matkapaloja

Koko toukokuu oli niin täynnä hässäkkää, että en ehtinyt uhraamaan kuin muutaman ajatuksen blogin suuntaan. Pidin siis tietoisesti kuukauden mittaisen tauon.

Ilokseni täällä on kuitenkin ollut siitä huolimatta lukijoita – jopa enemmän kuin huhtikuussa!

Nyt on minun kuitenkin aika keskeyttää hiljaiselo ja pysähtyä hetkeksi haaveilemaan.

From Lapland to South -blogi haastoi minut kertomaan kymmenen matkahaavettani. Haaste lähti alunperin liikkeelle Kohteena maailma -blogista ja tällä hetkellä kymmenet bloggajat ovat kertoneet omista unelmistaan.

Kirjoitan omat matkahaaveeni siinä järjestyksessä, kun ne sattuvat tulemaan mieleeni.

1. Bali

Tämä on ollut haavelistallani jo pitkään.

Haaveissani nautin kauniista maisemista, joogasta ja snorklaamisesta.

Todellisuudesta tiedän sen verran, että Balilla on myös paljon ruuhkaa ja paljon turisteja. Luotan silti siihen, että sieltä voi löytyä rauhallinen soppi, jonne voi mennä hetkeksi hengähtämään.

Mahdollisesti haluan kokeilla myös aivan älytöntä kelluvaa aamiaista, vaikka en usko sen olevan kauhean kätevä tapa syödä.

2. Vancouver-Toronto-junamatka

Kanada kiinnostaa muutenkin, mutta kun kuulin tästä junareitistä, päätin, että se on joskus nähtävä. Odotan maisemilta paljon ja junamatkustus on toki aina kokemus myös itsessään.

3. New York

Tarviiko tämä jotain perusteluja? Haluan nähdä New Yorkin.

4. Austin

Tämä olisi puhtaasti fanimatka. Austinissa kiinnostaa ihan erityisesti Family Business Beer Company. Supernatural-fanit tietävät.

5. Dolomiitit

Tämän matkahaaveen on aiheuttanut Instagram. Olen katsellut Dolomiiteilla otettuja kuvia ja miettinyt, että tuonne on pakko joskus päästä. Ja niin minä pääsenkin – kuukauden kuluttua!

6. Uusi-Seelanti

En ole tavannut Uudessa-Seelannissa käynyttä ihmistä, joka ei kertoisi, miten upeaa siellä on. Onhan se nähtävä!

7. Australia

Australiakin on ollut matkahaavelistallani vuosikausia. Joskus ajattelin lähteväni sinne Work & Holiday -reissulle, mutta se ei koskaan toteutunut. Sitten, kun joskus lähden Australiaan, niin olen siellä (vähintään) kuukauden.

8. Vietnam

Vietnam on myös paikka, joka on päätynyt matkahaavelistalleni sen perusteella, että olen lukenut muiden juttuja sieltä. En ole koskaan ollut Aasiassa, ja Vietnam kiinnostaisi esimerkiksi enemmän kuin Thaimaa.

9. Marokko

Lisää sarjassamme ”Näin Instagramissa” -haaveita. Marokko näyttää tosi kauniilta paikalta! Lisäksi se voisi olla hyvä ensimmäinen kosketus Afrikkaan.

10. Road Trip San Franciscosta Los Angelesiin

Kaksi vuotta sitten tehty road trip Los Angelesista Seattleen oli aivan ihana. Joskus haluan tehdä uudelleen kuukauden mittaisen road tripin, ja silloin yhtenä haaveena on kulkea tuo kaikkialla kehuttu San Francisco-Los Angeles -reitti.

Haaveeni näyttävät sijoittuvan pääasiassa Eurooppaa kauemmas, mikä tarkoittaa sitä, että reissut vaativat aikaa ja rahaa. Tätä voi siis enemmänkin pitää 10-vuotissuunnitelmana kuin sellaisena haavelistana, jonka toteuttaminen kävisi käden käänteessä.

En haasta ketään, mutta jos innostut kirjoittamaan matkahaaveitasi, niin kirjoita ihmeessä tänne kommentti! 🙂

Lue myös:

Mitä sanottavaa minulla on elämästä ja matkustamisesta juuri nyt?

28 Huh 201927 Mar 2022

matkapaloja2 kommenttia

Ajatuksia elämästäni: Minä ja Fontana di Trevi vuosina 2009, 2012, 2016 ja 2019

Pieniä otteita siitä, mitä on ollut ja mikä on muuttunut lähinnä minussa. Rooma on ikuinen ja omalla tavallaan muuttumaton.

Vuonna 2009

Heitin kolikon. Minulle sanottiin, että Roomaan palaamisen voi varmistaa, kun heittää kolikon Fontana di Treviin. Oiva tapa kerätä rahaa! Onneksi raha kerätään ja käytetään hyväntekeväisyyteen, eikä jätetä lähteen pohjalle makaamaan.

Tämä matka oli Italian vaihtovuoteni loppupuolella. Olin täysin lumoutunut Roomasta, kuten olette voineet aiemmasta tekstistäni lukea.

