USA Road Trip 2017: Moab & upea illallinen The Cowboy Grill -ravintolassa

Moabiin saavuttuamme puimme pitkästä aikaa päällemme jotain muuta kuin erilaisessa maastossa kävelyyn tarkoitetut vaatteet. Ella oli saanut bloggaajaystävältään vinkin ravintolasta, jossa luvattiin todella upea näköala auringonlaskuun.

Matka ravintolaan kulki joenrantaa pitkin ja vaihteeksi ihalimme upeita maisemia ja poseerasimme niissä. Jos teistä tuntuu, että blogi-tekstini toistavat itseään, niin se on totta – me toistimme matkan aikana itseämme useaan kertaan. Unta, ajamista, maisemien ihastelemista, maisemien keskellä poseeraamista, ruokaa, ajamista, kävelemistä, maisemien ihastelemista, valokuvaamista, ruokaa, nukkumista. Tämä sama kuvio toistui joka päivä kuukauden ajan.

Kun pääsimme ravintolaan, olimme ällistyneitä. Auringonlaskunäköala ei tarkoittanutkaan sitä perinteistä näköalaa, jossa aurinko laskee. Emme nähneet auringoa, vaan näimme auringon viimeisistä säteistä eri väreissä kylpevää vettä, nurmea ja kiveä. Näky oli jälleen kerran aivan uskomattoman kaunis.

Kyllä näissä maisemissa kelpasi nauttia auringonlaskun väristä juomaa!

Kuten päivämme – myös ruokavaliomme – toisti itseään. Harvassa olivat päivät ilman nachoja ja guacamolea.

Nachojen lisäksi söimme alkupaloiksi lihaa ja juustoa pienellä määrällä ei-eläintuotteita. Ja mitäpä muuta olutta sitä ihminen Utahissa joisi kuin Polygamialle omistettua!

Koska ravintola oli hieno ja pihvi oli tehty oman tilan karjasta, täytyi sitä tietenkin maistaa. Hyvää oli – tottakai.

Kokonaisuutena The Cowboy Grill oli ehdottomasti yksi kauneimpia ja ikimuistoisimpia paikkoja, joissa olen koskaan syönyt. Ravintolan yhteydessä oli elokuvanäyttely, jossa oli kuvia elokuvista ja tv-sarjoista, jotka on kuvattu Moabin ympäristössä. Näyttelyssä pyöri myös video, jossa kerrottiin eri elokuvakohtauksista.

Jos siis koskaan olet Moabissa, niin mene ehdottomasti poikkemaan tuolla!

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

Capitol Reefin kansallispuisto

USA Road Trip 2017: Capitol Reefin kansallispuisto

Seuraa tunnustus: En tiennyt/muistanut/älynnyt, että tämäkin oli kansallispuisto. Ajattelin, että kävimme vain jossain punaisen hiekan ja kiven keskellä kävelemässä. Tämä ajatus kertoo aika paljon siitä, miten paljon me käveltiin ja miten upeita maisemat kaikkialla olivat.

Valokuvauksellinen taidonnäyte. Mitäs sitä onkaan sanottu valokuvissa katkenneista ruumiinosista?

Kivet, hiekka, kuivuus ja kaktukset eivät ole ensimmäiset asiat, jotka suomalaiselle tulee mieleen, kun mainitaan luonnossa käveleminen. Jos jotain reissussa opin, niin sen, että luontoa on hyvin paljon erilaista. Osavaltioiden välilläkin luonto ja maisemat muuttuivat välillä radikaalisti.

Meikäläinen pääsi poseeraamaan oikein kunnolla. Täytyy mainita, että työpaikkani kesälahja-vyölaukku oli kovassa käytössä. Se oli ihan älyttömän kätevä, jos ei tarvinnut kantaa mukana muuta kuin kännykkää. Toisaalta se oli kyllä kätevä, vaikka olisi kantanut reppuakin, koska kännykän (eli kameran) sai kätevästi kannettua vyölaukussa. Täten totean, että vyölaukut takaisin muotiin! Itseasiassa ne kyllä taitaa jo olla taas muotia.

Huoh. Olisipa lämpimät kivet, kuumuus ja aurinko, eikä kostea harmaa ja valoton marraskuu. Onneksi näitä kuvia katselemalla voi aina hetkeksi palata takaisin kesään.

Aina, kun matkustaa muualle, miettii, voiko kaikkiin maisemiin tottua. Me ainakin jaksoimme päivästä toiseen ilahtua, innostua ja hämmästellä ääneen kaikkea näkemäämme. Enkä minä toisaalta ole Turkuunkaan kyllästynyt. Joka kerta, kun kävelen jokirannassa, ajattelen, että siellä on todella kaunista. Harmaudesta, sateesta ja marraskuusta huolimatta.

