Mitä syödä retkellä? Vinkkejä, kuinka teet helppoa leiriruokaa

Huomasin, että olen kerännyt kuvia ruuista, jota söimme vuoden 2017 USA:n Road Tripin aikana. Nythän mitä parhain hetki palata näihin ruokiin ja retkiruokavinkkeihin, kun lomasuunnitelmat ovat vaihtuneet kaukomatkailusta lähiseudulla retkeiluun.

Yhdysvalloissa oli leirintäalueella aina jokaisella leiripaikalla oma nuotiopaikkansa, joten tulen tekeminen oli helppoa. Meillä oli mukana myös retkikeitin, jolloin ruokaa pystyi valmistamaan ilman nuotiotakin.

Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että olen yleensä aina se syövä osapuoli ja joku toinen on se ruokaa laittava osapuoli, mutta sivustakatsojanakin osaan arvioida, mitkä ruuat olivat näppäriä leiriruokia.

Näkökulmani leiriruokiin on lähinnä helppous ja monipuolisuus. En siis ota kantaa ruokien terveellisyyteen tai ravintoarvoihin, koska en ole siinä asiassa asiantuntija.

Muista retkiruokaa valitessa ruuan käytännöllisyys ja säilyvyys

Tärkein asia leiriruokaa valitessa on miettiä säilyvyyttä. Onko sinulla mahdollisuus säilyttää ruokaa viileässä? Autolla kuljettavalla road tripillä on todennäköisesti mahdollista kuljettaa ruokia jonkin aikaa kylmälaukussa, mutta jossain vaiheessa jäät sulaa tai kylmäkallet lämpenevät.

Panosta siis ruokiin, jotka säilyvät, vaikka eivät olisi koko ajan viileässä.

Näitä ovat esimerkiksi:

  • pastat
  • nuudelit
  • paprika
  • mausteet
  • sienet
  • maapähkinävoi
  • pähkinät ja mantelit
  • avokado
  • banaani
  • mustikat
  • kaurahiutaleet
  • pesto
  • säilyketonnikala
  • leipä
  • salsa
  • nachot
  • proteiinipatukat

Kananmuna, makkara ja juusto säilyvät toki jonkin aikaa – varsinkin, jos ne on mahdollista pitää viileässä. Kylmälaukku tai kylmäpussi ei heti lämpene ja yön aikana on todennäköisesti viileää. Täten noita voi todennäköisesti turvallisesti syödä ainakin ensimmäisenä iltana ja seuraavana aamuna.

Retkiruokia valitessa kannattaa tietenkin ottaa huomioon myös matkustustapa. On eri asia kuljettaa autolla mukana laajaa valikoimaa erilaisia ruokia kuin kuljettaa niitä selässä. Automatkalla ei haittaa, vaikka mukana olisi ylimääräisiä eväitä, mutta kävellessä kannattaa olla ruokien kulutuksen suhteen realistinen.

Käytä leiriruuan pohjana pastaa tai nuudeleita

Pasta ja nuudelit ovat siinä mielessä tosi hyvä pohja leiriruualle, että niiden kanssa voi syödä oikeastaan  ihan  mitä  vaan. Niiden kanssa sopii esimerkiksi tonnikala, sienet ja erilaiset vihannekset. Aterian voi aina myös maustaa pestolla, jolloin siihen tulee lisää makua. Jos retkeily  sisältää paljon kävelyä, saa pastasta ja nuudeleista myös tarpeellisia hiilihydraatteja.

Marjat ja hedelmät tuovat makua

Mustikat ovat yksiä suosikkieväistäni retkillä ja tanssileireillä. Niitä on mukava syödä joko sellaisenaan tai laittaa puuron päälle.

Monet muut marjat ja hedelmät toimivat samalla tavalla, joten voit pakata mukaan omat suosikkisi.

Kaiken retkiruuan ei tarvitse olla terveellistä

Meillä oli autossa melkein koko ajan mukana salsaa ja nachoja, kun olimme muutenkin koko reissun ajan viehättyneet texmex-ruokaan.

Proteiinipatukoita kannattaa myös pakata mukaan, sillä niistä saa nopeasti energiaa nälän yllättäessä. Omia suosikkejani ovat patukat, joissa on mukana pähkinöitä tai manteleita.

Koska olimme Yhdysvalloissa, söimme tietenkin hodareita! Niiden tekeminen nuotiopaikalla oli helppoa. Piti vain paistaa makkarat ja lämmittää valmiit sämpylät. Mausteeksi laitoimme sinappia ja niitä vihanneksia, joita oli sillä hetkellä mukana.

