Budapest: Gellértinvuori

budapest city view

Ensimmäisenä päivän Budapestissa mietimme, jaksammeko  kiivetä kukkulalle – tai tarkemmin sanottuna vuorelle. Päätimme yrittää. Ainahan voisi lähteä alaspäin, ellei jaksaisi ylös asti.

girl with a yellow scarf and budapest

Arjen väsyttämät – mutta muuten tarmokkaat – naiset lähtivät kiipeämään. Kannatti lähteä, koska jo matkalla oli kauniit maisemat. Maisemia ihastellessa oli hyvä pysähtyä valokuvaamaan.

budapest and bridge full of cars

Budapest on persoonallinen kaupunki. Se on kaunis ja rosoinen. Se on vilkas ja hiljainen. Se on omalla tavallaan hyvin lumoava.

path

Meille osui ehkä alkukeväät kauneimmat hetket maaliskuussa. Aurinko alkoi helliä talven jäljiltä, mutta luonto oli vielä unessa.

girl with a yellow scarf

graffiti and three girls

Sanoin ystävilleni, että heidän värinsä sopivat hyvin tähän taustaan.

tonava and view of Budapest

budapest city wiew

three girls and budapest city view

three girls are taking group selfie

Budapest sopi meille hyvin. Maisema oli melkein yhtä kaunis kuin naiset.

man who struggles with dragon

statue and sky

statue and sky

Kyllä me pääsimme sinne kukkulan laelle asti, eikä se matka ollut edes raskas tai erityisen pitkä. Jostain syystä muuten melko sporttiset naiset olivat epäileväisiä oman jaksamisensa suhteen. Ehkä se oli se lomalaiskuus, joka meinasi ottaa vallan.

Kannatti kuitenkin ottaa ensimmäiset askeleet ylöspäin. Kiipeämisessä on se hauska puoli, että kun lähtee ylös, ei malta lopettaa kesken. Täytyy kiivetä aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes on huipulla.

two girls are drinking beer and sitting on the stairs

two girls are sitting on the stairs in front of the city view of budapest

Huipulla myytiin olutta ja siideriä ja viiniä ja..mitä sitä nyt ihminen urheilusuorituksen jälkeen palautumiseen tarvitseekaan.

Koska oli paikallisesta näkökulmasta vielä talvi, oli kukkula hiljainen. Saimme rauhassa istua kuvassa olevilla portailla tunnin tai kaksi. Se oli meidän palautumisemme kannalta tärkeintä.

Kuten sanoin ennen reissua: ”Odotan eniten sitä, että mä näen teidät ja voidaan  vaan olla ja jutella kaikista asioista.” Niin me teimme. Neljä naista kolmesta eri kaupungista.

Välillä täytyy lähteä kauas voidakseen olla lähellä.

Lue myös:

Budapest: Budan linna ja Baltazár

Budapest: Majoitussuositus

Neljän naisen rentouttava viikonloppu Budapestissa

7 + 1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Beakers

1. Hyödynnä Berliinin ihanat aamiaispaikat.

Autan vähän valinnassa ja kerron kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on Beakers. Siellä on kattava menu, josta saa valita itselleen sopivan kokonaisuuden. Aamiaisseurueemme tilasi mm. munakasta, omenapannukakkuja, hedelmäsalaattia, kuohuviiniä ja capuccinoa.

Breakfast, eggs

Aamiainen, munakas, pannukakut, appelsiinimehu, kahvi

Kuten kuvista näkyy, myös annosten ulkonäköön on panostettu. Lisätietoja Beakersista: http://www.beakers.de/en/about-us/

Spreegold

Toinen hyvä vaihtoehto on Spreegold.

Tosin alkuun täytyy varoittaa, että tässä aamiaispaikassa ei tunneta palvelua. Ruuat tilataan tiskiltä, juomat noudetaan omasta pisteestään ja ruuat haetaan vähän turhan pitkän odotusajan jälkeen omasta pisteestään. Siinä odottaessa oli suomalaisellakin hermot kireällä.

Mutta miksi tämä on silti hyvä vaihtoehto? No siksi, koska siellä on hyvä valikoima terveellistä ruokaa. Gluteenitonta leipää ei valitettavasti ollut, mutta siellä on useita vaihtoehtoja esimerkiksi paleo-ruokavaliota noudattaville.

Itse join jotain paleo-super-jääteetä ja tunsin oloni kovin hyväksi ihmiseksi! Lisätietoja Spreegoldista: https://www.spreegold.com/en/

Prater garten

2. Mene Biergarteniin eli ulos oluelle

Olut on yksi asia, joka Saksasta tulee ensimmäisenä mieleen. Kannattaa siis hyödyntää paikalliset kaljapuutarhat.

Bratwurst

Me olimme Prater Biergartenissa, joka oli kätevän kävelymatkan päässä Beakersista.

Olut ei ollut ainut vaihtoehto, vaan tarjolla oli myös viiniä. Niin ja tietenkin makkaraa! Minulle naurettiin, kun halusin makkarani ilman sämpylää. Itse lähinnä naureskelen tuolle sämpylälle. Sehän on vaan joku pidike, josta makkaraa pidetään kiinni!

Lisätietoja Prater Biergartenista: https://www.pratergarten.de/en/

3. Syö perinteistä saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa

Ihan jo siksi, että sisustus on näkemisen arvoinen!

Juuri tämän ravintolan ruokalista ei juurikaan puhutellut minua. Pihvi oli ihan ok, mutta parempaakin olen syönyt. Parasta annoksessa olivat nuo hauskat perunat!

Asiakaspalvelu oli asiakkaanmukaista! Neiti E pyysi lisää maitoa ja sitä hän sai – ihan niin paljon kuin vaan halusi.

En linkitä tätä ravintolaa, koska parempiakin vaihtoehtoja varmasti on.

4. Pukeudu hassusti!

Berliinissä voi omaksua itselleen ihan minkä identiteetin vain haluaa. Sillä ei ole merkitystä. Kaikki hyväksytään.

Yhdellä reissullahan minusta kuoriutui hyvin, hyvin syvälle piilotettu jalkapallofani!

5. Kävele ja katsele ympärillesi

Berliinin katukuva on täynnä kaikenlaista nähtävää ihan laidasta laitaan. Suosittelen ehdottomasti, että metrojen ja s-junien lisäksi kävelet paikasta toiseen. Silloin näkee kaupunkia ihan eri tavalla kuin joukkoliikennevälineissä istuessaan.

Gorki

Berliinissä on kiva nähdä, miten ihmiset kokoontuvat miltei mille tahansa nurmikolle hengailemaan – ja niitä nurmikoita on paljon!

Brlo beer olut

6. Käy Brlossa

Tämän vinkin luin Mondosta, ja tämä paikka on myös Berliinissä asuvan ystäväni yksi kantapaikoista. En ihmettele, miksi.

Maistoin heidän oluitaan maistelulaudan verran. Totesin, että heidän Berliner Weisse oli erittäin hyvää!

Fritz cola

Jäätelö

Sieltä saa myös paikallista cola-juomaa ja luomujätskiä! Niin ja toki ruokaa, joka ei ole ihan tavallista pubiruokaa. Lisäksi sisätiloissa on ravintola.

Yksi hieman ärsyttävä puoli on se, että kaikki nämä asiat pitää ostaa eri tiskiltä. Siksi kannattaakin oman seurueensa kanssa koordinoida tilauksia siten, että jokainen hoitaa kaikkien tilaukset yhdellä tiskillä ja toinen toisella. Tällöin kaikkien ei tarvitse erikseen jonottaa jokaiselle tiskille.

Miljöö on erittäin viihtyisä.

Lisätietoja Brlosta: http://brlo-brwhouse.de/en/

7. Mene puistoon!

Berliinissä on paljon puistoja, joissa paikallisetkin tykkäävät viettää aikaansa. Valitse itsellesi sopiva ja nauti.

+1 Mene sunnuntaina Mauerparkiin

Tälle aiheelle olen omistanut ihan kokonaisen blogipäivityksen. Lue se tästä.

Lisäksi:

Minulla on myös yksi majoitusvinkki, mikäli persoonallinen hostelli kiinnostaa. Lue se tästä.

Parasta Turussa, osa 4: TOP 3 Fine Dining

Välillä on ihanaa suhtautua syömiseen elämyksenä. Turussa on paljon hyviä ravintoloista. Nyt kerron suosikkini Fine Dining -ravintoloista. Näitä kaikkia suosittelen lämpimästi.

Sija 1: Ludu

Ludu on ensimmäinen valintani, jos haluan nauttia ihanan illallisen. Ruoka on todella hyvää, palvelu on erinomaista ja miljöö on miellyttävä. Molemmilla kerroilla, kun olen ollut Ludussa, on soitettu live-musiikkia. Se ei ole kuitenkaan aiheuttanut liikaa melua, vaan pelkästään tunnelmaa.

Pidän erityisesti heidän asenteestaan erikoisruokavalioiden suhteen. Jos pöytäseurueen jollain jäsenellä on erikoisruokavalio, mukautetaan maistelumenu koko seurueen osalta siten, että kaikilla on samantyyppistä ja samannäköistä ruokaa. Tällöin erikoisruokavaliota syövälle ihmiselle tulee olo, että hän todellakin syö samaa ruokaa muiden kanssa.

Toinen minuun vaikutuksen tekevä asia on se, että maistelumenuun yhdistetyssä viinimenussa on yksi samppanja. Se kruunaa ylellisen ruokakokemuksen.

Sija 2: Kaskis

Turun ravintoloista ei voi puhua mainitsematta Kaskista. Pöytävarauksiin on jatkuva monen viikon jono, joten illallinen pitää suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Varauskalenteri on avoinna aina kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin.

Kaskiksen ruoka on täysin ainutlaatuinen kokemus. Kuvassa on heidän versionsa hernekeitosta. Olen aina inhonnut hernekeittoa syvästi, mutta tästä hernekeitosta tottakai tykkäsin ja paljon. Heidän ruoka-innovaationsa ovat omaa luokkaansa.

Kaskiksen miinuspuoli on miljöö, joka on todella meluisa. Vaikka olimme illallisella kahdestaan, niin välillä oli vaikea kuulla toisen puhetta. En tiedä, miten seurueet pärjäävät. Toisaalta, jos haluaa keskittyä vain ruokaan, eikä keskusteluun, niin se onnistuu mainiosti.

Sija 3: Smör

Smörissä kaikkein suurimman vaikutuksen tekee palvelu. Meitä palvellut tarjoilija otti meidät ja erikoisruokavaliot vastaan todella hyvin. Palvelusta huokui aito innostus ruokaa, viinejä ja meitä kohtaan.

Ruoka on myös erittäin hyvää. Olen syönyt sekä maistelumenun että kolmen ruokalajin illallisen. En tosin samalla kertaa. Kolmen ruokalajin illallisen jälkeen olin hyvin ravittu ja onnellinen.

Miljöö on kiva, koska tilaa on paljon. Tiistaina alkuillasta saimme keskustella varsin rauhassa keskenämme aiheesta kuin aiheesta, kun toinen seurue laitettiin istumaan kauas meistä. Hahah!

 

Lue myös Parasta Turussa -sarjan muut kirjoitukseni:

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Parasta Turussa, osa 3: Ruissalo

ruissalo1ruissalo2ruissalo3

Aina, kun käyn Ruissalossa, mietin, miksi en käy siellä useammin. Ruissaloon pääsee autolla, bussilla, pyörällä ja kesällä jopa vesibussilla. Kerran olen myös kävellyt Ruissalosta kotiin, mutta en varsinaisesti suosittele sitä. Kannattaa saapua jollain nopeammalla tavalla ja säästää käveleminen Kansallispuiston kauniisiin maisemiin. Ruissaloon on Turun keskustasta vajaan 10 kilometrin matka, joten sinne piipahtaa hetkessä.

ruissalo4ruissalo5ruissalo6ruissalo7

Päätin tänään käydä Ruissalossa kävelyllä, koska kauan kaipaamani aurinko kurkisti pilvien raosta, eikä minulla ollut tälle sunnuntaille mitään muita suunnitelmia. Ilokseni Ruissalossa oli paljon muitakin ihmisiä ulkoilemassa. Pakkasta oli -6, mutta auringossa tuntui silti lämpimältä.

ruissalo8ruissalo9ruissalo10

Kuten sanottua, Ruissalossa tulee käytyä liian harvoin. Sinne liittyy kuitenkin paljon muistoja, joita tänään kävellessäni mietin. Jostain syystä Ruissalo on sellainen paikka, johon mennään yhdessä jostain muualta tulevan kaverin kanssa – se ei kuulu millään tavalla minun normaaliin elämääni. Viime syksynä kaveri oli pitkästä aikaa Turussa ja kävimme syömässä eväitä Ruissalossa.

ruissalo11ruissalo12

Yksi Ruissaloon liittyvä muisto on vuosien takaa, kun olin ihastunut erääseen mieheen. Yhtenä iltana päätimme lähteä Ruissaloon pyöräilemään, vaikka kello taisi olla jo kymmenen tai yksitoista. Silloin oli syksy ja tuntui, kuin olisimme pyöräilleet suoraan Tim Burtonin leffaan. Niin kauniilta ja erikoiselta näytti yöllä valaistu pyöräreitti puiden välissä.

Pyöräretken päättyessä meren rantaan pysähdyimme katselemaan öisiä maisemia ja juttelemaan monen tunnin ajaksi. Seuraavana aamuna saattoi vähän väsyttää töissä, mutta se oli sen arvoista. Kyseinen mies viipyi elämässäni vain vähän aikaa, mutta se oli merkityksellistä.

Toki tänään mietin, että miksi niin usein parisuhteeni ovat alkaneet keskinäisten traumojen tai menneisyyden epäonnistumisten jakamisesta. Miksi se onnistuisi sillä kertaa, jos lähtökohtana on pettymykset ja turhat toiveet?

Viime kuukausien aikana olen tehnyt pitkää ja loputtomalta tuntuvaa itsetutkimusmatkaa. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on se, että tämä hetki määräytyy tulevaisuudesta – ei menneisyydestä – käsin. Kaikki on mahdollista ja kaikki on vielä edessäpäin. Sitä ajatusta ei ole aina kovin helppo toteuttaa. Menneisyydessä vellominen on helpompaa ja tutumpaa.

Aika usein luonto on se paikka, jossa ihmisen on kaikkein helpoin pysähtyä ajattelemaan.

ruissalo13ruissalo14

Ruissalossa on tosi hyvät grillipaikat. Niitä on monta, joten ei ole pakko edes olla suomalaiselle kiusallisella tavalla sosiaalinen, vaan voi vallata oman grillin. Sen ainoan kerran, kun olen ollut siellä grillaamassa sosiaalisuus kyllä auttoi, koska saimme käyttää edellisen grillaajan hiillosta ja puita.

ruissalo15

Niin ja se Ruisrock. Ruisrockissa on taikaa, sillä silloin on aina aurinkoista ja kuumaa – ainakin osan ajasta. Toki muistan sen Ruisrockin, kun koko sunnuntain satoi. Olimme pukeutuneet kertakäyttösadetakkeihin ja joimme viiniä anniskelualueella pöydän alla. Eput soittivat viereisellä lavalla. Jos se ei ole suomalaista festaritunnelmaa, niin ei mikään!

Ruisrock on täynnä hyviä muistoja ja hauskoja ihmisiä. Kävimme Tiia-siskon kanssa Ruisrockissa monta vuotta putkeen, ja vaikka olisimme olleet tunteja erossa, löysimme toisemme aina automaattisesti, kun oli kotiinlähdön aika.

Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu pulahtaa kesken festareiden mereen uimaan. Se oli hauskaa ja viilensi hetkeksi! Festari-ihastuksia? Kyllä ja useita yksien festareiden aikana! Ruisrcock on sinkun parastaa aikaa, hahah.

ruissalo16

Luonnon äärellä ihminen on pieni.

ruissalo17ruissalo19ruissalo20

Ruissalossa oleva kasvitieteellinen puutarha on yksinkertaisesti ihana! Näet kasveja, joita ei muualla Suomessa kasva ja saatat myös törmätä outoihin taideteoksiin.

ruissalo21ruissalo22

Kasvitieteellisessä puutarhassa on kasveja sekä ulkona että sisällä. Kummallakin kerralla, kun olen siellä vieraillut, olen ostanut jonkun pienen kasvin verson mukaani. Kummallakin kerralla olen tosin myös todennut, että kasvien hengissä pitäminen ei ole vahvuuteni. Nykyään tyydyn siihen, että ihailen maljakossa olevia tulppaaneja viikon kerrallaan.

Mitä tästä jutusta pitäisi oppia? No se, että jos olet Turussa, niin käy myös Ruissalossa – säännöllisesti!

Lue myös muut suositukseni Turusta:

Parasta Turussa, osa 1: Låna

Parasta Turussa, osa 2: Apteekkimuseo & Café Qwensel

USA Road Trip 2017: Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Moabiin saavuttuamme puimme pitkästä aikaa päällemme jotain muuta kuin erilaisessa maastossa kävelyyn tarkoitetut vaatteet. Ella oli saanut bloggaajaystävältään vinkin ravintolasta, jossa luvattiin todella upea näköala auringonlaskuun.

Matka ravintolaan kulki joenrantaa pitkin ja vaihteeksi ihalimme upeita maisemia ja poseerasimme niissä. Jos teistä tuntuu, että blogi-tekstini toistavat itseään, niin se on totta – me toistimme matkan aikana itseämme useaan kertaan. Unta, ajamista, maisemien ihastelemista, maisemien keskellä poseeraamista, ruokaa, ajamista, kävelemistä, maisemien ihastelemista, valokuvaamista, ruokaa, nukkumista. Tämä sama kuvio toistui joka päivä kuukauden ajan.

Kun pääsimme ravintolaan, olimme ällistyneitä. Auringonlaskunäköala ei tarkoittanutkaan sitä perinteistä näköalaa, jossa aurinko laskee. Emme nähneet auringoa, vaan näimme auringon viimeisistä säteistä eri väreissä kylpevää vettä, nurmea ja kiveä. Näky oli jälleen kerran aivan uskomattoman kaunis.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi nauttia auringonlaskun väristä juomaa!

Kuten päivämme – myös ruokavaliomme – toisti itseään. Harvassa olivat päivät ilman nachoja ja guacamolea.

Nachojen lisäksi söimme alkupaloiksi lihaa ja juustoa pienellä määrällä ei-eläintuotteita. Ja mitäpä muuta olutta sitä ihminen Utahissa joisi kuin Polygamialle omistettua!

Koska ravintola oli hieno ja pihvi oli tehty oman tilan karjasta, täytyi sitä tietenkin maistaa. Hyvää oli – tottakai.

Kokonaisuutena The Cowboy Grill oli ehdottomasti yksi kauneimpia ja ikimuistoisimpia paikkoja, joissa olen koskaan syönyt. Ravintolan yhteydessä oli elokuvanäyttely, jossa oli kuvia elokuvista ja tv-sarjoista, jotka on kuvattu Moabin ympäristössä. Näyttelyssä pyöri myös video, jossa kerrottiin eri elokuvakohtauksista.

Jos siis koskaan olet Moabissa, niin mene ehdottomasti poikkemaan tuolla!

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

USA Road Trip 2017: Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Minun oli hyvin vaikeaa ja haikeaa jättää Arizona taakse, vaikka emme olleet siellä edes kovin montaa päivää. Koska pala sydäntäni jäi Arizonaan, en voinut kokonaan antaa Utahille sen ansaitsemaa kunnioitusta. Olihan sekin kaunis, mutta se ei ollut Arizona.

Kirjoitan viisi syytä, miksi Arizonaa on helppo rakastaa.

1. Karuus ja kuivuus. Maisemat ovat karussa kuivuudessaan täysin ainutlaatuiset. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Se on hurja kontrasti, kun keskellä kuivuutta virtaa vettä. Välillä mietin, kuka oikein on aikanaan keksinyt, että tänne on hyvä muuttaa asumaan.

2. Punainen kivi. Kuvat kertokoot tarinansa.

3. Lännenelokuvamaiset maisemat. Tuntui kuin olisi hypännyt keskelle elokuvakulisseja. Näissä maisemissa olisi hyvin voinut kuvitella ratsastavansa lehmityttönä peltojen aavikolla. Toisaalta ympäristö olisi sopinut myös scifi-elokuvalle.

4. Alkuperäiskansojen historia. Navajo-heimon läsnäolo näkyi ja tuntui. Useat turistipaikat olivat navajo-heimon omistuksessa, ja heidän tekemiään tuotteita myytiin monessa paikassa. Olin vain sen verran typerä, etten ostanut mitään. Ajattelin, että saisin niitä kyllä muualtakin, mutta en saanut.

i

5. Täydellinen kontrasti kaupungeille. Arizonan kivimaisemia tuijottaessa tuntui kuin olisi voinut ajaa äärettömyyten rauhassa muilta ihmisiltä. Siellä viimeistään tajusi olevansa lomalla ja keskellä jotain aivan ainutlaatuista.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

USA Road Trip 2017: Grand Canyon

Yksi Arizonan kauneimpia maisemia tarjoaa Grand Canyon. Vierailimme Grand Canyonin pohjoispuolella. Ella ja Christian olivat olleet jo aiemmin eteläpuolella, ja monet suosittelevat pohjoispuolta sen vuoksi, että siellä on vähemmän turisteja. Siellä olikin huomattavasti vähemmän turisteja. Maisemat olivat silti yhtä kauniit.

Kanjonin äärellä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi.

Kaikki tietävät Grand Canyonin. Kaikki ovat nähneet siitä kuvia ja elokuvia. Siltikin sitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Se on valtavan iso ja kaunis! Se on myös hieman pelottava. Jotkut uhkarohkeat ottivat kuvia kielekkeen reunalla, mutta meidän seurueemme pysyi visusti riittävän kaukana reunalta.

Grand Canyon oli ensimmäinen luonnonpuisto, jossa vierailimme. Yhdysvalloissa täytyy maksaa luonnonpuistoihin sisälle. Luulimme, että joudumme maksamaan jokaisesta puistosta erikseen, mutta meille kerrottiin vuosipassista, jolla saa mennä jokaiseen luonnonpuistoon. Vuosipassi maksoi 80 dollaria, joten säästimme paljon, kun emme joutuneet maksamaan jokaisesta puistovierailusta 25-30 dollaria.

 

Täytyy tässä kohtaa sanoa, että kansallispuistojen ylläpito on esimerkillistä. Esteettömyys on otettu huomioon ja puistoissa on yleensä useita esteettömiä reittejä. Vessat olivat pääasiassa siistejä, ja niissä oli lähes poikkeuksetta vessapaperia. Roskia ei ollut missään. Kyllä siitä ylläpidosta mielellään maksoi.

USA Road Trip 2017: Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Näin matkan aikana paljon erilaisia maisemia ja erilaisia luonnonihmeitä, mutta Antelope Canyon oli niistä kaikista erikoisin ja ihmeellisin.

Tähän kauniiseen ja ainutlaatuiseen kanjoniin pääsee tutustumaan varaamalla opastetun kierroksen. Kierroksia järjestää kaksi eri yritystä, joiden oppaina toimivat navajot. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään, eikä kierroksissa ole mitään eroa.

Tutustumiskierros piti varata aikaiseen aamuun, koska kuumuuden vuoksi kanjoni saatetaan sulkea puolen päivän aikaan. Kanjoniin sisäänpääsyä joutuu odottamaan aina jonkin verran, ja varjoisaa suojaa on rajallisesti. Tämä aiheuttaa kuumuudessa ihmisille helposti nestehukan tai lämpöhalvauksen, ja tästä syystä kanjoni joudutaan sulkemaan. Meidän odottamamme 40 minuutin jonotus oli varsin kohtuullinen aika. Oppaamme myös aktiivisesti muistutti veden juomisesta.

Oppaamme oli asiantunteva ja hauska. Hän kertoi meille mm. mistä kohdasta kanjonia esimerkiksi Windows 7:n taustakuvat on napattu. Lisäksi hän auttoi mielellään valokuvaamisessa ja jopa kuvien muokkaamisessa. En edes tiennyt, että puhelimeni kamerassa itsessään on jo monta mahdollisuutta muokata kuvaa. Kiitos vaan tästä tiedosta oppaallemme! Alla oleva kuva on hänen ottamansa ja muokkaamansa.

Aika kului kanjonia kuvatessa ja ihaillessa nopeasti. Luonnon luoma kauneus on hämmentävää ja täysin ylivertaista. Sanoin Ellalle, että voisin mielelläni jäädä kanjoniin yöksi.

Aamuvierailut ovat viileämmän sään lisäksi parempia siitä syystä, että auringonsäteet osuvat kanjoniin juuri oikealla tavalla. Tällöin värisävyt ovat monipuolisimmillaan.

Aurinko häikäisi ja kuumuus iski vasten kasvoja, kun nousimme ulos. Tutustumiskierros oli ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen.

USA Road Tripin aikaisemmat päivitykset:

Parasta Turussa, osa 2: Apteekkimuseo & Café Qwensel

Tämä tuntuu siinä mielessä hieman pöljältä, koska varmaan kaikki maailman …Suomen bloggaajat suosittelevat Apteekkimuseota ja Café Qwenseliä.

No, pöljää tai ei! Se on käymisen arvoinen paikka. Siellä on ihana tunnelma ja sieltä saa todella hyvää gluteenitonta kakkua!

Ennen kakkujen ääreen vaeltamista kävimme kiertämässä Apteekkimuseon ja apteekkarin kodin. Mielenkiintoisinta oli nähdä, mitä yrttejä oli käytetty mihinkin. Osan osasimme arvata, ja osan kohdalla kauhistelimme, eikö kyseinen yritti ole myrkyllinen.

Museokierroksen jälkeen menimme Café Qwenseliin ja valitsimme herkullisista kakuista suosikkimme. Valitsemani suklaakakku oli gluteeniton ja vähälaktoosinen (vai jopa laktoositon?). Seuraksi otin kannullisen haudutettua teetä. Neiti E sen sijaan nautti raikkaasta juustokakusta ja tuoreesta raparperimehusta. Tunnelma oli varsin mummolamainen. Huomatkaa myös, miten neiti E on osannut valita puhelimen kuoren paikkaan sopivaksi.

Sateisena sunnuntaipäivänä kahvila oli myös hyvin rauhallinen. Saimme suomalaisille sopivaan tapaan itsellemme oman huoneen.

Jos siis olet Turussa ja sataa, tiedät mitä tehdä.

Ensimmäinen Parasta Turusta -kirjoitukseni kertoi Lånasta:

https://matkapaloja.wordpress.com/2017/06/20/parasta-turussa-osa-1-lana/

IG Travel Thursday: Madame Tussauds on hauska aikuisten leikkikenttä!

Kuulin matkabloggaajien Instagram Travel Thursdaysta ja mieleeni tuli, että minullahan on Amsterdamin Madame Tussaudsista hauskoja kuvia, joita en ole ihan kaikkia vielä julkaissut missään. Tänään siis tykitin ne Instagramiin!




Olin viime pääsiäisenä äidin kanssa Amsterdamissa. En ollut koskaan ajatellut, että olisin erityisen kiinnostunut vahanukeista, mutta äiti halusi mennä tutustumaan Made Tussaudsiin. Hän sanoi, että häntä on aina kiinnostanut nähdä vahanukkeja.

Ja olihan se hauskaa! Vahakabinetti on aikuisten leikkipaikka. Siellä saa hetken taas olla lapsi ja leikkiä nukkejen kanssa.

”Oi, kyllä Edward..Robert. Rakastan sinua!”


Myös äiti pääsi harjoittelemaan rakastunutta tuijotusta. Mikäs siinä Clooneyn kanssa kahvihetkellä ollessa!

OMG HOT! Uskokaa tai älkää, minä aloin katsella James Bondia vasta Daniel Craigin myötä. Kun hän lopettaa Bondin uransa, voin minäkin lopettaa Bondien katsomisen.

Pidän myös jonkinlaisena saavutuksena sitä, että olen pitänyt vuosijuhlissa puheen miehille ja saanut siihen sisällytettyä sekä James Bondin, että sanat omg hot.


No, koska minä en ole Mona Lisa.

Sen sijaan voisin viedä ET:n kotiin. 90-luvun UFO-villityksen aikaan luvattiin, että ET:n näköiset avaruusoliot tulevat maan päälle. Ei ole vieläkään näkynyt. Ehkä he tykkäävät mieluummin olla kotona.

Hetken sain olla kuningatar. Jos saisin päivän hallita maailmaa, niin antaisin kaikille enemmän ymmärrystä. Ymmärrystä sekä toisia ihmisiä että omaa itseään kohtaan. Se helpottaisi kaikkien elämää merkittävästi. On ihan ok olla juuri sinä, mutta on myös ihan ok olla minä.

Kierroksen lopussa tapasin paikallisen kuuluisuuden Vincent Van Goghin. Gogh on lempitaiteilijani, ja ensimmäisellä kerralla Amsterdamissa vierailin hänen taidemuseossaan. Se oli todellakin vierailun arvoinen paikka. Goghin taide on erittäin kaunista.

Oliko Madame Tussauds sitten vierailun arvoinen paikka? No oli tottakai! Nukeilla leikkiminen on aina suositeltavaa.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Vagabonda ja Skimbaco.