Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Mun mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.

Paluulentoni Suomeen oli Milanosta, eikä Milano ole minun suosikkipaikkojani. Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.

Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.

Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.

Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat kyllä viehättäviä!

Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.

Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.

Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.

Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö vaikuttaa.

Viehättäviä aukioita.

Kapeita kujia.

Perinteisiä patsaita.

Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.

Tämä oli minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.

Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, että menenkö bussilla vai lähdenkö pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.

Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskusta näytti myös kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.

Olin iloinen, että olin toteuttanut ajatukseni Bergamossa vierailusta. Se vain harmitti, että miksi vierailuni oli niin lyhyt.

No, ainakin on syy palata takaisin.

Lue myös:

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

10 vinkkiä: miten kokea Venetsia päivässä?

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

 

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terre tarkoittaa viittä kylää La Spezian maakunnassa. Kylät ovat Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Juna-asemilta saa ostettua lipun, jolla saa käydä junalla kaikissa kylissä.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, majoituimme Levannossa, joka ei ole osa Cinque Terreä, mutta se on aivan vieressä. Tämä osoittautui miellyttäväksi ratkaisuksi, koska kaikki oikeat Cinque Terren paikat ovat ainakin juna-asemien perusteella tupaten täynnä ihmisiä.

Me teimme lyhyen retken Vernazzaan. Siellä näin niitä postikorttimaisemia, joita olin Instagramissa ehtinyt ihailla useaan kertaan. Talot olivat värikkäitä, kujat kapeita ja merenrantamaisema upea!

Vernazzassakin toteutimme ajatusta siitä, että kiivetään jonnekin ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Linna kuulostaa ihan hyvältä kohteelta.

Emme päätyneet linnaan, mutta päädyimme ravintolaan. Italiassa matkustamisen etuja on kyllä se, että he osaavat rakentaa ravintoloita oikeisiin paikkoihin. Kiipeämisen jälkeen on aina jano!

Tavallaan ymmärrän sen, että turistit saattavat yhden päivän aikana kiertää junalla kaikki kylät läpi, koska kylät ovat pieniä. Enemmän maisemista saisi irti, jos hyödyntäisi kylissä olevia kävelyreittejä. Ehkä minäkin jonain päivänä palaan takaisin ja suunnittelen retkeni paremmin.

Nyt vain nautimme juomat maisemia ihaillen ja lähdimme junalla takaisin Levantoon.

Lue myös:

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

fullsizerender-8

Levanto

Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.

Saavuimme Levantoon junalla monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.

Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.

Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!

Merenranta. Italia. Rakkaus.

Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.

Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.

Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.

Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.

Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Ex Tempore -kävelyretki

Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.

Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on” Samoin Neiti E tuskasteli useaan kertaan asuvalintaansa.

Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.

Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.

Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.

Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!

Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on todellakin paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.

Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.

Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.

Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!

Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.

Vernazzasta lisää myöhemmin.

Lue myös:

Käyttöohjeet junamatkailuun Italiassa.

Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

Miten matkustat Italiassa junalla: käyttöohjeet

img_0789

Huonosta maineesta huolimatta minä olen italialaisten junien fani.

Ai miksi?

No, koska niillä pääsee käytännössä Italiassa melkein joka paikkaan – myös pienen pieniin paikkoihin. Junamatkustus Italiassa on kätevää ja mukavaa.

Aiemmin elin myös sellaisessa luulossa, että eivät italialaiset junat nyt niin paljon myöhästele – myöhästelee ne. Mutta ei kai sitä lomalla tarvitse minuutti- tai edes tuntiaikataulun mukaan elää. Italialaisissa junissa on se hyvä puoli, että niitä tosiaan kulkee paljon ja kaikkialle, joten voit muuttaa matkasuunnitelmaa vaikka lennossa.

Toki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua. Olen joutunut maksamaan hullut sakot, olen joutunut harkitsemaan rautatieasemalla nukkumista, olen myös tahallani nukkunut rautatieasemalla, olen melkein myöhästynyt lennolta ja olen istunut monta matkaa suomalaisittain epämukavasti: vastakkain kanssamatkustajien kanssa.

