Mitä syödä retkellä? Vinkkejä, kuinka teet helppoa leiriruokaa

Huomasin, että olen kerännyt kuvia ruuista, jota söimme vuoden 2017 USA:n Road Tripin aikana. Nythän mitä parhain hetki palata näihin ruokiin ja retkiruokavinkkeihin, kun lomasuunnitelmat ovat vaihtuneet kaukomatkailusta lähiseudulla retkeiluun.

Yhdysvalloissa oli leirintäalueella aina jokaisella leiripaikalla oma nuotiopaikkansa, joten tulen tekeminen oli helppoa. Meillä oli mukana myös retkikeitin, jolloin ruokaa pystyi valmistamaan ilman nuotiotakin.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että olen yleensä aina se syövä osapuoli ja joku toinen on se ruokaa laittava osapuoli, mutta sivustakatsojanakin osaan arvioida, mitkä ruuat olivat näppäriä leiriruokia.

Näkökulmani leiriruokiin on lähinnä helppous ja monipuolisuus. En siis ota kantaa ruokien terveellisyyteen tai ravintoarvoihin, koska en ole siinä asiassa asiantuntija.

Muista retkiruokaa valitessa ruuan käytännöllisyys ja säilyvyys

Tärkein asia leiriruokaa valitessa on miettiä säilyvyyttä. Onko sinulla mahdollisuus säilyttää ruokaa viileässä? Autolla kuljettavalla road tripillä on todennäköisesti mahdollista kuljettaa ruokia jonkin aikaa kylmälaukussa, mutta jossain vaiheessa jäät sulaa tai kylmäkallet lämpenevät.

Panosta siis ruokiin, jotka säilyvät, vaikka eivät olisi koko ajan viileässä.

Näitä ovat esimerkiksi:

  • pastat
  • nuudelit
  • paprika
  • mausteet
  • sienet
  • maapähkinävoi
  • pähkinät ja mantelit
  • avokado
  • banaani
  • mustikat
  • kaurahiutaleet
  • pesto
  • säilyketonnikala
  • leipä
  • salsa
  • nachot
  • proteiinipatukat

Kananmuna, makkara ja juusto säilyvät toki jonkin aikaa – varsinkin, jos ne on mahdollista pitää viileässä. Kylmälaukku tai kylmäpussi ei heti lämpene ja yön aikana on todennäköisesti viileää. Täten noita voi todennäköisesti turvallisesti syödä ainakin ensimmäisenä iltana ja seuraavana aamuna.

Retkiruokia valitessa kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös matkustustapa. On eri asia kuljettaa autolla mukana laajaa valikoimaa erilaisia ruokia kuin kuljettaa niitä selässä. Automatkalla ei haittaa, vaikka mukana olisi ylimääräisiä eväitä, mutta kävellessä kannattaa olla ruokien kulutuksen suhteen realistinen.

Käytä leiriruuan pohjana pastaa tai nuudeleita

Pasta ja nuudelit ovat siinä mielessä tosi hyvä pohja leiriruualle, että niiden kanssa voi syödä oikeastaan  ihan  mitä  vaan. Niiden kanssa sopii esimerkiksi tonnikala, sienet ja erilaiset vihannekset. Aterian voi aina myös maustaa pestolla, jolloin siihen tulee lisää makua. Jos retkeily  sisältää paljon kävelyä, saa pastasta ja nuudeleista myös tarpeellisia hiilihydraatteja.

Marjat ja hedelmät tuovat makua

Mustikat ovat yksiä suosikkieväistäni retkillä ja tanssileireillä. Niitä on mukava syödä joko sellaisenaan tai laittaa puuron päälle.

Monet muut marjat ja hedelmät toimivat samalla tavalla, joten voit pakata mukaan omat suosikkisi.

Kaiken retkiruuan ei tarvitse olla terveellistä

Meillä oli autossa melkein koko ajan mukana salsaa ja nachoja, kun olimme muutenkin koko reissun ajan viehättyneet texmex-ruokaan.

Proteiinipatukoita kannattaa myös pakata mukaan, sillä niistä saa nopeasti energiaa nälän yllättäessä. Omia suosikkejani ovat patukat, joissa on mukana pähkinöitä tai manteleita.

Koska olimme Yhdysvalloissa, söimme tietenkin hodareita! Niiden tekeminen nuotiopaikalla oli helppoa. Piti vain paistaa makkarat ja lämmittää valmiit sämpylät. Mausteeksi laitoimme sinappia ja niitä vihanneksia, joita oli sillä hetkellä mukana.

Lue myös kirjoitukseni USA:n Road Tripiltä:

18 vinkkiä USA:n Road Tripille

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

Dubois – Oh so very American!

Lissabonin katukuvaa

Luonnoksissa on pitkään ollut kuvia otsikolla: ”Lissabonin katukuvaa”. Ajattelin, että nyt on hyvä hetki julkaista pieni kuvamatka Lissaboniin.

Vierailustamme sinne on useita vuosia, mutta takaisin olisi joskus kiva mennä. Tällöin olisi mukava nähdä Portugalia myös Lissabonin ulkopuolella.

Tässä siis pieni kuvamatka Lissabonin kaduille. 🙂

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Korkeuserot, graffititaide ja kauniit maisemat ovat Lissabonin kaduille tyypilliset asiat.

Lue myös muut kirjoitukseni Lissabonista:

 

 

 

Pääsiäisloma kotona

Olisi ihana kirjoittaa, että vietin upean ja rentouttavan pääsiäisloman kotona. Se ei kuitenkaan ole totta. Vietin ankeimman lomani ikinä.

