Monte Baldo: helppo ja vaikuttava ensikosketus Dolimiitteihin

Valitsimme Malcesinen majapaikaksemme, koska sieltä on helppo vierailla Monte Baldolla. Malcesinesta vuorille menee nimittäin suora kaapelihissi. Olin etukäteen lukenut, että hissille kannattaa mennä aikaisin aamulla, jotta välttää jonot. Harkitsimme hetken jopa aamiaisen väliin jättämistä, jotta ehtisimme aamun ihka ensimmäiselle hissimatkalle. Luovuimme onneksi ajatuksesta. Ruoka on tärkeintä. Aina.

Aamiaisesta huolimatta pääsimme suoraan hissiin. Hissimatka oli yllättävän nopea. Nopeus oli positiivista, koska matkustus sulloutuneena pieneen purkkiin usean ihmisen kanssa ei ollut mikään lempijuttuni.

Mutta ne vuoret! Vuoret kyllä ovat yksi lempijuttuni! Maisemat Monte Baldolla olivat todella kauniit, kuten kuvista voi aavistaa. Meitä suosi myös sää. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Siitä huolimatta onnistuin vähän polttamaan itseäni – kaikkein vaarallisin sää on tuulinen auringonpaiste!

Monte Baldolla on lukuisia kävelyreittejä, joista voisi valita, mutta me kävelimme sikin sokin edestakaisin ja välillä istuuduimme ihastelemaan maisemia. Tämä on melko tyypillistä meille.

Emilia tosin olisi halunnut lähteä kävelemään pidemmälle, mutta minulla oli epämääräinen lihasjumitus, jonka vuoksi en uskaltanut lähteä kovin kauas.

Gondolihissin yläasemalla oli pari ravintolaa. On siis täysin mahdollista tulla hissillä ylös ja jäädä ravintolaan syömään. Ulkoilua ei ole välttämätöntä tehdä lainkaan. Me toki silti kävelimme. Vuorilla kulki  myös lasketteluhissejä edestakaisin, joilla olisi ilmeisesti voinut liikkua vaellusreitiltä toiselle. Koska meillä ei ollut karttaa, eikä tietoa reitistä, emme lähteneet seikkailemaan.

Taas mietin, että ehkä joskus voisi suunnitella vuorilla kävelelynsä vähän paremmin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun vain kävelemme päämäärättömästi jonnekin.

Mutta mikäs siinä edestakaisin tepastellessamme, kun maisemat kerran näyttivät tältä!

Toisen ravintolan vieressä oli alpakka-aitaus. Näimme, miten sympaattiset alpakat haettiin aamupäivällä luonnosta ja tuotiin aitaukseen turistien pällisteltäviksi. Aitauksen vieressä oli tietenkin myynnissä alpakan villasta tehtyjä vaatteita. Me emme ostaneet mitään, mutta Emilia alkoi laulaa jotain omituista laamalaama-laulua. Siitä huolimatta, että aitauksessa nimenomaan luki, ettei alpakat ole laamoja!

Tietenkin vuorilla on myös lampaita!

Ja vuohia! Vuohet on. Edelleen. Parhaita.

Kuvassa oleva vesistö on muuten Gardajärvi. Järvi on upea alhaalta ja ylhäältä katsottuna. En kyllä lainkaan ihmettele, miksi Gardajärvi on suosittu turistikohde.

Pieniä polkuja ja teitä kulkemalla olisi päässyt vaeltamaan uusiin maisemiin.

Talvella Monte Baldolla on laskettelukeskus. Ihmettelimme, miten ja minne siellä ajetaan autolla. Vieläkään en ihan ymmärrä. Vuoret näyttävät kovin erilaiselta kesällä ja talvella.

Meikäläinen on välillä epäkäytännöllisyyden huipentuma. Ostin tuon huivin Venetsiasta, jotta saisin suojattua pään auringolta. Olinhan jälleen kerran unohtanut kaikki päätä suojaavat asiat kotiin Suomeen. Tietenkin valitsin liukkaan kankaan, joka tarkoitti, että huivi ei kovin helposti päässä pysynyt. Vuoristotuulessa se ei pysynyt päässä, vaikka yritin kiinnittää sen usealla pinnillä. Aina ei vain ostoksia tehdessään tajua asian kaikkia puolia. Joten jos sinulla on joskus sama tilanne, osta huivi, joka ei luista päästä pois!

