matkapalojaJätä kommentti

Havanna, Kuuba – Ajatuksia ja kokemuksia

Lentomme Kuubaan lähti Helsinki-Vantaalta aamulla. Lensimme Moskovaan ja vaihdoimme siellä lentokoneeseen, joka lensi Havannaan. Neiti E oli etukäteen varoitellut, että venäläiset juovat vodkaa missä vaan. Tuolla lennollapa ei tarjoiltu alkoholia ollenkaan! Lento oli pitkä ja tuskaisa. Tuskaisampi se oli neiti H:lle, joka oli saanut ennen matkaa flunssapöpön.

Lopulta kuitenkin saavuimme Havannaan, tilasimme taksin, ilmoittauduimme sisään casa particulareen ja menimme suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna olimme hieman vähemmän zombeja, joten lähdimme etsimään aamiaispaikkaa.

Löysimme melkoisen pramean hotellin, josta menimme kysymään, saisimmeko aamiaista.
Saimme toki aamiaista. Se oli luultavasti kallein aamiainen, jonka reissumme aika söimme. Hintaa sillä oli n. 5-6 euroa. Muina aamuina söimme casa particularessa. Hinta vaihteli n. 2-4,50 euron välillä. Aamiaisessa parasta oli tuoreet hedelmät. Guavasta tuli välittömästi meidän molempien suosikkihedelmä! Aamiaisena oli yleensä kahvi tai tee, tuoremehu, tuoreita hedelmiä, munakas, leipää ja voita.

Hotellin aulassa oli patsas, jota turistit kävivät kuvaamassa. Turisteina piti itsekin ottaa kuva. Ei tietoa patsaasta, ei muistikuvaa hotellin nimestä.

Lempiasiani: suihkulähde. Kuvassa myös ohikulkija ja sikari.  Oh, so very Cuban.

Vanhat autot olivat yksi syy, miksi minua kiinnosti mennä Kuubaan. Ovathan ne nyt aivan älyttömän kauniita!

Vanhoja autoja ja vanhoja ladoja oli katukuva täynnä. Etukäteen luin väittämän, ettei Kuubassa olisi paljon autoja. No, ei ehkä johonkin suurkaupunkiin verrattuna, mutta on siellä enemmän autoja kuin esimerkiksi 67:lla. Ei se nyt varsinaisesti mikään autoista autioutunut maa ole.

Ensimmäinen mojito! Mojitot olivat toinen syy Kuuban vierailuuni. Olivat ne sen arvoisia maullisesti – hinnallisesti ne olivat jotain 1,50-2,50 euroa kappaleelta. Kuubalaiset tekevät kaikki drinkit rommipohjaisina. Mojito, Cuba Libre, Daquiri. Siinä on syitä käydä Kuubassa.

Meille tuotiin drinkkien oheen banaanilastuja. Se oli ainoa kerta, kun saimme niitä ilmaiseksi juoman yhteydessä. Muuten banaanilastut olivat osa miltei joka ateriaa. Banaanilastut olivat paljon yleisempiä kuin perunalastut. Hyviä ne olivat myös! Opin Kuubassa myös sen, että on olemassa muitakin banaaneja kuin ne, joita tuodaan Suomeen. Osa banaaneista on ihan tarkoitettu ruuanlaittoon.

Havanna on merenrannalla. Tosin ei siellä avomerta näy. Toisella puolella näkyy Casablanca-saari ja saarella oleva iso Kristus-monumentti.

Hevoskyytiä olisi ollut tarjolla joka kaupungissa. Tarkoitus oli mennä ajelemaan, mutta se jäi. Olisihan siinä ollut omanlaisensa tunnelma kiertää kaupunkia hevosen kyydissä. Seuraavalla kerralla sitten!

Matkakaverini kirjastonhoitaja neiti H halusi mennä tutustumaan paikalliseen kirjastoon. Kirjastossa meidät otettiin hyvin vastaan ja lastenosastoa hoitava vanhempi setä kertoi, miten hän on luonut näyttelyn lastenkirjailijoiden kuvista. Hän on myös markkinoinut tätä ideaa muihin kirjastoihin – mm. Suomeen. Hänen mielestään lasten täytyy nähdä kuvat kirjailijoista, joiden kirjoja he lukevat.

