matkapaloja

Ranskan Rivierasta on tullut minulle vähän vahingossa joka vuotinen matkakohde. Syynä on Westie on the Promenade -tanssileiri, joka järjestetään heinäkuussa Mandelieu-la-Napoulessa. Se on ehdottomasti yksi lempitanssileireistäni, sillä mikä voisi olla parempaa kuin lämpö, aurinko, hyvä ruoka, laadukas kuohuva ja tanssi samassa paketissa?

Hyppää bussiin ja koe Rivieran upeat rannat ja maisemat

Théoule-sur-Mer on viehättävä pieni kaupunki Ranskan Rivieralla Mandelieu-la-Napoulen vieressä. Kiinnitin siihen huomioni, kun istuin junassa ja juna meni kaupungin ohi.

Rivieralla toimii hyvin bussiyhteydet kylästä toiseen, ja pitempiä matkoja voi kulkea junalla. Taksit ovat kalliita, ja Über tai Bolt toimivat varsin epäluotettavasti. Paras on siis kulkea julkisella liikenteellä.

Toki Rivieralla on tarjolla myös paljon taksejakin tyyriimpiä kuljetuksia, kuten vene tai helikopteri. Kaikki riippuu siitä, paljonko on valmis lyömään rahaa tiskiin! Myös auton vuokraaminen on suosittua, ja se on varsin näppärä väline kulkea Rivieralla tai vaikka koko Etelä-Ranskassa kaupungista toiseen.

Aina kannattaa astua rohkeasti poluille ja portaille

Kaikkialla Rivieralla on kaunista. Théoule-sur-Merissä on erityisen kiva rantaviiva, joka on suosittu veneilijöiden ja snorklaajien keskuudessa. Alueella on myös patikointireittejä ja näköalapaikkoja. Yhdellle näistä patikointireiteistä päädyimme vahingossa, kun lähdimme kulkemaan rantaa pitkin.

On hyvin tyypillistä minulle, että matkoilla lähden suunnittelematta kävelemään jonnekin, missä näyttää kiinnostavalta tai kauniilta. Théole-sur-Merissa se tarkoitti, että ensin kävelimme rantabulevardia päätyyn asti. Loppupäässä vastaan tuli portaat (tai ehkä polku?), ja piti tehdä päätös, jatkaisimmeko eteenpäin. Jatkoimmehan me.

Tälläkin kertaa kannatti mennä fiiliksen mukaan.

Jos olisimme etukäteen tienneet, mihin päädymme, olisimme ottaneet mukaan sekä piknik-eväät että uima-asut. Matkan varrelta olisi nimittäin päässyt varsin rauhalliselle rannalle uimaan. Katsoimme vähän kateellisina rannalla olevia ihmisiä.

No mutta, seuraavalla kerralla sitten!

Kun olimme kerran reitille lähteneet, päätimme jatkaa ja kiivetä niin ylös kuin pääsimme. Ylhäältä oli pakko kävellä takaisin kylään ja etsiä jokin ruokaravintola.

Illallinen yllätti – eikä niin positiivisesti!

Ranskassa on etelä-eurooppalainen illallisaika, eli siellä syödään paljon myöhemmin kuin Suomessa. Tämä johti siihen, ettemme paneutuneet tarkemmin ravintoloihin, vaan menimme vain jonnekin.

Théole-sur-Merin keskustassa oli kyllä useita kivan näköisiä ravintoloita, joiden ohi kävelimme kaupunkiin tullessamme. Nyt kuitenkin astelimme sisään johonkin rannalla olleista ravintoloista.

Noin 30 sekuntia sen jälkeen, kun tuo yllä oleva ruoka-annos saapui pöytäämme, sen kimpussa oli useita ampiaisia. Olin tietenkin kauhuissani!

Tarjoilijamme saapui paikalle ja yritti lepytellä ampiaisia. Hän toi niille oman palan ilmakuivattua kinkkua. Se ei auttanut, vaan minun ateriani oli ampiaisten mielestä heidän omaa ateriaansa kiinnostavampi. Lopulta siirryimme toiseen pöytään. Sinne ampiaiset eivät meitä onneksi seuranneet.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ampiaiset ovat olleet näin kiinnostuneita ateriastani. Kreikassa tosin kävi kerran niin, että kissa huusi vieressäni koko illallisen ajan. Tilaan selkeästi liian herkullisia ruokia.

Muista tarkistaa bussiaikataulut!

Tosiaan, Ranskan Rivieralla voi hyvin kulkea busseilla, ja niiden aikataulut kannattaa tarkistaa etukäteen. Me huomasimme illallisen jälkeen, että bussit eivät enää kulje takaisin Mandelieuhun.

Pähkäilimme siinä hetken, yritämmekö saada Überin vai lähdemmekö kävelemään. Lähdimme kävelemään, sillä mikä olisikaan jalkojen kannalta parempi idea tanssileirillä kuin ylimääräinen käveleminen?

Suunnilleen 5 kilometrin päästä olimme Mandelieussa, ja hyppäsimme paikallisbussiin. Eihän tuo pitkä matka ollut kävellä, mutta kun alla oli pieni yllättävä patikointi ja aika monia tanssituntia, niin jalat olisivat voineet päästä helpommallakin.

Maisemat olivat kävelymatkalla kauniit. Pidin muutenkin Théoule-sur-Merista kovasti. Se on paljon rauhallisempi kaupunki kuin Cannes tai varsinkaan Nizza.

Suosittelen tekemään päiväretken Théoule-sur-Meriin, mikäli olet Ranskan Rivieralla!

