Matkatarina – Matkapaloja

Heipä hei!

Olen aloittanut vuoden 2023 reissaamalla Keski-Euroopassa – vielä on viikko jäljellä.

Lensin ennen uutta vuotta Müncheniin ja hyppäsin sieltä Flixbussiin, joka vei minut Welsiin Itävaltaan tanssimaan. Tanssien jälkeen junailin itseni Bratislavaan tekemään kolmeksi päiväksi etätöitä ja nauttimaan paikallisesta ravintolatarjonnasta sekä ystävieni seurasta. Ystävieni seura oli tosin parempi kuin ravintolatarjonta!

Bratislavassa hyppäsimme takaisin Wieniin vievään junaan ja rakastuimme vähän siihen kaupunkiin. Eilen matkustimme jälleen Flixbussilla Budapestiin. Täällä Keski-Euroopassa on tosi helppoa ja nopeaa kulkea maata pitkin kaupungista toiseen.

Budapestissa sataa, joten olemme lähinnä syöneet, tehneet etätöitä ja henganneet kämpillä. Se on toisaalta ollut ihan rentouttavaa sekin, mutta toivotaan loppuviikoksi parempaa säätä. Hämmentyneenä kuuntelen työkavereideni kertomuksia siitä, miten paljon lunta Suomessa on!

Sain tänään korvanappiini tiedon, että voin arpoa kahdelle hengelle liput Matkamessuille. Matkamessut tarjoaa sekä arvottavat liput että oman sisäänpääsyni messuille.

Ilmianna hauskin matkamokasi ja osallistu Matkamessujen lippujen arvontaan!

Haluan kuulla, mitä kaikkea hassua muille on matkoilla tapahtunut. Kirjoita kommenttikenttään vähintään matkamokasi ja sähköpostiosoitteesi, niin osallistut arvontaan. Arvon liput 17.1.2023

Saatan tehdä kirjoittamistanne mokista postauksen, johon olen kerännyt mokia nimettöminä muiden iloksi.

Tällä reissulla omat mokani ovat olleet vielä aika pieniä:

Welsissä emme osanneet varautua siihen, että uutena vuotena kaikki paikat sulkivat ovensa jo aikaisin illalla. Haahuilimme siis siellä puolijäässä etsimässä paikkaa, jonne pääsisimme sisään. Lopulta pääsimme yhden hotellin aulabaariin juomaan lasin viiniä.
Päädyimme Wienissä vahingossa ravintolaan, jossa juna kuljetti juomia ja ruokia asiakkaiden luo. Meillä oli siellä tosi hauskaa, mutta päätimme mennä syömään jonnekin muualle. Päädyimme keskivertoiseen ravintolaan, jossa kaikkien tunnelma lässähti.
Budapestissa emme osanneet eilen avata asuntomme ulko-ovea sisältäpäin. Pyörimme rappukäytävässä ympyrää ja yritimme etsiä nappia, mistä ovi aukeaisi. Kokeilimme myös elektronista avainta suunnilleen kaikkialle. Ystäväni lähetteli asunnon omistajalle viesteinä kysymyksiä siitä, miten ihmeessä pääsemme ulos. Lopulta jostain asunnosta tuli naapuri ja näytti, että ovi avataan lukon keskellä olevasta napista. Voin sanoa, että nauratti jonkin verran!

Ilmianna parempi moka ja osallistu arvontaan kommentilla!

10 Hei 202210 Hei 2022

matkapaloja14 kommenttia

Kun loma-asunnossa ei ole kaikki kunnossa – Petyin Airbnb-asuntooni Gdanskissa

Gdanskissa järjestettävä Baltic Swing oli vuonna 2017 ensimmäinen kansainvälinen West Coast Swing -tapahtuma, johon aikanaan osallistuin. En ole ollut tapahtumassa sen jälkeen, koska usein se myydään loppuun suunnilleen ajatuksen nopeudella. Nyt kuitenkin onnistuin saamaan lipun ja palasin takaisin sinne, mistä kansainvälinen tanssiharrastukseni alkoi.

Hirvein Airbn-kokemukseni koskaan – Airbnb asiakaspalvelu oli suuri pettymys

Baltic Swingin tapahtumahotelli oli mielestäni Puolan hintatasoon nähden kallis, joten päädyin katsomaan Gdanskissa tarjolla olevia asuntoja Airbnb:n kautta. Minulla on paljon kokemusta Airbnb-asunnoista, eikä niissä ole aiemmin ollut mitään suuria ongelmia. Tällä kertaa kokemukseni oli toinen, enkä voi sanoa olevani millään tasolla tyytyväinen siihen, miten Airbnb tilanteeni hoiti.

Menin asuntoon yksin, koska kaverini saapui vasta seuraavana aamuna. Ihmettelin, miksi en saa ovea lukkoon. Lähetin asunnon vuokraajalle viestin, että enkö vain osaa käyttää lukkoa. Hän ei vastannut. Asunnossa oli likaa ja hiuksia nurkissa, tiskikoneeseen jätetty jonkun likaiset tiskit ja vessan roskiksessa oli roskia. Laitoin uuden viestin vuokranantajalle ja kerroin likaisista tiskeistä.

Vuokranantaja ei vastannut minulle moneen tuntiin, joten minulle tuli todella epämääräinen olo. Asunnon ovi ei mennyt edes kunnolla kiinni, kun sitä ei saanut lukkoon, vaan jäi vähän auki. Oven eteen piti laittaa joku este, ettei se avaudu selkosen selälleen käytävään.

Aloin ahdistua todella pahasti siitä, että joudun nukkumaan asunnossa, jonka ovi on auki. Tämä ahdistus käytännössä pilasi koko iltani. Eniten oikeastaan pelotti se, mitä jos asunnon vuokranantaja tulee sinne, kun tietää minun olevan siellä.

Päätin lähettää viestin Airbnb:n tukeen. He vastasivat: ”olemme pahoillamme, selvitämme asiaa.” Tässä vaiheessa vuokranantajakin vastasi ja väitti lukon menneen rikki edelliseltä vierailijalta. Hän ei muka ollut ehtinyt korjata sitä, mutta ehti kuitenkin vuokrata asunnon. En vastannut hänelle mitään.

Kun Airbnb vastasi minulle, oli jo käytännössä yö ja he kysyivät, haluanko poistua asunnosta. Vastasin, etten tiedä mitä tehdä, vaan palaan asiaan aamulla. Totesin kuitenkin, että lähdemme todennäköisesti menemään, jos se on mahdollista.

Yritin aamulla kysyä, pitääkö minun itse hankkia uusi asunto ja saanko siitä minkäänlaista hyvitystä hinnasta. En saanut vastausta, mutta varasin asunnon ja siirryimme merkittävän paljon siistimpään ja turvallisempaan asuntoon kadun toiselle puolelle.

Lopulta Airbnb:stä vastattiin, että minulle hyvitetään niiden öiden hinta, joita en ollut asunnossa. Olin ja olen edelleen ärsyyntynyt siitä, että jouduin maksamaan yli 80 euron yöhinnan asunnossa, joka oli likainen ja jossa nukkuminen ei ollut turvallista.

Lähetin majoitukseni jälkeen Airbnb:lle tulikivenkatkuisen viestin, johon he eivät koskaan vastanneet.