Kirjastossa oli jonkun henkilön patsas. Meiltä kysyttiin, tiedämmekö ketä patsas esittää. Emme tienneet. Emme tiedä vieläkään.

Kirjaston pihalta päädyimme suureen turistihuijaukseen. Meille sanottiin, että he tekevät lettikampauksia kahdella pesolla (n. 1,60 euroa). Neiti H halusi letit. Minun oli tarkoitus vain istua ja katsoa. Totesin kuvan ottamisen hetkellä neiti H:lle, että hymyilisi vähän. Hän totesi, ettei voi hymyillä, eikä avata silmiä, koska sattuu niin hemmetisti.

Kohta minut houkuteltiin myös letitystuoliin. Ymmärsin hetkessä, mitä neiti H tarkoitti sillä, että sattui. Se sattui PALJON. Silmät kiinni ja hampaat yhteen. Kivun lisäksi meidät yllätti hinta. He pyysivät 2 pesoa/letti. En ehkä olisi sillä hinnalla ottanut ex tempore päähäni yhtään mitään. Perinteinen ensimmäisen päivän turistihuijaus.

Mutta no, olivathan ne letit ihan kauniit. Näytin rock-tähdeltä! Kampaajat sanoivat, että voisin pitää lettejä ihan hyvin 4-5 viikkoa. Pidin niitä viikon. Sen jälkeen, kun avasin letit, tajusin, että ne olivat oikeasti tosi kätevät. Ei mennyt hiukset koskaan silmille ja hiusten peseminenkin oli melko helppoa.

 Kirjaston vieressä oli torimyyntiä.

Joku talo ja seinustalle maalattu Che Guevara. Che Guevaran naamoja oli kaikkialla. Samoin vallankumoukseen liittyviä huudahduksia. Hämmentävintä olivat maanteiden verralla olevat sosialismia puoltavat propaganda-taulut.

Kulkukoiria oli jonkin verran. Kaupustelijoita ja kerjäläisiä oli Havannassa paljon. Suunnilleen kaikkea lämpimistä pizzoista kondomeihin pystyi ostamaan ohikulkevilta kaupustelijoilta. Varkaista ei sen sijaan ollut huolta. Olo oli kaikkialla varsin turvallinen.

Kuuba oli sinänsä ristiriitaisia tunteita herättävä maa. Hyvinvoivalle länsimaiselle ihmiselle se oli eksoottinen vierailukohde. Minä kuvasin tuliterällä älypuhelimellani kaikkea maassa, jossa vain hyvin harva voi kuvitella omistavansa älypuhelimen – tai edes internetin.

Kuubassa eletään köyhyydessä, mutta ihmiset jaksavat silti olla optimistisia ja odottaa muutosta. Nuoren sukupolven mielestä vallankumousta ei ole koskaan tapahtunut, vaan se on vasta tulossa. Ihmiset jaksavat vapauden puutteesta huolimatta laulaa ja tanssia kaikkialla. Siinä olisi oppimista ihmisille maassa, jossa on vapaus ja yltäkylläisyys.

Kävimme Hemingwayn omistamassa hotellissa mojitoilla. Etsin taiteellista virtausta yläviistosta.

Vessat olivat yleensä siistejä. Pytyt olivat sillä korkeudella, että piti kyykkiä yläpuolella. Vessapaperia sai ostaa vessamummolta. Vessamummolle piti muutenkin aina antaa tippiä. Aluksi se ärsytti, mutta loppumatkasta vessamummoista tuli kavereita, joiden kanssa voi jopa keskustella! Omat vessapaperit oli toki hyvä olla varmuuden vuoksi mukana. Käsipyyhkeitä ei ollut missään koskaan.

Lue myös:

Havanna ja rommimuseo

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Cienfuegos

Kuuba: Trinidad

matkapalojaJätä kommentti

Kuuba oli…

Lämpö, aurinko, mojito, salsa, uudet ihmiset, huijarit, parhaat tyypit, kotimajoitus, kaksi viikkoa samaa ruokaa, jaettuja vessatarinoita, vessamummoja, Suomesta kannettua loppuun asti varjeltua vessapaperia, ratsastusretki suihkulähteelle, paratiisiranta, tinkauksen oppiminen, sääli, loukkaantuminen, itku, ikävä, ihastuminen, itsensä 16-vuotiaaksi tunteminen, avoauton kyydissä ajeleminen, kaikkialla soiva musiikki, kommunismi, vallankumous, kapinahenki, Che Guevara, hymy, katkeruus, vilpitön ilo, taistelutahto, vapauden puute, meri, rappio, tanssi, rommi, kantabaari, helpoin matkaseuralainen ikinä, nauru, nauru ja nauru.