Säät eivät suosineet. Puolet lomasta satoi taivaalta jotain. Ruoka piti tehdä pääasiassa itse, joten se oli melko mautonta. Lepääminen oli vähä niin ja näin, kun päässä pyöri ahdistavia asioita. Ihmisiä näin ulkona tai videon välityksellä. Upeat maisemat rajoittuivat lähimetsään, eikä sinnekään jaksanut sään vuoksi mennä kuin kerran. Majatalon siisteys oli omasta itsestä kiinni, ja lattialle kertyi roskakasoja lähes huomaamatta.

En ole koskaan pitänyt kotona olemista lomailuna. On tosi vaikea päästää irti sellaisista ajatuksista, että pitäisi koko ajan tehdä sitä sun tätä. Pitäisi opiskella, pitäisi soitella ystäville ja sukulaisille, pitäisi joogata joka päivä, pitäisi käydä ulkona joka päivä, pitäisi treenata tanssimista, pitäisi pysyä positiivisena ja ennen kaikkea PITÄISI KOKO AJAN TEHDÄ JOTAIN HYÖDYLLISTÄ JA KEHITTÄÄ ITSEÄÄN.

Ai niin. Pitäisi syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Pitäisi vähentää herkuttelua, pitäisi juoda vähemmän viiniä. Pitäisi pitää huolta ergonomiasta, pitäisi muistaa ottaa riittävästi askeleita päivittäin. Ei saisi valittaa, koska kaikilla muillakin on vaikeaa. Ei saa olla negatiivinen. Pitää vaan kestää.

Pari päivää sitten tuli tieto, että Ranskassa heinäkuussa järjestettävä tanssileiri jouduttiin perumaan. Se tieto konkretisoi jälleen sen, että kukaan ei tiedä, miten kauan tämä tilanne kestää. Haaveet kaatuvat yksi kerrallaan. Kaikki kivat asiat kesältä on peruttu.

Yritä siinä sitten olla positiivinen ja kehittää itseäsi. Sanon vain, että välillä se on ihan todella vaikeaa! Siitäkin huolimatta, että tämän tilanteen on joskus pakko olla ohi. Siitäkin huolimatta, että on onneksi roppakaupalla ihania muistoja täydellisistä lomapäivistä jossain muualla kuin kotona.

Toivottavasti niitä täydellisiä lomapäiviä tulee vielä joskus ja monta.

Ennen sitä. Pysytään kotona. Purraan hammasta. Soudetaan siinä samassa suossa olevaa venettä eteenpäin kohti tuntematonta tulevaisuutta.

 

Valoa koronteenin päässä

Tällä viikolla heräsin keskellä yötä aivan käsittämättömään vihaan ja vitutukseen. Tuntui, että hallinta joka ainoasta asiasta omassa elämässäni on kadonnut, eikä minkäänlaista pakokeinoa ole näköpiirissä. Pelkäsin, että sekoan totaalisesti ennen kuin tämä tilanne on ohi.

Kello oli vähän vaille neljä ja ajattelin, että tässä tunnetilassa on mahdotonta nukahtaa uudelleen. Aloin siis selata instagramia.

Edellisenä iltana olin osallistunut online-tanssikurssille, johon piti jakaa video omasta tanssista. Valitsin yhden voimakappaleistani eli Thirty Seconds to Marssin City of Angelin. Kuvasin videon ja päätin sen jälkeen tanssia koko biisin loppuun asti.

Jossain vaiheessa tajusin, että biisissä lauletaan: ”I am home. I am home…” Tanssin tunteeni ulos. Laitoin nauhoituksen päälle ja tanssin uudelleen. Hetken mielijohteesta julkaisin tämän videon Facebookissa ja Insta Storyssani.

Tuona hetkenä yöllä vähän ennen neljää huomasin, että Thirty Seconds to Mars oli jakanut tämän videon omalla tilillään. Hämmennyin ja tottakai ilahduin. Siinä hetkessä se ei vielä kuitenkaan kauheasti auttanut oloani, vaan tarvitsin suurempaa todellisuuspakoa eli aloin lukea kirjaa.

Seuraava aamu oli edelleen harmaata sumua. Päivän aikana aloin vähitellen tajuta, että minun suosikkibändini oli tosiaan jakanut minun videoni. Potentiaalinen yleisö oli yli 1,4 miljoonaa. Alkoi hymyilyttää ja lopulta alkoi myös naurattaa aika paljon.

Siinä kohdassa, kun olin syvässä kuilussa, voimabiisini auttoi minua aivan yllättävällä tavalla. Tämä kuulostaa ehkä hassulta, mutta minulle tämä oli käänteentekevä kohta tunnekäyrällä.

Olen kyllä kotona – vastentahtoisesti, vapaus riistettynä.

On silti asioita, joihin edelleen voin vaikuttaa. Voin hyödyntää tämän ajan itseni kehittämiseen. Voin joogata monta kertaa viikossa. Voin miettiä, mikä elämässä on tärkeää. Voin miettiä, mitä haluan tulevaisuudeltani ja voin tehdä sen eteen töitä.

Maailma on ehkä nyt pysähtynyt, mutta lopulta se jatkaa pyörimistään.

Silloin minä kohtaan maailman hymyillen, jopa nauraen.

Miltä ekstrovertista paritanssijasta tuntuu sosiaalinen etääntyminen?

Minä tanssin West Coast Swingiä. West Coast Swing on paritanssi, jossa pareja vaihdetaan tunnilla ja bileissä koko ajan. Minulle parasta tanssimisessa on ehdottomasti bileet, joissa voi tanssia usean ihmisen kanssa ja nauttia siitä, miten voi virrata tanssilattialta musiikin mukana biisistä toiseen. Tärkeää on tietenkin myös tanssiyhteisö, jonka myötä olen saanut elämääni ihmisiä ympäri Suomen.

Minä olen ekstrovertti. Haluan nyt heti sanoa, että ekstrovertti ei tarkoita suinkaan sitä, että olisin puhelias höpöttäjä. Sitä en ole. Ekstrovertti tarkoittaa sitä, että minä saan energiaa ja inspiraatiota, kun olen ihmisten seurassa. Yksin kotona oleminen on välillä kivaa, mutta saatan viettää päiviä ihmisten seurassa ennen kuin kaipaan aikaa ilman ihmisiä.

Miltä tämä tämän hetkinen täysin välttämätön sosiaalinen etääntyminen sitten tuntuu minusta? No. Aivan paskalta.

Sanoin aamulla ystävälleni, että tämä on pahempaa kuin kokemani kodittomuus Venetsiassa, kokemani suhde narsistin kanssa tai kokemani suhde alkoholistin kanssa. Tämä on pahempaa kuin mitä olen koskaan aiemmin kokenut.

On järkyttävää, että virus voi iskeä ja lamaannuttaa käytännössä koko maailman. On huoli taloudesta, on huoli yrittäjistä, on huoli yhdistyksistä, on huoli riskiryhmistä.

Sen lisäksi kun ajattelen sitä, etten voi tietää koska pääsen takaisin ihmisjoukkoihin, olostani tulee voimaton ja ajatteluni muuttuu pelkäksi mustaksi möykyksi. Joudun olemaan tuntemattoman ajan yksin, sosiaalisesti etäällä.

Ajatus siitä, että voin olla kotona, katsoa tv-sarjoja, katsoa leffoja, lukea kirjoja, rauhoittua ja nukkua vaikka kellon ympäri viikonloppuna, on toki ihan mukava. Ainut ongelma on siinä, että se ei ole oma valintani. Teen niin, koska minun täytyy.

Suomi on introverttien maa, jossa oma reviiri on laaja, toisten ihmisten seurasta ei niin välitetä ja kotona on hyvä olla. En minäkään siitä iholle tulemisesta välitä, mutta ihmisistä minä todellakin välitän.

Se onkin se syy, miksi jaksan ottaa toisiin ihmisiin sosiaalista etäisyyttä. En voi toimia itsekkäästi ja valita, että minun elämäni olisi jonkun toisen elämää tärkeämpi. Kun minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotona ja harrastaa kotona, niin minun velvollisuuteni on tehdä niin – oli tämä sitten omasta mielestäni miten paskaa tahansa.

Ja mitä minä teen, kun ahdistaa? Tietenkin kirjoitan. Niin ja täytän kalenteriani asioilla, joita voin tehdä yhdessä mutta etäällä. Loppujen lopuksi olenhan minä. Ekstrovertti sitten vaikka WhatsAppissa, jos tilanne niin vaatii!

Niin ja aina, kun on elämässäni suuri kriisitilanne, juon samppanjaa.

TOP 5 luetuinta postausta vuonna 2019

Matkapalojen viime vuoden luetuimmissa postauksissa korostui junamatkustaminen ja Italia. Italian nouseminen esiin ei sinänsä ole mikään ihme, koska siellä minä taidan eniten viettää ei-tanssillisia lomiani. Italiasta minä myös eniten tiedän ja siksi olen kirjoittanut paljon Italiaa koskevia postauksia.

Junamatkustaminen tai muu maata pitkin matkustaminen oli varmasti monen ajatuksissa viime vuonna, kun lentämisen haittoja alettiin korostaa vielä aiempaa enemmän. Se on hyvä, koska junat kulkevat useassa paikassa oikein hyvin ja on oikein varteenotettava liikkumismuoto.

Ehdottomasti eniten vuonna 2019 lukukertoja saanut artikkelini oli käyttöohjeet Italian juniin:

Miten matkustat Italiassa junalla? Käyttöohjeet.

Seuraavat neljä postausta suosituimmuusjärjestyksessä olivat:

Missä syödä Riiassa? Neljä ravintolaa ja neljä tarinaa.

10 vinkkiä: Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Matkabloggaajien kokemuksia junamatkustamisesta maailmalla

Vuosi 2019 koosteena

Aloin selata kuvia tältä vuodelta ja lähti vähän lapasesta näiden kuvien määrä, jotka halusin tähän koosteeseen tuoda. 😀 Nooh, se kertoo, että vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ikimuistoista.

Märkärupi.

Koska kooste ei ole uskottava ilman vastoinkäymisiä, niin tämä ensimmäinen kuva kuvastaa taisteluani märkärupea vastaan. Se määritti niin montaa tapahtumaa vuoteni aikana, ettei sitä vain voi sivuuttaa ja jättää mainitsematta. Typerä lastentauti, josta on kiusallisen hankala päästä eroon. Usean antibioottikuurin ja kortisonivoitelun jälkeen tilanne on hallinnassa. Luulisin. Toivon. Mielelläni jätän tämän vaivan vuoteen 2019 ja jatkan elämääni eteenpäin ilman sitä.

Lakritsi creme brüle.

Tämä ansaitsee kuvan vuosikoosteessa, koska tämä oli ehdottomasti yksi parhaista jälkiruuista, mitä olen ikinä syönyt! Kiitos Ravintola Nerå 2019.

Yhteentörmäys tolpan kanssa.

