Ajatuksia elämästäni: Minä ja Fontana di Trevi vuosina 2009, 2012, 2016 ja 2019

ditrevi2009

Rooma-sarjani ainakin toistaiseksi viimeinen postaus on kuvakokoelma vuosien varrelta. Pieniä otteita siitä, mitä on ollut ja mikä on muuttunut lähinnä minussa. Rooma on ikuinen ja omalla tavallaan muuttumaton.

Vuonna 2009

Heitin kolikon. Minulle sanottiin, että Roomaan palaamisen voi varmistaa, kun heittää kolikon Fontana di Treviin. Oiva tapa kerätä rahaa! Onneksi raha kerätään ja käytetään hyväntekeväisyyteen, eikä jätetä lähteen pohjalle makaamaan.

Tämä matka oli Italian vaihtovuoteni loppupuolella. Olin täysin lumoutunut Roomasta, kuten olette voineet aiemmasta tekstistäni lukea.

Elämäni oli siinä mielessä jännässä tilanteessa, että vaihtovuoteni oli loppumaisillaan ja minun piti palata parin kuukauden kuluttua takaisin Suomeen. En osannut tuossa vaiheessa ajatella, mitä haluaisin tai odottaisin tulevaisuudelta.

Olin kuvitellut jossain vaiheessa jääväni töihin Italiaan vielä vaihtovuoden jälkeen, mutta siitä ideasta olin luopunut. Vuosi oli hyvä ja opettavainen, mutta harmittaa, että lähdin huonolla kielitaidolla Italiaan ja palasin melko keskinkertaisella kielitaidolla takaisin. Kieleen olisi kannattanut panostaa enemmän.

ditrevi2012

2012

Vaihtovuoteni jälkeen kului jopa kolme vuotta ennen kuin palasin takaisin Italiaan. Silloin aloitin matkan Roomasta.

Minulla on ollut noin viimeiset 20 vuotta eri tavoin värjätty tukka, mutta harvoin se on ollut vaalea. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun kokeilin vaaleita hiuksia. Ei ne oikein sovi. Tai ehkä se joten kuten sopii, mutta en vain tunne oloani kotoisaksi. Tumma ja punainen ovat minun värejäni!

Aloin selata Facebookin aikajanaa, kun halusin palauttaa mieleeni asioita vuodelta 2012. Jos jotain huomasin, niin sen, että olen päivittänyt Faceboookin tilapäivityksiä KOKO AJAN. Luulin, että nykyäänkin olen aika aktiivinen, mutta tuohon verrattuna se on kyllä kaukana siitä.

Olin töissä ja yritin saada gradun valmiiksi. Olin palannut siihen työhön, johon vaihtoon lähtiessäni vannoin, etten enää palaisi. Asiat olivat kuitenkin muuttuneet ja pidin työstäni ja työpaikastani erittäin paljon.

Vapaa-ajalla tanssin ja kävin konserteissa ja Fortessa. Kaikki ovat edelleen läsnä – paitsi Forte!

ditrevi2016

2016

Päätimme nostaa Neiti E:n synttärimatkat tasolle Rooma. Matkasta voit lukea enemmän tästä.

Elämässä oli parisuhde, vakinainen työpaikka (edelleen samassa työpaikassa) ja ylempi korkeakoulututkinto. Tanssi oli jäänyt aika harvinaiseksi harrastukseksi ja paikkasin liikunnan puutetta käymällä salilla ja välillä juoksemalla. Se oli outoa aikaa se. Heh.

Vähitellen olen saanut neiti E:n vakuutettua siitä, että Italiassa täytyy käydä vähintään kerran vuodessa.

2019

Eli nyt. Viimeiset 1,5 vuotta elämäni on pyörinyt aika pitkälti tanssiharrastuksen ympärillä. Roomassa järjestettiin Swing in Capital ja innostuin ajatuksesta, että saisin yhdistettyä tanssin ja Rooman. Se olikin hyvä yhdistelmä – siitä huolimatta, että hotellimme oli aivan liian kaukana kaikesta.

Elämässä on edelleen sama työpaikka, mutta vuosien myötä muuttunut työnkuva. Opin joka päivä uutta ja teen asioita, joita olen pitkään halunnut tehdä. Viestintä on ollut unelmatyöni oikeastaan siitä lähtien, kun aloin opiskella suomen kieltä. Nyt elän sitä unelmaani.

Tällä hetkellä uskallan jo julkisesti sanoa, että olen viimein päättänyt virallistaa syvän rakkaussuhteeni Turkuun ja ostaa sieltä oman asunnon. Kauppakirjan allekirjoitus tapahtuu Vappu-aattona. Se on hyvä päivä, koska Vappu on aina ollut lempijuhlani!

Elämässä paljon hyviä ja mielenkiintoisia juttuja meneillään. Elän innostuksen ja stressin sekoituksessa, mutta kokonaisfiilis on positiivinen.

Välillä täytyy muistaa pysähtyä. Juuri nyt tuntuu, että esimerkiksi tanssissa uusien asioiden oppiminen on tällä hetkellä mahdotonta. Se ei kuitenkaan haittaa, tulee uusia hetkiä, kun aivokapasiteettia on enemmän jäljellä. Hassua kyllä, juuri nyt myös osaan arvostaa tanssiyhteisöä todella paljon. Ei ole kyse siitä, onko minun tekniikkani hiottua tai pärjäänkö minä kisoissa. Kyse on siitä, että me tehdään tätä yhdessä. Me eletään tätä tanssia ja sen aiheuttamia tunteita yhdessä ja toisiamme tukien.

Tanssin lisäksi olen lievästi addiktoitunut joogaan. Se auttaa pysähtymään ja hengittämään. Suurinta ahdistusta muutosta aiheutuu sen vuoksi, että jooga-salille tulee paljon pidempi matka. Mutta eipä se matka minua ole koskaan estänyt tekemästä asioita, joita haluan tehdä!

Tämä on kiinnostava hetki elämässäni.

Lue myös:

Mitä sanottavaa minulla on matkustamisesta ja elämästä juuri nyt?

Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoillani?

Vuosi alkoi Riiassa. Todella raskaan vuoden jälkeen lähdimme ystäväni neiti E:n kanssa Riikaan uudeksi vuodeksi. Varasimme hyvän hotellin, jonka alakerrassa oli kylpylä, ja söimme hienoissa ja kalliissa ravintoloissa. Uuden vuoden aattona söimme piknik-ruokaa hotellihuoneen sängyllä, sinnittelimme kaupungille katsomaan ilotulitteita ja nukahdimme sen jälkeen tyytyväisinä.

Mitä opin? No se, että jos väsyttää, niin kannattaa varata matka, jonka tarkoituksena on pelkästään lepo ja nautinto.

Sisilia oli vuoden 2017 unelmalistalla. Suuntasimme sinne neiti E:n perinteeksi muodostuneella syntymäpäivämatkalla Italiaan. Matkaan lähtö ei sujunut ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta mehän kiivettiin Etnalle. Matkaan toi erikoisominaisuuden myös se, että neiti E:n ääni ei kulkenut.

Mitä opin? Opin, että jos matkustaa tarpeeksi hyvän ystävän kanssa, niin kestää myös hänen äänettömyyttään. Hahah. No ja sen, että Sisilia on ihana ja ennen kaikkea, että Sisilia on Italia, vaikka he itse ehkä jotain muuta välillä väittävät. Lisäksi opin paljon asioita tulivuorista.

Pääsiäisenä suuntasimme äitin kanssa Amsterdamiin. Odotin etukäteen kukkaloistoa, ja sellaista myös näin.

Mitä opin? Sen, että Amsterdamissa on erittäin helppo eksyä, koska kaikki talot ja kanaalit näyttävät ihan samalta! Nyt ymmärrän, miksi Amsterdamia verrataan Venetsiaan. Onneksi puhelimessa on navigaattori.

Ulkomaiselle tanssileirille osallistuminen oli myös vuoden 2017 unelmalistallani. Ensimmäinen tanssimatkani oli Baltic Swing Gdanskissa. Tykkään Gdanskista tosi paljon, ja tapahtuma oli hyvin järjestetty. Aion tulevaisuudessa osallistua sinne joka vuosi, jos se vain on mahdollista.

Mitä opin? Ulkomaiset tanssileirit ovat i-ha-ni-a! Juuri mikään ei ole parempaa kuin se, että voi liikkua tanssilattialla tanssivirtauksessa monen monta biisiä putkeen. Opin myös, että tanssitasoni ei ole kisasuorituksella mitattuna kovinkaan korkealla. Se antoi motivaation treenata enemmän ja paremmin. Lisäksi opin, että hameella tanssiminen ei vain yksinkertaisesti sovi West Coast Swingiin. Tämän reissun jälkeen olen pitänyt kiltisti housut jalassani.

Olin monta vuotta haaveillut siitä, että pääsisin Yhdysvaltoihin Road Tripille. Viime kesänä se vihdoin toteutui, ja se oli paljon upeampaa kuin olin edes osannut kuvitella.

Mitä opin? Minulla oli etukäteen tosi suuret ennakkoluulot Yhdysvaltoja ja yhdysvaltalaisia kohtaan. Ne murenivat täysin, ja minusta tuli suorastaan Yhdysvaltojen fani. Ihmiselle tekee hyvää kohdata ennakkoluulot silmästä silmään. Lisäksi opin, että leffamaisemat ovat totta.

Toinen tanssimatkani oli Summer Swing Riiassa. Tällä tanssimatkalla ei nähnyt kuin hotellin, lähikaupan ja tanssisalin. Se on aika tyypillistä, ellei varaa reissulle aikaa tehdä jotain muutakin kuin tanssia.

Mitä opin? Varmaan sen, että tanssimisen jälkeen ei jaksa olla järin sosiaalinen. Pokemon Go:n pelaaminen on juuri hyvää ajanviettoa kävellessä tanssisalilta hotellille. Ei tarvitse kommunikoida kuin Pokemonien kanssa.

Yksi vuoden parhaista ideoista vei minut syyskuussa uudelleen Amsterdamiin. Keksimme nimittäin keväällä kavereiden kanssa, että vaikka meistä kukaan ei ole ainakana lähiaikoina – jos koskaan – menossa naimisiin, niin voimme silti järjestää polttarimatkat kaikille. Neiti P valitsi polttarimatkakohteeseen Amsterdamin. Meillä oli neljän naisen porukalla älyttömän hauska ja rentouttava reissu!

Mitä opin? Parhaat ideat syntyvät vahingossa! Lisäksi opin sen, että Amsterdamista saa etsimällä etsiä hyvää ruokaa. Se ei ollut ainakaan tämän kokemuksen perusteella mikään kulinaristisen nautinnon ykköskohde. Silti Amsterdam on ihana, ja jokiristeilyt on parasta.

Koska lievästi sanottuna tanssiminen on vienyt minut mukanaan, seuraava tanssimatkani oli Old Town Swing Tallinnassa. Yhtenä iltana pukeuduin kamalaan verkkopaitaan, koska piti pukeutua 2000-luvun pop-tähdeksi. Tallinnassa petyin hirveästi kisasuoritukseeni ja mietin pitkään sen jälkeen, kannattaisiko enää edes yrittää kilpailla.

Mitä opin? Tanssimatkoilla on pakko valita, panostaako iltatanssimiseen vai päivän tanssitunneilla käymiseen. Molempia ei yksinkertaisesti jaksa. On ihan ok jättää osa tanssitunneista väliin ja käydä välillä nukkumassa.

Vuoden viimeinen matka oli tanssimatka Scandinavian Open West Coast Swingiin Tukholmaan. Tallinnan kisapettymyksen jälkeen olin keskustellut usean ihmisen kanssa, treenannut lisää ja päättänyt, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Pääsin kisoissa omaan tavoitteeseeni ja olin tyytyväinen.

Tanssiminen – kuten varmasti mikä tahansa urheilulaji – on harrastus, jossa pidemmälle pääseminen tarkoittaa lähinnä sitä, että tietää yhä paremmin, mitä kaikkea vielä pitäisi oppia. Se on tavallaan kivaa ja tavallaan kamalaa. Loppuvuodesta olen yrittänyt pitää mielessäni ajatusta siitä, että mitä paremmin osaan tanssia perustanssia, sitä parempia tansseja minulla on. Se on itsestäänselvyys, jota ei kuitenkaan aina ole kovin helppo ymmärtää.

Mitä opin? Tukholmassa järjestetään aivan ihania tanssitapahtumia, joissa suomalaisista pidetään erityisen hyvää huolta.

Tärkein asia, mitä olen vuonna 2017 oppinut? Tanssiminen ja liikkuminen pitää ihmisen järjissään, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat aina paras asia. Kiitollinen olen sekä pitkäaikaisista ystävistäni että niistä lukuisista ihmisistä, jotka olen tanssin avulla tänä vuonna tavannut. Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Vuosi vaihtuu Tampereella tanssien ja tanssi jatkuu Loppiaisena Tukholmassa. Innolla odotan, mitä kaikkea uutta vuosi 2018 tuo eteeni.