Mitä sanottavaa minulla on matkustamisesta ja elämästä juuri nyt?

img_0664

Matkajuttuja on helppo kirjoittaa ja valokuvia on helppo ottaa. Vaikeaa on se, kun pitäisi miettiä, mitä asioita omasta elämästä haluaa julkisesti jakaa ja mitä sanottavaa minulla oikeastaan on.

Nyt kuitenkin saat kuulla paloja minusta.

Ajatuksia ja kuulumisia maaliskuulta 2019.

Vuosi vuodelta minusta tuntuu, että talvet ovat minulle rankkoja. Marraskuussa stressi ja ahdistus oli huipussaan ja sain päälleni melkein neljä kuukautta kestäneen flunssa-märkärupi-kierteen. Se vaikutti siihen, että olin puolikuntoisena tanssimassa, puolikuntoisena matkoilla, poissa joogasta ja väsynyt lähinnä koko ajan. Kaikista kamalinta oli tietenkin se, että tunsin näyttäväni kauhealta ihan koko ajan! Talvi ja pakkanen eivät selvästikään sovi minun keholleni tai mielelleni.

Nyt ulkona paistaa (vihdoin) aurinko, stressi on laskenut, flunssaa ei ole ollut kuukauteen ja märkärupikin tuntuu (toivottavasti) helpottaneen. Olen myös vieraillut jooga-studiolla viimeisten viikkojen kanssa hyvin säännöllisesti.

On siis hyvä hetki miettiä omaa suhdetta elämään ja bloggaamiseen.

Elämä on aina ollut toistensa perään aseteltuja sanoja. Äiti väittää, että puhuin 1,5 vuotiaana lauseita. 6-vuotiaana kirjoitin äidin kanssa satukirjan. Tarinankerronta ja viestintä ovat aina olleet minulle tärkeitä. Siksi olen aina kirjoittanut jotain.

Tanssiminen.

Tarinankerronta blogissa ei ole niin yksinkertaista. Miten rakentaa draamaa lomaan, jossa draamaa ei ole? Toisaalta. Jos kirjoittaisin tanssimisesta, saisin varmasti jokaiseen tarinaan paljonkin draamaa.

Tanssimatkan kaava on tämä:

Torstain iltabileet: Ihan kivaa, mutta väsyttää.

Perjantai: Kivat tanssitunnit ja bileissäkin on kiva tanssia, mutta täytyy mennä ajoissa nukkumaan, että jaksaa lauantain kisat.

Lauantai: Tanssitunnit todennäköisesti jätän väliin ja valmistaudun henkisesti kisoihin. Kisoissa olen liian rento. Menestystä ei tule. Pettymys ja epätoivoinen itselle vakuuttaminen, että ei se haittaa. Haittaa se. Illalla ei huvita tanssia ja alan pohtia, pitääkö lopettaa koko typerä harrastus!

Sunnuntai: Väsyttää ja vääntäydyn väkisin tanssitunneille. Mietin hammasta purren, että ehkä tästäkin pettymyksestä ylipääsemisen jälkeen jotain muuttuu ja kehityn paremmaksi tanssijaksi. Enhän minä halua olla se, joka luovutti vaikeassa paikassa. Sunnuntain iltabileissä on hauskaa ja rakastan taas tanssimista enemmän kuin mitään muuta.

Välillä olen oikeasti miettinyt, pitäisikö kirjoittaa enemmän tanssimisesta. Se kuitenkin on tosi iso osa elämääni. Ehkä se aihe ei kiinnosta ketään muuta kuin toisia tanssijoita ja he tietävät jo, millaista se on.

Joka tapauksessa. Jos kaipaat elämääsi iloa ja haastetta, aloita West Coast Swingin tanssiminen. Turussa West Coast Swingiä voi tanssia mm. Turku Swing Societylla.

Turku.

Muutin Turkuun vuonna 2003. Siitä tuntuu olevan yksi pieni elämä, ja niin siitä onkin. Vaikka alunperin Turku valikoitui opiskelupaikakseni puolittain sattumalta, olen ollut onnellinen siitä sattumasta. Tämä on ehdottomasti Suomen paras ja kivoin kaupunki. Olen varma, että naapurikaupunkien naljailu johtuu juuri siitä, että täällä on tosi kiva olla ja elää!

