lighthouse, howth, ireland

Matkamuistojen joulukalenteri: 1. luukku

lighthouse, howth, ireland

Howth, Irlanti.

Olimme tavanneet edellispäivänä bussissa miehen, joka suositteli meillä Howthissa olevaa kaunista polkua vierailun kohteeksi. Hän lupasi tulla itse mukaan.

Miehestä ei bussimatkan jälkeen enää kuulunut mitään, mutta me menimme Howthiin.

Polku oli erittäin kaunis, idyllinen ja hyvin, hyvin irlantilainen.

Polulta näkyi majakka ja ystäväni sanoi: ”Tykkään majakoista. Ne tuovat minulle turvallisuuden tunteen aina ja kaikkialla.”

USA Road Trip 2017: Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella

Kauniit vuorimaisemat sulostuttivat matkaamme Grand Lakelle. Meidän oli tarkoitus viettää siellä seuraava leirintäalue-yö.

Rainbow Curven näköalapaikalla oli jo tutuksi tulleita karhuvaroituksia. On tottakai parempi, että karhut eivät opi syömään roskiksista. Silloin luonnossa riittää paremmin tilaa sekä ihmisille että karhuille.

Löysimme mukavan leirintäpaikan Grand Laken leirintäalueelta.

Vuoristomaisemaa, vehreyttä ja puroja – mitä muuta ihminen voisi toivoa?

No ehkä järvimaiseman voisi vielä toivoa. Sää Grand Lakella oli epävakaa. Välillä satoi ja välillä paistoi aurinko – tämä saattoi vaihdella muutaman minuutin välein.

Vielä säätäkin jännittävämpi elämys meitä kuitenkin odotti, kun palasimme takaisin leiriin!

Vapiti-naaras oli päättänyt tulla leirintäalueelle ruokailemaan!

Hän asteli vakain askelin grillin luo ja nuoli siitä grilliruuan jättämät maistuvat maut.

Eikä siinä vielä kaikki! Hän kutsui koko sukunsakin ruokailemaan leirintäalueelle. Täällä oli hyvät apajat!

Vapiti-suvun lisäksi leirintäalueelle saapui rankkasade, joten me pakenimme näitä luonnonilmiöitä autoon nachojen pariin.

Jonkin ajan kuluttua eläimet lähtivät pois ja sade lakkasi. Grillasimme ruokaa samassa grillissä, jota vapiti oli juuri nuollut. Olimme lähellä luontoa ja sillain.

Seuraavana päivänä lähdimme päivävaellukselle läheiselle metsäreitille. Reitin alussa meitä odotti tämä idyllinen näky.

Ilma oli ihana ja oli ihanaa päästä metsään kävelemään.

Vesiputous oli määrämpäämme!

Pidimme aina myös evästaukoja sopivin väliajoin matkan varrella – päivävaelsimme kuin hobitit – tietenkin!

Grand Lake oli kaiken kaikkiaan ikimuistoinen kokemus! Ei sitä joka päivä pääse näkemään luonnon eläimiä noin läheltä. Lisäksi olin iloinen, että jaksoin kävellä yli 10 kilometrin lenkin. Kuntonihan ei tuolloin ollut parhaimmasta päästä.

Kannattaa ehdottomasti pysähtyä täällä, mikäli liikut tuolla suunnalla.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

 

USA Road Trip 2017: Boulder tuo Coloradon Turku

Boulder, Colorado oli kaupunki, jota olimme odottaneet aika paljon. Olimme päättäneet jo aikoja sitten, että viettäisimme päivän Boulderissa erillämme ja saisimme siten kaikki omaa aikaa. Pukeuduin päivän kunniaksi kaupunkiasuun!

Meillä oli Boulderissa airbnb-asunto, jossa kellarikerros oli kokonaan käytössämme. Tämä oli kätevä ratkaisu sekä meillä että isäntäperheellemme.

Boulderissa oli joki, joka sai minut hihkaisemaan: ”Ihan kuin Turussa!” Taisi koti-ikävä hieman iskeä tuossa vaiheessa reissua.

Kerrottiin myös sellaista legendaa, että jotkut ihmiset laskeutuvat jokea alas kanootilla tai vastaavalla välineellä suoraan kaupunkiin töihin – puku päällä tietenkin. Sitä näkyä emme valitettavasti nähneet, sillä oli viikonloppu.

