Monte Baldo: helppo ja vaikuttava ensikosketus Dolimiitteihin

Valitsimme Malcesinen majapaikaksemme, koska sieltä on helppo vierailla Monte Baldolla. Malcesinesta vuorille menee nimittäin suora kaapelihissi. Olin etukäteen lukenut, että hissille kannattaa mennä aikaisin aamulla, jotta välttää jonot. Harkitsimme hetken jopa aamiaisen väliin jättämistä, jotta ehtisimme aamun ihka ensimmäiselle hissimatkalle. Luovuimme onneksi ajatuksesta. Ruoka on tärkeintä. Aina.

Aamiaisesta huolimatta pääsimme suoraan hissiin. Hissimatka oli yllättävän nopea. Nopeus oli positiivista, koska matkustus sulloutuneena pieneen purkkiin usean ihmisen kanssa ei ollut mikään lempijuttuni.

Mutta ne vuoret! Vuoret kyllä ovat yksi lempijuttuni! Maisemat Monte Baldolla olivat todella kauniit, kuten kuvista voi aavistaa. Meitä suosi myös sää. Ei ollut liian kuuma eikä liian kylmä. Siitä huolimatta onnistuin vähän polttamaan itseäni – kaikkein vaarallisin sää on tuulinen auringonpaiste!

Monte Baldolla on lukuisia kävelyreittejä, joista voisi valita, mutta me kävelimme sikin sokin edestakaisin ja välillä istuuduimme ihastelemaan maisemia. Tämä on melko tyypillistä meille.

Emilia tosin olisi halunnut lähteä kävelemään pidemmälle, mutta minulla oli epämääräinen lihasjumitus, jonka vuoksi en uskaltanut lähteä kovin kauas.

Gondolihissin yläasemalla oli pari ravintolaa. On siis täysin mahdollista tulla hissillä ylös ja jäädä ravintolaan syömään. Ulkoilua ei ole välttämätöntä tehdä lainkaan. Me toki silti kävelimme. Vuorilla kulki  myös lasketteluhissejä edestakaisin, joilla olisi ilmeisesti voinut liikkua vaellusreitiltä toiselle. Koska meillä ei ollut karttaa, eikä tietoa reitistä, emme lähteneet seikkailemaan.

Taas mietin, että ehkä joskus voisi suunnitella vuorilla kävelelynsä vähän paremmin. Ei ole nimittäin ensimmäinen kerta, kun vain kävelemme päämäärättömästi jonnekin.

Mutta mikäs siinä edestakaisin tepastellessamme, kun maisemat kerran näyttivät tältä!

Toisen ravintolan vieressä oli alpakka-aitaus. Näimme, miten sympaattiset alpakat haettiin aamupäivällä luonnosta ja tuotiin aitaukseen turistien pällisteltäviksi. Aitauksen vieressä oli tietenkin myynnissä alpakan villasta tehtyjä vaatteita. Me emme ostaneet mitään, mutta Emilia alkoi laulaa jotain omituista laamalaama-laulua. Siitä huolimatta, että aitauksessa nimenomaan luki, ettei alpakat ole laamoja!

Tietenkin vuorilla on myös lampaita!

Ja vuohia! Vuohet on. Edelleen. Parhaita.

Kuvassa oleva vesistö on muuten Gardajärvi. Järvi on upea alhaalta ja ylhäältä katsottuna. En kyllä lainkaan ihmettele, miksi Gardajärvi on suosittu turistikohde.

Pieniä polkuja ja teitä kulkemalla olisi päässyt vaeltamaan uusiin maisemiin.

Talvella Monte Baldolla on laskettelukeskus. Ihmettelimme, miten ja minne siellä ajetaan autolla. Vieläkään en ihan ymmärrä. Vuoret näyttävät kovin erilaiselta kesällä ja talvella.

Meikäläinen on välillä epäkäytännöllisyyden huipentuma. Ostin tuon huivin Venetsiasta, jotta saisin suojattua pään auringolta. Olinhan jälleen kerran unohtanut kaikki päätä suojaavat asiat kotiin Suomeen. Tietenkin valitsin liukkaan kankaan, joka tarkoitti, että huivi ei kovin helposti päässä pysynyt. Vuoristotuulessa se ei pysynyt päässä, vaikka yritin kiinnittää sen usealla pinnillä. Aina ei vain ostoksia tehdessään tajua asian kaikkia puolia. Joten jos sinulla on joskus sama tilanne, osta huivi, joka ei luista päästä pois!

Mutta mitäpä siitä huivista. Onhan päässä tukkakin!

Monte Baldo oli tosi upea ensikosketus Dolomiitteihin. Seuraavalla kerralla tutkin vaellusreitit tarkemmin ja lähden seikkailemaan!

 

Lue myös:

Päiväretki Malcesinesta Limoneen

Malcesine: Täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Limone: Veneretki Malcesinesta Limoneen

Olimme alunperin suunnitelleet menevämme Monte Baldolle heti seuraavana päivänä Malcesineen saavuttuamme. Vuorille oli kuitenkin luvattu niin kuumaa ilmaa, että kaikki suosittelivat meitä jäämään alas. Olen edelleenkin kyllä hieman hämmentynyt, koska miten vuorilla muka voi olla lämpimämpää kuin alhaalla? En ymmärrä. Olisi ehkä pitänyt pitää maantiedon tunnilla korvat auki eikä kiinni.

No, emme kuitenkaan menneet heti Monte Baldolle. Sen sijaan päätimme lähteä Limoneen. Laitoin tilanteeseen sopivat sukat jalkaan!

Vene Limoneen lähti noin 10 metrin päästä hotellistamme. Voisin sanoa, että se oli kätevää. Matka Limoneen ja takaisin maksoi 9 euroa ja oli todellakin sen arvoista!

Limonessa on nimensä mukaisesti sitruunoita. Kaikkialla. Luonnollisesti myös tiekylteissä.

Ja tietenkin menimme sitruunamuseoon – tai no – osittain vahingossa menimme sitruunamuseoon. Siellä oli erilaisia sitrushedelmiä. Eikä oikeastaan muuta.

Oli sieltä myös kaunis näkymä, mutta emme löytäneet esimerkiksi kahvilaa. Juomamyynnin puute on perin erikoista missä tahansa italialaisessa paikassa. Yleensä jonkinlainen myyntikoju löytyy minkä tahansa turistinähtävyyden läheltä, mutta ei vain tuolta sitruunamuseosta. Voi toki myös olla, ettemme vain löytäneet sitä.

Juomista puheenollen. Hassua sinänsä, mutta kuulin ensimmäistä kertaa Limonessa, että on olemassa Limoncello Spritziä. Olisin testannut sitä täällä – niin kuin olisi kuulunut, mutta se jäi kaikelta muulta kiireeltä ja seikkailulta testaamatta!

Ai miltä kiireeltä ja seikkailulta? No, ensin yritimme löytää vettä. Ei tosiaan löytynyt sieltä sitruunamuseosta. Eikä oikein mikään lähellä ollut ravintola miellyttänyt meitä, joten vaelsimme kujilla vettä etsien.

Lopulta todennäköisesti ostimme vettä kaupasta, koska se löytyi nopeammin kuin sopiva ravintola.

Sen jälkeen etsimme edelleen lounasravintolaa, joka kelpaisi kummallekin. Se löytyi rannasta, joten näkymät olivat kohdillaan. Siellä samassa ravintolassa oli tosi paljon suomalaisia – tai sitten kaikki Gardajärven suomalaiset olivat vain päätyneet yhtäaikaa kyseisen ravintolan vessaan.

Minä tilasin yhden italialaisen klassikkoruuan, eli ilmakuivattua kinkkua ja melonia. Tämä oli aivan taivaallinen herkku hellesäässä. Voi sitä suolan ja raikkauden yhdistelmää, ah!

Kaikkien ruokakuvieni perusteella voisi kuvitella, että syön pelkästään isoja kasoja lihaa. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, mutta lomalla tai ravintolassa se taitaa usein olla juuri niin.

