USA Road Trip: Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Näin matkan aikana paljon erilaisia maisemia ja erilaisia luonnonihmeitä, mutta Antelope Canyon oli niistä kaikista erikoisin ja ihmeellisin.

Tähän kauniiseen ja ainutlaatuiseen kanjoniin pääsee tutustumaan varaamalla opastetun kierroksen. Kierroksia järjestää kaksi eri yritystä, joiden oppaina toimivat navajot. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään, eikä kierroksissa ole mitään eroa.

Tutustumiskierros piti varata aikaiseen aamuun, koska kuumuuden vuoksi kanjoni saatetaan sulkea puolen päivän aikaan. Kanjoniin sisäänpääsyä joutuu odottamaan aina jonkin verran, ja varjoisaa suojaa on rajallisesti. Tämä aiheuttaa kuumuudessa ihmisille helposti nestehukan tai lämpöhalvauksen, ja tästä syystä kanjoni joudutaan sulkemaan. Meidän odottamamme 40 minuutin jonotus oli varsin kohtuullinen aika. Oppaamme myös aktiivisesti muistutti veden juomisesta.

Oppaamme oli asiantunteva ja hauska. Hän kertoi meille mm. mistä kohdasta kanjonia esimerkiksi Windows 7:n taustakuvat on napattu. Lisäksi hän auttoi mielellään valokuvaamisessa ja jopa kuvien muokkaamisessa. En edes tiennyt, että puhelimeni kamerassa itsessään on jo monta mahdollisuutta muokata kuvaa. Kiitos vaan tästä tiedosta oppaallemme! Alla oleva kuva on hänen ottamansa ja muokkaamansa.

Aika kului kanjonia kuvatessa ja ihaillessa nopeasti. Luonnon luoma kauneus on hämmentävää ja täysin ylivertaista. Sanoin Ellalle, että voisin mielelläni jäädä kanjoniin yöksi.

Aamuvierailut ovat viileämmän sään lisäksi parempia siitä syystä, että auringonsäteet osuvat kanjoniin juuri oikealla tavalla. Tällöin värisävyt ovat monipuolisimmillaan.

Aurinko häikäisi ja kuumuus iski vasten kasvoja, kun nousimme ulos. Tutustumiskierros oli ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen.

USA Road Tripin aikaisemmat päivitykset:

Parasta Turussa, osa 2: Apteekkimuseo & Café Qwensel

Tämä tuntuu siinä mielessä hieman pöljältä, koska varmaan kaikki maailman …Suomen bloggaajat suosittelevat Apteekkimuseota ja Café Qwenseliä.

No, pöljää tai ei! Se on käymisen arvoinen paikka. Siellä on ihana tunnelma ja sieltä saa todella hyvää gluteenitonta kakkua!

Ennen kakkujen ääreen vaeltamista kävimme kiertämässä Apteekkimuseon ja apteekkarin kodin. Mielenkiintoisinta oli nähdä, mitä yrttejä oli käytetty mihinkin. Osan osasimme arvata, ja osan kohdalla kauhistelimme, eikö kyseinen yritti ole myrkyllinen.

Museokierroksen jälkeen menimme Café Qwenseliin ja valitsimme herkullisista kakuista suosikkimme. Valitsemani suklaakakku oli gluteeniton ja vähälaktoosinen (vai jopa laktoositon?). Seuraksi otin kannullisen haudutettua teetä. Neiti E sen sijaan nautti raikkaasta juustokakusta ja tuoreesta raparperimehusta. Tunnelma oli varsin mummolamainen. Huomatkaa myös, miten neiti E on osannut valita puhelimen kuoren paikkaan sopivaksi.

Sateisena sunnuntaipäivänä kahvila oli myös hyvin rauhallinen. Saimme suomalaisille sopivaan tapaan itsellemme oman huoneen.

Jos siis olet Turussa ja sataa, tiedät mitä tehdä.

