Tulimme Kotoriin bussilla Dubrovnikista. Matka kesti kolme tuntia. Emme juurikaan joutuneet odottamaan rajalla. Bussissa ei ollut vessaa. Onneksi meillä ei ollut pitempi matka.
Majoituimme vanhassa kaupungissa tosi sympaattisessa asunnossa, jossa Kassun mukaan haisi home. Emme myöskään osanneet käyttää lämminvesivaraajaa. No mutta, mitä pienistä! Palvelu oli ystävällistä ja hinta oli 33 euroa/yö.
Saimme majoituspaikasta alennuskupongin läheiseen ravintolaan, johon menemme nauttimaan lounaan. Tarjoilijat olivat hyväntuulisia ja pelleilivät keskenään. Kotor osoittautui Dubrovnikiin verrattuna todella lämminhenkiseksi paikaksi. Ruoka oli italialaisvaikutteista kaikkialla. Vanhassa kaupungissa oli paljon mukavannäköisiä ravintoloita, joissa olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin kuin yhden päivän.
Koko viimeisen tunnin bussissa olimme hyvin hämillämme. Miten tämmöisiä maisemia edes on olemassa? Montenegro on ihan tajuttoman kaunis maa! Se on myös aivan erilainen kuin naapurissa oleva Kroatia.
Pohjammaan flikka on aivan hämmentynyt tästä vuorien määrästä.
Lähdimme kiipeämään kaupungin muuria pitkin ylös, mutta luovutimme siinä vaiheessa, kun olimme kiivenneet ehkä neljäsosan. Jos mukana olisi ollut neiti E, punaviiniä ja suklaakakku, olisimme sinnitelleet ylös asti varusteissa kuin varusteissa!
Vähän ehkä hävetti, kun tajusi pikkulastenkin kiivenneen korkeammalle, mutta maisemat olivat upeat tuolla korkeudellakin! Näimme myös liskon. Kassu pelotteli mua käärmeillä, mutta eihän käärmeitä ny kallioilla elele…
Seuraavana aamuna joimme kuulemma Kotorin parhaat kahvit. Montenegrossa on aikalailla puolet edullisempaa kuin Dubrovnikissa.
Olen iloinen, että otin kameran mukaani ja päätimme vuokrata auton. Nyt juon aamukahvia Pluzinessa, ja tänään suuntaamme kansallispuistoon.
Lue myös:
Matkapaloja 
Published by