14 Tam 2024

matkapaloja4 kommenttia

Trastevere, ravintolat – käy ainakin näissä

Trastevere on yksi suosikkipaikoistani Roomassa. Siellä on rento ja rosoinen tunnelma ja ennen kaikkea siellä on tosi hyviä ravintoloita. Yhdellä reissulla elimme miltei kokonaan aperitiivi-annoksilla, koska ne olivat valtavan kokoisia ja valtavan hyviä. Toisella reissulla ystäväni sai pakkomielteen sekä katupizzeriasta että jäätelökioskista. Hänen oli pakko käydä molemmissa joka päivä.

Trasteve – ravintolat, joihin menisin uudelleen

Ruoka on minulle aina matkoilla tärkeää, mutta erityisen tärkeää se on Italiassa. Italia on maa, jossa tehdään ruokaa todellakin rakkaudesta ruuanlaittoon. Vuosien varrella olen onnistunut oppimaan, millaisiin paikkoihin kannattaa mennä sisään, ja pettymyksiä tulee enää harvoin vastaan. Toki aina ei voi onnistua, mutta ainakin paikat, joissa on innokas sisäänheittäjä, kannattaa jättää väliin.

Jaan tässä muutaman vinkin Trasteveren ravintoloihin.

Tallenna ravintolat reissuasi varten, et tule pettymään!

Aloitetaan alkuilta aperitiiveilla

Italiassa on tapana alkuillasta nauttia viiniä tai spritzeriä. Sen kanssa saa usein ilmaiseksi pientä naposteltavaa, mutta monessa ravintolassa voi tilata kattavan aperitiivilautasen koko seurueelle vaikka viinipullon kanssa nautittavaksi.

Tällaiseen illanviettoon suosittelen ravintolaa nimeltään Essenza Wine Bar. Kuten kuvasta näkyy, aperitiivilautanen saattaa viedä mennessään tarpeen illalliselle.

Toinen aperitiiveihin, viinin maisteluun tai drinkkeihin sopiva paikka Trasteveressa on Mimi e Coco Trast. Sinne päädyimme useina iltoina. Ensimmäisenä iltana vessassa oli jotain mystista vikaa, mutta se aiheutti seurueessamme lähinnä huvitusta. Alla olevassa kuvassa on napostelulautanen, jonka sai ilmaiseksi, kun tilasi juoman.

Syödään illalliseksi pastaa

Pasta on hyvin tyypillinen italialainen ruoka. Valitsen itse usein myös hyvin tyypillisen italialaisen pasta-annoksen eli bolognesen, carbonaran tai vongolen. Saimme suosituksen La Tavernetta 29 da Tony e Andrea -ravintolalle majapaikastamme.

Tähän ravintolaan eivät ilmeisesti turistit kovin usein eksy, mutta kannattaisi ehdottomasti eksyä. Palvelu ja ruoka oli nimittäin mainiota.

Viimeksi Roomassa ollessani kiinnostukseni heräsi, kun näin listalla salviapastaa. Halusin kokeilla sitä, ja se ehdottomasti kannatti. En olisi uskonut, miten maukasta voikaan olla pasta, joka on maustettu salvialla ja voilla! Tämän makuelämyksen minulle tarjosi Trasteveressa ravintola Otello.

Napataan iltapalaksi pala pizzaa!

Italiassa on yleensä joka kaupungissa kadun varrella pizzerioita, joista voi napata mukaan haluamansa määrän pizzapaloja. Pizzapalat on asetettu esille, ja niissä on useita erilaisia täytteitä.

Valitsemasi palat lämmitetään, ja hinta määräytyy joko määrän tai painon mukaan. Yleensä nämä paikat ovat auki yömyöhään. Yksi tällainen varsin mainio katupizzeria on Trasteveressa oleva Pizza Trilussa.

Jäikö vielä nälkä?

Tsekkaa vielä postaukseni neljästä muusta Rooman ravintolasta, jossa kannattaa käydä.

Lue myös suosikkinähtävyyksistäni Roomassa.

6 Maa 20236 Maa 2023

matkapaloja2 kommenttia

Olhão, Portugali: Päiväretki Armonan saarelle

Kävin moikkaamassa ystävääni Tiinaa ja hänen miestään Dalea viime kesänä, kun he matkustivat pitkin Portugalia. Juuri silloin he olivat Olhãossa.

Olhão ei varmasti tule Portugalista ensimmäisenä mieleen, mutta se on pieni ja sympaattinen kaupunki lähellä Faron lentokenttää.

Tein viime kesänä useita luovia ratkaisuja reittivalinnoissani, koska halusin matkustaa siirtymät mieluummin junalla tai bussilla kuin turvautua lentoihin, joissa täytyy vaihtaa konetta jossain.

Portugaliin lentäminen on Suomesta käsin välillä haastavaa ja kallista, mutta löysin Berliinistä EasyJetin edullisen lennon suoraan Faroon.

Berliini oli minulle kätevä kätevä lähtöpaikka, koska olin valmiiksi sielläpäin eli Gdanskissa – vain päivän mittaisen bussimatkan päässä Berliinistä. Heh! Farosta puolestani lensin samaisella EasyJetillä Ranskaan Lyoniin, ja jatkoin matkaani junalla Ranskan Rivieralle. Erilaisilla liikennevälineillä liikkuminen pitkin Eurooppaa on minulle siis varsin tuttua.

Portugali ja Olhão aloitti kesälomani, joten halusin lähinnä rentoutua. Yksi toiveeni oli, että näkisin meren. Se oli helppoa, sillä Olhão on merenrantakaupunki. Osallistuimme myös veneretkelle, joka kiersi Olhãon ympärillä olevat saaret. Pettymykseksemme kyseessä oli tosiaankin enemmän venematka kuin saarihyppely. Retkellä ei ollut aikaa pysähtyä kuin yhdelle saarelle lounaalle.

Niinpä päätimme lähteä Armonan saarelle viettämään päivää rannalla ihan erikseen.

