Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani

Tukholma

Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelmana oli, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.

Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin.

Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.

Budapest

Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!

Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.

Hampuri

Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.

Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakauppoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!

Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.

Bukarest

Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.

Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtävää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloita. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Tukholma

Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.

Berliini

Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystäviäni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.

Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.

Tallinna

Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla jokin tapahtuma kumiankoille.

Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.

Opin, että Tallinnaan kannattaa mennä aina!

Kirjoitin matkan perusteella blogi-postauksen, jossa kerrotaan, mihin Tallinassa kannattaa mennä illalliselle, aamiaisella ja drinkeille.

Ranska

Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!

Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.

Italia

Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteeni Italiassa.

Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.

Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.

Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.

Opin myös, että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.

Riika

Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aina kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!

Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.

Tukholma

Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.

Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.

Tallinna

Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomesta. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.

Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.

Wien

Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.

Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhäisempään kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla  nälkäkiukkuun ennen sitä.

Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.

Tukholma

Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.

En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?

Berliini

Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.

Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!

Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.

Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.

Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂

Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoiltani

Viikonloppumatka Berliiniin ystävien kanssa

Lähdin pitkästä aikaa reissuun ihan yksikseni. Siinä mielessä siis yksikseni, että olin lennolla yksin ja menin majapaikkaamme yksin.

Tämähän tarkoitti sitä, että en jaksanut ottaa mistään asiasta selvää etukäteen, vaan ajattelin, että kyllä minä varmasti lentokentältä majapaikkaan jollain tavalla pääsen.

Yksin matkustaminen on välillä ihan hauskaa ja stressitöntä, kun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä.

No. Tämän viikonloppureissun aloitus ei ollutkaan ihan niin hauska ja stressitön kuin alussa kuvittelin.

Metroliikenne oli osittain remontissa, joten vaihdoin metroa jokaisella pysäkillä. Kun pääsin perille, huomasin olevani väärässä paikassa, koska en ollut huomannut, että minulle oli ensin lähetetty väärä varausvahvistus ja perässä korjattu versio. Luonnollisesti katsoin vain ensimmäisestä varausvahvistuksesta tiedot majapaikan sijainnista.

Lisäksi henkilö, jonka piti tulla avaamaan minulle ovi, oli unohtanut avaimen kotiinsa. Päädyin siis melkoiseen nälkäkiukun tilaan ennen kuin pääsin perille majapaikkaamme.

Onneksi asunto oli mukava, ja Lidl lähellä.

Alkuperäinen syy Berliinin reissulle oli Thirty Seconds to Marsin keikka! Menimme paikan päälle varmuuden vuoksi taksilla, koska päiväinen sekoiluni joukkoliikenteen kanssa aiheutti hetkellisiä traumoja. Enkä tietenkään halunnut missata keikkaa.

Mercedes-Benz Arenalla myytiin keikkajuomiksi mm. tuollainen pikkuinen 0,75 l olut! Edelleen ihmettelen, miten neiti J selviytyi koko keikan ilman, että kävi vessassa!

Epäselvä kuva, mutta ihana Jared Leto. ❤

Yleisössä heilui monta Thirty Seconds to Marsin lippua. Se näytti tosi kivalta! Yhdessä kohdassa yleisöön tiputettiin monta jätti-ilmapalloa.

Jaredin kanssa lavalle päässyt berliiniläinen tyttö halusi omistaa biisin kaikille ihmisille, jotka uskovat unelmiinsa ja seuraavat niitä. Se oli siinä mielessä koskettavaa, että juuri nuo ajatukset ovat minulle tärkeitä Thirty Seconds to Marsin musiikkia kuunnellessani. Juuri siksi Jared Leto on mielestäni erittäin inspiroiva ihminen. Hän osoittaa, että kun seuraa unelmiaan ja tekee töitä niiden eteen, voi saavuttaa ihan mitä vaan. Thirty Seconds to Mars on voimamusiikkiani.

Seuraavana päivänä metroasemalle kävellessäni näin makkaran! Tietenkin halusin mennä tarkemmin katsomaan, mikä tämä edessä siintävä makkara oli…

No. Makkaran ymmärrän aina ja erityisesti Saksassa, mutta joulupukki ja hehkuviini toukokuussa ovat ehkä vähän väärässä paikassa.