Alkuvuodesta tein autolleni tämmöisen tempauksen. Eli ajoin työpaikan parkkihallissa tolppaa päin. Tunsin oloni maailman typerimmäksi. Kuka oikeasti lähtee peruuttamaan niin, että unohtaa vieressä olevan tolpan? No, minä! Onneksi oli rohkaiseva huoltomies ja kattava vakuutus. ”Sattuuhan sitä.” No joo, niin kai. Tunnen oloni yhä typeräksi.

No, opin tästä, että ilman sivupeiliä saa ajaa väliaikaisesti ja että on siitä vakuutuksesta hyötyä.

Myrna.

Mamman myrna-kattaus. Tämä oli yksi instagramini vuoden tykätyimmistä kuvista. Vuonna 2019 opin, että myrna on in!

Koirat.

Kaikki vuoden aikana tapaamani ja pussailemani koirat. ❤ Aikamoinen koirakuume on aina, mutta olen kuitenkin sen verran fiksu, että tyydyn halimaan kavereiden koiria. En halua hankkia koiraa, joille eräät ystäväni antoivat jo nimeksi Orpo.

Lenkki upottavassa hangessa.

Mä kuvittelin, että tämä olisi ollut jouluna 2018, mutta tämä olikin joskus alkuvuodesta. Sen toki voi päätellä lumen ja auringon määrästä.

Tämä kuva ja maisema antoivat aivan vääränlaisen viestin siitä, että hanki kestää. Ei kestänyt. Voin kertoa, että upottavassa lumessa lenkkeileminen on suhteellisen raskasta.

Winter Coast Swing, Kuopio

Tämä on yksi lempparitapahtumistani koko vuonna. Winter Coast Swing järjestetään Hotelli Kunnonpaikassa, ja se on jotenkin aivan täydellinen paikka. Ihanaa, kun pääsee halutessaan kylpylään. Ihanaa, kun lauantaina lämmitettiin savusauna ja sieltä pääsi pulahtamaan avantoon. Ihanaa, että sunnuntaina oli onnistuneet tanssit väkimäärästä huolimatta. Ensi vuonna taas!

Työt.

Töistä voisin kirjoittaa pitkän listan muutoksia ja aikaansaannoksia, joita olen vuoden aikana tehnyt. Vuosi sitten aloin työskennellä viestinnän parissa ja vuoden aikana se on laajentunut sisäisestä viestinnästä koskemaan useita eri some-kanavia. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa ensi vuonna. Parasta on ollut ylipäätään se, että olen saanut tehdä viestintää kokopäiväisesti. Se on se luontainen intohimoni ja mahtavaa, että saan hyödyntää sitä!

Vuoden aikana tittelikseni annettiin viestinnän asiantuntija, joka on sekä hyvä että hauska. Ainakin olen itse onnistunut tekemään kaikki viestinnän virheet elämäni aikana, joten kai se sitä asiantuntemusta lisää. Hahahah! Viestintä ei ole helppo laji.

Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä Logomossa. Vuosien kuuntelukaan ei saa kyllästymään. ❤

Shadowhunters.

Koukutuin tähän kirjasarjaan, mutta sitäkin enemmän koukutuin tv-sarjaan. Tv-sarjan perusteella olen Alec-fani! ❤

Neiti E:n synttärit

Megazone, julkinen sauna ja baarikierros – voiko muuta toivoa onnistuneilta synttärijuhlilta? No ei voi! Kuvassa olemme saunan jälkeen freeseinä!

Tallinna.

Tallinna on aina hyvä. Näimme kyllä vähemmän aurinkoa ja enemmän pimeyttä kuin kuvat antavat ymmärtää. Se oli hauska reissu!

Rooma.

Vietin pääsiäisen tanssien yhdessä lempikaupungeistani, ei huono ollenkaan! Toisaalta tapahtumapaikka oli harmillisen kaukana Rooman keskustasta. Onneksi sentään ehdin kaiken oleellisen eli nähdä Colosseumin ja syödä aperotiivejä Trasteveressa.

Ai niin, vuonna 2019 yritin edelleen opetella tykkäämään oliiveista. Marraskuussa Tukholmassa ne jo maistuivat hyvältä, mutta en tiedä, onko tämä pysyvä tilanne.

Nordic WCS Championships, Tukholma.

Olla Tukholmassa, kun kirsikkapuut kukkivat? Nordic WCS Championships on yksi suosituimmista tanssitapahtumista. Olen oppinut, että Tukholmassa kannattaa kuitenkin tanssitapahtumein yhteydessä tehdä jotain muutakin kuin vain tanssia. Kannattaa esimerkiksi ihailla kirsikkapuita ja syödä perunamuusia ja lihapullia.

Ostin tuolta tapahtumasta myös nykyiset lempitanssikenkäni. ❤

Vappu.

Tiivistettynä kolmeen kuvaan: ostin asunnon, kävin Vartiovuorenmäellä lakituksessa ja heräsin seuraavana aamuna syömään klassikkoaamiaiseni.

Vappu on aina hyvä. Vappu on aina lemppari.

Muutto omaan asuntoon.

Ostin tosiaan asunnon ja vaikka muutto oli suoritettu muutamassa tunnissa (kiitos vaan muuttoavulleni!), niin minusta tuntuu, että kannoin jotain asioita portaita ylös tai alas monta kuukautta vielä muuton jälkeenkin.

Omasta asunnosta oppi nopeasti sen, että sitä voi aina sisustaa tai remontoida paremmaksi ja paremmaksi. Tämä on varmasti projektina myös ensi vuonna, vaikka kaikki on tällä hetkelläkin asunnossa oikein hyvin.

