Gluteenittomat maissitortillat mahdollistavat, että voin nauttia meksikolaista ruokaa kotonakin!

Yhdysvalloissa söimme todella paljon meksikolaista ruokaa. Nachot ja guacamole kuuluivat lähes päivittäiseen ruokavalioomme. Onni oli se, että myös liikuimme paljon, sillä muuten olisi saattanut reissukiloja kertyä enemmän kuin muutama.

Ykkössuosikikseni muodostui ehdottomasti quesadillat – ainut ongelma niiden valmistamisessa on se, että tortillat ovat yleensä vehnää ja yritän välttää vehnän syömistä. Olinkin varsin ilahtunut, kun huomasin suomalais-meksikolaisen perheyrityksen Tortillas la Familian etsivän blogiyhteistyökumppaneita. Mielelläni maistoin heidän maissitortillojaan, jotka ovat gluteenittomia, laktoosittomia ja vegaaneja sekä jaan niiden ilosanomaa muillekin! Tiedän nimittäin, että omaan ruokavalioon sopivien ruokien löytäminen ei ole aina kovinkaan helppoa.

Maissitortillojen löytämisen lisäksi olin erittäin onnekas siinä, että minulla oli suunnitelmissa ysärifestareille suuntaaminen kolmen sellaisen naisen kanssa, jotka viihtyvät minua huomattavasti paremmin keittiössä. Yksi heistä on jopa ravintola-alan ammattilainen! Täten minun tarvitsi vain ehdottaa, että nauttisimmeko quesadilloja ennen festareille lähtemistä.

Ravintola-alan ammattilaisen ansiosta meillä oli myös asiaankuuluvat juomat: mansikkamargaritaa ja tequilaa. Tequila ei ollut mitään yökerhoista tuttua hirveyttä, vaan hyvältä maistuvaa juomaa, joka olisi mennyt alas ilman limeäkin. Mieleen tuli muistoja Turun yliopiston pohjalaisen osakunnan tequila-tiistaista torstaisin. Kyseinen perinne taitaa yhä olla voimissaan, joten jos olet turkulainen opiskelija, mene ihmeessä maistelemaan osakunnan tequilat!

Mutta asiaan! Ne maissitortillat ja quesadillat. Tortillat maistuivat todella hyviltä ja kokkimme kehui kovasti niiden koostumusta. Ne pysyivät hyvin kasassa pannulla ja olivat sitkeitä, joten quesadillojen valmistaminen oli helppoa. Markkinoilla ei ole vastaavaa tuotetta lainkaan.

Miten ne quesadillat sitten valmistetaan? Ne paistetaan paistinpannulla ja nimensä mukaisesti niiden väliin laitetaan juustoa. Meillä oli välissä sekä Emmentalia että Old Amsterdamia.

Juuston lisäksi täytteenä voi olla ihan mitä vain, mistä tykkäät! Meillä oli kanaa fajitas-mausteseoksella maustettuna, lime-siivuja, sipulia ja paprikaa.

Makunautinnon kruunasi ranskankerma, itsetehty salsa (tomaattia, sipulia, paprikaa, limeä, chiliä, öljyä ja pippuria) ja guacamole. Guacamole tehtiin valmiiseen tuorehyllystä ostettuun guacamoleen, mutta jos haluat hyvän reseptin, niin sellainen on Tortillas la Familian sivuilla.

Kuvassa on meksikolaisesta ruuasta ja juomasta onnellinen nainen. Parasta oli se, että kilo maissitortilloita riitti neljälle hengelle ensimmäisen aterian jälkeen vielä illalliseksi ja seuraavan päivän brunssiksi. Meksikossa quasadilloja syödään kaikkina vuorokauden aikoina, joten emme tehneet poikkeusta.

Me paistoimme tortillat illalla pannulla ja söimme niiden kanssa päivällä jääneet tähteet. Tortilloista tuli tosi rapeita ja hyviä myös ilman juustotäytettä!

Seuraavana päivänä laitoimme quesadillojen väliin sweet chili -kastikkeella maustettua kinkkua ja söimme loput kastikkeet. Sekin toimi mainiosti.

Ystäväni neiti T sanoi kolmannen tortilla-aterian aikana: ”Jännä, ettei suomalaiset ole keksineet tätä, että leipä ja sen kanssa ruuantähteet ovat ihan parasta. Muissa maissa tämä on älytty!”

Karjalanpiirakka on muka surkea suoritus. Olen kyllä eri mieltä. Karjalanpiirakka on neroutta. ”No, ei kai sille mitään voi, jos tähteenä on vain puuroa”, totesi neiti T.

Lopputuloksena suosittelen siis kovasti näitä maukkaita ja monipuoliseen käyttöön sopivia maissitortilloja – puuroa en ehkä kuitenkaan ihan heti niiden kanssa testaisi.

Maissitortilloita on hyvin varustetuissa K-ruokakaupoissa. Jos niitä ei vielä löydy omasta lähikaupastasi, voit pyytää K-kauppiastasi tilaamaan niitä. Tortillat myydään 250 gramman pakkauksissa kaupan pakasteosastolla.

Aikatauluttomuutta ja gluteenittomia herkkuja

Elämässäni on aika harvassa semmoiset viikonloput, joille ei ole suunniteltuna yhtään mitään. Tästä viikonlopusta tuli yllätyksenä sellainen.

Olen lukenut, että aika moni colitis ulcerosaa sairastava syö laktoositonta ja gluteenitonta ruokaa sekä välttää punaista lihaa.  Itse olen ollut sairauden diagnoosista asti aika laiska miettimään, miten pitäisi syödä. Siihen vaikuttaa osittain se, että lääkäri heti sanoi, ettei ruokavalion muutoksella ole mitään tutkittua hyötyä. Osittain vaikuttaa ihan laiskuus ja hektinen elämä. Totuus ruuan suhteen on se, että jokaisella eri asiat vaikuttaa eri tavalla – ei auta muuta kuin kokeilla.

Ruuanlaitto on kivaa silloin, kun siihen on aikaa. Yleensä ei vain ole. Niinpä olen lähinnä tuskastuneena miettinyt, että mitä tässä nyt sitten enää voi syödä ja mättänyt suuhuni vähän kaikkea.

Tämän viikonlopun yllättävä vapaa-aika antoi minulle mahdollisuuden todistaa, että gluteenittomalla ruokavaliolla voi syödä kaikenlaisia herkkuja.

Eilen aamulla paistoin uunissa Semperin gluteenittomia minibaguetteja. Laitoin niihin täytteeksi kalkkunaa, munavoita, juustoa ja kurkkua. Ne olivat todella hyviä! Jos siis joskus iskee tarve vaalealle leivälle, niin hyvä vaihtoehto on olemassa.

Tänään tein aamiaiseksi kookoslättyjä tällä reseptillä:

Gluteenittomat kookoslätyt (yhden hlön annos)

1 dl vettä

3 rkl kookosjauhoja

1,5 dl kookosmaitoa

3 rkl mantelijauhoja

3 munaa

ripaus suolaa

vähän kookosöljyä

Söin lättyjen kanssa pakastettuja mustikoita ja suklaa-pähkinävoita. Suklaapähkinävoi oli sokeritonta terveysversiota (Urtekram: Peanut butter crunchy choco), eli aika tuhtia tavaraa. Ei se nyt ihan Nutellan veroista ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

Lisäksi tein kookos-mansikka-smoothien, joka on oikeasti varmasti yksi ihan parhaita jälkkäreitä ikinä. Siihen tulee yksinkertaisuudessaan paljon mansikoita ja kookosmaitoa. Kookosmaitoa voi laittaa maun mukaan. Vähemmästä tulee paksumpaa ja enemmästä löysempää juomaa.

Ihan kokonaan en ole viikonloppua viettänyt ruuan parissa, vaikka maha ei todellakaan ole tyhjyyttä huutanut. Aikatauluttomuudessa on parasta se, että voi tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa.

Luin Tommi Kinnusen Lopotti-kirjan loppuun. Se oli ihana. Suosittelen kaikkia maailman ihmisiä lukemaan Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Tommi käyttää kieltä todella, todella kauniisti. Sen lisäksi kirjat käsittelevät todella tärkeitä ja koskettavia aiheita.

Katsoin Suicide Squadin, josta ajattelin etukäteen, että se on varmasti ihan kamalaa roskaa. Ei se itseasiassa ollut. Se oli ihan viihdyttävä ja hauska elokuva. Jared Leto oli häikäisevän hyvä Jokeri. Viime viikolla Facebook tarjosi minulle muiston, johon olin kirjoittanut, että Jared Leto ja 30 Seconds to Mars ovat asioita, joiden vuoksi uskon ihmisen pystyvän mihin vaan. Se on edelleen totta.

Kävin myös ulkona kävelemässä. Tämä kuva kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen fiilis Turussa on tällä hetkellä. Vielä on kylmä tuuli, mutta kevät on jo oven takana. 

Haluaisin kovasti jo laittaa talvivaatteet pyykkikoriin, mutta vielä en uskalla. Tiistaina lähden Sisiliaan etsimään kevättä ja toivon, että palattuani täälläkään ei ole enää lunta ja jäätä.

Vuosi vuodelta tunnun inhoavan talvea yhä enemmän ja odottavan kesää. Jokilaivat olivat vielä kiinni, mutta kuvittelin jo, miten jokirannat täyttyvät ihmisistä ja laivat avaavat ovensa. Olisi tehnyt mieli mennä laivan kannelle nauttimaan lasillinen kuohuvaa, mutta tuuli oli vielä aivan liian kirpeä.

Neljäs herkku, jonka tein tänä oli pinaatti-vuohenjuusto-piirakka. Siitäkin tuli tosi hyvää! Tein sen suunnilleen näin:

 Gluteeniton pinaatti-vuohenjuusto-piirakka

Pohja:

50 g voita

1 dl mantelijauhoja

1 rkl vettä

0,25 dl juustoraastetta

Suosittelen kuitenkin kaksinkertaista määrää aineita pohjaan. Minun täytyi vähän nipistää, koska voita ei ollut enempää.

Täyte:

Paketillinen vuohenjuustokuutioita

200 grammaa pakastepinaattia

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

Ripoteltuna päälle juustoraastetta

Käytin pakastepinaatteja, joka on rouhittuna kuutioihin. Laitoin kuutiot suoraan piirakkaan, mutta sulatettuna pinaatin olisi saanut leviämään tasaisemmin. Kuutioita vielä parempi pinaatti olisi kokonaisena pakastettu tai tuore pinaatti.

Kokkailua: parhaat reseptit talteen

Viime viikonloppuna otin asiakseni panostaa ruuanlaittoon. Pääsin oikein isoon kauppaan sunnuntaina ostamaan tarvittavia aineita sekä heräteostosmaisesti vähän vaikka mitä! Kiitos kyydistä neiti H!
Paras italialaistyyppinen pizza
Sunnuntaina tein pizzaa. Olen aikalailla jämähtänyt pizzaan, jonka täytteenä on ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, rucolaa ja kirsikkatomaatteja.
Pizzapohja valmistetaan näillä ainesosilla:
0,5 pussia kuivahiivaa
7,5 dl jauhoja
reilu loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 ja 3/4 dl vettä
Aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan nousta. Jauhot voivat olla mitä jauhoja tahansa. Itse olen kokeillut pelkkää vehnäjauhoa, vehnäjauhoa ja ruisjauhoa sekä vehnäjauhon, ruisjauhon ja mantelijauhon sekoitusta. Hyvää tulee kaikista! Ainut ohje on ehkä siinä, että mitä enemmän ruisjauhoa sitä terveellisemmältä pizza maistuu (vaan ei ole!).
Uuni lämmitetään n. 230 asteeseen. Pohja laitetaan sinne muutamaksi minuutiksi itsekseen. Kun pohja on kovettunut jonkin verran, lisätään tomaattikastiketta, juustoraastetta ja kaksi pakettia siivutettua mozzarellaa. Annetaan näiden olla uunissa niin kauan, että juusto on ruskistunut.
Lopuksi pizza otetaan uunista ja lisätään ilmakuivattu kinkku, rucola ja kirsikkatomaatit.
Nautitaan palasta Italiaa omassa kodissa!
Riisipuuro

Ajattelin ennen joulua, että teen kerrankin riisipuuroa itse. Todellisuudessa olimme jo pitkällä tammikuun puolella ennen kuin tartuin haasteeseen.
Riisipuurosta on etukäteen peloteltu, että se palaa helposti pohjaan. Pyysin neuvoa ja neiti N linkitti minulle tämän puuroreseptin, jossa luvataan pohjaanpalamattomuus:
2 dl vettä
2 rkl voita
2 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa
Kiehauta vesi ja voi. Lisää maito ja riisit. Sekoita pohjaa myöten koko ajan, kunnes puuro alkaa kuplia. Pienennä heti lämpö pienimmälle. Sekoita noin viisi minuuttia hyvin, kunnes puuro ei kuohu enää. Anna hautua hiljalleen tunnin verran kannen alla. Sekoittele pohjaa myöten välillä.
Nauti kanelin ja sokerin kanssa.
Kesäkurpitsahummus

Muistin jälleen tahinitahnan olemassaolon ja nerouden. Olen aiemminkin tehnyt kesäkurpitsahummusta tämän reseptin mukaan:
1 pieni kesäkurpitsa
4 rkl tahinitahnaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ainakin 1 valkosipulinkynsi (taisin laittaa 3)
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl suolaa
Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Sekoita kesäkurpitsa sekä muut aineet monitoimikoneella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä.
Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että annos on neljälle, mutta sanoisin, että annos on valtava. Siitä riittää moneen ruokailukertaan riisin kaveriksi.

Resepti: Linssikeitto

Jälleen kerran heräsin siihen, että mielikuvitus loppui ruokien kanssa. Neiti T vinkkasi minulle Valion linssikeittoreseptin.
Sovelsin reseptiä jonkin verran. Aineet:
1,5 litraa vettä
2 sipulia
4 valkosipulinkynttä
4 dl punaisia linssejä
Paketti (250 g) Koskenlaskijaa
Punainen Thai currytahna
Laitoin veden kiehumaan. Lisäsin kiehuvaan veteen sipulit, valkosipulit, punaiset linssit ja paloitellun Koskenlaskijan. Keitin keittoa n. 30 minuuttia. Lopussa lisäsin muutaman lusikallisen currytahnaa antamaan makua.
Tästä annoksesta riitti kahdelle illallinen, yhdelle lounas sekä kahdelle toinen illallinen.

Ai niin, terveellisellä ruokavaliolla on terveysvaikutuksiakin!

”Mä tajusin, että mä syön terveellisesti myös sen takia, että voin paremmin, enkä vain mahaläskieni takia.” -Minä 

”Voitko kirjoittaa tuon itsellesi jonnekin ylös?” -Neiti T

Kirjoitan siitä blogimerkinnän. 
Myönnän nyt täysin avoimesti, että aloin syödä terveellisesti pelkästään siitä syystä, että halusin pienemmän mahan. Terveellisellä ruokavaliolla oli tasan yksi määränpää: vyötärön kaventuminen. Tästä syystä ruokavalion noudattaminen on välillä ollut aivan järkyttävän raskasta ja vaikeaa. Päässä on pyörinyt vuorotellen ajatuksia siitä, että miksi ihmeessä yritän pienentää mahaani, joka ei ole mitenkään liian suuri. Vuorotellen ajatukset ovat taas olleet sitä mieltä, että mahani todellakin on liian suuri ja miksei se pienene, vaikka noudatan ruokavaliotani tiukasti.
Vietin juhannuksen syöden mitä tahansa. Siihen mitä tahansa syömiseen liittyi paljon vehnää ja sokeria. Ylläoleva tiramisu oli sunnuntain viimeinen ruoka-annos. Se ei ollut edes erityisen hyvää, ja olin jo täynnä. Söin sen silti kokonaan. Kun nyt kerrankin sai syödä, mitä huvittaa.
Sunnuntain ja maanantain välinen tuskaisa yö muistutti minua elämästä, jota olin aiemmin elänyt. Mahaan sattui aivan järkyttävästi. Aiemmin minulle oli ihan normaalia, että maha oli enemmän tai vähemmän sekaisin tai kipeä joka päivä. Erityisen sekaisin tai kipeä se oli matkustuspäivinä ja päivinä, jolloin söin ulkona. Aina silloin, kun söin kerralla paljon.
Ravintolaillat, baari-illat, yhteiset ruokaillat, ruuattomat pitkät treenit. Maha aina täynnä ilmaa. Ei ihme, että teki mieli pitää laukkua tai käsiä tai mitä tahansa mahan edessä. Siihen olotilaan oli kuitenkin täysin tottunut, koska se oli normaalia. Totesin vain, että minulla nyt sattuu olemaan sellainen maha, joka reagoi vähän kaikkeen sillä tavalla.
Ja niin minulla onkin. Nyt vasta tajuan, että siihen voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon ruokavaliolla. Kun syön säännöllisesti terveellistä ruokaa, mahani voi paljon, paljon paremmin. Normaalina päivänä se ei ole täynnä ilmaa, sekaisin tai kipeä. Se on ihan normaali. Aivan kuin muilla ihmisillä.
Nyt voin todeta, että ei minun tarvitse laihtua. Mahaläskit ovat ihan ok. Mahakivut eivät kuitenkaan ole ok, joten alan kiinnittää vielä paljon tarkempaa huomiota siihen, mikä on mahalleni hyväksi. Lääkäri totesi minulle ollessani 10-vuotias, että minun täytyy syödä enemmän vihanneksia, jos haluan eroon mahakivuista. Se on hyvä, että vihdoin 30-vuotiaana tajuan sen.

Resepti: Kookoslätyt

Saanko esitellä: Lauantain aamiaiseni, kookoslätyt ja pakastemarjat.
Minulta on toivottu, että kirjoitan reseptejä niistä terveellisistä ruuista, joita syön. Tarkoitus on. Haluan kuitenkin kirjoittaa vain sellaiset reseptit ylös, jotka ovat oikeasti tosi, tosi hyviä. Nämä kookoslätyt ovat sellaisia.
Reseptin pohjalla käytin karppaus.infon reseptiä. Se väittää, että reseptissä on neljä annosta. Minä söin kyllä kaiken kerralla. Olisi siitä kai voinut jakaa, mutta suosittelen kyllä tuplaamaan reseptin, jos haluaa tehdä lättyjä kahdelle.
Kookoslätyt
1 dl vettä
3 rkl kookosjauhoja
1,5 dl rasvatonta maitoa
3 rkl mantelijauhoja
3 munaa
ripaus suolaa
vähän kookosöljyä
Annoin taikinan vetäytyä vajaan puoli tuntia. Paistoin lätyt kookosöljyssä. Hyvää oli.
Jos jotain olisin tehnyt eri tavalla, niin en olisi laittanut pakasteesta mansikoita lättyjen sekaan. Söin ne lähinnä jäisenä jälkiruokana enkä lättyjen kanssa. Mustikat toimivat hyvin suoraan pakastimestakin.

Pakko keksiä uusia ruokia!

Alkuvuodesta taisin kirjoittaa, että huomasin tekevänsi suunnilleen kahta eri ruokaa aina, kun kotona ruokaa teen. Siinä vaiheessa tein kotona ruokaa harvoin. Nyt olen tehnyt kotona ruokaa joka päivä melkein kolme kuukautta. Jälleen olen siinä tilanteessa, että kaikki hyväksikin havaitut ruuat alkavat maistua puulta. Tekisi mieli syödä lähinnä ranskalaisia, sipsejä ja leipää. Oli siis pakko keksiä jotain dieettiin sopivia uusia ruokia, jotta motivaatio pysyisi yllä.
Kaivoin netistä reseptejä ja onnistuin tänään tekemään kahta mainiota ruokaa. Ensimmäinen ruoka oli jopa niin mainiota, että en muistanut kuvata sitä. Nautin koostumuksesta ja nautin mausta. Täydellinen leipähuijaus. Resepti on täysin kopioitu karppaus.infosta.
Juustoleipäset:
2 kananmunaa
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl juustoraastetta
1-2 tl leivinjauhetta
Sekoitin ainekset, tein kasoja uuninpellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa.
Toinen tekemäni ruoka oli kookospinaattikeitto. Sen ohjeen suhteen käytin itselleni tuttua metodia: soveltamista. Alkuperäinen ohje myös karppaus.infosta.
Kookospinaattikeitto:

Pinaattia sen verran, kun pakastimesta löytyi.
1 sipuli
n. 2 rkl voita
200 grammaa kookoskermaa
maitoa jonkin verran
1 muna
2 tl punaista currytahnaa
vettä jonkin verran
Laitoin pinaatit pakastimesta veteen kiehumaan. Lisäsin joukkoon sipulin ja voin. Lisäsin joukkoon kookoskerman ja sen verran maitoa, että kattila tuli täyteen. Lisäsin currytahnan. Sekoitin astiassa munan koostumuksen rikki ja lisäsin sen keittoon vispilällä sekoittaen. Annoin keiton kiehua muutaman minuutin. Lisäsin valmiiseen keittoon yhden keitetyn kananmunan paloiteltuna.
Molemmat näistä ruuista olivat tosi nopeita tehdä ja tosi hyviä. Juustoleipäset olivat täysin ns. normaalin leivän veroisia ja aivan ihania vastapaistettuina. Kookospinaattikeitto puolestaan maistui sellaisilta thaimaalaisen ruuan mauilta, joita olen yrittänyt välillä ruokiini saada.
Olen muutenkin kuvannut ruokiani paljon viimeisten kuukausien aikana, joten luultavasti jossain vaiheessa kirjoitan tänne parhaat tänä vuonna löytämäni reseptit – tai no minun ollessa kyseessä – parhaat tänä vuonna tekemäni ruokakokeilut.

Eräs toukokuun viikonloppu

Olin etukäteen kauhuissani, kun ymmärsin, että lauantaina ei ole suunniteltuja ruokia, eikä tarkkaa aikataulua. Tiesin vain, että toimintaa riittää ja paljon. Olin huolissani siitä, mitä oikein syön, että pysyn hengissä koko päivän. Se on hassua, miten parissa kuukaudessa oppii suunnittelemaan ruokansa ja elämänsä miltei minuuttien tarkkuudella. Totaalinen kalenteriaddiktio ja kyvyttömyys rentoutua? Perjantai-illalla totesin itselleni, että jospa vaikka syön asioita, joita sattuu sillä hetkellä tekemään mieli. On siten ennenkin eletty – viimeiset 29 vuotta itseasiassa.

Päiväni alkoi Impromaakareiden promokuvauksilla. Marssimme mahtavan Arsi Koivulan valokuvattaviksi. Kuvia voi katsella Impromaakareiden Facebook-sivulta. Ohjeeksi annettiin, että meidän pitää näyttää omilta itseiltämme. Siinä onnistuttiin hyvin. Hulluja, ihania sekopäitä. Tykkään. Rakastan. Tosi paljon. Tilatkaa meidät keikalle!

Promokuvauksista vaatteiden sovitukseen. Funze de Menta -musikaali Caribia Areenalla lähestyy. Ennen treenejä sovitimme asuja. Jäi ilmeisesti valokuvissa poseeraamisfiilis päälle, kun halusin itsestäni keijukuvia. Tämä on totaalisen pinnallinen sivurooli. Oikeasti olen peikko, jolla on luonnetta. Sama juttu niin näytelmässä kuin oikeassa elämässäkin. Hahah.

Tässä kuvassa ei ole sutenööri vaan apulaisohjaaja. Tämä vaatetus ei toivottavasti esiinny missään näytelmän kohtauksista.

Treenien jälkeen minulla oli yllättävästi aikaa käydä kotona pakkaamassa Helsingin reissua varten tavarat pussiin. Suuntasin kohti Euroviisuvalvojaisia, joiden ulkohuussista tiesin etukäteen. Mukaan täytyi siis pakata Savetteja ja vessapaperia. Punaviini ja viinilasi eivät kaipaa selityksiä.

Bussimatkalla nukuin – ja laitoin punaista huulipunaa. Tärkeää sekin.

Hyppäsin bussista Ruoholahdessa pois. Tajusin sen mahdollisuuden vasta pysäkillä. Huusin kuskille: ”Anteeksi, mutta minäkin jään tässä”, juoksin ovelle ja huusin: ”KIITOS!” Näin osoitetaan olevansa maalta. Juhlapaikka sijaitsi hautausmaan ja vanhan mielisairaalan lähellä. Miellyttävä miljöö siis kertakaikkiaan.

Ennen live-esityksen alkamista katselimme edellisvuosien Euroviisuja.  Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi foliohatut tai ihanan Alexander Rybakin? Euroviisujen alkaessa Norjan edustaja sai odotetut kommentit: ”Ihana mies, joka osaa tehdä käsillään asioita.” ”Ihana norjalainen mies.” ”Ihana mies.”
Conchita Wurst oli meidänkin valvojaisimme ehdoton ennakkosuosikki. Äänestyslinjat paukkuivat Itävallan suuntaan. Olin oikeasti hyvin ylpeä ja liikuttunut siitä, että Suomi antoi Conchitalle 12 pistettä. Hyvä Suomi! Aina ei tunnu, että asuisi kovinkaan suvaitsevassa tai edistyksellisessä maassa, mutta nyt tuntui. Myös Conchitan onni voiton hetkellä oli liikuttavaa katsottavaa. Paras voitti – tänäkin vuonna.

Jokin täysin käsittämätön päähänpisto sai minut vastaamaan neiti E:lle keskellä yötä, että tottakai voimme jäädä juhlapaikalle nukkumaan. Noin viiden tunnin unet kylmällä puulattialla vessapaperirulla tyynynä ei ole yleensä se yö, jollaista itselleni toivon. No, tulipahan taas todistettua, että vessapaperirulla kannattaa ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan.
Heräsimme aamulla yhdeksän aikoihin ja aloimme siivoamaan juhlapaikkaa. Siivoamiseen kuuluu olennaisesti edellisillalta jääneiden siidereiden jakaminen. Näytin kuulemma ihan spurgulta (vai narkkarilta?) aurinkolasit päässä ja siideri kourassa. No, olin tosiaan nukkunut edellisyön paljaalla lattialla…
Päätin soittaa toiselle Helsingin Neiti E:lle. Totesin, että olen ihmisraunio, joten voinko tulla kylään. Neiti E sanoi, että tottakai voin ja totesi, ettei hänellä ole mitään ruokaa, mutta käy huoltoasemalta hakemassa maitoa. Otin menestyksekkäästi metron ja bussin. Bussista jäin väärällä pysäkillä pois. Navigaattori eksytti minut, joten otin bussin oikealta pysäkiltä eteenpäin. Päädyin väärään paikkaan ja soitin hädissäni neiti E:lle: ”Mä oon täällä jossain tietyömaalla ja mun akku loppuu kohta.” Hän tuli ja pelasti minut.

Kuvassa aamiainen neidin luona, joka totesi, ettei hänellä ole mitään ruokaa. Taianomaisesti hän kuitenkin loihti täydellisen aamiaisen. Hän oli myös lämmittänyt saunan minua varten. Täydellinen hoito uudeksi ihmiseksi kokoamisessa.

Kun elämä jälleen tuntui voittavan, vei neiti E minut kartanoon lonkerolle. Terassikausi tuli siinä samalla avattua.
 
Seuraava askel oli hypätä takaisin paikallisbussiin ja suunnata kohti Putte’s pizza & baria. Neiti E:n näkeminen oli niin hauskaa, että aloin vakavasti harkita bussini missaamista. Olin siis ostanut valmiiksi lipun takaisin Turkuun, koska joukkoliikenteellä matkustaminen on aivan hemmetin kallista tässä maassa.

Neiti E totesi minulle, että ”Sä tuut niin tykkäämään tuosta vessasta. Mee sinne, niin tiedät miksi.” Oikeassa oli hän. Mahtava vessa. Mahtava oli myös pizza. Kuvassa on se versio, jonka päälle Neiti E ei ole vielä jakanut omia rucoloitaan. Hän kyllä pelasti minut yhden päivän aikana niin monella eri tavalla, että taitaa olla palvelusten velkakirja täynnä. Onneksi maailmankatsomuksemme jakamisesta on yhteinen. 
Ja oikeastaan juuri siksi päätin jättää menemättä bussiini. Oli ihanaa keskustella, jakaa kuulumisia, mielipiteitä, näkemyksiä. Ihana ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kuukausien ja kilometrien erosta huolimatta on mahtavaa tietää, että toinen on olemassa. Ja se ymmärtää minua ja sen kanssa voi yhdessä todeta: ”Lupaamme, ettemme enää toimi näin. Ei enää koskaan.” Ei se viiden (?) vuoden takainen Botellon ja bondaus välittömästi ollut mitään harhaa.

Kun päätin jäädä Helsinkiin, päätin myös tupeerata tukkani. Yksi parhaista krapulalääkkeistä on muuten laittautuminen. Voi huijata itseään, että on kaunis ja hyvässä fiiliksessä. Suosittelen.

Halusin maistaa hyvää olutta, joten neiti E vei minut Black Dooriin. Hyvää olutta sieltä sai. Suosittelen. Siellä oli tarjolla myös vähemmän hyvää jääkiekkoa, mutta se ei ole baarin vika.

Niin siinä sitten kävi, että lähdin Turkuun vasta maanantaiaamuna. Aamujunassa nukuin ja jäin kaipaamaan minibistron tarjoamaa kahvia päästyäni Kupittaalle. Suorastaan syöksyin kotiin tekemään aamiaisen ja päivän eväät. Klo 10.00 piti olla töissä ja takaisin ruodussa ruokavalion, treeniaikataulujen ja kalenterin suhteen. Ja niin minä olinkin.

Irtiotto teki hyvää! Kiitos Neiti E x 2, Euroviisut 2014, Helsinki sekä kaikki tapaamani ihmiset!

Miksi laihdutan?

Olen ollut hämmentynyt siitä, miten paljon negatiivista suhtautumista dieettini saa aikaan. Välillä tuntuu kuin olisin paha ihminen sen takia, että haluan muokata kroppaani. Tästä syystä päätin ihan kirjoittaa ylös syitä, miksi olen dieetillä.
Ensinnäkin minulle annettiin näyttelijänä tehtävä näyttää treenatulta ja hyväkuntoiselta. Näyttelijän elämään kuuluu se, että pystyy sopeutumaan ja muokkaamaan itseään monella eri tasolla. Ajattelen dieetin ja kuntoilun olevan yhtä lailla osa rooliryötä kuin esimerkiksi repliikkien ja laulamisen opettelun. Ja vaikka minun roolihahmoni ei tarvitsisikaan olla treenatun näköinen, on näyttelijällä hyvä olla peruskunto kohdallaan.
Toiseksi vaikka en näytä enkä koe näyttäväni lihavalta, on minulla sellainen vartalonmalli, joka kerää kaiken ylimääräisen rasvan mahaan. Se ei ehkä näy ulkopuolisille, koska pidän aina mahani edessä käsiä tai laukkua. Olen tehnyt niin niin kauan kuin muistan. Haluaisin jonain päivänä antaa mahani vain olla ja näkyä ilman, että häpeän ja koitan piilotella. En halua näyttää pieneltä, jolta jo näytän. Haluan näyttää hyväkuntoiselta ja urheilulliselta.
No miksi sitten en vain ala urheilla niin paljon, että voisin syödä mitä vaan? Ihan vain siksi, että vuorokaudessani ei yksinkertaisesti riitä aika. Lisäksi on järkevää syödä sillä tavalla, että se tukee treeniäni ja muuta elämääni. Ja minähän tosiaan syön. Syön kuusi kertaa päivässä. Toki urheilulliselta näyttäminen vaatii myös sen urheilun. Siihen on toivottavasti enemmän aikaa panostaa kesällä.
Kolmanneksi kyse on itsekurista ja itsensä ylittämisestä. Kun sanoin alkuvuodesta, että tavoitteeni on treenata mahani siihen kuntoon, että voin hankkia napakorun, sain monesta suusta toteamuksen, että se on sitten raskasta ja vaatii itsekuria. Halusin testata, onko minusta siihen. Jos kysytään, onko tämä helppoa, niin riippuu päivästä. Jonain päivänä ei tunnu missään ja jonain päivänä tekee mieli itkeä, kun ei voi koskea työpaikalla tarjottavaan juustokakkuun tai ostaa sipsejä, vaikka tekisi niin järjettömästi niitä mieli.
Kolikon kääntöpuoli on sitten siinä, että heräsin tänäänkin ilman herätyskelloa klo 8.10 ja olen ollut koko päivän energinen. Odotan Vappua ja tiedän, että voin silloin syödä niin paljon kuin haluan ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa.
Kaksi kuukautta terveellisempää ruokavaliota takana. Sen seurauksena olen saanut sellaiset farkut mahtumaan jalkaani, joista ei dieetin alussa mennyt alinkaan nappi edes kiskomalla kiinni. Ihan hyvä saavutus. Napakorun vaatimiin mittoihin on vielä matkaa, mutta onneksi tässä on myös aikaa. Olen suorittanut vasta yhden kolmasosan dieetistäni.

Terveellisempiä aamupaloja



Tarkastelin ruokailutottumuksiani ja totesin, että ne ovat täysin vinksallaan. Syön epäsäännöllisesti sekä tosi paljon rasvaa ja suolaa. Koska koen helpommaksi muuttaa ruokailutottumuksiani pala kerrallaan, päätin aloittaa aamiaisista. Lähetin kuvan hyvinvointivalmentajalleni ihanalle ja kärsivälliselle Tiialle jokaisesta aamiaisestani ja sain niistä palautetta. Jokaisessa vaihtoehdossa oli jotain parannettavaa.

Ensimmäinen aamiaiseni oli turkkilainen yogurtti, ruishiutaleet, banaani ja hunaja. Minulle todettiin, että rahka olisi parempi kuin turkkilainen yogurtti. En ole vielä syönyt rahkaa aamiaisena, mutta välipaloina kylläkin. Rahkan kanssa syön hedelmiä tai marjoja. Vielä en ole niin hc urheilija, että vetäisin pelkkää maustamatonta rahkaa!



Sen sijaan minä syön aamulla puuroa! Puuroon laitan hedelmiä tai marjoja sekä raejuustoa ja maca-jauhoa. Puuroni teen todella epä-ekologisesti valmiista annospusseista. Ei tykkää hyvinvointivalmentaja eikä maailma, mutta aamulla jo muutenkin liian kiireinen Terhi tykkää. Puuron lisäksi syön aamuisin vitamiineja tabletin muodossa.


Viime viikonloppuna minulla oli näyttelijäntyön kurssi. Halusin, että aamiaiseni on hyvin energiapitoinen, että jaksan ruokataukoon asti. Tein siis itselleni leivät, joiden päällä oli maapähkinävoita ja avokadoa. Tahinitahna olisi kuulemma parempi vaihtoehto kuin maapähkinävoi. Se on ostoslistallani, kunhan saan itseni raahattua Ruohonjuureen. Leipä on muutenkin ollut yksi normaali aamiaiseni. Helppo ja nopea. Yleensä olen laittanut leivän päälle kinkkua ja juustoa. Sain palautetta, että kinkku pitää vaihtaa kalkkunaan. Juustoa ei myöskään saisi syödä. 

Siinäpä sitten onkin yksi ongelma: juusto! Minähän olen tähän mennessä lisännyt juustoa ihan joka ruokaan. Leivän päältä en aio juustosta luopua, mutta ei minun sitä kyllä tarvitse enää joka ruokaan laittaa. Voi kai se ruoka olla hyvää ilman juustoakin. Ehkä.


Vapaapäiväni aamiainen: kananmunaa, raejuustoa ja luumutomaatteja. Toimi, enkä saanut korjausehdotuksia. Tosin keitetty kananmuna olisi tietysti ollut parempi vaihtoehto.

Mitä sitten treenilleni kuuluu? No, tein sellaisen täysin typerän virheen, että vedin jaksamiseni äärirajojeni yli ensimmäisellä treeniviikollani. Tämän viikon alku meni sitten flunssassa ja siitä parantuessa. Perjantain teatteritreenit olivat fyysiset, ja eilen uskalsin tehdä kotona pienen lihaskuntotreenin. Tänään palaan salille syvävenyttelyn ja kehonhuollon pariin. Ensi viikolla taas uudella innolla liikuntaa, mutta tällä kertaa omat rajat huomioiden.