Siellä olisi päässyt myös kuumailmapallolennolle. Tai ei oikeastaan lennolle, koska kuumailmapallo oli kiinnitetty vaijerilla maahan, mutta yläilmoihin kuitenkin. En saanut ketään houkuteltua mukaani korkeuksiin, joten se jäi kokematta. Ehkä seuraavalla kerralla.

Mikäli sinua kiinnostaa, niin kuumailmapallon kyytiin pääsee Welt Balloonin kautta.

Samaisessa paikassa oli myös Trabeja. Niilläkin olisi päässyt ajelemaan, mutta jätimme senkin väliin.

Berliinin reissun toinen tarkoitus oli nähdä ystäviä. Neiti J ja Neiti N asuvat Saksassa, joten heitä ei mitenkään liikaa näe livenä. Netissä sen sijaan kyllä näkee. Siitä syystä ei tarvinnut turhaan kysellä kuulumisia, vaan siirryimme suoraan puhumaan kakkajuttuja.

Tähän liittyen: Aamiainen on päivän tärkein ateria. Me suosimme reissullamme kahta aamiaista. Ensimmäisen söimme majapaikalla ja toisen aamiaisravintolassa. Miksi tyytyä yhteen?

Kun kävelimme aamiaispaikalta pois, oli pakko pysähtyä ottamaan kuva tästä. Aika monimuotoinen konsepti: kaljaa, burleskia, live-musiikkia, disco ja porno-karaoke! Tästä paikasta saa siis varmasti kaiken, mitä ihminen vain keksii haluta.

Valitettavasti paikka oli tuohon aikaa suljettu.

Aamiaiselta kävelimme Biergarteniin. Berliinissä ei ollut ihan niin lämmin kuin olimme etukäteen olettaneet, mutta auringossa oli joka tapauksessa varsin kesäinen tunnelma.

Auringonvalon voi hyödyntää siten, että ottaa omituisia taidekuvia.

Tai sitten aurinkoa voi paeta pukeutumalla kokonaan huiviin.

Pöydän alle katsoessamme totesimme, että kukaan meistä ei ole korkokenkäihminen.

Tästä tuli mieleeni keskustelu, jonka kävimme Vappuna neiti E:n kanssa:

”Mä en ymmärrä, miten jotkut naiset voivat näyttää aina niin kauniilta ja freeseiltä. Itsellä on aina naama punainen ja meikit levinneet, kun pääsen paikan päälle.”

”No, he eivät varmaan kiirehdi viime tingassa pikakävellen 2 kilometrin päähän.”

”Niin, he käyttävät varmaan kuskia.”

”Niin tai taksia.”

Joo. Me tykkäämme kävellä. Tennarit toimivat siinä tarkoituksessa varsin hyvin.

Tämä liikennevalomies aiheuttaa minussa kerta toisensa jälkeen huvitusta.

Neiti J sai avopuolisonsa kautta diilattua meille bussiliput turistibussiin. Bussikierros oli kolmantena päivänä varsin sopivaa ajanvietettä. Olimme vain sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet jäädä missään pois ja lopulta alkoi nukuttaa vielä enemmän. Kätevä tapa kuitenkin nähdä Berliinin tärkeimmät nähtävyydet.

Neiti E totesi, että Berliini on yllättävän vihreä kaupunki. Se on ihan totta. Puistoja ja nurmikoita on paljon. Se on yksi asia, joka erottaa Berliinin muista Euroopan pääkaupungeista.

Ja erottuuhan se muutenkin. Graffiteja, joiden edessä hölmöillä, on paljon.

Berliiniä ei suotta ajatella stereotyyppisesti taitelijoiden ja hipstereiden unelmapaikaksi. Kyllä se sitä ihan oikeasti taitaa olla.

Minä olin viimeisenä iltana niin väsynyt, että kun muu seurue lähti tutustumaan jätti-mojitoihin, minä lähdin majapaikkaamme syömään irtokarkkeja.

Vähitellen yritän oppia, että myös lepääminen on tärkeää – oli sitten kotona tai reissussa.

Berliinistä tykkään joka kerta enemmän, joten tämä ei varmasti ollut viimeinen kohtaamiseni kaupungin kanssa.