Piknik-risteily heti muuton jälkeen.

Koska en aina tee elämästäni liian helppoa, lähdin heti muuton jälkeisenä päivänä piknik-risteilylle rakkaiden ystävieni kanssa. Reissu oli kyllä hauska ja kaiken hulluuden arvoinen!

Swinghearts, Tampere

Ihana Jennina järjesti Tampereella ihanan Swinghearts-tapahtuman. Se oli rakkautta koko tapahtuma. Ensi vuonna uudelleen! ❤

Karvapimpit Gdanskissa.

Aiheutimme rouva H:n kanssa melkein somekohun käyttämällä hästägiä #karvapimpitmaailmalla

Se oli hämmentävää, mutta Gdanskissa oli kaikesta huolimatta hauskaa! 😀

Ystäriwestibileet Turussa!

Hyppäsin aikakoneeseen ja laskeuduin 90-luvulle. Tunnelma oli kuin olisin ollut taas ala-asteen discossa. Vain Wind of change puuttui. Vai puuttuiko?

Backstreet Boys.

Siitä ysäristä puheenollen. Backstreet Boys oli tänä vuonna jälleen Suomessa! Onhan ne ihania, nostalgisia, rakkaita. Ikinä en unohda, kun ensimmäisen kerran vuonna 1995 kuulin Get Down -biisin!

Sain parvekkeen takaisin!

Parveketta ikävöin edellisessä vuokra-asunnossani. Nyt minulla on se taas. Tänä kesänä ei tosin ollut kovin montaa parvekepäivää säästä johtuen. Ensi vuonna minulla on siinä lasitus, joten parvekkeella hengailun mahdollisuudet lisääntyvät.

Finnfest, Tampere

Finnfest oli tapahtuma, jossa päätin lopettaa kilpailemisen. No, se päätös on vähän lipsunut, mutta se oli joka tapauksessa hyvä päätös. Jatkossa en aio kilpailla vain siksi, että kilpaileminen kuuluu asiaan. Eikä kuulu! Voin ihan hyvin tanssia kilpailematta. Kilpailen vasta, jos  tuntuu siltä, että haluan. Haluaminen liittyy vahvasti siihen, jos on jotain syytä olettaa, että olen kehittynyt riittävästi.

Hassua kyllä, kun päätin lopettaa kilpailemisen, aloin treenata enemmän. Ja kun treenasin enemmän, biletanssit alkoivat tuntua entistä paremmilta. Sillä linjalla aion jatkossakin olla. Tanssin itseäni ja bileitä varten.

Muse, Helsinki.

Mä olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi ainakin kerran elämässään käydä Musen keikalla. Se on sellaista audiovisuaalista tykitystä, että on vaikea ymmärtää, millaiset aivot osaavat sen tuottaa. Kiitos keikasta, olette upeita! ❤

Venetsia.

Seikkailua, sähläystä, hyvää ruokaa, naurua, Aperol Spritzejä, hikistä matkalaukkujen kantamista, ainutlaatuisten maisemien ihailua. Sitä kaikkea oli Venetsia. Ja sitä kaikkea haluan aina uudellaan palata kokemaan. Täällä on osa sydämestäni nyt ja aina. ❤

Garda-järvi.

Päivät Garda-järvellä olivat aivan upeita!

30 Seconds to Mars, Padova

Padova itsessään jätti käteen ukkosmyrskyn ja Tinder-treffien oharit – ei siis juurikaan positiivista sanottavaa itse kaupungista. Sen sijaan 30 Seconds to Marsin keikka oli yksi parhaista, joilla olen koskaan ollut. It was F#%king awesome!

Westie On The Promenade.

WOTP on täydellinen tanssitapahtuma! Hyviä tunteja, aurinkoa, hellettä, hyvää seuraa, aamuun asti kestäviä bileitä, hyvää ruokaa, samppanjaa. ❤ Sydän särkyy jo nyt, jos minun täytyy jättää se ensi vuonna väliin. Ehkä jotenkin järjestän niin, että ei tarvitse.

Joogaa Kuuvannokassa.

Jooga Kuuvannokassa ja jooga ylipäätään oli tärkeää minulle tänä vuonna. Aion pitää siitä kiinni myös ensi vuonna.

Qstock, Oulu.

Lähdin Qstockiin 30 Seconds to Marsin perässä, mutta sain siltä reissulta paljon enemmän kuin osasin odottaa. Qstock oli tosi hyvin järjestetty festari, oululaiset olivat tosi kivoja ja näin enemmän ystäviä kuin etukäteen tiesin. Tämä oli erittäin hyvä!

Maata pitkin Oulusta Riiaan.

Lähdin Qstockista suoraan seuraavalle seikkailulle eli Helsingin, Tallinnan, Tartton ja Pärnun kautta Riiaan.

Tartto oli tosi kiva paikka ja sinne haluaisin mielelläni mennä uudelleenkin. Pärnu sen sijaan oli kiva nähdä, mutta luulen, että kerta riitti minulle.

Viron bussilinjat olivat tosi toimivia ja jokainen siirtymä (Tallinna-Tartto-Pärnu-Riika) vei noin kaksi tuntia.

Riga Summer Swing.

Tämä oli kolmas kertani Riga Summer Swingissä. Tällä kertaa sain osan porukasta suostuteltua tulemaan kanssani Rivieraan syömään. Mikä sen parempaa kuin yhdistää tanssi ja hyvä ruoka?

Olavi Uusivirta, Apollo.