Hitaasti mutta hitaasti olen kirjoittanut  tänne Turussa olevista parhaista asioista. Parasta Turussa -artikkelisarjani on  täältä.

Tällä hetkellä maata pitkin matkustaminen ja kotimaanmatkailu nostavat suosiotaan, joten olen päättänyt kirjoittaa tulevaisuudessa vinkkejä myös muista kaupungeista.

Jooga.

Minun mielestäni kaikkien ihmisten pitäisi joogata. Se auttaa kaikkiin henkisiin ja fyysisiin vaivoihin. Aika vahvasti sanottu, tiedän. Olen silti ihan oikeasti sitä mieltä. Jooga on parasta palautumista keholle ja mielelle. Turussa suosittelen kovasti Pure Movea, jossa on tosi monipuolinen valikoima erilaista joogaa ja tosi hyvät ohjaajat.

Tulevat matkani.

Tallinna: Ensi viikonloppuna lähden parin teuvalaasen flikan kanssa Tallinnaan. Olemme varanneet asunnon ja perjantaina illallisen vegaani-ravintolasta. Muuten viikonloppu on avoinna ja menemme sinne, minne nokka vie.

Rooma: Pääsiäisenä menen Roomaan tanssimaan. Vähän jännittää, ehdinkö nähdä riittävästi myös Roomaa. Onneksi matkaan on varattu tanssien jälkeen yksi päivä turistina olemiselle.

Tukholma: Heti pääsiäisen jälkeen menen Tukholmaan tanssimaan. Tähänkin on varattu maanantai Tukholmassa päämäärättömästi haahuilemiseen.

Venetsia-Dolomiitit-Padova: Kesäloma alkaa Italiassa. Tähän ei ole oikeastaan vielä mitään muuta suunniteltuna kuin 30 Seconds to Marsin konsertti Padovassa.

Mandelieu-la-Napole: Westie on the Promenade kutsuu minua tänäkin vuonna, eli vietän viikon nauttien tanssimisesta ja uima-altaasta Ranskassa.

Maata pitkin Oulusta Riikaan: Tämä matka on kaikista eniten suunnitteluasteella, koska minulla on ainoastaan lippu Qstokiin ja lento Riiasta Turkuun. Siinä välissä pitäisi jotenkin päästä Riikaan.

Tässä kai ne tärkeimmät ajatukset tänään.

Jos haluat seurata lähemmin elämääni ja nopeammin matkojani, seuraa minua Instagramissa.

Pyrin myös jatkossa päivittämään Facebook-sivuilleni enemmän jotain muutakin kuin vain näitä blogipostauksia. Laita siis sekin seurantaan!

Niin ja vielä yksi pyyntö: Kerro jollain tavalla minulle, kiinnostaako tämmöisten satunnaisten ajatusvirtojeni  lukeminen, vai luetko mieluummin puhtaasti vain matkajuttuja?

 

Lue myös:

Kuka minä olen?

Vuosi matkabloggaajana: Kuka minä olen nyt ja kuka sinä olet?

terhiblogiin1

Mitä on vuodessa tapahtunut?

Vuosi sitten kesäkuussa kirjoitin:

”Yksi unelma on se, että saan tämän bloggaamiseni jollain tavalla säännölliseksi, jäsennellyksi ja kiinnostavaksi. Sen unelman toteutumiseen saattaa mennä jonkin aikaa.”

Siitä on vähän reilu vuosi, kun ostin oman matkapaloja.com-domainin ja päätin panostaa säännölliseen bloggaamiseen. Se oli hyvä päätös.

Vuoden aikana olen saavuttanut:

  • Kuukausittain kasvavan lukijamäärän.
  • Facebook-sivulleni yli 200 seuraajaa.
  • Säännöllisen postaustahdin.
  • Kaksi ihanaa vieraskirjoittajaa.
  • Ymmärryksen siitä, että minulla on matkailusta paljon sellaista kerrottavaa, joka kiinnostaa lukijoita
  • Paremman ymmärryksen siitä, millaisista postauksista lukijat ovat kiinnostuneita.

Sanoisin, että olen saavuttanut sen, mistä vuosi sitten haaveilin.

Mitä seuraavaksi?

Aloitin jo epätoivoisen blogin ulkoasun muokkaamisen. Se muuttunee tulevien viikkojen – tai kuukausien aikana vielä usean kerran ennen kuin olen tyytyväinen.

Seuraavan vuoden aikana haluan jatkaa säännöllistä bloggaamista ja kasvattaa lukijamäärää – tietenkin.

Sitä tärkeämpi tavoitteeni on kuitenkin se, että saan aktiivisempaa keskustelua aikaan lukijoideni  kanssa.

Aloitan sen nyt.

Kerron ystävänkirjan tyyliin itsestäni kuusi asiaa ja toivon, että sinä vastaat tähän postaukseen ja näihin kysymyksiin.

Kuka minä olen?

Minä olen Turkuun kotiutunut etelä-pohjalainen, joka ei ole koskaan viihtynyt kotona. Jalat kulkevat, venyvät ja tanssivat kohti uusia asioita. Loppumaton matkakuume. Loppumaton into uusille seikkailuille.

Mikä on lempiruokasi?

Pizza. Se on myös ehdottomasti suurin paheeni. Paras pizza syntyy Italiassa ja täytteenä on mozzarellaa, ilmakuivattua kinkkua, rucolaa ja tuoreita kirsikkatomaatteja.

Mikä on paras matkamuistosi?

On tosi vaikea valita parasta muistoa, mutta muisto, joka tulee vuosien jälkeenkin yhä uudelleen mieleeni on sohvasurffaaminen Veronassa. Tai oikeastaan se, miten uskomattoman päivän meidän isäntämme meille järjestivät. Pääsimme ensin moottoripyörien kyydissä Gardajärvelle ja sen jälkeen vielä kuumien lähteiden ääreen tehtyyn kylpylään. Sitä kokemusta ei unohda koskaan.

Mikä on suosikkimaasi?

Pakko vastata Italia, koska päädyn sinne vähintään kerran vuodessa. Italiassa tuntuu kuin kaikki maailman murheet tippuisivat hartioiltani ja pystyisin elämään vain siinä hetkessä. Kai se on minulle jonkinlainen henkinen koti.

Mitä teet vapaa-ajalla?

Tanssin west coast swingiä. Tanssi vie suuren osan vapaa-ajastani, koska se on vienyt sydämeni. Tanssimisessa on parasta se, että se vie ajatukset täysin pois kaikesta muusta. Pääsen tanssiessa myös haastamaan itseäni koko ajan ja pyrkimään yhä paremmaksi ja paremmaksi. Välillä oman kehityksen hitauteen tuskastuu, mutta pääasiassa harrastus on erittäin palkitseva.

Tänä kesänä löysin tanssin vastapainoksi joogan, jossa käyn säännöllisen epäsäännöllisesti. Joogassa on ihanaa, kun voi keskittyä vain siihen hetkeen ja tehdä asiat juuri sillä tavalla kuin tuntuu hyvältä. On täysin irti kaikesta suorittamispaineesta.

Mikä on elämässä tärkeintä?

Se, että tekee asioita, joista tulee onnelliseksi.

Olen omaksunut niinkin syvällisen ajattelijan kuin Sinkkuelämää-sarjan Charlotten sanat: ”Olen joka päivä onnellinen. En ehkä koko aikaa, mutta joka päivä.” Pyrin siihen, että vaikka asiat olisi huonosti ja vituttaisi oikein kunnolla, niin jokaisesta päivästä löytäisi edes jonkin ilon aiheen. Näihin ilon aiheisiin voin onneksi vaikuttaa omalla tekemiselläni.

On hyvä muistaa, että lopulta elämä on kuitenkin aika ihmeellinen ja mahtava asia.

Mitkä asiat kiinnostavat blogi-postauksissa?

Oma blogini on sekä päiväkirja että kokoelma vinkkejä muille matkustajille. Muiden blogeissa tykkään vinkeistä, kuten kaikki. Sen lisäksi minuun tekee vaikutuksen kirjoitukset, joissa kirjoittaja antaa palan itsestään. Sitä pyrin itsekin lisäämään.