Eniten tässä tapauksessa ärsyttää se, että jouduin itse varaamaan uuden asunnon ja tietenkin maksamaan myös sen. Hyvitysrahat tulevat joskus myöhemmin perässä. Onneksi minulla oli varaa tehdä niin, mutta entä jos ei olisi ollut?

Rehellisyyden nimissä: kesälomamatkani muissakin majoituksissa on ollut pieniä ongelmia

En tiedä, johtuuko siitä, että nykyään majoituksia on enemmän tarjolla ja kaikki voivat helposti laittaa majoituksensa vuokrattavaksi, mutta tällä reissulla on osunut tämän ison ongelman lisäksi myös muutamia pienempiä ongelmia.

Gdanskin kolmannessa asunnossa oli lattian imuroiminen ja peseminen unohtunut, joten jalan pohjiin tarttui likaa ja sukat muuttuivat mustiksi. Muuten asunto oli kyllä siisti.

Portugalissa kissa kävi kusemassa keittiön oven taakse, joten keittiössä oli välillä aivan järkyttävä kissankusen lemu. Vuokranantaja oli neuvonut, että hajun saa peitettyä heittämällä oven eteen pesuainetta – no se ei auttanut kuin pienen hetken. Asunnon vessassa asui myös torakka, mutta se lienee aika yleistä monessa paikassa.

Ranskassa emme saaneet keittiön kaapistoon integroituja valoja sammutetuksi, emmekä pyykkikonetta päälle. Pyykkikoneen saimme päälle, kun aloimme tutkia sulakkeita. Valojen ongelma oli siinä, että kaukosäädin oli mennyt jonkun asukkaan jäljiltä hukkaan! Kuka edes laittaa yhtään mihinkään kaukosäätimellä toimivat valot – saati loma-asuntoon?

Sähköongelmien lisäksi vessanpytyn hana alkoi vuotaa tauotta. Se ei loppunut, vaikka rynkytimme nappia miten paljon tahansa. Onneksi veden valuminen ei vaikuttanut säiliön täyttymiseen, mutta sydäntä särki kaikki se turhaan valuva vesi.

Näitä Ranskan asunnon ongelmia tuli sähkömies ja huoltomies tutkimaan ja ne saadaan toivottavasti ratkaistuksi. Ärsyttävintä oli se, että meidän piti olla paikalla asunnossa vastaanottamassa näitä miehiä, koska heillä ei ole avainta sisälle, eikä asunnon vuokraaja ilmeisesti voinut tätä itse hoitaa.

Olen siis aika tyytyväinen, että kun lähden vielä loman lopuksi Tallinnaan, majoitumme hotellissa!

Onko sinulla vastaavia kokemuksia epäonnistuneista majoituksista ja siitä, miten se hoidettiin? Haluaisin kuulla, joten kirjoita kommentti!

26 Tou 2022

matkapalojaJätä kommentti

Riiassa tanssimassa ja etätöissä

No hei, pitkästä aikaa!

Vaikka en ole kirjoittanut blogiini kuukausiin mitään uutta, on taustalla silti tapahtunut paljon. Olen lukenut vanhoja postauksia, muokannut niitä ja poistanut turhia. Ne ovat sisältäneet paljon muistoja ja paljon asioita, joita en ilman postauksia olisi enää muistanut.

Nyt olen ollut viikon verran Riiassa tanssimassa ja etätöissä. Saavuin viikko sitten NB-hotelliin, jonka julkisivu oli varsin neuvostohenkinen. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Onko tämä oikea paikka?” Kyllä se oli – ja itseasiassa hotelli yllätti monella tavalla positiivisesti.

Saavuimme Riikaan torstai-iltana ja päätimme ensimmäisenä lähteä illalliselle. Hotellin lähiseutu oli todella vihreää ja oli jännä nähdä, miten kesä on Riiassa jo jonkin verran Suomea edellä – siitä huolimatta että etäisyys ei ole pitkä eikä sääkään kauheasti poikkea Suomen säästä.

Koska minä olen minä, valitsin ravintolan osittain sen perusteella, että Tripadvisorin kuvissa oli kirjahylly. Kuvassa oleva Orange Spritz oli muuten erittäin hyvä. Se oli alkoholiton versio Aperol Spritzistä, mutta maku oli lähes sama. Söin illalliseksi lempiruokaani quesadillaa, eikä sekään ollut pettymys. Ravintola oli nimeltään Lokals Veldze.

Perjantaiaamun etätyöpisteeni näytti tältä. Tämä oli NB-hotellin aamiaishuone. En halunnut häiritä huonekaveriani, joten tein sujuvasti aamupäivän töitä aamiaishuoneessa.

Tanssin takia tosiaan tulin Riikaan! Tai se oli se pääsyy. Muitakin syitä voisi olla, koska pidän Riiasta paljon.

Minulta on tämän viikon aikana useasti kysytty: ”Oletko täällä ensimmäistä kertaa?” ”No tuota, olen täällä kuudetta kertaa.” Tanssi ja elämä on tuonut minut tänne usein, enkä ole siitä pahoillani.

Luin viime viikolla kirjoittamani postauksen tanssimatkastani Tukholmaan vuonna 2018. Sen lukeminen oli monella tapaa hämmentävää vuonna 2022. Olin nimittäin reissun ajan aivan kauheassa räkätaudissa. Ei ollut silloin hyvä idea lähteä reissuun kipeänä, ja nykyään se ei enää tulisi edes mieleeni.

Ajattelin postausta lukiessani myös, että ehkä pitäisi joskus kirjoittaa vähän positiivisempikin tarina tanssireissulta!

Tämä voisi nyt olla se positiivinen tarina, koska Riga Swings Back to 50’s oli valehtelematta yksi parhaista tapahtumista, joihin olen osallistunut

Tuntui, että melkein kaikki tanssit loksahtivat tosi hyvin kohdilleen. Tunnelma oli lämmin sekä rento ja kaikki toimi todella hyvin. Tapahtuma alkoi torstain pre-partyista ja loppui maanantai-illan after partyihin. Kaikki tanssi-illat olivat hyviä!

Lauantain bileissä oli 50-luvun teema ja livemusiikkia. Sunnuntaina osallistuin All together Jack & Jill -kilpailuun, jossa kaksi paria tanssi yhtäaikaa yleisön edessä. Sekin tilanne tuntui pelkästään kivalta ja jopa suhteellisen rennolta.

Niin ja tietenkin kuvassa oleva suomalainen seurue oli parasta seuraa! ❤

Maanantaina olin merkannut työkalenteriini, että olen varattu klo 12 asti. Se tarkoitti sitä, että sain nukkua pitkään. Aloitin työpäivän palaverilla NB-hotellin pihassa. Siellä oli muutama muukin etätyötä tekevä tanssija. Vuoden 2022 maailma on työnteon suhteen selkeästi enemmän avoin kuin ennen koronavuosia.

Olimme tanssikaverini kanssa vuokranneet asunnon Riian keskustasta, johon siirryimme jatkamaan etätyöpäivää. Meillä on asunnossa keittiö, kaksi makuuhuonetta, pyykkikone ja varsin toimiva wifi. Hinta asunnolle on maanantaista lauantaihin yhteensä 355 euroa. Erittäin hyvä hinta siis!