Kuvia on satoja, ajatuksia on tuhansia, tarinoita on kymmeniä ja tunteita on koko kirjo.

Matkatarinoiden kirjoittamisen vaikeus on siinä, ettei tiedä, mistä aloittaa. 

matkapalojaJätä kommentti

Loch Ness, Skotlanti: Loch Nessiä etsimässä!

 
Tämä on tarina siitä, miten kaksi naista etsivät Loch Nessiä. En nyt tarkoita sitä hirviötä. Tarkoitan sitä järveä. Loch Nessin hirviö on mielestäni aika erikoinen juttu. Miten sen legenda on voinut elää niin pitkään, vaikka käytännössä hirviöstä ei ole mitään todisteita? Suurin kysymys on kuitenkin se, että miksi sitä kutsutaan hirviöksi? Mitä pahaa se on koskaan kenellekään tehnyt?
 
 
Kun suunnittelimme Skotlannin lomaa, halusimme olla suunnittelematta etukäteen juuri mitään. Molempien arkielämä on ihan tarpeeksi aikataulutettua ja täynnä suunnitelmia. Loman täytyy olla suunnittelematonta. Sen verran kuitenkin suunnittelimme, että neiti E halusi välttämättä mennä Loch Nessille. Itseäni ajatus ei suuremmin kiehtonut, kun ajattelin sen olevan täynnä turisteja. Suostuin kuitenkin ja katsoin kartasta sattumanvaraisesti jonkun paikan läheltä Loch Nessiä, jossa voisimme majoittua. Päädyimme Aviemoreen. Ihan siis vain kartasta katsoin, että tuo paikka näyttää kivalta, mennään sinne. Suosittelen tätä toimintatapaa. Aviemore osoittautui varsin ihanaksi paikaksi.
 
 
Aviemoressa kävimme ensimmäiseksi turisti-infossa kysymässä, miten pääsisimme Loch Nessille. Ystävällinen setä kertoi meille, että meidän täytyy ottaa bussi Invernessiin. Invernessissä järjestetään pieni risteily Loch Nessille. Hän katsoi meille aikataulutkin valmiiksi. Päätimme toimia hänen ehdotuksensa mukaan.
 
 
Emme kuitenkaan varanneet paikkaa risteilylle. Ei oikeastaan edes tullut mieleen varata sitä. Hyppäsimme turisti-infon miehen suosittelemaan bussiin. Invernessin bussiasemalla marssimme risteilyä myyvän yrityksen tiskille ja totesimme, että haluamme osallistua sinne. Nainen tiskin takana totesi, että risteily on täynnä. Meillä ei ollut mitään varasuunnitelmaa! Kysyimme, miten pääsemme järvelle. Meille neuvottiin, että voimme mennä paikallisbussilla.
 
 
Juoksimme paikallisbussiin, joka oli juuri lähdössä. Harmittelimme sitä, että olimme varanneet aikaa reissulle vain pari tuntia – juuri sen risteilyn aikataulun mukaan. Paikallisbussi jäi seisomaan nostetun sillan taakse melkein puoleksi tunniksi. Olimme hermostuneita. Onneksi mukana oli suklaata. Suklaa pelastaa.
 
 
Meille oli ehdotettu, että jäisimme pois pysäkillä, joka on ennen Loch Nessin linnaa. Tällöin voisimme kävellä kivan reitin linnalle. Hyppäsimme pois bussista ja selvitimme, mihin suuntaan meidän olisi käveltävä. Olimme hieman kauhuissamme siitä, että ehtisimmekö takaisin ajoissa, koska suunnittelemamme bussi oli viimeinen bussi Aviemoreen, eikä paikallisbussien aikatauluihin voinut ilmeisesti luottaa.
 