Näistä kaikista huolimatta: minä olen italialaisten junien suuri fani.

Ja jotta sinun olisi helpompi matkustaa Italiassa junassa ja tulla myös faniksi, kirjoitin muutaman käyttöohjeen.

Toimi näin, kun matkustat Italiassa junalla:

  1. Italiassa on tällä hetkellä kaksi junayhtiötä. Trenitalia ja Italo. Trenitalia kulkee kaikkialle ja Italo kulkee suurten kaupunkien välillä. Kannattaa tarkistaa kummankin hinnat, sillä hintaero saattaa olla suuri.

2. Osta junaliput aina etukäteen. Jos ostat lipun junasta, joudut maksamaan monta kymmentä euroa lisähintaa.

3. Varaa aikaa lipun ostamiseen rautatieasemalla. Rautatieasemalla on yleensä sekä ihmisiä myymässä lippuja että useampi lippuautomaatti. Siitä huolimatta jonoa on yleensä paljon. Lipun voinee ostaa myös netistä, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.

4. Jos lipussa ei ole paikkanumeroa, sen voi käyttää lippua vastaavissa regional-junissa yleensä kahden viikon ajan. Lippu täytyy leimata ennen junaan menemistä. Varmista tämä lipussa lukevista ohjeista.

5. Jos lipussa on paikkanumero, et voi käyttää lippua missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Jos joudut vaihtamaan lipun, tee se rautatieaseman lipunmyynnissä.

6. Varaudu siihen, että junat voivat olla myöhässä jopa useamman tunnin.

7. Ole valmis tekemään luovia ratkaisuja. Trenitalian sivut toimivat hyvin mobiilissa, joten voit tarvittaessa miettiä alkuperäiselle suunnitelmallesi vaihtoehtoja. Meille esimerkiksi kävi viime kesänä niin, että meidän oli tarkoitus mennä Levannosta Firenzeen. Suunnittelemamme juna oli myöhässä useamman tunnin. Keksin, että menemme aikaisemmalla junalla La Speziaan, syömme siellä lounaan ja hyppäämme sieltä Firenzeen menevään junaan. Se oli huomattavasti mukavampaa kuin odottaa Levannon rautatieasemalla alkuperäistä junaa.

8. Regional-junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä. Isoimmilla rautatieasemilla on yleensä ihania patonkeja myynnissä. Pienilläkin asemilla on vähintään ruoka-automaatti. Osta ruokaa siis joko asemilta tai ota eväitä.

9. Intercity, Eurocity ja Italon junissa on tarjoilykärry ja mahdollisesti myös nettiyhteys.

10. Junissa on vessa, jonka laatu vaihtelee, joten varaudu varmuuden vuoksi omalla paperilla ja käsidesillä. Rautatieasemien vessat voivat olla joko normaaleja tai sitten reikä maassa. Italiassa vessojen laatu vaihtelee erittäin paljon paikasta toiseen, eikä vessan laatua voi päätellä ravintolan laadun perusteella.

11. Junat eivät yleensä kulje öisin, mutta ne saattavat lähteä hyvin aikaisin aamulla.

12. Nyrkkisääntö on, että regional-juna on halpa ja hidas. Intercity- ja Eurocity-junat ovat kalliimpia ja nopeampia. Myöhästely tosin ei katso junan laatua.

 

Lue myös:

Sisilia: Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia päivässä?

 

Sisilia: Operaatio: mehän kiivettiin Etnalle!

Hästäg #mehänkiivetäänetnalle oli legenda jo syntyessään, mutta sitä emme tienneet, miten monta vastoinkäymistä meillä oli ennen kuin pääsimme toteuttamaan sen. Vastoinkäymisiin kuului mm. lennon peruuntuminen ja se, että Neiti E:n ääni ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana. Hyvin hän kuitenkin pärjäsi etupenkillä.

Alkuperäinen tarkoitus oli oikeasti kiivetä Etnalle kävellen. Etna-rouva päätti kuitenkin purkautua meidän matkan aikaamme – tietenkin. Totesimme siis, että on paljon parempi mennä opastatulle retkelle kuin itse koittaa löytää sopivia kävelyreittejä.

