuu, että kaikki kuubalaiset osaavat salsaa ja se on normaali osa elämää. Otimme neiti H:n kanssa yhden yksityistunnin salsaa, eli olemme suunnilleen ammattilaisia. Hahah!

Yhtenä päivänä hyppäsimme mukaan hevosvaellukselle. Vaelsimme hevosten kanssa vesiputoukselle. Ratsastusvarusteet eivät olleet mitään huippuluokkaa, eikä satula esimerkiksi sopivan kokoinen, mutta ei se menoa haitannut! Hevoset olivat kilttejä ja tottuneet varmasti kiertämään tuon reitin. Samaan aikaan retkellä oli tanskalainen (jos muistan oikein) pariskunta, joka kertoi kiertäneensä vuokra-autolla monella pienellä paikkakunnalla. Sekin kuulosti tosi mukavalta tavalta kokea Kuuba.

Vesiputouksen luona saimme juoda vastajauhettua kahvia, joka makeutettiin palalla sokeriruokoa.

Trinidadin katumaisema oli mukulakivinen ja värikäs.

Mitä muuta sitä salaisuuksien korvalle tekisi?

Che Guevaran tärkeys kuubalaisille näkyi monessa paikassa. Piti sitä itsekin ostaa yksi muistoksi!

Malliposeeraus? Hahah!

Yhtenä päivänä päätimme lähteä rannalle – ja nimenomaan paikallisten rannalle. Sen verran turisteja kuitenkin olimme, että menimme kyseiselle rannalle taksilla! Kävimme myös viereisessä hotellissa vessassa. Eli emme nyt ihan sulautuneet joukkoon!

Viimeinen aamupäivä Trinidadissa. Trinidadin jälkeen matka jatkui kohti Santa Claraa.

Lue myös

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Havanna & Rommimuseo

Kuuba: Cienfuegos

Kuuba: Havanna ja Rommimuseo

Kaikki ei mene matkoilla aina ihan niin hyvin kuin toivoisi. Havannassa jouduimme aiemmin kertomani lettihuijauksen lisäksi myös opashuijauksen kohteeksi.

Kun kävelimme Havannan kaduilla, meidät pysäytti mies. Hän oli ystävällinen, lyöttäytyi seuraamme ja halusi ehdottomasti toimia oppaanamme lähellä sijaitsevassa rommimuseossa.

Mies otti kymmeniä valokuvia, kun poseerasimme Neiti H:n kanssa rommimuseon ties missä paikoissa. 😀

Museo itsessään oli kiva ja vierailemisen arvoinen. Kierroksen lopussa nautimme baarissa lempirommidrinkkimme.

Kuten ehkä jo arvasitte – kierros ei päättynyt pelkästään daquiriin. Siinä meidän maksamiemme drinkkien äärellä oppaaksemme lyöttäytynyt mies alkoi kertoa nyyhkytarinaa perheestään ja kerjätä rahaa. Lopulta meidän oli pakko antaa hänelle jotain jo siitä syystä, että pääsimme hänestä eroon.

Tilanteesta tuli inhottava olo, vaikka mies oli roposensa varmasti meiltä ansainnutkin. Olisi silti ollut reilumpaa, jos hän olisi alusta lähtien kertonut, mikä hänen seuransa hinta oli – nyt se tuli vain ikävänä yllätyksenä.

Tämä oli yksi syy, miksi olimme muutaman päivän jälkeen erittäin valmiita lähtemään Havannasta kohti muita kaupunkeja. Tuli olo, että olimme liian sinisilmäisiä kaupunkiin, jossa ihmiset haluavat hyötyä tavalla tai toisella. Ymmärrän syyt tämän kaltaisen käytöksen takana, mutta ei se silti mukavalta tuntunut.

Mutta! Rommimuseo oli kiva, daquiri oli hyvää ja rommimuseon ulkopuolella oli historiallinen junanvaunu.

Tästäkin tuli yksi tarina – ja lukuisia kuvia – jaettavaksi.

