Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoillani?

Vuosi alkoi Riiassa. Todella raskaan vuoden jälkeen lähdimme ystäväni neiti E:n kanssa Riikaan uudeksi vuodeksi. Varasimme hyvän hotellin, jonka alakerrassa oli kylpylä, ja söimme hienoissa ja kalliissa ravintoloissa. Uuden vuoden aattona söimme piknik-ruokaa hotellihuoneen sängyllä, sinnittelimme kaupungille katsomaan ilotulitteita ja nukahdimme sen jälkeen tyytyväisinä.

Mitä opin? No se, että jos väsyttää, niin kannattaa varata matka, jonka tarkoituksena on pelkästään lepo ja nautinto.

Sisilia oli vuoden 2017 unelmalistalla. Suuntasimme sinne neiti E:n perinteeksi muodostuneella syntymäpäivämatkalla Italiaan. Matkaan lähtö ei sujunut ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta mehän kiivettiin Etnalle. Matkaan toi erikoisominaisuuden myös se, että neiti E:n ääni ei kulkenut.

Mitä opin? Opin, että jos matkustaa tarpeeksi hyvän ystävän kanssa, niin kestää myös hänen äänettömyyttään. Hahah. No ja sen, että Sisilia on ihana ja ennen kaikkea, että Sisilia on Italia, vaikka he itse ehkä jotain muuta välillä väittävät. Lisäksi opin paljon asioita tulivuorista.

Pääsiäisenä suuntasimme äitin kanssa Amsterdamiin. Odotin etukäteen kukkaloistoa, ja sellaista myös näin.

Mitä opin? Sen, että Amsterdamissa on erittäin helppo eksyä, koska kaikki talot ja kanaalit näyttävät ihan samalta! Nyt ymmärrän, miksi Amsterdamia verrataan Venetsiaan. Onneksi puhelimessa on navigaattori.

Ulkomaiselle tanssileirille osallistuminen oli myös vuoden 2017 unelmalistallani. Ensimmäinen tanssimatkani oli Baltic Swing Gdanskissa. Tykkään Gdanskista tosi paljon, ja tapahtuma oli hyvin järjestetty. Aion tulevaisuudessa osallistua sinne joka vuosi, jos se vain on mahdollista.

Mitä opin? Ulkomaiset tanssileirit ovat i-ha-ni-a! Juuri mikään ei ole parempaa kuin se, että voi liikkua tanssilattialla tanssivirtauksessa monen monta biisiä putkeen. Opin myös, että tanssitasoni ei ole kisasuorituksella mitattuna kovinkaan korkealla. Se antoi motivaation treenata enemmän ja paremmin. Lisäksi opin, että hameella tanssiminen ei vain yksinkertaisesti sovi West Coast Swingiin. Tämän reissun jälkeen olen pitänyt kiltisti housut jalassani.

Olin monta vuotta haaveillut siitä, että pääsisin Yhdysvaltoihin Road Tripille. Viime kesänä se vihdoin toteutui, ja se oli paljon upeampaa kuin olin edes osannut kuvitella.

Mitä opin? Minulla oli etukäteen tosi suuret ennakkoluulot Yhdysvaltoja ja yhdysvaltalaisia kohtaan. Ne murenivat täysin, ja minusta tuli suorastaan Yhdysvaltojen fani. Ihmiselle tekee hyvää kohdata ennakkoluulot silmästä silmään. Lisäksi opin, että leffamaisemat ovat totta.

Toinen tanssimatkani oli Summer Swing Riiassa. Tällä tanssimatkalla ei nähnyt kuin hotellin, lähikaupan ja tanssisalin. Se on aika tyypillistä, ellei varaa reissulle aikaa tehdä jotain muutakin kuin tanssia.

Mitä opin? Varmaan sen, että tanssimisen jälkeen ei jaksa olla järin sosiaalinen. Pokemon Go:n pelaaminen on juuri hyvää ajanviettoa kävellessä tanssisalilta hotellille. Ei tarvitse kommunikoida kuin Pokemonien kanssa.

Yksi vuoden parhaista ideoista vei minut syyskuussa uudelleen Amsterdamiin. Keksimme nimittäin keväällä kavereiden kanssa, että vaikka meistä kukaan ei ole ainakaan lähiaikoina – jos koskaan – menossa naimisiin, niin voimme silti järjestää polttarimatkat kaikille. Neiti P valitsi polttarimatkakohteeseen Amsterdamin. Meillä oli neljän naisen porukalla älyttömän hauska ja rentouttava reissu!

Mitä opin? Parhaat ideat syntyvät vahingossa! Lisäksi opin sen, että Amsterdamista saa etsimällä etsiä hyvää ruokaa. Se ei ollut ainakaan tämän kokemuksen perusteella mikään kulinaristisen nautinnon ykköskohde. Silti Amsterdam on ihana, ja jokiristeilyt on parasta.

Koska lievästi sanottuna tanssiminen on vienyt minut mukanaan, seuraava tanssimatkani oli Old Town Swing Tallinnassa. Yhtenä iltana pukeuduin kamalaan verkkopaitaan, koska piti pukeutua 2000-luvun pop-tähdeksi. Tallinnassa petyin hirveästi kisasuoritukseeni ja mietin pitkään sen jälkeen, kannattaisiko enää edes yrittää kilpailla.

Mitä opin? Tanssimatkoilla on pakko valita, panostaako iltatanssimiseen vai päivän tanssitunneilla käymiseen. Molempia ei yksinkertaisesti jaksa. On ihan ok jättää osa tanssitunneista väliin ja käydä välillä nukkumassa.

Vuoden viimeinen matka oli tanssimatka Scandinavian Open West Coast Swingiin Tukholmaan. Tallinnan kisapettymyksen jälkeen olin keskustellut usean ihmisen kanssa, treenannut lisää ja päättänyt, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Pääsin kisoissa omaan tavoitteeseeni ja olin tyytyväinen.

Tanssiminen – kuten varmasti mikä tahansa urheilulaji – on harrastus, jossa pidemmälle pääseminen tarkoittaa lähinnä sitä, että tietää yhä paremmin, mitä kaikkea vielä pitäisi oppia. Se on tavallaan kivaa ja tavallaan kamalaa. Loppuvuodesta olen yrittänyt pitää mielessäni ajatusta siitä, että mitä paremmin osaan tanssia perustanssia, sitä parempia tansseja minulla on. Se on itsestäänselvyys, jota ei kuitenkaan aina ole kovin helppo ymmärtää.

Mitä opin? Tukholmassa järjestetään aivan ihania tanssitapahtumia, joissa suomalaisista pidetään erityisen hyvää huolta.

Tärkein asia, mitä olen vuonna 2017 oppinut? Tanssiminen ja liikkuminen pitää ihmisen järjissään, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat aina paras asia. Kiitollinen olen sekä pitkäaikaisista ystävistäni että niistä lukuisista ihmisistä, jotka olen tanssin avulla tänä vuonna tavannut. Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Vuosi vaihtuu Tampereella tanssien ja tanssi jatkuu Loppiaisena Tukholmassa. Innolla odotan, mitä kaikkea uutta vuosi 2018 tuo eteeni.