Armona on ihana pieni paratiisisaari

Armonaan pääsee lautalla Olhãon satamasta. Ostimme lipun kätevästi suoraan edestakaiselle matkalle, ja lauttoja kulki säännöllisesti edestakaisin koko päivän. Koronarajoitukset olivat viime kesänä vielä Portugalissa voimissaan, ja tuntui turhimmalta ikinä pitää maskia päällä ulkona merituulessa, kun istuimme lautan kannella.

Me emme tienneet, mihin meidän pitäisi mennä päästessämme Armonaan. Olimme etukäteen ajatelleet, että voisimme jäädä lauttasataman viereen rannalle, mutta päätimmekin tukeutua hyväksi havaittuun keinoon, eli seurata muita ihmisiä.

Ihmisten seuraaminen oli hyvä idea, sillä muuten meiltä olisi saattanut jäädä Armonan upein ranta näkemättä! Kävelimme ihmisten perässä pienen saaren toiseen päähän, jossa edessämme oli rauhallinen paratiisiranta.

Minä tai Tiina emme kumpikaan ole suuria rantaihmisiä, emmekä valitse lomakohteita sen perusteella, että voisimme löhötä rannalla. Siksi meille kummallekin oli vähän mysteeri, mitä siellä rannalla sitten oikein kuuluu tehdä.

Levitimme pyyhkeet hiekalle ja luimme muutaman sivun mukaamme otettuja kirjoja. Melko pian lähdimme rantaravintolaan lounaalle.

Rantaravintolassa oli ehkä kilpailun puutteen vuoksi luokattoman huonoa ruokaa. Olisi pitänyt ottaa mukaan eväät ja käydä ravintolassa nauttimassa vain drinkit. Tällöin siitä olisi saattanut jäädä ihan erilainen mielikuva. Harmi, että tuolla ruokaan ei ollut lainkaan panostettu, koska muuten Olhãossa oli tosi hyviä ravintoloita.

Olin jo ennen lounasta alkanut höpöttää Tiinalle, että haluan lähteä kävelemään eteenpäin pientä rantakaistaletta pitkin. Se näytti siltä, että se jatkuisi pitkälle mereen.

Olimme oikeassa. Hiekkaa pitkin pääsi kävelemään niin pitkälle, että Google Mapsin mukaan kävelimme kaukana vetten päällä. Todennäköisesti tämä kävely oli mahdollista ainoastaan laskuveden aikaan.

Rantahiekalla kävely tuntuu ihanalta jalanpohjissa, ja se rentouttaa jalkojen lisäksi myös mielen!

Hiekalla kävelyn jälkeen päätimme kävellä takaisin saaren toiseen päähän ja palata lautalla Olhãoon. Vaikka emme juurikaan viettäneet aikaa rannalla maaten, oli retki todella rentouttava ja onnistunut. Tällaisia rantapäiviä voisi viettää useamminkin!

28 Tam 2023

matkapaloja1 kommentti

Gdansk, Puola – Neljä hyvää aamiaisravintolaa

Gdansk ja ruoka kuuluvat yhteen. Ruoka on yksi iso syy, miksi Gdanskiin kannattaa matkustaa. Kerroin jo aiemmin suosikkiravintoloistani ja baareistani, mutta haluan omistaa yhden postauksen myös aamiaispaikoille.

Söin aamiaista viime kesänä useassa ravintolassa Gdanskissa. Yksi syy oli, että tein sieltä käsin etätöitä ja suomalaiseen lounasaikaan oli vasta puolalainen aamiaisaika. Se ei minua haitannut, sillä aamiainenhan on ravintolassa syötynä usein päivän tärkein ja paras ateria!

Pankejk tarjoaa makeita ja suolaisia lättyjä

Kävelimme Długaa pitkin ja etsimme sopivaa ruokapaikkaa. Kiinnitin huomioni Pankejk-ravintolaan. Siellä oli valtava valikoima erilaisia suolaisia ja makeita lättyjä.

Vaikka kuvassa lätty ei ehkä näytä kovin houkutttelevalta, niin voin vakuuttaa, että se oli erittäin hyvää. Valitsin täytteeksi ainakin lohta. Rehellisesti sanottuna olisi samantien tehnyt mieli tilata sekä suolainen että makea lätty!

Tekstylia on kiva paikka perinteiselle aamiaiselle

Tekstyliassa olen aiemminkin syönyt maistuvaa aamiaista, joten se oli tuttu valinta. Listalta löytyi lempiasioitani eli munakasta, appelsiinimehua, capuccinoa ja sämpylä erilaisilla täytteillä. Paikka on mukavan tilava ja myös rauhallinen.

Lookier Café & Restaurant oli huikea kokemus

Lookier Café & Restaurantissa päätimme tilata aamiaistarjottimen kahdelle, ja sehän olikin aivan valtava! Onneksi oli meidän lounasaikamme, niin söimme mielellämme ison aamiaisen. Kuten kuvasta näkyy, tarjottimella oli kaikenlaisia herkkuja makkarasta mansikoihin.

Pomelo Bistrossa maistuvaa egg’s benedictia ja itsetehtyä limonadia

Viimeisenä aamuna Gdanskissa valitsimme aamiaislounaspaikaksemme asuntoamme lähellä olleen Pomelo Bistron. Paikka oli tyylikäs ja sieltä sai yhtä lempiaamiaisistani eli egg’s benedictia.

Lisäksi ostin itsetehtyä limonadia, joka oli tosi hyvää. Usein reissuilla tulee ostettua itsetehtyjä limonadeja ja pohdittua, miksi niitä ei ole juuri missään Suomessa? Suomessakin olisi kiva juoda välillä jotain muuta kuin Zero Colaa.

Lue myös nämä:

Kuusi suosikkiravintolaani Gdanskissa

Petyin Airbnb-majoitukseeni Gdanskissa

Open’er-festivaali Gdyniassa – Millaista oli isoilla musiikkifestareilla?

Uusi vuosi Gdanskissa – mitä opin?

