Walesissa vaeltaminen: OSA 2: Muitakin reittejä kannattaa kokeilla – mutta muista varustus

vaellus5

Vaikka Snowdonin huipulla olisi sateista ja sumuista, alempana laaksossa sää saattaa helliä vaeltajaa. Joten jos itse vuorelle kapuaminen siirtyy sääolojen vuoksi, ei silti kannata jäädä sängyn pohjalle peukaloitaan pyörittelemään. Suosittelen vilkaisemaan myös seudun muita vaellusreittejä, mihin kylään tai majapaikkaan sitten päädytkään.

Esimerkiksi Beddgelertin kylän ympäristössä on useampia päivävaelluksille sopivia rengasreittejä. Jylhien maisemien ja mutaisten polkujen ”Aberglaslyn, Llyn Dinas and Cwm Bychan Trail” oli mainio tapa verrytellä jalkoja Snowdonia varten. Ja jos tuuri käy, voit löytää luolan jonne Merlin on haudannut aarteen. 😉 Lähettyvillä on myös museoksi muutettu vanha kaivos. Vierailija pääsee käytännössä kävelemään vuoren läpi – vaihtelua vuorten ylittämiseen! 

Näillä Snowdonin liepeillä sijaitsevilla reiteillä on myös se etu, että muuta väkeä on huomattavasti vähemmän kuin itse vuorella, joka vetää kävijöitä varsinkin aurinkoisina päivinä. Itse kiersin tuon Cwm Bychanin viiden tunnin reitin näkemättä ristin sielua. 

Samoin kävi aivan Snowdonian kansallispuiston reunamilla, kun kiersin Barmouthista lähtevän Bwlch y Llanin 10 kilometrin lenkin. Yllättävänkin jyrkkärinteinen reitti oli maisemiltaan upea – syystäkin se tunnetaan myös Panorama Walkina – ja jätti halun palata testaamaan lisää Barmouthin ympäristön polkuja. 

Parhaimpia sivustoja reittien selailuun ovat mm. National Trustin https://www.nationaltrust.org.uk/craflwyn-and-beddgelert/lists/walks-in-craflwyn-and-beddgelert ja Mud and Routes -sivusto. https://www.mudandroutes.com/category/walks-by-area/walks-in-snowdonia/

Ja vielä muistutus oikeista varusteista. Vaikka National Trust pitää todella hyvää huolta reiteistä, ei eksyminen ole mahdotonta. Ota mukaan aina hyvä kartta, lyhyillekin rengasreiteille – kännykkäverkon ulkopuolella gps-paikantimisesta ei ole apua. Ei kannata myöskään luottaa siihen, että ”löytäähän sitä nyt aina takaisin kylään”. Nummilla ja rinteillä voi helposti haksahtaa kiertämään kehää, varsinkin vähäänkään sumuisemmalla säällä.  

Älä. Lähde. Liikkelle. Tennareilla. Mikään ei ärsytä paikallisia enempää, kuin huonosti varustautuneet turistit, jotka kuvittelevat conversien olevan vaelluskengät ja farkkujen ulkoiluhousut. Heille se on osoitus siitä, ettei kävijä osaa kunnioittaa kohdettaan. Vettä pitävä takki on minimivaatimus, vaelluskengät tai vähintäänkin tukevat ulkoilulenkkarit pitävät huolen, ettei jalka lipeä mutaisilla rinteillä. Sillä kyllä, välillä rinteet ovat lähes pystysuoria. Reppuun kannattaa varata takin alle lisäpitkähihainen, sillä vaikka alhaalla laaksossa olisi lämmin, rinteillä tuuli puhaltaa usein kylmästi. 

En lähde enää itse ilman vaellussauvaa rinteille. Auttaa ylöspäin mennessä, mutta erityisesti alastullessa, kun töpöjalkaisena jalansijaa joutuu kurottelemaan, eikä käsillä saa mistään tukea. 

Vesipullo ja energiapatukka taskuun. Järki päähän. Vaikka reitti on merkitty, nummilla risteilee niin ihmisten kuin lampaidenkin tallaamia kapeita polkuja hieman sinne sun tänne. Osasta ei voi olla varma, onko kyseessä polku, vai vaikkapa sateen uurtama puronuoma. Älä huumaannu maisemista, vaan mieti polun haarautuessa, minne lähdet. Jos olet epävarma, hyvä vinkki on katsoa, kummalla polulla näkyy enemmän mutaan painuneita jalanjälkiä. Jos aiemmin seudulla kulkeneet ovat valinneet polun A, kannattaa sinunkin suunnata sinne. 

Mutta älä myöskään turhaan pelkää. Yksikseen pärjää vallan mainiosti. Ja se täydellinen hiljaisuus, kun ympärillä aukeaa syvänvihreä nummi.. sitähän tänne lähdettiin hakemaankin. 🙂

Kirjoittanut Siobhán

Lue myös:

Walesissa vaeltaminen: OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin – majoitus seuraa perästä

Snowdon. Sateessa. Eli tarina siitä, miten vaelluksella ei kuulu toimia.

Walesissa vaeltaminen: OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin, majoitus seuraa perästä

vaellus1

On ihmisiä, jotka rakastavat suurkaupunkien kuhinaa ja ihmisvirtaa ympärillään. Sitten on ihmisiä kuten minä, jotka lomillaan hakeutuvat pikkuruisiin kyliin, metsiin, vuorille ja mahdollisimman kauas toimivasta kännykkäverkosta. 

