Yksi Arizonan kauneimpia maisemia tarjoaa Grand Canyon. Vierailimme Grand Canyonin pohjoispuolella. Ella ja Christian olivat olleet jo aiemmin eteläpuolella, ja monet suosittelevat pohjoispuolta sen vuoksi, että siellä on vähemmän turisteja. Siellä olikin huomattavasti vähemmän turisteja. Maisemat olivat silti kuulemma yhtä kauniit.
Kanjonin äärellä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi.
Kaikki tietävät Grand Canyonin. Kaikki ovat nähneet siitä kuvia ja elokuvia. Siltikin sitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Se on valtavan iso ja kaunis! Se on myös hieman pelottava. Jotkut uhkarohkeat ottivat kuvia kielekkeen reunalla, mutta meidän seurueemme pysyi visusti riittävän kaukana reunalta.
Grand Canyon oli ensimmäinen luonnonpuisto, jonne ajoimme Road Trippimme aikana. Yhdysvalloissa luonnonpuistoihin on sisäänpääsymaksu. Luulimme, että joudumme maksamaan jokaisesta puistosta erikseen, mutta meille kerrottiin vuosipassista, jolla saa mennä jokaiseen luonnonpuistoon vuoden ajan. Vuosipassi maksoi 80 dollaria, joten säästimme paljon, kun emme joutuneet maksamaan jokaisesta puistovierailusta erikseen 25-30 dollaria.
Täytyy myös sanoa, että kansallispuistojen ylläpito on esimerkillistä. Esteettömyys on otettu huomioon ja puistoissa on yleensä useita esteettömiä reittejä. Vessat olivat pääasiassa siistejä, ja niissä oli lähes poikkeuksetta vessapaperia. Roskia ei ollut missään. Kyllä siitä ylläpidosta mielellään maksoi pääsymaksun!
Näin Road Trippimme aikana paljon erilaisia maisemia ja erilaisia luonnonihmeitä, mutta Antelope Canyon oli niistä kaikista erikoisin ja ihmeellisin.
Antolope Canyoniin pääsee tustustumaan opastetulla kierroksella
Tähän kauniiseen ja ainutlaatuiseen kanjoniin pääsee tutustumaan varaamalla opastetun kierroksen. Kierroksia järjestää kaksi eri yritystä, joiden oppaina toimivat navajot. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään, eikä kierroksissa ole mitään eroa.
Tutustumiskierros piti varata aikaiseen aamuun, koska kuumuuden vuoksi kanjoni saatetaan sulkea puolen päivän aikaan. Kanjoniin sisäänpääsyä joutuu odottamaan aina jonkin verran, ja varjoisaa suojaa on rajallisesti. Tämä aiheuttaa kuumuudessa ihmisille helposti nestehukan tai lämpöhalvauksen, ja tästä syystä kanjoni joudutaan sulkemaan. Meidän odottamamme 40 minuutin jonotus oli varsin kohtuullinen aika. Oppaamme myös aktiivisesti muistutti veden juomisesta.
Oppaamme oli asiantunteva ja hauska! Hän kertoi meille mm. mistä kohdasta kanjonia Microsoftin taustakuvat on napattu. Lisäksi hän auttoi mielellään valokuvaamisessa ja jopa kuvien muokkaamisessa. En edes tiennyt, että puhelimeni kamerassa itsessään on jo monta mahdollisuutta muokata kuvaa. Kiitos vaan tästä tiedosta oppaallemme! Alla oleva kuva on hänen ottamansa ja muokkaamansa.
Aika kului kanjonia kuvatessa ja ihaillessa nopeasti. Luonnon luoma kauneus on hämmentävää ja täysin ylivertaista. Sanoin Ellalle, että voisin mielelläni jäädä kanjoniin yöksi.
Aamuvierailut ovat viileämmän sään lisäksi parempia siitä syystä, että auringonsäteet osuvat kanjoniin juuri oikealla tavalla. Tällöin värisävyt ovat monipuolisimmillaan.
Aurinko häikäisi ja kuumuus iski vasten kasvoja, kun nousimme ylös ja ulos. Tutustumiskierros oli ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen!
Tuntuu siinä mielessä hieman pöljältä, koska varmaan kaikki maailman …Suomen bloggaajat suosittelevat Apteekkimuseota ja Café Qwenseliä.
No, pöljää tai ei! Se on käymisen arvoinen paikka. Siellä on ihana tunnelma ja sieltä saa todella hyvää gluteenitonta kakkua!
Café Qwensel ja apteekkimuseo yhdistävät kulttuurin ja tunnelmallisen herkuttelun
Ennen kakkujen ääreen vaeltamista kävimme kiertämässä Qwenselin talossa olevan Apteekkimuseon ja apteekkarin kodin. Mielenkiintoisinta oli nähdä, mitä yrttejä oli käytetty mihinkin vaivaan. Osan osasimme arvata, ja osan kohdalla kauhistelimme, eikö kyseinen yritti ole myrkyllinen.
Museokierroksen jälkeen menimme Café Qwenseliin ja valitsimme herkullisista kakuista suosikkimme. Valitsemani suklaakakku oli gluteeniton ja vähälaktoosinen (vai jopa laktoositon?). Seuraksi otin kannullisen haudutettua teetä. Neiti E sen sijaan nautti raikkaasta juustokakusta ja tuoreesta raparperimehusta. Tunnelma oli varsin mummolamainen. Huomatkaa myös, miten neiti E on osannut valita puhelimen kuoren paikkaan sopivaksi.
Sateisena sunnuntaipäivänä kahvila oli myös hyvin rauhallinen. Saimme suomalaisille sopivaan tapaan itsellemme oman huoneen.
Jos siis olet Turussa ja sataa, tiedät mitä tehdä.
Olin viime pääsiäisenä äidin kanssa Amsterdamissa. En ollut koskaan ajatellut, että olisin erityisen kiinnostunut vahanukeista, mutta äiti halusi mennä tutustumaan Madame Tussaudsiin. Hän sanoi, että häntä on aina kiinnostanut nähdä vahanukkeja.
Ja olihan se hauskaa! Vahakabinetti on aikuisten leikkipaikka. Siellä saa hetken taas olla lapsi ja leikkiä nukkejen kanssa.
”Oi, kyllä Edward..Robert. Rakastan sinua!”
Myös äiti pääsi harjoittelemaan rakastunutta tuijotusta. Mikäs siinä Clooneyn kanssa kahvihetkellä ollessa!
OMG HOT! Uskokaa tai älkää, minä aloin katsella James Bondia vasta Daniel Craigin myötä. Kun hän lopettaa Bondin uransa, voin minäkin lopettaa Bondien katsomisen.
Pidän myös jonkinlaisena saavutuksena sitä, että olen pitänyt vuosijuhlissa puheen miehille ja saanut siihen sisällytettyä sekä James Bondin, että sanat omg hot.
No, koska minä en ole Mona Lisa.
Sen sijaan voisin viedä ET:n kotiin. 90-luvun UFO-villityksen aikaan luvattiin, että ET:n näköiset avaruusoliot tulevat maan päälle. Ei ole vieläkään näkynyt. Ehkä he tykkäävät mieluummin olla kotona.
Hetken sain olla kuningatar. Jos saisin päivän hallita maailmaa, niin antaisin kaikille enemmän ymmärrystä. Ymmärrystä sekä toisia ihmisiä että omaa itseään kohtaan. Se helpottaisi kaikkien elämää merkittävästi. On ihan ok olla juuri sinä, mutta on myös ihan ok olla minä.
Kierroksen lopussa tapasin paikallisen kuuluisuuden Vincent Van Goghin. Gogh on lempitaiteilijani, ja ensimmäisellä kerralla Amsterdamissa vierailin hänen taidemuseossaan. Se oli todellakin vierailun arvoinen paikka. Goghin taide on erittäin kaunista.