Mutta mitäpä siitä huivista. Onhan päässä tukkakin!

Monte Baldo oli tosi upea ensikosketus Dolomiitteihin. Seuraavalla kerralla tutkin vaellusreitit tarkemmin ja lähden seikkailemaan!

 

Lue myös:

Päiväretki Malcesinesta Limoneen

Malcesine: Täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Limone: Veneretki Malcesinesta Limoneen

Olimme alunperin suunnitelleet menevämme Monte Baldolle heti seuraavana päivänä Malcesineen saavuttuamme. Vuorille oli kuitenkin luvattu niin kuumaa ilmaa, että kaikki suosittelivat meitä jäämään alas. Olen edelleenkin kyllä hieman hämmentynyt, koska miten vuorilla muka voi olla lämpimämpää kuin alhaalla? En ymmärrä. Olisi ehkä pitänyt pitää maantiedon tunnilla korvat auki eikä kiinni.

No, emme kuitenkaan menneet heti Monte Baldolle. Sen sijaan päätimme lähteä Limoneen. Laitoin tilanteeseen sopivat sukat jalkaan!

Vene Limoneen lähti noin 10 metrin päästä hotellistamme. Voisin sanoa, että se oli kätevää. Matka Limoneen ja takaisin maksoi 9 euroa ja oli todellakin sen arvoista!

Limonessa on nimensä mukaisesti sitruunoita. Kaikkialla. Luonnollisesti myös tiekylteissä.

Ja tietenkin menimme sitruunamuseoon – tai no – osittain vahingossa menimme sitruunamuseoon. Siellä oli erilaisia sitrushedelmiä. Eikä oikeastaan muuta.

Oli sieltä myös kaunis näkymä, mutta emme löytäneet esimerkiksi kahvilaa. Juomamyynnin puute on perin erikoista missä tahansa italialaisessa paikassa. Yleensä jonkinlainen myyntikoju löytyy minkä tahansa turistinähtävyyden läheltä, mutta ei vain tuolta sitruunamuseosta. Voi toki myös olla, ettemme vain löytäneet sitä.

Juomista puheenollen. Hassua sinänsä, mutta kuulin ensimmäistä kertaa Limonessa, että on olemassa Limoncello Spritziä. Olisin testannut sitä täällä – niin kuin olisi kuulunut, mutta se jäi kaikelta muulta kiireeltä ja seikkailulta testaamatta!

Ai miltä kiireeltä ja seikkailulta? No, ensin yritimme löytää vettä. Ei tosiaan löytynyt sieltä sitruunamuseosta. Eikä oikein mikään lähellä ollut ravintola miellyttänyt meitä, joten vaelsimme kujilla vettä etsien.

Lopulta todennäköisesti ostimme vettä kaupasta, koska se löytyi nopeammin kuin sopiva ravintola.

Sen jälkeen etsimme edelleen lounasravintolaa, joka kelpaisi kummallekin. Se löytyi rannasta, joten näkymät olivat kohdillaan. Siellä samassa ravintolassa oli tosi paljon suomalaisia – tai sitten kaikki Gardajärven suomalaiset olivat vain päätyneet yhtäaikaa kyseisen ravintolan vessaan.

Minä tilasin yhden italialaisen klassikkoruuan, eli ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Tämä oli aivan taivaallinen herkku hellesäässä. Voi sitä suolan ja raikkauden yhdistelmää, ah!

Kaikkien ruokakuvieni perusteella voisi kuvitella, että syön pelkästään isoja kasoja lihaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, mutta lomalla tai ravintolassa se taitaa usein olla juuri niin.

Ja mitä muita seikkailuja? No, Emilian rakas Fitbit lähti vorojen käsiin, kun hän jätti sen hetkeksi penkille. Kun palasimme rikospaikalle siellä istui epäilyttävä pariskunta. Pariskunta teeskenteli, etteivät ymmärrä mitään kieltä, kun heille yritti puhua ja kysellä kellosta. Emme kuitenkaan löytäneet kelloa ja aloin varautua melko ahdistaviin seikkailuihin kellottoman ystäväni kanssa. Olihan minulla kokemusta viime vuodesta, kun kyseisen Fitbitin ranneke meni rikki ja jouduin kertomaan kellonajan noin kahden minuutin välein.