Ja mitä muita seikkailuja? No, Emilian rakas Fitbit lähti vorojen käsiin, kun hän jätti sen hetkeksi penkille. Kun palasimme rikospaikalle siellä istui epäilyttävä pariskunta. Pariskunta teeskenteli, etteivät ymmärrä mitään kieltä, kun heille yritti puhua ja kysellä kellosta. Emme kuitenkaan löytäneet kelloa ja aloin varautua melko ahdistaviin seikkailuihin kellottoman ystäväni kanssa. Olihan minulla kokemusta viime vuodesta, kun kyseisen Fitbitin ranneke meni rikki ja jouduin kertomaan kellonajan noin kahden minuutin välein.

No, ehkä se olikin jo aika uusia? Voroille jäi käteen lähinnä hikinen ranneke ja laite, johon ei todennäköisesti ole laturia kaapissa.

Kellovoronetsintähommissa tuli tietenkin nälkä, joten seuraavaksi etsimme taas sopivaa ravintolaa. Söimme pizzan puoliksi. Tämän reissun yksi suurista oivalluksista oli se, että voimme syödä ruokia puoliksi! Se tarkoittaa, että voi syödä useammin ja sehän on pelkästään mahtavaa!

Ravintolassa syötyämme oli aika palata takaisin Malcesineen. Tässä kaikessa hässäkässä jäi siis Limoncello Spritz testaamatta. On siis syy palata tännekin vielä uudelleen!

Sanoin, että seuraavalla kerralla voisin majoittua vaikka tuossa Hotel Monte Baldossa. Täytynee vain vähän ensin säästää rahaa..

Päiväretki Limoneen oli kaikesta huolimatta hauska. Paras osuus oli tottakai venematka!

Gardajärvi näyttää veneestä käsin katsottuna ehkä vieläkin upeammalta. Kannattaa siis ehdottomasti hypätä veneeseen, kun olet Gardajärvellä.

Lue myös:

Malcesine – täydellinen majapaikka Gardajärvellä

Venetsia, Burano – mainio lounasretkikohde

Malcesine: Täydellinen valinta Gardajärven majapaikaksi

Gardajärvi on kaunis, upea, ihana, täydellinen. Kaikki retkeni sinne ovat pelkkää utuista unelmaa – eikä se johdu viinistä tai limoncellosta.

Kesälomasuunnitelmani muodostui kahden asian ympärille: 30 Seconds to Marsin keikan ja Westie on the Promenade -tanssitapahtuman. Halusin molempiin ja aloin miettiä, mitä muuta voisin helposti tehdä.

Venetsia oli tietenkin täysin selkeä valinta, mutta toinen mielessäni pitkään häämöttänyt haave oli Dolomiitit. Aikaa ei ollut montaa päivää, joten olin tosi mielissäni, kun luin Seikkailijattaret-Facebook-ryhmästä Monte Baldosta. Monte Baldolle pääsee kätevästi Gardajärveltä.

Monte Baldon vuoksi valitsin majapaikaksemme kylän nimeltä Malcesine. Sieltä pääsee suoraan hissillä vuoren huipulle.

Malcesineen liikuimme siten, että ensin menimme Venetsiasta Veronaan junalla, Veronasta Pechiera del Gardaan junalla ja Pechiera del Gardasta bussilla Malcesineen. Veronasta olisi voinut  myös tulla suoraan bussilla Malcesineen. Teimme niin paluumatkalla.

Bussimatkalla katselimme kaunista järveä ja erityisesti Emilia oli jo suunnilleen valmis hyppäämään bussin kyydistä suoraan järveen – niin houkuttelevalta vesi näytti.

Hassua sinänsä, että olin jostain syystä siinä uskossa, että kukaan ei ui Gardajärvellä, koska vesi on niin kylmää. No, olihan se vesi kylmää verrattuna vaikka Välimereen, mutta oli siellä muitakin uimassa kuin suomalaiset ja joutsenet.

Niin tosiaan, joutsenet. Muistin, että niitä on Gardajärvellä paljon, mutta olin silti yllättynyt siitä, miten kesyjä ne olivat. Joutsenet poikasineen uivat ihmisten keskellä ja saattoivat myös tulla ihmisten viereen makaamaan ja ottamaan aurinkoa. Aika erikoista ja vähän jännittävää.