Lue myös kirjoitukseni USA:n Road Tripiltä:

18 vinkkiä USA:n Road Tripille

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Tyypillinen Road Trip -päivä Utahissa

4th of July toi meidät Coloradoon

Viinitiloja ja ensimmäinen yö luonnossa

Toinen leiriyö Dillonissa

Colorado – Lunta näkyvissä!

Boulder tuo Coloradon Turku

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita Grand Lakella!

Hupsuttelua Fort Collinsissa!

Dubois – Oh so very American!

Gluteenittomia reseptejä: Kookoslätyt & pinaatti-vuohenjuusto-piirakka

Elämässäni on aika harvassa semmoiset viikonloput, joille ei ole suunniteltuna yhtään mitään. Tästä viikonlopusta tuli yllätyksenä sellainen.

Ruuanlaitto on kivaa silloin, kun siihen on aikaa. Yleensä ei vain ole. Niinpä olen lähinnä tuskastuneena miettinyt, että mitä tässä nyt sitten syödä ja mättänyt suuhuni vähän kaikkea.

Tämän viikonlopun yllättävä vapaa-aika antoi minulle mahdollisuuden todistaa, että gluteenittomalla ruokavaliolla voi syödä kaikenlaisia herkkuja.

Eilen aamulla paistoin uunissa Semperin gluteenittomia minibaguetteja. Laitoin niihin täytteeksi kalkkunaa, munavoita, juustoa ja kurkkua. Ne olivat todella hyviä! Jos siis joskus iskee tarve vaalealle leivälle, niin hyvä vaihtoehto on olemassa.

Tänään tein aamiaiseksi kookoslättyjä tällä reseptillä:

Gluteenittomat kookoslätyt (yhden hlön annos)

1 dl vettä

3 rkl kookosjauhoja

1,5 dl kookosmaitoa

3 rkl mantelijauhoja

3 munaa

ripaus suolaa

vähän kookosöljyä

Söin lättyjen kanssa pakastettuja mustikoita ja suklaa-pähkinävoita. Suklaapähkinävoi oli sokeritonta terveysversiota (Urtekram: Peanut butter crunchy choco), eli aika tuhtia tavaraa. Ei se nyt ihan Nutellan veroista ollut, mutta ihan ok kuitenkin.

Lisäksi tein kookos-mansikka-smoothien, joka on oikeasti varmasti yksi ihan parhaita jälkkäreitä ikinä. Siihen tulee yksinkertaisuudessaan paljon mansikoita ja kookosmaitoa. Kookosmaitoa voi laittaa maun mukaan. Vähemmästä tulee paksumpaa ja enemmästä löysempää juomaa.

Ihan kokonaan en ole viikonloppua viettänyt ruuan parissa, vaikka maha ei todellakaan ole tyhjyyttä huutanut. Aikatauluttomuudessa on parasta se, että voi tehdä sitä, mitä juuri sillä hetkellä huvittaa.

Luin Tommi Kinnusen Lopotti-kirjan loppuun. Se oli ihana. Suosittelen kaikkia maailman ihmisiä lukemaan Neljäntienristeyksen ja Lopotin. Tommi käyttää kieltä todella, todella kauniisti. Sen lisäksi kirjat käsittelevät todella tärkeitä ja koskettavia aiheita.

Katsoin Suicide Squadin, josta ajattelin etukäteen, että se on varmasti ihan kamalaa roskaa. Ei se itseasiassa ollut. Se oli ihan viihdyttävä ja hauska elokuva. Jared Leto oli häikäisevän hyvä Jokeri. Viime viikolla Facebook tarjosi minulle muiston, johon olin kirjoittanut, että Jared Leto ja 30 Seconds to Mars ovat asioita, joiden vuoksi uskon ihmisen pystyvän mihin vaan. Se on edelleen totta.

Kävin myös ulkona kävelemässä. Tämä kuva kuvaa mielestäni hyvin sitä, millainen fiilis Turussa on tällä hetkellä. Vielä on kylmä tuuli, mutta kevät on jo oven takana. 

Haluaisin kovasti jo laittaa talvivaatteet pyykkikoriin, mutta vielä en uskalla. Tiistaina lähden Sisiliaan etsimään kevättä ja toivon, että palattuani täälläkään ei ole enää lunta ja jäätä.