Ensimmäinen Parasta Turusta -kirjoitukseni kertoi Lånasta:

https://matkapaloja.wordpress.com/2017/06/20/parasta-turussa-osa-1-lana/

USA Road Trip: Hetki, jona rakastuin Arizonaan


Arizonassa oli erittäin kuuma. Maisemien karu kauneus teki sekä vaikutuksen että kertoi lohduttomasta kuivuudesta. Lyhyt kävelymatka Horseshoe Bendille ja takaisin tuntui todelliselta urheilusuoritukselta. Kroppa tuntui heikolta, ja pysyähdyin jatkuvasti juomaan lisää vettä. Horseshoe Bend oli kuitenkin sen arvoinen. Kävelyn jälkeen totesin, että lopun illan vietän motellin uima-altaalla. En yksinkertaisesti jaksanut lähteä muualle.


Ajatuksen toteuttamiseen meni kuitenkin sen verran aikaa sängyssä maaten, että huomasin ilta-auringon laskeutuvan siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsin altaalle. Pulahdin nopeasti uimaan ja kun kurkkasin uima-altaan aidan ulkopuolelle, näin motellin ulkopuolella avautuvat henkeäsalpaavat maisemat.

Kävelin läheiselle näköalatasanteelle odottamaan auringonlaskua. Päivä oli tuntunut raskaalta, ja maha oli kiukutellut kuumuudessa kävelemisen jälkeen. Lepääminen oli helpottanut oloa.

Tuohon hetkeen kiteytyi paljon onnellisuutta. En olisi halunnut olla missään muualla mieluummin kuin juuri siinä. Olin onnellinen, että minulla oli mahdollisuus olla siellä kaikista mahan kiukutteluista ja muista vuoden aikana koetuista vaikeuksista huolimatta. Olin odottanut matkaa koko kevään ja selvinnyt vaikeuksista. Siinä minä olin ja katselin yhtä kauneimmista ikinä näkemistäni maisemista.

Palasin auringonlaskun jälkeen motellihuoneeseen ja ajattelin, että tämä matka on yksi elämäni parhaita päätöksiä. Etukäteen en osannut edes kuvitella, mitä kaikkea tulisin matkallamme näkemään.

Tämä oli vasta alkua. Tämä oli myös hetki, jolloin rakastuin Arizonaan.

IG Travel Thursday: Madame Tussauds on hauska aikuisten leikkikenttä!

Kuulin matkabloggaajien Instagram Travel Thursdaysta ja mieleeni tuli, että minullahan on Amsterdamin Madame Tussaudsista hauskoja kuvia, joita en ole ihan kaikkia vielä julkaissut missään. Tänään siis tykitin ne Instagramiin!




Olin viime pääsiäisenä äidin kanssa Amsterdamissa. En ollut koskaan ajatellut, että olisin erityisen kiinnostunut vahanukeista, mutta äiti halusi mennä tutustumaan Made Tussaudsiin. Hän sanoi, että häntä on aina kiinnostanut nähdä vahanukkeja.

Ja olihan se hauskaa! Vahakabinetti on aikuisten leikkipaikka. Siellä saa hetken taas olla lapsi ja leikkiä nukkejen kanssa.

”Oi, kyllä Edward..Robert. Rakastan sinua!”


Myös äiti pääsi harjoittelemaan rakastunutta tuijotusta. Mikäs siinä Clooneyn kanssa kahvihetkellä ollessa!

OMG HOT! Uskokaa tai älkää, minä aloin katsella James Bondia vasta Daniel Craigin myötä. Kun hän lopettaa Bondin uransa, voin minäkin lopettaa Bondien katsomisen.

Pidän myös jonkinlaisena saavutuksena sitä, että olen pitänyt vuosijuhlissa puheen miehille ja saanut siihen sisällytettyä sekä James Bondin, että sanat omg hot.


No, koska minä en ole Mona Lisa.