Olavi on aina ihana. Ei muuta raportoitavaa.

Neiti T:n 30-vuotissynttärit

Pikkusiskoni täytti 30 vuotta, mitä ihmettä? Sitä juhlistettiin Sappeella mökillä viinin, ruuan, paljun ja saunan parissa. Yritin myös testata, miten viinijooga toimii!

Syksy.

Tämän vuoden syksy maalasi maisemat todella kauniiksi.

Hugo & Stacy -tanssiviikonloppu Tukholmassa.

Tykkään Hugosta ja Stacysta tosi paljon, joten päätin lähteä heidän oppiinsa Tukholmaan. Se oli erittäin hyvä päätös, sillä tanssitunnit olivat aivan mahtavia. Sen lisäksi hotellissa oli aivan upea lämmitetty ulkoilma-allas ja ulkoilma-poreamme. Kaikki muu onnistui viikonlopun aikana ylittämään odotukseni paitsi ravintoloissa saamamme palvelu!

Scandinavian Open West Coast Swing, Tukholma.

Toinen kerta kahden viikon sisällä Tukholmassa. Tanssin vuoksi vaikka yölaivoille! Scandinavian Openilla oli 10-vuotisjuhlavuosi, joten yhtenä iltana saimme laittautua vähän normaalia upeampiin asuihin. Tämä on aina hyvä tanssitapahtuma. Sunnuntain bileissä oli varmaan elämäni parhaat tanssit!

Kaikki pikkujoulut.

Nollakakkosen pikkujoulut, Tiimin virkistäytyminen, Itsenäisyyspäivä, Turku Swing Societyn pikkujoulut. Loppuvuosi oli aikamoista juhlaa!

Joululoma.

Minulla oli syksyllä vain kaksi pidennettyä viikonloppua lomaa, muuten painoin töitä ja tansseja tauotta. Viikko ennen joulua olin vielä tanssimassa Tampereella koko viikonlopun. Sen jälkeen olo tuntui hyvinkin kaikkensa antaneelta ja erittäin väsyneeltä. Tauko tuli siis tarpeeseen.

Joulu oli riittävän rentouttava, koska ehdin lukea kirjan. Se kertoo, että on ollut aikaa hengähtää.

Uuden vuoden loma Berliiniin.

Halusin pitää joulun aikaan pidemmän loman, koska se oli mahdollista. Niinpä päädyin Berliiniin neiti J:n luokse. Alunperin ajatukseni oli ottaa rennosti ja olla suorittamatta mitään. Siinä olen todellakin onnistunut. Onni on ystävät, joiden kanssa voi vaan olla ja rötvätä! ❤

Tänään vuosi vaihtuu ja lomaa on jäljellä viikko.

Olen kiitollinen tästä vuodesta ja kaikista sen antamista tapahtumista. Löysin tasapainon reissujen suhteen. Löysin tasapainon tanssin ja muun elämän suhteen. Löysin tasapainon myös työn ja muun elämän suhteen. Matkustin enemmän Suomessa ja lensin huomattavasti viime vuotta vähemmän.

Nyt olen täysin valmis lopettamaan kahden viikon tanssitaukoni, sillä hinku tanssimaan on suuren suuri! Kahden päivän päästä lähden Budapestiin ja tanssin neljä yötä. Juuri nyt en voisi kuvitella mitään parempaa tapaa aloittaa uutta vuosikymmentä. Siellä on minun rakas tanssini ja monta rakasta tanssiystävääni.

Olkoon vuosi 2020 täynnä rakkautta ja intohimoa meille kaikille! ❤

Gdansk, ravintolat ja baarit: Kuusi suosikkiani

Päivitetty 8.1.2023

Gdansk, tuo turkulaisten Tallinna. Sinne pääsee Turusta suunnilleen yhtä nopeasti kuin Helsinkiin. Siitä syystä sinne on helppo piipahtaa viikonlopuksi.

Itse kutsuisin Gdanskia myös Puolan Turuksi. Se on pieni, sympaattinen ja täynnä kiinnostavia baareja ja ravintoloita. Kaupungissa virtaa joki – ihan niin kuin Turussa.

Kerron teille Gdanskin ravintoloista ja baareista, joissa haluan aina Gdanskissa ollessani käydä. Ravintolat eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan järjestyksessä, jossa ne tulivat mieleeni.

Cafe Jozef K:n sisustus on näkemisen arvoinen

Jozef K. on baari, jossa on tosi persoonallinen ja kiva sisustus. Ystäväni totesi minulle muutaman kerran: ”Kiitos, kun toit minut tänne!” Frans Kafka on ystävälleni tärkeä, ja Jozef K. on yhden Kafkan novellin hahmo.

Kauniin sisustuksen lisäksi viini on halpaa ja tarjolla on monia erilaisia drinkkejä.

Kurkkaa Jozef K. Facebookissa!

Max Cocktail Bar Sopotissa tarjoaa näyttäviä cocktaileja

Tämä ei ole Gdanskissa, vaan Sopotissa. Baari sopii kuitenkin listalleni, koska käytännössä _kaikki_ käyvät aina myös Sopotissa. Max Cocktail Barin drinkit eivät ole halpoja, mutta ne ovat taideteoksia. Tästä syystä siellä kannattaa käydä nauttimassa ainakin yksi juoma samalla, kun käy tutustumassa Sopotin rantaelämään.

Kurkkaa Max Cocktail Bar Facebookissa!

Patio Espanol on ihana espanjalainen ravintola

Tapaksia, sangriaa ja super herkullista jälkiruokaa. Tarvitseeko sanoa muuta? Ravintola sopii hyvin sekä lounaspaikaksi että illallisravintolaksi.