No, ehkä se olikin jo aika uusia? Voroille jäi käteen lähinnä hikinen ranneke ja laite, johon ei todennäköisesti ole laturia kaapissa.

Kellovoronetsintähommissa tuli tietenkin nälkä, joten seuraavaksi etsimme taas sopivaa ravintolaa. Söimme pizzan puoliksi. Tämän reissun yksi suurista oivalluksista oli se, että voimme syödä ruokia puoliksi! Se tarkoittaa, että voi syödä useammin ja sehän on pelkästään mahtavaa!

Ravintolassa syötyämme oli aika palata takaisin Malcesineen. Tässä kaikessa hässäkässä jäi siis Limoncello Spritz testaamatta. On siis syy palata tännekin vielä uudelleen!

Sanoin, että seuraavalla kerralla voisin majoittua vaikka tuossa Hotel Monte Baldossa. Täytynee vain vähän ensin säästää rahaa..

Päiväretki Limoneen oli kaikesta huolimatta hauska. Paras osuus oli tottakai venematka!

Gardajärvi näyttää veneestä käsin katsottuna ehkä vieläkin upeammalta. Kannattaa siis ehdottomasti hypätä veneeseen, kun olet Gardajärvellä.

Lue myös:

Malcesine – täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Venetsia, Burano – mainio lounasretkikohde

Malcesine: Täydellinen valinta Gardajärven majapaikaksi

Gardajärvi on kaunis, upea, ihana, täydellinen. Kaikki retkeni sinne ovat pelkkää utuista unelmaa – eikä se johdu viinistä tai limoncellosta.

Kesälomasuunnitelmani muodostui kahden asian ympärille: 30 Seconds to Marsin keikan ja Westie on the Promenade -tanssitapahtuman. Halusin molempiin ja aloin miettiä, mitä muuta voisin helposti tehdä.

Venetsia oli tietenkin täysin selkeä valinta, mutta toinen mielessäni pitkään häämöttänyt haave oli Dolomiitit. Aikaa ei ollut montaa päivää, joten olin tosi mielissäni, kun luin Seikkailijattaret-Facebook-ryhmästä Monte Baldosta. Monte Baldolle pääsee kätevästi Gardajärveltä.

Monte Baldon vuoksi valitsin majapaikaksemme kylän nimeltä Malcesine. Sieltä pääsee suoraan hissillä vuoren huipulle.

Malcesineen liikuimme siten, että ensin menimme Venetsiasta Veronaan junalla, Veronasta Pechiera del Gardaan junalla ja Pechiera del Gardasta bussilla Malcesineen. Veronasta olisi voinut  myös tulla suoraan bussilla Malcesineen. Teimme niin paluumatkalla.

Bussimatkalla katselimme kaunista järveä ja erityisesti Emilia oli jo suunnilleen valmis hyppäämään bussin kyydistä suoraan järveen – niin houkuttelevalta vesi näytti.

Hassua sinänsä, että olin jostain syystä siinä uskossa, että kukaan ei ui Gardajärvellä, koska vesi on niin kylmää. No, olihan se vesi kylmää verrattuna vaikka Välimereen, mutta oli siellä muitakin uimassa kuin suomalaiset ja joutsenet.

Niin tosiaan, joutsenet. Muistin, että niitä on Gardajärvellä paljon, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten kesyjä ne olivat. Joutsenet poikasineen uivat ihmisten keskellä ja saattoivat myös tulla ihmisten viereen makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Aika erikoista ja vähän jännittävää.

Ensimmäinen iltapäivä ja ilta meni siinä, kun uimme ja fiilistelimme sitä, miten kaunista kaikkialla oli. Vesi ja vuoret ovat maisema, jonka kauneutta on vaikea ylittää.