Jos kuulut tähän jälkimmäiseen porukkaan, tässä vinkkejä, miten pääset nollaamaan aivosi Pohjois-Walesissa, Snowdonian kansallispuistossa.

Ensimmäisessä osassa kerron itse Snowdon-vuoresta reitteineen, toisessa osassa vinkkejä muille poluille ja lopuksi tärpit majapaikkoihin.

Snowdon-vuori Snowdonian kansallispuistossa

Snowdonian kansallispuiston keskipiste ja kruununjalokivi on Snowdon-vuori. Reilun kilometrin korkuinen huippu on koko Yhdistyneen kuningaskunnan korkein vuori heti Skotlannin Ylämaan eteläpuolella. Ensimmäiset maininnat vuoresta ovat vuodelta 1095, ensimmäinen kirjallinen raportti vuorelle kiipeämisestä löytyy jo vuodelta 1639.

Se historiasta. Sittemmin Snowdonista on muodostunut suosittu vaelluskohde, sillä sen huipulle pääsee kuutta virallista (plus yhtä epävirallista) reittiä pitkin. Reittien vaikeusasteet vaihtelevat viktoriaanisesta päiväreippailusta todella riskaabeliin, joten jokaiselle löytyy varmasti sopiva.

Itse olen kulkenut virallisista reiteistä viisi. Ensimmäisenä kapusin vaikeimmasta päästä olevan Watkin’s Pathin. Siellä oli mennä henki, tai vähintään terveys. Ei voi suositella huonolla säällä. Ja sää vaihtelee vuorella todella nopeasti, joten älä tee kuten minä. Sen sijaan käänny takaisin, jos näkyvyys heikkenee kesken matkan. Oikeasti. Älä ota riskejä.

Erään majapaikkani isäntä kertoi soittavansa vuosittain pelastushelikoptereita typerien turistien perään, kun vuorelle eksynyttä matkaajaa ei kuulukaan takaisin. Onnekseni selvisin ilman helikopteria, mutta vain todella hyvällä tuurilla. Jos kuitenkin kiinnostaa tämä uhkarohkeus, niin voit lukea tarinani tästä: Snowdon. Sateessa. Eli tarina siinä, miten vaelluksilla ei kuulu toimia.

Vuorella – tai sitä ympäröivissä kylissä – ei ole myöskään puhelinverkkoa kaikkialla, joten avun saanti voi olla vaikeaa. 

vaellus2

Jos et halua ottaa riskejä, voit kokeilla helpointa Llanberis Pathia, joka alkaa nimensä mukaisesti Llanberiksen kylästä. Parintuhannen asukkaan kylä on Snowdonin juurella olevista asutuskeskuksista suurimpia, joten siellä on seudun parhaat palvelut. Löytyy retkeilytarvikekauppaa ja take away -ravintoloita. Itse Llanberiksen reitti on selkeä ja leveä, joten eksymisen (tai putoamisen) riskiä ei ole. 

Watkin’sin ja Llanberiksen reittien välimaastossa vaikeustasoltaan ovat muun muassa Pyg Track ja Miners’ Track. Molemmat maisemiltaan huimaavia. Kuntoa ja vaellussauvaa vaaditaan, mutta ihan kiipeilemään ei näillä reiteillä joudu. 

Pygin ja Minersin lähettyviltä lähtee myös se epävirallinen reitti, Crib Gochin huipun kautta kiertävä polku. Tänne ei kannata mennä ilman kunnon kiipeilykokemusta, eikä varsinkaan yksin. Reitti on syystäkin epävirallinen. Itseltäni Crib Goch on vielä kokematta, mutta jonain päivänä…

Majapaikka valitaan reitin perusteella

Jokainen reiteistä lähtee hieman eri puolilta Snowdonin rinteitä. Siksi kannattaakin selvittää etukäteen, mille reitille haluaa, ja valita majoituksensa sen mukaan. Esimerkiksi Pyg ja Miners lähtevät Pen-Y-Passin solasta, jonne pääsee sukkulabussilla Llanberiksesta, mutta reittien yhteisessä alkupäässä on myös hostelli vaeltajia varten. HC-kiipeäjän valinta, sillä hostellin ja parkkipaikan lisäksi muita palveluita ei lähtöpisteessä ole.

Watkin’s lähtee puolestaan läheltä Beddgelertin pikkuriikkistä kylää, missä on huonot kännykkäyhteydet, pari baaria, majoituspaikkoja ja kioskin kokoinen kyläkauppa. Niin, ja mahdollisesti kuningas Arthurin hautapaikka siinä nurkilla. 😀

Seudun isoin kaupunki, noin 9 000 asukkaan Caernarfon, tarjoaa sitten jo enemmän palveluita (pesulasta tatuointistudioon) ja nähtävyyksiä. Caernarfonista pääsee myös sukkulabussilla käytännössä jokaisen Snowdonin virallisen reitin alkupisteeseen. Snowdon Sherpa -bussipalvelut tulevat tutuksi, jos majoitut Caernarfonissa. 

Mutta jos sitä yllämainittua rauhaa ja hiljaisuutta hakee, suosittelen vaikkapa suloista Beddgelertiä. Kannattaa myös huomioida, että mitä kauemmaksi Snowdonilta majoitut, sitä enemmän pitää varata aikaa siirtymisiin =  vähemmän aikaa varsinaisella vuorella. 

vaellus4

Ja kuka nyt ei haluaisi vain istua ja tuijottaa näitä maisemia?