Sen sijaan voisin viedä ET:n kotiin. 90-luvun UFO-villityksen aikaan luvattiin, että ET:n näköiset avaruusoliot tulevat maan päälle. Ei ole vieläkään näkynyt. Ehkä he tykkäävät mieluummin olla kotona.

Hetken sain olla kuningatar. Jos saisin päivän hallita maailmaa, niin antaisin kaikille enemmän ymmärrystä. Ymmärrystä sekä toisia ihmisiä että omaa itseään kohtaan. Se helpottaisi kaikkien elämää merkittävästi. On ihan ok olla juuri sinä, mutta on myös ihan ok olla minä.

Kierroksen lopussa tapasin paikallisen kuuluisuuden Vincent Van Goghin. Gogh on lempitaiteilijani, ja ensimmäisellä kerralla Amsterdamissa vierailin hänen taidemuseossaan. Se oli todellakin vierailun arvoinen paikka. Goghin taide on erittäin kaunista.

Oliko Madame Tussauds sitten vierailun arvoinen paikka? No oli tottakai! Nukeilla leikkiminen on aina suositeltavaa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco.

USA Road Trip 2017: Historic Route 66

 

Aina, kun ajattelee Road Trippiä Yhdysvalloissa, tulee ensimmäisenä mieleen Route 66. Meidänkin matkamme yksi pisimmistä ajopäivistä tapahtui Route 66:llä. Tämä oli myös yksi matkamme kuumimmista päivistä. Lämpötila taisi kivuta ainakin 45 asteeseen, ja se oli paikallistenkin mielestä poikkeuksellisen kuuma ilma. Onneksi vuokra-autossa oli toimiva ilmastointi!

Route 66 kulkee Chicagosta Santa Monicaan, mutta meidän matkamme tietä pitkin oli huomattavasti lyhyempi. Ajoimme Amboysta Seligmaniin. Maisemat Route 66:n varrella ovat oikeasti kauniit ja näkemisen arvoiset. Matkamme tavoitteena oli muutenkin käyttää mahdollisimman vähän Freewayta ja mahdollisimman paljon maisemareittejä.

 Pysähdyimme Oatmaniin katsomaan aaseja ja syömään jäätelöä. Aasit ovat villieläimiä, mutta tulevat aina oma-aloitteiseseti Oatmaniin. Ne ovat ilmeisesti oppineet, että sieltä saa ruokaa. Aasien herkkuja myytiinkin joka kaupassa. Ylemmässä kuvassa oleva aasi villiintyi melkoisesti nähdessään jäätelömme, joten päätimme kiertää sen kaukaa.

Pysähdyimme matkan varrella myös Kingmanissa, mutta se ei tehnyt meihin vaikutusta. Olimme kaupungissa puolisen tuntia, ja jo sinä aikana joku huusi auton ikkunasta meille törkeyksiä. Kingman ei mene jatkoon.


Seligman sen sijaan oli tosi kiva paikka! Siellä oli selkeästi otettu haltuun kaikki Route 66:n antama mainos, ja se oli fiftari-fanin unelmapaikka.

Päivän mittaan meitä alkoi naurattaa se, että miten moneen kertaa Route 66:ä voi mainostaa. ”Ai sielläkö me ollaan? En tiennytkään.”

Ehdotin, että jäisimme Seligmaniin yöksi, koska siellä oli mm. motelli, jossa kaikki huoneet oli sisustettu eri teeman mukaan. Aikataulullisesti oli kuitenkin järkevää jatkaa matkaa Flagstaffiin asti. Flagstaffissa koin ensimmäisen motellini. Asiaan kuuluvasti tilasimme sinne illalliseksi pizzaa.

Route 66 vei meidät Arizonaan, jonka maisemiin palavasti rakastuin.

Täältä voit lukea siitä hetkestä, jolloin rakastuin Arizonaan:

https://matkapaloja.wordpress.com/2017/08/09/rakastuin-arizonaan/

USA Road Trip 2017: Mitä reissusta jäi käteen eli tuliaiset itselleni


Matkalaukku on vielä purkamatta, mutta kaivoin tuliaiseni esiin. Ne kertovat oikeastaan myös niistä asioista, jotka matkan aikana olivat tärkeitä.