9 Tam 20239 Tam 2023

matkapaloja17 kommenttia

Terveisiä Budapestista – voita liput Matkamessuille!

Heipä hei!

Olen aloittanut vuoden 2023 reissaamalla Keski-Euroopassa – vielä on viikko jäljellä.

Lensin ennen uutta vuotta Müncheniin ja hyppäsin sieltä Flixbussiin, joka vei minut Welsiin Itävaltaan tanssimaan. Tanssien jälkeen junailin itseni Bratislavaan tekemään kolmeksi päiväksi etätöitä ja nauttimaan paikallisesta ravintolatarjonnasta sekä ystävieni seurasta. Ystävieni seura oli tosin parempi kuin ravintolatarjonta!

Bratislavassa hyppäsimme takaisin Wieniin vievään junaan ja rakastuimme vähän siihen kaupunkiin. Eilen matkustimme jälleen Flixbussilla Budapestiin. Täällä Keski-Euroopassa on tosi helppoa ja nopeaa kulkea maata pitkin kaupungista toiseen.

Budapestissa sataa, joten olemme lähinnä syöneet, tehneet etätöitä ja henganneet kämpillä. Se on toisaalta ollut ihan rentouttavaa sekin, mutta toivotaan loppuviikoksi parempaa säätä. Hämmentyneenä kuuntelen työkavereideni kertomuksia siitä, miten paljon lunta Suomessa on!

Sain tänään korvanappiini tiedon, että voin arpoa kahdelle hengelle liput Matkamessuille. Matkamessut tarjoaa sekä arvottavat liput että oman sisäänpääsyni messuille.

Ilmianna hauskin matkamokasi ja osallistu Matkamessujen lippujen arvontaan!

Haluan kuulla, mitä kaikkea hassua muille on matkoilla tapahtunut. Kirjoita kommenttikenttään vähintään matkamokasi ja sähköpostiosoitteesi, niin osallistut arvontaan. Arvon liput 17.1.2023

Saatan tehdä kirjoittamistanne mokista postauksen, johon olen kerännyt mokia nimettöminä muiden iloksi.

Tällä reissulla omat mokani ovat olleet vielä aika pieniä:

Welsissä emme osanneet varautua siihen, että uutena vuotena kaikki paikat sulkivat ovensa jo aikaisin illalla. Haahuilimme siis siellä puolijäässä etsimässä paikkaa, jonne pääsisimme sisään. Lopulta pääsimme yhden hotellin aulabaariin juomaan lasin viiniä.
Päädyimme Wienissä vahingossa ravintolaan, jossa juna kuljetti juomia ja ruokia asiakkaiden luo. Meillä oli siellä tosi hauskaa, mutta päätimme mennä syömään jonnekin muualle. Päädyimme keskivertoiseen ravintolaan, jossa kaikkien tunnelma lässähti.
Budapestissa emme osanneet eilen avata asuntomme ulko-ovea sisältäpäin. Pyörimme rappukäytävässä ympyrää ja yritimme etsiä nappia, mistä ovi aukeaisi. Kokeilimme myös elektronista avainta suunnilleen kaikkialle. Ystäväni lähetteli asunnon omistajalle viesteinä kysymyksiä siitä, miten ihmeessä pääsemme ulos. Lopulta jostain asunnosta tuli naapuri ja näytti, että ovi avataan lukon keskellä olevasta napista. Voin sanoa, että nauratti jonkin verran!

Ilmianna parempi moka ja osallistu arvontaan kommentilla!

24 Hei 202224 Hei 2022

matkapaloja2 kommenttia

Open’er -festivaali Gdyniassa – Millaista on isoilla musiikkifestareilla?

Olen yksi niistä ihmisistä, joka sekosi Måneskinista vuoden 2021 Euroviisujen jälkeen. Bändi oli varmasti sekä vuoden 2021 kuunnelluin bändi Spotifyssani että katselluin bändi Youtubessani. Siinä jäi jopa 30 Seconds to Mars kauas taakse!

Olimme ostaneet ystäväni Reijan kanssa liput Tallinnan konserttiin, joka piti olla maaliskuussa. Måneskin kuitenkin perui kaikki muut kuin ulkoilmakeikkansa Euroopassa erilaisten koronarajoitusten vuoksi. Päätin katsoa, missä he sitten esiintyvät ulkoilmassa ja huomasin heidän olevan suunnilleen samoihin aikoihin Gdyniassa, kun minä olen Gdanskissa. Päätin ostaa lipun, ja aloin houkutella Reijaa mukaani. Onneksi hän suostui, sillä en tiedä, miten minun olisi käynyt ilman häntä.

En nimittäin todellakaan ymmärtänyt, miten isosta musiikkifestivaalista oikein oli kyse!

Varaudu jonoihin ja ruuhkaan – festareille on tulossa tuhansia muitakin ihmisiä

Olen ollut monta kertaa ulkomailla keikoilla, mutta en koskaan festareilla. En siis ymmärtänyt, että olin menossa tuhansien ja tuhansien ihmisten kanssa samaan paikkaan. Toki se, että tapahtuma järjestetään vanhalla lentokentällä, olisi voinut vihjata jotain.

Suunnittelimme alun perin menevämme Gdanskista Überilla festareille, mutta katsoin Googlen kartasta, että reitti on ruuhkautunut. Päätimme siis kulkea Gdanskista junalla Gdyniaan ja hypätä sieltä ilmaiseen festaribussiin. Oletimme tämän olevan nopeampi tapa toimia. Lähdimme matkaan reilu 3 h ennen Måneskinin keikkaa ja ajatuksena oli katsoa myös muita artisteja.

Totuus paljastui Gdynian rautatieasemalla. Se oli aivan täynnä jonottavia ihmisiä! Ensin jonotimme vaihtamaan lipun rannekkeisiin ja sen jälkeen jonotimme festaribussijonoon. Laskin mielessäni, milloin viimeistään meidän pitää istua bussissa, että ehdimme Måneskinin keikalle. Lopulta molempiin pisteisiin jonottaminen vei yhteensä vain reilun tunnin – se oli todellakin kohtuullinen aika tuollaisessa ihmismäärässä.

Festaribussi ajoi noin 40 minuuttia ja jätti meidän kilometrin päähän portista. Kävelimme ja ihmettelimme alueen valtavuutta. Olimme lopulta festarialueella tunti ennen Måneskinin keikkaa. Ehdimme käydä vessassa, pestä kädet, ostaa pitaleivän sekä juoman ennen kuin keikka alkoi. Kaikkiin näihin piti jonottaa erikseen.

Pelkkää rakkautta ja hyväkäytöksisiä ihmisiä

Kun Måneskin astui lavalle ja Zitti e Buoni alkoi soida, unohtui kaikki jonotuksen tuska! Damiano aloitti keikan suutelemalla molempia bändissä soittavia miehiä ja muistutti homofobian idioottimaisuudesta. Hyvä veto Pride-kuukautena ja Puolassa!

Måneskin oli tottakai aivan ihana ja kaikkien odotusten arvoinen. Damianon ääni oli aivan käsittämätön livenä ja esiintyminen ihan niin energinen kuin oletinkin. Måneskinista tulee vielä vaikka mitä! Onneksi Tallinnan keikka on edelleen tiedossa ensi vuonna.

Erityisesti täytyy huomioida myös se, että puolalainen festarikansa oli erittäin hyväkäytöksistä. Kukaan ei örveltänyt kännissä eikä roskannut. Koko jättimäisellä festarialueella oli vain muutama maahan pudotettu roska. Itsekin seurasin esimerkkiä ja laitoin tölkkini ja roskani ensin reppuun ja sitten roskiin. Jonoissa ei myöskään ollut mitään suurempaa rynnimistä, joka teki bussiin pääsemisestä paljon turvallisempaa kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa.

Imagine Dragons oli vaikuttava!

Tunnen Imagine Dragonsin lähinnä tanssin kautta, sillä joitain heidän biisejään soitetaan tanssibileissä. Tästä syystä olin kiinnostunut myös heidän keikastaan. Se ylitti kaikki odotukset! Show oli audiovisuaalisesti tosi hieno ja laulajalla oli upea ääni. Nyt voin sanoa, että Imagine Dragons on lempimusiikkiani tanssibileissä!

Imagine Dragonsin jälkeen lähdimme jonottamaan festaribussiin. Tällä kertaa jono oli paljon lyhempi, sillä festarit jatkuivat vielä muutamalla esiintyjällä. Gdynian asemalta ei mennyt enää junia Gdanskiin, mutta hyppäsimme Überin kyytiin. Saimme sen muutamassa minuutissa.

Menisinkö uudelleen? Toki! Seuraavalla kerralla olisin tosin viisaampi ja lähtisin paikan päälle heti ovien avautuessa. Tällöin olisi suurempi mahdollisuus ehtiä näkemään muitakin kuin vain ne tärkeimmät keikat. Ottaisin mukaani myös vesipullon lisäksi muita eväitä.

10 Hei 202210 Hei 2022

matkapaloja14 kommenttia

Kun loma-asunnossa ei ole kaikki kunnossa – Petyin Airbnb-asuntooni Gdanskissa

Gdanskissa järjestettävä Baltic Swing oli vuonna 2017 ensimmäinen kansainvälinen West Coast Swing -tapahtuma, johon aikanaan osallistuin. En ole ollut tapahtumassa sen jälkeen, koska usein se myydään loppuun suunnilleen ajatuksen nopeudella. Nyt kuitenkin onnistuin saamaan lipun ja palasin takaisin sinne, mistä kansainvälinen tanssiharrastukseni alkoi.

Hirvein Airbn-kokemukseni koskaan – Airbnb asiakaspalvelu oli suuri pettymys

Baltic Swingin tapahtumahotelli oli mielestäni Puolan hintatasoon nähden kallis, joten päädyin katsomaan Gdanskissa tarjolla olevia asuntoja Airbnb:n kautta. Minulla on paljon kokemusta Airbnb-asunnoista, eikä niissä ole aiemmin ollut mitään suuria ongelmia. Tällä kertaa kokemukseni oli toinen, enkä voi sanoa olevani millään tasolla tyytyväinen siihen, miten Airbnb tilanteeni hoiti.

Menin asuntoon yksin, koska kaverini saapui vasta seuraavana aamuna. Ihmettelin, miksi en saa ovea lukkoon. Lähetin asunnon vuokraajalle viestin, että enkö vain osaa käyttää lukkoa. Hän ei vastannut. Asunnossa oli likaa ja hiuksia nurkissa, tiskikoneeseen jätetty jonkun likaiset tiskit ja vessan roskiksessa oli roskia. Laitoin uuden viestin vuokranantajalle ja kerroin likaisista tiskeistä.

Vuokranantaja ei vastannut minulle moneen tuntiin, joten minulle tuli todella epämääräinen olo. Asunnon ovi ei mennyt edes kunnolla kiinni, kun sitä ei saanut lukkoon, vaan jäi vähän auki. Oven eteen piti laittaa joku este, ettei se avaudu selkosen selälleen käytävään.

Aloin ahdistua todella pahasti siitä, että joudun nukkumaan asunnossa, jonka ovi on auki. Tämä ahdistus käytännössä pilasi koko iltani. Eniten oikeastaan pelotti se, mitä jos asunnon vuokranantaja tulee sinne, kun tietää minun olevan siellä.

Päätin lähettää viestin Airbnb:n tukeen. He vastasivat: ”olemme pahoillamme, selvitämme asiaa.” Tässä vaiheessa vuokranantajakin vastasi ja väitti lukon menneen rikki edelliseltä vierailijalta. Hän ei muka ollut ehtinyt korjata sitä, mutta ehti kuitenkin vuokrata asunnon. En vastannut hänelle mitään.

Kun Airbnb vastasi minulle, oli jo käytännössä yö ja he kysyivät, haluanko poistua asunnosta. Vastasin, etten tiedä mitä tehdä, vaan palaan asiaan aamulla. Totesin kuitenkin, että lähdemme todennäköisesti menemään, jos se on mahdollista.

Yritin aamulla kysyä, pitääkö minun itse hankkia uusi asunto ja saanko siitä minkäänlaista hyvitystä hinnasta. En saanut vastausta, mutta varasin asunnon ja siirryimme merkittävän paljon siistimpään ja turvallisempaan asuntoon kadun toiselle puolelle.

Lopulta Airbnb:stä vastattiin, että minulle hyvitetään niiden öiden hinta, joita en ollut asunnossa. Olin ja olen edelleen ärsyyntynyt siitä, että jouduin maksamaan yli 80 euron yöhinnan asunnossa, joka oli likainen ja jossa nukkuminen ei ollut turvallista.

Lähetin majoitukseni jälkeen Airbnb:lle tulikivenkatkuisen viestin, johon he eivät koskaan vastanneet.

Eniten tässä tapauksessa ärsyttää se, että jouduin itse varaamaan uuden asunnon ja tietenkin maksamaan myös sen. Hyvitysrahat tulevat joskus myöhemmin perässä. Onneksi minulla oli varaa tehdä niin, mutta entä jos ei olisi ollut?

Rehellisyyden nimissä: kesälomamatkani muissakin majoituksissa on ollut pieniä ongelmia

En tiedä, johtuuko siitä, että nykyään majoituksia on enemmän tarjolla ja kaikki voivat helposti laittaa majoituksensa vuokrattavaksi, mutta tällä reissulla on osunut tämän ison ongelman lisäksi myös muutamia pienempiä ongelmia.

Gdanskin kolmannessa asunnossa oli lattian imuroiminen ja peseminen unohtunut, joten jalan pohjiin tarttui likaa ja sukat muuttuivat mustiksi. Muuten asunto oli kyllä siisti.

Portugalissa kissa kävi kusemassa keittiön oven taakse, joten keittiössä oli välillä aivan järkyttävä kissankusen lemu. Vuokranantaja oli neuvonut, että hajun saa peitettyä heittämällä oven eteen pesuainetta – no se ei auttanut kuin pienen hetken. Asunnon vessassa asui myös torakka, mutta se lienee aika yleistä monessa paikassa.

Ranskassa emme saaneet keittiön kaapistoon integroituja valoja sammutetuksi, emmekä pyykkikonetta päälle. Pyykkikoneen saimme päälle, kun aloimme tutkia sulakkeita. Valojen ongelma oli siinä, että kaukosäädin oli mennyt jonkun asukkaan jäljiltä hukkaan! Kuka edes laittaa yhtään mihinkään kaukosäätimellä toimivat valot – saati loma-asuntoon?

Sähköongelmien lisäksi vessanpytyn hana alkoi vuotaa tauotta. Se ei loppunut, vaikka rynkytimme nappia miten paljon tahansa. Onneksi veden valuminen ei vaikuttanut säiliön täyttymiseen, mutta sydäntä särki kaikki se turhaan valuva vesi.

Näitä Ranskan asunnon ongelmia tuli sähkömies ja huoltomies tutkimaan ja ne saadaan toivottavasti ratkaistuksi. Ärsyttävintä oli se, että meidän piti olla paikalla asunnossa vastaanottamassa näitä miehiä, koska heillä ei ole avainta sisälle, eikä asunnon vuokraaja ilmeisesti voinut tätä itse hoitaa.

Olen siis aika tyytyväinen, että kun lähden vielä loman lopuksi Tallinnaan, majoitumme hotellissa!

Onko sinulla vastaavia kokemuksia epäonnistuneista majoituksista ja siitä, miten se hoidettiin? Haluaisin kuulla, joten kirjoita kommentti!

26 Tou 2022

matkapalojaJätä kommentti

Riiassa tanssimassa ja etätöissä

No hei, pitkästä aikaa!

Vaikka en ole kirjoittanut blogiini kuukausiin mitään uutta, on taustalla silti tapahtunut paljon. Olen lukenut vanhoja postauksia, muokannut niitä ja poistanut turhia. Ne ovat sisältäneet paljon muistoja ja paljon asioita, joita en ilman postauksia olisi enää muistanut.

Nyt olen ollut viikon verran Riiassa tanssimassa ja etätöissä. Saavuin viikko sitten NB-hotelliin, jonka julkisivu oli varsin neuvostohenkinen. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Onko tämä oikea paikka?” Kyllä se oli – ja itseasiassa hotelli yllätti monella tavalla positiivisesti.

Saavuimme Riikaan torstai-iltana ja päätimme ensimmäisenä lähteä illalliselle. Hotellin lähiseutu oli todella vihreää ja oli jännä nähdä, miten kesä on Riiassa jo jonkin verran Suomea edellä – siitä huolimatta että etäisyys ei ole pitkä eikä sääkään kauheasti poikkea Suomen säästä.

Koska minä olen minä, valitsin ravintolan osittain sen perusteella, että Tripadvisorin kuvissa oli kirjahylly. Kuvassa oleva Orange Spritz oli muuten erittäin hyvä. Se oli alkoholiton versio Aperol Spritzistä, mutta maku oli lähes sama. Söin illalliseksi lempiruokaani quesadillaa, eikä sekään ollut pettymys. Ravintola oli nimeltään Lokals Veldze.

Perjantaiaamun etätyöpisteeni näytti tältä. Tämä oli NB-hotellin aamiaishuone. En halunnut häiritä huonekaveriani, joten tein sujuvasti aamupäivän töitä aamiaishuoneessa.

Tanssin takia tosiaan tulin Riikaan! Tai se oli se pääsyy. Muitakin syitä voisi olla, koska pidän Riiasta paljon.

Minulta on tämän viikon aikana useasti kysytty: ”Oletko täällä ensimmäistä kertaa?” ”No tuota, olen täällä kuudetta kertaa.” Tanssi ja elämä on tuonut minut tänne usein, enkä ole siitä pahoillani.

Luin viime viikolla kirjoittamani postauksen tanssimatkastani Tukholmaan vuonna 2018. Sen lukeminen oli monella tapaa hämmentävää vuonna 2022. Olin nimittäin reissun ajan aivan kauheassa räkätaudissa. Ei ollut silloin hyvä idea lähteä reissuun kipeänä, ja nykyään se ei enää tulisi edes mieleeni.

Ajattelin postausta lukiessani myös, että ehkä pitäisi joskus kirjoittaa vähän positiivisempikin tarina tanssireissulta!

Tämä voisi nyt olla se positiivinen tarina, koska Riga Swings Back to 50’s oli valehtelematta yksi parhaista tapahtumista, joihin olen osallistunut

Tuntui, että melkein kaikki tanssit loksahtivat tosi hyvin kohdilleen. Tunnelma oli lämmin sekä rento ja kaikki toimi todella hyvin. Tapahtuma alkoi torstain pre-partyista ja loppui maanantai-illan after partyihin. Kaikki tanssi-illat olivat hyviä!

Lauantain bileissä oli 50-luvun teema ja livemusiikkia. Sunnuntaina osallistuin All together Jack & Jill -kilpailuun, jossa kaksi paria tanssi yhtäaikaa yleisön edessä. Sekin tilanne tuntui pelkästään kivalta ja jopa suhteellisen rennolta.

Niin ja tietenkin kuvassa oleva suomalainen seurue oli parasta seuraa! ❤

Maanantaina olin merkannut työkalenteriini, että olen varattu klo 12 asti. Se tarkoitti sitä, että sain nukkua pitkään. Aloitin työpäivän palaverilla NB-hotellin pihassa. Siellä oli muutama muukin etätyötä tekevä tanssija. Vuoden 2022 maailma on työnteon suhteen selkeästi enemmän avoin kuin ennen koronavuosia.

Olimme tanssikaverini kanssa vuokranneet asunnon Riian keskustasta, johon siirryimme jatkamaan etätyöpäivää. Meillä on asunnossa keittiö, kaksi makuuhuonetta, pyykkikone ja varsin toimiva wifi. Hinta asunnolle on maanantaista lauantaihin yhteensä 355 euroa. Erittäin hyvä hinta siis!

Työpäivän jälkeen suuntasimme after partyihin. Päätimme kävellä tansseihin, koska oli aurinkoista ja loppuviikoksi oli luvattu paljon huonompaa säätä. Lopulta kävelystä tuli reilun tunnin mittainen, mutta ei se haitannut. Kävely auttaa lihaksia myös palautumaan – luulisin.

Puisto oli täynnä tosi kauniita kukkia! En ole koskaan aiemmin ollut Riiassa tähän aikaan vuodesta.

Illan tanssisali oli hipsterein paikka, jossa olen ikinä tanssinut! Lattia oli vähän vinossa, eikä tanssikenkiä uskaltanut laittaa jalkaan. Toisaalta se ehkä auttoi tanssimaan rennosti, ja se oli yksi parhaista tanssi-illoista!

Yhteentoista asti jaksoimme vielä tanssia, mutta sen jälkeen nappasimme Boltista taksin kotiin.

Ja koska tanssimaan tänne tultiin, niin ei se tanssiminen maanantaihin loppunut. Tiistaina osallistuimme paikallisen tanssinopettajan Ingan tanssitunnille, jonka jälkeen oli vielä 1,5 tunnin pituiset vapaat treenit. Olimme siellä loppuun asti, mutta täytyy sanoa, että omat aivot ja kroppa olivat aika ison osan ajasta offline-tilassa. Kuuden päivän tanssiputki alkoi todellakin tuntua!

Inga oli opettamassa myös viikonlopun tapahtumassa ja hän palasi tällä tunnilla samaan aiheeseen. Se oli mielestäni todella hyvä. Usein viikonlopun tanssituntien aiheet jäävät jonnekin kaukaisuuteen, eikä niihin tule enää uudelleen palattua. Nyt aiheeseen palattiin heti ja päästiin asiassa aiempaa syvemmälle.

Riian tanssiporukka on tosi lämmin ja heillä tuntuu olevan ihan mahtava yhteishenki! He lähtivät (tai siis me lähdimme) treeneistä yhtäaikaa. Ulkona huusimme yhteisen loppuhuudon, joka kuvattiin kännykällä ja lopulta kaikki halattiin läpi jokaisessa kadunkulmassa, jossa porukka lähti eri suuntaan. Nauroimme, että Suomessa ei todellakaan käyttäydytä näin!

Keskiviikkona oli tanssista vapaata, joten suuntasimme Riian vanhaan kaupunkiin illalliselle.

Meillä ei ollut pöytävarausta, joten vaelsimme sateisessa vanhassa kaupungissa kuulemassa, että tilaa ei ole. Ensimmäisessä paikassa tosin oli sähköt poikki, eivätkä he siksi ottaneet meitä sisään. ”Syöminen ei onnistu ilman sähköjä”

Olin ajatellut, että menemme tällä kertaa jonnekin muualle kuin samoihin tuttuihin ravintoloihin, joissa olen aiemmin käynyt. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan päädyimme Garazaan. Minä tykkäsin tosin siitäkin, mutta seuralaiseni ei ollut vakuuttunut ruuasta. Kuulemma Tampereelta saa parempaa tonnikalapihviä!