Oliko Madame Tussauds sitten vierailun arvoinen paikka? No oli tottakai! Nukeilla leikkiminen on aina suositeltavaa.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover,Vagabonda ja Skimbaco.
Ajattelin, että voisin kertoa kotikaupunkini Turun parhaita asioita. Vaikka matkustan paljon, olen sitä mieltä, että Turku on yksi maailman parhaista paikoista.
Aurajoen ranta on kesällä yksi Turun kauneimmista ja elävämmistä paikoista. Viime kesänä joelle ilmestyi neljä Låna-piknik-venettä, joiden avulla venetön turkulainen pääsee nauttimaan Aurajoesta vedestä käsin.
Veneen ajaminen ei vaadi aiempaa kokemusta, mutta se on hyödyksi. Onnistui se ajaminen itseltänikin täysin ilman kokemusta. Matkaseurue tosin vähän tuskastui siihen, miten hitaasti ajoin! Halusin nauttia maisemista.
Parissa tunnissa ehtii käydä kääntymässä Uittamolla ja ihailemassa ihmisten luksus-taloja Hirvensalossa. Myös Ruissalon suuntaan voi veneillä.
Itse piknik-paikkana vene ei ole hirveän kätevä ilmavirran vuoksi. Viinipullo ja -lasit pysyvät kyllä pystyssä, mutta esimerkiksi kertakäyttöastiat ovat liian kevyitä. Kannattaa siis ottaa mukaan oikeita astioita tai ruokaa, jota voi syödä esimerkiksi suoraan pakkauksesta (sipsejä). Juomavalinnan suhteen kannattaa myös huomioida se, että veneessä ei ole vessaa.
Parasta on kuitenkin maisemien tuijottelu ja se kokemus, että saa hetken olla veneilijä.
Päiväretki Venetsiaan: Miten Venetsian parhaat puolet koetaan päivässä?
Aikataulumme oli tiukka ja ehdimme viettää Venetsiassa ainoastaan yhden illan ja yhden kokonaisen päivän.
Helsinki-Vantaan lentokentältä Mestren hotellihuoneeseen meni aikaa noin sata tuntia – tai siltä se ainakin tuntui. Vaihdoimme lentokonetta kerran Saksassa, matkustimme Milanon lentokentältä rautatieasemalle bussilla ja hyppäsimme Mestreen menevään junaan. Meidän hotellimme oli sen verran hyvin piilotettu, että kiertelimme katuja jonkun aikaa ennen kuin löysimme oikean paikan. Nimikyltit ovatkin ihan turhia hotelleille! Vinkki 1: Majoitu Mestren puolelle. Säästät rahaa ja pääset Venetsiaan helposti bussilla tai junalla.
Neiti E oli epäileväinen sen suhteen, kannattaako meidän enää niin myöhään illalla lähteä Mestrestä Venetsiaan. Minä en pystynyt kätkemään kaipuutani ja haluani nähdä yöllinen Venetsia, joten hyppäsimme bussiin. Tilasimme Venetsian kansallisjuomat Aperol Spritzit ensimmäisestä vastaantulevasta kioskista. Vinkki 2: Juo Aperol Spritziä. Se vain kuuluu asiaan. Jos Aperol ei ole lempparisi, voit tilata Spritzin myös Camparilla. ”Uno spritz al Aperol, per favore!”
Venetsia on kaupunki, johon ihmiset tekevät nimenomaan päiväretken osana muuta matkaa Italiassa. Venetsia on periaatteessa mahdollista nähdä päivässä, mutta ei kyllä sillä tavalla kuin turistit yleensä sen tekevät. Yleinen tapa viettää päivä Venetsiassa on kulkea rautatieasemalta Rialton kautta San Marcon torille ja samaa tai toista reittiä takaisin. Silloin saa Venetsiasta sellaisen kuvan, että se on tupaten täynnä ihmisiä.
