Olen aloittanut vuoden 2023 reissaamalla Keski-Euroopassa – vielä on viikko jäljellä.
Lensin ennen uutta vuotta Müncheniin ja hyppäsin sieltä Flixbussiin, joka vei minut Welsiin Itävaltaan tanssimaan. Tanssien jälkeen junailin itseni Bratislavaan tekemään kolmeksi päiväksi etätöitä ja nauttimaan paikallisesta ravintolatarjonnasta sekä ystävieni seurasta. Ystävieni seura oli tosin parempi kuin ravintolatarjonta!
Bratislavassa hyppäsimme takaisin Wieniin vievään junaan ja rakastuimme vähän siihen kaupunkiin. Eilen matkustimme jälleen Flixbussilla Budapestiin. Täällä Keski-Euroopassa on tosi helppoa ja nopeaa kulkea maata pitkin kaupungista toiseen.
Budapestissa sataa, joten olemme lähinnä syöneet, tehneet etätöitä ja henganneet kämpillä. Se on toisaalta ollut ihan rentouttavaa sekin, mutta toivotaan loppuviikoksi parempaa säätä. Hämmentyneenä kuuntelen työkavereideni kertomuksia siitä, miten paljon lunta Suomessa on!
Sain tänään korvanappiini tiedon, että voin arpoa kahdelle hengelle liput Matkamessuille. Matkamessut tarjoaa sekä arvottavat liput että oman sisäänpääsyni messuille.
Ilmianna hauskin matkamokasi ja osallistu Matkamessujen lippujen arvontaan!
Haluan kuulla, mitä kaikkea hassua muille on matkoilla tapahtunut. Kirjoita kommenttikenttään vähintään matkamokasi ja sähköpostiosoitteesi, niin osallistut arvontaan. Arvon liput 17.1.2023
Saatan tehdä kirjoittamistanne mokista postauksen, johon olen kerännyt mokia nimettöminä muiden iloksi.
Tällä reissulla omat mokani ovat olleet vielä aika pieniä:
Welsissä emme osanneet varautua siihen, että uutena vuotena kaikki paikat sulkivat ovensa jo aikaisin illalla. Haahuilimme siis siellä puolijäässä etsimässä paikkaa, jonne pääsisimme sisään. Lopulta pääsimme yhden hotellin aulabaariin juomaan lasin viiniä.
Päädyimme Wienissä vahingossa ravintolaan, jossa juna kuljetti juomia ja ruokia asiakkaiden luo. Meillä oli siellä tosi hauskaa, mutta päätimme mennä syömään jonnekin muualle. Päädyimme keskivertoiseen ravintolaan, jossa kaikkien tunnelma lässähti.
Budapestissa emme osanneet eilen avata asuntomme ulko-ovea sisältäpäin. Pyörimme rappukäytävässä ympyrää ja yritimme etsiä nappia, mistä ovi aukeaisi. Kokeilimme myös elektronista avainta suunnilleen kaikkialle. Ystäväni lähetteli asunnon omistajalle viesteinä kysymyksiä siitä, miten ihmeessä pääsemme ulos. Lopulta jostain asunnosta tuli naapuri ja näytti, että ovi avataan lukon keskellä olevasta napista. Voin sanoa, että nauratti jonkin verran!
Ilmianna parempi moka ja osallistu arvontaan kommentilla!
Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelmana oli, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.
Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin.
Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.
Budapest
Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!
Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.
Hampuri
Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.
Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakauppoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!
Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.
Bukarest
Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.
Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtävää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloita. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.
Tukholma
Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.
Berliini
Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystäviäni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.
Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.
Tallinna
Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla jokin tapahtuma kumiankoille.
Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.
Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!
Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.
Italia
Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteeni Italiassa.
Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.
Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.
Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.
Opin myös, että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.
Riika
Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aina kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!
Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.
Tukholma
Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.
Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.
Tallinna
Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomesta. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.
Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.
Wien
Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.
Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhäisempään kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla nälkäkiukkuun ennen sitä.
Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.
Tukholma
Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.
En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?
Berliini
Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.
Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!
—
Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.
Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.
Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂
Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂
Budapest oli tosi hyvä viikonloppumatkakohde, suosittelen ehdottomasti!
Budapestiin on usein halpoja lentoja, hintataso on edullinen ja kaupungissa riittää paljon kaikenlaista tekemistä. Kaupunki on ehdottomasti yksi suosikkimatkakohteistani.
10 vinkkiä – Tee ainakin nämä jutut Budapestissa!
Älä ole kuin minä, vaan tutustu Euron ja Forintin kurssiin ennen reissua. Hinnat ovat onneksi useassa paikassa myös euroina viimeistään kuitissa, mutta kurssin ymmärtäminen helpottaa hintojen ymmärtämistä. Nimim. ”Tonnihan riittää vaikka mihin!”
Ota majapaikka läheltä Tonavan rantaa. Siitä on mukava lähteä kävellen tutkimaan kaupunkia.
Budapestissa on hyvä metro ja muu julkinen liikenne, jota voi hyödyntää, kun ei jaksa enää kävellä. Metrolipun hinta on erittäin kohtuullinen.
Kiipeä Gellértinvuorelle. Näköala on sen arvoinen.
Käy vierailemassa Budan linnassa. Linna ja näköala ovat sen arvoiset.
Mieti, haluatko oikeasti käydä kylpylässä, joka on tupaten täynnä ihmisiä. Jos haluat, niin mene tutustumaan johonkin Budapestin suosituimmista kylpylöistä. Jos et halua, etsi joku kylpylä, joka ei ole ykköskohteena turistioppaissa. On myös ihan ok olla käymättä kylpylässä. Jos päädyt kylpylään, ota ehdottomasti mukaan oma pyyhe, niin selviät helpommalla!
Käy jokiristeilyllä. Kaupunki näyttäytyy uudella tavalla.
Lentokentältä saa kätevästi napattua taksin, jonka lippu ostetaan tiskiltä ja hinta kerrotaan etukäteen. Paluumatkalla lentokentälle taksit sen sijaan hinnoittelivat itse itsensä. Kannattaa kysyä useammalta kuljettajalta hinta. Taksi on kohtuuhintainen, jos on useampi maksaja. Lentokentältä keskustaan ja takaisin pääsee myös kätevästi bussilla.
Nauti ruuasta, koska se on edullista ja hyvää. Käy 0,75 Bar & Bistrossa joko syömässä tai juomassa lasillinen.
Jos pidät fine diningista, on Budapestissa useampi Michelin tähdellä palkittu tai Michelin maininnan saanut ravintola. Illallisen hinta on puolet edullisempi kuin Suomessa. Kävimme porukalla Borkonyha Winekitchenissä nauttimassa erittäin mukavasta ja maistuvasta illallisesta. Menun ja viinimenun hinta oli yhteensä noin 150 euroa.
Kävele Tonavan rantaa pitkin. Kaupunki tulee eteesi kauniina ja rosoisena.
Käy pakohuoneessa. Ne ovat hienoja ja edullisia. Itse kävin Neverlandin vankilapaossa ja mielisairaalassa. Paikassa. on pakohuoneiden lisäksi hieno cocktail-baari.
Kun Norwegianin alennusmyynnit tulivat loppuvuodesta ajankohtaisiksi, bongasimme maaliskuulle edulliset lennot Budapestiin. Budapest osoittautui aivan mainioksi viikonloppukohteeksi tälle neljän naisen porukalle.
Viimeksi, kun matkustimme yhdessä, meitä paheksuttiin lentokoneessa, kun tilasimme lisää juomaa. Tästä oppineena tilasimme heti kerralla kaksi juomaa. Ilmeet ovat sen mukaiset, että lomaa on odotettu!
Lentokentälle päästyämme totesimme: ”Kappas, unkarin kielihän on aivan ymmärrettävää näin suomalaisena! Huomaa, että on sukulaiskieli kyseessä.”
Forintin käsittämätön valuuttakurssi hämmensi koko matkan ajan
Saavuimme perille illalla ja nälkäisinä. Onneksi asuntomme alakerrassa oli pizzeria, josta sai ostaa pizzapaloja mukaan.