Työpäivän jälkeen suuntasimme after partyihin. Päätimme kävellä tansseihin, koska oli aurinkoista ja loppuviikoksi oli luvattu paljon huonompaa säätä. Lopulta kävelystä tuli reilun tunnin mittainen, mutta ei se haitannut. Kävely auttaa lihaksia myös palautumaan – luulisin.

Puisto oli täynnä tosi kauniita kukkia! En ole koskaan aiemmin ollut Riiassa tähän aikaan vuodesta.

Illan tanssisali oli hipsterein paikka, jossa olen ikinä tanssinut! Lattia oli vähän vinossa, eikä tanssikenkiä uskaltanut laittaa jalkaan. Toisaalta se ehkä auttoi tanssimaan rennosti, ja se oli yksi parhaista tanssi-illoista!

Yhteentoista asti jaksoimme vielä tanssia, mutta sen jälkeen nappasimme Boltista taksin kotiin.

Ja koska tanssimaan tänne tultiin, niin ei se tanssiminen maanantaihin loppunut. Tiistaina osallistuimme paikallisen tanssinopettajan Ingan tanssitunnille, jonka jälkeen oli vielä 1,5 tunnin pituiset vapaat treenit. Olimme siellä loppuun asti, mutta täytyy sanoa, että omat aivot ja kroppa olivat aika ison osan ajasta offline-tilassa. Kuuden päivän tanssiputki alkoi todellakin tuntua!

Inga oli opettamassa myös viikonlopun tapahtumassa ja hän palasi tällä tunnilla samaan aiheeseen. Se oli mielestäni todella hyvä. Usein viikonlopun tanssituntien aiheet jäävät jonnekin kaukaisuuteen, eikä niihin tule enää uudelleen palattua. Nyt aiheeseen palattiin heti ja päästiin asiassa aiempaa syvemmälle.

Riian tanssiporukka on tosi lämmin ja heillä tuntuu olevan ihan mahtava yhteishenki! He lähtivät (tai siis me lähdimme) treeneistä yhtäaikaa. Ulkona huusimme yhteisen loppuhuudon, joka kuvattiin kännykällä ja lopulta kaikki halattiin läpi jokaisessa kadunkulmassa, jossa porukka lähti eri suuntaan. Nauroimme, että Suomessa ei todellakaan käyttäydytä näin!

Keskiviikkona oli tanssista vapaata, joten suuntasimme Riian vanhaan kaupunkiin illalliselle.

Meillä ei ollut pöytävarausta, joten vaelsimme sateisessa vanhassa kaupungissa kuulemassa, että tilaa ei ole. Ensimmäisessä paikassa tosin oli sähköt poikki, eivätkä he siksi ottaneet meitä sisään. ”Syöminen ei onnistu ilman sähköjä”

Olin ajatellut, että menemme tällä kertaa jonnekin muualle kuin samoihin tuttuihin ravintoloihin, joissa olen aiemmin käynyt. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan päädyimme Garazaan. Minä tykkäsin tosin siitäkin, mutta seuralaiseni ei ollut vakuuttunut ruuasta. Kuulemma Tampereelta saa parempaa tonnikalapihviä!

Illallisen jälkeen menimme tutustumaan Sidrerijan laajaan siiderivalikoimaan. Join Gin & Tonicilta maistuvan siiderin, joka oli kyllä hyvää. Siinä ei maistunut liikaa GT, vaan se maistui selkeästi omenasiideriltä.

Sidrerijan valikoima oli niin laaja, että sinne täytyy piipahtaa uudelleenkin. Ehkä sitten, kun olen täällä seitsemättä kertaa!

Vielä on kaksi tanssi-iltaa ja yksi etätyöpäivä jäljellä. Sen jälkeen palaan pariksi päiväksi kotiin Turkuun.

Lue myös:

Missä syödä Riiassa – neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Vastoinkäymisiä matkalla – jumissa Riian lentokentällä

Tanssimatka, jonka tein kipeänä Tukholmaan

4 syys 2021

matkapaloja7 kommenttia

Kuuba: Trinidad

Jälkikäteen ajateltuna Trinidad oli parasta Kuubassa – siellä tapahtui kaikki. Saavuimme kaupunkiin rankkasateessa, mutta sen jälkeen päivät olivat pelkkää auringonpaistetta.

Majoitumme asunnossa, jossa huoneestamme oli näköala Trinidadin kattojen ylle. Näkymä oli kaunis. Huoneen harmillinen miinuspuoli oli siinä, että vessa oli aivan sänkyjemme vieressä ja vessan ovessa oli säleitä. Siinä sitten sai kuulemisen lisäksi haistaa kaiken, mitä vessassa tapahtui.

Paikan omistaja oli kiva ja kova puhumaan – ainoa vaan, että hän ei puhunut kovin hyvin englantia. Kommunikointi tapahtui siis pääasiassa siten, että hän puhui espanjaa minä ja neiti H vastasimme italian ja englannin sekoituksella. Omistaja vaikutti myös todelliselta business-naiselta. Hän yritti mm. ostaa neiti H:n aurinkolasit.

Trinidadissa tanssittiin salsaa aukiolla. Minusta tuntuu, että kaikki kuubalaiset osaavat salsaa ja se on normaali osa elämää. Otimme neiti H:n kanssa yhden yksityistunnin salsaa, eli olemme suunnilleen ammattilaisia. Hahah!

Yhtenä päivänä hyppäsimme mukaan hevosvaellukselle. Vaelsimme hevosten kanssa vesiputoukselle. Ratsastusvarusteet eivät olleet mitään huippuluokkaa, eikä satula esimerkiksi sopivan kokoinen, mutta ei se menoa haitannut! Hevoset olivat kilttejä ja tottuneet varmasti kiertämään tuon reitin. Samaan aikaan retkellä oli tanskalainen (jos muistan oikein) pariskunta, joka kertoi kiertäneensä vuokra-autolla monella pienellä paikkakunnalla. Sekin kuulosti tosi mukavalta tavalta kokea Kuuba.

Vesiputouksen luona saimme juoda vastajauhettua kahvia, joka makeutettiin palalla sokeriruokoa.

Trinidadin katumaisema oli mukulakivinen ja värikäs.

Mitä muuta sitä salaisuuksien korvalle tekisi?

Che Guevaran tärkeys kuubalaisille näkyi monessa paikassa. Piti sitä itsekin ostaa yksi muistoksi!

Malliposeeraus? Hahah!

Yhtenä päivänä päätimme lähteä rannalle – ja nimenomaan paikallisten rannalle. Sen verran turisteja kuitenkin olimme, että menimme kyseiselle rannalle taksilla! Kävimme myös viereisessä hotellissa vessassa. Eli emme nyt ihan sulautuneet joukkoon!

Viimeinen aamupäivä Trinidadissa. Trinidadin jälkeen matka jatkui kohti Santa Claraa.

Lue myös

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Havanna & Rommimuseo

Kuuba: Cienfuegos

4 Huh 20214 Huh 2021

matkapaloja2 kommenttia

Kuuba: Havanna ja Rommimuseo

Kaikki ei mene matkoilla aina ihan niin hyvin kuin toivoisi. Havannassa jouduimme aiemmin kertomani lettihuijauksen lisäksi myös opashuijauksen kohteeksi.