Ilta-auringossa nautin Aperol Spritzin. Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Olin onnellisempi kuin kuvasta näkyy! Kun saavuin Malcesineen, ostin ensimmäisenä kuvassa olevat kauniit uimakengät. ne osoittautuivat varsin käteviksi, vaikka niillä ei ollut kyllä maailman paras kävellä mukulakivillä.

Malcesine – kuten kaikki muutkin kylät Gardajärvellä – oli tosi pieni kylä. Siellä oli muutama kapea katu ja paljon saksalaisia turisteja. Se oli kuitenkin täydellinen majapaikka, sillä sieltä pääsi helposti hissillä päiväretkelle Monte Baldoon ja veneellä päiväretkelle johonkin toiseen kylään. Toki myös bussit kulkivat säännöllisesti kylien välillä. Me teimme päiväretken Limoneen.

Majoituimme Hotel Modenassa , joka oli ihan kiva perus hotelli. Hinta-laatu-suhteeltaan mainio. Aamiainen oli parempi kuin mihin olen italialaisella standardilla tottunut, mutta ei toki suomalaisen aamiaisen veroinen. Meillä ei ollut huoneessa ilmastointia, mutta emme sitä kyllä kaivanneetkaan. Saimme tuulettimella ja avonaisella ikkunalla sopivan viileyden huoneeseen.

Olimme syömässä parissa ravintolassa. Molemmat olivat ihan hyviä ja kummastakaan ei ole sen suurempia muistikuvia nimestä tai ruuasta. Eikun niin joo, toinen ravintola oli pizzeria. Siellä tarjoilija yritti iskeä Emiliaa ja me keskityimme pääasiassa pohtimaan, minkä ikäinen mies istui lukemassa kirjaa vastapäisellä parvekkeella. Ei muistikuvaa pizzasta. Se oli varmaan ihan hyvää..

Malcesinessa on myös linna, jossa emme lopulta lainkaan käyneet tutustumassa. Olisi selkeästi pitänyt olla siellä vielä yksi päivä!

Malja kauneudelle!

 

Lue myös:

Venetsia, Burano: Mainio lounasretkikohde

Käyttöohjeet italiaisille junille

Burano, Venetsia: Lounasretkikohteena aivan mainio!

Minä en useinkaan halua, voi tai edes osaa tehdä Venetsiassa niitä juttuja, joita turistit yleensä tekevät. Enkä toisaalta voi tehdä enää niitä juttuja, joita paikalliset tekevät – koska siitä on yli kymmenen vuotta, kun itseäni olisin voinut paikalliseksi kutsua.

Niinpä teen siellä asioita, joita nyt sattuu mieleen tulemaan.

Tällä Venetsian matkalla keksimme lähteä vesibussilla Buranoon. Olin lukenut 36 Hours Europe -oppaasta Venissa-nimisestä ravintolasta. Päätimme lähteä sinne lounaalle.

Venissä on periaatteessa Buranossa, mutta Buranon vesibussipysäkiltä muut lähtivät kävelemään eteenpäin ja me lähdimme kävelemään oikealle. Yksi silta erottaa ravintolan turistimassoista.

Ravintolan pihalla oli erikoinen eläinnäyttely.

Puutarhassa oli myös paljon viinirypäleitä ja esimerkiksi päärynäpuu!

Kafran Muodonmuutos on vahvasti läsnä tässä kohtaamisissa. Iik ja hyi!

Buranoon on muuten aika pitkä merimatka Venetsiasta. Aikaa taisi mennä jopa tunti! Tämän tunnin merimatkan jälkeen ravintolaan päästyämme aloin miettiä: ”Ai niin, siinä opaskirjassa taisi lukea, että tänne kannattaa tehdä varaus etukäteen..”

Noo, ei ollut varausta, mutta onneksi meille oli silti tilaa!

Alkupalojen äärellä on helppo hymyillä! Minulla oli tietenkin lihaa ja juustoja. Emilialla oli tietenkin jotain kalaa.

Tämä pasta oli ehkä paras pasta, jonka olen koskaan syönyt! Ja voin kertoa syöneeni aika monta pastaa elämäni aikana. Kaikista noista ainesosista pystyi maistamaan tuoreuden. Ihan kuin juurekset olisi juuri poimittu ja aseteltu siihen kieleni makunystyröitä vasten. Ihanaa!

Ja Aperol Spritz, no joo. Se nyt oli vaan Aperol Spritz, mutta minulla oli tuosta ravintolasta semmoinen tunne, etten halua ruokailun koskaan loppuvan. Ravintola menee helposti TOP3:een parhaista ravintoloita, joissa olen ollut.

Ihanaan jälkiruokaan lounas kuitenkin loppui. Lounaan hinnaksi juomineen tuli 62,50 euroa. En muista, montako juomaa siihen kuului. Sen muistan, että se oli jokaisen sentin arvoinen! Lisätietoja Venissa-ravintolasta: https://www.venissa.it/

Lounaan jälkeen lähdimme vastahakoisesti pois ravintolasta kohti niitä taakse jättämiämme turistimassoja sillan toisella puolella.

Burano on tosi kaunis saari värikkäine rakennuksineen. Omasta mielestäni Burano on paljon kiinnostavampi kuin Murano. Tosi turisti tosin käy molemmilla saarilla samalla reissulla – me emme jaksaneet.

Päivä oli kuuma. Olimme lounaan jälkeen alkuillasta turistikaduilla, joten ihmisiä oli varmasti vähemmän kuin päivällä.

Kaduilla oli paljon pieniä kojuja, joista pystyi ostamaan kätevästi mm. viuhkan. Muuten Buranossa ei värikkäiden talojen ja baarien lisäksi ole paljon mitään.

Kauniiden valokuvien ja hyvän lounaan takia sinne kuitenkin ehdottomasti kannatti mennä.

Iltapäivän vaihtuessa iltaan lähdimme takaisin kohti Venetsian pääsaarta.

Vesibussiin noustessamme kohtasimme aivan absurdin tilanteen. Siinä vaiheessa, kun vesibussi tuli kiinni laituriin, alkoivat jotkut miehet mylviä äänekkäästi. Tämä mylvintä kasvoi kasvamistaan ja kuulosti ihan siltä kuin lehmälauma olisi astunut sisään vesibussiin. Repesin aivan täysin nauramaan, enkä meinannut saada naurua loppumaan pitkään aikaan vielä vesibussissakaan. Mitä ihmettä? Vain Italiassa. Vain Venetsiassa.

Absurdia oli toki sekin, että yksi ihminen oli varannut täytekakulle oman istumapaikan vesibussista. Ja se, että viereemme sattui istumaan kanadalainen tyttö, jonka sukujuuret olivat Suomessa.

Maailma on pieni ja matkoilla sattuu sekä tapahtuu.

Lue myös:

Päivämatka Venetsiassa: 10 vinkkiä

Junamatkustus Italiassa – käyttöohjeet

Mitä tehdä Roomassa? Minun klassikot TOP 6

roomatrevi1

Roomassa on ihan älyttömästi nähtävää. Se on erikoinen kaupunki siinä mielessä, että historiallisiin nähtävyyksiin törmää kaikkialla. Usein kaupungeissa on jonkin kokoinen vanha kaupunki, johon kaikki nähtävyydet ovat keskittyneet. Rooma on vähän erilainen, sillä siellä elää vanhaa ja uusi sulassa sovussa.

Eikä Rooman näkeminen edes lopu nähtävyyksiin – niin kuin ei minkään muunkaan kaupungin näkeminen. Minä en ole suuren suuri nähtävyys-bongari matkoillani, koska haluan mieluummin mennä sinne, minne nokka näyttää tai miltä milloinkin tuntuu. Roomassa on kuitenkin paikkoja, joiden näkemistä suosittelen kaikille.

Tässä seuraa minun TOP 6 klassikkoani:

roomatrevi2

roomatrevi3

1. Fontana di Trevi

Rakastan suihkulähteitä. Fontana di Trevi on upein suihkulähde, jonka voin kuvitella olevan olemassa.