Tutustumisemme Unkarin valuuttaan forinttiin ei mennyt kovin mallikkaasti. Olin kuvitellut, että asuntomme hinta veloitetaan luottokortilta, jolla olin tehnyt varauksen. Näin ei kuitenkaan ollut. Asunto piti maksaa käteisellä. No, koska kukaan ei ollut varautunut siihen, lappasimme pöytään kaikki käteisvaramme ja aloimme laskea, kuinka paljon olisi riittävästi. Vuokraemäntämme pyöritteli silmiään ainakin henkisesti, kun katseli meidän touhuamme.
Forintin kurssi on vaikea kääntää euroiksi, joten pizzaa hakemassa olleet naiset olivat kuvitelleet pizzan olleen tosi kallista. Todellisuudessa halvin pizzan pala taisi maksaa alle euron. Naureskelimme omalle typeryydellemme koko reissun ajan.
Koska olimme perillä Budapestissa suhteellisen myöhään illalla, emme jaksaneet poistua asunnostamme kuin alakerrassa olevaan Kakas-baariin. Oluen hinta oli baarissa 1,70 euroa. Budapestissa oli yleisesti ottaen todella edullista syödä ja juoda.
Budapestissa kannattaa kävellä ja katsella ympärilleen
Seuraavana aamuna heräsimme yllättävän aikaisin ja lähdimme katsomaan, miltä kaupunki näyttää päivänvalossa.
Pohdimme, jaksaisimmeko lähteä kiipeämään Gellértinvuorelle. Arki tuntui vielä jaloissa, mutta lähdimme kävelemään kohti vuorta.
Tonavan toiselta puolelta löysimme terassin, johon jäimme istumaan ja pohtimaan, kiipeisimmekö vai ottaisimmeko jonkun kulkuneuvon. Ilma oli juuri ja juuri niin lämmin, että terassilla oli mukava istua.
Kyllä me lopulta päätimme lähteä kiipeämään.
Gellértinvuorelta laskeutuessamme meillä oli akuutti tarve vessalle – eikä sellaista löytynyt mistään. Suuntasimme määrätietoisesti ensimmäiseen rakennukseen, joka sattui olemaan kylpylä.
Kylpylässä oli julkinen vessa, joten käytimme sitä. Kiitos siitä.
Jäimme hetkeksi ihailemaan tämän kylpylän sisustusta, mutta olimme päättäneet vierailla myöhemmin toisessa kylpylässä.
Matkan yksi suurimmista haasteista on löytää hyvä ravintola. Tällä kertaa onnistuimme sekä hyvin että huonosti. Päädyimme Taverna Dionysokseen, josta sai hyvää kreikkalaista ruokaa. Gyros oli varsin maistuvaa, mutta neiti P:lle se oli turmioksi. Hän ei tiennyt, että annoksessa on paljon kanaa, eikä hän ollut syönyt lihaa moneen kuukauteen lainkaan. Muut saivat siis hyvää ruokaa – neiti P sai lisäksi mahakivut.
Ravintolasta annettiin laskun mukana meille kaikille kukat, kun lähdimme pois. Se oli hauska ja mukava ele.
Lähdimme ilta-auringon laskiessa kävelemään kohti Shoes on the Danube -muistomerkkiä. Muistomerkki muistuttaa siitä, että toisen maailmansodan aikaan juutalaisia pyydettiin riisumaan kenkänsä ennen kuin heidät ammuttiin ja tiputettiin Tonavaan.
Monet olivat tuoneet muistomerkille kukkia ja kynttilöitä. Mekin jätimme ravintolasta saamamme kukat sinne.
Budapestin parlamenttitalo on varmasti yksi upeimpia rakennuksia, joita olen ikinä nähnyt. Se on aivan älyttömän kaunis satulinna! Ihailimme taloa vain ulkoapäin, mutta joskus olisi kiinnostavaa käydä myös siellä sisällä.