Kirjoittanut Siobhán

 

Lue myös:

Rugby-tunnelmaa Walesilaisessa pubissa

Monte Baldo: helppo ja vaikuttava ensikosketus Dolimiitteihin

Valitsimme Malcesinen majapaikaksemme, koska sieltä on helppo vierailla Monte Baldolla. Malcesinesta vuorille menee nimittäin suora kaapelihissi. Olin etukäteen lukenut, että hissille kannattaa mennä aikaisin aamulla, jotta välttää jonot. Harkitsimme hetken jopa aamiaisen väliin jättämistä, jotta ehtisimme aamun ihka ensimmäiselle hissimatkalle. Luovuimme onneksi ajatuksesta. Ruoka on tärkeintä. Aina.

Aamiaisesta huolimatta pääsimme suoraan hissiin. Hissimatka oli yllättävän nopea. Nopeus oli positiivista, koska matkustus sulloutuneena pieneen purkkiin usean ihmisen kanssa ei ollut mikään lempijuttuni.

Mutta ne vuoret! Vuoret kyllä ovat yksi lempijuttuni! Maisemat Monte Baldolla olivat todella kauniit, kuten kuvista voi aavistaa. Meitä suosi myös sää. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Siitä huolimatta onnistuin vähän polttamaan itseäni – kaikkein vaarallisin sää on tuulinen auringonpaiste!

Monte Baldolla on lukuisia kävelyreittejä, joista voisi valita, mutta me kävelimme sikin sokin edestakaisin ja välillä istuuduimme ihastelemaan maisemia. Tämä on melko tyypillistä meille.

Emilia tosin olisi halunnut lähteä kävelemään pidemmälle, mutta minulla oli epämääräinen lihasjumitus, jonka vuoksi en uskaltanut lähteä kovin kauas.

Gondolihissin yläasemalla oli pari ravintolaa. On siis täysin mahdollista tulla hissillä ylös ja jäädä ravintolaan syömään. Ulkoilua ei ole välttämätöntä tehdä lainkaan. Me toki silti kävelimme. Vuorilla kulki  myös lasketteluhissejä edestakaisin, joilla olisi ilmeisesti voinut liikkua vaellusreitiltä toiselle. Koska meillä ei ollut karttaa, eikä tietoa reitistä, emme lähteneet seikkailemaan.

Taas mietin, että ehkä joskus voisi suunnitella vuorilla kävelelynsä vähän paremmin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun vain kävelemme päämäärättömästi jonnekin.

Mutta mikäs siinä edestakaisin tepastellessamme, kun maisemat kerran näyttivät tältä!

Toisen ravintolan vieressä oli alpakka-aitaus. Näimme, miten sympaattiset alpakat haettiin aamupäivällä luonnosta ja tuotiin aitaukseen turistien pällisteltäviksi. Aitauksen vieressä oli tietenkin myynnissä alpakan villasta tehtyjä vaatteita. Me emme ostaneet mitään, mutta Emilia alkoi laulaa jotain omituista laamalaama-laulua. Siitä huolimatta, että aitauksessa nimenomaan luki, ettei alpakat ole laamoja!

Tietenkin vuorilla on myös lampaita!

Ja vuohia! Vuohet on. Edelleen. Parhaita.

Kuvassa oleva vesistö on muuten Gardajärvi. Järvi on upea alhaalta ja ylhäältä katsottuna. En kyllä lainkaan ihmettele, miksi Gardajärvi on suosittu turistikohde.

Pieniä polkuja ja teitä kulkemalla olisi päässyt vaeltamaan uusiin maisemiin.

Talvella Monte Baldolla on laskettelukeskus. Ihmettelimme, miten ja minne siellä ajetaan autolla. Vieläkään en ihan ymmärrä. Vuoret näyttävät kovin erilaiselta kesällä ja talvella.

Meikäläinen on välillä epäkäytännöllisyyden huipentuma. Ostin tuon huivin Venetsiasta, jotta saisin suojattua pään auringolta. Olinhan jälleen kerran unohtanut kaikki päätä suojaavat asiat kotiin Suomeen. Tietenkin valitsin liukkaan kankaan, joka tarkoitti, että huivi ei kovin helposti päässä pysynyt. Vuoristotuulessa se ei pysynyt päässä, vaikka yritin kiinnittää sen usealla pinnillä. Aina ei vain ostoksia tehdessään tajua asian kaikkia puolia. Joten jos sinulla on joskus sama tilanne, osta huivi, joka ei luista päästä pois!

Mutta mitäpä siitä huivista. Onhan päässä tukkakin!

Monte Baldo oli tosi upea ensikosketus Dolomiitteihin. Seuraavalla kerralla tutkin vaellusreitit tarkemmin ja lähden seikkailemaan!

 

Lue myös:

Päiväretki Malcesinesta Limoneen

Malcesine: Täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Limone: Veneretki Malcesinesta Limoneen

Olimme alunperin suunnitelleet menevämme Monte Baldolle heti seuraavana päivänä Malcesineen saavuttuamme. Vuorille oli kuitenkin luvattu niin kuumaa ilmaa, että kaikki suosittelivat meitä jäämään alas. Olen edelleenkin kyllä hieman hämmentynyt, koska miten vuorilla muka voi olla lämpimämpää kuin alhaalla? En ymmärrä. Olisi ehkä pitänyt pitää maantiedon tunnilla korvat auki eikä kiinni.

No, emme kuitenkaan menneet heti Monte Baldolle. Sen sijaan päätimme lähteä Limoneen. Laitoin tilanteeseen sopivat sukat jalkaan!

Vene Limoneen lähti noin 10 metrin päästä hotellistamme. Voisin sanoa, että se oli kätevää. Matka Limoneen ja takaisin maksoi 9 euroa ja oli todellakin sen arvoista!