Juomapullo, muki ja vessapaperi (ihan oikeasti kuljetin vessapaperia Yhdysvalloista Suomeen) olivat retkillämme perusvarusteita. Aion ottaa juomapullon töihin, jotta juon varmasti arkenakin tarpeeksi vettä.

Jälkiruokaviinin ostin suoraan eräältä viinitilalta. Harvoin saa hyvää jälkiruokaviiniä, joten tilaisuuteen oli tartuttava. Viimeksi ostin jälkiruokaviiniä tuliaisiksi Etnalta. Jos joku osaa suositella hyvää jälkiruokaviiniä Alkosta, niin ilahdun. Tykkään raikkaudesta, en makeudesta.

Retkeilyä varten tehty viinikarahvi on myös tärkeä. Heti, kun kiipeämme Neiti E:n kanssa seuraavalle vuorelle, otamme sen käyttöön.

Keskellä oleva asia on kynäpenaali. Kiroilin koko reissun ajan, kun puuvärit tippuivat kotelosta joko lattialle tai niskaani. Loogisesti ostin niille penaalin reissun viimeisenä päivänä.

Rakastuin Yhdysvaltoihin. Pakko se on myöntää. Siksi ostin matkaoppaan, joka kertoo, missä kaikkialla täytyy vielä vierailla.

Dollarin seteli tulee seinälle osaksi reissukuvakollaasiani.

Mutta hyvänen aika, unohdin yhden tuliaisen! Nimittäin korvakorut, joiden sisällä on lehti Aspenista. Näin pala Coloradoa kulkee aina mukanani.


Reissusta kertovia blogipäivityksiä julkaisen kyllä vielä monta. Täytyy vain ensin jotenkin varmistua siitä, ettei Blogger tuhoa näitä. En kyllä tiedä, miten sen teen. Ehkä kirjoittamalla tietokoneella.

Tänään ajattelin lähinnä tuijottaa tv-sarjoja ja ehkä pestä vähän pyykkiä.

USA Road Trip 2017: Joshua Tree ja täydellinen aavikkoelämys

Los Angelesin ihmisvilinän ja pahimmassa tapauksessa seitsemän kaistaisten Freewayden jälkeen päätimme suunnata Joshua Treen aavikolle. Matkalla näimme maastopalosta aiheutunutta savua.

 

Ensimmäinen pysähdyksemme Walmartin jälkeen oli tiensivussa olleet dinosaurukset. Sittemmin olemme huomanneet, että dinosaurukset ovat täällä joku iso tienvarsijuttu. Onhan ne toki helppo kuvitella näihin maisemiin. Koskaan en ole tuntenut sellaista kuumaa tuulta kuin pysähdyksen aikaan oli. Ihan kuin olisi ollut sellaisessa saunassa, johon lämpö tulee tuulena sisään.

 

 

 

 

 

Toinen pysähdyksemme oli Pioneertown, joka on tehty länkkäreiden kuvaamista varten. Kuumuuden vuoksi paikalla ei ollut ketään muita, joten saimme hyvän ”hylätty kaupunki” -kokemuksen.

 

Ensimmäiset päivät Yhdysvalloissa olivat sikäli hämmentäviä, että kaikki tuntui tosi tutulta mutta kuitenkin oudolta. Koko elämäni olen seurannut yhdysvaltalaisia tv-sarjoja ja elokuvia, joten tavallaan olen nähnyt kaiken, mutta toisaalta en ole nähnyt yhtään mitään.

Saavuimme Joshua Treehen juuri ennen auringonlaskua. Ella oli löytänyt meille sympaattisen asuntovaunumajoituksen, josta luvattiin, että se on helppo aavikkomajoitus.

