Cinque Terre tarkoittaa viittä kylää La Spezian maakunnassa. Kylät ovat Monterosso al Mare, Vernazza, Corniglia, Manarola ja Riomaggiore. Juna-asemilta saa ostettua lipun, jolla saa käydä junalla kaikissa kylissä.
Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, majoituimme Levannossa, joka ei ole osa Cinque Terreä, mutta se on aivan vieressä. Tämä osoittautui miellyttäväksi vahingoksi, koska kaikki oikeat Cinque Terren paikat ovat ainakin juna-asemien perusteella tupaten täynnä ihmisiä.
Me teimme lyhyen retken Vernazzaan. Siellä näin niitä postikorttimaisemia, joita olin Instagramissa ehtinyt ihailla useaan kertaan. Talot olivat värikkäitä, kujat kapeita ja merenrantamaisema upea!
Vernazzassakin toteutimme ajatusta siitä, että kiivetään jonnekin ja katsotaan, mitä sieltä löytyy. Linna kuulostaa ihan hyvältä kohteelta.
Emme päätyneet linnaan, mutta päädyimme ravintolaan. Italiassa matkustamisen etuja on kyllä se, että he osaavat rakentaa ravintoloita oikeisiin paikkoihin. Kiipeämisen jälkeen on aina jano!
Tavallaan ymmärrän sen, että turistit saattavat yhden päivän aikana kiertää junalla kaikki kylät läpi, koska kylät ovat pieniä. Enemmän maisemista saisi irti, jos hyödyntäisi kylissä olevia kävelyreittejä. Ehkä minäkin jonain päivänä palaan takaisin ja suunnittelen retkeni paremmin.
Nyt vain nautimme juomat maisemia ihaillen ja lähdimme junalla takaisin Levantoon.
Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.
Saavuimme Levantoon junalla Ranskasta monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.
Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla Levannossa varsin rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.
Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.
Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!
Merenranta. Italia. Rakkaus.
Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.
Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.
Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.
Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.
Ex Tempore -kävelyretki Bonassolaan
Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.
Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on”. Neiti E tuskasteli myös useaan kertaan asuvalintaansa.
Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.
Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.
Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.
Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!
Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.
Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.
Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.
Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!
Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.
Junamatkustus Italiassa on parasta! Junien huonosta maineesta huolimatta minä olen italialaisten junien fani.
Ai miksi?
No, koska niillä pääsee käytännössä Italiassa melkein joka paikkaan – myös pienen pieniin paikkoihin. Junamatkustus Italiassa on kätevää ja mukavaa.
Aiemmin elin myös sellaisessa luulossa, että eivät italialaiset junat nyt niin paljon myöhästele – myöhästelee ne. Mutta ei kai sitä lomalla tarvitse minuutti- tai edes tuntiaikataulun mukaan elää. Italialaisissa junissa on se hyvä puoli, että niitä tosiaan kulkee paljon ja kaikkialle, joten voit muuttaa matkasuunnitelmaa vaikka lennossa.
Toki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua. Olen joutunut maksamaan hullut sakot, olen joutunut harkitsemaan rautatieasemalla nukkumista, olen myös tahallani nukkunut rautatieasemalla, olen melkein myöhästynyt lennolta ja olen istunut monta matkaa suomalaisittain epämukavasti: vastakkain kanssamatkustajien kanssa.
Näistä kaikista huolimatta: minä olen italialaisten junien suuri fani.
Ja jotta sinun olisi helpompi matkustaa Italiassa junassa ja tulla myös faniksi, kirjoitin muutaman käyttöohjeen.
Miten Italiassa matkustetaan junalla? Tee näin:
Italiassa on tällä hetkellä kaksi junayhtiötä. Trenitalia ja Italo. Trenitalia kulkee kaikkialle ja Italo kulkee suurten kaupunkien välillä. Kannattaa tarkistaa kummankin hinnat, sillä hintaero saattaa olla suuri.
