Kypros, osa 2: Ajelua vehkeellä

Olimme päättäneet vuokrata jonain päivänä ajoneuvon ja ajella sillä vähän Aiya Napaa kauemmaksi. Tarjolla oli autoja, mönkijöitä ja …vehkeitä. Kyseessä on kai jonkinlainen mopoauto, jossa ei ole kattoa. Emme keksineet suomenkielistä sanaa (onko sellaista edes?), joten kutsuimme ajoneuvoa vehkeeksi.
Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne. Se sai meidät molemmat olemaan hyvin tarkkoina sen suhteen, että mihin suuntaan risteyksissä piti ryhmittyä.  Vehje ei kulkenut kovin kovaa vauhtia, mutta täysi nopeus tuntui avohytissä aika kovalta vauhdilta.
Valitsimme ajelupäiväksemme päivän, jolloin oli pilvistä. Riittävän lämmin siellä oli auringonpaisteen rajallisuudesta huolimatta. Kyproksen luonto oli kuivaa, ja kasvisto niukkaa.
Kaunis saari se joka tapauksessa on. Miten mikään saari, jossa on kiveä, kalliota ja merta kaikkialla, voisi edes olla jotain muuta kuin kaunis?
Meille annettiin tietty reitti, jonka saimme vehkeen kanssa ajella. Minnekään kauas ei saanut lähteä. Ajelimmekin siis lounaalle johonkin lähikaupunkiin, ja kiersimme kaikki muutkin lähikaupungit. Ei niissä juuri mitään nähtävää ollut, emmekä käyneet edes Lidlissä, mutta ajelu itsessään oli kivaa. Päädyimme jonnekin pikkukaupunkiin kokiksille. Siellä kahviossa oli kylän miehet pelaamassa korttia, ja voin sanoa, että sain aika paljon katseita osakseni.
Luonnon silta. Kuka uskaltaisi kävellä siitä? Hullujen ideoiden estämiseksi paikka oli aidattu.

Published by

2 thoughts on “Kypros, osa 2: Ajelua vehkeellä

  1. Samoilla linjoilla – varjojen nainen ei ole rantalomakohteista niin innoissaan kuin voisi. Aina palan, joten en ole niin aurinkomatkoista piitannut, mutta Kreetalla lomaillessamme toissa kesänä käänsin kelkkani. Rentouttava loma, luin paljon kirjoja (siellä varjossa) ja mikä parasta ruoka oli makoisaa. Eli elämässä kaikki hyvin! Extempore lennot käänsivät pääni ja voin mennä toistekin sinne. Ei haittaa vaikka on turistirysä, pitää vaan löytää se oma moodi.

    Tykkää

  2. Joo, mä en oo aiemmin ymmärtänyt, että mitä viehätystä auringossa tai varjossa makaamisessa on. Tuolla se kuitenkin oli aivan mahtavaa. Kirja sylissä vietin tuntikausia ja välillä nukuin. Ei tosiaan haitannut, vaikka oli ihan perinteinen turistirysä. En kuitenkaan ehkä ihan vielä ole valmis Kanariansaarille lähtemään. 😉

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s