Kun kävelimme Havannan kaduilla, meidät pysäytti mies. Hän oli ystävällinen, lyöttäytyi seuraamme ja halusi ehdottomasti toimia oppaanamme lähellä sijaitsevassa rommimuseossa.

Mies otti kymmeniä valokuvia, kun poseerasimme Neiti H:n kanssa rommimuseon ties missä paikoissa. 😀

Museo itsessään oli kiva ja vierailemisen arvoinen. Kierroksen lopussa nautimme baarissa lempirommidrinkkimme.

Kuten ehkä jo arvasitte – kierros ei päättynyt pelkästään daquiriin. Siinä meidän maksamiemme drinkkien äärellä oppaaksemme lyöttäytynyt mies alkoi kertoa nyyhkytarinaa perheestään ja kerjätä rahaa. Lopulta meidän oli pakko antaa hänelle jotain jo siitä syystä, että pääsimme hänestä eroon.

Tilanteesta tuli inhottava olo, vaikka mies oli roposensa varmasti meiltä ansainnutkin. Olisi silti ollut reilumpaa, jos hän olisi alusta lähtien kertonut, mikä hänen seuransa hinta oli – nyt se tuli vain ikävänä yllätyksenä.

Tämä oli yksi syy, miksi olimme muutaman päivän jälkeen erittäin valmiita lähtemään Havannasta kohti muita kaupunkeja. Tuli olo, että olimme liian sinisilmäisiä kaupunkiin, jossa ihmiset haluavat hyötyä tavalla tai toisella. Ymmärrän syyt tämän kaltaisen käytöksen takana, mutta ei se silti mukavalta tuntunut.

Mutta! Rommimuseo oli kiva, daquiri oli hyvää ja rommimuseon ulkopuolella oli historiallinen junanvaunu.

Tästäkin tuli yksi tarina – ja lukuisia kuvia – jaettavaksi.

Rommimuseon verkkosivut: https://www.havanaclubmuseum.com/en/home/

Lue lisää Kuuban matkastani:

Havanna: Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Cienfuegos

7 Maa 2021

matkapaloja2 kommenttia

Kuuba: Cienfuegos

Näin jälkikäteen ajateltuna Cienfuegos oli vierailemistamme kaupungeista kaunein, mutta se jäi ehdottomasti myös etäisimmäksi. Kysyin matkakaveriltani neiti H:ltakin, mitä hänelle jäi Cienfuegosista mieleen. Ei kauheasti mitään. Yksi syy on varmasti se, että meillä ei ollut kaupungissa hostejamme lukuunottamatta mitään muita kohtaamisia paikallisten kanssa.

Cienfuegos oli ensimmäinen paikka, jonne matkustimme Havannan jälkeen. Matka sujui mukavasti ja turvallisesti bussilla. Kaupunki oli huomattavasti pienempi ja vaikutti siltä, että siellä asui huomattavasti rikkaampia ihmisiä kuin Havannassa.

Siellä oli ehdottomasti reissumme tasokkain majoitus. Aamiainen oli loistava. Kaupungissa oli kauniita rakennuksia ja upeita vanhoja autoja. Kauniit rakennukset ja autot ovat kuitenkin ehdottomasti hyvä syy käydä Cienfuegosissa.

Vietimme Cienfuegosissa ainoastaan kaksi yötä. Päivä kului siinä, että kävelimme kaupungilla ihailemassa rantaa sekä rakennuksia. Vaikka kaikkialla oli aina lämmin, oli viima sen verran kova, että veteen ei tehnyt mieli pulahtaa. Paluumatkalla majapaikkaan hyppäsimme pyörätaksin kyytiin!

Kaupunkia tutkiessamme vastaan tuli hauskoja patsaita – tai taideteoksia.

Cienfuegosin katukuva oli kaunis ja siisti. Kaupunki oli Havannaan verrattuna aivan erilainen.

This image has an empty alt attribute; its file name is cienfuegos25.jpg

Propaganda ei unohdu missään!

Keskustelu kommunismista kuubalaisten kanssa oli kiinnostavaa. Mielipide, johon yleisimmin törmäsimme oli, että kommunismi pelasti Kuuban kohtalolta olla Yhdysvaltalaisten casino- ja bilepaikka. Kuubassa osattiin nykyäänkin tietenkin tanssia, juhlia ja juoda rommia.

Lue myös:

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

31 Jou 201931 Jou 2019

matkapalojaJätä kommentti

Vuosi 2019 koosteena

Aloin selata kuvia tältä vuodelta ja lähti vähän lapasesta näiden kuvien määrä, jotka halusin tähän koosteeseen tuoda. 😀 Nooh, se kertoo, että vuoden aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista ikimuistoista.

Märkärupi.

Koska kooste ei ole uskottava ilman vastoinkäymisiä, niin tämä ensimmäinen kuva kuvastaa taisteluani märkärupea vastaan. Se määritti niin montaa tapahtumaa vuoteni aikana, ettei sitä vain voi sivuuttaa ja jättää mainitsematta. Typerä lastentauti, josta on kiusallisen hankala päästä eroon. Usean antibioottikuurin ja kortisonivoitelun jälkeen tilanne on hallinnassa. Luulisin. Toivon. Mielelläni jätän tämän vaivan vuoteen 2019 ja jatkan elämääni eteenpäin ilman sitä.

Lakritsi creme brüle.

Tämä ansaitsee kuvan vuosikoosteessa, koska tämä oli ehdottomasti yksi parhaista jälkiruuista, mitä olen ikinä syönyt! Kiitos Ravintola Nerå 2019.

Yhteentörmäys tolpan kanssa.

Alkuvuodesta tein autolleni tämmöisen tempauksen. Eli ajoin työpaikan parkkihallissa tolppaa päin. Tunsin oloni maailman typerimmäksi. Kuka oikeasti lähtee peruuttamaan niin, että unohtaa vieressä olevan tolpan? No, minä! Onneksi oli rohkaiseva huoltomies ja kattava vakuutus. ”Sattuuhan sitä.” No joo, niin kai. Tunnen oloni yhä typeräksi.

No, opin tästä, että ilman sivupeiliä saa ajaa väliaikaisesti ja että on siitä vakuutuksesta hyötyä.

Myrna.

Mamman myrna-kattaus. Tämä oli yksi instagramini vuoden tykätyimmistä kuvista. Vuonna 2019 opin, että myrna on in!

Koirat.

Kaikki vuoden aikana tapaamani ja pussailemani koirat. ❤ Aikamoinen koirakuume on aina, mutta olen kuitenkin sen verran fiksu, että tyydyn halimaan kavereiden koiria. En halua hankkia koiraa, joille eräät ystäväni antoivat jo nimeksi Orpo.

Lenkki upottavassa hangessa.

Mä kuvittelin, että tämä olisi ollut jouluna 2018, mutta tämä olikin joskus alkuvuodesta. Sen toki voi päätellä lumen ja auringon määrästä.

Tämä kuva ja maisema antoivat aivan vääränlaisen viestin siitä, että hanki kestää. Ei kestänyt. Voin kertoa, että upottavassa lumessa lenkkeileminen on suhteellisen raskasta.