Lue myös matkavinkit:

7 +1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Hostellivinkki Berliiniin

Muita Berliinissä kirjoittamiani matkatarinoita:

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Berliini: Ostoksia, ruokaa ja jalkapallofanitusta

Berliini: 7 + 1 vinkkiä Berliinin matkalle

1. Aamiainen Berliinissä – Hyödynnä kaupungin ihanat aamiaispaikat!

Autan vähän valinnassa ja kerron kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on Beakers. Siellä on kattava menu, josta saa valita itselleen sopivan kokonaisuuden. Aamiaisseurueemme tilasi mm. munakasta, omenapannukakkuja, hedelmäsalaattia, kuohuviiniä ja cappuccinoa.

Kuten kuvasta näkyy, myös annosten ulkonäköön panostetaan.

Aamiainen, munakas, pannukakut, appelsiinimehu, kahvi

Toinen hyvä vaihtoehto on Spreegold.

Tosin alkuun täytyy varoittaa, että tässä aamiaispaikassa ei tunneta palvelua. Ruuat tilataan tiskiltä, juomat noudetaan omasta pisteestään ja ruuat haetaan vähän turhan pitkän odotusajan jälkeen toisesta paikasta. Siinä odottaessa oli itsepalveluun tottuneella suomalaisellakin hermot kireällä.

Mutta miksi tämä on silti hyvä vaihtoehto? No siksi, koska siellä on hyvä valikoima terveellistä ruokaa!

Itse join jotain paleo-super-jääteetä ja tunsin oloni kovin hyväksi ihmiseksi!

2. Testaa joku Berliinin Biergarten eli mene jättimäiselle terassille

Olut on yksi ensimmäisistä asioista, jotka Saksasta tulee mieleen. Kannattaa siis hyödyntää paikalliset kaljapuutarhat. Niitä löytyy useita!

Bratwurst

Me olimme Prater Biergartenissa, joka oli sopivan kävelymatkan päässä Beakersista.

Olut ei ollut Biergartenin ainoa juomavaihtoehto, vaan sieltä sai myös viiniä. Niin ja tietenkin makkaraa! Minulle naurettiin, kun halusin makkarani ilman sämpylää. Itse lähinnä naureskelen tuolle sämpylälle. Sehän on vaan joku pidike, josta makkaraa pidetään kiinni! 

3. Syö ravintolassa perinteistä saksalaista ruokaa

Ihan jo siksi, että perinteisten ravintoloiden sisustus on näkemisen arvoinen ja ruoka on vahva osa saksalaista kulttuuria!

Juuri tämän ravintolan ruokalista ei silti juurikaan puhutellut minua. Pihvi oli ihan ok, mutta parempaakin olen syönyt. Parasta annoksessa olivat nuo hauskat perunat!

Asiakaspalvelu oli asiakkaanmukaista! Neiti E pyysi lisää maitoa ja sitä hän sai – ihan niin paljon kuin vaan halusi.

4. Pukeudu hassusti!

Berliinissä voi omaksua itselleen ihan minkä identiteetin vain haluaa. Sillä ei ole merkitystä. Kaikki hyväksytään. Se on suuri osa kaupungin viehätystä.

Berliini houkuttelee hulluttelemaan! Yhdellä reissulla minusta kuoriutui hyvin, hyvin syvälle piilotettu jalkapallofani!

5. Nauti Berliinin katukuvasta – kävele ja katsele ympärillesi

Berliinin katukuva on täynnä kaikenlaista nähtävää ihan laidasta laitaan. Suosittelen ehdottomasti, että metrojen ja S-junien lisäksi kävelet paikasta toiseen. Silloin näet kaupunkia ihan eri tavalla kuin joukkoliikennevälineissä istuessasi.

Gorki

Berliinissä ihmiset kokoontuvat miltei mille tahansa nurmikolle hengailemaan – ja niitä nurmikoita on paljon!

6. Käy Brlossa

Tämän vinkin luin Mondosta, ja Brlo on myös Berliinissä asuvan ystäväni yksi suosikkipaikoista. En ihmettele, miksi. Paikka on erittäin viihtyisä.

Maistoin heidän oluitaan maistelulaudan verran. Totesin, että Berliner Weisse oli erittäin hyvää!

Brlo beer olut
Fritz cola
Jäätelö

Brlosta saa myös paikallista cola-juomaa ja luomujätskiä! Niin ja toki ruokaa, joka ei ole ihan tavallista pubiruokaa. Lisäksi sisätiloissa on ravintola.

Yksi hieman ärsyttävä puoli on se, että kaikki nämä asiat pitää ostaa eri tiskeiltä. Siksi kannattaa oman seurueen kanssa koordinoida tilauksia siten, että jokainen hoitaa kaikkien tilaukset yhdellä tiskillä ja toinen toisella. Tällöin kaikkien ei tarvitse erikseen jonottaa jokaiselle tiskille.

7. Mene puistoon – Berliinissä niitä on monta!

Berliini on yllättävän vihreä kaupunki. Siellä on paljon puistoja, joissa paikalliset tykkäävät viettää aikaansa. Valitse itsellesi sopiva ja nauti istuen, pomppien, keinuen – mikä nyt tuntuu parhaalta.

+1 Mene sunnuntaina Mauerparkiin

Tälle aiheelle olen omistanut ihan kokonaisen postauksen. Lue se tästä.

Lisäksi:

Minulla on myös majoitusvinkki, mikäli persoonallinen hostellimajoitus kiinnostaa Berliinissä. Lue se tästä.

Mauerpark, Berliini: Täydellinen sunnuntai

Täydellinen sunnuntai alkaa täydellisellä aamiaisella. Täydellinen mikä tahansa päivä alkaa täydellisellä aamiaisella. Sehän nyt on itsestäänselvää. Sanoin Neiti P:lle, että haluaisin mielelläni syödä aamiaiseksi munakasta. Ihana juustolla, kinkulla ja tomaatilla täytetty munakas löytyikin hotellin viereisestä Gago-kahvilasta (Bülowstraße 86). Olin myös tosi iloinen siitä, että munakkaan kanssa sai noinkin runsaan salaatin. Neiti P söi aamiaiseksi kaakaota ja croissanttia. Croissantti oli kuivaa, eikä hän pitänyt paikasta. Se oli aika pieni ja persoonaton. Itse kuitenkin suosittelen munakkaiden ystäville, jos sattuu liikkumaan tuolla päin.

Aamulla satoi, joten olin vähän skeptinen sen suhteen, kannattaako Mauerparkkiin lähteä. Neiti P sai minut kuitenkin ylipuhuttua. Olimme onnekkaita, sillä aamun jälkeen sää muuttui paljon paremmaksi. Kiersimme alueen ja jäimme juomaan vastapuristettua appelsiinimehua nurtsilla. Ihanaa.

Mauerpark on Berliinissä se paikka, johon ihmiset sunnuntaisin kokoontuvat. Siellä on iso kirppisalue sekä musiikkiesityksiä – joskus siellä on jopa karaoke! Karaokeen emme päässeet, mutta erilaisia musiikkiesityksiä kyllä onneksemme näimme. Kirpputorilla on vanhan tavaran lisäksi myynnissä kaikenlaisia koruja ja muita käsitöitä. Ostin ylläolevissa kuvissa olevat korvikset. Korviksissa on valokuva taivaasta. Kysyin myyjältä, ovatko korujen koukut hopeaa. Hän totesi, ettei ole, mutta voi kyllä vaihtaa ne minulle hopeisiksi. Kysyin, mitä se maksaa. Hän sanoi, että kuuluu palvelun hintaan. Siinä vasta asiakaspalvelua!

Lounaspaikaksi valitsimme sattumanvaraisesti Oderquelle Berlinin (Oderberger Straße 27), joka sijaitsi lähellä Mauerparkia. Lounassalaatti oli hyvää. Katoissa olevat valoletkut olivat kamalia.

Lounaan aikana taisi jälleen sataa vähän, mutta se meni ohi. Päätimme jäädä koko päiväksi hengailemaan Mauerparkin alueelle, koska olimme muina päivinä metroilleet ympäri Berliiniä. Viimeisenä iltana oli aika ottaa rennosti.

Otimme läheisestä kaupasta mukaamme siideriä ja olutta, kun lähdimme takaisin Mauerparkiin nauttimaan musiikkiesityksistä.

Tässä välissä minun on ihan pakko kertoa, millaiset vessat Mauerparkissa oli. Kirppisalueella oli muutama bajamaja. Ensimmäisen bajamajan lattia oli rikki. Sitkeänä, Italiassa kaikkeen tottuneena, matkaajana päätin kuitenkin mennä sinne. Rikkinäinen lattia toi kokemukseen vain lisää extremeä. Toinen bajamaja puolestaan heilui koko toimenpiteen ajan niin pahasti, että jännitti, lennänkö sieltä ulos ennen kuin saan asiani hoidettua. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja ei, paperia ei ollut.

Näimme kahdesti viehättävän naislaulajan esityksen, mutta luonnollisestikaan en ottanut naisesta kuvaa – otin kuvan roskiksesta. Neiti P ihastui laulajaan niin paljon, että osti hänen cd-levynsä. Niin taisi moni muukin ihastua, koska levyjen menekki oli suuri.

Oli ihan älyttömän hauska katsoa, kuinka ihmiset tanssivat antaumuksella tämän bändin tahtiin. Musiikki oli kyllä sen verran rytmikästä, ettei siinä yksinkertaisesti voinut pysyä paikallaan. Hiekka pölisi ja ihmiset hymyili. Aivan mahtavaa!

Ostin itselleni tuliaisiksi pari magneettia. Nyt ne muistuttavat minua eteisessä siitä, että Berliinissä kaikki on mahdollista. Ja että kapitalismista tulee nauttia? Eikun…

Kirppisalueella myytiin tuoreita vohveleita. Haaveilin niistä koko päivän, joten lopulta oli pakko maistaa. Taikina taisi loppua meidän jälkeemme, joten kannatti mennä edes siinä vaiheessa. Hyvää oli.

Onni on sunnuntai, jolloin paistaa aurinko ja saa rauhassa nauttia hyvästä oluesta, joka pehmeästi hellii makuhermoja. Taustalla nuori poika lauloi livenä. Täydellisen nautinnon hetki.

Siellä hän lauloi. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi se, mitä Berliinissä kannattaa sunnuntaina tehdä, niin todetaan nyt kovaan ääneen: MENKÄÄ MAUERPARKIIN. Neiti J totesi tuona päivänä, että muistaa jälleen, miksi asuu Berliinissä. Tunnelma oli ihanan leppoisa.

Ankkoja. Poistuimme Mauerparkista läheiseen Biergarteniin. Neiti J:n työkaverit sattuivat olemaan siellä yhtäaikaa ja istuimme heidän seurassaan jonkin aikaa. Inhottavaa Biergartenissa oli se, että laukut tarkastettiin, eikä alueelle saanut viedä omaa vesipulloa. Muutenkin Saksassa oli ärsyttävää maksaa vedestä melkein enemmän kuin oluesta. Hanavettäkään ei saanut ilmaiseksi. Suomessa osaa kyllä arvostaa sitä, että yleensä hanavesi on ilmaista ja viinin kanssa sitä saa pyytämättäkin.

Vähemmän yllättäen päätimme iltamme italialaiseen ravintolaan, jossa oli todella edulliset pitsat. Ne olivat myös hyvät pitsat. Kaikesta googlailusta huolimatta en löytänyt pizzerian nimeä. Joka tapauksessa hyvä reissu päättyi hyvään pitsaan.

Katso myös:

Juhannus Berliinissä: Ostoksia, ruokaa ja jalkapallofanitusta

Juhannus Berliinissä: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin: The Circus Hostel

Juhannus Berliinissä: Ostoksia, ruokaa ja jalkapallofanitusta

”Ota kuva, kun mä syön würstia!”

Lauantain aamiaisen söimme Butterin (Pappelallee 73) aamiaisbuffetissa. Neiti J totesi, että paikan aamiaismenu on parempi kuin buffet-aamiainen, mutta lauantaiaamulla oli tarjolla vain buffet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen.


Sinänsä oli hassua mennä toiselle puolella kaupunkia syömään aamiaista, kun aamiaisbuffet olisi ollut suunnilleen samaan hintaan tarjolla myös hotellissamme. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme syödä joissain kivoissa paikoissa. Hotelliaamiaiset ovat myös yleensä liian aikaisin.

Seuraavaksi suuntasimme ostoksille aivan liian moneksi tunniksi. Siitä ei ole kuvia. Kitisin, että haluan viiniä. En saanut, vaan minua kutsuttiin vanhaksi juopoksi. Muistelen sitä ikuisesti katkerana. Nyyh. Sain kuitenkin italialaista jäätelöä ja muutaman vaatekappaleen, joiden ostamisesta tuli heti huono omatunto. Se, että vihaan ostoksilla olemista, edesauttaa sitä, että minulla on rahaa matkustaa. Ostan vain tarpeellisen, enkä aina edes sitä.

Ostosten jälkeen otimme metron Kreuzbergiin ja etsimme sopivan ruokapaikan. Valitsimme täysin sattumanvaraisesti Lone Star Taquerian (Bergmannstraße 11). He osasivat tehdä erittäin hyviä tuoreita tacoja ja mojitoja. Muiden kuin minun ruoka-annokset olivat keskinkertaisia. Palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija suhtautui todella töykeästi siihen, kun neiti J tiedusteli, onko heidän ruokatarjouksensa voimassa. Miksi he ovat laittaneet tarjouksen, jos eivät toivo sitä käytettävän? Jätimme tippiä 50 senttiä.

Jalkapallo ei kiinnosta minua yhtään. Ennen Berliiniä olin katsonut elämäni aikana yhden kokonaisen jalkapallopelin. Se tapahtui ehkä seitsemän vuotta sitten treffeillä. Ei ole minun juttuni. Oletin, että se ei olisi Neiti P:n tai J:nkään juttu, mutta he halusivat katsomaan saksalaista jalkapallotunnelmaa. Peliä ei kuulemma olisi päässyt pakoon missään.

Päätimme sitten ottaa pelistä kaiken irti ja kävimme ostamassa kaupasta Saksan joukkueen kannutussetin. Edellisiltana tapaamamme herrat olivat luonnollisesti myös menossa katsomaan peliä ja seurasimme heitä Yaamiin. Yaam (An der Schillingbrücke) oli tosi iso paikka, jossa järjestetään keikkoja. Siellä oli ulkona tilaa sekä iso halli, jonka yhteen seinään heijastettiin peli screeniltä. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä. Se oli ehkä yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista, mutta siellä olimme. Kyllä jalkapallo yhden pelin verran jaksoi viihdyttää, mutta ei haitannut, että se oli ainut peli, jonka näin tämän vuoden MM-kisoista. Katsellaan taas neljän vuoden päästä…

Pelin jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja joimme illan viimeiset Rieslingit jossain päin Berliiniä. Taidekuvien ottaminen oli pakollista. Enempää emme jaksaneet, vaan lähdimme hotellille nukkumaan.

Hotellin lähellä olleesta kebab-paikasta oli pakko hakea yöpalaksi halloum-pitaleipä. Se oli hyvää! Suomesta ei ilmeisesti saa halloum-pitaleipiä kebab-paikoista? Jos saa, niin korjatkaa väärinkäsitykseni ja juoksen syömään niitä seuraavana krapulapäivänä/yönä!

Katso myös:

Juhannus Berliinissä: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki: The Circus Hostel

Juhannus Berliinissä: Miten sujui juhannusaatto?

Matka alkoi Kupittaan asemalta klo 7.25. Kaksi huonosti nukkunutta ja väsynyttä naista astui bussiin ja lähti kohti Helsinkiä. Neiti P oli valmistautunut edellisenä iltana stressaamalla ja juoksemalla kaupassa hakemassa sopivia pikkupulloja nesteiden säilytykseen. Minä olin valmistautunut korkkaamalla juhannuksen ensin Neiti M:n kanssa ja sitten näyttelijäporukan kanssa. Ei lyhyelle reissulle tarvitse ottaa mukaan juuri mitään. Lisäksi matkalaukussa pitää aina olla tilaa tuliaisille, koska joka kerta tulee ostettua jotain. Pääasia, että passi on voimassa. Hammasharja on bonusta. Hammastahnan unohdin jälleen kerran.

Lentoa valitessamme päädyimme ottamaan iltapäivälennon, ettei tarvitsisi lähteä matkaan keskellä yötä. Neiti P kuitenkin totesi, että olisi ollut miltei sama lähteä keskellä yötä kuin tuohon aikaan. Oman kokemukseni mukaan se oli kuitenkin aivan eri. Olin vain väsynyt, en kuolemanväsynyt. Junalla matkustaessa olisimme voinut nukkua pitempään, mutta hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi.

Helsingissä meillä oli siis aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Kamppi oli suhteellisen hiljainen ostoskeskus siihen aikaan. Pysähdyimme aamiaiselle Café Picniciin. Ei kauhean persoonallinen vaihtoehto, mutta pidin heidän aamiaistarjouksestaan. Kohtuulliseen hintaan sai capuccinon, sämpylän ja appelsiinimehun. Plussaa myös siitä, että jokaisessa pöydässä oli pistorasia. Pitihän se älypuhelun jo siinä vaiheessa laittaa lataukseen.

Tutkimme lentokentän tarjontaa parin tunnin ajan. Lentokentät ovat melkoisen ankeita paikkoja. Ja todella kalliita. Luin joskus jutun siitä, miten maailman lentokentät alkavat yhä enemmän panostaa siihen, mitä niillä on tarjota. Miten olisi kohtuullisen hintainen kuohuviini?

Törkeästi kuvasin Muumikorttia aivan ilmaiseksi. Muumeissa elää viisaus.

Lentokentällä täytyy aina ottaa kuva, joka laitetaan Facebookiin. Eihän ihmiset muuten tajua niistä lukuisista matkapäivityksistä, että nyt se on menoa eikä pelkkää meininkiä!

Siinä me juotiin siideriä päivällä. Juhannusaattona. Lentokentällä. Ei niin kovin perinteinen Juhannus. Eikä se Juhannukselta kyllä tuntunutkaan missään vaiheessa. Onneksi minulla on kyseiseen juhlaan viha-rakkaus-suhde. Kaikki uudet vaihtoehdot sen viettämiselle otetaan ilolla vastaan.

Moi! Mä olen Desigualin mainostyttö – ja sekaisin. Ei siis mitään uutta Berliinin hotellihuoneen katon alla. Hotellihuoneessamme oli paljon vikaa, mutta onneksi vietimme siellä vain yöt. Hotellit ovat ankeita paikkoja. Olen lukenut juttuja, joissa ylistetään hotellihuoneita. En voi mitenkään samaistua. Hotellit ovat kliinisiä ja tylsiä. Kuolettavan tylsiä.

Olimme valmiita kohtaamaan Berliinin kadut – tai oikeastaan ravintolat. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Se oli suunnitelmani alusta asti. Minulle loma tarkoittaa lähinnä sitä, että saan syödä, juoda ja hengailla rauhassa.

Seuraamme liittyi neiti J, joka asuu Berliinissä. Näin thaimaalaisen ravintolan ja hihkaisin: ”Thai-ruokaa! Rakastan Thai-ruokaa! Mennään sinne!”

Tilasin vietnamilaisia kevätrullia ja sushia. Thai-ruokaa tosiaan… Rullat olivat aika erikoisia. Eivät pahoja eivätkä hyviä. Söin silti hyvällä ruokahalulla molemmat. Ihan vaan alkupaloiksi.

Sushi sen sijaan oli aivan super hyvää. Sain tämän kokoisen annoksen ihan hyvin ahmittua, koska ei sitä voinut mitenkään jättää lautaselle. Erityisesti lohet olivat aivan ihania. Sen jälkeen olin todella, todella täynnä.

Aamulla olin saanut australialaiselta CouchSurfing-kaveriltani viestin: ”Kuulin, että olet viikonlopun Berliinissä. Minä myös. Olisi kiva nähdä!” Ja niin me nähtiin! Kahden vuoden jälkeen. Suomalainen ja australialainen yhtäaikaa Berliinissä. Se oli hienoa. Australialaisen herran mukana seuraamme liittyi myös saksalainen ja venäläinen herra.

Jännitimme, mitä muovipussista paljastuu.

VASTALEIVOTTU KAKKU! Mitä sanoinkaan siitä, että olin sushin jälkeen täynnä? No kyllä sitä vähän kakkua voi silti syödä.. Se oli vielä jopa lämmintä. Mitä kuvittelette, että meille tapahtui, kun kaivoimme oman jälkiruuan esiin ja aloimme syödä sitä ravintolassa? Väärin! Meille tuotiin lautasia ja lusikoita. Se se vasta on asiakaspalvelua.

Olin kriminaali ja join olutta metroasemalla ja metrossa. Buahahaha.

Herrat kutsuivat meidät kanssaan valokuvanäyttelyyn, joka järjestettiin toisella puolella kaupunkia. Matkustimme sinne ainakin puoli tuntia metrossa. Oman kokemukseni mukaan Berliinissä on ihan normaalia hypätä metroon, matkustaa toiselle puolelle kaupunkia, käydä siellä jossain ja matkustaa taas toiselle puolelle kaupunkia. Aika viitseliästä, kun itse jäisin varmasti hengaamaan vain yhteen kaupunginosaan.

Valokuvanäyttely veti sanattomaksi. Siellä olivat myös kuvassa olevat hammastahnapurkit. Olin kuitenkin iloinen, että menimme sinne. Se oli ”mitä ihmettä oikein olen katsomassa” -kokemus. Vain Berliinissä. Taidetta tai tekotaidetta. Ihan sama. Onneksi paikassa oli baari.

Minun ja Neiti J:n tulkinta taiteesta: duckfaces!

Minun tulkintani ilosta: Aperol Spritz! Onni on ystävät, jotka eivät osaa olla kuvissa perusnaamalla. C’moon, kuka jaksaa poseerata? Peukku nyt ainakin pitää olla pystyssä.

Illan viimeinen paikka oli baari nimeltä Ä. Se oli kiva paikka. Minun silmissäni hyvin berliiniläinen paikka. Hieman rähjäinen ja aikansa elänyt. Halpa ja kodikas. Istuimme siellä ja paransimme maailmaa.

Ä:ssä oli T ja Terhi. Taide on luotu.

Kesken järjettömän pitkän metromatkan hotellillemme pysähdyimme Alexanderplatzilla, jossa myytiin mm. leivoksia. Pitihän sellainen nyt syödä. Ilman sitä ei olisi mitenkään pärjännyt. Örgh.

Katso myös:

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Berliini: Hostellivinkki – The Circus Hostel

Julkaistu Lilyssä 22.4.2013

Hostellin valitseminen on yleensä äärimmäisen raskasta ja tylsää. En millään jaksaisi käydä läpi jonkin hostellisivuston kommentteja ja päätellä niiden perusteella, mihin kannattaa mennä. Tällä kertaa hostellin valinta oli kuitenkin erittäin helppoa. Googlasin: ”The best hostels in Berlin” Hakutuloksista valitsimme yhteistuumin kuvien perusteella The Circus Hostellin. Se oli loistava valinta!

Huoneeseen astumisen jälkeen minun oli pakko kaivaa kamera heti esiin! Sisustus oli upea! Kahden hengen huone oli tilava. Sängyn lisäksi oli säilytystilaa, pari nojatuolia ja pöytä. Omaa vessaa ja suihkua ei valitettavasti ollut. Huone maksoi 29 euroa/hlö/yö. Halvemmalla olisi varmasti saanut jostain muualta huoneen, mutta laadultaan parempaa hostellia tuskin olisi löytynyt. Itse voin ainakin todeta tämän olleen kevyesti paras hostelli, jossa olen koskaan yöpynyt.

Arvostin tosi paljon sitä, että huoneen sisustukseen oli panostettu. Huone oli värikäs, mutta kaikki värit sopivat hyvin yhteen, eikä tunnelma ollut kaoottinen.

Sänky oli puhdas, pehmeä ja lämmin. Huoneessa oli lämpöpatterit, joista tajusimme jopa jo toisena päivänä säätää enemmän lämpöä. Ensimmäinen yö oli melkoisen viileä.

Olisi aika hienoa, jos joskus uskaltaisi omassakin asunnossa maalata seinään jotain niin villiä.

Sirkus-teema vallitsi luonnollisesti koko hostellin sisustuksessa. Hostellissa oli oma kahvila, josta sai ostaa buffet-aamiaisen viidellä eurolla. Se oli tosi hyvä. Mielelläni maksan siitä, että saan aamulla syödäkseni jotain kunnollista. Liian usein hostelleissa, joissa aamiainen kuuluu hintaan, on tarjolla paahtoleipää ja marmeladia. Siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Lisäksi on kiva, että saa päättää, jaksaako aamulla nousta aamiaiselle vai ei. Mehän tietenkin jaksoimme joka aamu!

Hostellin alakerrassa oli baari. Sielläkin oli kaikkia jänniä sistuselementtejä – kuten David Hasselhoffin kuva!

Huomasin vasta toisena päivänä, että hissin yläpuolella on maalaus. Maalauksessa olevan herran käsi jatkui seinää pitkin toiselle puolelle. Siellä kädessä oli hattu ja ehkä kani. Tai ehkä kili. Tai ehkä ei mitään. En muista. Olin häkeltynyt.

Suosittelen hostellia erittäin paljon kaikille. Persoonallisen sisustuksen ja muun lisäksi sijainti oli oikein mainio.

Lisätietoja: http://www.circus-berlin.de/circus_berlin_hostel.html