Minä en tiedä, mikä tämä on, mutta poliittiselta se näyttää.
Asuntomme vieressä oli maailmanpyörä, joka näytti upealta auringonlaskussa. Puhuimme, että meidän pitää mennä käymään maailmanpyörässä. Emme kuitenkaan menneet. Ehkä se oli liian lähellä.
Jokiristeily on aina hyvä valinta!
Jokiristeilyt ovat aina hyvä valinta, joten sellaiselle oli päästävä! Tarjontaa on paljon, ja me valitsimme veneen, jossa on lasikatto. Siellä oli varmasti lämpimämpi matkustaa kuin avoimessa veneessä, mutta valokuvien ottaminen oli aikamoinen haaste!
Parlamenttitalon satumaisuuden sain tallennettua myös lasin läpi.
Risteily oli muuten kiva, mutta suomenkielinen kerronta kuulokkeissa oli aika kamala kokemus. Opastusta lähestettiin pikkulapsille sopivan tarinankerronnan keinoin: ”Minä olen Tonava ja minun toisella puolellani on Buda ja toisella Pest. Sillat ovat Budan ja Pestin avioliiton lapsia.” En kokeillut, oliko muilla kielillä yhtä pöljä kertoja.
Tämäkin ilta huipentui pizzaan ja italialaiseen ravintolaan Vendettaan!
Seuraavana aamuna halusin jäädä sänkyyn somettamaan. No ei, mutta aamut ovat välillä (aina) minulle hitaita.
Linnan jälkeen etsimme lounaspaikkaa ja löysimme osittain sattumalta 0,75 Bar & Bistron.
Ruoka oli hyvää ja kaunista. Lisäksi tykkäsin tämän ravintolan miljööstä kaikkein eniten kaikista käymistämme Budapestin ravintoloista. Suosittelen.
Kylpylävierailu Budapestissa ei ollut meidän juttumme
Budapest on tunnettu kylpylöistään. Yleensä kaikki puhuvat kylpylöistä samalla kun puhuvat Budapestista. Pitihän meidänkin siis kylpylään mennä!
Kuvat ovat kökköjä – yhtä kökkö oli meidän kokemuksemme.
Széchenyin kylpylä valikoitui kohteeksemme suosittelujen perusteella. Kylpylässä oli ahtaita pukukoppeja, paljon ihmisiä, jonottamista pyyhevuokraukseen ja tosi paljon altaita. Kukaan meistä ei erityisesti viihtynyt siellä.
Maaliskuussa oli sen verran viileä, että ulkoaltaasta oli mahdoton nousta vilvoittelemaan altaan viereen. Samana iltana oli Spartyt, joita varten pystytettiin telttoja ja kaljatiskejä. Ihmettelimme kovasti, miten ihmiset tarkenevat siellä. Ehkä sisäistä lämmikettä on riittävästi?
Itse taidan olla sen verran vanha, että lähinnä pelkäisin liukastuvani pahasti, jos kulkisin altailla kännissä. Emme siis jääneet spartyilemaan. Neiti P totesi: ”Vaatteet päällä kaljaa on enemmän meidän juttumme.” Se oli harvinaisen hyvin sanottu!
Rento sunnuntai
Sunnuntai-aamuna muut lähtevät ostoksille, ja minä jään kuvaamaan itseäni verhoihin. Hahah. Todellisuudessa odotin koko aamun, että muut lähtisivät ja pääsisin suihkuun. Kun vihdoin pääsin suihkuun, minua odotti kylmä todellisuus: lämmin vesi oli loppunut.
No, kylmä suihku kaunistaa ja vanha partiolainen kestää kaiken…
Tarkoituksemme on mennä New York Caféhen vielä ennen kuin lähdemme kotia kohti. Kävimme kahvion ovella kurkistamassa sisään ja toteamassa, että kahvioon on melko pitkä jono. Jono ja kalliit hinnat saivat meidän kääntymään takaisin.