Illallisen jälkeen menimme tutustumaan Sidrerijan laajaan siiderivalikoimaan. Join Gin & Tonicilta maistuvan siiderin, joka oli kyllä hyvää. Siinä ei maistunut liikaa GT, vaan se maistui selkeästi omenasiideriltä.

Sidrerijan valikoima oli niin laaja, että sinne täytyy piipahtaa uudelleenkin. Ehkä sitten, kun olen täällä seitsemättä kertaa!

Vielä on kaksi tanssi-iltaa ja yksi etätyöpäivä jäljellä. Sen jälkeen palaan pariksi päiväksi kotiin Turkuun.

Lue myös:

Missä syödä Riiassa – neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Vastoinkäymisiä matkalla – jumissa Riian lentokentällä

Tanssimatka, jonka tein kipeänä Tukholmaan

4 syys 2021

matkapaloja7 kommenttia

Kuuba: Trinidad

Jälkikäteen ajateltuna Trinidad oli parasta Kuubassa – siellä tapahtui kaikki. Saavuimme kaupunkiin rankkasateessa, mutta sen jälkeen päivät olivat pelkkää auringonpaistetta.

Majoitumme asunnossa, jossa huoneestamme oli näköala Trinidadin kattojen ylle. Näkymä oli kaunis. Huoneen harmillinen miinuspuoli oli siinä, että vessa oli aivan sänkyjemme vieressä ja vessan ovessa oli säleitä. Siinä sitten sai kuulemisen lisäksi haistaa kaiken, mitä vessassa tapahtui.

Paikan omistaja oli kiva ja kova puhumaan – ainoa vaan, että hän ei puhunut kovin hyvin englantia. Kommunikointi tapahtui siis pääasiassa siten, että hän puhui espanjaa minä ja neiti H vastasimme italian ja englannin sekoituksella. Omistaja vaikutti myös todelliselta business-naiselta. Hän yritti mm. ostaa neiti H:n aurinkolasit.

Trinidadissa tanssittiin salsaa aukiolla. Minusta tuntuu, että kaikki kuubalaiset osaavat salsaa ja se on normaali osa elämää. Otimme neiti H:n kanssa yhden yksityistunnin salsaa, eli olemme suunnilleen ammattilaisia. Hahah!

Yhtenä päivänä hyppäsimme mukaan hevosvaellukselle. Vaelsimme hevosten kanssa vesiputoukselle. Ratsastusvarusteet eivät olleet mitään huippuluokkaa, eikä satula esimerkiksi sopivan kokoinen, mutta ei se menoa haitannut! Hevoset olivat kilttejä ja tottuneet varmasti kiertämään tuon reitin. Samaan aikaan retkellä oli tanskalainen (jos muistan oikein) pariskunta, joka kertoi kiertäneensä vuokra-autolla monella pienellä paikkakunnalla. Sekin kuulosti tosi mukavalta tavalta kokea Kuuba.

Vesiputouksen luona saimme juoda vastajauhettua kahvia, joka makeutettiin palalla sokeriruokoa.

Trinidadin katumaisema oli mukulakivinen ja värikäs.

Mitä muuta sitä salaisuuksien korvalle tekisi?

Che Guevaran tärkeys kuubalaisille näkyi monessa paikassa. Piti sitä itsekin ostaa yksi muistoksi!

Malliposeeraus? Hahah!

Yhtenä päivänä päätimme lähteä rannalle – ja nimenomaan paikallisten rannalle. Sen verran turisteja kuitenkin olimme, että menimme kyseiselle rannalle taksilla! Kävimme myös viereisessä hotellissa vessassa. Eli emme nyt ihan sulautuneet joukkoon!

Viimeinen aamupäivä Trinidadissa. Trinidadin jälkeen matka jatkui kohti Santa Claraa.

Lue myös

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Kuuba: Havanna & Rommimuseo

Kuuba: Cienfuegos

4 Huh 20214 Huh 2021

matkapaloja2 kommenttia

Kuuba: Havanna ja Rommimuseo

Kaikki ei mene matkoilla aina ihan niin hyvin kuin toivoisi. Havannassa jouduimme aiemmin kertomani lettihuijauksen lisäksi myös opashuijauksen kohteeksi.

Kun kävelimme Havannan kaduilla, meidät pysäytti mies. Hän oli ystävällinen, lyöttäytyi seuraamme ja halusi ehdottomasti toimia oppaanamme lähellä sijaitsevassa rommimuseossa.

Mies otti kymmeniä valokuvia, kun poseerasimme Neiti H:n kanssa rommimuseon ties missä paikoissa. 😀

Museo itsessään oli kiva ja vierailemisen arvoinen. Kierroksen lopussa nautimme baarissa lempirommidrinkkimme.

Kuten ehkä jo arvasitte – kierros ei päättynyt pelkästään daquiriin. Siinä meidän maksamiemme drinkkien äärellä oppaaksemme lyöttäytynyt mies alkoi kertoa nyyhkytarinaa perheestään ja kerjätä rahaa. Lopulta meidän oli pakko antaa hänelle jotain jo siitä syystä, että pääsimme hänestä eroon.

Tilanteesta tuli inhottava olo, vaikka mies oli roposensa varmasti meiltä ansainnutkin. Olisi silti ollut reilumpaa, jos hän olisi alusta lähtien kertonut, mikä hänen seuransa hinta oli – nyt se tuli vain ikävänä yllätyksenä.

Tämä oli yksi syy, miksi olimme muutaman päivän jälkeen erittäin valmiita lähtemään Havannasta kohti muita kaupunkeja. Tuli olo, että olimme liian sinisilmäisiä kaupunkiin, jossa ihmiset haluavat hyötyä tavalla tai toisella. Ymmärrän syyt tämän kaltaisen käytöksen takana, mutta ei se silti mukavalta tuntunut.