Vinkki 3: Älä tee näin, vaan mene sivukujille!
Suurin osa ihmisistä ei koskaan näe Venetsiaa yöllä. Se on häpeällistä ja surullista.
Vinkki 4: Älä kuvittele, että olisit nähnyt Venetsian, ellet ole nähnyt sitä yöllä.
Tunne Venetsian upeus yhdessä päivässä
Minä halusin tehdä päiväretken, jossa koetaan Venetsian parhaat puolet! Venetsia on minulle rakas. Halusin, että ystävänikin rakastaisi sitä.
Yksi ehdoton suosikkini on prosciutto crudo eli ilmakuivattu kinkku. Ajatuksenani oli tilata iltapalaksi pieni määrä naposteltavaa. Tilasin lihalautasen, joka ei ollut niin kauhean pieni. Lautaseni aiheutti huvittuneisuutta seuralaisessani.
Italialaiset aamiaiset sisältävät yleensä paljon vehnää ja sokeria. Aidot italialaiset eivät välttämättä syö aamiaista lainkaan, vaan juovat pelkästään espresson.
Vinkki 5: Mene syömään aamupala jonnekin muualle kuin hotelliin. Saat päättää itse, mitä syöt.
Neiti E:n odotukset Venetsiaa kohtaan olivat ne, että hän näkisi kanaalin ja gondolin. Ne olivat helppo toteuttaa.
Aloitimme turistikadulta, mutta poikkesimme muualle heti, kun näimme mielenkiintoisen kujan. Yksi parhaista asioista Venetsiassa on lähteä kävelemään päämäärättömästi johonkin suuntaan. Heti, kun jättää turistireitit, kohtaa rauhan ja hiljaisuuden.
Vinkki 6: Älä kulje samoja reittejä kuin kaikki muut.
Pyykkien kuivattaminen kanaalin yläpuolella on aina hämmentänyt minua. Miten varmistetaan, että pyykit eivät tipu kanaaliin? Kuinka paljon pyykkiä kanaaliin tippuu vuodessa?
Venetsiassa tarjoillaan lähes poikkeuksetta juoman kanssa sipsejä. Se on heidän tapansa reagoida siihen, että aperitiivi-juoman kanssa kuuluu tarjota aperitiiveja. Sipsit pitävät suolatasapainon kunnossa.
Vinkki 7: Italiassa on eri hinnat juomille, jos nautit ne tiskin edessä seisoen tai pöydässä. Palvelu kuuluu pöydässä nautittujen juomien hintaan, joten tippiä ei tarvitse erikseen maksaa. Voit myös ottaa juoman tiskiltä mukaasi edullisempaan hintaan. Silloin sen saa nauttia kertakäyttökupista.
Kiehtovinta on katsella, mitä kaikkea kanaalissa kulkee. Venetsia on mielikuvituksen kannalta loistava paikka, koska se herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. On hauska miettiä, millaista elämää venetsialaiset elävät. Vaikka olen asunut Venetsiassa vuoden, on elämä siellä edelleen mysteeri.
Päämäärätön kävelymme vei meidät puutarhaan. Venetsia ei ole tunnettu vihreydestään, mutta siellä on muutama puutarha, joka tuo luonnon kaupungin keskelle.
Säästä rahaa Venetsiassa – poikkea turistikaduilta, käy piknikeillä ja nauti take away -drinkeistä.
Yleisin olettamus Venetsiasta on se, että se on todella kallis paikka. Se ei pidä paikkansa. Siellä voi kyllä syödä ja juoda kohtuuhintaan, mutta se vaatii turistireiteiltä poistumisen. Voi mennä tuntemattomaan ravintolaan sivukujalla, voi rakentaa oman piknikin tai napata take away -drinkin mukaansa.
Tällä kertaa poikkesimme pienelle sivukujalle ja löysimme Trattoria alla Madonnan (San Polo 594, Calle de la Madonna). Ravintola kelpasi Neiti E:lle, koska se oli saanut Michelin maininnan.