Suomessa uutisoitiin shokkiotsikoilla, miten Etna sylkee kuumia kiviä ihmisten päälle. No niin se varmaan sylkikin, jos ehdoin tahdoin meni aktiiivisen kraaterin lähelle. Meitä alkoi ensin huvittaa ja sitten myös ärsyttää kaikki varoitteluviestit, joita Suomesta saimme. Emme me nyt niin tyhmiä kuitenkaan olla, että menisimme kuuman laavan keskelle tanssimaan. No mutta, onhan se hyvä, että ihmiset ovat huolissaan! Tämä kertoo vaan taas yhtä tarinaa siitä, millaista shokkiuutisointi on. Etnan purkautumisesta ei olisi varmasti edes uutisoitu, jos paikan päällä ei olisi sattunut olemaan toimittajia.

 Paikallisille Etnan purkautuminen oli täysin normaalia. Oppaamme sanoikin meille heti ensimmäisenä, että olemme onnekkaita, koska Etna-rouva puhuu meille. Etna on aktiivinen tulivuori, ja jos se on ollut pitkään hiljaa, se alkaa jälleen kommunikoida. Ihan kuin muutkin naiset. Siihen Etnan alla olevat ihmiset ovat täysin tottuneet. Opas painotti moneen kertaan, että Etna on nainen. Nainen on Italiassa tärkeä, joten tähän tulivuoreen sisilialaisilla on erityinen suhde. Milla Magian kautta tutuksi tullut Vesuvius puolestaan on mies.

Talvella Etnan rinteillä voi lasketella. Loppusyksystä on mahdollisuus, että sisilialainen käy aamulla Etnalla laskettelemassa ja menee illalla mereen uimaan. Ilmasto sallii molemmat harrastuksen samaan aikaan. Tämän kuultuani ajattelin jälleen kerran, että Italia on upea.

Tulivuori on vaikuttava luonnonvoima. Kukaan ei sano Etnalle, koska hän saa purkautua. Hän tekee sen juuri silloin, kun haluaa. Tulivuoren koko ei ole pysyvä, vaan se saattaa kasvattaa kokoaan laavalla tai luomalla itseensä pieni vuoria. Paikallisetkin ymmärtävät sen, että Etna tekee, mitä haluaa. Sen vuoksi Etnan rinteille rakennetut turistirakennukset mm. laskettelukeskuksen yhteydessä on rakennettu puusta. Jos Etna päättää syöstä laavaa, rakennukset palavat tuhkaksi ja tilalle voidaan rakentaa uudet. Niin se vain menee. Luonto määrää, ja ihminen kumartaa.

Tulivuoren laava on erilaista. Osa laavasta on tosi kevyttä. Osa on tosi hienojakoista ja sen päällä voisi vaikka kävellä. Osa sitten tosi karkeaa ja siitä sisilialaiset käyttävätkin nimitystä ”a-au”, koska kävely laavan päällä sattuu.


Neiti E on valmiina valloittamaan luolan!

 

Kävimme pienessä luolassa Etnan sisällä. Laavapeltojen sisällä on paljon luolastoja, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joihin ei pääse sisälle. Tämäkin luola oli sellainen, jossa oli mahdollista käydä vain vähän matkan päässä suuaukolta. Kauempana ammotti suuri rotko, jossa Etna olisi imenyt matkaajan sisäänsä. Niin on myös valitettavasti käynyt jonkun itsenäisen matkustajan päättäessä lähteä tutkimaan luolaa varoituksista huolimatta pitemmälle. Se oli surullinen muistutus siitä, miten tärkeää on noudattaa turvallisuusohjeita ja tuntea paikka, jossa on kulkemassa.

Maisema Etnan rinteillä oli karua – lopputalvesta vielä kesää karumpaa. Lumi oli suurimmaksi osaksi jo sulanut, mutta kesä ei ollut vielä tuonut vihreyttä kasveihin.

 Kaupunkiin palattuamme nautimme eväät aperol spritzin kanssa.

 Loppujen lopuksi: Mehän kiivettiin Etnalle!