Miltä ekstrovertista paritanssijasta tuntuu sosiaalinen etääntyminen?

Minä tanssin West Coast Swingiä. West Coast Swing on paritanssi, jossa pareja vaihdetaan tunnilla ja bileissä koko ajan. Minulle parasta tanssimisessa on ehdottomasti bileet, joissa voi tanssia usean ihmisen kanssa ja nauttia siitä, miten voi virrata tanssilattialta musiikin mukana biisistä toiseen. Tärkeää on tietenkin myös tanssiyhteisö, jonka myötä olen saanut elämääni ihmisiä ympäri Suomen.

Minä olen ekstrovertti. Haluan nyt heti sanoa, että ekstrovertti ei tarkoita suinkaan sitä, että olisin puhelias höpöttäjä. Sitä en ole. Ekstrovertti tarkoittaa sitä, että minä saan energiaa ja inspiraatiota, kun olen ihmisten seurassa. Yksin kotona oleminen on välillä kivaa, mutta saatan viettää päiviä ihmisten seurassa ennen kuin kaipaan aikaa ilman ihmisiä.

Miltä tämä tämän hetkinen täysin välttämätön sosiaalinen etääntyminen sitten tuntuu minusta? No. Aivan paskalta.

Sanoin aamulla ystävälleni, että tämä on pahempaa kuin kokemani kodittomuus Venetsiassa, kokemani suhde narsistin kanssa tai kokemani suhde alkoholistin kanssa. Tämä on pahempaa kuin mitä olen koskaan aiemmin kokenut.

On järkyttävää, että virus voi iskeä ja lamaannuttaa käytännössä koko maailman. On huoli taloudesta, on huoli yrittäjistä, on huoli yhdistyksistä, on huoli riskiryhmistä.

Sen lisäksi kun ajattelen sitä, etten voi tietää koska pääsen takaisin ihmisjoukkoihin, olostani tulee voimaton ja ajatteluni muuttuu pelkäksi mustaksi möykyksi. Joudun olemaan tuntemattoman ajan yksin, sosiaalisesti etäällä.

Ajatus siitä, että voin olla kotona, katsoa tv-sarjoja, katsoa leffoja, lukea kirjoja, rauhoittua ja nukkua vaikka kellon ympäri viikonloppuna, on toki ihan mukava. Ainut ongelma on siinä, että se ei ole oma valintani. Teen niin, koska minun täytyy.

Suomi on introverttien maa, jossa oma reviiri on laaja, toisten ihmisten seurasta ei niin välitetä ja kotona on hyvä olla. En minäkään siitä iholle tulemisesta välitä, mutta ihmisistä minä todellakin välitän.

Se onkin se syy, miksi jaksan ottaa toisiin ihmisiin sosiaalista etäisyyttä. En voi toimia itsekkäästi ja valita, että minun elämäni olisi jonkun toisen elämää tärkeämpi. Kun minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotona ja harrastaa kotona, niin minun velvollisuuteni on tehdä niin – oli tämä sitten omasta mielestäni miten paskaa tahansa.

Ja mitä minä teen, kun ahdistaa? Tietenkin kirjoitan. Niin ja täytän kalenteriani asioilla, joita voin tehdä yhdessä mutta etäällä. Loppujen lopuksi olenhan minä. Ekstrovertti sitten vaikka WhatsAppissa, jos tilanne niin vaatii!

Niin ja aina, kun on elämässäni suuri kriisitilanne, juon samppanjaa.

Published by

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s