Winter Coast Swing, Kuopio

Tämä on yksi lempparitapahtumistani koko vuonna. Winter Coast Swing järjestetään Hotelli Kunnonpaikassa, ja se on jotenkin aivan täydellinen paikka. Ihanaa, kun pääsee halutessaan kylpylään. Ihanaa, kun lauantaina lämmitettiin savusauna ja sieltä pääsi pulahtamaan avantoon. Ihanaa, että sunnuntaina oli onnistuneet tanssit väkimäärästä huolimatta. Ensi vuonna taas!

Työt.

Töistä voisin kirjoittaa pitkän listan muutoksia ja aikaansaannoksia, joita olen vuoden aikana tehnyt. Vuosi sitten aloin työskennellä viestinnän parissa ja vuoden aikana se on laajentunut sisäisestä viestinnästä koskemaan useita eri some-kanavia. Paljon olen oppinut ja paljon on vielä opittavaa ensi vuonna. Parasta on ollut ylipäätään se, että olen saanut tehdä viestintää kokopäiväisesti. Se on se luontainen intohimoni ja mahtavaa, että saan hyödyntää sitä!

Vuoden aikana tittelikseni annettiin viestinnän asiantuntija, joka on sekä hyvä että hauska. Ainakin olen itse onnistunut tekemään kaikki viestinnän virheet elämäni aikana, joten kai se sitä asiantuntemusta lisää. Hahahah! Viestintä ei ole helppo laji.

Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä Logomossa. Vuosien kuuntelukaan ei saa kyllästymään. ❤

Shadowhunters.

Koukutuin tähän kirjasarjaan, mutta sitäkin enemmän koukutuin tv-sarjaan. Tv-sarjan perusteella olen Alec-fani! ❤

Neiti E:n synttärit

Megazone, julkinen sauna ja baarikierros – voiko muuta toivoa onnistuneilta synttärijuhlilta? No ei voi! Kuvassa olemme saunan jälkeen freeseinä!

Tallinna.

Tallinna on aina hyvä. Näimme kyllä vähemmän aurinkoa ja enemmän pimeyttä kuin kuvat antavat ymmärtää. Se oli hauska reissu!

Rooma.

Vietin pääsiäisen tanssien yhdessä lempikaupungeistani, ei huono ollenkaan! Toisaalta tapahtumapaikka oli harmillisen kaukana Rooman keskustasta. Onneksi sentään ehdin kaiken oleellisen eli nähdä Colosseumin ja syödä aperotiivejä Trasteveressa.

Ai niin, vuonna 2019 yritin edelleen opetella tykkäämään oliiveista. Marraskuussa Tukholmassa ne jo maistuivat hyvältä, mutta en tiedä, onko tämä pysyvä tilanne.

Nordic WCS Championships, Tukholma.

Olla Tukholmassa, kun kirsikkapuut kukkivat? Nordic WCS Championships on yksi suosituimmista tanssitapahtumista. Olen oppinut, että Tukholmassa kannattaa kuitenkin tanssitapahtumein yhteydessä tehdä jotain muutakin kuin vain tanssia. Kannattaa esimerkiksi ihailla kirsikkapuita ja syödä perunamuusia ja lihapullia.

Ostin tuolta tapahtumasta myös nykyiset lempitanssikenkäni. ❤

Vappu.

Tiivistettynä kolmeen kuvaan: ostin asunnon, kävin Vartiovuorenmäellä lakituksessa ja heräsin seuraavana aamuna syömään klassikkoaamiaiseni.

Vappu on aina hyvä. Vappu on aina lemppari.

Muutto omaan asuntoon.

Ostin tosiaan asunnon ja vaikka muutto oli suoritettu muutamassa tunnissa (kiitos vaan muuttoavulleni!), niin minusta tuntuu, että kannoin jotain asioita portaita ylös tai alas monta kuukautta vielä muuton jälkeenkin.

Omasta asunnosta oppi nopeasti sen, että sitä voi aina sisustaa tai remontoida paremmaksi ja paremmaksi. Tämä on varmasti projektina myös ensi vuonna, vaikka kaikki on tällä hetkelläkin asunnossa oikein hyvin.

Piknik-risteily heti muuton jälkeen.

Koska en aina tee elämästäni liian helppoa, lähdin heti muuton jälkeisenä päivänä piknik-risteilylle rakkaiden ystävieni kanssa. Reissu oli kyllä hauska ja kaiken hulluuden arvoinen!

Swinghearts, Tampere

Ihana Jennina järjesti Tampereella ihanan Swinghearts-tapahtuman. Se oli rakkautta koko tapahtuma. Ensi vuonna uudelleen! ❤

Karvapimpit Gdanskissa.

Aiheutimme rouva H:n kanssa melkein somekohun käyttämällä hästägiä #karvapimpitmaailmalla

Se oli hämmentävää, mutta Gdanskissa oli kaikesta huolimatta hauskaa! 😀

Ystäriwestibileet Turussa!

Hyppäsin aikakoneeseen ja laskeuduin 90-luvulle. Tunnelma oli kuin olisin ollut taas ala-asteen discossa. Vain Wind of change puuttui. Vai puuttuiko?

Backstreet Boys.

Siitä ysäristä puheenollen. Backstreet Boys oli tänä vuonna jälleen Suomessa! Onhan ne ihania, nostalgisia, rakkaita. Ikinä en unohda, kun ensimmäisen kerran vuonna 1995 kuulin Get Down -biisin!

Sain parvekkeen takaisin!

Parveketta ikävöin edellisessä vuokra-asunnossani. Nyt minulla on se taas. Tänä kesänä ei tosin ollut kovin montaa parvekepäivää säästä johtuen. Ensi vuonna minulla on siinä lasitus, joten parvekkeella hengailun mahdollisuudet lisääntyvät.

Finnfest, Tampere

Finnfest oli tapahtuma, jossa päätin lopettaa kilpailemisen. No, se päätös on vähän lipsunut, mutta se oli joka tapauksessa hyvä päätös. Jatkossa en aio kilpailla vain siksi, että kilpaileminen kuuluu asiaan. Eikä kuulu! Voin ihan hyvin tanssia kilpailematta. Kilpailen vasta, jos tuntuu siltä, että haluan. Haluaminen liittyy vahvasti siihen, jos on jotain syytä olettaa, että olen kehittynyt riittävästi.

Hassua kyllä, kun päätin lopettaa kilpailemisen, aloin treenata enemmän. Ja kun treenasin enemmän, biletanssit alkoivat tuntua entistä paremmilta. Sillä linjalla aion jatkossakin olla. Tanssin itseäni ja bileitä varten.

Muse, Helsinki.

Mä olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi ainakin kerran elämässään käydä Musen keikalla. Se on sellaista audiovisuaalista tykitystä, että on vaikea ymmärtää, millaiset aivot osaavat sen tuottaa. Kiitos keikasta, olette upeita! ❤

Venetsia.

Seikkailua, sähläystä, hyvää ruokaa, naurua, Aperol Spritzejä, hikistä matkalaukkujen kantamista, ainutlaatuisten maisemien ihailua. Sitä kaikkea oli Venetsia. Ja sitä kaikkea haluan aina uudellaan palata kokemaan. Täällä on osa sydämestäni nyt ja aina. ❤

Garda-järvi.

Päivät Garda-järvellä olivat aivan upeita!

30 Seconds to Mars, Padova

Padova itsessään jätti käteen ukkosmyrskyn ja Tinder-treffien oharit – ei siis juurikaan positiivista sanottavaa itse kaupungista. Sen sijaan 30 Seconds to Marsin keikka oli yksi parhaista, joilla olen koskaan ollut. It was F#%king awesome!

Westie On The Promenade.

WOTP on täydellinen tanssitapahtuma! Hyviä tunteja, aurinkoa, hellettä, hyvää seuraa, aamuun asti kestäviä bileitä, hyvää ruokaa, samppanjaa. ❤ Sydän särkyy jo nyt, jos minun täytyy jättää se ensi vuonna väliin. Ehkä jotenkin järjestän niin, että ei tarvitse.

Joogaa Kuuvannokassa.

Jooga Kuuvannokassa ja jooga ylipäätään oli tärkeää minulle tänä vuonna. Aion pitää siitä kiinni myös ensi vuonna.

Qstock, Oulu.

Lähdin Qstockiin 30 Seconds to Marsin perässä, mutta sain siltä reissulta paljon enemmän kuin osasin odottaa. Qstock oli tosi hyvin järjestetty festari, oululaiset olivat tosi kivoja ja näin enemmän ystäviä kuin etukäteen tiesin. Tämä oli erittäin hyvä!

Maata pitkin Oulusta Riiaan.

Lähdin Qstockista suoraan seuraavalle seikkailulle eli Helsingin, Tallinnan, Tartton ja Pärnun kautta Riiaan.

Tartto oli tosi kiva paikka ja sinne haluaisin mielelläni mennä uudelleenkin. Pärnu sen sijaan oli kiva nähdä, mutta luulen, että kerta riitti minulle.

Viron bussilinjat olivat tosi toimivia ja jokainen siirtymä (Tallinna-Tartto-Pärnu-Riika) vei noin kaksi tuntia.

Riga Summer Swing.

Tämä oli kolmas kertani Riga Summer Swingissä. Tällä kertaa sain osan porukasta suostuteltua tulemaan kanssani Rivieraan syömään. Mikä sen parempaa kuin yhdistää tanssi ja hyvä ruoka?

Olavi Uusivirta, Apollo.

Olavi on aina ihana. Ei muuta raportoitavaa.

Neiti T:n 30-vuotissynttärit

Pikkusiskoni täytti 30 vuotta, mitä ihmettä? Sitä juhlistettiin Sappeella mökillä viinin, ruuan, paljun ja saunan parissa. Yritin myös testata, miten viinijooga toimii!

Syksy.

Tämän vuoden syksy maalasi maisemat todella kauniiksi.

Hugo & Stacy -tanssiviikonloppu Tukholmassa.

Tykkään Hugosta ja Stacysta tosi paljon, joten päätin lähteä heidän oppiinsa Tukholmaan. Se oli erittäin hyvä päätös, sillä tanssitunnit olivat aivan mahtavia. Sen lisäksi hotellissa oli aivan upea lämmitetty ulkoilma-allas ja ulkoilma-poreamme. Kaikki muu onnistui viikonlopun aikana ylittämään odotukseni paitsi ravintoloissa saamamme palvelu!

Scandinavian Open West Coast Swing, Tukholma.

Toinen kerta kahden viikon sisällä Tukholmassa. Tanssin vuoksi vaikka yölaivoille! Scandinavian Openilla oli 10-vuotisjuhlavuosi, joten yhtenä iltana saimme laittautua vähän normaalia upeampiin asuihin. Tämä on aina hyvä tanssitapahtuma. Sunnuntain bileissä oli varmaan elämäni parhaat tanssit!

Kaikki pikkujoulut.

Nollakakkosen pikkujoulut, Tiimin virkistäytyminen, Itsenäisyyspäivä, Turku Swing Societyn pikkujoulut. Loppuvuosi oli aikamoista juhlaa!

Joululoma.

Minulla oli syksyllä vain kaksi pidennettyä viikonloppua lomaa, muuten painoin töitä ja tansseja tauotta. Viikko ennen joulua olin vielä tanssimassa Tampereella koko viikonlopun. Sen jälkeen olo tuntui hyvinkin kaikkensa antaneelta ja erittäin väsyneeltä. Tauko tuli siis tarpeeseen.

Joulu oli riittävän rentouttava, koska ehdin lukea kirjan. Se kertoo, että on ollut aikaa hengähtää.

Uuden vuoden loma Berliiniin.

Halusin pitää joulun aikaan pidemmän loman, koska se oli mahdollista. Niinpä päädyin Berliiniin neiti J:n luokse. Alunperin ajatukseni oli ottaa rennosti ja olla suorittamatta mitään. Siinä olen todellakin onnistunut. Onni on ystävät, joiden kanssa voi vaan olla ja rötvätä! ❤

Tänään vuosi vaihtuu ja lomaa on jäljellä viikko.

Olen kiitollinen tästä vuodesta ja kaikista sen antamista tapahtumista. Löysin tasapainon reissujen suhteen. Löysin tasapainon tanssin ja muun elämän suhteen. Löysin tasapainon myös työn ja muun elämän suhteen. Matkustin enemmän Suomessa ja lensin huomattavasti viime vuotta vähemmän.

Nyt olen täysin valmis lopettamaan kahden viikon tanssitaukoni, sillä hinku tanssimaan on suuren suuri! Kahden päivän päästä lähden Budapestiin ja tanssin neljä yötä. Juuri nyt en voisi kuvitella mitään parempaa tapaa aloittaa uutta vuosikymmentä. Siellä on minun rakas tanssini ja monta rakasta tanssiystävääni.

Olkoon vuosi 2020 täynnä rakkautta ja intohimoa meille kaikille! ❤

1 Lok 201919 Maa 2023

matkapalojaJätä kommentti

Monte Baldo, Dolomiitit: helppo tapa mennä vuorille

Valitsimme Gardajärvellä Malcesinen majapaikaksemme, koska sieltä käsin on helppo vierailla Monte Baldolla. Malcesinesta vuorille menee nimittäin suora kaapelihissi. Olin etukäteen lukenut, että hissille kannattaa mennä aikaisin aamulla, jotta välttää jonot. Harkitsimme hetken jopa aamiaisen väliin jättämistä, jotta ehtisimme aamun ihka ensimmäiselle hissimatkalle. Luovuimme onneksi ajatuksesta. Ruoka on tärkeintä. Aina.

Aamiaisesta huolimatta pääsimme suoraan hissiin. Hissimatka oli yllättävän nopea. Nopeus oli positiivista, koska matkustus sulloutuneena pieneen purkkiin usean ihmisen kanssa ei ollut mikään lempijuttuni.

Mutta ne vuoret! Vuoret ovat kyllä yksi lempijuttuni! Maisemat Monte Baldolla olivat todella kauniit, kuten kuvista voi aavistaa. Meitä suosi myös sää. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Siitä huolimatta onnistuin vähän polttamaan itseäni – kaikkein vaarallisin sää on tuulinen auringonpaiste!