Minun piti julkaista blogipostaus nimellä ”Kiven sisässä Yhdysvalloissa” ja kerätä hurja määrä klikkauksia, mutta lopulta otin liian vähän kuvia kiven sisässä. Toki ne muutamat Instagramissa julkaistut kuvat saivat aikaan kysymyksiä, että eikö siellä ollut hämähäkkejä. Ei ollut, tarkistin toki. Hämähäkeistä ja muista ötököistä voin kertoa kauhutarinoita jossain muussa postauksessa. Nyt täytyy keskittyä fiilistelemään muistoja lämmöstä.

Oi Utah, kyllä sinäkin kaunis olet. Pakko se on myöntää.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Bryce Canyon

 

USA Road Trip 2017: Bryce Canyon

Bryce Canyonin kansallispuisto – eli tuttavallisesti sanottuna pötkyläpaikka – oli seuraava kohteemme Utahissa.

Minulle tuli lyhyen kävelyn jälkeen huono olo todennäköisesti edellispäivän jokikävelyn jäljiltä, joten päätin, etten mene kävelemään kanjonin pohjalle, vaan jään loungeen lukemaan kirjaa.

Kansallispuistojen loungeista tuli meidän reissulla tietynlainen vitsi, koska kävimme niissä yllättävän monta kertaa siitä huolimatta, että leiriydyimme varsin luonnonläheisesti, emmekä ole sellaista perinteistä lounge-kansaa.

Kävi kuitenkin niin, että söin auton takapenkillä melkein pussillisen popcornia ja totesin, että olo on parempi. Täten voin todeta, että ei ole sellaista kipua, johon annos popcornia ei auttaisi.

Päätin lähteä Ellan ja Christianin mukana kävelemään vähän matkaa. Lopulta päätin kävellä koko reitin, vaikka kanjoniin alaspäin kävellessäni mietin, olenko hullu. Väistämättä mielessä pyöri vain se, että miten sieltä ikinä jaksaa kiivetä takaisin ylös. Täytyy siis huomauttaa, että kuntoni ei todellakaan ollut järin hyvä talven ja kevään sairastelun jäljiltä.

Kanjonin pohjalla meitä odotti söpö ja suhteellisen kesy maaorava. Vähän taisin jopa sitä säikähtää, koska olenhan reipas partiolainen, joka pelkää myös mm. epämääräisen näköisiä etanoista. Tässä vaiheessa en edes tiennyt, että oravan pitävät aivan järkyttävää meteliä. Myöhemmin reissulla yksi orava raivosi minulle polun varrella, ja pari oravaa huusi aina aamuisin leirintäalueella. Ihme elämöitsijät!

Nuo punaiset kivipötkylät ovat kyllä valtavan kauniita ja erikoisia! Niiden seassa kävellessä tuli sellainen olo kuin kävelisi jonkun alkuperäiskansan unohdetussa valtakunnassa. Jälleen kerran voin todeta, että luonto on ihmeellinen.

Karu kauneus hymyilytti ja uuvutti. Jaksoin kuin jaksoinkin kiivetä takaisin huipulle, mutta kyllä se jonkinlaiselta äärikokemukselta siinä vaiheessa tuntui. Ei kuitenkaan kaduttanut. Kannatti ehdottomasti lähteä kävelemään pötkylöiden ihmeelliseen maailmaan!

Pakko laittaa loppuun kuva tämänkin kävelyn jälkeisestä palauttavasta ateriasta. Tilasin gluteenittoman hampurilaisen ranskalaisilla. Näppärä ratkaisu tuo avokado!

Herkkua oli sekä Bryce Canyon että hampurilaisateria. Suosittelen.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

USA Road Trip 2017: Zionin kansallispuisto ja ei muuta ku jokeen vaan!

Ensimmäisenä päivänä Utahissa menimme Zionin kansallispuistoon ja päistikkaa jokeen! No ei sentään. Ensin sinne piti matkustaa autolla ja parilla eri bussilla. Eikä kyseessä oikeastaan ollut edes joki, vaan kanjoni.

Utahissa tuli heti sellainen olo, että siellä on mormoniuskonto hyvin vahvana osana kulttuuria. Mormonin kirjat olivat korvanneet tutummat Raamatut majoituspaikoissa ja polygamiasta vitsailtiin mm. paikallisen oluen etiketissä.  Ei siis ole ihme, että Utahissa kansallispuistokin on nimetty Siionin mukaan.

Kyllä kansallispuisto oli toki myös erittäin kaunis! Oli mukavaa nähdä vihreyttä ja vettä Arizonan kuivuuden jälkeen.

Ensimmäinen ajatukseni Utahin maisemista oli, että ne ovat vaaleanpunaisia ja omituisia. Se ajatus pysyi oikeastaan koko matkan ajan. Oli tosi outoa huomata, että maisemat vaihtuivat miltei heti, kun ylitimme osavaltion rajan. Viimeistään siinä vaiheessa ymmärsi, että Yhdysvaltojen sisällä on ikään kuin monta täysin erilaista maata.

Vedessä käveleminen oli minulle ihan uusi kokemus. Alku oli haparoiva ja pelkäsin liukastuvani kiviin. Onneksi vaelluskenkäni olivat hyvät! Kanjonissa kulki paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Toisilla oli paremmat varusteet kuin toisilla, mutta kaikki pärjäsivät. En tainnut nähdä kenenkään kaatuvan. Osalla oli mukana keppi, ja siitä olisi kieltämättä ollut hyötyä, jos olisi halunnut kulkea nopeammin.

Koska minulla ei ollut aiempaa kokemusta, kävelin hitaasti omaan tahtiini. Vaikka kanjoni oli täynnä muita ihmisiä, oli kokemus minulle yksi reissun parhaista. Keskityin vain omaan kävelyyni ja nautin kaikessa rauhassa upeista maisemista.

Vedessä kävely sai aikaan hirmuisen nälän, joten päädyimme syömään kansallispuiston ravintolassa. Mikäs sen parempi treenin jälkeinen ateria kuin pihvi ja ranskalaiset? Salaattiahan ei olisi tarvinnut olla lainkaan, hahah.

Kotimatkalla näimme paikallisia vuohia tien vieressä ja ylittämässä tietä. Yhdysvalloissa vuohetkin ovat erilaisia. Näky kruunasi todella mukavan päivän! Loppuillan lepäsin ja nautin mökkimme varsin suomalaisista maisemista.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

Viisi syytä rakastaa Arizonaa

USA Road Trip 2017: Viisi syytä rakastaa Arizonaa

Minun oli hyvin vaikeaa ja haikeaa jättää Arizona taakse, vaikka emme olleet siellä edes kovin montaa päivää. Koska pala sydäntäni jäi Arizonaan, en voinut kokonaan antaa Utahille sen ansaitsemaa kunnioitusta. Olihan sekin kaunis, mutta se ei ollut Arizona.

Kirjoitan viisi syytä, miksi Arizonaa on helppo rakastaa.

1. Karuus ja kuivuus. Maisemat ovat karussa kuivuudessaan täysin ainutlaatuiset. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Se on hurja kontrasti, kun keskellä kuivuutta virtaa vettä. Välillä mietin, kuka oikein on aikanaan keksinyt, että tänne on hyvä muuttaa asumaan.

2. Punainen kivi. Kuvat kertokoot tarinansa.

3. Lännenelokuvamaiset maisemat. Tuntui kuin olisi hypännyt keskelle elokuvakulisseja. Näissä maisemissa olisi hyvin voinut kuvitella ratsastavansa lehmityttönä peltojen aavikolla. Toisaalta ympäristö olisi sopinut myös scifi-elokuvalle.

4. Alkuperäiskansojen historia. Navajo-heimon läsnäolo näkyi ja tuntui. Useat turistipaikat olivat navajo-heimon omistuksessa, ja heidän tekemiään tuotteita myytiin monessa paikassa. Olin vain sen verran typerä, etten ostanut mitään. Ajattelin, että saisin niitä kyllä muualtakin, mutta en saanut.

i

5. Täydellinen kontrasti kaupungeille. Arizonan kivimaisemia tuijottaessa tuntui kuin olisi voinut ajaa äärettömyyten rauhassa muilta ihmisiltä. Siellä viimeistään tajusi olevansa lomalla ja keskellä jotain aivan ainutlaatuista.

Road Tripin aiemmat kirjoitukseni:

Los Angeles & Hollywood-kupla

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Historic Route 66

Hetki, jona rakastuin Arizonaan

Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Grand Canyon

USA Road Trip 2017: Grand Canyon

Yksi Arizonan kauneimpia maisemia tarjoaa Grand Canyon. Vierailimme Grand Canyonin pohjoispuolella. Ella ja Christian olivat olleet jo aiemmin eteläpuolella, ja monet suosittelevat pohjoispuolta sen vuoksi, että siellä on vähemmän turisteja. Siellä olikin huomattavasti vähemmän turisteja. Maisemat olivat silti yhtä kauniit.

Kanjonin äärellä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi.

Kaikki tietävät Grand Canyonin. Kaikki ovat nähneet siitä kuvia ja elokuvia. Siltikin sitä oli vaikea kuvitella etukäteen. Se on valtavan iso ja kaunis! Se on myös hieman pelottava. Jotkut uhkarohkeat ottivat kuvia kielekkeen reunalla, mutta meidän seurueemme pysyi visusti riittävän kaukana reunalta.

Grand Canyon oli ensimmäinen luonnonpuisto, jossa vierailimme. Yhdysvalloissa täytyy maksaa luonnonpuistoihin sisälle. Luulimme, että joudumme maksamaan jokaisesta puistosta erikseen, mutta meille kerrottiin vuosipassista, jolla saa mennä jokaiseen luonnonpuistoon. Vuosipassi maksoi 80 dollaria, joten säästimme paljon, kun emme joutuneet maksamaan jokaisesta puistovierailusta 25-30 dollaria.

 

Täytyy tässä kohtaa sanoa, että kansallispuistojen ylläpito on esimerkillistä. Esteettömyys on otettu huomioon ja puistoissa on yleensä useita esteettömiä reittejä. Vessat olivat pääasiassa siistejä, ja niissä oli lähes poikkeuksetta vessapaperia. Roskia ei ollut missään. Kyllä siitä ylläpidosta mielellään maksoi.

USA Road Trip 2017: Antelope Canyon oli matkan erikoisin luonnonihme

Näin matkan aikana paljon erilaisia maisemia ja erilaisia luonnonihmeitä, mutta Antelope Canyon oli niistä kaikista erikoisin ja ihmeellisin.

Tähän kauniiseen ja ainutlaatuiseen kanjoniin pääsee tutustumaan varaamalla opastetun kierroksen. Kierroksia järjestää kaksi eri yritystä, joiden oppaina toimivat navajot. Yritykset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään, eikä kierroksissa ole mitään eroa.

Tutustumiskierros piti varata aikaiseen aamuun, koska kuumuuden vuoksi kanjoni saatetaan sulkea puolen päivän aikaan. Kanjoniin sisäänpääsyä joutuu odottamaan aina jonkin verran, ja varjoisaa suojaa on rajallisesti. Tämä aiheuttaa kuumuudessa ihmisille helposti nestehukan tai lämpöhalvauksen, ja tästä syystä kanjoni joudutaan sulkemaan. Meidän odottamamme 40 minuutin jonotus oli varsin kohtuullinen aika. Oppaamme myös aktiivisesti muistutti veden juomisesta.

Oppaamme oli asiantunteva ja hauska. Hän kertoi meille mm. mistä kohdasta kanjonia esimerkiksi Windows 7:n taustakuvat on napattu. Lisäksi hän auttoi mielellään valokuvaamisessa ja jopa kuvien muokkaamisessa. En edes tiennyt, että puhelimeni kamerassa itsessään on jo monta mahdollisuutta muokata kuvaa. Kiitos vaan tästä tiedosta oppaallemme! Alla oleva kuva on hänen ottamansa ja muokkaamansa.

Aika kului kanjonia kuvatessa ja ihaillessa nopeasti. Luonnon luoma kauneus on hämmentävää ja täysin ylivertaista. Sanoin Ellalle, että voisin mielelläni jäädä kanjoniin yöksi.

Aamuvierailut ovat viileämmän sään lisäksi parempia siitä syystä, että auringonsäteet osuvat kanjoniin juuri oikealla tavalla. Tällöin värisävyt ovat monipuolisimmillaan.

Aurinko häikäisi ja kuumuus iski vasten kasvoja, kun nousimme ulos. Tutustumiskierros oli ehdottomasti jokaisen dollarin arvoinen.

USA Road Tripin aikaisemmat päivitykset:

USA Road Trip 2017: Los Angeles ja Hollywood-kupla

 

 

Melkein vuorokauden matkustamisen jälkeen Ella ja Chrisu olivat vastassa Los Angelesin lentokentällä. He olivat varanneet meille tosi sympaattisen Airbnb-majoituksen, jossa olimme koko Losissa vietetyn ajan.

Pakkasin mukaan hippimekon, joka oli Ellan mielestä juuri täydellinen Los Angelesiin. Mekko on ollut kieltämättä reissulla yksi lempivaatteistani.

 

 

 

Ensimmäinen kosketukseni Losiin oli katutaide ja kanamies! Haimme kahviosta take away -kahvin ja menimme ihailemaan keilahallia, joka oli suoraan kuin jostain menneiden vuosikymmenten elokuvasta.