Vuosi vuodelta tunnun inhoavan talvea yhä enemmän ja odottavan kesää. Jokilaivat olivat vielä kiinni, mutta kuvittelin jo, miten jokirannat täyttyvät ihmisistä ja laivat avaavat ovensa. Olisi tehnyt mieli mennä laivan kannelle nauttimaan lasillinen kuohuvaa, mutta tuuli oli vielä aivan liian kirpeä.

Neljäs herkku, jonka tein tänä oli pinaatti-vuohenjuusto-piirakka. Siitäkin tuli tosi hyvää! Tein sen suunnilleen näin:

Gluteeniton pinaatti-vuohenjuusto-piirakka

Pohja:

50 g voita

1 dl mantelijauhoja

1 rkl vettä

0,25 dl juustoraastetta

Suosittelen kuitenkin kaksinkertaista määrää aineita pohjaan. Minun täytyi vähän nipistää, koska voita ei ollut enempää.

Täyte:

Paketillinen vuohenjuustokuutioita

200 grammaa pakastepinaattia

2 kananmunaa

1 dl kauramaitoa

Ripoteltuna päälle juustoraastetta

Käytin pakastepinaatteja, joka on rouhittuna kuutioihin. Laitoin kuutiot suoraan piirakkaan, mutta sulatettuna pinaatin olisi saanut leviämään tasaisemmin. Kuutioita vielä parempi pinaatti olisi kokonaisena pakastettu tai tuore pinaatti.

Reseptejä: italialaistyylinen pizza, riisipuuro ja kesäkurpitsahummus

Viime viikonloppuna otin asiakseni panostaa ruuanlaittoon. Pääsin oikein isoon kauppaan sunnuntaina ostamaan tarvittavia aineita sekä heräteostosmaisesti vähän vaikka mitä! Kiitos kyydistä neiti H!
 
Paras italialaistyyppinen pizza
 
Sunnuntaina tein pizzaa. Olen aikalailla jämähtänyt pizzaan, jonka täytteenä on ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, rucolaa ja kirsikkatomaatteja.
 
Pizzapohja valmistetaan näillä ainesosilla:
 
0,5 pussia kuivahiivaa
7,5 dl jauhoja
reilu loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 ja 3/4 dl vettä
 
Aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan nousta. Jauhot voivat olla mitä jauhoja tahansa. Itse olen kokeillut pelkkää vehnäjauhoa, vehnäjauhoa ja ruisjauhoa sekä vehnäjauhon, ruisjauhon ja mantelijauhon sekoitusta. Hyvää tulee kaikista! Ainut ohje on ehkä siinä, että mitä enemmän ruisjauhoa sitä terveellisemmältä pizza maistuu (vaan ei ole!).
 
Uuni lämmitetään n. 230 asteeseen. Pohja laitetaan sinne muutamaksi minuutiksi itsekseen. Kun pohja on kovettunut jonkin verran, lisätään tomaattikastiketta, juustoraastetta ja kaksi pakettia siivutettua mozzarellaa. Annetaan näiden olla uunissa niin kauan, että juusto on ruskistunut.
 
Lopuksi pizza otetaan uunista ja lisätään ilmakuivattu kinkku, rucola ja kirsikkatomaatit.
 
Nautitaan palasta Italiaa omassa kodissa!
 
Riisipuuro
 
Ajattelin ennen joulua, että teen kerrankin riisipuuroa itse. Todellisuudessa olimme jo pitkällä tammikuun puolella ennen kuin tartuin haasteeseen.
 
Riisipuurosta on etukäteen peloteltu, että se palaa helposti pohjaan. Pyysin neuvoa ja neiti N linkitti minulle tämän puuroreseptin, jossa luvataan pohjaanpalamattomuus:
 
2 dl vettä
2 rkl voita
2 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa
 
Kiehauta vesi ja voi. Lisää maito ja riisit. Sekoita pohjaa myöten koko ajan, kunnes puuro alkaa kuplia. Pienennä heti lämpö pienimmälle. Sekoita noin viisi minuuttia hyvin, kunnes puuro ei kuohu enää. Anna hautua hiljalleen tunnin verran kannen alla. Sekoittele pohjaa myöten välillä.
 
Nauti kanelin ja sokerin kanssa.
 
 
Kesäkurpitsahummus
 
Muistin jälleen tahinitahnan olemassaolon ja nerouden. Olen aiemminkin tehnyt kesäkurpitsahummusta tämän reseptin mukaan:
 
1 pieni kesäkurpitsa
4 rkl tahinitahnaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ainakin 1 valkosipulinkynsi (taisin laittaa 3)
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl suolaa
 
Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Sekoita kesäkurpitsa sekä muut aineet monitoimikoneella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä.
 
Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että annos on neljälle, mutta sanoisin, että annos on valtava. Siitä riittää moneen ruokailukertaan riisin kaveriksi.
 
 

Resepti: Kookoslätyt

Saanko esitellä: Lauantain aamiaiseni, kookoslätyt ja pakastemarjat.
 
Reseptin pohjalla käytin karppaus.infon reseptiä. Se väittää, että reseptissä on neljä annosta. Minä söin kyllä kaiken kerralla. Olisi siitä kai voinut jakaa, mutta suosittelen kyllä tuplaamaan reseptin, jos haluaa tehdä lättyjä kahdelle.
 
Kookoslätyt
 
1 dl vettä
3 rkl kookosjauhoja
1,5 dl rasvatonta maitoa
3 rkl mantelijauhoja
3 munaa
ripaus suolaa
vähän kookosöljyä
 
Annoin taikinan vetäytyä vajaan puoli tuntia. Paistoin lätyt kookosöljyssä. Hyvää oli.
 
Jos jotain olisin tehnyt eri tavalla, niin en olisi laittanut pakasteesta mansikoita lättyjen sekaan. Söin ne lähinnä jäisenä jälkiruokana enkä lättyjen kanssa. Mustikat toimivat hyvin suoraan pakastimestakin.

Resepti: Juustoleipäset ja kookospinaattikeitto

 
Alkuvuodesta taisin kirjoittaa, että huomasin tekeväni suunnilleen kahta eri ruokaa aina, kun kotona ruokaa teen. Siinä vaiheessa tein kotona ruokaa harvoin. Nyt olen tehnyt kotona ruokaa joka päivä melkein kolme kuukautta. Jälleen olen siinä tilanteessa, että kaikki hyväksikin havaitut ruuat alkavat maistua puulta. Tekisi mieli syödä lähinnä ranskalaisia, sipsejä ja leipää. Oli siis pakko keksiä jotain uusia ruokia, jotta motivaatio pysyisi yllä.
 
Kaivoin netistä reseptejä ja onnistuin tänään tekemään kahta mainiota ruokaa. Ensimmäinen ruoka oli jopa niin mainiota, että en muistanut kuvata sitä. Nautin koostumuksesta ja nautin mausta. Resepti on täysin kopioitu karppaus.infosta.
 
Juustoleipäset:
 
2 kananmunaa
1,5 dl mantelijauhetta
2 dl juustoraastetta
1-2 tl leivinjauhetta
 
Sekoita ainekset, tee kasoja uuninpellille leivinpaperin päälle ja paista 225 asteessa.
 
Toinen tekemäni ruoka oli kookospinaattikeitto. Sen ohjeen suhteen käytin itselleni tuttua metodia: soveltamista. Alkuperäinen ohje myös karppaus.infosta.
 
Kookospinaattikeitto:
 
Pinaattia sen verran, kun pakastimesta löytyy.
1 sipuli
n. 2 rkl voita
200 grammaa kookoskermaa
maitoa jonkin verran
1 muna
2 tl punaista currytahnaa
vettä jonkin verran
 
 
Laitoin pinaatit pakastimesta veteen kiehumaan. Lisäsin joukkoon sipulin ja voin. Lisäsin joukkoon kookoskerman ja sen verran maitoa, että kattila tuli täyteen. Lisäsin currytahnan. Sekoitin astiassa munan koostumuksen rikki ja lisäsin sen keittoon vispilällä sekoittaen. Annoin keiton kiehua muutaman minuutin. Lisäsin valmiiseen keittoon yhden keitetyn kananmunan paloiteltuna.
 
Molemmat näistä ruuista olivat tosi nopeita tehdä ja tosi hyviä. Juustoleipäset olivat täysin ns. normaalin leivän veroisia ja aivan ihania vastapaistettuina. Kookospinaattikeitto puolestaan maistui sellaisilta thaimaalaisen ruuan mauilta, joita olen yrittänyt välillä ruokiini saada.

Eräs toukokuun viikonloppu

Olin etukäteen kauhuissani, kun ymmärsin, että lauantaina ei ole suunniteltuja ruokia, eikä tarkkaa aikataulua. Tiesin vain, että toimintaa riittää ja paljon. Olin huolissani siitä, mitä oikein syön, että pysyn hengissä koko päivän. Se on hassua, miten parissa kuukaudessa oppii suunnittelemaan ruokansa ja elämänsä miltei minuuttien tarkkuudella. Totaalinen kalenteriaddiktio ja kyvyttömyys rentoutua? Perjantai-illalla totesin itselleni, että jospa vaikka syön asioita, joita sattuu sillä hetkellä tekemään mieli. On siten ennenkin eletty – viimeiset 29 vuotta itseasiassa.

Päiväni alkoi Impromaakareiden promokuvauksilla. Marssimme mahtavan Arsi Koivulan valokuvattaviksi. Kuvia voi katsella Impromaakareiden Facebook-sivulta. Ohjeeksi annettiin, että meidän pitää näyttää omilta itseiltämme. Siinä onnistuttiin hyvin. Hulluja, ihania sekopäitä. Tykkään. Rakastan. Tosi paljon. Tilatkaa meidät keikalle!
 
 
 
 
Promokuvauksista vaatteiden sovitukseen. Funze de Menta -musikaali Caribia Areenalla lähestyy. Ennen treenejä sovitimme asuja. Jäi ilmeisesti valokuvissa poseeraamisfiilis päälle, kun halusin itsestäni keijukuvia. Tämä on totaalisen pinnallinen sivurooli. Oikeasti olen peikko, jolla on luonnetta. Sama juttu niin näytelmässä kuin oikeassa elämässäkin. Hahah.

Tässä kuvassa ei ole sutenööri vaan apulaisohjaaja. Tämä vaatetus ei toivottavasti esiinny missään näytelmän kohtauksista.
 

Treenien jälkeen minulla oli yllättävästi aikaa käydä kotona pakkaamassa Helsingin reissua varten tavarat pussiin. Suuntasin kohti Euroviisuvalvojaisia, joiden ulkohuussista tiesin etukäteen. Mukaan täytyi siis pakata Savetteja ja vessapaperia. Punaviini ja viinilasi eivät kaipaa selityksiä.

Bussimatkalla nukuin – ja laitoin punaista huulipunaa. Tärkeää sekin.
 
Hyppäsin bussista Ruoholahdessa pois. Tajusin sen mahdollisuuden vasta pysäkillä. Huusin kuskille: ”Anteeksi, mutta minäkin jään tässä”, juoksin ovelle ja huusin: ”KIITOS!” Näin osoitetaan olevansa maalta. Juhlapaikka sijaitsi hautausmaan ja vanhan mielisairaalan lähellä. Miellyttävä miljöö siis kertakaikkiaan.
Ennen live-esityksen alkamista katselimme edellisvuosien Euroviisuja.  Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi foliohatut tai ihanan Alexander Rybakin? Euroviisujen alkaessa Norjan edustaja sai odotetut kommentit: ”Ihana mies, joka osaa tehdä käsillään asioita.” ”Ihana norjalainen mies.” ”Ihana mies.”
 
Conchita Wurst oli meidänkin valvojaisimme ehdoton ennakkosuosikki. Äänestyslinjat paukkuivat Itävallan suuntaan. Olin oikeasti hyvin ylpeä ja liikuttunut siitä, että Suomi antoi Conchitalle 12 pistettä. Hyvä Suomi! Aina ei tunnu, että asuisi kovinkaan suvaitsevassa tai edistyksellisessä maassa, mutta nyt tuntui. Myös Conchitan onni voiton hetkellä oli liikuttavaa katsottavaa. Paras voitti – tänäkin vuonna.

Jokin täysin käsittämätön päähänpisto sai minut vastaamaan neiti E:lle keskellä yötä, että tottakai voimme jäädä juhlapaikalle nukkumaan. Noin viiden tunnin unet kylmällä puulattialla vessapaperirulla tyynynä ei ole yleensä se yö, jollaista itselleni toivon. No, tulipahan taas todistettua, että vessapaperirulla kannattaa ottaa mukaan paikkaan kuin paikkaan.
 
Heräsimme aamulla yhdeksän aikoihin ja aloimme siivoamaan juhlapaikkaa. Siivoamiseen kuuluu olennaisesti edellisillalta jääneiden siidereiden jakaminen. Näytin kuulemma ihan spurgulta (vai narkkarilta?) aurinkolasit päässä ja siideri kourassa. No, olin tosiaan nukkunut edellisyön paljaalla lattialla…
 
Päätin soittaa toiselle Helsingin Neiti E:lle. Totesin, että olen ihmisraunio, joten voinko tulla kylään. Neiti E sanoi, että tottakai voin ja totesi, ettei hänellä ole mitään ruokaa, mutta käy huoltoasemalta hakemassa maitoa. Otin menestyksekkäästi metron ja bussin. Bussista jäin väärällä pysäkillä pois. Navigaattori eksytti minut, joten otin bussin oikealta pysäkiltä eteenpäin. Päädyin väärään paikkaan ja soitin hädissäni neiti E:lle: ”Mä oon täällä jossain tietyömaalla ja mun akku loppuu kohta.” Hän tuli ja pelasti minut.

Kuvassa aamiainen neidin luona, joka totesi, ettei hänellä ole mitään ruokaa. Taianomaisesti hän kuitenkin loihti täydellisen aamiaisen. Hän oli myös lämmittänyt saunan minua varten. Täydellinen hoito uudeksi ihmiseksi kokoamisessa.

 
Kun elämä jälleen tuntui voittavan, vei neiti E minut kartanoon lonkerolle. Terassikausi tuli siinä samalla avattua.
 
 
Seuraava askel oli hypätä takaisin paikallisbussiin ja suunnata kohti Putte’s pizza & baria. Neiti E:n näkeminen oli niin hauskaa, että aloin vakavasti harkita bussini missaamista. Olin siis ostanut valmiiksi lipun takaisin Turkuun, koska joukkoliikenteellä matkustaminen on aivan hemmetin kallista tässä maassa.

Neiti E totesi minulle, että ”Sä tuut niin tykkäämään tuosta vessasta. Mee sinne, niin tiedät miksi.” Oikeassa oli hän. Mahtava vessa. Mahtava oli myös pizza. Kuvassa on se versio, jonka päälle Neiti E ei ole vielä jakanut omia rucoloitaan. Hän kyllä pelasti minut yhden päivän aikana niin monella eri tavalla, että taitaa olla palvelusten velkakirja täynnä. Onneksi maailmankatsomuksemme jakamisesta on yhteinen. 
 
Ja oikeastaan juuri siksi päätin jättää menemättä bussiini. Oli ihanaa keskustella, jakaa kuulumisia, mielipiteitä, näkemyksiä. Ihana ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Kuukausien ja kilometrien erosta huolimatta on mahtavaa tietää, että toinen on olemassa. Ja se ymmärtää minua ja sen kanssa voi yhdessä todeta: ”Lupaamme, ettemme enää toimi näin. Ei enää koskaan.” Ei se viiden (?) vuoden takainen Botellon ja bondaus välittömästi ollut mitään harhaa.

Kun päätin jäädä Helsinkiin, päätin myös tupeerata tukkani. Yksi parhaista krapulalääkkeistä on muuten laittautuminen. Voi huijata itseään, että on kaunis ja hyvässä fiiliksessä. Suosittelen.

 
 
Halusin maistaa hyvää olutta, joten neiti E vei minut Black Dooriin. Hyvää olutta sieltä sai. Suosittelen. Siellä oli tarjolla myös vähemmän hyvää jääkiekkoa, mutta se ei ole baarin vika.
 
Niin siinä sitten kävi, että lähdin Turkuun vasta maanantaiaamuna. Aamujunassa nukuin ja jäin kaipaamaan minibistron tarjoamaa kahvia päästyäni Kupittaalle. Suorastaan syöksyin kotiin tekemään aamiaisen ja päivän eväät. Klo 10.00 piti olla töissä ja takaisin ruodussa ruokavalion, treeniaikataulujen ja kalenterin suhteen. Ja niin minä olinkin.

Irtiotto teki hyvää! Kiitos Neiti E x 2, Euroviisut 2014, Helsinki sekä kaikki tapaamani ihmiset!

Resepti: Feta-pinaatti-lohi-kiusaus

Kävipä niin, että halusin oppia tekemään ruokaa pinaatista. Samaan aikaan muistin, että on olemassa kiusauksia. Googlasin vähän ja totesin, että useassa ohjeessa kehoitetaan yhdistämään pinaatti ja lohi. Niin päätin tehdä, ja näiden sattumusten jälkeen tein vahingossa tosi hyvää ruokaa.

Kokeilkaa tekin! Näistä aineksista se syntyi:

Kirjolohta n. 150 grammaa
Yrttimaustettua salaattijuustoa paketillinen
Ruokakermaa 2 dl
Peruna-sipuli-sekoitusta 500 grammaa
Pinaattia n. 150 grammaa
Juustoraastetta

Sekoita kaikki kuivat aineet yhteen, kaada päälle kermaa ja lisää pinnalle juustoraastetta.

Pidin kiusausta uunissa 225 asteessa n. 50 minuuttia.