Marssimme kartasta katsottua reittiä eteenpäin. Emme nähneet Loch Nessiä missään. Mietimme, pitäisikö meidän kääntyä takaisin ja palata Invernessiin. Totesimme kuitenkin: ”Me ollaan tänne tultu sitä Loch Nessiä katsomaan, joten mehän emme lähde minnekään ennen kuin olemme sen nähneet!” Marssimme eteenpäin ja olimme epätoivoisia. Neiti E syyllisti minua siitä, kun en ollut halunnut ottaa viiniä mukaan. Suurin virhe koko reissun aikana!
 
 
Lopulta näimme Loch Nessin! Sen jälkeen uskalsimme jälleen hengittää. Olimme saavuttaneet määränpään! Ilma oli kaunis ja järvi oli kaunis! Olisi tehnyt mieli pysähtyä syömään eväitä näkymän ääreen. Emme kuitenkaan uskaltaneet, koska emme tienneet, miten kaukana linna on. Meidän olisi kuitenkin ehdittävä siihen viimeiseen bussiin.
 
Linnan raunioille päästyämme tajusimme, että sisäänpääsymaksu oli seitsemän puntaa. En suostunut maksamaan sitä. En pidä siitä, että rahastetaan luonnonnähtävyyksistä. Luonto kuuluu meille kaikille! Niinpä söimme eväämme parkkipaikalla.
 
Vaikka olimme alussa kiroilleet sitä, että miksi ihmeessä emme menneet suoraan linnalle, kun aikaa oli muutenkin vähän, totesimme lopussa, että se oli parempi vaihtoehto. Saimme kävellä todella kaunista reittiä Loch Nessille. Näimme järven paremmin kuin, jos olisimme suoraan tulleet linnalle. Tällöin olisimme myös varmasti maksaneet sen seitsemän puntaa, että pääsemme näkemään koko järven kauneuden.
 
Ja kyllä, ehdimme myös bussiin ja pääsimme takaisin Aviemoreen. Loch Ness oli aivan erilainen kuin kumpikaan meistä oli kuvitellut. Se oli iso ja kaunis. Turisteja näkyi todella vähän.

matkapalojaJätä kommentti

Tämäkin syksy on uuden alku

 
Reilu vuosi sitten päätin, että minä pystyn mihin tahansa. Ostin kitaran, menin musikaalitreeneihin, treenasin improvisaatioteatteria. Lopulta aloin myös ottaa laulutunteja. Vuoden ajan elämäni on ollut treeneistä toiseen juoksemista. Joka ilta olen ollut jossain.
 
Vajaat kaksi viikkoa sitten elämäni tahti muuttui. Viimeinenkin teatteriproggis loppui. Yhtäkkiä minulla oli älytön määrä vapaa-aikaa. Reagoin siihen sairastumalla flunssaan, tuntemalla oloni voimattomaksi, nukkumalla ja hillumalla bileissä.
 
Melkein kaksi viikkoa siihen tarvittiin, että alan olla vähitellen oma itseni ja valmis ottamaan elämässäni uusia askeleita eteenpäin.
 
Olen oppinut vuoden aikana paljon. Tärkeimpiä oppimiani asioita on se, että vapaa-ajalla voi ja saa valita, mitä tekee. Voi ja saa valita myös ihmiset, joiden kanssa tekee. Elämä on liian lyhyt kulutettavaksi niiden asioiden parissa, joissa ei viihdy. Elämäni vaikein oppi on se, että kaikkia ei voi miellyttää ja se on ihan ok. Tiedän, että merkitykselliset ihmiset pysyvät elämässäni aina. He halaavat minua ja nauravat yhteen ääneen, vaikka emme olisi nähneet kuukausiin.
 
Mitä sitten haluan tehdä kaikella tällä vapaa-ajallani?
 
Haluan treenata improvisaatioteatteria. Haluan käydä laulutunneilla. Haluan palata kitaratunneille. Haluan käydä teatterissa. Haluan lukea kirjoja. Haluan katsoa elokuvia. Haluan syödä terveellisemmin. Haluan saada liikunnan ilon takaisin. Haluan polttaa kynttilöitä. Haluan haaveilla. Haluan käydä keikoilla. Haluan kokeilla uusia asioita. Haluan matkustaa ja ennen kaikkea haluan nähdä sekä kuunnella ihmisiä!
 
Tervetuloa syksy 2014! Laitoin jo pipon päähäni, ettei korvia palele!

matkapalojaJätä kommentti

Da Vinci Code – Ei minun kirjani

 
Minut huijattiin ylihinnoitetulle Rosslynin vierailulle. Seuraavana päivänä näin majatalomme aulassa kirjanvaihtohyllyssä Da Vinci Coden. Ajattelin, että sen mukaan ottaminen vähän niin kuin kompensoisi Rosslynin hintaa.
 
No ei se kompensoinut. Inhosin kirjaa monella eri tavalla. Ensimmäiset n. 300 sivua minua ärsytti suunnattomasti se, ettei asioita kerrottu kokonaan. Niistä vain vihjailtiin. Kun asioista vihdoin kerrottiin, ne eivät säväyttäneet. Heräsi ajatus: ”Tätäkö paljastusta odotin viimeiset 400 sivua? No huh huh!” 
 
Kirjan parasta antia oli takaa-ajon luoma jännitys. Siinä oikeasti jännitti paikoitellen, miten päähenkilöiden käy. Luulen, että viimeiset 200 sivua luin pari sivua kerrallaan ja nukahdin. 
 
Teema oli ihan kiinnostava. Toteutus ja juoni eivät olleet. Toki osa syynä on varmasti sekin, että olen nähnyt sen elokuvan. Muistin/arvasin sen perusteella asioita. Olen kuitenkin nähnyt paljon kiinnostavampiakin tapoja käyttää uskonnollisia teemoja ja symboleita.
 
Yksi luetuimpia kirjoja maailmassa. No, tällä kertaa voin todeta, että suomalainen ateisti ei ehkä ole ihan oikea kohderyhmä.

matkapalojaJätä kommentti

Kirjoitusjumi

 
En ole päivittänyt blogejani pitkään aikaan. Kyse ei ole siitä, etteikö minulla olisi mitään sanottavaa. Olen kirjoittanut otsikoita valmiiksi, muokannut kuvia, odottanut inspiraatiota. Yleensä kirjoittamiseen riittää inspiraatioksi se, että on aihe.
 
Ongelma on tällä hetkellä se, että on liikaa aiheita. On liikaa ajatuksia. Ne pitäisi saada järjestykseen. Ehkä ne sanatkin sitten järjestyisivät sen mukaan.
 
Mutta että mitä kuuluu? No, esiinnyin Logomossa, täytin 30, vietin Suomen parhaan tiimini kanssa viimeisen tiimi-illan, varasin lennot Kuubaan, hautasin Atlantiksen, aloitin jälleen improvisaation, luen työsähköpostia kotona, syön liikaa herkkuja, katsoin kaikki Supernaturalit ja True Bloodit, sairastin viikon ja päätin löytää taas elämälleni sen minun oman suuntani.
 
Kesäni oli kaunis. Palaan siihen vielä. Syksyltäni odotan aina muutoksia ja uusia tuulia. Palaan niihinkin vielä.
 
Josko sisällöttämän päivityksen kirjoittaminen pelastaisi kirjoituskammolta? Ainakin se muistuttaa siitä, että sanat ovat kauniita peräkkäin.

matkapalojaJätä kommentti

Kesäjuhlat 20-luvun tyyliin

 
 
Rakastan teemajuhlia ja kuulun työpaikkani juhlatoimikuntaan. Ei ole siis kovin yllättävää, että tämän kesän teemana oli salakapakka ja gansterit vuosina 1920-2014.
 
 
Löysin asuni Asosilta oikeastaan sattumalta. Olin etsimässä vuosijuhlamekkoa. Kätevästi sain samalla tilauksella mekon kaksiin juhliin.
 
Pyysin erästä näyttelijäystävääni tekemään minulle juhlia varten korut. Pyysin, että jotain sen suuntaista kuin The Great Gatsbyssa. Koruista tuli aivan ihanat. Erityisesti pääkoriste on upea!
 
 
Minun järjestämissä juhlissa järjestin toki itseni myös tanssimaan. Yhdessä Turku Swing Societyn kanssa tanssimme lindy hoppia kolmen biisin verran. Tanssiminen on kivaa. Sitä on ikävä.
 
Minulle sanottiin, että näytän aidoimmalta. Minä olenkin aito.
 