Elämäni oli siinä mielessä jännässä tilanteessa, että vaihtovuoteni oli loppumaisillaan ja minun piti palata parin kuukauden kuluttua takaisin Suomeen. En osannut tuossa vaiheessa ajatella, mitä haluaisin tai odottaisin tulevaisuudelta.

Olin kuvitellut jossain vaiheessa jääväni töihin Italiaan vielä vaihtovuoden jälkeen, mutta siitä ideasta olin luopunut. Vuosi oli hyvä ja opettavainen, mutta harmittaa, että lähdin huonolla kielitaidolla Italiaan ja palasin melko keskinkertaisella kielitaidolla takaisin. Kieleen olisi kannattanut panostaa enemmän.

Vuonna 2012

Vaihtovuoteni jälkeen kului jopa kolme vuotta ennen kuin palasin takaisin Italiaan. Silloin aloitin matkan Roomasta.

Minulla on ollut noin viimeiset 20 vuotta eri tavoin värjätty tukka, mutta harvoin se on ollut vaalea. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun kokeilin vaaleita hiuksia. Ei ne oikein sovi. Tai ehkä ne joten kuten sopii, mutta en vain tunne oloani kotoisaksi. Tumma ja punainen ovat minun värejäni!

Aloin selata Facebookin aikajanaa, kun halusin palauttaa mieleeni asioita vuodelta 2012. Jos jotain huomasin, niin sen, että olen päivittänyt Faceboookin tilapäivityksiä KOKO AJAN. Luulin, että nykyäänkin olen aika aktiivinen, mutta tuohon verrattuna se on kyllä kaukana siitä.

Olin töissä ja yritin saada gradun valmiiksi. Olin palannut siihen työhön, johon vaihtoon lähtiessäni vannoin, etten enää palaisi. Asiat olivat kuitenkin muuttuneet ja pidin työstäni ja työpaikastani erittäin paljon.

Vapaa-ajalla tanssin ja kävin konserteissa ja Fortessa. Kaikki ovat edelleen läsnä – paitsi Forte!

Vuonna 2016

Päätimme nostaa Neiti E:n synttärimatkat tasolle Rooma. Matkasta voit lukea enemmän täältä.

Elämässä oli parisuhde, vakinainen työpaikka (edelleen samassa työpaikassa) ja ylempi korkeakoulututkinto. Tanssi oli jäänyt aika harvinaiseksi harrastukseksi, ja paikkasin liikunnan puutetta käymällä salilla ja välillä juoksemalla. Se oli outoa aikaa se. Heh.

Vähitellen olen saanut neiti E:n vakuutettua siitä, että Italiassa täytyy käydä vähintään kerran vuodessa.

Vuonna 2019

Eli nyt. Viimeiset 1,5 vuotta elämäni on pyörinyt aika pitkälti tanssiharrastuksen ympärillä. Roomassa järjestettiin Swing in Capital, ja innostuin ajatuksesta, että saisin yhdistettyä tanssin ja Rooman. Se olikin hyvä yhdistelmä – siitä huolimatta, että hotellimme oli aivan liian kaukana kaikesta.

Elämässä on edelleen sama työpaikka, mutta vuosien myötä muuttunut työnkuva. Opin joka päivä uutta ja teen asioita, joita olen pitkään halunnut tehdä. Viestintä on ollut unelmatyöni oikeastaan siitä lähtien, kun aloin opiskella suomen kieltä. Nyt elän sitä unelmaani.

Tällä hetkellä uskallan jo julkisesti sanoa, että olen viimein päättänyt virallistaa syvän rakkaussuhteeni Turkuun ja ostaa sieltä oman asunnon. Kauppakirjan allekirjoitus tapahtuu Vappu-aattona. Se on hyvä päivä, koska Vappu on aina ollut lempijuhlani!

Elämässä on paljon hyviä ja mielenkiintoisia juttuja meneillään. Elän innostuksen ja stressin sekoituksessa, mutta kokonaisfiilis on positiivinen.

Välillä täytyy muistaa pysähtyä. Juuri nyt tuntuu, että esimerkiksi tanssissa uusien asioiden oppiminen on tällä hetkellä mahdotonta. Se ei kuitenkaan haittaa, tulee uusia hetkiä, kun aivokapasiteettia on enemmän jäljellä. Hassua kyllä, juuri nyt myös osaan arvostaa tanssiyhteisöä todella paljon. Ei ole kyse siitä, onko minun tekniikkani hiottua tai pärjäänkö minä kisoissa. Kyse on siitä, että me tehdään tätä yhdessä. Me eletään tätä tanssia ja sen aiheuttamia tunteita yhdessä ja toisiamme tukien.

Tanssin lisäksi olen lievästi addiktoitunut joogaan. Se auttaa pysähtymään ja hengittämään. Suurinta ahdistusta muutosta aiheutuu sen vuoksi, että jooga-salille tulee paljon pidempi matka. Mutta eipä se matka minua ole koskaan estänyt tekemästä asioita, joita haluan tehdä!

Tämä on kiinnostava hetki elämässäni.

Lue myös:

Mitä sanottavaa minulla on matkustamisesta ja elämästä juuri nyt?