Majoitus olikin kiva ja helppo, mutta minua alkoi pelottaa hyeenat, kalkkarokäärmeet ja erityisesti myrkylliset hämähäkit. Ella nukkui riippumatossa taivasalla, mutta minä pelkäsin sisällä vaunussa, että hänelle käy jotain.

Lopulta ainoat näkemämme eläimet olivat Jack Rabbitteja eli ylisöpöjä pupuja.

 

Ella herätti aamulla katsomaan auringonnousua. Jaksoin nostaa pääni ja katsoa ikkunasta.

Meillä oli kuitenkin reissun aikaisin aamuherätys. Nautin riippukeinussa siitä, että vielä ei ollut tukalan kuuma.

Ennen Joshua Treestä poistumista kävimme katsomassa paikallista tilataidenäyttelyä.

Romua aavikolla. Ella ja Chrisu rakastivat sitä. Ja olihan se nyt aika hienoa.

Kuumuudesta johtuen seuranamme oli lähinnä pupuja! Jälleen autiokokemus.

Roadtrippimme toinen pysähdys vei meidät pois Los Angelesista aivan toisenlaiseen maailmaan. Aavikkoyö oli hieno kokemus.

USA Road Trip 2017: Los Angeles ja Hollywood-kupla

 

 

Melkein vuorokauden matkustamisen jälkeen Ella ja Chrisu olivat vastassa Los Angelesin lentokentällä. He olivat varanneet meille tosi sympaattisen Airbnb-majoituksen, jossa olimme koko Losissa vietetyn ajan.

Pakkasin mukaan hippimekon, joka oli Ellan mielestä juuri täydellinen Los Angelesiin. Mekko on ollut kieltämättä reissulla yksi lempivaatteistani.

 

 

 

Ensimmäinen kosketukseni Losiin oli katutaide ja kanamies! Haimme kahviosta take away -kahvin ja menimme ihailemaan keilahallia, joka oli suoraan kuin jostain menneiden vuosikymmenten elokuvasta.

Pysähdyimme fiftarityyppisessä limukaupassa ja ostimme muutaman limupullon mukaan. Kauppa olisi unelmakauppa, jos haluaisi järjestää teemabileet.

Suuren osan Los Angelesissa vietetystä ajasta vietimme autossa. Teimme retken Hollywood-kukkuloille ja bongaamaan julkkisten taloja – ihan niin kuin tapoihin kuuluu. Ketään julkkista emme nähneet, mutta Jaredin talon kyllä bongasin. Se olikin jännää se!

Walk of Fame on yksi pakollinen nähtävyys kaikille Losissa kävijöille. Itselleni oli yllätys, että tähdet olivat laajalla alueella ja katu oli täynnä eri roolihahmoihin pukeutuneita näyttelijöitä.

 Hollywood on sinänsä ristiriitainen paikka, koska siellä on käytännössä yksi katu täynnä tähtihumua ja sen kadun vieressä kodittomat ihmiset nukkuvat. Los Angelesissa tosiaan joko toteutetaan unelmia tai päädytään puille paljaille.

Muutama tähti piti tietenkin bongata!

Illalla kävelimme illalliselle, mikä on todella omituista toimintaa. Kävely ei kuulu tapoihin. Kaikkialle mennään autolla.

Los Angelesin vierailun tyypillisiin asioihin kuuluu myös Warner Brothersin studioilla vieraileminen.

Näyttääkö tutulta? Nämä lavasteet voisivat olla periaatteessa mistä televisiosarjasta vaan. Lavasteet on tehty juuri sellaisiksi, että ne voivat pienellä muokkauksella muuntautua melkein miksi tahansa.

Big Bang Theoryn uusimman kauden kuvaukset oli juuri loppuneet. Pääsimme kuitenkin näkemään Sheldonin, Leonardin ja Pennyn asunnon. Se oli huikean hienoa! Kuvauksiin otetaan live-yleisö, jonka kanssa sarjaan käsikirjoitetut vitsit testataan. Jos joku vitsi ei uppoa, yleisöltä saatetaan kysyä, mitä he haluaisivat kuulla mieluummin.