2. Osta junaliput aina etukäteen asemalta tai netistä. Jos ostat lipun junasta, joudut maksamaan monta kymmentä euroa lisähintaa.
3. Jos päätät ostaa lipun rautatieasemalta, varaa siihen aikaa. Rautatieasemalla on yleensä sekä ihmisiä myymässä lippuja että useampi lippuautomaatti. Siitä huolimatta jonoa on yleensä paljon, ja automaatit toimivat hitaasti. Trenitalialla ja Italolla on eri automaatit, joten hintavertailu kannattaa tehdä etukäteen. Rautatieasemalta lipun ostamisessa on kuitenkin se etu, että voi tarkistaa taululta, kulkeeko suunniteltu juna aikataulussa, vai kannattaako muuttaa suunnitelmia.
4. Jos lipussa ei ole paikkanumeroa, sen voi käyttää lippua vastaavissa regional-junissa yleensä kahden viikon ajan. Lippu täytyy leimata ennen junaan menemistä. Varmista tämä lipussa lukevista ohjeista. Leimauslaitteita ei ole välttämättä joka laiturilla, joten lippu kannattaa leimata heti, kun bongaa leimauslaitteet asemalta tai laiturilta.
5. Jos lipussa on paikkanumero, sitä ei voi käyttää missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Jos joudut vaihtamaan lipun, tee se rautatieaseman lipunmyynnissä. Paikkanumerollisia lippuja ei tarvitse yleensä leimata, mutta varmista se lipussa olevista ohjeista.
6. Varaudu siihen, että junat voivat olla myöhässä jopa useamman tunnin. Tiukat vaihtoajat eivät välttämättä onnistu, joten ole valmis muuttamaan suunnitelmia.
7. Ole valmis tekemään luovia ratkaisuja. Trenitalian ja Italon sivut toimivat hyvin mobiilissa, joten voit tarvittaessa miettiä alkuperäiselle suunnitelmallesi vaihtoehtoja. Yhdellä reissullani kävi esimerkiksi niin, että meidän oli tarkoitus mennä Levannosta Firenzeen. Suunnittelemamme juna oli myöhässä useamman tunnin. Keksin, että menemme aikaisemmalla junalla La Speziaan, syömme siellä lounaan ja hyppäämme sieltä Firenzeen menevään junaan. Se oli huomattavasti mukavampaa kuin odottaa Levannon rautatieasemalla alkuperäistä junaa.
8. Regional-junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä. Isoimmilla rautatieasemilla on yleensä ihania patonkeja myynnissä. Pienilläkin asemilla on vähintään ruoka-automaatti. Osta ruokaa siis joko asemilta tai ota eväitä.
9. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junissa on tarjoilykärry tai ruoka-automaatti sekä mahdollisesti myös nettiyhteys. Suosittelen silti näihinkin eväiden ostamista, sillä kärrymyyjä saattaa suhahtaa melkoista vauhtia ohi.
10. Junissa on vessa, jonka laatu vaihtelee, joten varaudu varmuuden vuoksi omalla paperilla ja käsidesillä. Rautatieasemien vessat voivat olla joko normaaleja tai sitten reikä maassa. Italiassa vessojen laatu vaihtelee erittäin paljon paikasta toiseen, eikä vessan laatua voi päätellä etukäteen oikeastaan mistään.
11. Junat eivät yleensä kulje öisin, mutta ne saattavat lähteä hyvin aikaisin aamulla. Jos siis olet valmis valvomaan aamutunneille asti, voit hypätä suoraan junaan kulkematta majapaikan kautta.
12. Junatyyppien suhteen on yleensä niin, että regional-juna on halpa ja hidas. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junat ovat puolestaan kalliita ja nopeita. Myöhästely tosin ei katso junan laatua, joten käytännössä matkan pituus voi olla mitä vain. Kannattaa siis pohtia, kannattaako nopeammasta junasta maksaa enemmän, jos aikataulussa oleva matka-aika on vain alle tunnin lyhyempi.
Oliko tämä kirjoitus hyödyllinen vai puuttuiko siitä jotain? Jätä ihmeessä kommentti alle!
1. Suunnittele matkareitti etukäteen, niin saat matkasta enemmän irti. Välimatkat ovat pitkiä, joten ex tempore on vaikea lähteä minnekään.
2. Jos yövyt leirintäalueilla, varaudu lähtemään suosituimmille leirintäalueille todella aikaisin. Luovu ajatuksesta, että lomalla ei voi herätä ennen kuutta. Paikan saa menemällä paikalle, sitä ei voi varata mistään etukäteen.
3. Ota mukaan riittävästi rahaa – nähtävää on paljon ja kaikki on kallista. Yhdysvallat ei ole hyvä matkakohde pienellä budjetilla.
4. Motelleja voi varata etukäteen. Googlaamalla löytyy motellien numerot tai esimerkiksi laterooms.comista voi saada huoneita hyvään hintaan. Booking.comit ja muut sivustot, joita on tottunut käyttämään Euroopassa, eivät toimi yhtä hyvin.
5. Airbnb toimii ja tarjontaa on laidasta laitaan! Suosittelen.
6. Valitse riittävän suuri auto, jotta kaikilla on mukava olla autossa ja tavarat ja ruuat mahtuvat vaivatta mukaan. Ota huomioon, että tulet istumaan autossa paljon!
7. Ota mieluummin rinkallinen kuin matkalaukullinen vaatteita ja tarvikkeita mukaan. Kokemuksesta voin kertoa, että älyttömintä oli kuljettaa mukana jättimäistä matkalaukkua. En todellakaan tarvinnut niin paljon vaatteita.
8. Hyödynnä Walmartin tarjonta retkikamppeissa ja kaikissa muissakin hankinnoissa.
9. Mikäli et ole päässälaskun mestari, ota mukaan laskin tippien laskemista varten.
10. Ota mukaan vara-akku puhelimelle. Sen avulla kännykässä säilyy virta leirintäalueellakin.
11. Ota mukaan silkkimakuupussi. Siitä on iloa, jos majapaikan lakanat epäilyttävät tai nukut esimerkiksi jonkun tutun sohvalla.
12. Tee matkaa varten soittolista. Osallista sen tekemiseen koko road trip -porukka. Soittolistaa on mukava kuunnella autossa istuessa, ja reissun jälkeen sen kuunteleminen muistuttaa matkasta.
13. Ota mukaan kirja tai useampi. Aikaa lukemiselle on.
14. Katso ulos auton ikkunasta. Maisemat ovat pääasiassa aivan älyttömän upeat!
15. Pidä myös päiviä, kun et tee yhtään mitään. Pitkä reissu väsyttää ja välillä on hyväksi vain olla paikallaan ja lukea, somettaa tai katsoa televisiota.
16. Ota mukaan erilliset ulkoilu- ja kaupunkivaatteet, niin voit muuttaa omaa tunnelmaasi vaatteita vaihtamalla.
17. Dennis on oikeasti hyvä pysähdyspaikka. Sieltä saa hyvää lounasta.
18. Nauti joka hetkessä. Matka on taatusti ainutlaatuinen!
Kuten kuvasta näkyy, sää ei hellinyt ihan koko road tripin aikaa. Suunnittelimme alunperin tekevämme pidemmän patikointiretken, mutta koska satoi, kiersimme vain lyhyen reitin järven ympäri.
Säästä huolimatta halaukset auttavat!
Niin ja hupsuttelu! Tämä kuva on lounaspaikastamme. Todennäköisesti tämä oli keskimääräistä terveellisempi lounas.
Tietenkin pysähdyimme panimossa.
Tämä on hauska ja hyödyllinen keksintö! Näitä pitäisi olla muuallakin. Jakoon vaan kaikki sellainen, mitä itse ei tarvitse, mutta mitä joku muu voisi tarvita.
Oli muuten erikoista kävellä asuntoalueen jalkakäytävillä. Kävelimme pitkään ilman, että kukaan käveli meitä vastaan. Yhdessä pihassa mies kasteli nurmikkoaan ja ihmetteli, miksi me kuljemme kävellen. Hänen automaattinen kastelujärjestelmänsä kasteli kävelytienkin. Oli aavemaisten hiljaista. Lopulta vastaan tuli muutama koiran ulkoiluttaja.
Kysyimme Ellan kaverilta, miksi kukaan ei kävele heidän asuntoalueellaan. ”Ei kukaan varmaan ole tullut ajatelleeksi, että voisi kävellä.”
Eri panimoiden pilot trayt eli maistiaislaudat tulivat kuukauden aikana tutuiksi. Opin paljon eri asioita oluista. Luultavasti olen unohtanut niistä jo suurimman osan. Panimoravintolat olivat tosi suosittuja paikkoja perheille tulla viettämään aikaa. Ei ollut vain yksi tai kaksi vauvaa, jotka olivat siellä vanhempiensa mukana, vaan yleensä niitä oli useita.
Pääsin maistamaan myös minulle ennestään tuntematonta herkkua – Corn Doggia! Ja olihan se nyt hyvää, koska makkara on hyvää!
Joskus paikka, jonka luulit tuntevasi läpikotaisin, yllättää. Ehkä klisee, mutta totta. Minulle niin kävi piskuisella Inis Oírrin saarella Irlannin länsirannikolla.
Olin vieraillut reilun viiden neliökilometrin kokoisella kalliosaarella jo niin monta kertaa, että yhteysaluksen henkilökuntaan kuuluva setä tervehtii joka kerta iloisesti bongattuaan minut laiturilla. Olen kiertänyt saaren useasti, ja tiedän jo, minne kallionkoloon on parasta linnottautua hyvän kirjan ja punaviinipullon kanssa.
Olen hätämajoittunut paikallisen hurling-valmentajan luo keskellä myrsky-yötä, kun B&B:ni muut vieraat pistivät majapaikkani ovet takalukkoon. Olen opettanut kyläkoulussa historiaa, laulanut kapinalauluja aamuviiteen asti ja saanut saaren yhteysaluksen kapteenin kääntämään lauttansa ympäri – muiden matkaajien ”iloksi” – kun jämähdin ottamaan aurinkoa kannelle kesken saarihyppelyn ja unohdin palata omalle saarelleni.
Inis Oírr on siis antanut paljon muistoja. Osa hauskoja, osa hulvattomia, osa jopa noloja. Eräs mieleenpainuvimmista muistoistani on silti reissu, jolloin löysin saarelle vast’ikään avatun day span.
Tai no, day spa kuulostaa ehkä hienommalta mistä todellisuudessa on kyse. Sitten viime vierailuni eräs saaren asukkaista, Annette, oli avannut kotitalonsa varastopäätyyn piskuisen hoitolan, joka tarjoaa merileväkylpyjä, hierontaa sekä kynsi- ja kasvohoitoja. Sinne siis ”rankan” vaelluspäivän jälkeen (lue: hyvä kirja, kalliokolo ja punaviinipullo).
Mutta jos puitteet kuulostivatkin hieman vaatimattomilta, miten mainiota hoitoa sieltä saikaan! Aloitimme kuumakivihieronnalla. Ensikertalaisena suhtauduin hieman epäillen, miten kivien asettelu selälleni auttaisi yhtikäs mihinkään, mutta kuuliaisena kipusin pikkuruisen huoneen hoitopöydälle. Rannalta kerätyt, meren sileäksi hieromat kivet olivat miellyttävän lämpöisiä ihoani vasten. Anneten kädet hieroivat päänahkaani ja pohkeitani, taustalla soi rentouttava meren kohina. Jossain vaiheessa havahduin unesta kuola poskella.
Joten juu. Kuumakivihieronta toimii.
Hieman pöppöröisenä siirryin viereiseen huoneeseen jatkamaan merileväkylvyllä. Saari kun on Atlantin ympäröimä, Annette oli kerännyt levän vain muutamaa tuntia aiemmin kalliorannoilta. Hän opasti hieromaan levällä ihoa ja erityisesti hiuksia, joille levä tekisi hyvää. Samalla hän neuvoi myös välillä nousemaan kylvystä ylös, jos siltä tuntuisi, sillä levä ilmeisesti pistäisi kuonat liikkeelle ja aineenvaihdunnan kierroksille. Sain mukaani myös kannullisen vettä, jos jano yllättäisi.
Opastusten jälkeen upotin itseni lämpimään veteen levien keskelle ja rentouduin. Kylpyvesi höyrysi, levät liimautuivat vartalooni ja menetin ajantajuni. En vieläkään osaa sanoa, makasinko kylvyssä 15, 35 vai 55 minuuttia, mutta minullahan ei ollut minnekään kiire. En ole myöskään aivan varma, nukahdinko myös levien keskelle. Rentoutumiseni oli sanalla sanoen täydellistä.
Suihkun jälkeen sain ylleni paksun kylpytakin ja jalkoihin tohvelit. Annette kehotti istumaan vastaanottotilan sohvalla niin kauan kuin haluaisin, ja tarjosi vihreää teetä. Hiukseni ja ihoni tuntuivat uskomattomilta, oloni oli raukea. Lopulta jaksoin pukea ylleni ja ryhdyin tekemään lähtöä. Samalla ovesta astui saaren asukkaisiin kuuluva mummo, jonka olin nähnyt edellispäivänä kalliokävelyilläni.
”Ai sinäkin täällä?”, mummo hymyili. ”Eikö olekin ihana paikka? Käyn täällä joka viikko, en selviäisi ilman leväkylpyjä”, mummo jutteli. Kun olin astumassa ovesta, hän tarrasi käsivarrestani ja huikkasi pihalla autossa odottelevalle miehelle: ”Vietkö tämän tytön takaisin kylälle? Hän on ollut juuri hoidettavana, ei silloin sovi kävellä!”.
Istuin siis kiltisti etupenkille ja kiitin mummon poikaa parin sadan metrin matkasta takaisin kylän keskustaan. Nauratti.
Vielä seuraavana aamunakin hiukseni tuntuivat silkinpehmeiltä. Sängyssä muhkeiden peittojen ja tyynyjen keskellä aloin olla mummon kanssa samaa mieltä. Jos asuisin saarella, en minäkään eläisi viikkoakaan ilman leväkylpyä.
Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelmana oli, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.
Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin.
Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.
Budapest
Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!
Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.
Hampuri
Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.
Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakauppoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!
Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.
Bukarest
Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.
Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtävää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloita. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.
Tukholma
Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.
Berliini
Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystäviäni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.
Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.
Tallinna
Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla jokin tapahtuma kumiankoille.
Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.
Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!
Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.
Italia
Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteeni Italiassa.
Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.
Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.
Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.
Opin myös, että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.
Riika
Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aina kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!
Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.
Tukholma
Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.
Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.
Tallinna
Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomesta. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.
Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.
Wien
Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.
Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhäisempään kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla nälkäkiukkuun ennen sitä.
Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.
Tukholma
Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.
En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?
Berliini
Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.
Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!
—
Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.
Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.
Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂
Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂
Jouluaatto! Minä ja Jerkku toivotamme kaikille lämminhenkistä ja miellyttävää joulua! Muistakaa hengittää ja nauttia omista joulun suosikkijutuistanne olitte sitten töissä tai vapaalla.
Loppuun laitan vielä kuvan siitä, että emme mekään ihan seesteisesti osattu kuvassa koko aikaa olla! 😀
Matkapaloja 