Riiassa tanssimassa ja etätöissä

No hei, pitkästä aikaa!

Vaikka en ole kirjoittanut blogiini kuukausiin mitään uutta, on taustalla silti tapahtunut paljon. Olen lukenut vanhoja postauksia, muokannut niitä ja poistanut turhia. Ne ovat sisältäneet paljon muistoja ja paljon asioita, joita en ilman postauksia olisi enää muistanut.

Nyt olen ollut viikon verran Riiassa tanssimassa ja etätöissä. Saavuin viikko sitten NB-hotelliin, jonka julkisivu oli varsin neuvostohenkinen. Ensimmäinen ajatukseni oli: ”Onko tämä oikea paikka?” Kyllä se oli – ja itseasiassa hotelli yllätti monella tavalla positiivisesti.

Saavuimme Riikaan torstai-iltana ja päätimme ensimmäisenä lähteä illalliselle. Hotellin lähiseutu oli todella vihreää ja oli jännä nähdä, miten kesä on Riiassa jo jonkin verran Suomea edellä – siitä huolimatta että etäisyys ei ole pitkä eikä sääkään kauheasti poikkea Suomen säästä.

Koska minä olen minä, valitsin ravintolan osittain sen perusteella, että Tripadvisorin kuvissa oli kirjahylly. Kuvassa oleva Orange Spritz oli muuten erittäin hyvä. Se oli alkoholiton versio Aperol Spritzistä, mutta maku oli lähes sama. Söin illalliseksi lempiruokaani quesadillaa, eikä sekään ollut pettymys. Ravintola oli nimeltään Lokals Veldze.

Perjantaiaamun etätyöpisteeni näytti tältä. Tämä oli NB-hotellin aamiaishuone. En halunnut häiritä huonekaveriani, joten tein sujuvasti aamupäivän töitä aamiaishuoneessa.

Tanssin takia tosiaan tulin Riikaan! Tai se oli se pääsyy. Muitakin syitä voisi olla, koska pidän Riiasta paljon.

Minulta on tämän viikon aikana useasti kysytty: ”Oletko täällä ensimmäistä kertaa?” ”No tuota, olen täällä kuudetta kertaa.” Tanssi ja elämä on tuonut minut tänne usein, enkä ole siitä pahoillani.

Luin viime viikolla kirjoittamani postauksen tanssimatkastani Tukholmaan vuonna 2018. Sen lukeminen oli monella tapaa hämmentävää vuonna 2022. Olin nimittäin reissun ajan aivan kauheassa räkätaudissa. Ei ollut silloin hyvä idea lähteä reissuun kipeänä, ja nykyään se ei enää tulisi edes mieleeni.

Ajattelin postausta lukiessani myös, että ehkä pitäisi joskus kirjoittaa vähän positiivisempikin tarina tanssireissulta!

Tämä voisi nyt olla se positiivinen tarina, koska Riga Swings Back to 50’s oli valehtelematta yksi parhaista tapahtumista, joihin olen osallistunut

Tuntui, että melkein kaikki tanssit loksahtivat tosi hyvin kohdilleen. Tunnelma oli lämmin sekä rento ja kaikki toimi todella hyvin. Tapahtuma alkoi torstain pre-partyista ja loppui maanantai-illan after partyihin. Kaikki tanssi-illat olivat hyviä!

Lauantain bileissä oli 50-luvun teema ja livemusiikkia. Sunnuntaina osallistuin All together Jack & Jill -kilpailuun, jossa kaksi paria tanssi yhtäaikaa yleisön edessä. Sekin tilanne tuntui pelkästään kivalta ja jopa suhteellisen rennolta.

Niin ja tietenkin kuvassa oleva suomalainen seurue oli parasta seuraa! ❤

Maanantaina olin merkannut työkalenteriini, että olen varattu klo 12 asti. Se tarkoitti sitä, että sain nukkua pitkään. Aloitin työpäivän palaverilla NB-hotellin pihassa. Siellä oli muutama muukin etätyötä tekevä tanssija. Vuoden 2022 maailma on työnteon suhteen selkeästi enemmän avoin kuin ennen koronavuosia.