Kurkkaa Patio Espanolin verkkosivut!

craftcoctail

Craft Cocktails on hämyinen salakapakka

Craft Cocktails on hämyinen salakapakka, jonka drinkkien nimet ovat ihan jotain muuta kuin perinteiset drinkit. Salakapakat ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina, enkä ihmettele. Onhan se ajatuksena ja toteutuksena varsin hauska.

Kurkkaa Craft Cocktails Facebookissa!

Polskie Kinossa juodaan viiniä mustavalkoisessa tunnelmasssa

Polskie Kino on baari, jossa viini on halpaa ja elokuvatunnelma vahvasti läsnä. Baari suorastaan houkuttelee ottamaan mustavalkoisia kuvia.

Kurkkaa Polskie Kinon verkkosivut!

Meksikolainen Ravintola Pueblo on vienyt sydämeni

Aikoinaan tätä ravintolaa markkinoitiin minulle mojitojen koon perusteella, mutta oikeasti täällä on myös todella hyvää ruokaa ja mukava miljöö. Viime Gdanskin vierailulla kävin jopa kaksi kertaa, koska meksikolainen ruoka on lähellä sydäntäni.

Kurkkaa Pueblon verkkosivut!

Lue myös

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa

Kun loma-asunnossa ei ole kaikki kunnossa – petyin Airbnb-asuntooni Gdanskissa

Open’er -festivaali Gdyniassa – Millaista on isoilla musiikkifestareilla?

Walesissa vaeltaminen: OSA 3: Snowdonin seudun majoitustärpit 

vaellus3

Walesissa vaeltamisen viimeisessä osassa vinkkaan sopivista majoituspaikoista!

Beddgelert.

Siskoni sanoin kylä ”näyttää Emmerdalelta”. Suojeltuja söpöjä rakennuksia ja upea kivisilta. Pieni paikka, joka käytännössä elää vaellusturismista, mutta on silti onnistunut säilyttämään omaleimaisuutensa. Ei Starbuckseja, vaan seurakuntalaisten kukkafestivaalit ja vapaaehtoisten mummojen pyörittämä shop, jonka alakerta on tulvillaan käsitöitä ja yläkerrasta löytyy käytettyjen kirjojen myyntihylly (muista varoa päätäsi, 1600-luvulta peräisin oleva rakennus on matalakattoinen!).

Majoitu: Colwyn Guest House. Suojellussa rakennuksessa siistit huoneet. Vastaavat yhteydenottoon nopeasti, ystävällinen emäntä, tukeva aamiainen kuuluu edulliseen hintaan (aina plussaa vaellusreissuilla) ja mainio sijainti useiden vaellusreittien risteyskohdassa. 

vaellus6

Caernarfon.

Kaupungin keskipisteenä on Edward I:n rakennuttama linna 1200-luvulta. Sisällä todella laaja historiakatsaus, ja lähestulkoon jokaiseen torniin pääsee. Linna tunnetaan myös Walesin prinssi Charlesin virkaannimittämisen juhlapaikkana. Kaupungissa on Walesin pienin pubi sekä omalaatuisin näkemäni pesula. 

Majoitu: Totters. Ystävällinen pariskunta pyörittää majapaikkaa, joka on aivan Menai-salmen rannalla. Parisataa vuotta vanhassa talossa on vielä vanhempi, 600 vuotta vanha kellarikerros, josta löytyy keittiö ja aamiaistila. Keskustassa, bussipysäkit mm. Bangoriin (josta junayhteys muualle) ja Snowdonin juurelle kävelymatkan päässä. 

barmouth

Barmouth.

Merenrantakaupunki.  Jos tiedät The Smitshien Everyday is like Sunday -biisin musiikkivideon, saat kuvan Barmouthista. 😀 Upea ranta. Lähtöpiste usealle vaellusreitille Snowdonian kansallispuiston alueella. Osa myös Wales Coastal Path -reitistöä. Kaupungista löytyy myös tupa, jossa väitetysti Jasper Tudor ja tuleva Henry VII piileskelivät ennen Bosworthin taistelua. Historiageekeille hunajaa. Rantabulevardi yhtä B&B -paikkojen rivistöä.

Majoitu: Halvalla (alle 40 euroa yö) pääsee majoittumalla muun muassa Seascapessa, joka ei tarjoa aamupalaa, mutta sijaitsee käytännössä rannalla. Tuppukylää isompana turistikaupunkina Barmouth tarjoaa majoitusvaihtoehtoja kylpylästä airbnb:hen; halvimmillaan kokonaisen mökin voi saada noin 50 punnalla / yö (hae vaikkapa 2A Cambrian Street).

anglesey

Ja jokerina pohjalla Anglesey.

Caernarfonista pääsee noin vartissa Bangoriin, josta puolestaan pääsee nopeasti junalla Angleseyn saarelle ja Holyheadin (kymriksi Caergybi) satamakaupunkiin. Seutu ei ole enää Snowdonian kansallispuiston alueella, mutta jylhää nummea ja rinteitä kiivettäväksi on tarjolla täälläkin. Eikä Snowdonista pääse eroon Holyheadissakaan – komea vuori häälyy taivaanrannassa, kun kiipeät vaikkapa Mynydd Tŵr -vuoren huipulle. 