Ensimmäinen iltapäivä ja ilta meni siinä, kun uimme ja fiilistelimme sitä, miten kaunista kaikkialla oli. Vesi ja vuoret ovat maisema, jonka kauneutta on vaikea ylittää.

Ilta-auringossa nautin Aperol Spritzin. Se nyt vaan kuuluu asiaan!

Olin onnellisempi kuin kuvasta näkyy! Kun saavuin Malcesineen, ostin ensimmäisenä kuvassa olevat kauniit uimakengät. ne osoittautuivat varsin käteviksi, vaikka niillä ei ollut kyllä maailman paras kävellä mukulakivillä.

Malcesine – kuten kaikki muutkin kylät Gardajärvellä – oli tosi pieni kylä. Siellä oli muutama kapea katu ja paljon saksalaisia turisteja. Se oli kuitenkin täydellinen majapaikka, sillä sieltä pääsi helposti hissillä päiväretkelle Monte Baldoon ja veneellä päiväretkelle johonkin toiseen kylään. Toki myös bussit kulkivat säännöllisesti kylien välillä. Me teimme päiväretken Limoneen.

Majoituimme Hotel Modenassa , joka oli ihan kiva perus hotelli. Hinta-laatu-suhteeltaan mainio. Aamiainen oli parempi kuin mihin olen italialaisella standardilla tottunut, mutta ei toki suomalaisen aamiaisen veroinen. Meillä ei ollut huoneessa ilmastointia, mutta emme sitä kyllä kaivanneetkaan. Saimme tuulettimella ja avonaisella ikkunalla sopivan viileyden huoneeseen.

Olimme syömässä parissa ravintolassa. Molemmat olivat ihan hyviä ja kummastakaan ei ole sen suurempia muistikuvia nimestä tai ruuasta. Eikun niin joo, toinen ravintola oli pizzeria. Siellä tarjoilija yritti iskeä Emiliaa ja me keskityimme pääasiassa pohtimaan, minkä ikäinen mies istui lukemassa kirjaa vastapäisellä parvekkeella. Ei muistikuvaa pizzasta. Se oli varmaan ihan hyvää..

Malcesinessa on myös linna, jossa emme lopulta lainkaan käyneet tutustumassa. Olisi selkeästi pitänyt olla siellä vielä yksi päivä!

Malja kauneudelle!

 

Lue myös:

Venetsia, Burano: Mainio lounasretkikohde

Käyttöohjeet italiaisille junille

Matkabloggaajien kokemuksia junamatkustamisesta maailmalla

raidekuvablogi

Huomasin, että kirjoittamani artikkeli Italian junamatkustamisen käyttöohjeista on noussut suureen suosioon tänä vuonna. Tästä innostuneena kysyin muilta matkabloggaajilta, millaisia kokemuksia heillä on junamatkustamisesta ympäri maailman.

Sain kasaan kasan tosi kiinnostavia juttuja, jotka saavat junamatkakuumeen nousemaan! Itseäni alkoi välittömästi kiehtoa mm. ajatus siitä, että lähtisi aikuisten interrailille.

Lue matkabloggaajien kirjoituksia junamatkustamisesta eri puolilla maailmaa:

Junamatkustus Belgiassa ja Luxemburgissa:

Junalla Belgiassa ja Luxemburgissa (Travellover-blogi)

Junamatkustus Borneossa:

North Borneo Railway – siirtomaa-aikaista höyryjunacharmia (Travellover-blogi)

Maata pitkin Suomesta Eurooppaan:

Maata pitkin Eurooppaan – vinkkejä matkan suunnitteluun (Seikkailumielellä-blogi)

Interrail Euroopassa:

6 vinkkiä Interrailin tekemiseen Euroopassa (Iinatravels-blogi)

Interrrail Euroopassa, millaisella budjetilla? (Iinatravels-blogi)

Länsi-Euroopan interrail (Matkan varrella -blogi)

Aikuisten interrail (Travellover-blogi)

Junamatkustus Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa:

Junalla Dublinista Belfastiin ja takaisin (Lähinnä kauempana -blogi)

Junamatkustus Italiassa:

Ystävien ja kenkien vuoksi – junalla Italiassa TOP10 (Travellover-blogi)

Junamatkustus Kanadassa:

Junalla Kanadassa (Heli Voyage -blogi)

Junamatkustus Montenegrossa ja Serbiassa:

Onko tämä Euroopan kaunein junamatka? (Fammo matkalla -blogi)

Junamatkustus Suomesta Moskovaan:

Tolstoin kyydissä Moskovaan (Maailman äärellä -blogi)

Junamatkustus Norjassa:

Norway in a Nutshell vie vuorille ja vuonoille (Maailman äärelle -blogi)

Allegrolla Helsingistä Pietariin:

Ihana Pietari on lyhyen Allegro-matkan päässä (Travellover-blogi)

Allegrolla Pietariin (Merjan matkassa -blogi)

Junamatkustus Romaniassa:

Junamatkailua Romaniassa – vuoristomaisemia ja pilkkopimeäät tunnelit (Lähinnä kauempana -blogi)

Junamatkustus Saksassa:

Junailu Saksassa + parhaat säästövinkit (Lempipaikkojani-blogi)

Junamatkustus Sri Lankassa:

Junamatka Kandysta Ellaan – Train Ride from Kandy to Ella (Sillä välin maailmalla -blogi)

Sri Lanka – videoklippejä junamatkalta Kandysta Ellaan (Appa matkustaa -blogi)

Sri Lanka – junareitti Kandysta Ellaan on ihastuttavan kaunis (Appa matkustaa -blogi)

Koe kerran elämässä: Maailman kaunein junamatka Sri Lankassa (Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa -blogi)

Junalla Sveitsistä Italiaan Alppien yli:

Bernina Expressillä Churista Sveitsistä Tiranoon Italiaan Alppien yli (Travellover-blogi)

Junamatkustus Thaimaassa:

Osa Kuusikymmentäkaksi – Part Sixty-Two: Chiang Mai (Sillä välin maailmalla -blogi)

Trans-Siperia: Junalla Helsingistä Hanoihin:

Yksin reissussa: Junalla Helsingistä Hanoihin! (Pipo silmillä -blogi)

Junamatkustus Venäjällä ja Kazakstanissa:

Suunnitelma: Junalla Venäjältä Kazakstaniin (Pipo silmillä -blogi)

Junamatkustus Vietnamissa:

Junamatkailua Vietnamissa (Lähtöselvitetty-blogi)

Junamatkustus ympäri maailman:

Mieleenpainuvimmat junamatkat ympäri maailman (Pipo silmillä blogi)

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

roomasuurlahetysto

Kaivelin kuva-arkistojani – tai oikeastaan ystäväni lähettämiä kuva-arkistoja – ja muistelin, mitä vuonna 2009 oikeastaan tapahtui. Olin sillon ensimmäistä kertaa Roomassa.

Tässä kuvassa seison Suomen suurlähetystön edessä ja vannon, että vielä joskus työskentelen siellä. Olimme juuri nousseet kukkulalle, josta näkee koko Rooman. Voin kuvitella, että suurlähetystön ikkunoista on hulppeat näkymät.

En koskaan tehnyt tämän haaveeni suhteen mitään, mutta mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vielä vie! Mietin silloin toki myös sitä vaihtoehtoa, että jos aloittaisin vähän vaatimattomammin, esimerkiksi hostellissa työskentelemällä. Senkään asian eteen en ole tehnyt mitään.

Rooma teki minuun heti ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, vaikka olin siinä vaiheessa asunut jo monta kuukautta Venetsiassa.  Vaikka Venetsia on ainutlaatuinen ja ihana, on Rooma ihan oikea kaupunki. Kaikki ne upeat historialliset rakennukset, jotka tulivat vastaan joka nurkan takaa, saivat haukkomaan henkeä.

roomasuihkulahde

Henkeä haukkomaan sai myös 30 asteen helle. Muistan reissulta, että kävelimme todella paljon ja oli todella kuuma. Muistan myös jo silloin todenneeni, että marketin halvin puikkoantiperspirantti on paras mahdollinen hienhajun este. Samoilla linjoilla olen edelleen.