Olimme tanssikaverini kanssa vuokranneet asunnon Riian keskustasta, johon siirryimme jatkamaan etätyöpäivää. Meillä on asunnossa keittiö, kaksi makuuhuonetta, pyykkikone ja varsin toimiva wifi. Hinta asunnolle on maanantaista lauantaihin yhteensä 355 euroa. Erittäin hyvä hinta siis!

Työpäivän jälkeen suuntasimme after partyihin. Päätimme kävellä tansseihin, koska oli aurinkoista ja loppuviikoksi oli luvattu paljon huonompaa säätä. Lopulta kävelystä tuli reilun tunnin mittainen, mutta ei se haitannut. Kävely auttaa lihaksia myös palautumaan – luulisin.

Puisto oli täynnä tosi kauniita kukkia! En ole koskaan aiemmin ollut Riiassa tähän aikaan vuodesta.

Illan tanssisali oli hipsterein paikka, jossa olen ikinä tanssinut! Lattia oli vähän vinossa, eikä tanssikenkiä uskaltanut laittaa jalkaan. Toisaalta se ehkä auttoi tanssimaan rennosti, ja se oli yksi parhaista tanssi-illoista!

Yhteentoista asti jaksoimme vielä tanssia, mutta sen jälkeen nappasimme Boltista taksin kotiin.

Ja koska tanssimaan tänne tultiin, niin ei se tanssiminen maanantaihin loppunut. Tiistaina osallistuimme paikallisen tanssinopettajan Ingan tanssitunnille, jonka jälkeen oli vielä 1,5 tunnin pituiset vapaat treenit. Olimme siellä loppuun asti, mutta täytyy sanoa, että omat aivot ja kroppa olivat aika ison osan ajasta offline-tilassa. Kuuden päivän tanssiputki alkoi todellakin tuntua!

Inga oli opettamassa myös viikonlopun tapahtumassa ja hän palasi tällä tunnilla samaan aiheeseen. Se oli mielestäni todella hyvä. Usein viikonlopun tanssituntien aiheet jäävät jonnekin kaukaisuuteen, eikä niihin tule enää uudelleen palattua. Nyt aiheeseen palattiin heti ja päästiin asiassa aiempaa syvemmälle.

Riian tanssiporukka on tosi lämmin ja heillä tuntuu olevan ihan mahtava yhteishenki! He lähtivät (tai siis me lähdimme) treeneistä yhtäaikaa. Ulkona huusimme yhteisen loppuhuudon, joka kuvattiin kännykällä ja lopulta kaikki halattiin läpi jokaisessa kadunkulmassa, jossa porukka lähti eri suuntaan. Nauroimme, että Suomessa ei todellakaan käyttäydytä näin!

Keskiviikkona oli tanssista vapaata, joten suuntasimme Riian vanhaan kaupunkiin illalliselle.

Meillä ei ollut pöytävarausta, joten vaelsimme sateisessa vanhassa kaupungissa kuulemassa, että tilaa ei ole. Ensimmäisessä paikassa tosin oli sähköt poikki, eivätkä he siksi ottaneet meitä sisään. ”Syöminen ei onnistu ilman sähköjä”

Olin ajatellut, että menemme tällä kertaa jonnekin muualle kuin samoihin tuttuihin ravintoloihin, joissa olen aiemmin käynyt. Se ei kuitenkaan onnistunut vaan päädyimme Garazaan. Minä tykkäsin tosin siitäkin, mutta seuralaiseni ei ollut vakuuttunut ruuasta. Kuulemma Tampereelta saa parempaa tonnikalapihviä!

Illallisen jälkeen menimme tutustumaan Sidrerijan laajaan siiderivalikoimaan. Join Gin & Tonicilta maistuvan siiderin, joka oli kyllä hyvää. Siinä ei maistunut liikaa GT, vaan se maistui selkeästi omenasiideriltä.

Sidrerijan valikoima oli niin laaja, että sinne täytyy piipahtaa uudelleenkin. Ehkä sitten, kun olen täällä seitsemättä kertaa!

Vielä on kaksi tanssi-iltaa ja yksi etätyöpäivä jäljellä. Sen jälkeen palaan pariksi päiväksi kotiin Turkuun.

Lue myös:

Missä syödä Riiassa – neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Vastoinkäymisiä matkalla – jumissa Riian lentokentällä

Tanssimatka, jonka tein kipeänä Tukholmaan

Mitä opin vuoden 2018 ulkomaanmatkoillani

Tukholma.

Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelma, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.

Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin

Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.

Budapest.

Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!

Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.

Hampuri.

Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.

Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakaippoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!

Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.

Bukarest.

Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.

Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtäväää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloista. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.

Tukholma.

Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.

Berliini.

Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystävieni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.

Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.

Tallinna.

Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla joku tapahtuma kumiankoille.

Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.

Opin, että Tallinnaan kannattaa mennä aina!

Kirjoitin matkan perusteella blogi-postauksen, jossa kerrotaan, mihin Tallinassa kannattaa mennä illalliselle, aamiaisella ja drinkeille.

Ranska.

Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!

Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.

Italia.

Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteemme Italiassa.

Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.

Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.

Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.

Opin,  myös että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.

Riika.

Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aika kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!

Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.

Tukholma.

Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.

Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.

Tallinna.

Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomessa. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.

Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.

Wien.

Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.

Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla  nälkäkiukkuun ennen sitä.

Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.

Tukholma.

Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.

En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?

Berliini.

Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.

Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!

Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.

Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.

Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂

 

Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂

 

Lue myös:

Mitä opin vuoden 2017 ulkomaanmatkoiltani

Missä syödä Riiassa? Neljä ravintolaa ja neljä tarinaa

Riika on yksi lempikaupungeistani. Sinne lentää nopeasti, siellä on edullista ja siellä on tosi kaunista. Riikaan voi lentää jopa suoraan Turusta, jos kestää epäinhimillisiä lentoaikoja.

Tästä huolimatta en ole kirjoittanut blogiini aiemmin mitään Riiasta. Nyt kerron teille neljä eri tarinaa, jotka liittyvät neljään eri ravintolaan.

Vincents – tuo eliitin ykkösravintola

Vincents löytyy kaikista matkaoppaista ja sinne suuntaavat kaikki, jotka haluavat syödä erittäin laadukasta ja kauniisti tarjottua ruokaa.

Olimme päättäneet lähteä ystäväni kanssa uudeksi vuodeksi Riikaan viettämään rentouttavaa luksus-lomaa. Ystäväni päätti, että Vincents olisi hyvä aloituspaikka loman alulle.

Minä sen sijaan olin kohdannut kolme elämää koskevaa kriisiä syksyn aikana: eron, yt-neuvottelut ja sairastumisen. Olin viikko sitten saanut diagnoosin ja lääkkeet, joten olo ei vielä tässä vaiheessa ollut todellakaan energinen tai terve. Energian määrästä kertoo se, että uuden vuoden yönä sain taistella, että pysyin hereillä keskiyöhön asti.

Kuvitelkaa siis väsynyt ihminen, joka tulee lentokentältä hotellin kautta suoraan ravintolaan. Se olin minä.

No ruuan tilaaminen ei näin hienossa ravintolassa ole todellakaan kovin yksinkertaista. Mieleeni jäi tarjoilija, joka esitteli minulle tarjottimella erilaisia pihvejä ja kertoi, missä eläimet ovat laiduntaneet ja mitä niille on syötetty. Muistan kysyneeni ystävältäni: ”Sanoiko se tarjoilija, että nämä lehmät ovat olleet kännissä?” Olisin vain halunnut jonkun pihvin ja vähemmän puhetta.

En muista, minkä pihvin lopulta tilasin tai mitä sille eläimelle oli syötetty, mutta hyvää se oli.

Vincents on luksus-ravintola. Parasta oli tämä kuvassa oleva jälkiruoka, joka on todennäköisesti paras koskaan syömäni jälkiruoka. Siinä oli valkosuklaata ja …jotain.

Jos olisin ollut paremmassa vireessä, niin olisin nauttinut kokemuksesta vielä paljon enemmän.

Seuraamme lyöttäytyi ravintolassa myös eräs portugalilainen mies, joka kertoi olevansa Riikassa liikematkalla. Niin juuri. Kaikki liikematkalaiset käyvät täällä.

Lisätietoja Vincentsista: http://restorans.lv/lv/

Riviera – henkilökohtainen suosikkini

Olimme kaveriporukan kesken viettämässä pääsiäistä Riiassa. (Näköjään minun elämäni on useamman kerran yhdistänyt juhlapyhät ja Riian.) Asuimme ihanassa loft-kattohuoneistossa pääsiäisen ajan ja halusin yhden kerran reissun aikana syödä jossain hienossa ravintolassa.

Löysin Rivieran TripAdvisorin suositusten perusteella. Yleensä TripAdvisorissa korkeimmalla olevat ravintolat ovat oikeasti hyviä. Suosittelen kokeilemaan!

Kun saavuimme Rivieraan, yllätyin, miten hyvä ravintola se lopulta olikaan. Paikan päällä soitettiin livenä klassista musiikkia ja puitteet olivat muutenkin viimeisen päälle. Olimme vähän pöllämystyneitä. Tämä oli vähän erilainen irtiotto muuten ns. rellestyslomalla.

Rivierassa on hyvää fine dining -ruokaa, hyvä palvelu ja todella kohtuullinen hinta. Suosittelen tätä ravintolaa ehdottomasti.

Lisätietoja Rivierasta: http://rivierarestorans.lv/en/

Milda – Sattumalta vähän parempi lounasravintola

Olimme tanssireissulla Riiassa ja halusimme mennä vanhaan kaupunkiin tai sen lähelle lounaalle. Olisihan se pöljää olla Riiassa ja nähdä ainoastaan majapaikka ja tanssisali. Ei sillä, olen minä sellaisenkin tanssireissun Riiassa viettänyt.

Alunperin olimme menossa jonnekin toisaalle, mutta päästyämme sinne, totesimme ravintolan olevan suljettu häiden vuoksi. Harmillista, että heidän Facebook-sivuillaan ei ilmoitettu tästä.

Jouduimme siis menemään miltei sattumanvaraisesti Mildaan. Kun ystäväni kertoi, että meitä tulisi kahdeksan henkeä, vastasi tarjoilija siihen: ”Jos teitä on kahdeksan, niin teiltä veloitetaan 10 % palvelumaksu” Öh. Okei?

En tiedä, mitä tarjoilija halusi tällä ilmoituksella saada aikaan, mutta jäimme Mildaan syömään.

Palvelu oli hidasta ja ilmeetöntä, mutta ruoka oli hyvää. Huomaamattamme vietimme ravintolassa useamman tunnin.

Palvelun nihkeydestä huolimatta suosittelen tätäkin paikkaa. Sen verran maistuvaa oli ruoka, eikä hintakaan ollut vanhasta kaupungista huolimatta mikään älyttömän korkea.

Lisätietoja Mildasta: https://www.facebook.com/mildariga/

Garaza – Monipuolinen ja hyvä

Tanssireissun viimeinen päivä Riiassa: minua väsyttää ja minulla on ne epäinhimilliseen aikaan olevat lennot takaisin Turkuun.

Tälläkin kertaa olimme menossa eri lounaspaikkaan, mutta päädymme Garazaan. Muistin, että olin ollut Garazassa aiemminkin ja että ruoka oli ollut hyvää.

Siitä huolimatta yllätyin, miten hyvää ruoka lopulta olikaan.

Garazassa on lisäksi persoonallinen sisustus sisätiloissa, koska baaritiskillä on vanhoja autonpenkkejä istuimina. Samoin vessaan meneminen on aika jännä kokemus.

Meillä oli tarjoilija, joka oli aika erikoinen. Pöytään päästyämme ystäväni kysyi, mitä ruokaa tarjoilija suosittelisi. Hän vastasi: ”Suosittelen katsomaan listaa.”

Tarjoilija kuitenkin sanoi mielipiteensä siitä, mitä pastaa kannattaa tilata, joten lopulta häneltä sai myös suosittelun. Jälkiruuan tilaamisen kohdalla hän varoitti ystävääni jostain jälkiruuasta sanoilla: ”Se on tosi tosi tosi makeaa. Siis tosi tosi makeaa.” Tämä sai ystäväni vaihtamaan annoksen. Ainakin tarjoilija oli rehellinen!

Minun creme brüleni oli hyvää!

Suosittelen käymään myös Garazassa – ainakin drinkeillä!

Lisätietoja Garazasta: http://www.garazabars.lv/lv

 

Lue myös:

Minne illalliselle, aamiaiselle ja drinkeille Tallinnassa?