Sen sijaan söimme asuntomme läheisessä meksikolaisessa pikaruokalassa ja menimme lähikahvioon juustokakulle. Oli sekin hyvää – ja varmasti edullisempaa.
Kun oli aika lähteä kohti lentokenttää, kysyimme kolmelta eri taksilta hinnan ennen kuin olimme tyytyväisiä hinnoitteluun. Kannattaa siis kysyä useammalta, eikä tarttua ensimmäiseen tarjoukseen! Sillä tavalla voi säästää usean euron.
Vaikka – tai ehkä siksi kun – matkustan paljon, on majoituspaikkojen etsiminen ja varaaminen todella ärsyttävää ja tylsää. Onneksi kokemus antaa yleensä jonkinlaisen vaiston siitä, mikä kannattaa varata ja mikä ei. Yksi tärkeimmistä kriteereistä on matkustajien antamat arviot.
Toinen asia, mihin kiinnitän usein varauksen teossa huomiota, on värikkyys. Tästä voisi päätellä, että kotini on täynnä värejä, mutta se ei ole totta. Kotini on aika tarkkaan musta-puna-valkoinen. Matkoillani asun silti mielelläni värien äärellä.
Budapestissa asuimme asunnossa, jonka värit suorastaan houkuttelivat ottamaan valokuvia. Makuuhuoneemme oli täynnä eri vaaleanpunaisen sävyjä. Siellä nukkui kaksi naista, jotka tykkäävät pukeutua mustaan.
Asunnossa oli myös toinen pienempi makuuhuone, josta en ottanut kuvaa.
Olohuoneen värimaailma oli ruskea. Olohuone oli tosi hyvän kokoinen neljälle hengelle. Siellä oli pöytä, sohva ja televisio, jonka kautta sai kuunneltua musiikkia.
Jopa keittiön astiat olivat värikkäitä!
Emme tehneet hellalla mitään, vaikka täytyy sanoa, että Italian vaihtovuoteni jälkeen opin arvostamaan kaasuhellaa erittäin paljon. Se on heti lämmin ja toimii tehokkaasti. Toisaalta induktio-liesi ajanee saman asian ja on huomattavasti turvallisempi.
Keittiöstä pääsi sisäpihalla olevalle isolle parvekkeelle. Siellä ei ollut vierailumme aikaan vielä mitään kalusteita, koska talvi oli juuri loppumaisillaan. Voisin kuvitella, että tuolla olisi mukava hengailla kesällä.
Ikkunasta oli kauniit näkymät ja asunnon alakerrassa oli baareja, kahviloita ja pizzeria. Myös metropysäkki oli aivan vieressä. Sijainti oli siis mainio.
Varaan nykyään lähes poikkeuksetta majoitukseksi asunnon – erityisesti, jos matkustan isommalla kuin kahden hengen porukalla. Asunnoista tulee itselleni enemmän lomatunnelma kuin hotellihuoneista. Se johtunee siitä, että olen ollut niin usein hotellihuoneissa työmatkoilla ja myös tanssimatkoilla. Tanssimatkoilla hotellit ovat käteviä silloin, kun tapahtumapaikka on hotellissa.
Asuntoja on tullut vastaan monentasoisia: booking.comissa tai airbnb:ssä olevan kuvauksen perusteella ei aina näe totuutta. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista. Ainoa miinus oli se, että näimme, miten eräs laitapuolen kulkija virtsasi suoraan asuntomme alaovelle. Siinä sitten yritimme pizzat kädessämme hyppiä syntyneen lätäkön yli ovesta sisään. No, mutta. Se on elämää ja voisi tapahtua missä tahansa paikassa.
Ai niin! Siitä tuli mieleeni, että asunnossa oli kaksi vessaa. Toinen oli iso kylpyhuone ja toinen pieni vessa. Se toimi hienosti neljän naisen jakaessa asunnon. Ainut miinus oli se, että jos kaikki kävivät samaan aikaan suihkussa, vesi ei riittänyt neljälle. Tämän totesin, kun minun suihkuvuoroni oli aamun viimeinen.