Vinkki 8: Muista tilata pääruuan yhteyteen lisukkeet, ellet halua syödä pelkkää lihaa.
Vinkki 9: Paras italialainen jälkiruoka on scroppino eli kuohuviinin ja sitruunajäätelön sekoitus. Ensimmäisen kerran, kun maistoin sitä, tilasin kaksi jälkiruoka-annosta lisää.
Rialton sillan lähellä on laituri, joka on toinen lempipiknik-paikoistani Venetsiassa. Sielu lepää, kun katselee ohi ajelevia ihmisiä. Gongoliajelut ovat Venetsiassa suosittuja, koska ihmiset kokevat, että se täytyy hinnasta huolimatta kokea. Itse en ole koskaan gondolin kyydissä ollut, mutta minulla on silti ajelijoille yksi vinkki.
Vinkki 10: Näet maisemat paremmin gondolin kyydissä, jos et katsele niitä kännykän tai tabletin läpi.
Otimme rennosti ja nautimme auringosta.
Vinkki 11: Voit nauttia edullisen juoman uniikin maiseman edessä, kun haet lähellä olevista pienistä kahviosta juoman mukaasi.
Turistiposeerausten jälkeen lähdimme kävelemään kohti San Marcoa ja Zatterea.
Kävely väsyttää ja nälättää, joten päätimme Venetsia-kierroksemme Zattereen. Haimme kaupasta piknik-eväät ja nautimme ne merta ja Guideccaa tuijottaen.
Vinkki 12: Venetsiassa on vain vähän supermarketteja, joten niiden sijainti kannattaa katsoa etukäteen.
Ilta-auringon laskeutuessa jätimme Venetsian taaksemme. Se oli hyvä päivä.
Tykkäsitkö artikkelista vai puuttuiko joku vinkki? Kirjoita kommentti tai jaa vinkit myös kaverille!
Majoittuminen Kuubassa on helppoa ja mukavaa, jos on itse joustava ja avoimin mielin! Kun suunnittelimme matkaa Neiti H:n kanssa, olimme molemmat samaa mieltä siitä, että Kuubassa on majoituttava casa particulareissa, eli ihmisten kotona. Kuubassa on siis mahdollisuus hakea lupa sille, että majoittaa vieraita kotonaan. Käytännössä ihmisten kotona oli yksi tai useampi huone, jota vuokrattiin matkustajille.
Casa Particularien asukkaat ovat varmasti Kuuban rikkaimpia ihmisiä, mutta siitä huolimatta majoitus on oiva mahdollisuus nähdä, miten kuubalaiset oikeasti elävät. Jokaisessa kaupungissa meillä oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hinta oli aina n. 20 euroa / yö kahdelta, mutta majoitusten taso vaihteli todella paljon.
Cienfuegosissa meillä oli reissun paras majoitus. Huone ja palvelu oli ihan hotellitasoista. Sängyt olivat upeasti pedattu ja aamiainen oli ihana.
Kuubassa on mahdollisuus viettää myös lomia, jotka ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Siellä on all inclusive -lomia aurinkorannoilla, esimerkiksi Varaderossa. Silloin saa viettää eristetyn loman kaukana paikallisista. Kuulin, että Varaderon hotelleissa oli myös tarjolla ihan kaikkea Coca-Colasta lähtien kauppasaarron aikaankin. Itse en missään tapauksessa lähtisi sellaiselle lomalle, koska silloin jäisi oikea Kuuba täysin näkemättä ja kokematta.
Majoituksen varaaminen toimii hyvin tuttavaverkoston kautta
Majoituksen varaaminen Kuubassa on helppoa, koska maan sisäinen tuttavaverkosto toimii todella hyvin. Olimme varanneet ainoastaan Havannasta majoituksen, ja päätimme vasta paikan päällä, minne matkustaisimme seuraavaksi.