Itselleni oli aika iso yllätys, miten isoja lavasteert todellisuudessa olivat. Myös Big Bang Theoryn lavastuksen yksityiskohdat tekivät vaikutuksen.

Katsoin Suicide Squaden muutama viikko sitten. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta elokuva oli viihdyttävä. Ja no, Jared oli todella hyvä Jokeri. Yllättäen.

Jared Leto on suurin syy sille, miksi olin kiinnostunut Los Angelesista. Jaredin oma historia 30 Seconds to Marsin City of Angels -biisissä herättää mielikuvia. Ne ovat osittain oikeita.

Batman on ehdottomasti suosikkini kaikista supersankareista. Tästä syystä Batmobiilien näkeminen livenä oli hie-no-a.

Warnerin kierros päättyi Frendien Central Perk -kahvilaan. Emme kyllä tilanneet mitään. Kukaan meistä ei ollut suuri Frendit-fani, yksi on jopa antifani.

Viimeisenä iltana Los Angelesin lähialueilla päätimme käydä Santa Monicassa ja Venice Beachillä. Santa Monica oli kaunis ja perheiden suosima. Hassua on se, että rannallakin on ihan älyttömät parkkipaikat.

Venice Beach puolestaan oli enemmän taiteilijoiden ja muiden hippien suosima paikka.

Venice Beachilla oli kanaaleja kuin aidossa Venetsiassa konsanaan, mutta maisemat oli kyllä hieman erilaiset.

Aurinko laski ja loi silmiemme eteen varsin kliseisen kuvan Californiasta. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Juuri nyt: USA Road Trip 2017

Juhannusaattona aloitin loman ja lähdin Yhdysvaltoihin kuukauden road tripille. Tähän mennessä olen ollut Los Angelesissa, Joshua Treessä ja istunut muutaman sata kilometriä autossa Route 66:sa.

Tavoitteena on ajaa yhdeksän eri osavaltion alueella tämän kuukauden aikana.

Ilma on polttavan kuuma ja maisemat todella upeat. Kuukaudesta riittää varmasti paljon kirjoitettavaa blogiin, mutta blogin päivittymistä odotellessa voi matkaani seurata Instagrammissa sekä kuvina että videona omassa tarinassani. Nimimerkkini on tangeliini.

Ei muuta kuin tervetuloa mukaan matkalle!

Parasta Turussa, osa 1: Låna

Ajattelin, että voisin kertoa kotikaupunkini Turun parhaita asioita. Vaikka matkustan paljon, olen sitä mieltä, että Turku on yksi maailman parhaista paikoista.

Aurajoen ranta on kesällä yksi Turun kauneimmista ja elävämmistä paikoista. Viime kesänä joelle ilmestyi neljä Låna-piknik-venettä, joiden avulla venetön turkulainen pääsee nauttimaan Aurajoesta vedestä käsin.

Veneen ajaminen ei vaadi aiempaa kokemusta, mutta se on hyödyksi. Itse en ole vielä uskaltanut kuin istua matkustajan paikalla.

Parissa tunnissa ehtii käydä kääntymässä Uittamolla ja ihailemassa ihmisten luksus-taloja Hirvensalossa. Myös Ruissalon suuntaan voi veneillä.

Itse piknik-paikkana vene ei ole hirveän kätevä ilmavirran vuoksi. Viinipullo ja -lasit pysyvät kyllä pystyssä, mutta esimerkiksi kertakäyttöastiat ovat liian kevyitä. Kannattaa siis ottaa mukaan oikeita astioita tai ruokaa, jota voi syödä esimerkiksi suoraan pakkauksesta (sipsejä).

Parasta on kuitenkin maisemien tuijottelu ja se kokemus, että saa hetken olla veneilijä.

Lisätietoja Lånasta: http://www.lanaturku.fi/