Ei niin kiiltokuvamainen tanssimatka Tukholmaan: kuvareportaasi

Torstai-iltapäivä & Kupittaan asema: Nenä vuotaa kuin jonku vanha ja härski suomalainen sanonta. Riittääköhän nenäliinat lentokentälle asti?

Torstai-ilta ja lentoasema: Vielä on nenäliinoja jäljellä. Söimme tanssireissuille tyypillisen terveysaterian. Se on, kun liikkuu, niin ei ole väliä mitä syö, eikun ei se ihan niin tainnutkaan mennä? Jostain syystä roskaruoka on liian usein totuus siitä, mitä tanssimatkoilla syödään.

Torstai-ilta ja lentokone: Olin unohtanut, että SAS tarjoaa ilmaisen teen tai kahvin. Litkin teetä flunssaisena ja mietin: ”Jossain syvällä sisälläni on kaunis ja hyvinvoiva tanssija.”

Torstai-ilta ja Scandic Infra City, Tukholma: Meillä on luksus-huone viidelle hengelle! Nyt oli tarkoitus valmistautua tanssimaan, mutta juon teetä ja valmistaudun nukkumaan. 😢

Edelleen torstai-ilta ja Scandic Infra City: Nyt olisi aikaa lukea, mutta surettaa ja harmittaa. Mun piti olla tänään pre-partyissa laittamassa jalalla koreasti reilusti yli puolen yön. Siks tulin tänne lentäen jo torstai-iltana, vaikka alkuperäinen suunnitelma oli tulla laivalla. Argh. Onneksi en ole ilmoittautunut huomiselle intensiivikurssille, kun olo on näin heikko.

IMG_5043

Perjantai-aamu ja Scandic Infra City: Unohdin ottaa kuvan omasta aamiaisestani. Onneksi kaverin aamiainen oli suhteellisen huvittava. Pekonia ja croissanteja. Vau. Terveellisen ruuan teema selkeästi jatkuu.

Perjantaipäivä ja Scandic Infra city: Heräsimme päiväunilta tuossa puolisen tuntia sitten. Tämä hotelli ja hotellihuone on kyllä ihan kiva paikka. Saunomiseen on kohta mahdollisuus, mutta mietin vielä, haluanko saunoa vaiko en. Se voisi tehdä ihan hyvää. Huonekaveri on yrittänyt kaksi kertaa pyytää puuttuvia kylpytakkeja, mutta vieläkään niitä ei ole tuotu.


Perjantai klo 16.14: Räkänokka kävi saunassa. Vähän harmitti, ettei ollut uikkareita mukana, koska uima-allas näytti kivalta. Ensi vuonna sitten. Kylpytakit saapuivat, kuten kuvasta näkyy, mutta niitä saapui vain kaksi. Meitä on huoneessa viisi. Muut olivat kuulemma likaisia.

Sitten vaatteet päälle, hotellin buffet-illalliselle ja kokeilemaan, millainen olo tanssitunnilla tulee.


Perjantai-ilta ja aina vain Scandic Infra City: Tanssisalissa on aika brameat kattokruunut! Olin kahdella tanssitunnilla ja selvisin ihan hyvin. Ajattelin kerrankin olla järkevä ja jättää illan tanssibileet väliin. Yleensä järkevyys ei kyllä kuulu toimintatapoihini.

Perjantai-ilta ennen tanssibileitä: Neiti D pitää huolta hotellihuoneen musiikista: ”Kuin hullu huudan connectionin peräään!”


Edelleen perjantai-ilta: Niin se vaan on, että laitoin pyjaman päälle, ja muut lähti tanssimaan. Taidan kattoa syksyn aikana kuvattuja tanssivideoita, jos niistä saisi imettyä oppia itseensä. Periaatteessa on semmoinen olo, että viimeisen puolen vuoden aikana olen oppinut paljon asioita. Harmi, etten nyt voi tanssia ja soveltaa oppejani.

Lauantai-aamu: Muistin kuvata aamiaiseni! Täytyy sanoa, että konsepti ”hotellin aamiainen” on menettänyt aika paljon hohdokkuuttaan sen jälkeen, kun olen alkanut käydä työmatkoilla. Hotellin aamiaisiakin alkaa pitää arkisina. Aamiaisen jälkeen tanssitunnille.

Lauantaipäivä: Tanssituntien jälkeen lounas, joka ei maistunut yhtään miltään. Lounaan jälkeen päiväunet.

Lauantai-ilta: ”Mun puolesta mä voisin nyt olla jo parantunut!”

Vuoden ensimmäiset kisat ja ensimmäiset novice-sarjan kisat koskaan. Muutama lämmittelytanssi pohjalle olisi jees.

Kilpailun jälkeinen illallinen: Oh so Swedish desert!

img_5072

Lauantai-ilta meni normaalia tanssireissua enemmän baarissa istumiseksi. Kurkkuun alkoi sattua aina, kun tanssin. Osittain kurkkukipu johtui varmaan ilmastoinnista, joka tanssisalissa oli päällä. Tuntui, että ääni katosi heti, kun meni kattokruunujen alle.

Oman kilpailusuoritukseni kohdalla tärkeintä oli sen toteaminen, että sarja on oikea, mutta kehitettävää on aivan älyttömästi. Tuomarit antoivat puhtaan 0 rivin, joten suunta on vain ylöspäin.

Parasta kilpailuissa oli suomalaisen huippukaksikon intermediate-tason voitto! Hienoa neiti N ja herra H!

IMG_5075

Sunnuntainakin oli tanssitunteja, päiväunia ja ruokaa. Jostain syystä muistin ottaa valokuvan vasta paluumatkalla laivasta. Käytännössä menin taksilla lentokentältä hotellille ja poistuin hotellista taksilla satamaan. Ei tullut siis Tukholmaa nähtyä kuin taksin ikkunasta tällä reissulla.

Parempiakin tanssireissuja olen kokenut. Harmitti ihan älyttömästi, että ei päässyt osallistumaan tanssibileisiin. Ne ovat kuitenkin koko reissun parasta antia yleensä. Toisaalta reissu antoi aika selkeän kuvan siitä, missä asioissa pitää omassa tanssissa kehittyä. Niin ja selkeän kuvan siitä, että joskus pitäisi myös levätä. Ja ennen kaikkea: sainhan olla tanssiperheeni keskellä kuitenkin.

Seuraava ulkomaanmatka tanssien perässä on Pääsiäisenä Hampurissa. Toivottavasti silloin on parempi terveys ja parempi tanssitekniikka!

Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoillani?

Vuosi alkoi Riiassa. Todella raskaan vuoden jälkeen lähdimme ystäväni neiti E:n kanssa Riikaan uudeksi vuodeksi. Varasimme hyvän hotellin, jonka alakerrassa oli kylpylä, ja söimme hienoissa ja kalliissa ravintoloissa. Uuden vuoden aattona söimme piknik-ruokaa hotellihuoneen sängyllä, sinnittelimme kaupungille katsomaan ilotulitteita ja nukahdimme sen jälkeen tyytyväisinä.

Mitä opin? No se, että jos väsyttää, niin kannattaa varata matka, jonka tarkoituksena on pelkästään lepo ja nautinto.

Sisilia oli vuoden 2017 unelmalistalla. Suuntasimme sinne neiti E:n perinteeksi muodostuneella syntymäpäivämatkalla Italiaan. Matkaan lähtö ei sujunut ihan niin kuin oli suunniteltu, mutta mehän kiivettiin Etnalle. Matkaan toi erikoisominaisuuden myös se, että neiti E:n ääni ei kulkenut.

Mitä opin? Opin, että jos matkustaa tarpeeksi hyvän ystävän kanssa, niin kestää myös hänen äänettömyyttään. Hahah. No ja sen, että Sisilia on ihana ja ennen kaikkea, että Sisilia on Italia, vaikka he itse ehkä jotain muuta välillä väittävät. Lisäksi opin paljon asioita tulivuorista.

Pääsiäisenä suuntasimme äitin kanssa Amsterdamiin. Odotin etukäteen kukkaloistoa, ja sellaista myös näin.

Mitä opin? Sen, että Amsterdamissa on erittäin helppo eksyä, koska kaikki talot ja kanaalit näyttävät ihan samalta! Nyt ymmärrän, miksi Amsterdamia verrataan Venetsiaan. Onneksi puhelimessa on navigaattori.

Ulkomaiselle tanssileirille osallistuminen oli myös vuoden 2017 unelmalistallani. Ensimmäinen tanssimatkani oli Baltic Swing Gdanskissa. Tykkään Gdanskista tosi paljon, ja tapahtuma oli hyvin järjestetty. Aion tulevaisuudessa osallistua sinne joka vuosi, jos se vain on mahdollista.

Mitä opin? Ulkomaiset tanssileirit ovat i-ha-ni-a! Juuri mikään ei ole parempaa kuin se, että voi liikkua tanssilattialla tanssivirtauksessa monen monta biisiä putkeen. Opin myös, että tanssitasoni ei ole kisasuorituksella mitattuna kovinkaan korkealla. Se antoi motivaation treenata enemmän ja paremmin. Lisäksi opin, että hameella tanssiminen ei vain yksinkertaisesti sovi West Coast Swingiin. Tämän reissun jälkeen olen pitänyt kiltisti housut jalassani.

Olin monta vuotta haaveillut siitä, että pääsisin Yhdysvaltoihin Road Tripille. Viime kesänä se vihdoin toteutui, ja se oli paljon upeampaa kuin olin edes osannut kuvitella.

Mitä opin? Minulla oli etukäteen tosi suuret ennakkoluulot Yhdysvaltoja ja yhdysvaltalaisia kohtaan. Ne murenivat täysin, ja minusta tuli suorastaan Yhdysvaltojen fani. Ihmiselle tekee hyvää kohdata ennakkoluulot silmästä silmään. Lisäksi opin, että leffamaisemat ovat totta.

Toinen tanssimatkani oli Summer Swing Riiassa. Tällä tanssimatkalla ei nähnyt kuin hotellin, lähikaupan ja tanssisalin. Se on aika tyypillistä, ellei varaa reissulle aikaa tehdä jotain muutakin kuin tanssia.

Mitä opin? Varmaan sen, että tanssimisen jälkeen ei jaksa olla järin sosiaalinen. Pokemon Go:n pelaaminen on juuri hyvää ajanviettoa kävellessä tanssisalilta hotellille. Ei tarvitse kommunikoida kuin Pokemonien kanssa.

Yksi vuoden parhaista ideoista vei minut syyskuussa uudelleen Amsterdamiin. Keksimme nimittäin keväällä kavereiden kanssa, että vaikka meistä kukaan ei ole ainakana lähiaikoina – jos koskaan – menossa naimisiin, niin voimme silti järjestää polttarimatkat kaikille. Neiti P valitsi polttarimatkakohteeseen Amsterdamin. Meillä oli neljän naisen porukalla älyttömän hauska ja rentouttava reissu!

Mitä opin? Parhaat ideat syntyvät vahingossa! Lisäksi opin sen, että Amsterdamista saa etsimällä etsiä hyvää ruokaa. Se ei ollut ainakaan tämän kokemuksen perusteella mikään kulinaristisen nautinnon ykköskohde. Silti Amsterdam on ihana, ja jokiristeilyt on parasta.

Koska lievästi sanottuna tanssiminen on vienyt minut mukanaan, seuraava tanssimatkani oli Old Town Swing Tallinnassa. Yhtenä iltana pukeuduin kamalaan verkkopaitaan, koska piti pukeutua 2000-luvun pop-tähdeksi. Tallinnassa petyin hirveästi kisasuoritukseeni ja mietin pitkään sen jälkeen, kannattaisiko enää edes yrittää kilpailla.

Mitä opin? Tanssimatkoilla on pakko valita, panostaako iltatanssimiseen vai päivän tanssitunneilla käymiseen. Molempia ei yksinkertaisesti jaksa. On ihan ok jättää osa tanssitunneista väliin ja käydä välillä nukkumassa.

Vuoden viimeinen matka oli tanssimatka Scandinavian Open West Coast Swingiin Tukholmaan. Tallinnan kisapettymyksen jälkeen olin keskustellut usean ihmisen kanssa, treenannut lisää ja päättänyt, että luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Pääsin kisoissa omaan tavoitteeseeni ja olin tyytyväinen.

Tanssiminen – kuten varmasti mikä tahansa urheilulaji – on harrastus, jossa pidemmälle pääseminen tarkoittaa lähinnä sitä, että tietää yhä paremmin, mitä kaikkea vielä pitäisi oppia. Se on tavallaan kivaa ja tavallaan kamalaa. Loppuvuodesta olen yrittänyt pitää mielessäni ajatusta siitä, että mitä paremmin osaan tanssia perustanssia, sitä parempia tansseja minulla on. Se on itsestäänselvyys, jota ei kuitenkaan aina ole kovin helppo ymmärtää.

Mitä opin? Tukholmassa järjestetään aivan ihania tanssitapahtumia, joissa suomalaisista pidetään erityisen hyvää huolta.

Tärkein asia, mitä olen vuonna 2017 oppinut? Tanssiminen ja liikkuminen pitää ihmisen järjissään, mutta siitä huolimatta ihmiset ovat aina paras asia. Kiitollinen olen sekä pitkäaikaisista ystävistäni että niistä lukuisista ihmisistä, jotka olen tanssin avulla tänä vuonna tavannut. Jaettu ilo on moninkertainen ilo!

Vuosi vaihtuu Tampereella tanssien ja tanssi jatkuu Loppiaisena Tukholmassa. Innolla odotan, mitä kaikkea uutta vuosi 2018 tuo eteeni.