Kun päätimme lähteä Cienfuegosiin, kysyimme Havannan majoituksessa, tuntevatko majoittajamme ketään sieltä. Hetkessä he soittivat tuttavalleen ja kertoivat meille, että meitä odotetaan Cienfuegosin bussipysäkillä. Yllättäen tuttavan luona olikin täyttä ja hän vei meidät naapurissa olevaan majoitukseen. Siitä pidettiin huolta, että vaikka oma paikka olisikin täynnä, etsittiin meille joku muu majoitus.
Teimme joka kaupungissa niin, että pyysimme aina edellisen paikan emäntää tai isäntää soittamaan seuraavaan kaupunkiin ja hankkimaan meille majoituksen. Se oli erittäin kätevää. Hassuinta oli, että Trinidarin emäntä totesi jossain vaiheessa: ”Niin Havannassa te olette varmaan Jorgenin ja Isabellin luona?” ”Joo! Mistä te tunnette?” Selvisi, että he olivat olleet opiskelukavereita. Kavereista pidetään siis Kuubassa huolta!
Kaikissa majoituksissa oli tarjolla aamiaista noin 5 euron hintaan. Aamiaisten taso vaihteli jonkin verran. Cienfuegosissa sai ihan älyttömästi kaikkea ja muissa paikoissa aika paljon vähemmän. Oli joka tapauksessa mukavaa, että aamiaismahdollisuus oli majoituksen yhteydessä. Osa majoittajista tarjosi myös illallista. Aluksi luulin, että söisimme isäntäperheen kanssa yhdessä illallista, mutta he tekivätkin illallisen meille erikseen.
Trinidarin majoituksessa parasta oli näköala ja todella puhelias emäntä. Huone oli pieni, sängyt lähekkäin ja vieressä olevassa vessassa oli säleovi. Siinä pääsi tutustumaan matkataveriin hyvin läheisesti. Onneksi Neiti H oli rentoa ja loistavaa matkaseuraa! Cienfuegos ja Santa Clara olivat selkeästi rikkaammat kaupungit kuin Havanna ja Trinidar, jos sen voi päätellä myös majoituksen tasosta.
Kuubalaiset eivät saa keskustella turistien kanssa, ellei heillä ole siihen joku erikoissyy. Kaikkien majoitusten vuokraemmät ja -isännät olivat kovia keskustelemaan. He eivät juurikaan kritisoineet Kuuban tilannetta, vaan olivat siihen tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska he ovat Kuuban mittasuhteissa rikkaita ihmisiä. Yhden majoituksen isäntä kertoi siitä, että hänen lääkärityttärellään on niin huono palkka, ettei hänellä on varaa vain huonoon kännykkään. Euroopassa hänellä olisi älypuhelin. Siinä kohtaa oli aika kiusallista hivellä upouutta iPhonea.
Erityisesti Havannan majoittajat olivat tosi huolehtivaisia sen suhteen, että me olemme turvassa ja varovaisia huijaavien kuubalaisten kanssa. Se oli sympaattista! He toivoivat, että suosittelemme kaikille ystävillemme Havannan Jorgeneiden majoitusta. Suosittelen kyllä! Ilman kotimajoituksia Kuuba olisi jäänyt paljon, paljon etäisemmäksi.
Saavuimme äitini kanssa Oceanário de Lisboaan eli Lissabonin akvaarioon. Äitini totesi: ”Tämän paikan nimi on Bem-vindo!” Hahah. Kyllä se bem-vindo taitaa kuitenkin tarkoittaa tervetuloa.
Kyseessä oli jättisuuri akvaario, jossa kaikki kalat elivät yhdessä. Akvaariota pääsi kiertämään monessa eri kerroksessa, ja se oli todella vaikuttava. En ole eläintarhojen ystävä, mutta tällaisen akvaarion olemassaolon ymmärrän. Siinä kaloilla on oikeasti tilaa elää ihan kuin eläisivät oikeassa elinympäristössään.
