Balkan 2016 & Kroatia: Dubrovnikin vanhakaupunki

Toisena päivänä Dubrovnikissa päätimme mennä tutustumaan Unescon maailmanperintökohteeseen: vanhaankaupunkiin. Ei sitä voi sanoa nähneensä Dubrovnikia, ellei siellä käy.

 

Paikka oli ihan täynnä turisteja – tietenkin. Siinä oli se hyvä puoli, että kehtasi ihan rennosti ottaa koko ajan valokuvia. Niin kaikki muutkin tekivät.

 

 

 

 

 

Arkkitehtuuri muistutti hyvin paljon Venetsian arkkitehtuuria. Siinä oli turistien keskellä varsin kotoisa olo.

 

 

Vanhakaupunki ei kooltaan ole järin suuri. Se on aika nopeasti kierretty ympäri.

 

 

 

Menimme kahville ja selitin Kassulle, miksi järjestelmäkameran mukaan ottaminen oli välttämätöntä. Kännykällä ei olisi tämä vastavaloon otettu kuva onnistunut lainkaan. Kameraa oli kieltämättä aika raskas kantaa, mutta en silti usko, että se oli se suurin ongelma valitsemallamme kantamusten tiellä.

 

 

 

 

 

 

Dubrovnik on paikka, jossa olen törmännyt eniten turisteihin verrattuna mihinkään muuhun matkakohteeseeni. Jokaisessa ravintolassa ja baarissa, jossa olimme, oli myös joku muu suomalaisseurue. Sinne lennetään hyvin monesta paikasta suoraan, ja nyt sinne pysähtyy myös luksus-risteilyalukset päiväksi. Majatalomme emäntä oli aika kyllästynyt siihen, että laivat tuovat turistit päiväksi Dubrovnikin vanhaankaupunkiin. Silloin he tuovat kyllä rahaa yhteen paikkaan, mutta esimerkiksi juuri majoituspalvelut eivät hyödy mitään. Paikallisia ihmisiä vanhassakaupungissa ei kovin montaa enää asu, koska he ovat voineet myydä asuntonsa hyvään hintaan pois.

 

Oli sen verran houkutteleva mainos, jotta sinnehän me suuntasimme!

Mainos ei valehdellut!

 

 

 

 

 

 

Kyllä siinä maisemia tuijottaessa kelpasi pari juomaa nauttia. Dubrovnik oli kaiken kaikkiaan mielestäni varsin rentouttava paikka. Se oli hyvä valinta loman aloituspaikaksi.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pysähdyimme lounaalle Kopuniin. He mainostivat lounastaan sanoilla Light Lunch. Vastaavia paikkoja oli muuallakin vanhassakaupungissa. Oli tosi kiva, että oli mahdollisuus syödä terveellinen lounas! Se on yleensä lomalla yllättävän hankalaa.

 

 

 

 

Lounaan jälkeen oli energiaa lähteä  kiipeämään kapeiden käytävien portaita ylös.

 

 

 

 

 

Ylhäällä kulkiessa sai vähän ajatuksia siitä, millaista vanhassakaupungissa eläminen on.

 

Koska matkustin jalkapallofanin kanssa, menimme irkkubaariin katsomaan MM-kisoja. Olin aluksi innoissani, koska baari oli virittämässä valkokangasta ulos. Siinä olisi ollut kiva istua ja tuijotella peliä. Jostain syystä kuvaa ei kuitenkaan saatu viritettyä kankaalle, joten jouduimme ahtautumaan tunkkaiseen baariin. Olihan se tunnelma ihan jees.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Illan päätteeksi menimme majapaikkaamme lähellä olevaan Shizuku-ravintolaan. Se ei ollut vanhassakaupungissa, mutta ansaitsee maininnan, koska se oli hyvä ravintola se! Satuimme osumaan myös sopivaan aikaan, koska meidän jälkeen ravintola alkoi täyttyä täpötäyteen.

Dubrovnikin vanhakaupunki oli kaunis ja ainutlaatuinen paikka, joka oli hieno nähdä. Yhden päivän retki riittää siellä mainiosti. Suosittelen kuitenkin katsomaan Dubrovnikia myös vanhankaupungin ulkopuolelta.

Balkan 2016: Albania on aito

 Saavuimme Skoderiin aamulla klo 6.20, josta päädyimme kuvassa olevan Dynamic Expressin kyytiin. Kassun ilmeestä voi päätellä, että väsytti. Se oli kuitenkin jotenkin tosi kivaa ja söpöä, miten minibussikuskit huutelivat määränpäätään ja keräsivät ihmisiä kyytiin. Meidät otettiin kyytiin ja vaihdettiin toiseen bussiin sopivassa paikassa. Näppärää.

Vloressa satoi ja meidän oli nälkä. Albaniassa on monta kahvilaa, joista ei saa ruokaa. Se on outoa, kun on tottunut, että kaikista kahviloista saa jotain syödäkseen. Päädyimme vahingossa syömään pizzaa Piceri Amantiaan, koska se oli ensimmäinen vastaantullut ravintola.  Albanian kieli näyttää kirjoitettuna hassulta italialta. Pizza oli tosi hyvää! Uskon, että se olisi ollut hyvää, vaikka emme olisi matkustaneet nälkäisinä viittä tuntia ennen lounasta.

Viikon reissaamisen jälkeen oli sellainen olo, että puhtaista valkeista lakanoista voi maksaa mitä vaan. Menimme siis yhteen kaupungin hienoimmista hotelleista, Hotel Partneriin. Hinta oli 60 euroa/yö. Suomalaisittain se ei edes ole kauhean paha, mutta paikalliseen hintatasoon nähden tosi kallis. Hotellilla oli pyykkäyspalvelu, joten saimme ihanasti puolessa välissä matkaa myös pestyä pyykkiä.

 Katsoin Tripadvisorista Vloren parhaimmat arvosanat saaneen ravintolan. Se oli San Giorgio’s. Menimme sinne syömään, ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tonnikalapihviä. Tarjoilija selitti, että se on hienoa punaista tonnikalaa (en löytänyt googlesta) ja olen todella onnekas. Se oli ihan hyvää. Hämmentävää oli se, että tonnikala on pihvinä enemmän lihamaista kuin kalamaista. Salaatti oli todella hyvää ja samoin Kassun tilaamat marinoidut katkaravut. Hintaa koko lystillä oli yhteensä vajaat 35 euroa. Siihen hintaan täältä saa siis fine dining -tasoista ruokaa.

Olimme etukäteen kuulleet kehuja Albanian rannoista ja ns. Albanian Rivierasta. Olimme siis hieman hämillämme, kun kohtasimme todellisuuden. Ranta oli möyhitty ja täynnä roskia. Tajusimme kuitenkin jonkin ajan kuluttua, että rannalla ollaan tekemässä suurta muutostyötä.

 Ihmettelimme, miksi kadulla parveilee tosi paljon poliiseja. He olivat vartioimassa erään rakennuksen purkamista. Myös kuvassa oleva ravintola, jossa olimme täysin tietämättöminä käymässä, purettiin samana päivänä. Poliisit olivat varautuneet mielenosoitukseen.

 

Ilmeisesti Vlore on päättänyt uusia rantansa turisteja varten. Se on varmasti paikallisia ajatellen sekä hyvä että huono asia. He menettävät oman rantansa hotelleille ja ravintoloille, mutta turistit tuovat kaupunkiin rahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä ranta uudelleen parin vuoden kuluttua,

Tänään lähdimme aikaisin aamulla minibussilla Vloresta Sarandaan. Matkalla oli huikean kauniit maisemat ja paljon eläimiä!

Sarande taas on Vloreen verrattuna aivan erilainen. Aivan kreikkalainen sisustusta ja menuja myöten.

Tässä kohtaa reissua voin todeta, että on sulaa hulluutta matkustaa näin nopeaa tahtia paikasta toiseen. Toisaalta en silti haluaisi luopua mistään paikasta, jonne olen reissullani päässyt. Onneksi loppuloma tarkoitaa lähinnä rannalla makoilua ja rentoutumista.

Hyvää Juhannusta kaikille! Matkajuttuja seurannee lisää, kun järjestelmäkameran kammio tyhjenee Suomessa.

Balkan 2016 & Kroatia: Dubrovnik yllätti

Lentokoneessa nautin Finnairin perinteisen aamupalan: kanawrappia ja samppanjaa. Molemmat olivat hyviä. Matkalukemiseksi valitsin Johanna Sinisalon Sankarit. Sinisaloa ja samppanjaa. Siitä alkoi ja siihen loppui päivän snobeilu.

Ensisilmäys Dubrovnikiin osoitti, että kaupunki on älyttömän kaunis. Ihan niin kuin kaikki ovat etukäteen kertoneetkin. Silti se vähän yllätti. Päätimme kävellä bussiasemalta majapaikkaan. Se ei ollut kauhean kätevää kahden vedettävän matkalaukun kanssa, voin kertoa. Bonukseksi vielä eksyimme vähän, mutta silti matkan pituudeksi oletetun 3 km:n sijaan tullut reilu 5 km yllätti vähän.

Kolmas asia, joka yllätti, oli hintataso. Olin kyllä kuullut, että Dubrovnik on kallis, mutta en minä uskonut, että ihan oikeasti lähennellään Suomen hintatasoa. Ei missään kuulu olla niin kallista kuin Suomessa – paitsi Islannissa, Tanskassa ja Norjassa. Ruokaan ja juomaan liittyen siiderin ystäville tiedoksi: Täältä saa Sommersbytä.

Päivän ohjelmaksi sopi merenrannalla kävely, koska aikaisen herätyksen jälkeen ei olisi ollut kapasiteettia nähtävyyksiin tutustumiseen. Maisemat Dubrovnikissa ovat tiivistettynä upeat.

Lopussa Kassun huomioita Dubrovnikin palvelukulttuurista ja päivän ravintolakokemuksista.

Ravintola Peppers: ”Tarjoilijan välinpitämättömästä asenteesta huolimatta onnistuimme livahtamaan nurkkapöytään ja saimme kuin saimmekin ruokaa, joka osoittautui mainioksi. Munanuudeli oluella maksoi n. 30 euroa. Annoimme toki myös yli 10% tippiä palvelusta, jota ei juuri ollut. Toivottavasti tämä tippi meni kokille!”

Sandra’s Solitudo apartments: ”Omistaja tuli pihalle vastaan ja rupatteli mukavia ja kertoi kavereittensa ravintoloista, joissa kannattaisi käydä. En olekaan ennen tullut majataloon, jossa ensimmäisenä kysytään, maistuisiko kahvi tai olut. Lämmin vastaanotto kaiken kaikkiaan. Asunto on erittäin siisti ja vessassa on kattoikkuna. Kaikki mitä ihminen tarvitsee. Sijainti on Vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta täällä lienee kaikki sijainnit omalla tavallaan hyviä.” Terhin lisähuomio: vessapaperia on riittävästi!

Coral Beach Club: ”Thaimaatyyppinen paratiisibaari lötköttelytuoleineen ja -sohvineen. Tarjoilijoita tuntui kiinnostavan meidän olemassaolo ja join beach clubille tyypillisesti ison kylmän oluen. Paikassa on Suomen hintataso, mutta puitteet ovat upeat! Kaiuttimista soi letkeä musiikki ja rikkaat turistit hymyilivät kilpaa aurinkolaseissaan.”

Ravintola Mamma Mia: ”Paras palvelukokemus koko päivänä. Erittäin hyvää ruokaa, edullinen hintataso ja luonnollisen ystävällinen tarjoilija.” Terhin lisähuomio: vessan, palvelun ja ruuan perusteella uskon ravintolan omistajan olevan italialainen.