Limonessa on nimensä mukaisesti sitruunoita. Kaikkialla. Luonnollisesti myös tiekylteissä.

Ja tietenkin menimme sitruunamuseoon – tai no – osittain vahingossa menimme sitruunamuseoon. Siellä oli erilaisia sitrushedelmiä. Eikä oikeastaan muuta.

Oli sieltä myös kaunis näkymä, mutta emme löytäneet esimerkiksi kahvilaa. Juomamyynnin puute on perin erikoista missä tahansa italialaisessa paikassa. Yleensä jonkinlainen myyntikoju löytyy minkä tahansa turistinähtävyyden läheltä, mutta ei vain tuolta sitruunamuseosta. Voi toki myös olla, ettemme vain löytäneet sitä.

Juomista puheenollen. Hassua sinänsä, mutta kuulin ensimmäistä kertaa Limonessa, että on olemassa Limoncello Spritziä. Olisin testannut sitä täällä – niin kuin olisi kuulunut, mutta se jäi kaikelta muulta kiireeltä ja seikkailulta testaamatta!

Ai miltä kiireeltä ja seikkailulta? No, ensin yritimme löytää vettä. Ei tosiaan löytynyt sieltä sitruunamuseosta. Eikä oikein mikään lähellä ollut ravintola miellyttänyt meitä, joten vaelsimme kujilla vettä etsien.

Lopulta todennäköisesti ostimme vettä kaupasta, koska se löytyi nopeammin kuin sopiva ravintola.

Sen jälkeen etsimme edelleen lounasravintolaa, joka kelpaisi kummallekin. Se löytyi rannasta, joten näkymät olivat kohdillaan. Siellä samassa ravintolassa oli tosi paljon suomalaisia – tai sitten kaikki Gardajärven suomalaiset olivat vain päätyneet yhtäaikaa kyseisen ravintolan vessaan.

Minä tilasin yhden italialaisen klassikkoruuan, eli ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Tämä oli aivan taivaallinen herkku hellesäässä. Voi sitä suolan ja raikkauden yhdistelmää, ah!

Kaikkien ruokakuvieni perusteella voisi kuvitella, että syön pelkästään isoja kasoja lihaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, mutta lomalla tai ravintolassa se taitaa usein olla juuri niin.

Ja mitä muita seikkailuja? No, Emilian rakas Fitbit lähti vorojen käsiin, kun hän jätti sen hetkeksi penkille. Kun palasimme rikospaikalle siellä istui epäilyttävä pariskunta. Pariskunta teeskenteli, etteivät ymmärrä mitään kieltä, kun heille yritti puhua ja kysellä kellosta. Emme kuitenkaan löytäneet kelloa ja aloin varautua melko ahdistaviin seikkailuihin kellottoman ystäväni kanssa. Olihan minulla kokemusta viime vuodesta, kun kyseisen Fitbitin ranneke meni rikki ja jouduin kertomaan kellonajan noin kahden minuutin välein.

No, ehkä se olikin jo aika uusia? Voroille jäi käteen lähinnä hikinen ranneke ja laite, johon ei todennäköisesti ole laturia kaapissa.

Kellovoronetsintähommissa tuli tietenkin nälkä, joten seuraavaksi etsimme taas sopivaa ravintolaa. Söimme pizzan puoliksi. Tämän reissun yksi suurista oivalluksista oli se, että voimme syödä ruokia puoliksi! Se tarkoittaa, että voi syödä useammin ja sehän on pelkästään mahtavaa!

Ravintolassa syötyämme oli aika palata takaisin Malcesineen. Tässä kaikessa hässäkässä jäi siis Limoncello Spritz testaamatta. On siis syy palata tännekin vielä uudelleen!

Sanoin, että seuraavalla kerralla voisin majoittua vaikka tuossa Hotel Monte Baldossa. Täytynee vain vähän ensin säästää rahaa..

Päiväretki Limoneen oli kaikesta huolimatta hauska. Paras osuus oli tottakai venematka!

Gardajärvi näyttää veneestä käsin katsottuna ehkä vieläkin upeammalta. Kannattaa siis ehdottomasti hypätä veneeseen, kun olet Gardajärvellä.

Lue myös:

Malcesine – täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Venetsia, Burano – mainio lounasretkikohde

Malcesine: Täydellinen valinta Gardajärven majapaikaksi

Gardajärvi on kaunis, upea, ihana, täydellinen. Kaikki retkeni sinne ovat pelkkää utuista unelmaa – eikä se johdu viinistä tai limoncellosta.

Kesälomasuunnitelmani muodostui kahden asian ympärille: 30 Seconds to Marsin keikan ja Westie on the Promenade -tanssitapahtuman. Halusin molempiin ja aloin miettiä, mitä muuta voisin helposti tehdä.

Venetsia oli tietenkin täysin selkeä valinta, mutta toinen mielessäni pitkään häämöttänyt haave oli Dolomiitit. Aikaa ei ollut montaa päivää, joten olin tosi mielissäni, kun luin Seikkailijattaret-Facebook-ryhmästä Monte Baldosta. Monte Baldolle pääsee kätevästi Gardajärveltä.

Monte Baldon vuoksi valitsin majapaikaksemme kylän nimeltä Malcesine. Sieltä pääsee suoraan hissillä vuoren huipulle.

Malcesineen liikuimme siten, että ensin menimme Venetsiasta Veronaan junalla, Veronasta Pechiera del Gardaan junalla ja Pechiera del Gardasta bussilla Malcesineen. Veronasta olisi voinut  myös tulla suoraan bussilla Malcesineen. Teimme niin paluumatkalla.