Usean mielessä on La Dolce Vita -elokuvasta tuttu kohtaus, jossa suihkulähteeseen mennään uimaan. Sitä ei käytännössä voi toteuttaa, mutta ei se haittaa. Eikä sekään haittaa, että paikka on täynnä turisteja aamusta iltaan. Fontana di Trevi on joka tapauksessa nähtävä ihan joka Rooman vierailulla!

roomapantheon2

roomapantheon1

2. Pantheon

Suihkulähteiden lisäksi rakastan pylväitä. Niitä on toki Roomassa paljon muuallakin kuin Pantheonissa, mutta Pantheon on todella ainutlaatuinen paikka. Vai oletko jossain muualla nähnyt kirkon, jonka kattoon on jätetty reikä?

Wikipedia kertoo, että ”Kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Aukko, jonka halkaisija on 8,23 m, on rakennuksen ainoa valonlähde ja kattamaton. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään”

Loogista tavallaan. Jos olisin itse keksinyt jonkun syyn aukolle, niin olisin sanonut, että ihmiset halusivat käyttää Pantheonia sekä kirkkona että kylpylänä.

roomapietarinkirkko

3. Pietarinkirkko

Koska olen asunut vuoden Italiassa, olen nähnyt melko monta kirkkoa. Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko on kaunein kirkko, jossa olen koskaan vieraillut.

Se on oikeasti aivan upea! Vaikka et jaksaisi mennä Vatikaanin museoihin, mene silti käymään Pietarinkirkossa.

Minulla liittyy kirkkojen upeuteen ristiriitaisia ajatuksia, kun ajattelee niihin laitettua rahaa ja mihin muuhun rahan olisi voinut käyttää. Jos ei kuitenkaan ajattele sitä, ovat useat kirkot todella kauniita rakennuksia.

roomaostia1

roomaostia2

4. Ostia Stella Polaris

Tämä ei varmaankaan ole perinteinen Rooma-oppaiden suositus, mutta tämä on minun suositukseni.

Rooman matkasta ei ensimmäisenä tule mieleen rantaloma, mutta minä olen kaksi kertaa lähtenyt Roomasta rannalle metrolla ja paikallisjunalla. Molemmat kerrat olivat rantasesongin ulkopuolella, joten saimme rannan miltei kokonaan itsellemme.

Suosittelen kyllä, sillä merta ei voi koskaan tuijotella liikaa. Lisäksi täältä rannalta saa maailman parasta pizzaa!

roomatrastevere

5. Trastevere

Tuo hipsterien ja turistien suosima paikka! Yleensä välttelen kumpaankin. No en sentään!

Kyllä Trasteveressä täytyy Rooman reissuilla käydä. Siellä on paljon sympaattisia paikkoja, mutta kannattaa olla tarkkana sen suhteen mihin ravintolaan tai baariin astuu sisään. Trasteveressa vaanii myös suuri pettymisen vaara.

Vinkki: Matkojen myötä ravintolavainu kehittyy yhä paremmaksi, mutta ei kannata missään nimessä unohtaa Tripadvisoria. Sieltä löytyy reissulla kuin reissulla paljon potentiaalisia ruokapaikkoja, joita voi etsiä sijainnin perusteella.

6. Ruoka

Luonnollisesti.

Roomassa – kuten missä tahansa Italiassa – ruoka on tärkein.

Mun mielestäni parhaista ravintoloista olen kirjoittanut oman postauksen, jonka voit lukea tästä: Missä syödä Roomassa? Neljä suosikkiani!

 

Lue myös:

Muistoja ensimmäiseltä Rooman matkaltani

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa

Miten matkustat Italiassa junalla – käyttöohjeet

Missä syödä Roomassa? Neljä suosikkiani!

 

roomatiramisu

 

Huomasin, että olen syönyt Roomassa sellaisissa paikoissa, joissa haluaisin syödä uudelleenkin. Tässä seuraa suositukseni ikuiseen kaupunkiin! Kaikki ovat vähän eri puolilla Roomaa, joten merkitsen ne paikan mukaan.

Fontana di Trevi

Ihan Fontana di Trevin lähellä on Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”. Siellä on hyvää ruokaa, ja paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt! Ensimmäinen vierailu jäi minulle niin hyvin mieleen, että seuraavalla kerralla halusin ehdottomasti taas syödä täällä. Turistialueilla on vaikea yleensä löytää hyvää ja kohtuuhintaista ravintolaa, joten tämä on todellinen helmi!

