Huomasin, että olen syönyt Roomassa sellaisissa paikoissa, joissa haluaisin syödä uudelleenkin. Tässä seuraa suositukseni ikuiseen kaupunkiin! Kaikki ovat vähän eri puolilla Roomaa, joten merkitsen ne paikan mukaan.
Mainio pieni ravintola lähellä Fontana di Treviä
Ihan Fontana di Trevin lähellä on Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”. Siellä on erinomaista ruokaa ja paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt! Ensimmäinen vierailu jäi minulle niin hyvin mieleen, että seuraavalla kerralla halusin ehdottomasti taas syödä siellä. Turistialueilla on yleensä vähän tuurista kiinni, löytääkö hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan, joten tämä on todellinen helmi!
Ravintola on osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6.
Hyvä ja rauhallinen ravintola Campo de’Fiori -aukiolla
Campo de’ Fiorilla riittää ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Yleinen periaatteeni matkustaessa on, että vältän ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Siksi päädyimme syömään Verso Serassa, joka on vähän piilossa mutta kuitenkin ihan Campo de’Fiorin vieressä.
Söimme lounaaksi hyvää pastaa! Italialainen ruoka perustuu muutamaan ainesosaan, jotka sopivat hyvin yhteen. Tästä syystä kannattaa aina pastaa tai pizzaa tilatessa valita joku valmis, yksinkertainen annos. Tällöin italialainen ruoka on parhaimmillaan! En todellakaan ikinä tilaisi mitään Suomesta tuttua fantasia-pizzaa Italiassa. Kyllä he tietävät minua paremmin, mitkä täytteet sopivat yhteen!
Verso Sera on osoitteessa Piazza del Biscione, 84.
Maailman parasta pizzaa Ostia Stella Polaris -rannalla
Okei, tänne lähteminen vaatii oikeasti vaivaa, koska tämä sijaitsee rannalla. Olen kuitenkin käynyt täällä kahdesti ja kokenut sekä rannalla käymisen että tämän pizzan vierailemisen arvoiseksi. Tämä on ehkä jopa maailman paras Pizza!
Ravintola on L Catari’ Ristorante Pizzeria osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido.
Aperitiivejä Trasteveressä
Kuten aiemmin kirjoitin, Trasteveressa on helppo astua harhaan ja päätyä huonoon ravintolaan. Prosciutteria Cantina Dei Papi ei oikeastaan ole ravintola, vaan aperitiivi-paikka. Sinne kannattaa piipahtaa, kun kello lyö aperitiivi! Paikassa kannattaa tosin huomioida, että se on nimensä mukaisesti hyvin lihapainotteinen.
Julkiset saunat eivät periaatteessa ole ajatuksissani ykkösenä, kakkosena eikä ehkä kymmenentenäkään, mutta kyllä minä niihin silti ihan mielelläni menen, jos joku muu keksii tämän idean.
Olin muutama viikko sitten serkkuni luona vierailemassa Helsingissä ja hän ehdotti, että menisimme Kulttuurisaunaan. Hän oli kuullut, että se on kiva rauhoittumispaikka.
Kulttuurisauna on Helsingin Hakaniemenrannassa
Kulttuurisauna sijaitsee kauniissa paikassa Hakaniemenrannassa. Olimme valinneet rauhoittumisajankohdaksi sunnuntai-illan – ja niin oli moni muukin. Saunaan ei voinut silloin vielä tehdä etukäteen varausta, joten meidät laitettiin jonoon. Miesten puolella ei tainnut olla lainkaan jonoa, mutta naisten puolella oli kuusi saunojaa ennen meitä. Odotimme vuoroamme noin 45 minuuttia.
Tauko- ja odotustilassa oli hauska kirja, joka kertoi japanilaisesta kylpykokemuksesta. Sanoin serkulle, että tämän odotusajan pitäisi olla nautinnollista.
Tunnelmallisesta tilasta huolimatta, odotus ei ollut kovin mukavaa – varsinkin, kun olin typeryyttäni ensin odottanut ulkona serkkuani, enkä mennyt suoraan sisään odottamaan saunomista.
Kun lopulta pääsimme saunaan, viihdyimme siellä kyllä ihan sulkemisaikaan asti, eli reilun tunnin.
Oliko kulttuurisauna sitten rauhoittumispaikka? No, ei oikeastaan. Se oli yleinen sauna ja siellä oli ihan normaali määrä meteliä.