20-luku on ihana teema. Toivottavasti asulleni ja asusteilleni on tulevaisuudessakin käyttöä.

matkapalojaJätä kommentti

Mauerpark, Berliini: Täydellinen sunnuntai

Täydellinen sunnuntai alkaa täydellisellä aamiaisella. Täydellinen mikä tahansa päivä alkaa täydellisellä aamiaisella. Sehän nyt on itsestäänselvää. Sanoin Neiti P:lle, että haluaisin mielelläni syödä aamiaiseksi munakasta. Ihana juustolla, kinkulla ja tomaatilla täytetty munakas löytyikin hotellin viereisestä Gago-kahvilasta (Bülowstraße 86). Olin myös tosi iloinen siitä, että munakkaan kanssa sai noinkin runsaan salaatin. Neiti P söi aamiaiseksi kaakaota ja croissanttia. Croissantti oli kuivaa, eikä hän pitänyt paikasta. Se oli aika pieni ja persoonaton. Itse kuitenkin suosittelen munakkaiden ystäville, jos sattuu liikkumaan tuolla päin.

Aamulla satoi, joten olin vähän skeptinen sen suhteen, kannattaako Mauerparkkiin lähteä. Neiti P sai minut kuitenkin ylipuhuttua. Olimme onnekkaita, sillä aamun jälkeen sää muuttui paljon paremmaksi. Kiersimme alueen ja jäimme juomaan vastapuristettua appelsiinimehua nurtsilla. Ihanaa.

Mauerpark on Berliinissä se paikka, johon ihmiset sunnuntaisin kokoontuvat. Siellä on iso kirppisalue sekä musiikkiesityksiä – joskus siellä on jopa karaoke! Karaokeen emme päässeet, mutta erilaisia musiikkiesityksiä kyllä onneksemme näimme. Kirpputorilla on vanhan tavaran lisäksi myynnissä kaikenlaisia koruja ja muita käsitöitä. Ostin ylläolevissa kuvissa olevat korvikset. Korviksissa on valokuva taivaasta. Kysyin myyjältä, ovatko korujen koukut hopeaa. Hän totesi, ettei ole, mutta voi kyllä vaihtaa ne minulle hopeisiksi. Kysyin, mitä se maksaa. Hän sanoi, että kuuluu palvelun hintaan. Siinä vasta asiakaspalvelua!

Lounaspaikaksi valitsimme sattumanvaraisesti Oderquelle Berlinin (Oderberger Straße 27), joka sijaitsi lähellä Mauerparkia. Lounassalaatti oli hyvää. Katoissa olevat valoletkut olivat kamalia.

Lounaan aikana taisi jälleen sataa vähän, mutta se meni ohi. Päätimme jäädä koko päiväksi hengailemaan Mauerparkin alueelle, koska olimme muina päivinä metroilleet ympäri Berliiniä. Viimeisenä iltana oli aika ottaa rennosti.

Otimme läheisestä kaupasta mukaamme siideriä ja olutta, kun lähdimme takaisin Mauerparkiin nauttimaan musiikkiesityksistä.

Tässä välissä minun on ihan pakko kertoa, millaiset vessat Mauerparkissa oli. Kirppisalueella oli muutama bajamaja. Ensimmäisen bajamajan lattia oli rikki. Sitkeänä, Italiassa kaikkeen tottuneena, matkaajana päätin kuitenkin mennä sinne. Rikkinäinen lattia toi kokemukseen vain lisää extremeä. Toinen bajamaja puolestaan heilui koko toimenpiteen ajan niin pahasti, että jännitti, lennänkö sieltä ulos ennen kuin saan asiani hoidettua. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja ei, paperia ei ollut.

Näimme kahdesti viehättävän naislaulajan esityksen, mutta luonnollisestikaan en ottanut naisesta kuvaa – otin kuvan roskiksesta. Neiti P ihastui laulajaan niin paljon, että osti hänen cd-levynsä. Niin taisi moni muukin ihastua, koska levyjen menekki oli suuri.

Oli ihan älyttömän hauska katsoa, kuinka ihmiset tanssivat antaumuksella tämän bändin tahtiin. Musiikki oli kyllä sen verran rytmikästä, ettei siinä yksinkertaisesti voinut pysyä paikallaan. Hiekka pölisi ja ihmiset hymyili. Aivan mahtavaa!

Ostin itselleni tuliaisiksi pari magneettia. Nyt ne muistuttavat minua eteisessä siitä, että Berliinissä kaikki on mahdollista. Ja että kapitalismista tulee nauttia? Eikun…

Kirppisalueella myytiin tuoreita vohveleita. Haaveilin niistä koko päivän, joten lopulta oli pakko maistaa. Taikina taisi loppua meidän jälkeemme, joten kannatti mennä edes siinä vaiheessa. Hyvää oli.

Onni on sunnuntai, jolloin paistaa aurinko ja saa rauhassa nauttia hyvästä oluesta, joka pehmeästi hellii makuhermoja. Taustalla nuori poika lauloi livenä. Täydellisen nautinnon hetki.

Siellä hän lauloi. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi se, mitä Berliinissä kannattaa sunnuntaina tehdä, niin todetaan nyt kovaan ääneen: MENKÄÄ MAUERPARKIIN. Neiti J totesi tuona päivänä, että muistaa jälleen, miksi asuu Berliinissä. Tunnelma oli ihanan leppoisa.

Ankkoja. Poistuimme Mauerparkista läheiseen Biergarteniin. Neiti J:n työkaverit sattuivat olemaan siellä yhtäaikaa ja istuimme heidän seurassaan jonkin aikaa. Inhottavaa Biergartenissa oli se, että laukut tarkastettiin, eikä alueelle saanut viedä omaa vesipulloa. Muutenkin Saksassa oli ärsyttävää maksaa vedestä melkein enemmän kuin oluesta. Hanavettäkään ei saanut ilmaiseksi. Suomessa osaa kyllä arvostaa sitä, että yleensä hanavesi on ilmaista ja viinin kanssa sitä saa pyytämättäkin.

Vähemmän yllättäen päätimme iltamme italialaiseen ravintolaan, jossa oli todella edulliset pitsat. Ne olivat myös hyvät pitsat. Kaikesta googlailusta huolimatta en löytänyt pizzerian nimeä. Joka tapauksessa hyvä reissu päättyi hyvään pitsaan.

Katso myös:

Juhannus Berliinissä: Ostoksia, ruokaa ja jalkapallofanitusta

Juhannus Berliinissä: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin: The Circus Hostel

matkapalojaJätä kommentti

Juhannus Berliinissä: Ostoksia, ruokaa ja jalkapallofanitusta

”Ota kuva, kun mä syön würstia!”

Lauantain aamiaisen söimme Butterin (Pappelallee 73) aamiaisbuffetissa. Neiti J totesi, että paikan aamiaismenu on parempi kuin buffet-aamiainen, mutta lauantaiaamulla oli tarjolla vain buffet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen.


Sinänsä oli hassua mennä toiselle puolella kaupunkia syömään aamiaista, kun aamiaisbuffet olisi ollut suunnilleen samaan hintaan tarjolla myös hotellissamme. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme syödä joissain kivoissa paikoissa. Hotelliaamiaiset ovat myös yleensä liian aikaisin.

Seuraavaksi suuntasimme ostoksille aivan liian moneksi tunniksi. Siitä ei ole kuvia. Kitisin, että haluan viiniä. En saanut, vaan minua kutsuttiin vanhaksi juopoksi. Muistelen sitä ikuisesti katkerana. Nyyh. Sain kuitenkin italialaista jäätelöä ja muutaman vaatekappaleen, joiden ostamisesta tuli heti huono omatunto. Se, että vihaan ostoksilla olemista, edesauttaa sitä, että minulla on rahaa matkustaa. Ostan vain tarpeellisen, enkä aina edes sitä.

Ostosten jälkeen otimme metron Kreuzbergiin ja etsimme sopivan ruokapaikan. Valitsimme täysin sattumanvaraisesti Lone Star Taquerian (Bergmannstraße 11). He osasivat tehdä erittäin hyviä tuoreita tacoja ja mojitoja. Muiden kuin minun ruoka-annokset olivat keskinkertaisia. Palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija suhtautui todella töykeästi siihen, kun neiti J tiedusteli, onko heidän ruokatarjouksensa voimassa. Miksi he ovat laittaneet tarjouksen, jos eivät toivo sitä käytettävän? Jätimme tippiä 50 senttiä.

Jalkapallo ei kiinnosta minua yhtään. Ennen Berliiniä olin katsonut elämäni aikana yhden kokonaisen jalkapallopelin. Se tapahtui ehkä seitsemän vuotta sitten treffeillä. Ei ole minun juttuni. Oletin, että se ei olisi Neiti P:n tai J:nkään juttu, mutta he halusivat katsomaan saksalaista jalkapallotunnelmaa. Peliä ei kuulemma olisi päässyt pakoon missään.

Päätimme sitten ottaa pelistä kaiken irti ja kävimme ostamassa kaupasta Saksan joukkueen kannutussetin. Edellisiltana tapaamamme herrat olivat luonnollisesti myös menossa katsomaan peliä ja seurasimme heitä Yaamiin. Yaam (An der Schillingbrücke) oli tosi iso paikka, jossa järjestetään keikkoja. Siellä oli ulkona tilaa sekä iso halli, jonka yhteen seinään heijastettiin peli screeniltä. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä. Se oli ehkä yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista, mutta siellä olimme. Kyllä jalkapallo yhden pelin verran jaksoi viihdyttää, mutta ei haitannut, että se oli ainut peli, jonka näin tämän vuoden MM-kisoista. Katsellaan taas neljän vuoden päästä…

Pelin jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja joimme illan viimeiset Rieslingit jossain päin Berliiniä. Taidekuvien ottaminen oli pakollista. Enempää emme jaksaneet, vaan lähdimme hotellille nukkumaan.

Hotellin lähellä olleesta kebab-paikasta oli pakko hakea yöpalaksi halloum-pitaleipä. Se oli hyvää! Suomesta ei ilmeisesti saa halloum-pitaleipiä kebab-paikoista? Jos saa, niin korjatkaa väärinkäsitykseni ja juoksen syömään niitä seuraavana krapulapäivänä/yönä!

Katso myös:

Juhannus Berliinissä: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki: The Circus Hostel

matkapalojaJätä kommentti

Skotlannin matkalla opittua

1. Suunnittelemattomuus on tie rentouteen. Herätyskellot ja aikataulut kuuluvat arkeen. Jos kuitenkin aikoo tehdä jotain suunniteltua, kannattaa tehdä se loppuun asti. Jos ollaan menossa jollekin tietylle opastetulle retkelle, varataan sinne paikka etukäteen. Muuten saattaa joutua hivenen improvisoimaan ja stressaamaan.

2. Ihmisillä on erilaisia haluja. Aikuiset ihmiset voivat tehdä asioita erikseen. Jokainen kaipaa aikaa myös itselleen tai omille kiinnostuksen kohteilleen. Elämää helpottaa kuitenkin kovasti se, että sopii tapaamisajan ja -paikan etukäteen. Puhelin ei välttämättä toimi, poke saattaa olla ilkeä tai ulkona voi sataa vettä. Vaikka matkakumppanin kanssa olisi vessa- ja viinitarvetta myöten synkronoitu, telepatia ei siitäkään huolimatta toimi.

3. Jos toisella on nälkä/jano/vessahätä, täytyy siihen reagoida välittömästi.

4. Hostellien dormeissa nukkumisen jälkeen arvostaa äärettömästi sitä, että saa pukea yöasun päälleen valot päällä.

5. Kymmenen vuotta vanhassaa matkaoppaassa saattaa olla vanhentunutta tietoa. Kannattaa tarkistaa aukioloajat ja pääsymaksut.

6. Kannattaa tarkistaa myös kuukausi, jolle on esimerkiksi yösijan varannut.

7. Sekin on hyvä tarkistaa, onko luontopolun päässä tarjolla ruokaa.

8. Viiniä kannattaa aina ottaa varmuuden vuoksi mukaan – ellei ole menossa baariin.

9.  Ei pidä olettaa mitään. Oletukset ovat aina vääriä.

10. Pakatessa kannattaa kiinnittää huomiota vaatteiden käytännöllisyyteen ja siihen, että on mukana useammat kuin yhdet kengät. Converset eivät ole vaelluskengät enää viiden päivän jälkeen.

11. Vesipullon voi täyttää vessassa. Jos on kapinallinen, voi sen täyttää jopa lentokenttien lämpimällä vedellä. Vesi on tärkeää. Vesi on hyväksi. Vesi on elämä.