USA Road Trip 2017: Toinen leiriyö Dillonissa

Me yövyimme heti perään toisen yön leirintäalueella, mutta eri leirintäalueella.

Näin vuoden jälkeen alkaa muistot ja ajatukset leirintäalueista ja pikkukaupungeista sekoittua – oikeastaan ne sekoittuivat jo siellä reissussakin.

Onneksi puhelin tunnistaa sijainnin ja kertoo, että vietimme toisen yön Dillonissa.

Tämä leirintäalue piirtyy mieleeni siten, että se oli rauhallinen ja siellä oli reissun kauneimmat näköalat suoraan leiripaikkamme vieressä.

Minulle telttapaikkaa valitessa oli – tietenkin – tärkeää, että siitä on järkevä kävelymatka vessoille. Käytännössä vessat olivat melkein aina vapaat, koska suurimmalla osalla leirintäalueen asukkaista oli isot asuntoautot, joissa oli oma vessa.

Leirintäalueiden vessat olivat aina siistit. Varustelu vaihteli. Joskus oli vesivessa, joskus ei. Sitä ei oikeastaan voinut päätellä leirintäalueen ulkonäön perusteella, millainen vessa on kyseessä. Siistejä ne oli joka tapauksessa aina – ja aina oli vessapaperia! Kuljetin kuukauden melkein turhaan aivan jättimäistä määrää vessapaperia autossamme.

Maisemat ihan telttojemme vieressä.

Kävimme läheisessä pikkukaupungissa. En muista siitä mitään. Todennäköisesti söimme tai kävimme kaupassa.

Yksi hassu muisto jostain pikkukaupungista matkamme varrella on mielessäni. Kun olimme olleet yön tai kaksi leirintäalueella, ajoimme läheiseen kaupunkiin. Halusimme mennä syömään, mutta emme ulkoiluvaatteissa. Tästä syystä vaihdoimme vaatteet sutjakasti parkkipaikalla ennen kuin lähdimme etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Hihitimme keskenämme, että eipäs tiedä ihmiset, että tulimme suoraan metsästä.

Sinä iltana tuijottelimme auringonlaskua ja maistelimme vähän siideriä tai olutta. Maisemat kelpasivat juuri ja juuri.

Ihan älyttömän kaunista.

Ja kun aurinko laski, kömmimme telttoihimme ja yritimme saada unen päästä kiinni.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

USA Road Trip 2017: Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Minulla oli aika vähän toiveita Road Tripin suhteen etukäteen. Yksi toive oli kuitenkin se, että kävisimme viinitiloilla. Lähdimme Deltasta kohti vuoria ja alkumatkasta pysähdyimme parille viinitilalle.

Viinitilalla omistajat esittelivät viinejä. Erilaisten viinien maistaminen maksoi 5-10 dollaria, mutta jos osti viiniä mukaan sai maistelun ilmaiseksi tai edullisemmalla. Käytännöt vaihtelivat viinitiloittain.

Stone Gottage Cellars oli sympaattinen pieni paikka, jossa viininmaistelijoita varten oli hankittu viinitarhan laitaan bajamaja.

Samalla alueella oli useita eri viinitiloja, ja samaan aikaan viinejä maistelemassa oli ihmisiä, jotka kiersivät viinitiloja polkupyörällä. Se olisi ollut varmasti tosi mukava pyöräretki!

Jos suunnittelet viinimatkaa tuohon suuntaan, niin lisätietoja North Fork Valleyn viinitiloista voi lukea täältä: http://westelksava.com/

Meidän matkamme jatkui kohti vuoria. Ella ja Chrisu olivat koko alkumatkan puhuneet siitä, että osa öistä nukutaan leirintäalueella. Jännitin sitä vähän, koska en tiennyt yhtään, mitä odottaa.

En halunnut raahata Suomesta mukaani telttaa, joten ostin Walmartista edullisimman mahdollisen teltan leiriyömajakseni.

Matkan varrella pysähdyimme Carbondalessa, joka oli söpö pieni kaupunki.

Road Tripillemme oli tyypillistä, että pysähdyimme jossain joko lounaalla tai hakemassa kahvia. Samalla kävelimme jonkin aikaa ihmetellen kaupunkia, johon olimme päätyneet. Se on muuten erikoista, miten ”coffee to go” muodostui ihan perusjutuksi jokaiselle päivällemme. Niin sitä ihminen imee kulttuurin itseensä, hehee.

Alusta asti olimme sitä mieltä, että Colorado on ihana!

Kuljimme Aspenin kaupungin ja metsien ohitse. Aspenissa on yksi tunnetuimpia laskettelukeskuksia ja koko alue on erityisesti rikkaiden ihmisten suosiossa.

Niin. Karhut. Niistä oli ollut kyllä puhe, mutta kyllä nuo varoitustaulut silti vähän yllättivät.

Kaikki ruoka ja vesi piti pakata karhukaappeihin aina, kun niitä ei käyttänyt. Karhukaappi on siis kaappi, jonka saa sillä tavalla lukkoon, ettei karhu osaa sitä avata.

Teltaan ei saanut viedä mitään tuoksuvaa, eikä saanut yöpyä samoissa vaatteissa, missä teki ruokaa. Me olimme näiden ohjeiden kanssa tosi tarkkoja, koska emme halunneet ottaa riskiä. Käytännössä minulla oli teltassa vain yövaatteet, makuupussi, makuualusta, kirja, kännykkä ja taskulamppu. Kaikki muu oli karhukaapissa tai autossa.

Joissain ohjeissa sanottiin, että autoonkaan ei saisi jättää mitään tuoksuvaa, mutta kyllä meillä siellä saattoi olla esimerkiksi aurinkorasvaa ja muuta kosmetiikkaa. Ruuat kyllä pakkasimme aina karhukaappiin.

Leirintäalue on osittain erilainen käsite Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Tämä ensimmäinen leirintäalue oli käytännössä tien varrella metsässä oleva alue, johon oli varattu muutama auto- tai telttapaikka. Yhdysvalloissa ei ole jokamiehen oikeuksia, joten sen suhteen tulee olla tarkka, missä yöpyy.

Tällä leirintäalueella ei ollut henkilökuntaa, joten maksu jätettiin postilaatikkoon. Leirintäalueyöt maksoivat paikasta riippuen 20-30 dollaria/paikka. Se oli siis ehdottomasti edullisin yöpymismuoto.

Leirintäalueella oli jokaiselle oma paikka, jossa oli pöytä, grillipaikka ja karhukaappi. Joissain paikoissa karhukaapit olivat jaettuja, mutta pöytä ja grillipaikka olivat aina omia.

Yhteisiä vessoja oli muutama, ja ne olivat aina siistejä. Osassa oli käsille vesipesupaikka, osassa ei. Samoin vesipisteen suhteen oli vähän vaihtelevaa, oliko vesipisteessa oleva vesi juomakelpoista vai ei. Siksi yleensä tankkasimme kaikki kanisterit täyteen aina, kun oli juomakelpoista vettä saatavilla.

Kävimme Ellan kanssa lyhyellä iltakävelyllä tutkimassa leirintäalueen läheisiä maastoja. Olimme erittäin hämmentyneitä siitä, miten vihreäksi ja metsäiseksi maisemat olivat muuttuneet. Aavikko oli takanapäin.

Aamupäivällä viinitilalta ostettu tuliainen korkattiin tuomaan rohkeutta ensimmäiseen yöhön karhujen mailla.

Kotoisia kasveja bongattu!

Behind the scenes: Näin tehdään kuvia blogipäivityksiin!

Ilta päättyi makkaranpaistoon. Auringon laskettua leirintäalueella oli täysi pimeys, joten ei auttanut muu kuin kömpiä telttaan ja nukahtaa.

 

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon