Matkamuistojen joulukalenteri: 6. luukku

joululuukkuitsenaisyys

Genova, Italia.

Tänään hetkeä tärkeämpi on pidempi hetki eli ystävyys ja ystävän näkemys suomalaisuudesta.

Tässä kuvassa olen minä ja Neiti J. Tämä nainen on ollut minun elämässäni reilusti yli kymmenen vuotta. Hän on ollut elämässäni kotonani Turussa, matkoilla Italiassa ja hänen kotonaan Berliinissä.

Nyt olemme yhdessä viettämässä Suomen Itsenäisyyspäivää Berliinissä.

Kysyin, mitä asioita hän edelleen yhdeksän vuoden ulkomailla asumisen jälkeen seuraa Suomesta ja mitä suomalaisuus hänelle tarkoittaa?

Neiti J seuraa Saksan Voicea, jossa on monta vuotta ollut tuomarina Samu Haber. Suomalaisesta musiikista säännöllisessä soitossa on Disco Ensemble.

Sen lisäksi hän seuraa varsin suomalaiseen tapaan jääkiekkoa. Hänen suosikkijoukkueensa on Eisbären Berlin, jossa oli pitkään maalivahtina Petri Vehanen. Vehasen Neiti J on tuntenut lapsuudesta asti Rauman Lukon kautta. MM-kisoissa hän kannustaa tietenkin Suomea!

Suomesta hän ikävöi ihmisiä, salmiakkia ja karjalanpiirakoita.

”Suomalaisuus on minulle enemmänkin luonteenpiirre kuin kansalaisuus. Suomalaisuus merkitsee sitä et on hiljainen aluksi, mutta lämpenee sitten lopulta. Se on suorasanaisuutta ja rehellisyyttä ja sitä et on ok olla yksin. Näin ulkosuomalaisena voin sanoa, että suomalaisuus merkitsee myös sitä, että on välillä sosiaalisesti vähän outo näiden stereotyyppisten suomalaisten luonteenpiirteiden vuoksi!”

 

Matkamuistojen joulukalenteri: 4. luukku

joululuukku4

Lontoo.

Ensimmäisellä Lontoon matkallani asuin ystäväni luona vallatussa talossa.

Näin kommuuneista koostuvan yhteisön.

Jossain asunnossa oli lämmin vesi, joten siellä käytiin suihkussa. Jossain asunnossa oli nähty rottia, joten niiden pelättiin leviävän muuallekin.

Sähköt olivat miltei kaikissa asunnoissa.

Näin samalla, miten sellaiset ihmiset, joilla oli vain vähän, jakoivat kaiken vähän. Toisaalta näin rikkauksista kertovat pilvenpiirtäjät. Ihmiset, joilla on paljon, eivät yleensä jaa mitään.

Tuloerojen aiheuttama vastakkainasettelu antoi minulle Lontoosta negatiivisen ensivaikutelman.

lighthouse, howth, ireland

Matkamuistojen joulukalenteri: 1. luukku

lighthouse, howth, ireland

Howth, Irlanti.

Olimme tavanneet edellispäivänä bussissa miehen, joka suositteli meillä Howthissa olevaa kaunista polkua vierailun kohteeksi. Hän lupasi tulla itse mukaan.

Miehestä ei bussimatkan jälkeen enää kuulunut mitään, mutta me menimme Howthiin.

Polku oli erittäin kaunis, idyllinen ja hyvin, hyvin irlantilainen.

Polulta näkyi majakka ja ystäväni sanoi: ”Tykkään majakoista. Ne tuovat minulle turvallisuuden tunteen aina ja kaikkialla.”

USA Road Trip 2017: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella

Kauniit vuorimaisemat sulostuttivat matkaamme Grand Lakelle. Meidän oli tarkoitus viettää siellä seuraava leirintäalue-yö.

Rainbow Curven näköalapaikalla oli jo tutuksi tulleita karhuvaroituksia. On tottakai parempi, että karhut eivät opi syömään roskiksista. Silloin luonnossa riittää paremmin tilaa sekä ihmisille että karhuille.

Löysimme mukavan leirintäpaikan Grand Laken leirintäalueelta.

Vuoristomaisemaa, vehreyttä ja puroja – mitä muuta ihminen voisi toivoa?

No ehkä järvimaiseman voisi vielä toivoa. Sää Grand Lakella oli epävakaa. Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko – tämä saattoi vaihdella muutaman minuutin välein.

Vielä säätäkin jännittävämpi elämys meitä kuitenkin odotti, kun palasimme takaisin leiriin!

Vapiti-naaras oli päättänyt tulla leirintäalueelle ruokailemaan!

Hän asteli vakain askelin grillin luo ja nuoli siitä grilliruuan jättämät maistuvat maut.

Eikä siinä vielä kaikki! Hän kutsui koko sukunsakin ruokailemaan leirintäalueelle. Täällä oli hyvät apajat!

Vapiti-suvun lisäksi leirintäalueelle saapui rankkasade, joten me pakenimme näitä luonnonilmiöitä autoon nachojen pariin.

Jonkin ajan kuluttua eläimet lähtivät pois ja sade lakkasi. Grillasimme ruokaa samassa grillissä, jota vapiti oli juuri nuollut. Olimme lähellä luontoa ja sillain.

Seuraavana päivänä lähdimme päivävaellukselle läheiselle metsäreitille. Reitin alussa meitä odotti tämä idyllinen näky.

Ilma oli ihana ja oli ihanaa päästä metsään kävelemään.

Vesiputous oli määrämpäämme!

Pidimme aina myös evästaukoja sopivin väliajoin matkan varrella – päivävaelsimme kuin hobitit – tietenkin!

Grand Lake oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen kokemus! Ei sitä joka päivä pääse näkemään luonnon eläimiä noin läheltä. Lisäksi olin iloinen, että jaksoin kävellä yli 10 kilometrin lenkin. Kuntonihan ei tuolloin ollut parhaimmasta päästä.

Kannattaa ehdottomasti pysähtyä täällä, mikäli liikut tuolla suunnalla.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku