USA Road Trip 2017: Tyypillinen road trip -päivä Utahissa

Tämä päivitys sisältää sekalaisia kuvia Utahista ja ajatuksia siitä, millainen oli meidän tyypillinen road trip -päivämme. Suurin osa päivistä oli täynnä liikettä – pääasiassa autolla. Olemme kaikki luonteeltamme sellaisia ihmisiä, jotka elävät ylipäätään tosi aktiivista elämää, joten emme me reissullakaan paljon paikallamme olleet.

Kuvassa on tyypillinen yhdysvaltalainen asuntoauto. Tämän auton perässä on polkupyöriä, mutta joidenkin asuntoautojen perässä oli henkilöauto. Tämä johtuu siitä, että leirintäalueelle ajettaessa voi jättää asuntoauton paikalleen ja lähteä kiertämään ympäristöä henkilöautolla. Tässä tapauksessa kyseessä on varsin reippaita leiriytyjiä, koska mukana on vain polkupyörät.

Usein lähdimme aamulla ajamaan seuraavaan määränpäähän, ja pysähdyimme matkalla kävelemään jonnekin. Utahissa tosin teimme niin, että majoituimme Lazy Lizard Hostellissa Moabissa kolme yötä ja kiersimme päivisin kaikki lähellä olevat kansallispuistot. Majoitus oli todella edullinen ja ihan mukava. Lisäksi lähialueilla oli niin paljon nähtävää, että emme edes ehtineet nähdä kaikkea.

Luonnon ihmeitä kohtasimme joka päivä. Se oli myös meidän reissumme tarkoitus, että näemme mahdollisimman paljon erilaisia luontokohteita. Ei ollut siis kyse mistään biletysreissusta, jolloin olisi varmaan tullut käytyä aika erilaisissa paikoissa.

Maastopaloja on Yhdysvalloissakin paljon. Smokey on tehnyt töitä sen eteen, että metsissä kulkevat ihmiset olisivat vastuullisempia sen suhteen, että maastopalot eivät syty heidän vuokseen. Smokeyn työllä on ollut hyvä vaikutus, ja maastopalot vähenivät, kun hän tuli kuvioihin.

Välillä maisemat olivat aika päätähuimaavia, kun katseli alaspäin. Itse en ollut kuskina, mutta autolla oli kuulemma hyvä ajaa. Kaikki autothan ovat automaattivaihteisia, joka tekee ajamisesta jonkin verran rennompaa. En silti tiedä, miten itse suhtautuisin korkealla ajamiseen, kun minulla on jonkinlainen korkeanpaikankammo. Toisaalta ajaessa maisemia ei välttämättä huomaa samalla tavalla kuin kyydissä istuessa.

Olimme niin pitkään kuivassa kivimaisemassa, että vihreiden paikkojen näkeminen tuntui oudolta ja tervetulleeltakin. Vaatetuksen suhteen ei kauheasti muuta miettinyt kuin, että on tarpeeksi vähän vaatetta päällä ja pää suojattuna. Kunnollinen aurinkorasva oli myös täysin ehdoton. Minulla oli mukana suihkutettavaa aurinkorasvaa vartalolle, aurinkovoidetta kasvoille ja vielä aurinkorasvatikku, jolla pystyi lisäämään rasvaa helposti esimerkiksi korviin ja kasvoille. Tikku oli myös kätevä ottaa mukaan kävelylle, jos halusi lisätä aurinkosuojaa kesken kävelyn.

Yleensä söimme aamiaisen majapaikassamme, mutta yhden poikkeuksen teimme Utahissa. Torreyssa oleva Capitol Reef Inn & Cafe oli sympaattinen paikka, josta sai todella hyvän aamiaisen. Kyllähän quesadillat ovat ihan pätevä aamiainen kelle tahansa! Lisäksi kahvilan vieressä oli myytävänä erilaisia navajojen tekemiä tuotteita. Harmittaa näin jälkikäteen, kun en ostanut mitään.

Motelleissa oli yleensä ihan ok aamiainen, jolla pärjäsi aamun. Yleensä se oli leipää ja kahvia. Joskus saattoi olla yogurttia tai puuroakin. Hostellissa ei ollut lainkaan aamiaista, mutta siellä oli jääkaappi, joten pystyimme tekemään oman aamiaisen. Leirintäalueilla leiriytyessämme söimme luonnollisesti myös oman aamiaisen, joka oli usein puuroa ja leipää.

Välillä maisemat olivat niin upeita, että täytyi pysähtyä keskelle tietä ottamaan kuva. Huomatkaa uhkaavat sadepilvet. Sateen uhkaa ei ollut näkynyt Californiassa, Arizonassa tai Utahissa aiemmin. Sitä alkoi jo vähän kaivatakin.

Tosi monena päivänä kävelimme jossain käsittämättömissä maisemissa. Nämä kuvat ovat Island in the Skylta.

Nämä kuvat taas ovat Mesa Archilta. Emme tehneet kovin pitkiä kävelyitä Californiassa, Arizonassa ja Utahissa, koska oli yksinkertaisesti liian kuuma. Pienikin kävely vaati mukaan paljon vettä ja monta pysähdystä. Onneksi Yhdysvalloissa on tosi helppo kulkea myös autolla kauniille näköalapaikoille.

Näissä maisemissa on kuvattu joku tv-sarja ja elokuva – tai useampi. Ella ja Christian ovat tv-sarja- ja elokuvafriikkejä. He yrittivät kovasti kertoa ja suositella minulle eri sarjoja ja elokuvia, mutta enhän minä enää muista kuin Westworldin. Sitäkään en ole vielä katsonut. Itse katson lähinnä Supernaturalia, ja siihen perustuu kaikki tietämykseni Yhdysvalloista. No okei, olin katsonut juuri myös Ranchia.

Niinä päivinä, kun olimme jossain kaupungissa, menimme paikalliseen panimoravintolaan. Niitä oli muuten monta joka paikassa!  Tässä kuvassa on suurin mahdollinen annos erilaisia oluita, joita Utahissa voi tarjoilla kolmelle hengelle kerralla. Tämän jälkeen oli turvallista ajaa takaisin hostellille.

Itse en ole mikään oluen ylin ystävä, mutta tykkäsin kyllä siitä, että oluita pääsi maistelemaan pieninä annoksina. Opin matkan aikana, että sourit ovat eniten minun makuuni. Se johtuu varmaan siitä, että ne maistuvat eniten siideriltä. Kaikista vähiten tykkään lagereista.

Nämä kuvat ovat Archesin kansallispuistosta. Matkalle oli kirjoitettu ohjeita, että arkkien päälle ei saa mennä istumaan tai seisomaan. Se olisikin aika surullista mutta ei kovin yllättävää, jos jokin luonnonkohde romahtaisi ihmisen typeryyden vuoksi. Täällä oli aika paljon muita ihmisiä meidän lisäksemme, mutta jotenkin olen onnistunut ottamaan kuvia ilman ihmisiä. Monessa paikassa saimme kyllä olla melko rauhassa.

Jättäessamme Utahin taaksemme palasimme Moabissa olevaan The Cowboy Grill -ravintolaan ottamaan kuvia pihassa olevista autoista. Ylipäätään näin matkan aikana enemmän kauniita ja kalliita autoja kuin koskaan aiemman elämäni aikana yhteensä!

Bye bye Utah, seuraavaksi suuntasimme Coloradoon!

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

USA Road Trip 2017: Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Moabiin saavuttuamme puimme pitkästä aikaa päällemme jotain muuta kuin erilaisessa maastossa kävelyyn tarkoitetut vaatteet. Ella oli saanut bloggaajaystävältään vinkin ravintolasta, jossa luvattiin todella upea näköala auringonlaskuun.

Matka ravintolaan kulki joenrantaa pitkin ja vaihteeksi ihalimme upeita maisemia ja poseerasimme niissä. Jos teistä tuntuu, että blogi-tekstini toistavat itseään, niin se on totta – me toistimme matkan aikana itseämme useaan kertaan. Unta, ajamista, maisemien ihastelemista, maisemien keskellä poseeraamista, ruokaa, ajamista, kävelemistä, maisemien ihastelemista, valokuvaamista, ruokaa, nukkumista. Tämä sama kuvio toistui joka päivä kuukauden ajan.

Kun pääsimme ravintolaan, olimme ällistyneitä. Auringonlaskunäköala ei tarkoittanutkaan sitä perinteistä näköalaa, jossa aurinko laskee. Emme nähneet auringoa, vaan näimme auringon viimeisistä säteistä eri väreissä kylpevää vettä, nurmea ja kiveä. Näky oli jälleen kerran aivan uskomattoman kaunis.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi nauttia auringonlaskun väristä juomaa!

Kuten päivämme – myös ruokavaliomme – toisti itseään. Harvassa olivat päivät ilman nachoja ja guacamolea.

Nachojen lisäksi söimme alkupaloiksi lihaa ja juustoa pienellä määrällä ei-eläintuotteita. Ja mitäpä muuta olutta sitä ihminen Utahissa joisi kuin Polygamialle omistettua!

Koska ravintola oli hieno ja pihvi oli tehty oman tilan karjasta, täytyi sitä tietenkin maistaa. Hyvää oli – tottakai.

Kokonaisuutena The Cowboy Grill oli ehdottomasti yksi kauneimpia ja ikimuistoisimpia paikkoja, joissa olen koskaan syönyt. Ravintolan yhteydessä oli elokuvanäyttely, jossa oli kuvia elokuvista ja tv-sarjoista, jotka on kuvattu Moabin ympäristössä. Näyttelyssä pyöri myös video, jossa kerrottiin eri elokuvakohtauksista.

Jos siis koskaan olet Moabissa, niin mene ehdottomasti poikkemaan tuolla!

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

USA Road Trip 2017: Capitol Reefin kansallispuisto

Seuraa tunnustus: En tiennyt/muistanut/älynnyt, että tämäkin oli kansallispuisto. Ajattelin, että kävimme vain jossain punaisen hiekan ja kiven keskellä kävelemässä. Tämä ajatus kertoo aika paljon siitä, miten paljon me käveltiin ja miten upeita maisemat kaikkialla olivat.

Valokuvauksellinen taidonnäyte. Mitäs sitä onkaan sanottu valokuvissa katkenneista ruumiinosista?

Kivet, hiekka, kuivuus ja kaktukset eivät ole ensimmäiset asiat, jotka suomalaiselle tulee mieleen, kun mainitaan luonnossa käveleminen. Jos jotain reissussa opin, niin sen, että luontoa on hyvin paljon erilaista. Osavaltioiden välilläkin luonto ja maisemat muuttuivat välillä radikaalisti.

Meikäläinen pääsi poseeraamaan oikein kunnolla. Täytyy mainita, että työpaikkani kesälahja-vyölaukku oli kovassa käytössä. Se oli ihan älyttömän kätevä, jos ei tarvinnut kantaa mukana muuta kuin kännykkää. Toisaalta se oli kyllä kätevä, vaikka olisi kantanut reppuakin, koska kännykän (eli kameran) sai kätevästi kannettua vyölaukussa. Täten totean, että vyölaukut takaisin muotiin! Itseasiassa ne kyllä taitaa jo olla taas muotia.

Huoh. Olisipa lämpimät kivet, kuumuus ja aurinko, eikä kostea harmaa ja valoton marraskuu. Onneksi näitä kuvia katselemalla voi aina hetkeksi palata takaisin kesään.

Aina, kun matkustaa muualle, miettii, voiko kaikkiin maisemiin tottua. Me ainakin jaksoimme päivästä toiseen ilahtua, innostua ja hämmästellä ääneen kaikkea näkemäämme. Enkä minä toisaalta ole Turkuunkaan kyllästynyt. Joka kerta, kun kävelen jokirannassa, ajattelen, että siellä on todella kaunista. Harmaudesta, sateesta ja marraskuusta huolimatta.

Minun piti julkaista blogipostaus nimellä ”Kiven sisässä Yhdysvalloissa” ja kerätä hurja määrä klikkauksia, mutta lopulta otin liian vähän kuvia kiven sisässä. Toki ne muutamat Instagramissa julkaistut kuvat saivat aikaan kysymyksiä, että eikö siellä ollut hämähäkkejä. Ei ollut, tarkistin toki. Hämähäkeistä ja muista ötököistä voin kertoa kauhutarinoita jossain muussa postauksessa. Nyt täytyy keskittyä fiilistelemään muistoja lämmöstä.

Oi Utah, kyllä sinäkin kaunis olet. Pakko se on myöntää.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

 

USA Road Trip 2017: Bryce Canyon

Bryce Canyonin kansallispuisto – eli tuttavallisesti sanottuna pötkyläpaikka – oli seuraava kohteemme Utahissa.

Minulle tuli lyhyen kävelyn jälkeen huono olo todennäköisesti edellispäivän jokikävelyn jäljiltä, joten päätin, etten mene kävelemään kanjonin pohjalle, vaan jään loungeen lukemaan kirjaa.

Kansallispuistojen loungeista tuli meidän reissulla tietynlainen vitsi, koska kävimme niissä yllättävän monta kertaa siitä huolimatta, että leiriydyimme varsin luonnonläheisesti, emmekä ole sellaista perinteistä lounge-kansaa.

Kävi kuitenkin niin, että söin auton takapenkillä melkein pussillisen popcornia ja totesin, että olo on parempi. Täten voin todeta, että ei ole sellaista kipua, johon annos popcornia ei auttaisi.