Kulttuurisaunan plussat
+ Todella kaunis paikka.
+ Avanto, johon pääsee pulahtamaan erittäin kauniissa maisemissa.
+ Tunnelmallinen odotus- ja taukotila.
+ Miellyttävät löylyt, kun ensin oppii käyttämään kiuasta.
+ Mukavan pieni ja kotoisa.
Kulttuurisaunan miinukset
– Emme saaneet tietää jonotus-aikaa, eikä asiakaspalvelu muutenkaan ollut kovin kummoista.
– Suihkussa tuli ainoastaan kylmää vettä. En tosin tiedä, onko se aina niin, vai vain tuona iltana. Ilmeisesti vain tuona iltana, mutta sitä ei meille kerrottu etukäteen.
– Pukuhuoneen lattiat kastuvat täysin, koska siitä kuljetaan läpi avantoon ja saunaan.
Extrana asioita, jotka voi kokea plussina tai miinuksina:
Saimme alennusta lipun hinnasta, mutta meille ei kerrottu, miksi. Ehkä kylmän veden takia?
Tiukat säännöt: Ei yli kolmen hengen seurueita, ei alkoholijuomia.
Huomasin, että jo vuonna 2013 olen kirjoittanut Blankon lammaspastasta ylistyspuheen. Nostan sen nyt vuonna 2019 arkistoista, koska sama lammaspasta on edelleen hyvää. Tämän saa myös gluteenittomana.
Vuoden 2013 teksti:
Huom! Turkulaiset ja Turussa vierailevat: Jos ette ole olleet vielä syömässä Blankon lammaspastaa, niin menkää välittömästi.
Lammasta inhoava esimieheni kertoi minulle Blankon lammaspastasta, joka oli hänen mielestään erittäin hyvää. Mukana olleen kokkiystävän mielestä pasta oli jopa maailman parasta. Omasta mielestäni pasta oli aivan ihanaa.
Lampaan maku oli juuri oikeanlainen. Yhtä hyvää lammasta olen syönyt viimeksi vuosia sitten pääsiäisenä Italiassa italialaisen isoäidin laittamana. Tämä on taatusti paras kohteliaisuus, jonka ruoka voi saada.
Tämä ei ollut maksettu mainos. Tämä oli vilpitön ruuan ylistys.
Ensimmäinen kosketukseni Suomenlinnaan oli ala-asteella. Olimme jossain partion juhlassa ja yhtenä päivänä kävimme vierailulla Suomenlinnassa. Olin heti lumoutunut.
Seuraavan kerran hämmästyin, kun kuulin, että siellä voi asua. Wau. Ajattelin, että se olisi upein paikka ikinä asua!
En ole enää varma, ajattelenko Suomenlinnaa enää unelmieni asuinpaikkana. Ihana se on joka tapauksessa.
Suomenlinna on siitä kätevä retkikohde, että sinne pääsee kätevästi lautalla Helsingin kauppatorilta. Suomenlinnan lautta kulkee monta kertaa päivässä ja sinne pääsee HSL:n lipulla.
Suomenlinna juhannuksena
Minä olen perinteisesti kaupunkijuhannuksen suuri kannattaja. Kaupungissa on paljon helpompaa! Kaiken lisäksi siellä saa olla rauhassa, kun kaikki muut ryntäävät jonnekin muualle.
Viime juhannuksena vietin yhden päivän Suomenlinnassa.
Se oli idyllistä ja myös melko hiljaista.
Vierasvenesatamasta ostin Tin Soldier’sin erikoisversion. Se oli vähä niin kuin teiniaikojen Dark Cider, mutta ei kuitenkaan.
Bongasimme Vesikko-sukellusveneen.
Koska sää oli Suomen juhannukseksi jopa ihan kaunis, olimme varautuneet ja pidimme pienen kuohuviini-piknikin lammen rannalla. Suomenlinnassa on paljon tosi kivoja piknik-paikkoja, joten sinne voisi hyvin ottaa isommankin eväskorin mukaan.
Ei hirmu paljon suomalaisempi välipala voisi olla!
Kahvila Piper on aivan super sympaattinen paikka! Heidän ”terassillaan” on myös yksi Suomenlinnan parhaista näköaloista.
Minä pidän linnan raunioista ja ikkunoista.
Suomenlinna syksyllä
Olin äidin kanssa viettämässä viikonloppua Helsingissä ja olimme päättäneet mennä käymään Suomenlinnassa. Jännitimme vähän etukäteen, olisiko siellä liian huono sää.
Ei ollut. Kahden vierailun perusteella voin siis sanoa, että Suomenlinnassa on aina hyvä sää, vaikka muuten Helsingissä olisi ollut surkea sää!
Maisema oli vielä vihreä, mutta pihlajanmarjat paljastivat, että on syksy.
Suomenlinna on ihan oma maailmansa, jossa tosiaan asuu kourallinen ihmisiä. Voin kuvitella, että esimerkiksi taitelijat saavat tuosta ympäristöstä paljon inspiraatiota. Sitä en tosin tiedä, miten paljon turistit häiritsevät ihmisten (ja eläinten) rauhaa. Pihoissa on kyllä kyltit, joissa kerrotaan, jos kyseessä on asuinalue. Mahtavatkohan ne oikeasti pitää turistit loitolla?
Toivottavasti tämä söpö papukaija löysi takaisin kotiinsa.
Maisemat merelle ovat kuvankauniit.
Tälläkin kertaa kävimme katsomassa sukellusvenettä.
Ja tälläkin kertaa pysähdyimme Piperissa. Söimme lounaaksi kalakeittoa.
Niin ja minä latasin kännykkää, koska Suomenlinnassa on myös paljon erikoisia Pokemoneja. Helsinkiläiset Pokemon Go -harrastajat käyvät siellä säännöllisesti kasvattamassa kokoelmaansa.
Kyllä pitää mennä kivenkoloon, jos sellainen on näkyvillä!
Taidan olla liian iso hobitiksi…
Kaiken kaikkiaan Suomenlinna on aivan ihana paikka!
Mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.
Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.
Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.
Bergamo jakautuu ala- ja yläkaupunkeihin
Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.
Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat nimittäin tosi viehättäviä!
Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.
Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.
Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.
Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö näyttää.
Viehättäviä aukioita.
Kapeita kujia.
Perinteisiä patsaita.
Rakastuin Bergamon yläkaupunkiin
Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.
Tämä oli tällä reissulla minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi halusin tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.
Yöksi Bergamon alakaupunkiin
Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, menenkö bussilla vai lähdenkö kävelemään pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.
Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskustakin näytti kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.
Olin iloinen, että olin toteuttanut ajatukseni Bergamossa vierailusta. Se vain harmitti, että vierailuni oli niin lyhyt.
1. Suunnittele matkareitti etukäteen, niin saat matkasta enemmän irti. Välimatkat ovat pitkiä, joten ex tempore on vaikea lähteä minnekään.
2. Jos yövyt leirintäalueilla, varaudu lähtemään suosituimmille leirintäalueille todella aikaisin. Luovu ajatuksesta, että lomalla ei voi herätä ennen kuutta. Paikan saa menemällä paikalle, sitä ei voi varata mistään etukäteen.
3. Ota mukaan riittävästi rahaa – nähtävää on paljon ja kaikki on kallista. Yhdysvallat ei ole hyvä matkakohde pienellä budjetilla.
4. Motelleja voi varata etukäteen. Googlaamalla löytyy motellien numerot tai esimerkiksi laterooms.comista voi saada huoneita hyvään hintaan. Booking.comit ja muut sivustot, joita on tottunut käyttämään Euroopassa, eivät toimi yhtä hyvin.
5. Airbnb toimii ja tarjontaa on laidasta laitaan! Suosittelen.
6. Valitse riittävän suuri auto, jotta kaikilla on mukava olla autossa ja tavarat ja ruuat mahtuvat vaivatta mukaan. Ota huomioon, että tulet istumaan autossa paljon!
7. Ota mieluummin rinkallinen kuin matkalaukullinen vaatteita ja tarvikkeita mukaan. Kokemuksesta voin kertoa, että älyttömintä oli kuljettaa mukana jättimäistä matkalaukkua. En todellakaan tarvinnut niin paljon vaatteita.
8. Hyödynnä Walmartin tarjonta retkikamppeissa ja kaikissa muissakin hankinnoissa.
9. Mikäli et ole päässälaskun mestari, ota mukaan laskin tippien laskemista varten.
10. Ota mukaan vara-akku puhelimelle. Sen avulla kännykässä säilyy virta leirintäalueellakin.
11. Ota mukaan silkkimakuupussi. Siitä on iloa, jos majapaikan lakanat epäilyttävät tai nukut esimerkiksi jonkun tutun sohvalla.
12. Tee matkaa varten soittolista. Osallista sen tekemiseen koko road trip -porukka. Soittolistaa on mukava kuunnella autossa istuessa, ja reissun jälkeen sen kuunteleminen muistuttaa matkasta.
13. Ota mukaan kirja tai useampi. Aikaa lukemiselle on.
14. Katso ulos auton ikkunasta. Maisemat ovat pääasiassa aivan älyttömän upeat!
15. Pidä myös päiviä, kun et tee yhtään mitään. Pitkä reissu väsyttää ja välillä on hyväksi vain olla paikallaan ja lukea, somettaa tai katsoa televisiota.
16. Ota mukaan erilliset ulkoilu- ja kaupunkivaatteet, niin voit muuttaa omaa tunnelmaasi vaatteita vaihtamalla.
17. Dennis on oikeasti hyvä pysähdyspaikka. Sieltä saa hyvää lounasta.
18. Nauti joka hetkessä. Matka on taatusti ainutlaatuinen!
Neiti E on usealla Edinburghin vierailullaan löytänyt Clarinda’s Tea Roomin (69 Canongate). Kun olimme yhdessä Edinburgissa, hän totesi, että sinne täytyy joku iltapäivä päästä syömään skonsseja ja juomaan teetä. Selvä homma. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ovat skonssit.
Minulla ei vieläkään ole aavistusta, mitä ovat skonssit. Googlasin kuvan, mutta se ei valaissut asiaa. Sen sijaan tiedän, miltä Clarinda’s Tea Roomin skotlantilainen aamiainen näyttää ja maistuu.
Aamiainen oli ainut ruokalaji koko reissullani, jossa suostuin maistamaan skotlantilaista perinneherkkua häggistä. Se ei ole minun makuuni. Toisin kuin Neiti E:n, joka on suorastaan häggis-fani. Pekonit, makkara ja muna sen sijaan on tunnetusti suurinta herkkuani.
Aamiaistakin parempaa oli kuitenkin paikka itsessään. Ensimmäisellä kerralla siellä ollessamme paikalla oli hääpari, joka oli ilmeisesti syömässä hääpäivän aamiaista. Tunnelma oli samanlainen kuin jossain vanhassa mummolassa. Pieni terassi, pitsiliinoja, kauniisti maalattuja posliinikuppeja, tuoretta ruokaa ja juomaa.
Ruutuliinat servettikoreissa. En kestä. Niin söpöä.
Ihastuin paikkaan niin paljon, että vaadin, että menisimme sinne toisenkin kerran. Viimeisenä aamunamme kävimme uudelleen syömässä aamiaista. Tällä kertaa olimme sisällä.
Vaikka oli reissumme viimeinen aamu, ei tuollaisessa ympäristössä voi olla mitään muuta kuin onnellinen.
Katsokaa nyt! Kukkatapetteja, vanhoja valokuvia, kaappikello ja posliinilautasia seinällä. Täydellinen mummola-sisustus! Paitsi, etten usko kenenkään mummolassa oikeasti näyttävän tuolta.
Tällä kertaa päätin välttää häggiksen ja maistaa tuoretta sämpylää. Välissä tietenkin munaa ja pekonia. Syövätkö ne siellä Skotlannissa jotain muutakin?
Daniel’s Bakery – yllättävän hyvä hotellin ravintola
Olin muutama viikko sitten neljän päivän työmatkalla Wienissä.
Ensimmäisenä iltana hain lähimarketista evästä, jonka nautin hotellihuoneessa. Saman tein myös kolmantena iltana. Ei voi siis sanoa, että työmatkailu olisi aina kovin hehkeää – vaikka on siinä tositv:n tuijottamisessa väsyneenä hotellihuoneessa myös toki oma viehätyksensä.
Toisena iltana olin kuitenkin niin reipas, että lähdin TripAdvisorin suositusten perusteella suuntaamaan kohti Urban Stay Danielin Daniel’s Bakerya. Kyseessä on hotellin ravintola, mutta varsin persoonallinen sellainen.
Sisustus ravintolassa oli vihreä, freesi ja kodikas – kaukana siis mistään öky-glamourista, johon voi jossain muualla Wienissä törmätä.
Ruokalistan kaikki vaihtoehdot kuulostivat houkuttelevilta.
Menu kertoi havainnollisesti, mistä kohtaa lehmää mikäkin pihvi on tehty. Siinä myös kerrottiin, että he ovat ylpeitä omista, itävaltalaisista pihveistään, joita muualla maailmassa pidetään luksuksena.
Minä päädyin kuitenkin vanhaan suosikkiini: Cesar-salaattiin. Ja se oli kyllä erittäin hyvä cesar-salaatti se!
Ehkä suloisin jälkiruoka-annosten yhteydessä oleva teksti, jonka olen koskaan nähnyt. Valitettavasti jälkiruoka jäi tällä kertaa väliin, mutta kuka tietää, ehkä päädyn Wieniin vielä uudelleen?
Lupasinhan ensimmäisen kerran jälkeen, että joskus vielä palaan huvipuistoon. Sitä en tällä reissulla ehtinyt tehdä.
Riian ravintolat ovat jo syy vierailla kaupungissa
Riika on yksi lempikaupungeistani. Sinne lentää nopeasti, siellä on edullista ja siellä on tosi kaunista. Riikaan voi lentää jopa suoraan Turusta, jos kestää epäinhimillisiä lentoaikoja. Lisäksi Riikaan voi helposti matkustaa myös maata pitkin joko omalla autolla Tallinnan kautta tai Tallinnasta bussilla. Välillä on tarjolla myös mahdollisuus risteillä Helsingistä Riikaan.
Koska syöminen kuuluu tärkeänä osana matkoihini, kerron teille neljä eri tarinaa, jotka liittyvät neljään eri ravintolaan.
Ravintola Vincents – tuo eliitin ykkösravintola
Vincents löytyy kaikista matkaoppaista. Sinne suuntaavat kaikki, jotka haluavat syödä erittäin laadukasta ja kauniisti tarjoiltua ruokaa.
Olimme päättäneet lähteä ystäväni kanssa uudeksi vuodeksi Riikaan viettämään rentouttavaa luksus-lomaa. Ystäväni päätti, että Vincents olisi hyvä aloituspaikka loman alulle.
Minä sen sijaan olin kohdannut kolme elämääni koskevaa kriisiä syksyn aikana: eron, yt-neuvottelut ja sairastumisen. Olin vasta viikko sitten saanut diagnoosin ja lääkkeet, joten olo ei vielä tässä vaiheessa ollut todellakaan energinen tai terve. Energian määrästä kertoo se, että uuden vuoden yönä sain taistella, että pysyin hereillä keskiyöhön asti.
Kuvitelkaa siis väsynyt ihminen, joka tulee lentokentältä hotellin kautta suoraan ravintolaan. Se olin minä.
No ruuan tilaaminen ei näin hienossa ravintolassa ole todellakaan kovin yksinkertaista. Mieleeni jäi tarjoilija, joka esitteli minulle tarjottimella erilaisia pihvejä ja kertoi, missä eläimet ovat laiduntaneet ja mitä niille on syötetty. Kysyin ystävältäni hämmentyneenä: ”Sanoiko se tarjoilija, että nämä lehmät ovat olleet kännissä?”
Olisin vain halunnut jonkun pihvin ja vähemmän puhetta.
En muista, minkä pihvin lopulta tilasin tai mitä sille eläimelle oli syötetty, mutta hyvää se oli.
Parasta illallisellamme oli tämä kuvassa oleva jälkiruoka, joka on todennäköisesti paras koskaan syömäni jälkiruoka. Siinä oli valkosuklaata ja …jotain.
Jos olisin ollut paremmassa vireessä, niin olisin nauttinut kokemuksesta vielä paljon enemmän.
Seuraamme lyöttäytyi ravintolassa myös eräs portugalilainen mies, joka kertoi olevansa Riiassa liikematkalla. Niin juuri. Kaikki liikematkalaisetkin käyvät täällä.
Ravintola Riviera – henkilökohtainen suosikkini
Olimme kaveriporukan kesken viettämässä pääsiäistä Riiassa. Asuimme ihanassa loft-kattohuoneistossa pääsiäisen ajan, ja halusin yhden kerran reissun aikana syödä jossain hienossa ravintolassa.
Löysin Rivieran TripAdvisorin suositusten perusteella. Yleensä TripAdvisorissa korkeimmalla olevat ravintolat ovat oikeasti hyviä. Suosittelen kokeilemaan!
Kun saavuimme Rivieraan, yllätyin, miten hyvä ravintola se lopulta olikaan. Paikan päällä soitettiin livenä klassista musiikkia ja puitteet olivat muutenkin viimeisen päälle. Olimme vähän pöllämystyneitä. Tämä oli vähän erilainen irtiotto muuten ns. rellestyslomalla.
Rivierassa on erittäin hyvää fine dining -ruokaa, hyvä palvelu ja todella kohtuullinen hinta. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti – siitäkin huolimatta, että yksi seurueemme jäsenistä väitti sampanjasorbetin maistuvan tiskivedeltä. Väitän, että vika oli maistajassa.
Ravintola Milda – Vähän parempi lounasravintola
Olimme tanssireissulla Riiassa ja halusimme mennä vanhaan kaupunkiin lounaalle. Olisihan se ollut pöljää olla Riiassa ja nähdä ainoastaan majapaikka ja tanssisali. Ei sillä, olen minä sellaisenkin tanssireissun Riiassa viettänyt.
Alunperin olimme menossa jonnekin toisaalle, mutta päästyämme sinne, totesimme ravintolan olevan suljettu häiden vuoksi. Harmillista, että heidän Facebook-sivuillaan ei ilmoitettu tästä.
Menimme siis miltei sattumanvaraisesti Mildaan. Kun ystäväni kertoi, että meitä tulisi kahdeksan henkeä, vastasi tarjoilija siihen: ”Jos teitä on kahdeksan, niin teiltä veloitetaan 10 % palvelumaksu” Öh. Okei? Ilmeisesti Riiassa on normaalia, että isommille seurueille laitetaan automaattisesti palvelumaksu. Pienemmälläkin seurueella on toki kohteliasta tipata.
Mildassa palvelu oli hidasta ja ilmeetöntä, mutta ruoka oli hyvää. Huomaamattamme vietimme ravintolassa monta tuntia hyvän ruuan ja seuran äärellä.
Palvelun nihkeydestä huolimatta suosittelen tätäkin paikkaa. Sen verran maistuvaa oli ruoka, eikä hintakaan ollut vanhasta kaupungista huolimatta mikään älyttömän korkea.
Ravintola Garaza – Rento, monipuolinen ja hyvä
Tanssireissun viimeinen päivä Riiassa: minua väsyttää ja minulla on ne epäinhimilliseen aikaan olevat lennot takaisin Turkuun.
Tälläkin kertaa olimme menossa eri lounaspaikkaan, mutta päädyimme Garazaan. Muistin, että olin ollut Garazassa aiemminkin ja että ruoka oli ollut hyvää.
Siitä huolimatta yllätyin, miten hyvää ruoka lopulta olikaan.
Garazassa on lisäksi persoonallinen sisustus sisätiloissa, koska baaritiskillä on vanhoja autonpenkkejä istuimina. Samoin vessaan meneminen on aika jännä kokemus.
Meillä oli tarjoilija, joka oli aika erikoinen. Pöytään päästyämme ystäväni kysyi, mitä ruokaa tarjoilija suosittelisi. Hän vastasi: ”Suosittelen katsomaan listaa.”
Tarjoilija kuitenkin sanoi mielipiteensä siitä, mitä pastaa kannattaa tilata, joten lopulta häneltä sai myös suosittelun. Jälkiruuan tilaamisen kohdalla hän varoitti ystävääni hänen valitsemastaan jälkiruuasta sanoilla: ”Se on tosi tosi tosi makeaa. Siis tosi tosi makeaa.” Tämä sai ystäväni vaihtamaan annoksen. Ainakin tarjoilija oli rehellinen!
Minun creme brüleni oli hyvää!
Suosittelen käymään myös Garazassa – ainakin drinkeillä!
Tallinnan ravintolat ovat suomalaisten keskuudessa suosittuja ja itsekin olen tehnyt useamman kuin yhden ruokamatkan Tallinnaan. Tallinnassa todellakin on niin paljon hyviä ja kiinnostavia ravintoloita, että siellä voisi mielellään käydä monta kertaa vuodessa makumatkalla.
Tallinnan ravintolat – suosittelemani illallispaikat
F-Hoone
Telliskivessä oleva F-Hoone on usean ystäväni suosikkiravintola ja itsekin olen päätynyt sinne usein illalliselle. Ravintola on jo ulkonäöltään näkemisen arvoinen, sillä erityisesti ikkunapöydät ovat todella kauniit.
Minut saa takuuvarmasti valitsemaan kasvisvaihtoehdon, jos siinä on halloum-juustoa. Munakoiso halloumilla oli erittäin maukas illallinen. Suosittelen tekemään etukäteen pöytävarauksen, jotta pääset varmasti sisään ravintolaan.
Kivi Paber Käärid – 100 % gluteeniton ravintola
Kukaan ei varmaan enää nykymaailmassa kuvittele, että gluteeniton tarkoittaisi mautonta. Sitä se ei tarkoita ainakaan Kivi Paber Käärid – ravintolassa, joka myös sijaitsee Telliskivessä.
Söin todella maukasta risottoa ja Tiia söi hyvää riisinuudelisalaattia. Listalla oli myös monia muita hyviä vaihtoehtoja, joten täytyy piipahtaa täällä toisenkin kerran.
Vaikka nykyään monessa paikassa on suhteellisen helppo löytää gluteeniton vaihtoehto pääruuaksi, niin jälkiruokien suhteen tilanne on paljon heikompi. Usein tarjolla on vain sorbettia tai jäätelöä. Ystäväni Tiia oli niin iloinen useasta vaihtoehdosta, että päätimme tilata kaikki kolme menussa ollutta jälkiruokaa. Kannatti! Pavlova oli minun suosikkini.
Ravintolat, Tallinna – Suosittelemani aamiaispaikka
Rukis
Yhdellä ruokamatkalla oli alunperin tarkoitus majoittua hotellissa, jossa olisi tarjolla aamiainen. Unohdin tämän toiveen varausvaiheessa ja varasin meille asunnon. Näin jälkikäteen ajateltuna olen varsin iloinen tästä unohduksesta, koska päädyimme syömään söpöön ja ihanaan Rukiiseen.
Rukis on Tallinnan Vanhassakaupungissa, ja aamiaislistalla oli vaikka mitä! Koska olimme tulleet ruokamatkalle, tilasimme myös vaikka mitä!
Eggs Benedict eri täytteillä oli aamiaisseurueemme suosiossa.
Minä tilasin pannumunakkaan, joka oli aivan älyttömän hyvää! Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta munakas oli niin herkullista, etten malttanut jättää suupalaakaan syömättä.
…Ja aina on tilaa jälkiruokalätyille!
Tallinnan ravintolat – Entä sitten lounaspaikka?
Must Puudel
Kaikki yllä kertomani ravintolat toimivat varmasti myös luounaspaikkoina, mutta aivan erityisesti haluan mainita vielä Must Puudelin.
Must Puudel on Tallinnan vanhassakaupungissa ja heillä sattui lounasaikaan olemaan varmasti kaupungin suojaisin ja lämpimin terassi. Pieni se tosin oli, joten meillä oli tuuria, kun pääsimme istumaan aurinkoon.
Mainitsin Must Puudelin viime Tallinnan reissun parhaimpana juttuna, koska olin jopa hämmentynyt siitä, miten kiva paikka se oli ja miten hyvää ruokaa siellä oli. Vieressä on Olde Hansa, jonka ohi kehotan kulkemaan ja astumaan sisään tänne.
Koska ulkona oli lämmin, kävimme sisällä vain vessassa. Ravintolan sisustus oli niin kiva, että sinne olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin ajaksi, ellei aurinko olisi kutsunut ulos.
Ravintolat, Tallinna – Olutta tai drinkkejä?
Ruokamatkaan kuuluu usein olennaisesti myös juomien nauttiminen. Tallinnassa on useita paikkoja, joissa on kiva nauttia hyvää juomaa ja katsella ympärilleen. Tässä kaksi suosikkiani.
Manna La Roosa
Vanhankaupungin laitamilla oleva Manna La Roosa on ehdoton suosikki drinkkipaikaksi. Tarjolla on myös useita hyviä alkoholittomia drinkkejä.
St. Vitus
Jos olet menossa Telliskiveen, kannattaa piipahtaa St. Vituksessa oluella. Sen lisäksi, että nimi on suomalaisille hauska, siellä on hyviä oluita ja todella ystävällinen palvelu.
Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Ilmianna se kommenteissa, niin käyn testaamassa joskus!
Matkapaloja 