Bussimatkalla katselimme kaunista järveä ja erityisesti Emilia oli jo suunnilleen valmis hyppäämään bussin kyydistä suoraan järveen – niin houkuttelevalta vesi näytti.

Hassua sinänsä, että olin jostain syystä siinä uskossa, että kukaan ei ui Gardajärvellä, koska vesi on niin kylmää. No, olihan se vesi kylmää verrattuna vaikka Välimereen, mutta oli siellä muitakin uimassa kuin suomalaiset ja joutsenet.

Niin tosiaan, joutsenet. Muistin, että niitä on Gardajärvellä paljon, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten kesyjä ne olivat. Joutsenet poikasineen uivat ihmisten keskellä ja saattoivat myös tulla ihmisten viereen makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Aika erikoista ja vähän jännittävää.

Ensimmäinen iltapäivä ja ilta meni siinä, kun uimme ja fiilistelimme sitä, miten kaunista kaikkialla oli. Vesi ja vuoret ovat maisema, jonka kauneutta on vaikea ylittää.

Ilta-auringossa nautin Aperol Spritzin. Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Olin onnellisempi kuin kuvasta näkyy! Kun saavuin Malcesineen, ostin ensimmäisenä kuvassa olevat kauniit uimakengät. ne osoittautuivat varsin käteviksi, vaikka niillä ei ollut kyllä maailman paras kävellä mukulakivillä.

Malcesine – kuten kaikki muutkin kylät Gardajärvellä – oli tosi pieni kylä. Siellä oli muutama kapea katu ja paljon saksalaisia turisteja. Se oli kuitenkin täydellinen majapaikka, sillä sieltä pääsi helposti hissillä päiväretkelle Monte Baldoon ja veneellä päiväretkelle johonkin toiseen kylään. Toki myös bussit kulkivat säännöllisesti kylien välillä. Me teimme päiväretken Limoneen.

Majoituimme Hotel Modenassa , joka oli ihan kiva perus hotelli. Hinta-laatu-suhteeltaan mainio. Aamiainen oli parempi kuin mihin olen italialaisella standardilla tottunut, mutta ei toki suomalaisen aamiaisen veroinen. Meillä ei ollut huoneessa ilmastointia, mutta emme sitä kyllä kaivanneetkaan. Saimme tuulettimella ja avonaisella ikkunalla sopivan viileyden huoneeseen.

Olimme syömässä parissa ravintolassa. Molemmat olivat ihan hyviä ja kummastakaan ei ole sen suurempia muistikuvia nimestä tai ruuasta. Eikun niin joo, toinen ravintola oli pizzeria. Siellä tarjoilija yritti iskeä Emiliaa ja me keskityimme pääasiassa pohtimaan, minkä ikäinen mies istui lukemassa kirjaa vastapäisellä parvekkeella. Ei muistikuvaa pizzasta. Se oli varmaan ihan hyvää..

Malcesinessa on myös linna, jossa emme lopulta lainkaan käyneet tutustumassa. Olisi selkeästi pitänyt olla siellä vielä yksi päivä!

Malja kauneudelle!

 

Lue myös:

Venetsia, Burano: Mainio lounasretkikohde

Käyttöohjeet italiaisille junille

Burano, Venetsia: Lounasretkikohteena aivan mainio!

Minä en useinkaan halua, voi tai edes osaa tehdä Venetsiassa niitä juttuja, joita turistit yleensä tekevät. Enkä toisaalta voi tehdä enää niitä juttuja, joita paikalliset tekevät – koska siitä on yli kymmenen vuotta, kun itseäni olisin voinut paikalliseksi kutsua.

Niinpä teen siellä asioita, joita nyt sattuu mieleen tulemaan.

Tällä Venetsian matkalla keksimme lähteä vesibussilla Buranoon. Olin lukenut 36 Hours Europe -oppaasta Venissa-nimisestä ravintolasta. Päätimme lähteä sinne lounaalle.

Venissä on periaatteessa Buranossa, mutta Buranon vesibussipysäkiltä muut lähtivät kävelemään eteenpäin ja me lähdimme kävelemään oikealle. Yksi silta erottaa ravintolan turistimassoista.

Ravintolan pihalla oli erikoinen eläinnäyttely.

Puutarhassa oli myös paljon viinirypäleitä ja esimerkiksi päärynäpuu!

Kafran Muodonmuutos on vahvasti läsnä tässä kohtaamisissa. Iik ja hyi!

Buranoon on muuten aika pitkä merimatka Venetsiasta. Aikaa taisi mennä jopa tunti! Tämän tunnin merimatkan jälkeen ravintolaan päästyämme aloin miettiä: ”Ai niin, siinä opaskirjassa taisi lukea, että tänne kannattaa tehdä varaus etukäteen..”

Noo, ei ollut varausta, mutta onneksi meille oli silti tilaa!

Alkupalojen äärellä on helppo hymyillä! Minulla oli tietenkin lihaa ja juustoja. Emilialla oli tietenkin jotain kalaa.

Tämä pasta oli ehkä paras pasta, jonka olen koskaan syönyt! Ja voin kertoa syöneeni aika monta pastaa elämäni aikana. Kaikista noista ainesosista pystyi maistamaan tuoreuden. Ihan kuin juurekset olisi juuri poimittu ja aseteltu siihen kieleni makunystyröitä vasten. Ihanaa!

Ja Aperol Spritz, no joo. Se nyt oli vaan Aperol Spritz, mutta minulla oli tuosta ravintolasta semmoinen tunne, etten halua ruokailun koskaan loppuvan. Ravintola menee helposti TOP3:een parhaista ravintoloita, joissa olen ollut.

Ihanaan jälkiruokaan lounas kuitenkin loppui. Lounaan hinnaksi juomineen tuli 62,50 euroa. En muista, montako juomaa siihen kuului. Sen muistan, että se oli jokaisen sentin arvoinen! Lisätietoja Venissa-ravintolasta: https://www.venissa.it/

Lounaan jälkeen lähdimme vastahakoisesti pois ravintolasta kohti niitä taakse jättämiämme turistimassoja sillan toisella puolella.

Burano on tosi kaunis saari värikkäine rakennuksineen. Omasta mielestäni Burano on paljon kiinnostavampi kuin Murano. Tosi turisti tosin käy molemmilla saarilla samalla reissulla – me emme jaksaneet.

Päivä oli kuuma. Olimme lounaan jälkeen alkuillasta turistikaduilla, joten ihmisiä oli varmasti vähemmän kuin päivällä.

Kaduilla oli paljon pieniä kojuja, joista pystyi ostamaan kätevästi mm. viuhkan. Muuten Buranossa ei värikkäiden talojen ja baarien lisäksi ole paljon mitään.

Kauniiden valokuvien ja hyvän lounaan takia sinne kuitenkin ehdottomasti kannatti mennä.

Iltapäivän vaihtuessa iltaan lähdimme takaisin kohti Venetsian pääsaarta.

Vesibussiin noustessamme kohtasimme aivan absurdin tilanteen. Siinä vaiheessa, kun vesibussi tuli kiinni laituriin, alkoivat jotkut miehet mylviä äänekkäästi. Tämä mylvintä kasvoi kasvamistaan ja kuulosti ihan siltä kuin lehmälauma olisi astunut sisään vesibussiin. Repesin aivan täysin nauramaan, enkä meinannut saada naurua loppumaan pitkään aikaan vielä vesibussissakaan. Mitä ihmettä? Vain Italiassa. Vain Venetsiassa.

Absurdia oli toki sekin, että yksi ihminen oli varannut täytekakulle oman istumapaikan vesibussista. Ja se, että viereemme sattui istumaan kanadalainen tyttö, jonka sukujuuret olivat Suomessa.

Maailma on pieni ja matkoilla sattuu sekä tapahtuu.

Lue myös:

Päivämatka Venetsiassa: 10 vinkkiä

Junamatkustus Italiassa – käyttöohjeet

5 vinkkiä: Miten matkustat bussilla Bulgariassa?

bulgar2

Rakas ystäväni löysi itselleen bulgarialaisen miehen ja keväällä postilaatikkooni kolahti hääkutsu Bulgarian Plovdiviin. ”Mikä ihana tekosyy reissata Bulgariassa vähän enemmänkin”, ajattelin, ja olin oikeassa. Bulgaria on upea maa, jossa riittää nähtävää ja koettavaa.

Työkalenteri määritteli matka-aikani ja osittain tästä syystä päädyin rakentamaan matkani sopivien lentojen ympärille road trip -hengessä. Matkareittini oli lopulta seuraava: Sofia-Plovdiv-Burgas-Varna. Jokaiseen näistä kaupungeista voi myös lentää lomasesonkina, mutta lentoja saattaa olla harvakseltaan.

Reissaus maatamyöten ei ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto, mutta pari seikkaa on hyvä pitää mielessä.

Kumijalalla Bulgariassa, eli 5 vinkkiä joukkoliikenteellä matkustamiseen.

 1. Valitse bussi. Jokainen, jonka kanssa matkustamisesta puhuin, suositteli junan sijaan bussia. Tämä tuli aluksi pienenä järkytyksenä, mutta kun vertailin matka-aikoja, kävi selväksi että juna oli lähes aina tunnin hitaampi vaihtoehto. Lisäksi kalusto on vanhaa ja paikallisten mukaan sottaista. Mene ja tiedä, bussiin päädyin.

2. Älä usko Googlea. Reissun pahin virheeni oli uskoa Google mapsin tarjoamia matka-aikoja etappien välille. Bulgariassa tiet eivät ole kovin hyvässä kunnossa ja Turku-Helsinki mittainen välimatka saattaa niellä liki neljä tuntia. Älä siis usko Googlea äläkä muitakaan karttapalveluita, vaan varaa runsaasti aikaa siirtymille.

3. Älä usko myöskään bussifirmojen nettisivuja. Sen lisäksi että karttapalvelut antavat matkoista optimistisia arvioita, myös bussifirmojen nettisivut saattavat näyttää virheellisiä vuoroja. Kannattaa siis marssia suoraan asemalle (tarkista että menet oikealle, bussiasemia voi olla kaupungissa useampi) ja varata liput kankeasti englantia puhuvalta, niukkahymyiseltä virkailijalta. Palveluntarjoajia on useita, mutta sinut kyllä opastetaan oikeaan paikkaan. Älä huoli, pärjäät kyllä englannilla!

4. Muista aakkoset! Sanoinko juuri että pärjäät englannilla? Se on totta, mutta jos et puhu venäjää tai jotain muuta kieltä, jossa käytetään kyrillisiä aakkosia, tulosta mukaasi kyrillinen aakkosisto ja kohdekaupunkiesi nimet kyrillisillä aakkosilla, se helpottaa kummasti.

5. Mikä vessa? Matkani kuumottavin yllätys oli se, ettei busseissa juurikaan ole vessoja. Kannatta siis maksaa se yksi leva ja käydä helpotuksen huoneessa ennen matkaa.

Ekstravinkki: Nauti matkasta! Bulgaria on upea maa, jossa on kaikkea: vuoria ja kukkuloita sekä tasankoja ja merenrantoja. Plovdivin ja Burgasin välillä saat ensin ihastella Balkanin vuorijonoja ja sitten silmän kantamattomiin yltäviä auringonkukkapeltoja.

bulgaria1

Sofiassa metro kuljettaa kätevästi ja halvalla kaupungin sisällä. Päivälippu pitää validoida joka käyttökerran jälkeen metroaseman virkailijalla.

bulgaria4

Burgasissa matkailija saa nauttia paikallisten tapaan pitkästä, kaikille avoimesta hiekkarannasta ja puiston rantapromenadista

 

Tekstin kirjoitti Lass That Is Gone.

Train traveling in Italy: How to travel by train in Italy

img_0789

Because so many people was interested in reading this article in Finnish I decided to translate it in English.

Despite the bad reputation of the italian trains I am the fan of them!

Why?

Because you can take a train to almost everywhere in Italy – also to the small towns. Traveling by train in Italy is nice and practical.

Yes, they might be more or less late sometimes but who needs to be in a hurry when you are in a holiday? Good thing is that there are so many trains that you can change your plans ex tempore if something unexpected happens.

Of course I have learn from my mistakes and misfortunes. I have been forced to pay a big fines, I have considered sleeping in a train station, I have slept in a train station, I have almost lost my flight because of the train. But I have learn and now I wan’t to help you to avoid my mistakes.

And despite all of this: I am the fan of Italian trains.

I want you to become a fan too. So I’ll give you my tips and advice.

How to travel by train in Italy?

  1. At the moment there are two train companies: Trenitalia and Italo. Trenitalia goes everywhere and Italo goes between big cities. I recommend you to check both prices because the difference might be big.

2. Always buy a ticket beforehand from the station or online. If you buy ticket from the train the ticket would pay dozens of euros more.

3. Take your time when you are in a train station. There are usually ticket machines and ticket desk but the line could be long. You can also buy tickets online.

4. If your train ticket doesn’t have a seat number, you can use it in the same kinds of regional trains usually over a period of two weeks. You have to stamp the ticket before you’ll get inside the train. Recheck this from your ticket.

5. If your train ticket has a seat number it is only valid in the train it has been bought for. If you need to change the ticket, ask help from the ticket desk.

6. Be prepared for being late. Trains might be late sometimes even hours. If you have only a little time to change the train be ready to change your plans if the first train is late.

7. Be ready to make creative solutions. Trenitalia’s webpage works well with a mobile phone so you are able to think options for your original plans if it’s needed. For example one time I was planning to go from Levanto to Florence and the train was two hours late. I figured out that we could take the earlier train to La Spezia and have a lunch there. After lunch we took the train to Florence. That was way more convenient than waiting in the train station of Levanto.

8. There is no food service or wifi in the regional trains. You can buy super delicious sandwiches usually from the train stations. If the train station is small there is a food machine. So you must take your own foods to the train from the station or somewhere else.

9. In the Intercity, Eurocity and Italo trains there are a food cart and sometimes even the wifi.

10. There are toilets in the trains. Just take your own toilet paper with you just in case. Quality of the toilets vary a lot.

11. Usually there are no trains during the night time but they could part early in the morning. So if you are ready to stay awake somewhere you can take the first train in the morning.

12. Usually the regional trains are cheap and slow. The Intercity and Eurocity trains are fast and quick. But all the trains can be late so you’ll never know how long the trip takes.

I’ll wish you a great travels!

If you find this article useful, feel free to share it!

Parasta Turussa, osa 7: Kuuvannokka

Ystäväni Rouva H kutsuu Kuuvannokkaa turkulaisten parhaaksi salaisuudeksi. Kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei käy siellä.

Mepä siis päätimme lähteä käymään siellä.

Reissua suunnitellessamme huomasimme sattumalta Villa Kuuvan Facebook-sivuilta, että siellä järjestetään kesäsunnuntaisin aamujoogaa. Päätimme siis heristää unihiekat silmistämme melko aikaisin sunnuntaiaamuna ja suunnata kohti Kuuvannokkaa.

Ja kyllähän se kannatti! Meren rannalla joogaaminen kauniina kesäaamuna vetää varmasti vertoja mille tahansa ulkomaan jooga-kohteelle. Jooga oli juuri sopivan rauhallista, jotta se sopi sekä aamutunnelmaan että olisi sopinut myös aloitteleville joogeille. Toisaalta. Itse olen vuoden verran kulkenut eri jooga-tunneilla ja silti siellä oli liikkeitä, joita en ollut aiemmin tehnyt. Tykkään siitä, kun joogassa tunnit ovat aina ohjaajansa näköisiä.

Jooga-poseeraukset tunnin jälkeen!

Jooga-tunti maksoi 20 euroa ja siihen kuului kahvi tai tee sekä suolainen piirakka Villa Kuuvassa.

Villa Kuuva ja kahvila on super suloinen ja näkymä merelle on upea. Ilman joogaakin täällä kannattaa tulla käymään!

Nautimme välipalamme kahvion terassilla, vaikka sisällä ollut sohva oli enemmän kuin houkutteleva ja aurinkopaikkojakin oli tarjolla

Alkuperäinen suunnitelmamme oli tulla uimaan – kun Suomessa kerrankin on uintisää! Lähdimme siis metsän halki kohti Kuuvannokan kallioita.

Uimapaikkakin Kuuvannokan kallioilta löytyi, mutta uimakengät olisivat tulleet tarpeeseen. Veteen kömpiminen kivien seasta oli nimittäin aikamoinen könyämissuoritus. No, tulipahan treenattua lisää tasapainoa!

Maisemien ja rauhallisuutensa puolesta Kuuvannokka on varmasti yksi Turun parhaista uimapaikoista. Se sopii oivallisesti, kun haluaa ottaa aurinkoa kalliolla, katsella ohiajavia veneitä ja veteen pulahtaminen on vain pieni bonus päivän päätteeksi. Edestakaisin kulkemiseen kalliot ja meri eivät sovellu – ei ainakaan ilman uimakenkiä.

Sunnuntaiaamun aloittaminen Kuuvannokassa on yksi parhaita asioita, mitä voit Turussa tehdä. Joogaan ehtii vielä sunnuntaina 11.8. ja Villa Kuuva on auki 14.8. asti joka päivä klo 11-18 ja 15.8-30.9. la ja su klo 11-18. Kalliot ovat avoinna aina ja läpi vuoden.

Lisää tietoa Villa Kuuvasta ja joogasta: https://m.facebook.com/VillaKuuva/

Lue myös muut kirjoitukseni Turun parhaista paikoista:

Lue Turusta myös:

Bassin kabinetti

Top 3 Fine Dining

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Blankon lammaspasta

Matkabloggaajien kokemuksia junamatkustamisesta maailmalla

raidekuvablogi

Huomasin, että kirjoittamani artikkeli Italian junamatkustamisen käyttöohjeista on noussut suureen suosioon tänä vuonna. Tästä innostuneena kysyin muilta matkabloggaajilta, millaisia kokemuksia heillä on junamatkustamisesta ympäri maailman.

Sain kasaan kasan tosi kiinnostavia juttuja, jotka saavat junamatkakuumeen nousemaan! Itseäni alkoi välittömästi kiehtoa mm. ajatus siitä, että lähtisi aikuisten interrailille.

Lue matkabloggaajien kirjoituksia junamatkustamisesta eri puolilla maailmaa:

Junamatkustus Belgiassa ja Luxemburgissa:

Junalla Belgiassa ja Luxemburgissa (Travellover-blogi)

Junamatkustus Borneossa:

North Borneo Railway – siirtomaa-aikaista höyryjunacharmia (Travellover-blogi)

Maata pitkin Suomesta Eurooppaan:

Maata pitkin Eurooppaan – vinkkejä matkan suunnitteluun (Seikkailumielellä-blogi)

Interrail Euroopassa:

6 vinkkiä Interrailin tekemiseen Euroopassa (Iinatravels-blogi)

Interrrail Euroopassa, millaisella budjetilla? (Iinatravels-blogi)

Länsi-Euroopan interrail (Matkan varrella -blogi)

Aikuisten interrail (Travellover-blogi)

Junamatkustus Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa:

Junalla Dublinista Belfastiin ja takaisin (Lähinnä kauempana -blogi)

Junamatkustus Italiassa:

Ystävien ja kenkien vuoksi – junalla Italiassa TOP10 (Travellover-blogi)

Junamatkustus Kanadassa:

Junalla Kanadassa (Heli Voyage -blogi)

Junamatkustus Montenegrossa ja Serbiassa:

Onko tämä Euroopan kaunein junamatka? (Fammo matkalla -blogi)

Junamatkustus Suomesta Moskovaan:

Tolstoin kyydissä Moskovaan (Maailman äärellä -blogi)

Junamatkustus Norjassa:

Norway in a Nutshell vie vuorille ja vuonoille (Maailman äärelle -blogi)

Allegrolla Helsingistä Pietariin:

Ihana Pietari on lyhyen Allegro-matkan päässä (Travellover-blogi)

Allegrolla Pietariin (Merjan matkassa -blogi)

Junamatkustus Romaniassa:

Junamatkailua Romaniassa – vuoristomaisemia ja pilkkopimeäät tunnelit (Lähinnä kauempana -blogi)

Junamatkustus Saksassa:

Junailu Saksassa + parhaat säästövinkit (Lempipaikkojani-blogi)

Junamatkustus Sri Lankassa:

Junamatka Kandysta Ellaan – Train Ride from Kandy to Ella (Sillä välin maailmalla -blogi)

Sri Lanka – videoklippejä junamatkalta Kandysta Ellaan (Appa matkustaa -blogi)

Sri Lanka – junareitti Kandysta Ellaan on ihastuttavan kaunis (Appa matkustaa -blogi)

Koe kerran elämässä: Maailman kaunein junamatka Sri Lankassa (Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogi)

Junalla Sveitsistä Italiaan Alppien yli:

Bernina Expressillä Churista Sveitsistä Tiranoon Italiaan Alppien yli (Travellover-blogi)

Junamatkustus Thaimaassa:

Osa Kuusikymmentäkaksi – Part Sixty-Two: Chiang Mai (Sillä välin maailmalla -blogi)

Trans-Siperia: Junalla Helsingistä Hanoihin:

Yksin reissussa: Junalla Helsingistä Hanoihin! (Pipo silmillä -blogi)

Junamatkustus Venäjällä ja Kazakstanissa:

Suunnitelma: Junalla Venäjältä Kazakstaniin (Pipo silmillä -blogi)

Junamatkustus Vietnamissa:

Junamatkailua Vietnamissa (Lähtöselvitetty-blogi)

Junamatkustus ympäri maailman:

Mieleenpainuvimmat junamatkat ympäri maailman (Pipo silmillä blogi)