Kävelyä Monte Baldon upeissa maisemissa

Monte Baldolla ja Dolomiiteilla ylipäätään on lukuisia kävelyreittejä ja vaellusreittejä, joista voi valita haluamansa. Me kävelimme sikin sokin edestakaisin ja välillä istuuduimme ihastelemaan maisemia. Tämä on melko tyypillistä meille.

Emilia tosin olisi halunnut lähteä kävelemään pidemmälle, mutta minulla oli epämääräinen lihaskipu rintalihaksessa, minkä vuoksi en uskaltanut lähteä kovin kauas.

Gondolihissin yläasemalla oli pari ravintolaa. On siis täysin mahdollista tulla hissillä ylös ja jäädä ravintolaan syömään. Ulkoilua ei ole välttämätöntä tehdä lainkaan.

Kävely on kuitenkin hyvin suositeltavaa! Vuorilla kulki kesälläkin lasketteluhissejä edestakaisin. Niillä olisi voinut liikkua vaellusreitiltä toiselle. Koska meillä ei ollut karttaa, eikä tietoa reiteistä, emme lähteneet seikkailemaan. Kävelimme reittejä, joiden varrelta osasimme palata takaisin hissille.

Taas mietin, että ehkä joskus voisi suunnitella vuorilla kävelynsä vähän paremmin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun vain kävelemme päämäärättömästi jonnekin. Dolomiiteilla riittäisi nähtävää moneksi päiväksi.

Mutta mikäs siinä edestakaisin tepastellessamme, kun maisemat kerran näyttivät tältä!

Alpakat, vuohet ja lampaat kuuluvat vuorille

Toisen ravintolan vieressä oli alpakka-aitaus. Näimme, miten sympaattiset alpakat haettiin aamupäivällä luonnosta ja tuotiin aitaukseen turistien pällisteltäviksi. Aitauksen vieressä oli tietenkin myynnissä alpakan villasta tehtyjä vaatteita. Me emme ostaneet mitään, mutta Emilia alkoi laulaa jotain omituista laamalaama-laulua. Siitä huolimatta, että aitauksessa nimenomaan luki, etteivät alpakat ole laamoja!

Tietenkin vuorilla on myös lampaita!

Ja vuohia! Vuohet on. Edelleen. Parhaita.

Ihana, upea Gardajärvi!

Kuvassa oleva vesistö on Gardajärvi. Järvi on upea sekä alhaalta että ylhäältä katsottuna. En kyllä lainkaan ihmettele, miksi Gardajärvi on suosittu turistikohde. Se on maisemana täydellisen kaunis.

Pieniä polkuja ja teitä kulkemalla olisi päässyt vaeltamaan uusiin maisemiin.

Talvella Monte Baldolla on laskettelukeskus. Ihmettelimme, miten ja minne siellä ajetaan autolla. Vieläkään en ihan ymmärrä. Vuoret näyttävät kovin erilaiselta kesällä ja talvella.

Meikäläinen on välillä epäkäytännöllisyyden huipentuma. Ostin tuon huivin Venetsiasta, jotta saisin suojattua pään auringolta. Olinhan jälleen kerran unohtanut kaikki päätä suojaavat asiat kotiin Suomeen. Tietenkin valitsin liukkaan kankaan, mikä tarkoitti, että huivi ei kovin helposti päässä pysynyt.

Vuoristotuulessa se ei pysynyt päässä, vaikka yritin kiinnittää sen usealla pinnillä. Aina ei vain ostoksia tehdessään tajua asian kaikkia puolia. Joten jos sinulla on joskus sama tilanne, osta huivi, joka ei luista päästä pois!

Mutta mitäpä siitä huivista. Onhan päässä tukkakin!

Monte Baldo oli tosi upea ensikosketus Dolomiitteihin. Seuraavalla kerralla tutkin vaellusreitit tarkemmin ja lähden seikkailemaan!

Lue myös:

Päiväretki Malcesinesta Limoneen

Malcesine: Täydellinen majapaikka Gardajärvellä

24 syys 201928 Maa 2023

matkapalojaJätä kommentti

Limone, Italia: Veneretki Malcesinesta Limoneen

Olimme alunperin suunnitelleet menevämme Monte Baldolle heti seuraavana päivänä, kun saavuimme Malcesineen. Vuorille oli kuitenkin luvattu niin kuumaa ilmaa, että kaikki suosittelivat meitä jäämään alas. Olen edelleenkin hieman hämmentynyt tästä, koska miten vuorilla muka voi olla lämpimämpää kuin alhaalla? En ymmärrä. Olisi ehkä pitänyt pitää maantiedon tunneilla korvat auki eikä kiinni.

No, emme kuitenkaan menneet heti Monte Baldolle. Sen sijaan päätimme lähteä vierailulle toiseen Gardajärven kaupunkiin eli Limoneen.

Limone sul Garda oli vain venematkan päässä Malcesinesta

Vene Limoneen lähti noin 10 metrin päästä hotellistamme. Voisin sanoa, että se oli kätevää. Matka Limoneen ja takaisin maksoi 9 euroa ja oli todellakin sen arvoista!

Limonessa on nimensä mukaisesti sitruunoita. Kaikkialla. Luonnollisesti myös katukylteissä.

Ja tietenkin me menimme sitruunamuseoon – tai no – osittain vahingossa menimme sitruunamuseoon. Siellä oli erilaisia sitrushedelmiä. Eikä oikeastaan muuta.

Oli sieltä myös kaunis näkymä, mutta emme löytäneet esimerkiksi kahvilaa. Juomamyynnin puute on perin erikoista missä tahansa italialaisessa paikassa. Yleensä jonkinlainen myyntikoju löytyy ihan minkä tahansa turistinähtävyyden läheltä, mutta ei vain tuolta sitruunamuseosta. Voi toki myös olla, ettemme vain löytäneet sitä.

Limoncello Spritz olisi kuulunut Limoneen

Juomista puheenollen: Hassua sinänsä, mutta kuulin ensimmäistä kertaa Limonessa, että on olemassa Limoncello Spritziä. Olisin testannut sitä täällä – niin kuin olisi kuulunut, mutta se jäi kaikelta muulta kiireeltä ja seikkailulta testaamatta!

Limoncello Spritziin tulee nimensä mukaisesti limoncelloa, proseccoa ja kivennäisvettä.

Ai miltä kiireeltä ja seikkailulta? No, ensin yritimme löytää vettä, kun sitä ei löytynyt sieltä sitruunamuseosta. Oikein mikään lähellä ollut ravintola ei miellyttänyt meitä, joten vaelsimme pitkin kujia veden kiilto silmissämme.

Lopulta todennäköisesti ostimme vettä kaupasta, koska se löytyi nopeammin kuin sopiva ravintola.

Veden löytymisen jälkeen etsimme lounasravintolaa, joka kelpaisi kummallekin. Se löytyi rannasta, joten näkymät olivat kohdillaan. Siellä samassa ravintolassa oli tosi paljon suomalaisia – tai sitten kaikki Gardajärven suomalaiset olivat vain päätyneet yhtäaikaa kyseisen ravintolan vessaan.