Majoitu: Witchingham B&B. Holyhead on satamakaupunki, josta lähtee suorat lauttayhteydet mm. Dubliniin, joten majoitusvaihtoehtoja riittää. Itse ”heitin tikkaa” kun valitsin majapaikkaani. Witchingham osottautui ihan passeliksi; hintatasoltaan ei halvin, mutta ei myöskään missään tapauksessa kallein. Huone oli siisti, aamupala kuului hintaan ja ikkunasta näki merelle. 

Kirjoittanut: Siobhán

Lue myös:

Walesissa vaeltaminen, OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin, majoitus seuraa perässä.

Walesissa vaeltaminen, OSA 2: Muitakin reittejä kannattaa kokeilla, mutta muista varustus

Walesissa vaeltaminen: OSA 2: Muitakin reittejä kannattaa kokeilla – mutta muista varustus

Vaikka Snowdonin huipulla olisi sateista ja sumuista, alempana laaksossa sää saattaa helliä vaeltajaa. Joten jos itse vuorelle kapuaminen siirtyy sääolojen vuoksi, ei silti kannata jäädä sängyn pohjalle peukaloitaan pyörittelemään. Suosittelen vilkaisemaan myös seudun muita vaellusreittejä, mihin kylään tai majapaikkaan sitten päädytkään.

Esimerkiksi Beddgelertin kylän ympäristössä on useampia päivävaelluksille sopivia rengasreittejä. Jylhien maisemien ja mutaisten polkujen ”Aberglaslyn, Llyn Dinas and Cwm Bychan Trail” oli mainio tapa verrytellä jalkoja Snowdonia varten. Ja jos tuuri käy, voit löytää luolan jonne Merlin on haudannut aarteen. 😉 Lähettyvillä on myös museoksi muutettu vanha kaivos. Vierailija pääsee käytännössä kävelemään vuoren läpi – vaihtelua vuorten ylittämiseen! 

Näillä Snowdonin liepeillä sijaitsevilla reiteillä on myös se etu, että muuta väkeä on huomattavasti vähemmän kuin itse vuorella, joka vetää kävijöitä varsinkin aurinkoisina päivinä. Itse kiersin tuon Cwm Bychanin viiden tunnin reitin näkemättä ristin sielua. 

Samoin kävi aivan Snowdonian kansallispuiston reunamilla, kun kiersin Barmouthista lähtevän Bwlch y Llanin 10 kilometrin lenkin. Yllättävänkin jyrkkärinteinen reitti oli maisemiltaan upea – syystäkin se tunnetaan myös Panorama Walkina – ja jätti halun palata testaamaan lisää Barmouthin ympäristön polkuja. 

Parhaimpia sivustoja reittien selailuun ovat mm. National Trustin https://www.nationaltrust.org.uk/craflwyn-and-beddgelert/lists/walks-in-craflwyn-and-beddgelert ja Mud and Routes -sivusto. https://www.mudandroutes.com/category/walks-by-area/walks-in-snowdonia/

Ja vielä muistutus oikeista varusteista. Vaikka National Trust pitää todella hyvää huolta reiteistä, ei eksyminen ole mahdotonta. Ota mukaan aina hyvä kartta, lyhyillekin rengasreiteille – kännykkäverkon ulkopuolella gps-paikantamisesta ei ole apua. Ei kannata myöskään luottaa siihen, että ”löytäähän sitä nyt aina takaisin kylään”. Nummilla ja rinteillä voi helposti haksahtaa kiertämään kehää, varsinkin vähäänkään sumuisemmalla säällä.  

Älä. Lähde. Liikkelle. Tennareilla. Mikään ei ärsytä paikallisia enempää, kuin huonosti varustautuneet turistit, jotka kuvittelevat conversien olevan vaelluskengät ja farkkujen ulkoiluhousut. Heille se on osoitus siitä, ettei kävijä osaa kunnioittaa kohdettaan. Vettä pitävä takki on minimivaatimus, vaelluskengät tai vähintäänkin tukevat ulkoilulenkkarit pitävät huolen, ettei jalka lipeä mutaisilla rinteillä. Sillä kyllä, välillä rinteet ovat lähes pystysuoria. Reppuun kannattaa varata takin alle lisäpitkähihainen, sillä vaikka alhaalla laaksossa olisi lämmin, rinteillä tuuli puhaltaa usein kylmästi. 

En lähde enää itse ilman vaellussauvaa rinteille. Auttaa ylöspäin mennessä, mutta erityisesti alastullessa, kun töpöjalkaisena jalansijaa joutuu kurottelemaan, eikä käsillä saa mistään tukea. 

Vesipullo ja energiapatukka taskuun. Järki päähän. Vaikka reitti on merkitty, nummilla risteilee niin ihmisten kuin lampaidenkin tallaamia kapeita polkuja hieman sinne sun tänne. Osasta ei voi olla varma, onko kyseessä polku, vai vaikkapa sateen uurtama puronuoma. Älä huumaannu maisemista, vaan mieti polun haarautuessa, minne lähdet. Jos olet epävarma, hyvä vinkki on katsoa, kummalla polulla näkyy enemmän mutaan painuneita jalanjälkiä. Jos aiemmin seudulla kulkeneet ovat valinneet polun A, kannattaa sinunkin suunnata sinne. 

Mutta älä myöskään turhaan pelkää. Yksikseen pärjää vallan mainiosti. Ja se täydellinen hiljaisuus, kun ympärillä aukeaa syvänvihreä nummi.. sitähän tänne lähdettiin hakemaankin. 🙂

Kirjoittanut Siobhán

Lue myös:

Walesissa vaeltaminen: OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin – majoitus seuraa perästä

Snowdon. Sateessa. Eli tarina siitä, miten vaelluksella ei kuulu toimia.