Kävimme tutustumassa paikalliseen yliopistoalueeseen. Olo oli kuin olisi valmis näyttelemään missä tahansa tv:stä tutussa nuorisosarjassa!

Yliopistolla oli myös idyllinen ulkoilualue, jossa tuijotimme lammella kelluvia söpöjä kilpikonnia.

En ole koskaan nähnyt missään muualla niin paljon kauniita ja nopeita autoja. Kyllä tämä auto minulle kelpaisi varsin hyvin!

Kun olimme käyneet yliopistoalueella yhdessä, lähdimme kaikki omille teillemme. Kiersin ehkä tunnin, pari yksikseni kaupungilla, kunnes törmäsin taas Ellaan yhdessä kahviossa. Pidimme yhteisen internet-hetken,

Illalla kokoonnuimme jälleen yhteen nachojen ja Joking Hazard -korttien pariin. Luonteemme ero näkyi selvästi, kun näimme kortit. Minä halusin itse keksiä säännöt, Chrisu ja Ella halusivat googlettaa säännöt. Kaksi voitti yhden, joten pelasimme googlatuilla säännöillä.

Boulder oli kiva kaupunki ja siellä olisi voinut viettää aikaa pidempäänkin.

Ainoa kauhunhetki minulla oli yöllä, kun kävin vessassa ja näin hämähäkin. Yhdysvalloissa on myrkyllisiä hämähäkkejä, mutta ei minulla ollut aavistustakaan, millaisia ne ovat. Minun oli pakko googlata, missä myrkyllisiä hämähäkkejä on ja miltä ne näyttävät. Vasta sitten sain uudelleen unta.

Jälkikäteen olen miettinyt, että tämän road tripin jälkeen on ollut paljon helpompi suhtautua suomalaisiin hyönteisiin. Ihan sama jotkut hämähäkit ja koppakuoriaiset, eivät ne ole vaarallisia.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Mihin teelle Edinburghissa?

Clarinda’s Tea Room.

Neiti E on usealla Edinburghin vierailullaan löytänyt Clarinda’s Tea Roomin (69 Canongate). Kun olimme yhdessä Edinburgissa, hän totesi, että sinne täytyy joku iltapäivä päästä syömään skonsseja ja juomaan teetä. Selvä homma. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ovat skonssit.

Minulla ei vieläkään ole aavistusta, mitä ovat skonssit. Googlasin kuvan, mutta se ei valaissut asiaa. Sen sijaan tiedän, miltä Clarinda’s Tea Roomin skotlantilainen aamiainen näyttää ja maistuu.

Aamiainen oli ainut ruokalaji koko reissullani, jossa suostuin maistamaan skotlantilaista perinneherkkua häggistä. Se ei ole minun makuuni. Toisin kuin Neiti E:n, joka on suorastaan häggis-fani. Pekonit, makkara ja muna sen sijaan on tunnetusti suurinta herkkuani.

Aamiaistakin parempaa oli kuitenkin paikka itsessään. Ensimmäisellä kerralla siellä ollessamme paikalla oli hääpari, joka oli ilmeisesti syömässä hääpäivän aamiaista. Tunnelma oli samanlainen kuin jossain vanhassa mummolassa. Pieni terassi, pitsiliinoja, kauniisti maalattuja posliinikuppeja, tuoretta ruokaa ja juomaa.

Ruutuliinat servettikoreissa. En kestä. Niin söpöä.

Ihastuin paikkaan niin paljon, että vaadin, että menisimme sinne toisenkin kerran. Viimeisenä aamunamme kävimme uudelleen syömässä aamiaista. Tällä kertaa olimme sisällä.

Vaikka oli reissumme viimeinen aamu, ei tuollaisessa ympäristössä voi olla mitään muuta kuin onnellinen.

Katsokaa nyt! Kukkatapetteja,vanhoja valokuvia, kaappikello ja posliinilautasia seinällä. Täydellinen mummola-sisustus! Paitsi, etten usko kenenkään mummolassa oikeasti näyttävän tuolta.

Tällä kertaa päätin välttää häggiksen ja maistaa tuoretta sämpylää. Välissä tietenkin munaa ja pekonia. Syövätkö ne siellä Skotlannissa jotain muutakin?

Ehkä seuraavalla kerralla sitten niitä skonsseja…

Missä syödä Wienissä?

Daniel’s Bakery

Olin muutama viikko sitten neljän päivän työmatkalla Wienissä.

Ensimmäisenä iltana hain lähimarketista evästä, jonka nautin hotellihuoneessa. Saman tein myös kolmantena iltana. Ei voi siis sanoa, että työmatkailu olisi aina kovin hehkeää – vaikka on siinä tositv:n tuijottamisessa väsyneenä hotellihuoneessa myös toki oma viehätyksensä.

Toisena iltana olin kuitenkin niin reipas, että lähdin TripAdvisorin suositusten perusteella suuntaamaan kohti Urban Stay Danielin Daniel’s Bakerya. Kyseessä on hotellin ravintola.

Sisustus ravintolassa oli vihreä, freesi ja kodikas – kaukana siis mistään öky-glamourista, johon voi jossain muualla Wienissä törmätä.

Ruokalistan kaikki vaihtoehdot kuulostivat houkuttelevilta.

Menu kertoi havainnollisesti, mistä kohtaa lehmää mikäkin pihvi on tehty. Siinä myös kerrottiin, että he ovat ylpeitä omista, itävaltalaisista pihveistään, joita muualla maailmassa pidetään luxuksena.

Minä päädyin kuitenkin vanhaan suosikkiini: Cesar-salaattiin. Ja se oli kyllä erittäin hyvä cesar-salaatti se!

Ehkä suloisin jälkiruoka-annosten yhteydessä oleva teksti, jonka olen koskaan nähnyt. Valitettavasti jälkiruoka jäi tällä kertaa väliin, mutta kuka tietää, ehkä päädyn Wieniin vielä uudelleen?

Lupasinhan ensimmäisen kerran jälkeen, että joskus vielä palaan huvipuistoon. Sitä en tällä reissulla ehtinyt tehdä.

 

Lue myös:

Mitä tehdä Wienissä? Mene ainakin huvipuistoon!

Mitä tehdä Wienissä? Näe Schönnbrunnin linna ja eläintarha

Mitä tehdä Wienissä? Tutustu taiteeseen Kunsthousessa

Wienin katukuvaa: Graffiteja

Missä syödä Riiassa? Neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Riika on yksi lempikaupungeistani. Sinne lentää nopeasti, siellä on edullista ja siellä on tosi kaunista. Riikaan voi lentää jopa suoraan Turusta, jos kestää epäinhimillisiä lentoaikoja.

Tästä huolimatta en ole kirjoittanut blogiini aiemmin mitään Riiasta. Nyt kerron teille neljä eri tarinaa, jotka liittyvät neljään eri ravintolaan.

Vincents – tuo eliitin ykkösravintola

Vincents löytyy kaikista matkaoppaista ja sinne suuntaavat kaikki, jotka haluavat syödä erittäin laadukasta ja kauniisti tarjottua ruokaa.

Olimme päättäneet lähteä ystäväni kanssa uudeksi vuodeksi Riikaan viettämään rentouttavaa luksus-lomaa. Ystäväni päätti, että Vincents olisi hyvä aloituspaikka loman alulle.

Minä sen sijaan olin kohdannut kolme elämää koskevaa kriisiä syksyn aikana: eron, yt-neuvottelut ja sairastumisen. Olin viikko sitten saanut diagnoosin ja lääkkeet, joten olo ei vielä tässä vaiheessa ollut todellakaan energinen tai terve. Energian määrästä kertoo se, että uuden vuoden yönä sain taistella, että pysyin hereillä keskiyöhön asti.

Kuvitelkaa siis väsynyt ihminen, joka tulee lentokentältä hotellin kautta suoraan ravintolaan. Se olin minä.

No ruuan tilaaminen ei näin hienossa ravintolassa ole todellakaan kovin yksinkertaista. Mieleeni jäi tarjoilija, joka esitteli minulle tarjottimella erilaisia pihvejä ja kertoi, missä eläimet ovat laiduntaneet ja mitä niille on syötetty. Muistan kysyneeni ystävältäni: ”Sanoiko se tarjoilija, että nämä lehmät ovat olleet kännissä?” Olisin vain halunnut jonkun pihvin ja vähemmän puhetta.

En muista, minkä pihvin lopulta tilasin tai mitä sille eläimelle oli syötetty, mutta hyvää se oli.

Vincents on luksus-ravintola. Parasta oli tämä kuvassa oleva jälkiruoka, joka on todennäköisesti paras koskaan syömäni jälkiruoka. Siinä oli valkosuklaata ja …jotain.

Jos olisin ollut paremmassa vireessä, niin olisin nauttinut kokemuksesta vielä paljon enemmän.

Seuraamme lyöttäytyi ravintolassa myös eräs portugalilainen mies, joka kertoi olevansa Riikassa liikematkalla. Niin juuri. Kaikki liikematkalaiset käyvät täällä.

Lisätietoja Vincentsista: http://restorans.lv/lv/

Riviera – henkilökohtainen suosikkini

Olimme kaveriporukan kesken viettämässä pääsiäistä Riiassa. (Näköjään minun elämäni on useamman kerran yhdistänyt juhlapyhät ja Riian.) Asuimme ihanassa loft-kattohuoneistossa pääsiäisen ajan ja halusin yhden kerran reissun aikana syödä jossain hienossa ravintolassa.

Löysin Rivieran TripAdvisorin suositusten perusteella. Yleensä TripAdvisorissa korkeimmalla olevat ravintolat ovat oikeasti hyviä. Suosittelen kokeilemaan!

Kun saavuimme Rivieraan, yllätyin, miten hyvä ravintola se lopulta olikaan. Paikan päällä soitettiin livenä klassista musiikkia ja puitteet olivat muutenkin viimeisen päälle. Olimme vähän pöllämystyneitä. Tämä oli vähän erilainen irtiotto muuten ns. rellestyslomalla.

Rivierassa on hyvää fine dining -ruokaa, hyvä palvelu ja todella kohtuullinen hinta. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti.

Lisätietoja Rivierasta: http://rivierarestorans.lv/en/

Milda – Sattumalta vähän parempi lounasravintola

Olimme tanssireissulla Riiassa ja halusimme mennä vanhaan kaupunkiin tai sen lähelle lounaalle. Olisihan se pöljää olla Riiassa ja nähdä ainoastaan majapaikka ja tanssisali. Ei sillä, olen minä sellaisenkin tanssireissun Riiassa viettänyt.

Alunperin olimme menossa jonnekin toisaalle, mutta päästyämme sinne, totesimme ravintolan olevan suljettu häiden vuoksi. Harmillista, että heidän Facebook-sivuillaan ei ilmoitettu tästä.

Jouduimme siis menemään miltei sattumanvaraisesti Mildaan. Kun ystäväni kertoi, että meitä tulisi kahdeksan henkeä, vastasi tarjoilija siihen: ”Jos teitä on kahdeksan, niin teiltä veloitetaan 10 % palvelumaksu” Öh. Okei?

En tiedä, mitä tarjoilija halusi tällä ilmoituksella saada aikaan, mutta jäimme Mildaan syömään.

Palvelu oli hidasta ja ilmeetöntä, mutta ruoka oli hyvää. Huomaamattamme vietimme ravintolassa useamman tunnin.

Palvelun nihkeydestä huolimatta suosittelen tätäkin paikkaa. Sen verran maistuvaa oli ruoka, eikä hintakaan ollut vanhasta kaupungista huolimatta mikään älyttömän korkea.

Lisätietoja Mildasta: https://www.facebook.com/mildariga/

Garaza – Monipuolinen ja hyvä

Tanssireissun viimeinen päivä Riiassa: minua väsyttää ja minulla on ne epäinhimilliseen aikaan olevat lennot takaisin Turkuun.

Tälläkin kertaa olimme menossa eri lounaspaikkaan, mutta päädymme Garazaan. Muistin, että olin ollut Garazassa aiemminkin ja että ruoka oli ollut hyvää.

Siitä huolimatta yllätyin, miten hyvää ruoka lopulta olikaan.

Garazassa on lisäksi persoonallinen sisustus sisätiloissa, koska baaritiskillä on vanhoja autonpenkkejä istuimina. Samoin vessaan meneminen on aika jännä kokemus.

Meillä oli tarjoilija, joka oli aika erikoinen. Pöytään päästyämme ystäväni kysyi, mitä ruokaa tarjoilija suosittelisi. Hän vastasi: ”Suosittelen katsomaan listaa.”

Tarjoilija kuitenkin sanoi mielipiteensä siitä, mitä pastaa kannattaa tilata, joten lopulta häneltä sai myös suosittelun. Jälkiruuan tilaamisen kohdalla hän varoitti ystävääni jostain jälkiruuasta sanoilla: ”Se on tosi tosi tosi makeaa. Siis tosi tosi makeaa.” Tämä sai ystäväni vaihtamaan annoksen. Ainakin tarjoilija oli rehellinen!

Minun creme brüleni oli hyvää!

Suosittelen käymään myös Garazassa – ainakin drinkeillä!

Lisätietoja Garazasta: http://www.garazabars.lv/lv

 

Lue myös:

Minne illalliselle, aamiaiselle ja drinkeille Tallinnassa?

USA Road Trip 2017: Colorado – lunta näkyvissä!

Tämä idyllinen kuvakokoelma sijoittuu jonnekin päin Coloradoa.

Jätimme auton parkkiin ja lähdimme kiipeämään. Kukkia, havupuita ja lumisia vuoria – maisema oli erittäin idyllinen.

Matkalla meitä vastaan tuli toinen kävelijä, joka kertoi vaeltelevansa paljon Coloradon vuorilla. Yksi yleinen keskustelunaihe Coloradossa on se, että osavaltio on niin korkealla, että ilma on siellä ohuempaa. Ihmiset, jotka muuttavat muualta, saattavat ensimmäisiä viikkoina hengästyä portaita kiivetessään.

Me löysimme lunta! Ilmeeni kertoo hämmennykseni määrän.

Pieni lampi oli lyhyen kävelymme määränpää. Kauemmaskin olisi voinut kävellä, mutta ilma vaikutti sen verran epävakaiselta, että tuntui paremmalta idealta lähteä kävelemään takaisin auton luo.

Colorado on täynnä kauneutta.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Vuosi matkabloggaajana: Kuka minä olen nyt ja kuka sinä olet?

terhiblogiin1

Mitä on vuodessa tapahtunut?

Vuosi sitten kesäkuussa kirjoitin:

”Yksi unelma on se, että saan tämän bloggaamiseni jollain tavalla säännölliseksi, jäsennellyksi ja kiinnostavaksi. Sen unelman toteutumiseen saattaa mennä jonkin aikaa.”

Siitä on vähän reilu vuosi, kun ostin oman matkapaloja.com-domainin ja päätin panostaa säännölliseen bloggaamiseen. Se oli hyvä päätös.

Vuoden aikana olen saavuttanut:

  • Kuukausittain kasvavan lukijamäärän.
  • Facebook-sivulleni yli 200 seuraajaa.
  • Säännöllisen postaustahdin.
  • Kaksi ihanaa vieraskirjoittajaa.
  • Ymmärryksen siitä, että minulla on matkailusta paljon sellaista kerrottavaa, joka kiinnostaa lukijoita
  • Paremman ymmärryksen siitä, millaisista postauksista lukijat ovat kiinnostuneita.

Sanoisin, että olen saavuttanut sen, mistä vuosi sitten haaveilin.

Mitä seuraavaksi?

Aloitin jo epätoivoisen blogin ulkoasun muokkaamisen. Se muuttunee tulevien viikkojen – tai kuukausien aikana vielä usean kerran ennen kuin olen tyytyväinen.

Seuraavan vuoden aikana haluan jatkaa säännöllistä bloggaamista ja kasvattaa lukijamäärää – tietenkin.

Sitä tärkeämpi tavoitteeni on kuitenkin se, että saan aktiivisempaa keskustelua aikaan lukijoideni  kanssa.

Aloitan sen nyt.

Kerron ystävänkirjan tyyliin itsestäni kuusi asiaa ja toivon, että sinä vastaat tähän postaukseen ja näihin kysymyksiin.

Kuka minä olen?

Minä olen Turkuun kotiutunut etelä-pohjalainen, joka ei ole koskaan viihtynyt kotona. Jalat kulkevat, venyvät ja tanssivat kohti uusia asioita. Loppumaton matkakuume. Loppumaton into uusille seikkailuille.

Mikä on lempiruokasi?

Pizza. Se on myös ehdottomasti suurin paheeni. Paras pizza syntyy Italiassa ja täytteenä on mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja tuoreita kirsikkatomaatteja.

Mikä on paras matkamuistosi?

On tosi vaikea valita parasta muistoa, mutta muisto, joka tulee vuosien jälkeenkin yhä uudelleen mieleeni on sohvasurffaaminen Veronassa. Tai oikeastaan se, miten uskomattoman päivän meidän isäntämme meille järjestivät. Pääsimme ensin moottoripyörien kyydissä Gardajärvelle ja sen jälkeen vielä kuumien lähteiden ääreen tehtyyn kylpylään. Sitä kokemusta ei unohda koskaan.

Mikä on suosikkimaasi?

Pakko vastata Italia, koska päädyn sinne vähintään kerran vuodessa. Italiassa tuntuu kuin kaikki maailman murheet tippuisivat hartioiltani ja pystyisin elämään vain siinä hetkessä. Kai se on minulle jonkinlainen henkinen koti.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Tanssin west coast swingiä. Tanssi vie suuren osan vapaa-ajastani, koska se on vienyt sydämeni. Tanssimisessa on parasta se, että se vie ajatukset täysin pois kaikesta muusta. Pääsen tanssiessa myös haastamaan itseäni koko ajan ja pyrkimään yhä paremmaksi ja paremmaksi. Välillä oman kehityksen hitauteen tuskastuu, mutta pääasiassa harrastus on erittäin palkitseva.

Tänä kesänä löysin tanssin vastapainoksi joogan, jossa käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Joogassa on ihanaa, kun voi keskittyä vain siihen hetkeen ja tehdä asiat juuri sillä tavalla kuin tuntuu hyvältä. On täysin irti kaikesta suorittamispaineesta.

Mikä on elämässä tärkeintä?

Se, että tekee asioita, joista tulee onnelliseksi.

Olen omaksunut niinkin syvällisen ajattelijan kuin Sinkkuelämää-sarjan Charlotten sanat: ”Olen joka päivä onnellinen. En ehkä koko aikaa, mutta joka päivä.” Pyrin siihen, että vaikka asiat olisi huonosti ja vituttaisi oikein kunnolla, niin jokaisesta päivästä löytäisi edes jonkin ilon aiheen. Näihin ilon aiheisiin voin onneksi vaikuttaa omalla tekemiselläni.

On hyvä muistaa, että lopulta elämä on kuitenkin aika ihmeellinen ja mahtava asia.

Mitkä asiat kiinnostavat blogi-postauksissa?

Oma blogini on sekä päiväkirja että kokoelma vinkkejä muille matkustajille. Muiden blogeissa tykkään vinkeistä, kuten kaikki. Sen lisäksi minuun tekee vaikutuksen kirjoitukset, joissa kirjoittaja antaa palan itsestään. Sitä pyrin itsekin lisäämään.

Vinkki: Ota Splitwise käyttöön, niin ei tarvitse enää tuskailla kulujen jakamisesta!

Oletko sen tyyppinen ihminen, joka ei ole kovin tarkka rahoistaan? Meneekö sinulla matkalla aina sekaisin se, kuka on maksanut mitäkin? Onko sinulle matkan loputtua täysin epäselvää, jäikö joku velkaa sinulle tai sinä jollekin?

Ei se mitään. Minäkin olen juuri sellainen ihminen.

Tästä syystä haluan suositella sinulle sovellusta nimeltä Splitwise!

Splitwiseen tehdään matkaa varten ryhmä, johon kerätään matkalle osallistuvat henkilöt. Sen jälkeen jokainen ryhmän jäsen voi ostostensa ja ravintolamaksujensa jälkeen kirjoittaa Splitwiseen, mitä on maksanut ja keitä ostokset koskevat.

Splitwise laskee reaaliajassa, kuinka paljon kukakin on kenelle velkaa. Matkan loputtua sovellus kertoo, onko jollekin jäänyt vielä maksettavaa.

Ihan älyttömän kätevää ryhmämatkoilla – ja erittäin kätevää myös kahdestaan matkustaessa!

Rahat menevät sentilleen tasan, eikä tarvitse vaivata omia aivonystyröitään lainkaan asian suhteen. Helpottaa todella paljon, vaikka ei olisi rahan suhteen edes sentin tarkka.

Lue myös:

13 vinkkiä: Miten matkustat edullisesti?

Näin säästät ruumalaukun hinnan: 11 vinkkiä käsimatkatavaroiden pakkaamiseen