Ravintola on osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6.

 

roomaversosera

roomapasta

Campo de’Fiori

Campo de’ Fiorilla riittää ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Yleinen periaatteemme neiti E:n kanssa matkustaessa on, että vältämme ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Siksi päädyimme syömään Verso Serassa, joka on vähän piilossa mutta kuitenkin Campo de’Fiorin vieressä.

Söimme lounaaksi hyvää pastaa! Italialainen ruoka perustuu muutamaan ainesosaan, jotka sopivat hyvin yhteen. Tästä syystä kannattaa aina pastaa tai pizzaa tilatessa, valita joku valmis, yksinkertainen annos. Tällöin italialainen ruoka on parhaimmillaan! En todellakaan ikinä tilaisi mitään Suomesta tuttua fantasia-pizzaa Italiassa. Kyllä he tietävät minua paremmin, mitkä täytteet sopivat yhteen!

Verso Sera on osoitteessa Piazza del Biscione, 84.

roomaantici1

roomaantici2

roomapizza1

roomapizza2

Ostia Stella Polaris

Okei, tänne lähteminen vaatii oikeasti vaivaa, koska tämä sijaitsee rannalla. Olen kuitenkin käynyt täällä kahdesti ja kokenut sekä rannalla käymisen että tämän pizzan vierailemisen arvoiseksi. Tämä on ehkä jopa maailman paras Pizza!

Ravintola on L Catari’ Ristorante Pizzeria osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido.

 

roomaantipasti

roomaantipasti2

roomaantipasti3

Trastevere

Kuten aiemmin kirjoitin, Trasteveressa on helppo astua harhaan ja päätyä huonoon ravintolaan. Prosciutteria Cantina Dei Papi ei oikeastaan ole ravintola, vaan aperitiivi-paikka. Sinne kannattaa piipahtaa, kun kello lyö aperitiivi!

Ravintola on osoitteessa Via della Scala 71.

 

Lue myös:

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

Miten matkustat Italiassa junalla? Käyttöohjeet

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

roomasuurlahetysto

Kaivelin kuva-arkistojani – tai oikeastaan ystäväni lähettämiä kuva-arkistoja – ja muistelin, mitä vuonna 2009 oikeastaan tapahtui. Olin sillon ensimmäistä kertaa Roomassa.

Tässä kuvassa seison Suomen suurlähetystön edessä ja vannon, että vielä joskus työskentelen siellä. Olimme juuri nousseet kukkulalle, josta näkee koko Rooman. Voin kuvitella, että suurlähetystön ikkunoista on hulppeat näkymät.

En koskaan tehnyt tämän haaveeni suhteen mitään, mutta mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vielä vie! Mietin silloin toki myös sitä vaihtoehtoa, että jos aloittaisin vähän vaatimattomammin, esimerkiksi hostellissa työskentelemällä. Senkään asian eteen en ole tehnyt mitään.

Rooma teki minuun heti ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, vaikka olin siinä vaiheessa asunut jo monta kuukautta Venetsiassa.  Vaikka Venetsia on ainutlaatuinen ja ihana, on Rooma ihan oikea kaupunki. Kaikki ne upeat historialliset rakennukset, jotka tulivat vastaan joka nurkan takaa, saivat haukkomaan henkeä.

roomasuihkulahde

Henkeä haukkomaan sai myös 30 asteen helle. Muistan reissulta, että kävelimme todella paljon ja oli todella kuuma. Muistan myös jo silloin todenneeni, että marketin halvin puikkoantiperspirantti on paras mahdollinen hienhajun este. Samoilla linjoilla olen edelleen.

Rooma on täynnä kauniita suihkulähteitä. Yhdessä niistä oli ihmisiä  liottamassa jalkojaan. Seurasin innoissani esimerkkiä ja tunsin viilentävän veden vasten väsyneitä jalkojani. Se ilo loppui lyhyeen, kun poliisi tuli ajamaan pois suihkulähteestä.

