Matkamuistojen joulukalenteri: 23. luukku

joululuukku8

Havanna, Kuuba.

Ensivaikutelmani Havannasta ei ollut positiivinen. Likaista. Ränsistynyttä. Ihmisiä, jotka halusivat käyttää hyväkseen.

Kun palasimme Havannaan matkustettuamme muualla Kuubassa, olin todella ärsyyntynyt. En halunnut sinne takaisin. Halusin jäädä muualle Kuubaan, jossa kaikki oli paljon paremmin.

Havanna kuitenkin yllätti. Kaupungista löytyy enemmän nähtävää ja koettavaa, mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää.

Matkamuistojen joulukalenteri: 21. luukku

joululuukku20

Ulcinj, Montenegro

Ulcinjissa päädymme vahingossa vanhassa kaupungissa olevaan majoituspaikkaan. Ravintolasta ja meidän parvekkeeltamme on kaunis näkymä merelle ja kaupunkiin.

Ravintolan ja majoituspaikan omistaa sama perhe,

Perheen poika on kesätöissä ravintolassa. Talvisin hän käy Albaniassa opiskelemassa paremman ammatin toivossa.

Mietin, että turistivirrat odottavat jo ihan nurkan takana.

Toki turistien miellyttäminen vaatisi pientä investointia majoitukseen. Nyt majapaikassa haisee liian vahvasti kissanpissalta.

Mietin, että miten helposti saisi lainaa ja voisi ostaa Montenegrosta majoituspalvelun.

Matkamuistojen joulukalenteri: 20. luukku

joululuukku9

Cienfuegos, Kuuba.

Oli lämmin päivä, mutta ihan valtavan kova tuuli.

Olimme kävelleet kaupungin läpi meren rantaan. Huomasimme, että joku oli lähdössä purjelentämään ja jäimme jännittämään ja katsomaan, miten se onnistuisi.

Tuuli tarttui purjeeseen ja purjelentäjä lähti lipumaan vauhdikkaasti vettä pitkin.

Hurjannäköistä, ja varmasti hauskaa.

Itse menin tyytyväisenä lähimpään baariin ja tilasin mojiton. Oli ihan riittävästi jännitystä siinä, että sai lasin pysymään tuulessa pystyssä!

 

 

Matkamuistojen joulukalenteri: 19. luukku

joululuukku19

Tara, Montenegro

Tara oli koko Montenegron reissumme kohokohta!

Aamuvarhaisella hyppäsimme minibussiin. Meille annettiin märkäpuvut ja snapsit turvaksi. Jännitys kihelmöi, olisiko koskenlasku jännittävää vai jopa pelottavaa?

Todellisuudessa koskenlasku Taralla oli ihanaa ja rentouttavaa. Kelluimme kumiveneessä hiljakseen eteenpäin ja välillä meloimme mukanamme olevan vanhan miehen antamien ohjeiden mukaan. Taran vesi oli kaunista ja kirkasta.

Pari tuntia kului kuin siivillä.

Menisin koska tahansa uudelleen.

 

Matkamuistojen joulukalenteri 18. luukku

siltaluukku

Severn, Second Severn Crossing bridge

…And as we cross the bridge…

Valkoisena hehkuvan sillan kannatinkaapelit näkyvät jo kaukaa. Maisemat ovat olleet tähänkin asti viehättäviä, mutta nyt tekee mieli ahmia näkemäänsä. Tekee mieli painaa käsi bussin ikkunaa vasten. Vatsanpohjassa alkaa kutitella aivan uudella tapaa.

Tämän joen ylitys ei ole vain joen ylitys. Tässä vaihdetaan maata. Kulttuuria. Tunnetta. Englannista Walesiin.

…We should stay…

Bussi nielee tietä alleen. Olemme jo sillalla, mutta hetken verran vielä maankamaran yllä, Englannin maaperällä. Tienvierustan pensaikon takaa vilkkuu jo aava. Ja sitten. Humaus. Severn. Valtava rajajoki levittäytyy silmieni eteen.

Bristolin kanava aukeaa kimaltelevana ja lähes äärettömän oloisena. Kannatinkaapelit nousevat korkeuksiin ja pieni turisti yrittää pidätellä hymyään.

…We should stay…

Bussikuski ilmeisesti huomaa lapsenomaisen riemuni, tai ehkä huokaisin ääneen. ”Welcome to Wales. Look. Even the sun shines brighter on this side.”

Siltäpä tosiaan näyttää.

(Lainaukset kappaleesta Emigre, James Dean Bradfield)

Luukun kirjoitti: Siobhán

Matkamuistojen joulukalenteri: 16. luukku

joululuukku18

Poros, Kreikka

Vihdoin jätimme Ateenan melun ja kuumuuden taaksemme. Poros oli toisenlainen. Paljon rauhallisempi ja paljon kauniimpi. Tämä oli nyt sitä paljon puhuttua ja kehuttua ihanaa Kreikan saaristoa.

Jalat hiekassa ja mieli onnellisena päätimme, että jäämme tänne suunniteltua pidempään.

Se oli reissun paras päätös. Joskus kannattaa muuttaa suunnitelmiaan lennossa siten, miten sydän sanoo.

Matkamuistojen joulukalenteri: 15. luukku

rugbyluukku

Cardiff, Wales.

Turvatarkastuspisteellä porttivahti naurahtaa. ”Is everything ok, love?”

Kyllä, kaikki on enemmän kuin hyvin. Ja ilmeisesti se näkyy päällepäin, sillä hymyilen kuin hangon keksi.

Edessäni kohoaa valtava, 75000 ihmistä vetävä Principality -stadion, ja piakkoin näen Walesin pelaavan MM-kisoissa. Tunnelma pääkaupungissa Cardiffissa on, kliseitä käyttäen, sähköinen. Rätisevä, hypähtelevä, kupliva.

”Should I check your papers then?” Tällä kertaa naureskeluvuorossa on stadionin olutpisteen setä, kun hämmennyn mahdollisuudesta viedä kaljaa katsomoon. Eikä vain yhtä, vaan neljäkin kerrallaan. ”In Finland this wouldn’t be allowed”, selitän. ”Why’s that? You are not 18?”, setä virnistää silmää iskien.

Päästyäni paikalleni on pakko vetää syvään henkeä. Näkymä kentälle on upea, ympärillä penkit alkavat pikkuhiljaa täyttyä. Juttelen vieressä istuvan seurueen kanssa. Kun heille selviää, että olen Suomesta, he haluavat tietää kumpaa joukkuetta kannatan.

”Wales, obviously.” ”Good girl!”

Tämän luukun kirjoitti: Siobhán