Italialaisia herkkuja ja lisää seikkailuja

Minä tilasin yhden italialaisen klassikkoruuan, eli ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Tämä oli aivan taivaallinen herkku hellesäässä. Voi sitä suolan ja raikkauden yhdistelmää, ah!

Kaikkien ruokakuvieni perusteella voisi kuvitella, että syön pelkästään isoja kasoja lihaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, mutta lomalla tai ravintolassa se taitaa usein olla juuri niin – erityisesti Italiassa.

Ja mitä muita seikkailuja? No, Emilian rakas Fitbit lähti vorojen käsiin, kun hän jätti sen hetkeksi penkille. Tässä kyllä rangaistiin hyväntekijää, sillä Emilia oli hetken hieronut jumissa olleita hartioitani ja ottanut sen vuoksi kellon pois ranteesta.

Kun palasimme rikospaikalle siellä istui epäilyttävä pariskunta. Pariskunta teeskenteli, ettei ymmärrä mitään kieltä, kun heille yritti puhua ja kysellä kellosta. Emme kuitenkaan löytäneet kelloa ja aloin varautua melko ahdistaviin seikkailuihin kellottoman ystäväni kanssa. Olihan minulla kokemusta viime vuodesta, kun kyseisen Fitbitin ranneke meni rikki ja jouduin kertomaan kellonajan noin kahden minuutin välein.

No, ehkä se kello oli jo aika uusia? Voroille jäi nimittäin käteen lähinnä hikinen ranneke ja laite, johon ei todennäköisesti ole laturia kaapissa.

Kellovoronetsintähommissa tuli tietenkin nälkä, joten seuraavaksi etsimme taas sopivaa ravintolaa. Söimme pizzan puoliksi. Tämän reissun yksi suurista oivalluksista oli se, että voimme syödä ruokia puoliksi! Se tarkoittaa, että voi syödä useammin ja sehän on pelkästään mahtavaa!

Ravintolassa syötyämme oli aika palata takaisin Malcesineen. Tässä kaikessa hässäkässä jäi siis Limoncello Spritz testaamatta. On siis syy palata tännekin vielä uudelleen!

Sanoin, että seuraavalla kerralla voisin majoittua vaikka tuossa Hotel Monte Baldossa. Täytynee vain vähän ensin säästää rahaa..

Päiväretki Limoneen oli kaikesta huolimatta hauska. Paras osuus oli tottakai se venematka!

Gardajärvi näyttää veneestä käsin katsottuna ehkä vieläkin upeammalta kuin rannalla. Kannattaa siis ehdottomasti hypätä veneeseen.

Lue myös:

Malcesine – täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Monte Baldo, Dolomiitit – Helppo tapa mennä vuorille

13 syys 201927 Maa 2023

matkapalojaJätä kommentti

Malcesine: Täydellinen valinta Gardajärven majapaikaksi

Gardajärvi on kaunis, upea, ihana, täydellinen. Kaikki retkeni sinne ovat pelkkää utuista unelmaa – eikä se johdu pelkästään viinistä tai limoncellosta.

Vuoden 2019 Kesälomasuunnitelmani muodostuivat kahden asian ympärille: 30 Seconds to Marsin keikan ja Westie on the Promenade -tanssitapahtuman. Halusin molempiin ja aloin miettiä, mitä muuta voisin näiden ympärillä helposti tehdä.

Venetsia oli tietenkin täysin selkeä valinta, mutta toinen mielessäni pitkään häämöttänyt haave oli Dolomiitit. Aikaa ei ollut montaa päivää, joten olin tosi mielissäni, kun luin Seikkailijattaret-Facebook-ryhmästä Monte Baldosta. Monte Baldolle pääsee kätevästi Gardajärveltä.

Malcesine on hissimatkan päässä Monte Baldosta

Valitsin majapaikaksemme kylän nimeltä Malcesine. Sieltä pääsee suoraan hissillä vuoren huipulle eli Monte Baldolle.

Malcesineen liikuimme siten, että ensin menimme Venetsiasta Veronaan junalla, Veronasta Pechiera del Gardaan junalla ja viimeisenä Pechiera del Gardasta bussilla Malcesineen. Veronasta olisi voinut myös kulkea suoraan bussilla Malcesineen. Teimme niin paluumatkalla.

Bussimatkalla katselimme kaunista järveä, ja erityisesti Emilia oli jo suunnilleen valmis hyppäämään bussin kyydistä suoraan järveen – niin houkuttelevalta vesi näytti.

Hassua sinänsä, että olin jostain syystä siinä uskossa, että kukaan ei ui Gardajärvellä, koska vesi on niin kylmää. No, olihan se vesi kylmää verrattuna vaikka Välimereen, mutta oli siellä paljon muitakin uimassa kuin suomalaiset ja joutsenet.

Niin tosiaan, joutsenet. Muistin, että niitä on Gardajärvellä paljon, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten kesyjä ne olivat. Joutsenet poikasineen uivat ihmisten keskellä ja saattoivat myös tulla ihmisten viereen makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Aika erikoista ja vähän jännittävää.

Malcesine on aivan super kaunis!

Ensimmäinen iltapäivä ja ilta meni siinä, kun uimme ja fiilistelimme sitä, miten kaunista kaikkialla on. Vesi ja vuoret ovat maisema, jonka kauneutta on vaikea ylittää.

Ilta-auringossa nautin Aperol Spritzin. Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Olin paljon onnellisempi kuin kuvasta näkyy! Kun saavuin Malcesineen, ostin ensimmäisenä kuvassa olevat kauniit uimakengät. Ne osoittautuivat varsin käteviksi uimakavereiksi, vaikka niitä ei kyllä ollut suunniteltu mukulakivillä kävelemiseen.

Malcesine – kuten kaikki muutkin kylät Gardajärvellä – oli tosi pieni kylä. Siellä oli muutama kapea katu ja paljon saksalaisia turisteja. Se oli kuitenkin täydellinen majapaikka, sillä sieltä pääsi helposti hissillä päiväretkelle Monte Baldoon ja veneellä päiväretkelle johonkin toiseen kylään. Toki myös bussit kulkivat säännöllisesti kylien välillä. Me teimme päiväretken Limoneen.

Majoituimme Hotel Modenassa , joka oli ihan kiva perus hotelli. Hinta-laatu-suhteeltaan mainio. Aamiainen oli parempi kuin mihin olen italialaisella standardilla tottunut, mutta ei toki suomalaisen aamiaisen veroinen. Meillä ei ollut huoneessa ilmastointia, mutta emme sitä kyllä kaivanneetkaan. Saimme tuulettimella ja avonaisella ikkunalla sopivan viileyden huoneeseen.

Gardajärvellä kannattaa viettää aikaa ruuan ja viinin parissa

Olimme Malcesinessa syömässä parissa ravintolassa. Molemmat olivat ihan hyviä ja kummastakaan ei ole sen suurempia muistikuvia nimestä tai ruuasta. Eikun niin joo, toinen ravintola oli pizzeria! Siellä tarjoilija yritti iskeä Emiliaa, ja me keskityimme pääasiassa pohtimaan, minkä ikäinen mies istui lukemassa kirjaa vastapäisellä parvekkeella. Ei muistikuvaa pizzasta. Se oli varmaan ihan hyvää..