Parasta Turussa, osa 5: Bassin kabinetti

Jos etsit paikkaa, jonne voitte kokoontua pienen porukan kanssa, suosittelen ehdottomasti Bassin kabinettia.

Olimme juhlistamassa ystäväni syntymäpäivää kahdeksan hengen kabinetissa. Kabinetti oli rauhallinen – tuntui kuin vain me olisimme olleet ravintolassa. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kaikki erikoisruokavaliot otettiin mutkattomasti huomioon.

Entä se ruoka sitten? No, se oli ihan super hyvää! Bassi on erikoistunut mereneläviin, mutta myös muita vaihtoehtoja löytyy ruokalistalta. Itse ahnehdin vähän liikaa, kun otin ison satsin simpukoita alkuruuaksi. En meinannut jaksaa syödä bliniä ja nieriää, jotka olivat erittäin herkullisia! Harmitti myös, kun jälkiruualle ei jäänyt tilaa ja muut seurueen jäsenet saivat herkullisen näköiset jälkiruoka-annokset eteensä.

Ruuan jälkeen on mahdollista jatkaa iltaa Bassin yläkerrassa olevassa yökerhossa. Yökerho oli minun makuuni liian pimeä, mutta kesällä paikan kattoterassi houkuttelee varmasti ihmisiä paikalle.

 

Lue Turusta myös:

Top 3 Fine Dining

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Mun mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.

Paluulentoni Suomeen oli Milanosta, eikä Milano ole minun suosikkipaikkojani. Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.

Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.

Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.

Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat kyllä viehättäviä!

Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.

Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.

Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.

Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö vaikuttaa.

Viehättäviä aukioita.

Kapeita kujia.

Perinteisiä patsaita.

Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.

Tämä oli minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.

Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, että menenkö bussilla vai lähdenkö pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.

Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskusta näytti myös kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.

Olin iloinen, että olin toteuttanut ajatukseni Bergamossa vierailusta. Se vain harmitti, että miksi vierailuni oli niin lyhyt.

No, ainakin on syy palata takaisin.

Lue myös:

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

10 vinkkiä: miten kokea Venetsia päivässä?

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

 

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terre tarkoittaa viittä kylää La Spezian maakunnassa. Kylät ovat Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Juna-asemilta saa ostettua lipun, jolla saa käydä junalla kaikissa kylissä.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, majoituimme Levannossa, joka ei ole osa Cinque Terreä, mutta se on aivan vieressä. Tämä osoittautui miellyttäväksi ratkaisuksi, koska kaikki oikeat Cinque Terren paikat ovat ainakin juna-asemien perusteella tupaten täynnä ihmisiä.

Me teimme lyhyen retken Vernazzaan. Siellä näin niitä postikorttimaisemia, joita olin Instagramissa ehtinyt ihailla useaan kertaan. Talot olivat värikkäitä, kujat kapeita ja merenrantamaisema upea!

Vernazzassakin toteutimme ajatusta siitä, että kiivetään jonnekin ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Linna kuulostaa ihan hyvältä kohteelta.

Emme päätyneet linnaan, mutta päädyimme ravintolaan. Italiassa matkustamisen etuja on kyllä se, että he osaavat rakentaa ravintoloita oikeisiin paikkoihin. Kiipeämisen jälkeen on aina jano!

Tavallaan ymmärrän sen, että turistit saattavat yhden päivän aikana kiertää junalla kaikki kylät läpi, koska kylät ovat pieniä. Enemmän maisemista saisi irti, jos hyödyntäisi kylissä olevia kävelyreittejä. Ehkä minäkin jonain päivänä palaan takaisin ja suunnittelen retkeni paremmin.

Nyt vain nautimme juomat maisemia ihaillen ja lähdimme junalla takaisin Levantoon.

Lue myös:

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

fullsizerender-8

Levanto

Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.

Saavuimme Levantoon junalla monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.

Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.

Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!

Merenranta. Italia. Rakkaus.

Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.

Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.

Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.

Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.

Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Ex Tempore -kävelyretki

Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.

Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on” Samoin Neiti E tuskasteli useaan kertaan asuvalintaansa.

Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.

Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.

Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.

Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!

Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on todellakin paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.

Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.

Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.

Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!

Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.

Vernazzasta lisää myöhemmin.

Lue myös:

Käyttöohjeet junamatkailuun Italiassa.

Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

Miten matkustat Italiassa junalla: käyttöohjeet

img_0789

Huonosta maineesta huolimatta minä olen italialaisten junien fani.

Ai miksi?

No, koska niillä pääsee käytännössä Italiassa melkein joka paikkaan – myös pienen pieniin paikkoihin. Junamatkustus Italiassa on kätevää ja mukavaa.

Aiemmin elin myös sellaisessa luulossa, että eivät italialaiset junat nyt niin paljon myöhästele – myöhästelee ne. Mutta ei kai sitä lomalla tarvitse minuutti- tai edes tuntiaikataulun mukaan elää. Italialaisissa junissa on se hyvä puoli, että niitä tosiaan kulkee paljon ja kaikkialle, joten voit muuttaa matkasuunnitelmaa vaikka lennossa.

Toki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua. Olen joutunut maksamaan hullut sakot, olen joutunut harkitsemaan rautatieasemalla nukkumista, olen myös tahallani nukkunut rautatieasemalla, olen melkein myöhästynyt lennolta ja olen istunut monta matkaa suomalaisittain epämukavasti: vastakkain kanssamatkustajien kanssa.

Näistä kaikista huolimatta: minä olen italialaisten junien suuri fani.

Ja jotta sinun olisi helpompi matkustaa Italiassa junassa ja tulla myös faniksi, kirjoitin muutaman käyttöohjeen.

Toimi näin, kun matkustat Italiassa junalla:

  1. Italiassa on tällä hetkellä kaksi junayhtiötä. Trenitalia ja Italo. Trenitalia kulkee kaikkialle ja Italo kulkee suurten kaupunkien välillä. Kannattaa tarkistaa kummankin hinnat, sillä hintaero saattaa olla suuri.

2. Osta junaliput aina etukäteen. Jos ostat lipun junasta, joudut maksamaan monta kymmentä euroa lisähintaa.

3. Varaa aikaa lipun ostamiseen rautatieasemalla. Rautatieasemalla on yleensä sekä ihmisiä myymässä lippuja että useampi lippuautomaatti. Siitä huolimatta jonoa on yleensä paljon. Lipun voi ostaa myös netistä. Itse en ole sitä kokeillut, mutta muilta kuultujen kokemusten mukaan se on kätevää.

4. Jos lipussa ei ole paikkanumeroa, sen voi käyttää lippua vastaavissa regional-junissa yleensä kahden viikon ajan. Lippu täytyy leimata ennen junaan menemistä. Varmista tämä lipussa lukevista ohjeista.

5. Jos lipussa on paikkanumero, sitä ei voi käyttää lippua missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Jos joudut vaihtamaan lipun, tee se rautatieaseman lipunmyynnissä.

6. Varaudu siihen, että junat voivat olla myöhässä jopa useamman tunnin. Tiukat vaihtoajat eivät välttämättä onnistu, joten ole valmis muuttamaan suunnitelmia.

7. Ole valmis tekemään luovia ratkaisuja. Trenitalian sivut toimivat hyvin mobiilissa, joten voit tarvittaessa miettiä alkuperäiselle suunnitelmallesi vaihtoehtoja. Meille esimerkiksi kävi viime kesänä niin, että meidän oli tarkoitus mennä Levannosta Firenzeen. Suunnittelemamme juna oli myöhässä useamman tunnin. Keksin, että menemme aikaisemmalla junalla La Speziaan, syömme siellä lounaan ja hyppäämme sieltä Firenzeen menevään junaan. Se oli huomattavasti mukavampaa kuin odottaa Levannon rautatieasemalla alkuperäistä junaa.

8. Regional-junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä. Isoimmilla rautatieasemilla on yleensä ihania patonkeja myynnissä. Pienilläkin asemilla on vähintään ruoka-automaatti. Osta ruokaa siis joko asemilta tai ota eväitä.

9. Intercity, Eurocity ja Italon junissa on tarjoilykärry ja mahdollisesti myös nettiyhteys. Suosittelen silti näihinkin eväiden ostamista, sillä kärrymyyjä saattaa pouhuttaa melkoista vauhtia itse.

10. Junissa on vessa, jonka laatu vaihtelee, joten varaudu varmuuden vuoksi omalla paperilla ja käsidesillä. Rautatieasemien vessat voivat olla joko normaaleja tai sitten reikä maassa. Italiassa vessojen laatu vaihtelee erittäin paljon paikasta toiseen, eikä vessan laatua voi päätellä etukäteen oikeastaan mistään.

11. Junat eivät yleensä kulje öisin, mutta ne saattavat lähteä hyvin aikaisin aamulla. Jos siis olet valmis valvomaan aamutunneille asti jossain paikassa, voit hypätä suoraan junaan kulkematta majapaikan kautta.

12. Nyrkkisääntö on, että regional-juna on halpa ja hidas. Intercity- ja Eurocity-junat ovat kalliita ja nopeita. Myöhästely tosin ei katso junan laatua, joten käytännössä matkan pituus voi olla mitä vain.

 

Lue lisää kirjoituksiani Italiasta:

Sisilia: Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia päivässä?

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Cinque Terren laitamilla: Levanto & Bonassola

Cinque Terre: Vernazza

Road Trip USA:ssa: 18 vinkkiä

1. Suunnittele matkareitti etukäteen, niin saat matkasta enemmän irti. Välimatkat ovat pitkiä, joten ex tempore on vaikea lähteä minnekään.

2. Jos yövyt leirintäalueilla, varaudu lähtemään suosituimmille leirintäalueille todella aikaisin. Luovu ajatuksesta, että lomalla ei voi herätä ennen kuutta. Paikan saa menemällä paikalle, sitä ei voi varata etukäteen.

3. Ota mukaan riittävästi rahaa – nähtävää on paljon ja kaikki on kallista. Yhdysvallat ei ole hyvä matkakohde pienellä budjetilla.

4. Motelleja voi varata etukäteen. Googlaamalla löytyy motellien numerot tai esimerkiksi laterooms.comista voi saada huoneita hyvään hintaan. Booking.comit ja muut sivustot, joita on tottunut käyttämään Euroopassa, eivät toimi yhtä hyvin.

5. Airbnb toimii ja tarjontaa on laidasta laitaan! Suosittelen.

6. Valitse riittävän suuri auto, jotta kaikilla on mukava olla autossa ja tavarat ja ruuat mahtuvat vaivatta mukaan. Ota huomioon, että tulet istumaan autossa paljon!

7. Ota mieluummin rinkallinen kuin matkalaukullinen vaatteita ja tarvikkeita mukaan. Kokemuksesta voin kertoa, että älyttömintä oli kuljettaa mukana jättimäistä matkalaukkua. En todellakaan tarvinnut sitä vaatemäärää.

8. Hyödynnä Walmartin tarjonta retkikamppeissa ja kaikissa muissakin hankinnoissa.

9. Mikäli et ole päässälaskun mestari, ota mukaan laskin tippien laskemista varten.

10. Ota mukaan vara-akku puhelimella. Sen avulla kännykässä säilyy virta leirintäalueellakin.

11. Ota mukaan silkkimakuupussi. Siitä on iloa, jos majapaikan lakanat epäilyttävät tai nukut esimerkiksi jonkun tutun sohvalla.

12. Tee matkaa varten soittolista. Osallista sen tekemiseen koko road trip -porukka. Soittolistaa on mukava kuunnella autossa istuessa, ja reissun jälkeen sen kuunteleminen muistuttaa matkasta.

13. Ota mukaan kirja tai useampi. Aikaa lukemiselle on.

14. Katso ulos auton ikkunasta. Maisemat ovat pääasiassa aivan älyttömän upeat!

15. Pidä myös päiviä, kun et tee yhtään mitään. Pitkä reissu väsyttää ja välillä on hyväksi vaan olla paikallaan ja lukea, somettaa tai katsoa televisiota.

16. Ota mukaan erilliset ulkoilu- ja kaupunkivaatteet, niin voit muuttaa omaa tunnelmaasi vaatteita vaihtamalla.

17. Dennis on oikeasti hyvä pysähdyspaikka. Sieltä saa hyvää lounasta.

18. Nauti joka hetkessä. Matka on taatusti ainutlaatuinen!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

Dubois – Oh so very American!

USA Road Trip 2017: Dubois – Oh so very American!

Tervetuloa Dubois, Wyomingiin – täällä jokainen klisee Yhdysvalloista käy toteen.

Pysähdyimme yhdeksi yöksi Duboisissa olevaan motelliin.

Jokaisessa kylässä on vähintään yksi kirkko.

Katolinen kirkko on, joten ripittäytyminen on mahdollista.

Outlaw Saloon, Yhdysvaltojen liput ja Chevy on.

Saloon auringonlaskussa. Vähän harmittaa, ettemme menneet kurkkaamaan sisään.

Traileri on. Räjähteitä on.

Hiljaisia katuja, jenkkihuivijäljitelmä ja selfie on.

Ränsistyneitä, maiseemaan sopivia rakennuksia on.

Ja tottakai – illallinen oli pakko päättää piirakkaan!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

USA Road Trip 2017: Hupsuttelua Fort Collinssissa

Eastes Parkin maisemia matkalla Fort Collinssiin.

Kuten kuvasta näkyy, sää ei hellinyt ihan koko road tripin aikaa. Suunnittelimme alunperin tekevämme pidemmän patikointiretken, mutta koska satoi, kiersimme vain lyhyen reitin järven ympäri.

Säästä huolimatta halaukset auttavat!

Niin ja hupsuttelu! Tämä kuva on lounaspaikastamme. Todennäköisesti tämä oli keskimääräistä terveellisempi lounas.

Tietenkin pysähdyimme panimossa.

Tämä on hauska ja hyödyllinen keksintö! Näitä pitäisi olla muuallakin. Jakoon vaan kaikki sellainen, mitä itse ei tarvitse, mutta mitä joku muu voisi tarvita.

Oli muuten erikoista kävellä asuntoalueen jalkakäytävillä. Kävelimme pitkään ilman, että meitä käveli kukaan vastaan. Yhdessä pihassa mies kasteli nurmikkoaan ja ihmetteli, miksi me kuljemme kävellen. Hänen automaattinen kastelunsa kasteli kävelytienkin. Oli aavemaisten hiljaista. Lopulta vastaan tuli muutama koiran ulkoiluttaja.

Kysyimme Ellan kaverilta, miksi kukaan ei kävele heidän asuntoalueellaan. ”Ei kukaan varmaan ole tullut ajatelleeksi, että voisi kävellä.”

Eri panimoiden pilot trayt eli maistiaislaudat tulivat kuukauden aikana tutuiksi. Opin paljon eri asioita oluista. Luultavasti olen unohtanut niistä jo suurimman osan. Panimoravintolat olivat tosi suosittuja paikkoja perheille tulla viettämään aikaa. Ei ollut vain yksi tai kaksi vauvaa, jotka olivat siellä vanhempiensa mukana, vaan yleensä niitä oli useita.

Pääsin maistamaan myös minulle ennestään tuntematonta herkkua – Corn Doggia! Ja olihan se nyt hyvää, koska makkara on hyvää!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Vuoden 2018 viisi luetuinta artikkelia

blogikollaasi

Viime vuonna blogini lukijamäärä kasvoi mukavasti, ja olen siitä kovasti iloinen. On mukavaa kirjoittaa muutenkin kuin vain omaksi ilokseen.

Tässä vielä viisi viime vuoden suosituinta postausta suosituimmuusjärjestyksessä:

  1. Näin säästät ruumalaukun hinnan: 11 vinkkiä käsimatkatavaroiden pakkaamiseen
  2. 13 vinkkiä:  Miten matkustat edullisesti?
  3. Uusi Vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?
  4. Vieraskynä: Seitsemän syytä matkustaa yksin
  5. 7 + 1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Voin siis todeta, että vinkit ja listat kiinnostavat lukijoita.

Millaisia vinkkejä toivoisit lukevasi tänä vuonna?

 

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani?

Vieraskynä: Inis Oirr: Kylpemisen taikaa

inisoirr1

Joskus paikka, jonka luulit tuntevasi läpikotaisin, yllättää. Ehkä klisee, mutta totta. Minulle niin kävi piskuisella Inis Oírrin saarella Irlannin länsirannikolla.

Olin vieraillut reilun viiden neliökilometrin kokoisella kalliosaarella jo niin monta kertaa, että yhteysaluksen henkilökuntaan kuuluva setä tervehtii joka kerta iloisesti bongattuaan minut laiturilla. Olen kiertänyt saaren useasti, ja tiedän jo, minne kallionkoloon on parasta linnottautua hyvän kirjan ja punaviinipullon kanssa.

Olen hätämajoittunut paikallisen hurling-valmentajan luo keskellä myrsky-yötä, kun B&B:ni muut vieraat pistivät majapaikkani ovet takalukkoon. Olen opettanut kyläkoulussa historiaa, laulanut kapinalauluja aamuviiteen asti ja saanut saaren yhteysaluksen kapteenin kääntämään lauttansa ympäri – muiden matkaajien ”iloksi” – kun jämähdin ottamaan aurinkoa kannelle kesken saarihyppelyn ja unohdin palata omalle saarelleni.

Inis Oírr on siis antanut paljon muistoja. Osa hauskoja, osa hulvattomia, osa jopa noloja. Eräs mieleenpainuvimmista muistoistani on silti reissu, jolloin löysin saarelle vast’ikään avatun day span.

Tai no, day spa kuulostaa ehkä hienommalta mistä todellisuudessa on kyse. Sitten viime vierailuni eräs saaren asukkaista, Annette, oli avannut kotitalonsa varastopäätyyn piskuisen hoitolan, joka tarjoaa merileväkylpyjä, hierontaa sekä kynsi- ja kasvohoitoja. Sinne siis ”rankan” vaelluspäivän jälkeen (lue: hyvä kirja, kalliokolo ja punaviinipullo).

Mutta jos puitteet kuulostivatkin hieman vaatimattomilta, miten mainioa hoitoa sieltä saikaan! Aloitimme kuumakivihieronnalla. Ensikertalaisena suhtauduin hieman epäillen, miten kivien asettelu selälleni auttaisi yhtikäs mihinkään, mutta kuuliaisena kipusin pikkuruisen huoneen hoitopöydälle. Rannalta kerätyt, meren sileäksi hieromat kivet olivat miellyttävän lämpöisiä ihoani vasten. Anneten kädet hieroivat päänahkaani ja pohkeitani, taustalla soi rentouttava meren kohina. Jossain vaiheessa havahduin unesta kuola poskella.

Joten juu. Kuumakivihieronta toimii.

Hieman pöppöröisenä siirryin viereiseen huoneeseen jatkamaan merileväkylvyllä. Saari kun on Atlantin ympäröimä, Annette oli kerännyt levän vain muutamaa tuntia aiemmin kalliorannoilta. Hän opasti hieromaan levällä ihoa ja erityisesti hiuksia, joille levä tekisi hyvää. Samalla hän neuvoi myös välillä nousemaan kylvystä ylös, jos siltä tuntuisi, sillä levä ilmeisesti pistäisi kuonat liikkeelle ja aineenvaihdunnan kierroksille. Sain mukaani myös kannullisen vettä, jos jano yllättäisi.

Opastusten jälkeen upotin itseni lämpimään veteen levien keskelle ja rentouduin. Kylpyvesi höyrysi, levät liimautuivat vartalooni ja menetin ajantajuni. En vieläkään osaa sanoa, makasinko kylvyssä 15, 35 vai 55 minuuttia, mutta minullahan ei ollut minnekään kiire. En ole myöskään aivan varma, nukahdinko myös levien keskelle. Rentoutumiseni oli sanalla sanoen täydellistä.

Suihkun jälkeen sain ylleni paksun kylpytakin ja jalkoihin tohvelit. Annette kehotti istumaan vastaanottotilan sohvalla niin kauan kuin haluaisin, ja tarjosi vihreää teetä. Hiukseni ja ihoni tuntuivat uskomattomilta, oloni oli raukea. Lopulta jaksoin pukea ylleni ja ryhdyin tekemään lähtöä. Samalla ovesta astui saaren asukkaisiin kuuluva mummo, jonka olin nähnyt edellispäivänä kalliokävelyilläni.

”Ai sinäkin täällä?”, mummo hymyili. ”Eikö olekin ihana paikka? Käyn täällä joka viikko, en selviäisi ilman leväkylpyjä”, mummo jutteli. Kun olin astumassa ovesta, hän tarrasi käsivarrestani ja huikkasi pihalla autossa odottelevalle miehelle: ”Vietkö tämän tytön takaisin kylälle? Hän on ollut juuri hoidettavana, ei silloin sovi kävellä!”.

Istuin siis kiltisti etupenkille ja kiitin mummon poikaa parin sadan metrin matkasta takaisin kylän keskustaan. Nauratti.

Vielä seuraavana aamunakin hiukseni tuntuivat silkinpehmeiltä. Sängyssä muhkeiden peittojen ja tyynyjen keskellä aloin olla mummon kanssa samaa mieltä. Jos asuisin saarella, en minäkään eläisi viikkoakaan ilman leväkylpyä.

inisoirr2

Kirjoitti: Siobhán

Anetten hoitolan löydät Facebookista.

Lue myös:

Kohtaaminen Irlantilaisen Jimmyn kanssa