Rommimuseon verkkosivut: https://www.havanaclubmuseum.com/en/home/

Lue lisää Kuuban matkastani:

Havanna: Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Cienfuegos

Kuuba: Cienfuegos

Näin jälkikäteen ajateltuna Cienfuegos oli vierailemistamme kaupungeista kaunein, mutta se jäi ehdottomasti myös etäisimmäksi. Kysyin matkakaveriltani neiti H:ltakin, mitä hänelle jäi Cienfuegosista mieleen. Ei kauheasti mitään. Yksi syy on varmasti se, että meillä ei ollut kaupungissa hostejamme lukuunottamatta mitään muita kohtaamisia paikallisten kanssa.

Cienfuegos oli ensimmäinen paikka, jonne matkustimme Havannan jälkeen. Matka sujui mukavasti ja turvallisesti bussilla. Kaupunki oli huomattavasti pienempi ja vaikutti siltä, että siellä asui huomattavasti rikkaampia ihmisiä kuin Havannassa.

Siellä oli ehdottomasti reissumme tasokkain majoitus. Aamiainen oli loistava. Kaupungissa oli kauniita rakennuksia ja upeita vanhoja autoja. Kauniit rakennukset ja autot ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä syy käydä Cienfuegosissa.

Vietimme Cienfuegosissa ainoastaan kaksi yötä. Päivä kului siinä, että kävelimme kaupungilla ihailemassa rantaa sekä rakennuksia. Vaikka kaikkialla oli aina lämmin, oli viima sen verran kova, että veteen ei tehnyt mieli pulahtaa. Paluumatkalla majapaikkaan hyppäsimme pyörätaksin kyytiin!

Kaupunkia tutkiessamme vastaan tuli hauskoja patsaita – tai taideteoksia.

Cienfuegosin katukuva oli kaunis ja siisti. Kaupunki oli Havannaan verrattuna aivan erilainen.

This image has an empty alt attribute; its file name is cienfuegos25.jpg

Propaganda ei unohdu missään!

Keskustelu kommunismista kuubalaisten kanssa oli kiinnostavaa. Mielipide, johon yleisimmin törmäsimme oli, että kommunismi pelasti Kuuban kohtalolta olla Yhdysvaltalaisten casino- ja bilepaikka. Kuubassa osattiin nykyäänkin tietenkin tanssia, juhlia ja juoda rommia.

Lue myös:

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Hämeenlinnan Aulanko on kaunis päiväretkikohde

aulanko5

Olin viime viikonloppuna Hämeenlinnassa ja vietimme kauniin kesäpäivän Aulangolla. Ajoimme autolla Aulangon näkötornin parkkipaikalle ja aloitimme retken sieltä.

aulanko2

aulanko8

Näkötornin kohdalla oli näköalatasanne, joka avasi upean näköalan järvelle. Tornin juurella oli myös kahvila. Kahviloita oli muutenkin tosi hyvin ympäri Aulangon, joten omat eväät eivät ole ollenkaan välttämättömyys. Toisaalta paikka on myös täynnä idyllisiä piknik-paikkoja, joten eväätkin ovat kyllä hyvä vaihtoehto!

aulanko3

aulanko11

aulanko10

Minulle tyypilliseen tapaan emme olleet suunnitelleet, mihin kävelemme, vaan lähdimme tallustelemaan näkötornilta alaspäin vievää polkua. Aulangolla on hyviä reittejä kävelijöille, maastopyöräilijöille ja ratsastajille. Ihmismassat eivät ole löytäneet paikkaa, joten siellä sai liikkua rauhassa.

aulanko4

aulanko9

aulanko7

Ruusulaakson paviljonki on kaunis! Tuon tyylistä arkkitehtuuria ei Suomessa kovin paljon näe – varsinkaan luonnonkohteissa. Aulangolla kulkiessa on selvää, että se on rakkauden osoituksena rakennettu.

aulanko12

aulanko13

aulanko14

Kävelimme järvenrantaa, piipahdimme kahvilassa ja kuljimme metsälammen ja joutsenlammen ympäri. Siinä kului aikaa noin kolme tuntia. Pidempäänkin Aulangolla olisi helposti voinut viettää aikaa. Suosittelen suhtautumaan paikkaan kiirettömästi.

aulanko15

Siellä missä ihminen käy, siellä ihminen jälkensä jättää – oli järkevää tai ei.

Lisätietoja Aulangosta:

https://www.luontoon.fi/aulanko/palvelut
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/aulankofin.pdf

Mitä syödä retkellä? Vinkkejä, kuinka teet helppoa leiriruokaa

Huomasin, että olen kerännyt kuvia ruuista, jota söimme vuoden 2017 USA:n Road Tripin aikana. Nythän mitä parhain hetki palata näihin ruokiin ja retkiruokavinkkeihin, kun lomasuunnitelmat ovat vaihtuneet kaukomatkailusta lähiseudulla retkeiluun.

Yhdysvalloissa oli leirintäalueella aina jokaisella leiripaikalla oma nuotiopaikkansa, joten tulen tekeminen oli helppoa. Meillä oli mukana myös retkikeitin, jolloin ruokaa pystyi valmistamaan ilman nuotiotakin.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että olen yleensä aina se syövä osapuoli ja joku toinen on se ruokaa laittava osapuoli, mutta sivustakatsojanakin osaan arvioida, mitkä ruuat olivat näppäriä leiriruokia.

Näkökulmani leiriruokiin on lähinnä helppous ja monipuolisuus. En siis ota kantaa ruokien terveellisyyteen tai ravintoarvoihin, koska en ole siinä asiassa asiantuntija.

Muista retkiruokaa valitessa ruuan käytännöllisyys ja säilyvyys

Tärkein asia leiriruokaa valitessa on miettiä säilyvyyttä. Onko sinulla mahdollisuus säilyttää ruokaa viileässä? Autolla kuljettavalla road tripillä on todennäköisesti mahdollista kuljettaa ruokia jonkin aikaa kylmälaukussa, mutta jossain vaiheessa jäät sulaa tai kylmäkallet lämpenevät.

Panosta siis ruokiin, jotka säilyvät, vaikka eivät olisi koko ajan viileässä.

Näitä ovat esimerkiksi:

  • pastat
  • nuudelit
  • paprika
  • mausteet
  • sienet
  • maapähkinävoi
  • pähkinät ja mantelit
  • avokado
  • banaani
  • mustikat
  • kaurahiutaleet
  • pesto
  • säilyketonnikala
  • leipä
  • salsa
  • nachot
  • proteiinipatukat

Kananmuna, makkara ja juusto säilyvät toki jonkin aikaa – varsinkin, jos ne on mahdollista pitää viileässä. Kylmälaukku tai kylmäpussi ei heti lämpene ja yön aikana on todennäköisesti viileää. Täten noita voi todennäköisesti turvallisesti syödä ainakin ensimmäisenä iltana ja seuraavana aamuna.

Retkiruokia valitessa kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös matkustustapa. On eri asia kuljettaa autolla mukana laajaa valikoimaa erilaisia ruokia kuin kuljettaa niitä selässä. Automatkalla ei haittaa, vaikka mukana olisi ylimääräisiä eväitä, mutta kävellessä kannattaa olla ruokien kulutuksen suhteen realistinen.

Käytä leiriruuan pohjana pastaa tai nuudeleita

Pasta ja nuudelit ovat siinä mielessä tosi hyvä pohja leiriruualle, että niiden kanssa voi syödä oikeastaan  ihan  mitä  vaan. Niiden kanssa sopii esimerkiksi tonnikala, sienet ja erilaiset vihannekset. Aterian voi aina myös maustaa pestolla, jolloin siihen tulee lisää makua. Jos retkeily  sisältää paljon kävelyä, saa pastasta ja nuudeleista myös tarpeellisia hiilihydraatteja.

Marjat ja hedelmät tuovat makua

Mustikat ovat yksiä suosikkieväistäni retkillä ja tanssileireillä. Niitä on mukava syödä joko sellaisenaan tai laittaa puuron päälle.

Monet muut marjat ja hedelmät toimivat samalla tavalla, joten voit pakata mukaan omat suosikkisi.

Kaiken retkiruuan ei tarvitse olla terveellistä

Meillä oli autossa melkein koko ajan mukana salsaa ja nachoja, kun olimme muutenkin koko reissun ajan viehättyneet texmex-ruokaan.

Proteiinipatukoita kannattaa myös pakata mukaan, sillä niistä saa nopeasti energiaa nälän yllättäessä. Omia suosikkejani ovat patukat, joissa on mukana pähkinöitä tai manteleita.

Koska olimme Yhdysvalloissa, söimme tietenkin hodareita! Niiden tekeminen nuotiopaikalla oli helppoa. Piti vain paistaa makkarat ja lämmittää valmiit sämpylät. Mausteeksi laitoimme sinappia ja niitä vihanneksia, joita oli sillä hetkellä mukana.

Lue myös kirjoitukseni USA:n Road Tripiltä:

18 vinkkiä USA:n Road Tripille

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

Dubois – Oh so very American!

Lissabonin katukuvaa

Luonnoksissa on pitkään ollut kuvia otsikolla: ”Lissabonin katukuvaa”. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki julkaista pieni kuvamatka Lissaboniin.

Vierailustamme sinne on useita vuosia, mutta takaisin olisi joskus kiva mennä. Tällöin olisi mukava nähdä Portugalia myös Lissabonin ulkopuolella.

Tässä siis pieni kuvamatka Lissabonin kaduille. 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korkeuserot, graffititaide ja kauniit maisemat ovat Lissabonin kaduille tyypilliset asiat.

Lue myös muut kirjoitukseni Lissabonista:

 

 

 

Pääsiäisloma kotona

Olisi ihana kirjoittaa, että vietin upean ja rentouttavan pääsiäisloman kotona. Se ei kuitenkaan ole totta. Vietin ankeimman lomani ikinä.

Säät eivät suosineet. Puolet lomasta satoi taivaalta jotain. Ruoka piti tehdä pääasiassa itse, joten se oli melko mautonta. Lepääminen oli vähä niin ja näin, kun päässä pyöri ahdistavia asioita. Ihmisiä näin ulkona tai videon välityksellä. Upeat maisemat rajoittuivat lähimetsään, eikä sinnekään jaksanut sään vuoksi mennä kuin kerran. Majatalon siisteys oli omasta itsestä kiinni, ja lattialle kertyi roskakasoja lähes huomaamatta.

En ole koskaan pitänyt kotona olemista lomailuna. On tosi vaikea päästää irti sellaisista ajatuksista, että pitäisi koko ajan tehdä sitä sun tätä. Pitäisi opiskella, pitäisi soitella ystäville ja sukulaisille, pitäisi joogata joka päivä, pitäisi käydä ulkona joka päivä, pitäisi treenata tanssimista, pitäisi pysyä positiivisena ja ennen kaikkea PITÄISI KOKO AJAN TEHDÄ JOTAIN HYÖDYLLISTÄ JA KEHITTÄÄ ITSEÄÄN.

Ai niin. Pitäisi syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Pitäisi vähentää herkuttelua, pitäisi juoda vähemmän viiniä. Pitäisi pitää huolta ergonomiasta, pitäisi muistaa ottaa riittävästi askeleita päivittäin. Ei saisi valittaa, koska kaikilla muillakin on vaikeaa. Ei saa olla negatiivinen. Pitää vaan kestää.

Pari päivää sitten tuli tieto, että Ranskassa heinäkuussa järjestettävä tanssileiri jouduttiin perumaan. Se tieto konkretisoi jälleen sen, että kukaan ei tiedä, miten kauan tämä tilanne kestää. Haaveet kaatuvat yksi kerrallaan. Kaikki kivat asiat kesältä on peruttu.

Yritä siinä sitten olla positiivinen ja kehittää itseäsi. Sanon vain, että välillä se on ihan todella vaikeaa! Siitäkin huolimatta, että tämän tilanteen on joskus pakko olla ohi. Siitäkin huolimatta, että on onneksi roppakaupalla ihania muistoja täydellisistä lomapäivistä jossain muualla kuin kotona.

Toivottavasti niitä täydellisiä lomapäiviä tulee vielä joskus ja monta.

Ennen sitä. Pysytään kotona. Purraan hammasta. Soudetaan siinä samassa suossa olevaa venettä eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta.