USA Road Trip 2017: Bryce Canyon

Bryce Canyonin kansallispuisto – eli tuttavallisesti sanottuna pötkyläpaikka – oli seuraava kohteemme Utahissa.

Minulle tuli lyhyen kävelyn jälkeen huono olo todennäköisesti edellispäivän jokikävelyn jäljiltä, joten päätin, etten mene kävelemään kanjonin pohjalle, vaan jään loungeen lukemaan kirjaa.

Kansallispuistojen loungeista tuli meidän reissulla tietynlainen vitsi, koska kävimme niissä yllättävän monta kertaa siitä huolimatta, että leiriydyimme varsin luonnonläheisesti, emmekä ole sellaista perinteistä lounge-kansaa.

Kävi kuitenkin niin, että söin auton takapenkillä melkein pussillisen popcornia ja totesin, että olo on parempi. Täten voin todeta, että ei ole sellaista kipua, johon annos popcornia ei auttaisi.

Päätin lähteä Ellan ja Christianin mukana kävelemään vähän matkaa. Lopulta päätin kävellä koko reitin, vaikka kanjoniin alaspäin kävellessäni mietin, olenko hullu. Väistämättä mielessä pyöri vain se, että miten sieltä ikinä jaksaa kiivetä takaisin ylös. Täytyy siis huomauttaa, että kuntoni ei todellakaan ollut järin hyvä talven ja kevään sairastelun jäljiltä.

Kanjonin pohjalla meitä odotti söpö ja suhteellisen kesy maaorava. Vähän taisin jopa sitä säikähtää, koska olenhan reipas partiolainen, joka pelkää myös mm. epämääräisen näköisiä etanoista. Tässä vaiheessa en edes tiennyt, että oravan pitävät aivan järkyttävää meteliä. Myöhemmin reissulla yksi orava raivosi minulle polun varrella, ja pari oravaa huusi aina aamuisin leirintäalueella. Ihme elämöitsijät!

Nuo punaiset kivipötkylät ovat kyllä valtavan kauniita ja erikoisia! Niiden seassa kävellessä tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun alkuperäiskansan unohdetussa valtakunnassa. Jälleen kerran voin todeta, että luonto on ihmeellinen.

Karu kauneus hymyilytti ja uuvutti. Jaksoin kuin jaksoinkin kiivetä takaisin huipulle, mutta kyllä se jonkinlaiselta äärikokemukselta siinä vaiheessa tuntui. Ei kuitenkaan kaduttanut. Kannatti ehdottomasti lähteä kävelemään pötkylöiden ihmeelliseen maailmaan!

Pakko laittaa loppuun kuva tämänkin kävelyn jälkeisestä palauttavasta ateriasta. Tilasin gluteenittoman hampurilaisen ranskalaisilla. Näppärä ratkaisu tuo avokado!

Herkkua oli sekä Bryce Canyon että hampurilaisateria. Suosittelen.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s