21 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, nähtävyydet – Minun kuusi suosikkiani

Roomassa on ihan älyttömästi nähtävyyksiä ja nähtävää. Se on erikoinen kaupunki siinä mielessä, että historiallisiin nähtävyyksiin törmää kaikkialla. Usein kaupungeissa on jonkin kokoinen vanha kaupunki, johon kaikki nähtävyydet ovat keskittyneet. Rooma on erilainen, sillä siellä elää vanhaa ja uusi sulassa sovussa.

Eikä kaupungin näkeminen edes lopu Rooman nähtävyyksiin – niin kuin ei minkään muunkaan kaupungin näkeminen. Minä en ole suuren suuri nähtävyys-bongari matkoillani, koska haluan mieluummin mennä sinne, minne nokka näyttää tai miltä milloinkin tuntuu. Roomassa on kuitenkin sellaisia nähtävyyksiä, joiden näkemistä suosittelen kaikille.

Fontana di Trevi on upein kuviteltavissa oleva suihkulähde!

Rakastan suihkulähteitä ylipäätään, mutta Fontana di Trevi on jotain aivan käsittämätöntä. Se on massiivinen, kaunis ja ainutlaatuinen.

Usealla tulee Fontana di Trevistä mieleeen La Dolce Vita -elokuvasta tuttu kohtaus, jossa suihkulähteeseen mennään uimaan. Sitä ei käytännössä voi toteuttaa ilman rangaistuksia, mutta ei se haittaa. Eikä sekään haittaa, että paikka on täynnä turisteja aamusta iltaan. Fontana di Trevi on joka tapauksessa nähtävä ihan joka Rooman vierailulla!

Pantheon on hyvin erityinen kirkko

Suihkulähteiden lisäksi rakastan pylväitä. Niitä on toki Roomassa paljon muuallakin kuin Pantheonissa, mutta Pantheon on todella ainutlaatuinen paikka. Vai oletko jossain muualla nähnyt kirkon, jonka katossa on reikä?

Wikipedia kertoo, että ”Kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Aukko, jonka halkaisija on 8,23 m, on rakennuksen ainoa valonlähde. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään”

Loogista tavallaan. Jos olisin itse keksinyt jonkun syyn aukolle, niin olisin sanonut, että ihmiset halusivat käyttää Pantheonia sekä kirkkona että kylpylänä.

Pietarinkirkko on katolisen maailman ykköskirkko

Koska olen asunut vuoden Italiassa, olen nähnyt melko monta kirkkoa – ne ovat nähtävyyksiä Rooman lisäksi myös muualla Italiassa. Siinä mielessä minulla on paljon vertailukohteita ja voin sanoa, että Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko on kaunein kirkko, jossa olen koskaan vieraillut.

Kirkko on oikeasti aivan upea! Vaikka et jaksaisi mennä Vatikaanin museoihin, mene silti käymään Pietarinkirkossa. Sinne saattaa joutua jonottamaan jonkin verran, mutta ei missään tapauksessa niin kauan kuin museoihin.

Minulla liittyy kirkkojen upeuteen ristiriitaisia ajatuksia, kun ajattelee niihin laitettua rahaa ja mihin muuhun rahan olisi voinut käyttää. Jos ei kuitenkaan ajattele sitä, ovat useat kirkot todella kauniita ja ainutlaatuisia.

Suositus Rooman nähtävyyksien ulkopuolelta – piipahda rannalle Ostia Stella Polarikseen

Tämä ei varmaankaan ole perinteisten Rooma-oppaiden suositus, mutta tämä on minun suositukseni.

Rooman matkasta ei ensimmäisenä tule mieleen rantaloma, mutta minä olen kaksi kertaa lähtenyt Roomasta rannalle metro ja paikallisjuna -yhdistelmällä. Molemmat kerrat olivat rantasesongin ulkopuolella, joten saimme rannan miltei kokonaan itsellemme. Kummallakaan kerralla emme tainneet uida.

Suosittelen, sillä merta ei voi koskaan tuijotella liikaa. Lisäksi täältä rannalta saa maailman parasta pizzaa!

Kaupunginosakin voi olla nähtävyys – vietä vähintään yksi päivä Trasteveressä

Tuo hipsterien ja turistien suosima paikka! Yleensä välttelen kumpiakin – no en sentään!

Kyllä Trasteveressä täytyy Rooman reissulla käydä. Siellä on paljon sympaattisia paikkoja, mutta kannattaa olla tarkkana sen suhteen mihin ravintolaan tai baariin astuu sisään.

Vinkki: Matkojen myötä oma ravintolavainu kehittyy yhä paremmaksi, mutta ei kannata missään nimessä unohtaa Tripadvisoria. Sieltä löytyy reissulla kuin reissulla paljon potentiaalisia ruokapaikkoja, joita voi etsiä sijainnin perusteella. Lisäksi kannattaa kysyä suosituksia paikallisilta ihmisiltä esimerkiksi omasta majapaikasta.

Ennen kaikkea nauti italialaisesta ruuasta!

Luonnollisesti.

Roomassa – kuten missä tahansa Italiassa – ruoka on tärkein nähtävyys, kokemus ja elämys.

Minun Rooman suosikkiravintoloistani voit lukea täältä: Missä syödä Roomassa? Neljä suosikkiani!

Lue myös muita kirjoituksiani Roomasta:

Muistoja ensimmäiseltä Rooman matkaltani

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa

Miten matkustat Italiassa junalla – käyttöohjeet

14 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, ravintolat: neljä suosikkiani

Huomasin, että olen syönyt Roomassa sellaisissa paikoissa, joissa haluaisin syödä uudelleenkin. Tässä seuraa suositukseni ikuiseen kaupunkiin! Kaikki ovat vähän eri puolilla Roomaa, joten merkitsen ne paikan mukaan.

Mainio pieni ravintola lähellä Fontana di Treviä

Ihan Fontana di Trevin lähellä on Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”. Siellä on erinomaista ruokaa ja paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt! Ensimmäinen vierailu jäi minulle niin hyvin mieleen, että seuraavalla kerralla halusin ehdottomasti taas syödä siellä. Turistialueilla on yleensä vähän tuurista kiinni, löytääkö hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan, joten tämä on todellinen helmi!

Ravintola on osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6.

Hyvä ja rauhallinen ravintola Campo de’Fiori -aukiolla

Campo de’ Fiorilla riittää ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Yleinen periaatteeni matkustaessa on, että vältän ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Siksi päädyimme syömään Verso Serassa, joka on vähän piilossa mutta kuitenkin ihan Campo de’Fiorin vieressä.

Söimme lounaaksi hyvää pastaa! Italialainen ruoka perustuu muutamaan ainesosaan, jotka sopivat hyvin yhteen. Tästä syystä kannattaa aina pastaa tai pizzaa tilatessa valita joku valmis, yksinkertainen annos. Tällöin italialainen ruoka on parhaimmillaan! En todellakaan ikinä tilaisi mitään Suomesta tuttua fantasia-pizzaa Italiassa. Kyllä he tietävät minua paremmin, mitkä täytteet sopivat yhteen!

Verso Sera on osoitteessa Piazza del Biscione, 84.

Maailman parasta pizzaa Ostia Stella Polaris -rannalla

Okei, tänne lähteminen vaatii oikeasti vaivaa, koska tämä sijaitsee rannalla. Olen kuitenkin käynyt täällä kahdesti ja kokenut sekä rannalla käymisen että tämän pizzan vierailemisen arvoiseksi. Tämä on ehkä jopa maailman paras Pizza!

Ravintola on L Catari’ Ristorante Pizzeria osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido.

Aperitiivejä Trasteveressä

Kuten aiemmin kirjoitin, Trasteveressa on helppo astua harhaan ja päätyä huonoon ravintolaan. Prosciutteria Cantina Dei Papi ei oikeastaan ole ravintola, vaan aperitiivi-paikka. Sinne kannattaa piipahtaa, kun kello lyö aperitiivi! Paikassa kannattaa tosin huomioida, että se on nimensä mukaisesti hyvin lihapainotteinen.

Ravintola on osoitteessa Via della Scala 71.

Lue myös muita kirjoituksiani Roomasta:

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

7 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Kaivelin kuva-arkistojani – tai oikeastaan ystäväni lähettämiä kuva-arkistoja – ja muistelin, mitä vuonna 2009 oikeastaan tapahtui. Olin sillon ensimmäistä kertaa Roomassa.

Yllä olevassa kuvassa seison Suomen suurlähetystön edessä ja vannon, että vielä joskus työskentelen siellä. Olimme juuri nousseet kukkulalle, josta näkee koko Rooman. Voin kuvitella, että suurlähetystön ikkunoista on hulppeat näkymät.

En ole koskaan tehnyt tämän haaveeni eteen mitään, mutta mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vielä vie! Mietin silloin toki myös sitä vaihtoehtoa, että aloittaisin vähän vaatimattomammin, esimerkiksi hostellissa työskentelemällä. Senkään asian eteen en ole tehnyt mitään.

Rooma teki minuun heti ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, vaikka olin siinä vaiheessa asunut jo monta kuukautta Venetsiassa. Vaikka Venetsia on ainutlaatuinen ja ihana, on Rooma ihan oikea kaupunki. Kaikki ne upeat historialliset rakennukset, jotka tulivat vastaan joka nurkan takaa, saivat haukkomaan henkeä.

Henkeä haukkomaan sai myös 30 asteen helle. Muistan reissulta, että kävelimme todella paljon ja oli todella kuuma. Muistan myös jo silloin todenneeni, että marketin halvin puikkoantiperspirantti on paras mahdollinen hienhajun este. Samoilla linjoilla olen edelleen.

Rooma on täynnä kauniita suihkulähteitä. Yhdessä niistä oli ihmisiä liottamassa jalkojaan. Seurasin innoissani esimerkkiä ja tunsin viilentävän veden vasten väsyneitä jalkojani. Se ilo loppui lyhyeen, kun poliisi tuli ajamaan pois suihkulähteestä.

Muistan silti vieläkin, miten paljon kylmä vesi palautti lämmöstä ja kävelystä rasittuneita jalkoja. Ihan kuin olisi ollut uudet jalat! Olen pyrkinyt hyödyntämään tätä oppia tanssireissuillani, mutta jostain syystä monen tunnin tanssimisen jälkeen ei yöllä hotellihuoneessa kovin kauaa viitsi seisoa kylmässä suihkussa.

Näin jälkikäteen ihmettelen kyllä, miten ehdimme niin lyhyellä reissulla nähdä niin paljon. Kiersimme kävellen kaikki suurimmat nähtävyydet, kävimme Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa sekä ehdimme vielä pub crawliinkin. Nuorena sitä on ollut jotenkin huomattavasti enemmän energiaa, haha!

Pub Crawlista tulee mieleen hassu kohtaaminen. Ensinnäkin se oli ihan älyttömän huono pub crawl, kun suomalaiset eivät tulleet edes humalaan! Toiseksi tapasimme siellä miehiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan. Kun aloin puhua ystävälleni suomeksi, sanoi vieressäni oleva mies kaverilleen: ”I’m going to fuck that girl tonight.” Ei ollut kauhean hyvä salakieli tuo englanti, kun olimme sitä juuri äsken yhdessä jutelleet! Sen kuullessani totesin ystävälleni suomeksi, että eiköhän lähdetä takaisin hostellille.

Lue myös:

Neiti E:n syntymäpäivät Roomassa 2016

31 Maa 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Kulttuurisauna — plussat ja miinukset

Postaus päivitetty 27.11.2022

Julkiset saunat eivät periaatteessa ole ajatuksissani ykkösenä, kakkosena eikä ehkä kymmenentenäkään, mutta kyllä minä niihin silti ihan mielelläni menen, jos joku muu keksii tämän idean.

Olin muutama viikko sitten serkkuni luona vierailemassa Helsingissä ja hän ehdotti, että menisimme Kulttuurisaunaan. Hän oli kuullut, että se on kiva rauhoittumispaikka.

Kulttuurisauna on Helsingin Hakaniemenrannassa

Kulttuurisauna sijaitsee kauniissa paikassa Hakaniemenrannassa. Olimme valinneet rauhoittumisajankohdaksi sunnuntai-illan – ja niin oli moni muukin. Saunaan ei voinut silloin vielä tehdä etukäteen varausta, joten meidät laitettiin jonoon. Miesten puolella ei tainnut olla lainkaan jonoa, mutta naisten puolella oli kuusi saunojaa ennen meitä. Odotimme vuoroamme noin 45 minuuttia.

Nykyään tilanne on muuttunut ja Kulttuurisaunan varauskalenterista voi tehdä etukäteen 90 minuutin ajanvarauksen.

Tauko- ja odotustilassa oli hauska kirja, joka kertoi japanilaisesta kylpykokemuksesta. Sanoin serkulle, että tämän odotusajan pitäisi olla nautinnollista.

Tunnelmallisesta tilasta huolimatta, odotus ei ollut kovin mukavaa – varsinkin, kun olin typeryyttäni ensin odottanut ulkona serkkuani, enkä mennyt suoraan sisään odottamaan saunomista.

Kun lopulta pääsimme saunaan, viihdyimme siellä kyllä ihan sulkemisaikaan asti, eli reilun tunnin.

Oliko kulttuurisauna sitten rauhoittumispaikka? No, ei oikeastaan. Se oli yleinen sauna ja siellä oli ihan normaali määrä meteliä.

Kulttuurisaunan plussat

+ Todella kaunis paikka.

+ Avanto, johon pääsee pulahtamaan erittäin kauniissa maisemissa.

+ Tunnelmallinen odotus- ja taukotila.

+ Miellyttävät löylyt, kun ensin oppii käyttämään kiuasta.

+ Mukavan pieni ja kotoisa.

Kulttuurisaunan miinukset

– Emme saaneet tietää jonotus-aikaa, eikä asiakaspalvelu muutenkaan ollut kovin kummoista.

– Suihkussa tuli ainoastaan kylmää vettä. En tosin tiedä, onko se aina niin, vai vain tuona iltana. Ilmeisesti vain tuona iltana, mutta sitä ei meille kerrottu etukäteen.

– Pukuhuoneen lattiat kastuvat täysin, koska siitä kuljetaan läpi avantoon ja saunaan.

Extrana asioita, jotka voi kokea plussina tai miinuksina:

Saimme alennusta lipun hinnasta, mutta meille ei kerrottu, miksi. Ehkä kylmän veden takia?
Tiukat säännöt: Ei yli kolmen hengen seurueita, ei alkoholijuomia.

Lue myös:

Suomenlinnaan kannattaa mennä aina

24 Maa 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Mitä sanottavaa minulla on matkustamisesta ja elämästä juuri nyt?

Matkajuttuja on helppo kirjoittaa ja valokuvia on helppo ottaa. Vaikeaa on se, kun pitäisi miettiä, mitä asioita omasta elämästä haluaa julkisesti jakaa ja mitä sanottavaa minulla oikeastaan on.

Nyt kuitenkin saat kuulla paloja minusta.

Ajatuksia ja kuulumisia maaliskuulta 2019

Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että talvet ovat minulle rankkoja. Marraskuussa stressi ja ahdistus olivat huipussaan ja sain päälleni melkein neljä kuukautta kestäneen flunssa-märkärupi-kierteen. Se vaikutti siihen, että olin puolikuntoisena tanssimassa, puolikuntoisena matkoilla, poissa joogasta ja väsynyt lähinnä koko ajan. Kaikista kamalinta oli tietenkin se, että tunsin näyttäväni kauhealta ihan koko ajan! Talvi ja pakkanen eivät selvästikään sovi minun keholleni tai mielelleni.

Nyt ulkona paistaa (vihdoin) aurinko, stressi on laskenut, flunssaa ei ole ollut kuukauteen ja märkärupikin tuntuu (toivottavasti) helpottaneen. Olen myös vieraillut jooga-studiolla viimeisten viikkojen aikana hyvin säännöllisesti.

On siis hyvä hetki miettiä omaa suhdetta elämään ja bloggaamiseen.

Elämä on aina ollut toistensa perään aseteltuja sanoja. Äiti väittää, että puhuin 1,5 vuotiaana lauseita. 6-vuotiaana kirjoitin äidin kanssa satukirjan. Tarinankerronta ja viestintä ovat aina olleet minulle tärkeitä. Siksi olen aina kirjoittanut jotain.

Tanssiminen

Tarinankerronta blogissa ei ole niin yksinkertaista. Miten rakentaa draamaa lomaan, jossa draamaa ei ole? Toisaalta. Jos kirjoittaisin tanssimisesta, saisin varmasti jokaiseen tarinaan paljonkin draamaa.

Tanssimatkan kaava on tämä:

Torstain iltabileet: Ihan kivaa, mutta väsyttää.

Perjantai: Kivat tanssitunnit ja bileissäkin on kiva tanssia, mutta täytyy mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa lauantain kisat.

Lauantai: Tanssitunnit todennäköisesti jätän väliin ja valmistaudun henkisesti kisoihin. Kisoissa olen liian rento. Menestystä ei tule. Pettymys ja epätoivoinen itselle vakuuttaminen, että ei se haittaa. Haittaa se. Illalla ei huvita tanssia ja alan pohtia, pitääkö lopettaa koko typerä harrastus!

Sunnuntai: Väsyttää ja vääntäydyn väkisin tanssitunneille. Mietin hammasta purren, että ehkä tästäkin pettymyksestä ylipääsemisen jälkeen jotain muuttuu ja kehityn paremmaksi tanssijaksi. Enhän minä halua olla se, joka luovutti vaikeassa paikassa. Sunnuntain iltabileissä on hauskaa ja rakastan taas tanssimista enemmän kuin mitään muuta.

Välillä olen oikeasti miettinyt, pitäisikö kirjoittaa enemmän tanssimisesta. Se kuitenkin on tosi iso osa elämääni. Ehkä se aihe ei kiinnosta ketään muita kuin toisia tanssijoita ja he tietävät jo, millaista se on.

Joka tapauksessa. Jos kaipaat elämääsi iloa ja haastetta, aloita West Coast Swingin tanssiminen. Turussa West Coast Swingiä voi tanssia mm. Turku Swing Societylla.

Turku

Muutin Turkuun vuonna 2003. Siitä tuntuu olevan yksi pieni elämä, ja niin siitä onkin. Vaikka alunperin Turku valikoitui opiskelupaikakseni puolittain sattumalta, olen ollut onnellinen siitä sattumasta. Tämä on ehdottomasti Suomen paras ja kivoin kaupunki. Olen varma, että naapurikaupunkien naljailu johtuu juuri siitä, että täällä on tosi kiva olla ja elää!

Hitaasti mutta hitaasti olen kirjoittanut blogiinkin Turussa olevista parhaista asioista.

Tällä hetkellä maata pitkin matkustaminen ja kotimaanmatkailu nostavat suosiotaan, joten olen päättänyt kirjoittaa tulevaisuudessa vinkkejä myös muista kaupungeista.

Jooga

Minun mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi joogata. Se auttaa kaikkiin henkisiin ja fyysisiin vaivoihin. Aika vahvasti sanottu, tiedän. Olen silti ihan oikeasti sitä mieltä. Jooga on parasta palautumista keholle ja mielelle.

Tulevat matkani

Tallinna: Ensi viikonloppuna lähden parin teuvalaasen flikan kanssa Tallinnaan. Olemme varanneet asunnon ja perjantaina illallisen vegaani-ravintolasta. Muuten viikonloppu on avoinna ja menemme sinne, minne nokka vie.

Rooma: Pääsiäisenä menen Roomaan tanssimaan. Vähän jännittää, ehdinkö nähdä riittävästi myös Roomaa. Onneksi matkaan on varattu tanssien jälkeen yksi päivä turistina olemiselle.

Tukholma: Heti pääsiäisen jälkeen menen Tukholmaan tanssimaan. Tähänkin on varattu maanantai Tukholmassa päämäärättömästi haahuilemiseen.

Venetsia-Dolomiitit-Padova: Kesäloma alkaa Italiassa. Tähän ei ole oikeastaan vielä mitään muuta suunniteltuna kuin 30 Seconds to Marsin konsertti Padovassa.

Mandelieu-la-Napole: Westie on the Promenade kutsuu minua tänäkin vuonna, eli vietän viikon nauttien tanssimisesta ja uima-altaasta Ranskassa.

Maata pitkin Oulusta Riikaan: Tämä matka on kaikista eniten suunnitteluasteella, koska minulla on ainoastaan lippu Qstokiin ja lento Riiasta Turkuun. Siinä välissä pitäisi jotenkin päästä Riikaan.

Tässä kai ne tärkeimmät ajatukset tänään.

Jos haluat seurata lähemmin elämääni ja nopeammin matkojani, seuraa minua Instagramissa.

Pyrin myös jatkossa päivittämään Facebook-sivuilleni enemmän jotain muutakin kuin vain näitä blogipostauksia. Laita siis sekin seurantaan!

Niin ja vielä yksi pyyntö: Kerro jollain tavalla minulle, kiinnostaako tämmöisten satunnaisten ajatusvirtojeni lukeminen, vai luetko mieluummin puhtaasti vain matkajuttuja?

Lue myös:

Kuka minä olen?

23 Maa 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Blankon lammaspastaa täytyy maistaa!

Huomasin, että jo vuonna 2013 olen kirjoittanut Blankon lammaspastasta ylistyspuheen. Nostan sen nyt vuonna 2019 arkistoista, koska sama lammaspasta on edelleen hyvää. Tämän saa myös gluteenittomana.

Vuoden 2013 teksti:

Huom! Turkulaiset ja Turussa vierailevat: Jos ette ole olleet vielä syömässä Blankon lammaspastaa, niin menkää välittömästi.

Lammasta inhoava esimieheni kertoi minulle Blankon lammaspastasta, joka oli hänen mielestään erittäin hyvää. Mukana olleen kokkiystävän mielestä pasta oli jopa maailman parasta. Omasta mielestäni pasta oli aivan ihanaa.

Lampaan maku oli juuri oikeanlainen. Yhtä hyvää lammasta olen syönyt viimeksi vuosia sitten pääsiäisenä Italiassa italialaisen isoäidin laittamana. Tämä on taatusti paras kohteliaisuus, jonka ruoka voi saada.

Tämä ei ollut maksettu mainos. Tämä oli vilpitön ruuan ylistys.

Lue myös, mitä muuta Turussa kannattaa tehdä:

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

22 Maa 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Suomenlinna on aina hyvä retkikohde

Ensimmäinen kosketukseni Suomenlinnaan oli ala-asteella. Olimme jossain partion juhlassa ja yhtenä päivänä kävimme vierailulla Suomenlinnassa. Olin heti lumoutunut.

Seuraavan kerran hämmästyin, kun kuulin, että siellä voi asua. Wau. Ajattelin, että se olisi upein paikka ikinä asua!

En ole enää varma, ajattelenko Suomenlinnaa enää unelmieni asuinpaikkana. Ihana se on joka tapauksessa.

Suomenlinna on siitä kätevä retkikohde, että sinne pääsee kätevästi lautalla Helsingin kauppatorilta. Suomenlinnan lautta kulkee monta kertaa päivässä ja sinne pääsee HSL:n lipulla.

Suomenlinna juhannuksena

Minä olen perinteisesti kaupunkijuhannuksen suuri kannattaja. Kaupungissa on paljon helpompaa! Kaiken lisäksi siellä saa olla rauhassa, kun kaikki muut ryntäävät jonnekin muualle.

Viime juhannuksena vietin yhden päivän Suomenlinnassa.

Se oli idyllistä ja myös melko hiljaista.

Vierasvenesatamasta ostin Tin Soldier’sin erikoisversion. Se oli vähä niin kuin teiniaikojen Dark Cider, mutta ei kuitenkaan.

Bongasimme Vesikko-sukellusveneen.

Koska sää oli Suomen juhannukseksi jopa ihan kaunis, olimme varautuneet ja pidimme pienen kuohuviini-piknikin lammen rannalla. Suomenlinnassa on paljon tosi kivoja piknik-paikkoja, joten sinne voisi hyvin ottaa isommankin eväskorin mukaan.

Ei hirmu paljon suomalaisempi välipala voisi olla!

Kahvila Piper on aivan super sympaattinen paikka! Heidän ”terassillaan” on myös yksi Suomenlinnan parhaista näköaloista.

Minä pidän linnan raunioista ja ikkunoista.

Suomenlinna syksyllä

Olin äidin kanssa viettämässä viikonloppua Helsingissä ja olimme päättäneet mennä käymään Suomenlinnassa. Jännitimme vähän etukäteen, olisiko siellä liian huono sää.

Ei ollut. Kahden vierailun perusteella voin siis sanoa, että Suomenlinnassa on aina hyvä sää, vaikka muuten Helsingissä olisi ollut surkea sää!

Maisema oli vielä vihreä, mutta pihlajanmarjat paljastivat, että on syksy.

Suomenlinna on ihan oma maailmansa, jossa tosiaan asuu kourallinen ihmisiä. Voin kuvitella, että esimerkiksi taitelijat saavat tuosta ympäristöstä paljon inspiraatiota. Sitä en tosin tiedä, miten paljon turistit häiritsevät ihmisten (ja eläinten) rauhaa. Pihoissa on kyllä kyltit, joissa kerrotaan, jos kyseessä on asuinalue. Mahtavatkohan ne oikeasti pitää turistit loitolla?

Toivottavasti tämä söpö papukaija löysi takaisin kotiinsa.

Maisemat merelle ovat kuvankauniit.

Tälläkin kertaa kävimme katsomassa sukellusvenettä.

Ja tälläkin kertaa pysähdyimme Piperissa. Söimme lounaaksi kalakeittoa.

Niin ja minä latasin kännykkää, koska Suomenlinnassa on myös paljon erikoisia Pokemoneja. Helsinkiläiset Pokemon Go -harrastajat käyvät siellä säännöllisesti kasvattamassa kokoelmaansa.

Kyllä pitää mennä kivenkoloon, jos sellainen on näkyvillä!

Taidan olla liian iso hobitiksi…

Kaiken kaikkiaan Suomenlinna on aivan ihana paikka!

Lue lisää Suomenlinnasta: https://www.suomenlinna.fi/

3 Maa 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Bergamo, Italia: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Mielessäni oli pitkään kytenyt ajatus siitä, että haluan nähdä Bergamon – tuon paikan, jonka nimi on tuttu lähinnä Milanon vieressä olevana lentokenttänä.

Olin jo aiemmin googlannut, että Bergamo on paljon muutakin kuin lentokenttä. Bergamossa on kaunis, kukkulalla oleva vanhakaupunki. Päätin siis mennä sinne ennen paluutani Suomeen.

Vähän minua kuitenkin nauratti, kun ensimmäisenä rautatieasemalla tuli vastaan dinosaurus.

Bergamo jakautuu ala- ja yläkaupunkeihin

Bergamo jakautuu konkreettisesti alakaupunkiin ja kukkulalla olevaan yläkaupunkiin. Olin ottanut majoituksen käytännön syistä alakaupungista, läheltä rautatieasemaa. Kävelin majapaikalta ensitöikseni katsomaan, mistä aamun lentokenttäbussi lähtee. Se lähti keskeltä ei mitään.

Matkalla sinne huomasin, että samana iltana olisi ollut ulkoilma-elokuvateatterissa Mamma Mia 2. Ensimmäistä kertaa harmitti, että minulla oli Bergamossa vain yksi päivä aikaa, enkä halunnut käyttää sitä elokuvissa istumiseen. Italialaiset ulkoilma-elokuvateatterit ovat nimittäin tosi viehättäviä!

Sen sijaan hyppäsin rautatieasemalta bussiin ja lähdin kukkulalla olevaan vanhaankaupunkiin. Jäin satunnaisella pysäkillä bussista ulos ja ihastelin maisemaa.

Kaupunkia kiertää muuri, jossa voi kävellä. En kuitenkaan halunnut lähteä alaspäin ja nälkä ja jano alkoivat olla mahdottomia, joten suuntasin ylöspäin Aperol Spritzin kuva silmieni edessä. Toisen kerran harmitti, että minulla oli vain yksi päivä aikaa, sillä muuria olisi ollut kiinnostava kiertää kunnolla.

Mutta Aperol Spritziä – ja toista turvajuomaani Coca-Colaa – minä sain läheiseltä aukiolta. Vanhakaupunki ei ollut hintatasoltaan erityisen edullinen, mutta ei minua se tässä vaiheessa kiinnostanut.

Kun sain energiavarastojani täydennettyä, lähdin kävelemään ja tutkimaan, miltä ympäristö näyttää.

Viehättäviä aukioita.

Kapeita kujia.

Perinteisiä patsaita.

Rakastuin Bergamon yläkaupunkiin

Tykästyin Bergamoon heti. Tämä on juuri sellainen kiva pohjois-italialainen kaupunki, joihin olen Italiassa alun perin rakastunut. Taas minua harmitti, että miksi minulla on vain yksi päivä aikaa.

Tämä oli tällä reissulla minun viimeinen iltani Italiassa, joten illalliseksi halusin tietenkin pastaa. Olisin halunnut jälkiruuaksi lemppariani eli Scroppinoa, mutta heiltä oli joku ainesosa loppu ja sain tilalle jotain omituista jäätelöä ja alkoholia. No, kyllä sekin oli ihan ok.

Yöksi Bergamon alakaupunkiin

Illallisen jälkeen oli aika lähteä kohti alakaupunkia ja majapaikkaa. Mietin, menenkö bussilla vai lähdenkö kävelemään pikkukujaa muurin vierestä alaspäin.

Valitsin kävelyn. Alakaupungin keskustakin näytti kivalta paikalta. Se oli toki modernimpi, mutta myös juuri sellainen italialainen kaupunki, josta minä tykkään. Kotimatkalla alkoi sataa, mutta ei se haitannut.