Akvaariossa meneillään oli jokin kilpikonnateema. Kilpikonnille oli oma näyttelynsä, mutta se ei jäänyt laisinkaan mieleeni. Luultavasti odotin enemmän kuin sain.
Akvaario itsessään oli kyllä aivan mieletön kokemus. Suosittelen kaikille. Siellä olisi voinut tuijotella tuntikausia kalojen liikkeitä.
Yksi jännimmistä asioista oli tietenkin haiden bongaaminen. Tuolla se hai tulee, iik saanko tällä kertaa kuvan? Siellä hait uiskentelivat muiden kalojen mukana.
Pingviinit – nuo aina yhtä suloiset veijarit.
Maailmassa on kyllä niin paljon erikoisia ja erityisen fiksuja kaloja. Tämänkin maastoutumistaito on ällistyttävä.
Akvaarion jälkeen päätimme tähyillä merta yläilmoista ja lähdimme kierrokselle maisemahisseillä.
Hostellin valitseminen on yleensä äärimmäisen raskasta ja tylsää. En millään jaksaisi käydä läpi jonkin hostellisivuston kommentteja ja päätellä niiden perusteella, mihin kannattaa mennä. Tällä kertaa hostellin valinta oli kuitenkin erittäin helppoa. Googlasin: ”The best hostels in Berlin” Hakutuloksista valitsimme yhteistuumin kuvien perusteella The Circus Hostellin. Se oli loistava valinta!
Huoneeseen astumisen jälkeen minun oli pakko kaivaa kamera heti esiin! Sisustus oli upea! Kahden hengen huone oli tilava. Sängyn lisäksi oli säilytystilaa, pari nojatuolia ja pöytä. Omaa vessaa ja suihkua ei valitettavasti ollut. Huone maksoi 29 euroa/hlö/yö. Halvemmalla olisi varmasti saanut jostain muualta huoneen, mutta laadultaan parempaa hostellia tuskin olisi löytynyt. Itse voin ainakin todeta tämän olleen kevyesti paras hostelli, jossa olen koskaan yöpynyt.
Arvostin tosi paljon sitä, että huoneen sisustukseen oli panostettu. Huone oli värikäs, mutta kaikki värit sopivat hyvin yhteen, eikä tunnelma ollut kaoottinen.
Sänky oli puhdas, pehmeä ja lämmin. Huoneessa oli lämpöpatterit, joista tajusimme jopa jo toisena päivänä säätää enemmän lämpöä. Ensimmäinen yö oli melkoisen viileä.
Olisi aika hienoa, jos joskus uskaltaisi omassakin asunnossa maalata seinään jotain niin villiä.
Sirkus-teema vallitsi luonnollisesti koko hostellin sisustuksessa. Hostellissa oli oma kahvila, josta sai ostaa buffet-aamiaisen viidellä eurolla. Se oli tosi hyvä. Mielelläni maksan siitä, että saan aamulla syödäkseni jotain kunnollista. Liian usein hostelleissa, joissa aamiainen kuuluu hintaan, on tarjolla paahtoleipää ja marmeladia. Siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Lisäksi on kiva, että saa päättää, jaksaako aamulla nousta aamiaiselle vai ei. Mehän tietenkin jaksoimme joka aamu!
Hostellin alakerrassa oli baari. Sielläkin oli kaikkia jänniä sistuselementtejä – kuten David Hasselhoffin kuva!
Huomasin vasta toisena päivänä, että hissin yläpuolella on maalaus. Maalauksessa olevan herran käsi jatkui seinää pitkin toiselle puolelle. Siellä kädessä oli hattu ja ehkä kani. Tai ehkä kili. Tai ehkä ei mitään. En muista. Olin häkeltynyt.
Suosittelen hostellia erittäin paljon kaikille. Persoonallisen sisustuksen ja muun lisäksi sijainti oli oikein mainio.
Matkapaloja 