Rooma on täynnä kauniita suihkulähteitä. Yhdessä niistä oli ihmisiä  liottamassa jalkojaan. Seurasin innoissani esimerkkiä ja tunsin viilentävän veden vasten väsyneitä jalkojani. Se ilo loppui lyhyeen, kun poliisi tuli ajamaan pois suihkulähteestä.

Muistan silti vieläkin, miten paljon kylmä vesi palautti lämmöstä ja kävelystä rasittuneita jalkoja. Ihan kuin olisi ollut uudet jalat! Olen pyrkinyt hyödyntämään tätä oppia tanssireissuillani, mutta jostain syystä monen tunnin tanssimisen jälkeen ei yöllä hotellihuoneessa kovin kauaa viitsi seisoa kylmässä suihkussa.

roomalepo

Näin jälkikäteen ihmettelen kyllä, miten ehdimme niin lyhyellä reissulla nähdä niin paljon. Kiersimme kävellen kaikki suurimmat nähtävyydet, kävimme Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa sekä ehdimme vielä pub crawliinkin. Nuorena sitä on ollut jotenkin huomattavasti enemmän energiaa, haha!

Pub Crawlista tulee mieleen hassu kohtaaminen. Ensinnäkin se oli ihan älyttömän huono pub crawl, kun suomalaiset eivät tulleet edes humalaan! Toiseksi tapasimme siellä miehiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan. Kun aloin puhua ystävälleni suomeksi, sanoi vieressäni oleva mies kaverilleen: ”I’m going to fuck that girl tonight.” Ei ollut kauhean hyvä salakieli tuo englanti, kun olimme sitä juuri äsken yhdessä jutelleet! Totesin ystävälleni suomeksi, että eiköhän lähdetä takaisin hostellille.

 

Lue myös:

Neiti E:n syntymäpäivät Roomassa 2016

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Mun mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.

Paluulentoni Suomeen oli Milanosta, eikä Milano ole minun suosikkipaikkojani. Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.

Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.

Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.

Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat kyllä viehättäviä!

Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.

Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.

Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.

Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö vaikuttaa.

Viehättäviä aukioita.

Kapeita kujia.

Perinteisiä patsaita.

Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.

Tämä oli minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.

Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, että menenkö bussilla vai lähdenkö pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.

Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskusta näytti myös kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.

Olin iloinen, että olin toteuttanut ajatukseni Bergamossa vierailusta. Se vain harmitti, että miksi vierailuni oli niin lyhyt.

No, ainakin on syy palata takaisin.

Lue myös:

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

10 vinkkiä: miten kokea Venetsia päivässä?

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

 

Cinque Terre: Vernazza

Cinque Terre tarkoittaa viittä kylää La Spezian maakunnassa. Kylät ovat Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Juna-asemilta saa ostettua lipun, jolla saa käydä junalla kaikissa kylissä.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, majoituimme Levannossa, joka ei ole osa Cinque Terreä, mutta se on aivan vieressä. Tämä osoittautui miellyttäväksi ratkaisuksi, koska kaikki oikeat Cinque Terren paikat ovat ainakin juna-asemien perusteella tupaten täynnä ihmisiä.

Me teimme lyhyen retken Vernazzaan. Siellä näin niitä postikorttimaisemia, joita olin Instagramissa ehtinyt ihailla useaan kertaan. Talot olivat värikkäitä, kujat kapeita ja merenrantamaisema upea!

Vernazzassakin toteutimme ajatusta siitä, että kiivetään jonnekin ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Linna kuulostaa ihan hyvältä kohteelta.

Emme päätyneet linnaan, mutta päädyimme ravintolaan. Italiassa matkustamisen etuja on kyllä se, että he osaavat rakentaa ravintoloita oikeisiin paikkoihin. Kiipeämisen jälkeen on aina jano!

Tavallaan ymmärrän sen, että turistit saattavat yhden päivän aikana kiertää junalla kaikki kylät läpi, koska kylät ovat pieniä. Enemmän maisemista saisi irti, jos hyödyntäisi kylissä olevia kävelyreittejä. Ehkä minäkin jonain päivänä palaan takaisin ja suunnittelen retkeni paremmin.

Nyt vain nautimme juomat maisemia ihaillen ja lähdimme junalla takaisin Levantoon.

Lue myös:

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

Miten matkustat junalla Italiassa: käyttöohjeet

Cinque Terren laitamilla: Levanto ja Bonassola

fullsizerender-8

Levanto

Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.

Saavuimme Levantoon junalla monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.

Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.

Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!

Merenranta. Italia. Rakkaus.

Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.

Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.

Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.

Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.

Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Ex Tempore -kävelyretki

Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.

Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on” Samoin Neiti E tuskasteli useaan kertaan asuvalintaansa.

Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.

Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.

Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.

Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!

Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on todellakin paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.

Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.

Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.

Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!

Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.

Vernazzasta lisää myöhemmin.

Lue myös:

Käyttöohjeet junamatkailuun Italiassa.

Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

USA Road Trip 2017: Dubois – Oh so very American!

Tervetuloa Dubois, Wyomingiin – täällä jokainen klisee Yhdysvalloista käy toteen.

Pysähdyimme yhdeksi yöksi Duboisissa olevaan motelliin.

Jokaisessa kylässä on vähintään yksi kirkko.

Katolinen kirkko on, joten ripittäytyminen on mahdollista.

Outlaw Saloon, Yhdysvaltojen liput ja Chevy on.

Saloon auringonlaskussa. Vähän harmittaa, ettemme menneet kurkkaamaan sisään.

Traileri on. Räjähteitä on.

Hiljaisia katuja, jenkkihuivijäljitelmä ja selfie on.

Ränsistyneitä, maiseemaan sopivia rakennuksia on.

Ja tottakai – illallinen oli pakko päättää piirakkaan!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

USA Road Trip 2017: Hupsuttelua Fort Collinssissa

Eastes Parkin maisemia matkalla Fort Collinssiin.

Kuten kuvasta näkyy, sää ei hellinyt ihan koko road tripin aikaa. Suunnittelimme alunperin tekevämme pidemmän patikointiretken, mutta koska satoi, kiersimme vain lyhyen reitin järven ympäri.

Säästä huolimatta halaukset auttavat!

Niin ja hupsuttelu! Tämä kuva on lounaspaikastamme. Todennäköisesti tämä oli keskimääräistä terveellisempi lounas.

Tietenkin pysähdyimme panimossa.

Tämä on hauska ja hyödyllinen keksintö! Näitä pitäisi olla muuallakin. Jakoon vaan kaikki sellainen, mitä itse ei tarvitse, mutta mitä joku muu voisi tarvita.

Oli muuten erikoista kävellä asuntoalueen jalkakäytävillä. Kävelimme pitkään ilman, että meitä käveli kukaan vastaan. Yhdessä pihassa mies kasteli nurmikkoaan ja ihmetteli, miksi me kuljemme kävellen. Hänen automaattinen kastelunsa kasteli kävelytienkin. Oli aavemaisten hiljaista. Lopulta vastaan tuli muutama koiran ulkoiluttaja.

Kysyimme Ellan kaverilta, miksi kukaan ei kävele heidän asuntoalueellaan. ”Ei kukaan varmaan ole tullut ajatelleeksi, että voisi kävellä.”

Eri panimoiden pilot trayt eli maistiaislaudat tulivat kuukauden aikana tutuiksi. Opin paljon eri asioita oluista. Luultavasti olen unohtanut niistä jo suurimman osan. Panimoravintolat olivat tosi suosittuja paikkoja perheille tulla viettämään aikaa. Ei ollut vain yksi tai kaksi vauvaa, jotka olivat siellä vanhempiensa mukana, vaan yleensä niitä oli useita.

Pääsin maistamaan myös minulle ennestään tuntematonta herkkua – Corn Doggia! Ja olihan se nyt hyvää, koska makkara on hyvää!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!