Lentokoneessa nautin Finnairin perinteisen aamupalan: kanawrappia ja samppanjaa. Molemmat olivat hyviä. Matkalukemiseksi valitsin Johanna Sinisalon Sankarit. Sinisaloa ja samppanjaa. Siitä alkoi ja siihen loppui päivän snobeilu.
Ensisilmäys Dubrovnikiin osoitti, että kaupunki on älyttömän kaunis. Ihan niin kuin kaikki ovat etukäteen kertoneetkin. Silti se vähän yllätti. Päätimme kävellä bussiasemalta majapaikkaan. Se ei ollut kauhean kätevää kahden vedettävän matkalaukun kanssa, voin kertoa. Bonukseksi vielä eksyimme vähän, mutta silti matkan pituudeksi oletetun 3 km:n sijaan tullut reilu 5 km yllätti vähän.
Kolmas asia, joka yllätti, oli hintataso. Olin kyllä kuullut, että Dubrovnik on kallis, mutta en minä uskonut, että ihan oikeasti lähennellään Suomen hintatasoa. Ei missään kuulu olla niin kallista kuin Suomessa – paitsi Islannissa, Tanskassa ja Norjassa. Ruokaan ja juomaan liittyen siiderin ystäville tiedoksi: Täältä saa Sommersbytä.
Päivän ohjelmaksi sopi merenrannalla kävely, koska aikaisen herätyksen jälkeen ei olisi ollut kapasiteettia nähtävyyksiin tutustumiseen. Maisemat Dubrovnikissa ovat tiivistettynä upeat.
Lopussa Kassun huomioita Dubrovnikin palvelukulttuurista ja päivän ravintolakokemuksista.
Ravintola Peppers: ”Tarjoilijan välinpitämättömästä asenteesta huolimatta onnistuimme livahtamaan nurkkapöytään ja saimme kuin saimmekin ruokaa, joka osoittautui mainioksi. Munanuudeli oluella maksoi n. 30 euroa. Annoimme toki myös yli 10 % tippiä palvelusta, jota ei juuri ollut. Toivottavasti tämä tippi meni kokille!”
Sandra’s Solitudo apartments: ”Omistaja tuli pihalle vastaan ja rupatteli mukavia ja kertoi kavereittensa ravintoloista, joissa kannattaisi käydä. En olekaan ennen tullut majataloon, jossa ensimmäisenä kysytään, maistuisiko kahvi tai olut. Lämmin vastaanotto kaiken kaikkiaan. Asunto on erittäin siisti ja vessassa on kattoikkuna. Kaikki mitä ihminen tarvitsee. Sijainti on Vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta täällä lienee kaikki sijainnit omalla tavallaan hyviä.”
Terhin lisähuomio: vessapaperia on riittävästi!
Coral Beach Club: ”Thaimaatyyppinen paratiisibaari lötköttelytuoleineen ja -sohvineen. Tarjoilijoita tuntui kiinnostavan meidän olemassaolo ja join beach clubille tyypillisesti ison kylmän oluen. Paikassa on Suomen hintataso, mutta puitteet ovat upeat! Kaiuttimista soi letkeä musiikki ja rikkaat turistit hymyilivät kilpaa aurinkolaseissaan.”
Ravintola Mamma Mia: ”Paras palvelukokemus koko päivänä. Erittäin hyvää ruokaa, edullinen hintataso ja luonnollisen ystävällinen tarjoilija.”
Terhin lisähuomio: vessan, palvelun ja ruuan perusteella uskon ravintolan omistajan olevan italialainen.
Matkapaloja 
Published by