Pysähdyimme fiftarityyppisessä limukaupassa ja ostimme muutaman limupullon mukaan. Kauppa olisi unelmakauppa, jos haluaisi järjestää teemabileet.

Suuren osan Los Angelesissa vietetystä ajasta vietimme autossa. Teimme retken Hollywood-kukkuloille ja bongaamaan julkkisten taloja – ihan niin kuin tapoihin kuuluu. Ketään julkkista emme nähneet, mutta Jaredin talon kyllä bongasin. Se olikin jännää se!

Walk of Fame on yksi pakollinen nähtävyys kaikille Losissa kävijöille. Itselleni oli yllätys, että tähdet olivat laajalla alueella ja katu oli täynnä eri roolihahmoihin pukeutuneita näyttelijöitä.

 Hollywood on sinänsä ristiriitainen paikka, koska siellä on käytännössä yksi katu täynnä tähtihumua ja sen kadun vieressä kodittomat ihmiset nukkuvat. Los Angelesissa tosiaan joko toteutetaan unelmia tai päädytään puille paljaille.

Muutama tähti piti tietenkin bongata!

Illalla kävelimme illalliselle, mikä on todella omituista toimintaa. Kävely ei kuulu tapoihin. Kaikkialle mennään autolla.

Los Angelesin vierailun tyypillisiin asioihin kuuluu myös Warner Brothersin studioilla vieraileminen.

Näyttääkö tutulta? Nämä lavasteet voisivat olla periaatteessa mistä televisiosarjasta vaan. Lavasteet on tehty juuri sellaisiksi, että ne voivat pienellä muokkauksella muuntautua melkein miksi tahansa.

Big Bang Theoryn uusimman kauden kuvaukset oli juuri loppuneet. Pääsimme kuitenkin näkemään Sheldonin, Leonardin ja Pennyn asunnon. Se oli huikean hienoa! Kuvauksiin otetaan live-yleisö, jonka kanssa sarjaan käsikirjoitetut vitsit testataan. Jos joku vitsi ei uppoa, yleisöltä saatetaan kysyä, mitä he haluaisivat kuulla mieluummin.

Itselleni oli aika iso yllätys, miten isoja lavasteert todellisuudessa olivat. Myös Big Bang Theoryn lavastuksen yksityiskohdat tekivät vaikutuksen.

Katsoin Suicide Squaden muutama viikko sitten. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta elokuva oli viihdyttävä. Ja no, Jared oli todella hyvä Jokeri. Yllättäen.

Jared Leto on suurin syy sille, miksi olin kiinnostunut Los Angelesista. Jaredin oma historia 30 Seconds to Marsin City of Angels -biisissä herättää mielikuvia. Ne ovat osittain oikeita.

Batman on ehdottomasti suosikkini kaikista supersankareista. Tästä syystä Batmobiilien näkeminen livenä oli hie-no-a.

Warnerin kierros päättyi Frendien Central Perk -kahvilaan. Emme kyllä tilanneet mitään. Kukaan meistä ei ollut suuri Frendit-fani, yksi on jopa antifani.

Viimeisenä iltana Los Angelesin lähialueilla päätimme käydä Santa Monicassa ja Venice Beachillä. Santa Monica oli kaunis ja perheiden suosima. Hassua on se, että rannallakin on ihan älyttömät parkkipaikat.

Venice Beach puolestaan oli enemmän taiteilijoiden ja muiden hippien suosima paikka.

Venice Beachilla oli kanaaleja kuin aidossa Venetsiassa konsanaan, mutta maisemat oli kyllä hieman erilaiset.

Aurinko laski ja loi silmiemme eteen varsin kliseisen kuvan Californiasta. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

 

Matkan seuraava askel:

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

Juuri nyt: USA Road Trip 2017

Juhannusaattona aloitin loman ja lähdin Yhdysvaltoihin kuukauden road tripille. Tähän mennessä olen ollut Los Angelesissa, Joshua Treessä ja istunut muutaman sata kilometriä autossa Route 66:sa.

Tavoitteena on ajaa yhdeksän eri osavaltion alueella tämän kuukauden aikana.

Ilma on polttavan kuuma ja maisemat todella upeat. Kuukaudesta riittää varmasti paljon kirjoitettavaa blogiin, mutta blogin päivittymistä odotellessa voi matkaani seurata Instagrammissa sekä kuvina että videona omassa tarinassani. Nimimerkkini on tangeliini.

Ei muuta kuin tervetuloa mukaan matkalle!