Muistan silti vieläkin, miten paljon kylmä vesi palautti lämmöstä ja kävelystä rasittuneita jalkoja. Ihan kuin olisi ollut uudet jalat! Olen pyrkinyt hyödyntämään tätä oppia tanssireissuillani, mutta jostain syystä monen tunnin tanssimisen jälkeen ei yöllä hotellihuoneessa kovin kauaa viitsi seisoa kylmässä suihkussa.

roomalepo

Näin jälkikäteen ihmettelen kyllä, miten ehdimme niin lyhyellä reissulla nähdä niin paljon. Kiersimme kävellen kaikki suurimmat nähtävyydet, kävimme Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa sekä ehdimme vielä pub crawliinkin. Nuorena sitä on ollut jotenkin huomattavasti enemmän energiaa, haha!

Pub Crawlista tulee mieleen hassu kohtaaminen. Ensinnäkin se oli ihan älyttömän huono pub crawl, kun suomalaiset eivät tulleet edes humalaan! Toiseksi tapasimme siellä miehiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan. Kun aloin puhua ystävälleni suomeksi, sanoi vieressäni oleva mies kaverilleen: ”I’m going to fuck that girl tonight.” Ei ollut kauhean hyvä salakieli tuo englanti, kun olimme sitä juuri äsken yhdessä jutelleet! Totesin ystävälleni suomeksi, että eiköhän lähdetä takaisin hostellille.

 

Lue myös:

Neiti E:n syntymäpäivät Roomassa 2016

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Mun mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.

Paluulentoni Suomeen oli Milanosta, eikä Milano ole minun suosikkipaikkojani. Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.

Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.

Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.

Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat kyllä viehättäviä!

Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.

Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.

Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.

Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö vaikuttaa.

Viehättäviä aukioita.

Kapeita kujia.

Perinteisiä patsaita.

Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.

Tämä oli minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.

Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, että menenkö bussilla vai lähdenkö pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.

Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskusta näytti myös kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.

Olin iloinen, että olin toteuttanut ajatukseni Bergamossa vierailusta. Se vain harmitti, että miksi vierailuni oli niin lyhyt.

No, ainakin on syy palata takaisin.

Lue myös:

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

10 vinkkiä: miten kokea Venetsia päivässä?

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

 

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terre tarkoittaa viittä kylää La Spezian maakunnassa. Kylät ovat Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Juna-asemilta saa ostettua lipun, jolla saa käydä junalla kaikissa kylissä.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, majoituimme Levannossa, joka ei ole osa Cinque Terreä, mutta se on aivan vieressä. Tämä osoittautui miellyttäväksi ratkaisuksi, koska kaikki oikeat Cinque Terren paikat ovat ainakin juna-asemien perusteella tupaten täynnä ihmisiä.

Me teimme lyhyen retken Vernazzaan. Siellä näin niitä postikorttimaisemia, joita olin Instagramissa ehtinyt ihailla useaan kertaan. Talot olivat värikkäitä, kujat kapeita ja merenrantamaisema upea!

Vernazzassakin toteutimme ajatusta siitä, että kiivetään jonnekin ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Linna kuulostaa ihan hyvältä kohteelta.

Emme päätyneet linnaan, mutta päädyimme ravintolaan. Italiassa matkustamisen etuja on kyllä se, että he osaavat rakentaa ravintoloita oikeisiin paikkoihin. Kiipeämisen jälkeen on aina jano!

Tavallaan ymmärrän sen, että turistit saattavat yhden päivän aikana kiertää junalla kaikki kylät läpi, koska kylät ovat pieniä. Enemmän maisemista saisi irti, jos hyödyntäisi kylissä olevia kävelyreittejä. Ehkä minäkin jonain päivänä palaan takaisin ja suunnittelen retkeni paremmin.

Nyt vain nautimme juomat maisemia ihaillen ja lähdimme junalla takaisin Levantoon.

Lue myös:

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

fullsizerender-8

Levanto

Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.

Saavuimme Levantoon junalla monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.

Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.

Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!

Merenranta. Italia. Rakkaus.

Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.

Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.

Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.

Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.

Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Ex Tempore -kävelyretki

Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.

Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on” Samoin Neiti E tuskasteli useaan kertaan asuvalintaansa.

Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.

Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.

Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.

Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!

Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on todellakin paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.

Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.

Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.

Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!

Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.

Vernazzasta lisää myöhemmin.

Lue myös:

Käyttöohjeet junamatkailuun Italiassa.

Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?