Varasin asunnon Booking.comin kautta, mutta en löytänyt sitä sieltä enää. Sen sijaan googlaamalla ”Exclusive colourful flat in the city Budapest” löytyi usea paikka, josta asunnon voi varata.
Ensimmäinen Budapestin matkani oli vuosia sitten ollessani Venetsiassa vaihdossa. Silloin luokkakaverini kysyi aamulla: ”Lähdetäänkö yöjunalla Budapestiin? Minun yksi ystäväni asuu siellä.” ”Lähdetään vain!” Ja niin me lähdettiin, vaikka emme saaneet luokkakaverini ystävää kiinni.
Tällöin olin täysin valmistautumaton, enkä esimerkiksi tiennyt, että Budapestissa on eri valuutta – saati, että olisin ymmärtänyt sen arvosta mitään. En toisaalta ollut rahan suhteen tällä retkellä paljon viisaampi, mutta kerron siitä myöhemmin.
Ensimmäisestä matkastani minulle jäi mieleen se, että se oli ihana irtiotto. Ruoka oli edullista, maisemat olivat loskaisat eli kotoisat ja linna oli kaunis. Viimeisen muistikuvan perusteella halusin tälläkin kertaa käydä vierailemassa linnassa.
Budan linna on kaunis ja kiva retkikohde
Budan linnaan pääsee furnikulaarilla, joten suuntasimme sen luo. Ovela (tai fiksu?) myyjä kuitenkin tuli heti luoksemme ja sanoi, että voisimme mieluummin ostaa häneltä lipun turistibussiin. Lippu maksaa saman verran ja sillä pääsee useammalle pysäkille. Tartuimme tähän tarjoukseen, koska emme halunneet jonottaa ja minulla on ilmeisesti joku outo viehätys turistibusseja kohtaan.
Vaan tämä bussi ei ollutkaan mikään ihan tavallinen turistibussi! Se oli pikkuinen bussi, jossa oli muovikankaasta tehdyt seinät. Olimme aika huvittuneita bussiin astuessamme.
Bussilipun kanssa meille annettiin kartta, johon oli merkitty bussin pysäkit. Pysäkkejä oli viisi, ja bussiin sai mennä neljästi sisään. Täten päättelimme, että yksi pysäkki täytyy jättää väliin. Päädyimme jättämään ensimmäisen.
Tai niin me luulimme. Se ei ollutkaan mahdollista, sillä ensimmäiselle pysäkille päästyämme bussikuski kirjaimellisesti huusi hyvin epäkohteliaasti, että kaikki ulos nyt! Se oli hänen tapansa ilmaista, että eikö me tollot turistit tajuta, että olemme siellä Budan linnan luona.
No emme tajunneet, vaan olimme hämmentyneitä.
Linnan luo käveltyämme huomasimme, että siellä oli juuri vahdihvaihto käynnissä. Ihmiset olivat kokoontuneet katsomaan toimenpidettä. Me emme olisi nähneet takarivistä mitään, joten suuntasimme eteenpäin.
Aivan, kuten Gellértinvuoren päältä, täältäkin olisi saanut ostaa lämmitettyä viiniä ja muita virvokkeita. Tälläkin kertaa lämmin viini tuntui olevan väärässä paikassa, kun aurinko lämmitti meitä.
Näkymät olivat luonnollisesti kauniit.
Budapest on ehdottomasti kaupunki, jota kannattaa katsoa ylhäältä.
Ja sitten on ihmisiä, jotka haluavat jättää kädenjälkensä ihan kaikkialle. No, rakkaus on kivaa?
Ja tämä käytävä vei…umpikujaan. Huvittavinta oli se, että vastaamme tulleet ihmiset eivät kertoneet meille, että käytävän päässä ei ole mitään. Mekään emme vuorostamme kertoneet meitä vastaantuleville ihmisille tätä.
Linnojen kivet ovat kauniita. Pidän niiden kuvaamisesta ja niiden kanssa poseeraamisesta.
Kun poistuimme linnan luota, lähdimme kävelemään seuraavalle pysäkille. Selvisi aika nopeasti, että pysäkit ovat todella lyhyen matkan päässä toisistaan. Oli ihan miellyttävää kävellä ja ihailla maisemia, hiljaista tunnelmaa ja kauniita rakennuksia.
Baltazar – persoonallinen hotelli ja baari
Jonkin aikaa käveltyämme päädyimme Baltazáriin. Se on todella kivasti sisustettu ravintola, baari ja hotelli!
Kuvittelin, että huonehinnat voisivat olla tuollaisessa paikassa ja tuolla sijainnilla paljon korkeammatkin.
Meidän majapaikkamme oli muualla, joten syvennyimme juomalistaan. Osa meistä päätyi paikalliseen olueen, osa Aperol Spritziin. Valikoima oli siis laaja.
Minulla tosiaan on jonkinlainen viehätys sirkukseen, taikuuteen ja tivoleihin. Siitä syystä tämä sisustus miellyttää silmääni erittäin paljon.
Baltazárin vieressä oli tämä massiivinen uskonnollinen rakennus. Sen vierestä lähti myös meidän minimuoviseinäbussimme takaisin alas. Tällä kertaa meillä oli parempi tuuri kuskin suhteen, sillä saimme todella ystävällisen nuoren miehen kuskiksemme. Kontrasti oli jopa niin suuri, että sanoin rakastuneeni siihen mieheen. Juuri siltä kuuluu hyvän asiakaskokemuksen tuntua.
Gellertinvuori on yksi Budapestin näkyvimmistä paikoista, ja siitä syystä sinne tekee mieli lähteä kiipeämään.
Ensimmäisenä päivänä Budapestissa mietimme, jaksammeko kiivetä sinne kukkulalle – tai tarkemmin sanottuna vuorelle. Päätimme yrittää. Ainahan voisi lähteä alaspäin, ellei jaksaisi ylös asti.
Arjen väsyttämät – mutta muuten tarmokkaat – naiset lähtivät kiipeämään. Kannatti lähteä, koska jo matkalla oli kauniit maisemat. Maisemia ihastellessa oli hyvä pysähtyä valokuvaamaan.
Budapest on persoonallinen kaupunki. Se on kaunis ja rosoinen. Se on vilkas ja hiljainen. Se on omalla tavallaan hyvin lumoava.
Meille osui ehkä alkukeväät kauneimmat hetket maaliskuussa. Aurinko alkoi helliä talven jäljiltä, mutta luonto oli vielä unessa.
Sanoin ystävilleni, että heidän värinsä sopivat hyvin tähän graffitikallioon.
Budapest sopi meille hyvin. Maisema oli melkein yhtä kaunis kuin naiset.
Kyllä me pääsimme sinne kukkulan laelle asti, eikä se matka ollut edes raskas tai erityisen pitkä. Jostain syystä muuten melko sporttiset naiset olivat epäileväisiä oman jaksamisensa suhteen. Ehkä se oli se lomalaiskuus, joka meinasi ottaa vallan.
Kannatti kuitenkin ottaa ensimmäiset askeleet ylöspäin. Kiipeämisessä on se hauska puoli, että kun lähtee ylös, ei malta lopettaa kesken. Täytyy kiivetä aina vain ylemmäs ja ylemmäs, kunnes on huipulla.
Huipulla myytiin olutta ja siideriä ja viiniä ja..mitä sitä nyt ihminen urheilusuorituksen jälkeen palautumiseen tarvitseekaan.
Koska oli paikallisesta näkökulmasta vielä talvi, oli kukkula hiljainen. Saimme rauhassa istua kuvassa olevilla portailla tunnin tai kaksi. Se oli meidän palautumisemme kannalta tärkeintä.
Kuten sanoin ennen reissua: ”Odotan eniten sitä, että mä näen teidät ja voidaan vaan olla ja jutella kaikista asioista.” Niin me teimme. Neljä naista kolmesta eri kaupungista.
Välillä täytyy lähteä kauas voidakseen olla lähellä.
Matkapaloja 