Päätin lähteä Ellan ja Christianin mukana kävelemään vähän matkaa. Lopulta päätin kävellä koko reitin, vaikka kanjoniin alaspäin kävellessäni mietin, olenko hullu. Väistämättä mielessä pyöri vain se, että miten sieltä ikinä jaksaa kiivetä takaisin ylös. Täytyy siis huomauttaa, että kuntoni ei todellakaan ollut järin hyvä talven ja kevään sairastelun jäljiltä.

Kanjonin pohjalla meitä odotti söpö ja suhteellisen kesy maaorava. Vähän taisin jopa sitä säikähtää, koska olenhan reipas partiolainen, joka pelkää myös mm. epämääräisen näköisiä etanoista. Tässä vaiheessa en edes tiennyt, että oravan pitävät aivan järkyttävää meteliä. Myöhemmin reissulla yksi orava raivosi minulle polun varrella, ja pari oravaa huusi aina aamuisin leirintäalueella. Ihme elämöitsijät!

Nuo punaiset kivipötkylät ovat kyllä valtavan kauniita ja erikoisia! Niiden seassa kävellessä tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun alkuperäiskansan unohdetussa valtakunnassa. Jälleen kerran voin todeta, että luonto on ihmeellinen.

Karu kauneus hymyilytti ja uuvutti. Jaksoin kuin jaksoinkin kiivetä takaisin huipulle, mutta kyllä se jonkinlaiselta äärikokemukselta siinä vaiheessa tuntui. Ei kuitenkaan kaduttanut. Kannatti ehdottomasti lähteä kävelemään pötkylöiden ihmeelliseen maailmaan!

Pakko laittaa loppuun kuva tämänkin kävelyn jälkeisestä palauttavasta ateriasta. Tilasin gluteenittoman hampurilaisen ranskalaisilla. Näppärä ratkaisu tuo avokado!

Herkkua oli sekä Bryce Canyon että hampurilaisateria. Suosittelen.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

USA Road Trip 2017: Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Ensimmäisenä päivänä Utahissa menimme Zionin kansallispuistoon ja päistikkaa jokeen! No ei sentään. Ensin sinne piti matkustaa autolla ja parilla eri bussilla. Eikä kyseessä oikeastaan ollut edes joki, vaan kanjoni.

Utahissa tuli heti sellainen olo, että siellä on mormoniuskonto hyvin vahvana osana kulttuuria. Mormonin kirjat olivat korvanneet tutummat Raamatut majoituspaikoissa ja polygamiasta vitsailtiin mm. paikallisen oluen etiketissä.  Ei siis ole ihme, että Utahissa kansallispuistokin on nimetty Siionin mukaan.

Kyllä kansallispuisto oli toki myös erittäin kaunis! Oli mukavaa nähdä vihreyttä ja vettä Arizonan kuivuuden jälkeen.

Ensimmäinen ajatukseni Utahin maisemista oli, että ne ovat vaaleanpunaisia ja omituisia. Se ajatus pysyi oikeastaan koko matkan ajan. Oli tosi outoa huomata, että maisemat vaihtuivat miltei heti, kun ylitimme osavaltion rajan. Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsi, että Yhdysvaltojen sisällä on ikään kuin monta täysin erilaista maata.

Vedessä käveleminen oli minulle ihan uusi kokemus. Alku oli haparoiva ja pelkäsin liukastuvani kiviin. Onneksi vaelluskenkäni olivat hyvät! Kanjonissa kulki paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Toisilla oli paremmat varusteet kuin toisilla, mutta kaikki pärjäsivät. En tainnut nähdä kenenkään kaatuvan. Osalla oli mukana keppi, ja siitä olisi kieltämättä ollut hyötyä, jos olisi halunnut kulkea nopeammin.

Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta, kävelin hitaasti omaan tahtiini. Vaikka kanjoni oli täynnä muita ihmisiä, oli kokemus minulle yksi reissun parhaista. Keskityin vain omaan kävelyyni ja nautin kaikessa rauhassa upeista maisemista.

Vedessä kävely sai aikaan hirmuisen nälän, joten päädyimme syömään kansallispuiston ravintolassa. Mikäs sen parempi treenin jälkeinen ateria kuin pihvi ja ranskalaiset? Salaattiahan ei olisi tarvinnut olla lainkaan, hahah.

Kotimatkalla näimme paikallisia vuohia tien vieressä ja ylittämässä tietä. Yhdysvalloissa vuohetkin ovat erilaisia. Näky kruunasi todella mukavan päivän! Loppuillan lepäsin ja nautin mökkimme varsin suomalaisista maisemista.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa