Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.
Saavuimme Levantoon junalla Ranskasta monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.
Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla Levannossa varsin rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.
Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.
Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!
Merenranta. Italia. Rakkaus.
Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.
Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.
Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.
Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.
Ex Tempore -kävelyretki Bonassolaan
Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.
Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on”. Neiti E tuskasteli myös useaan kertaan asuvalintaansa.
Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.
Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.
Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.
Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!
Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.
Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.
Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.
Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!
Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.
Junamatkustus Italiassa on parasta! Junien huonosta maineesta huolimatta minä olen italialaisten junien fani.
Ai miksi?
No, koska niillä pääsee käytännössä Italiassa melkein joka paikkaan – myös pienen pieniin paikkoihin. Junamatkustus Italiassa on kätevää ja mukavaa.
Aiemmin elin myös sellaisessa luulossa, että eivät italialaiset junat nyt niin paljon myöhästele – myöhästelee ne. Mutta ei kai sitä lomalla tarvitse minuutti- tai edes tuntiaikataulun mukaan elää. Italialaisissa junissa on se hyvä puoli, että niitä tosiaan kulkee paljon ja kaikkialle, joten voit muuttaa matkasuunnitelmaa vaikka lennossa.
Toki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua. Olen joutunut maksamaan hullut sakot, olen joutunut harkitsemaan rautatieasemalla nukkumista, olen myös tahallani nukkunut rautatieasemalla, olen melkein myöhästynyt lennolta ja olen istunut monta matkaa suomalaisittain epämukavasti: vastakkain kanssamatkustajien kanssa.
Näistä kaikista huolimatta: minä olen italialaisten junien suuri fani.
Ja jotta sinun olisi helpompi matkustaa Italiassa junassa ja tulla myös faniksi, kirjoitin muutaman käyttöohjeen.
Miten Italiassa matkustetaan junalla? Tee näin:
Italiassa on tällä hetkellä kaksi junayhtiötä. Trenitalia ja Italo. Trenitalia kulkee kaikkialle ja Italo kulkee suurten kaupunkien välillä. Kannattaa tarkistaa kummankin hinnat, sillä hintaero saattaa olla suuri.
2. Osta junaliput aina etukäteen asemalta tai netistä. Jos ostat lipun junasta, joudut maksamaan monta kymmentä euroa lisähintaa.
3. Jos päätät ostaa lipun rautatieasemalta, varaa siihen aikaa. Rautatieasemalla on yleensä sekä ihmisiä myymässä lippuja että useampi lippuautomaatti. Siitä huolimatta jonoa on yleensä paljon, ja automaatit toimivat hitaasti. Trenitalialla ja Italolla on eri automaatit, joten hintavertailu kannattaa tehdä etukäteen. Rautatieasemalta lipun ostamisessa on kuitenkin se etu, että voi tarkistaa taululta, kulkeeko suunniteltu juna aikataulussa, vai kannattaako muuttaa suunnitelmia.
4. Jos lipussa ei ole paikkanumeroa, sen voi käyttää lippua vastaavissa regional-junissa yleensä kahden viikon ajan. Lippu täytyy leimata ennen junaan menemistä. Varmista tämä lipussa lukevista ohjeista. Leimauslaitteita ei ole välttämättä joka laiturilla, joten lippu kannattaa leimata heti, kun bongaa leimauslaitteet asemalta tai laiturilta.
5. Jos lipussa on paikkanumero, sitä ei voi käyttää missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Jos joudut vaihtamaan lipun, tee se rautatieaseman lipunmyynnissä. Paikkanumerollisia lippuja ei tarvitse yleensä leimata, mutta varmista se lipussa olevista ohjeista.
6. Varaudu siihen, että junat voivat olla myöhässä jopa useamman tunnin. Tiukat vaihtoajat eivät välttämättä onnistu, joten ole valmis muuttamaan suunnitelmia.
7. Ole valmis tekemään luovia ratkaisuja. Trenitalian ja Italon sivut toimivat hyvin mobiilissa, joten voit tarvittaessa miettiä alkuperäiselle suunnitelmallesi vaihtoehtoja. Yhdellä reissullani kävi esimerkiksi niin, että meidän oli tarkoitus mennä Levannosta Firenzeen. Suunnittelemamme juna oli myöhässä useamman tunnin. Keksin, että menemme aikaisemmalla junalla La Speziaan, syömme siellä lounaan ja hyppäämme sieltä Firenzeen menevään junaan. Se oli huomattavasti mukavampaa kuin odottaa Levannon rautatieasemalla alkuperäistä junaa.
8. Regional-junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä. Isoimmilla rautatieasemilla on yleensä ihania patonkeja myynnissä. Pienilläkin asemilla on vähintään ruoka-automaatti. Osta ruokaa siis joko asemilta tai ota eväitä.
9. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junissa on tarjoilykärry tai ruoka-automaatti sekä mahdollisesti myös nettiyhteys. Suosittelen silti näihinkin eväiden ostamista, sillä kärrymyyjä saattaa suhahtaa melkoista vauhtia ohi.
10. Junissa on vessa, jonka laatu vaihtelee, joten varaudu varmuuden vuoksi omalla paperilla ja käsidesillä. Rautatieasemien vessat voivat olla joko normaaleja tai sitten reikä maassa. Italiassa vessojen laatu vaihtelee erittäin paljon paikasta toiseen, eikä vessan laatua voi päätellä etukäteen oikeastaan mistään.
11. Junat eivät yleensä kulje öisin, mutta ne saattavat lähteä hyvin aikaisin aamulla. Jos siis olet valmis valvomaan aamutunneille asti, voit hypätä suoraan junaan kulkematta majapaikan kautta.
12. Junatyyppien suhteen on yleensä niin, että regional-juna on halpa ja hidas. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junat ovat puolestaan kalliita ja nopeita. Myöhästely tosin ei katso junan laatua, joten käytännössä matkan pituus voi olla mitä vain. Kannattaa siis pohtia, kannattaako nopeammasta junasta maksaa enemmän, jos aikataulussa oleva matka-aika on vain alle tunnin lyhyempi.
Oliko tämä kirjoitus hyödyllinen vai puuttuiko siitä jotain? Jätä ihmeessä kommentti alle!
Vuosi alkoi tanssimatkalla Westie Galaan Tukholmaan. Ongelmana oli, että olin reissulle lähtiessäni kauheassa flunssassa ja niistin koko juna- ja lentomatkan.
Tanssin ensimmäistä kertaa Novice-tason J&J-kisoissa ja totesin, että se on varmasti ihan oikea taso, vaikka ensimmäinen kilpailu jännitti, eikä mennyt mitenkään erityisen hyvin.
Opin sen, että kipeänä ei kannata lähteä tanssireissulle. Ei se olo ehdi viikonlopun aikana helpottamaan. Koska en jaksanut tanssia kovin paljon, nappasin kuvia ja tein viikonlopusta blogiini postauksen. Voit lukea sen tästä.
Budapest
Neljän naisen polttariporukka suuntasi maaliskuussa Budapestiin. Opin, että Budapest on todella kiva viikonloppukohde, raha on kurssiltaan täysin käsittämätön ja heidän parlamenttitalonsa on aivan upea!
Kirjoitin reissulta monta postausta, jotka pääset lukemaan tästä.
Hampuri
Pääsiäisenä suuntasin tanssimatkalle Hampurin Anchor Festivaleille. Päällimmäisenä jäi mieleen se, että viinipulloja kului neljän hengen airbnb-asunnossamme muutama, hah.
Opin sen, että Pääsiäisen pyhinä ei oikeasti löytynyt aukiolevia ruokakauppoja. Ainoastaan karkkia ja alkoholia sai. Onneksi ravintolat olivat auki!
Opin myös, että Benji Schwimmer on aivan sanoinkuvaamattoman ihana ja inspiroiva ihminen. Ihan siitä syystä linkitän hänen vuoden 2018 The Open Showcase -esityksensä tähän.
Bukarest
Yksi ystäväni oli kolmen kuukauden työkomennuksella Bukarestissa. Toinen ystäväni päätti ostaa sinne viikonloppumatkan. Minä päätin ex tempore lähteä mukaan.
Opin, että Bukarestissa oleva Romanian Parlamenttitalo on valtava! Opin myös, että pääkaupungissa ei ole juuri muuta nähtävää, mutta siellä on tosi paljon kivoja baareja ja ravintoloita. Bukarest on siis oikein kiva viikonloppukohde! Jäi sellainen olo, että Romaniaa olisi mukava nähdä myös pääkaupungin ulkopuolelta.
Tukholma
Toukokuussa tanssin jälleen Tukholmassa Nordic WCS Championshipseissa. Päällimäisenä jäi mieleen se, että ruotsalaiset ovat ihania! He järjestivät kokonaisen tapahtuman sateenkaari-teemalla ja korostivat, että kaikki ihmiset ovat tärkeitä ja saavat olla omia itsejään.
Berliini
Menin Berliiniin katsomaan 30 Seconds to Marssin keikkaa ja ystäviäni. Tästä viikonlopusta kirjoitin monta blogi-postausta, jotka voit lukea tästä.
Sain taas muistutuksen siitä, että Berliini on tosi monipuolinen kaupunki. Ei ihme, että se on vuodesta toiseen ihmisten suosikkikohde.
Tallinna
Vietimme Tallinnassa reilun vuorokauden keskittyen syömiseen. Se oli erittäin hyvä idea! Kun maha oli ruokaa täynnä, menimme istumaan Kadriorgin puistoon. Siellä sattui olemaan samalla jokin tapahtuma kumiankoille.
Emme lopulta juurikaan tutustuneet puistoon tai ankkoihin, vaan keskityimme loikoilemaan ja juoruilemaan.
Elämäni ensimmäinen Ranskan matka sijoittui Ranskan Rivieralle. Olin tanssimassa Westie On The Promenade -tapahtumassa. Tapahtuma oli ihana! Aikataulu oli suunniteltu niin väljäksi, että oli mahdollisuus myös nukkua ja loikoilla uima-altaalla. Ehdottomasti menen sinne vielä uudestaan – toivottavasti jopa monta kertaa!
Ranskassa opin, että Riviera on kaunis, ruoka on hyvää, viini on vetistä ja vaikka ranskalaiset rakastavat jalkapalloa, niin minä en. Opin myös, että en ymmärrä ranskaa. Ihan turha yrittää italian pohjalta arvailla mitään, hahah.
Italia
Ranskasta suuntasin Italiaan. Cinque Terre, Firenze ja Bergamo olivat kohteeni Italiassa.
Tällä kertaa italialaiset junat pettivät enemmän kuin normaalisti. Aikataulut olivat lähinnä etäisesti suuntaa-antavia.
Opin, että Cinque Terre on todella kaunis, mutta myös todella täynnä turisteja. Haluan mennä sinne uudestaan vaeltamaan erilaisia polkuja pitkin.
Opin, että Firenze on heinäkuussa tukalan kuuma. Never again.
Opin myös, että mystinen lentokenttäkaupunki Bergamo on oikeasti todella kiva kaupunki! Haluan palata sinne joskus paremmalla ajalla.
Riika
Riga Summer Swing on yksi euroopan suosituimpia ja parhaimpia tanssitapahtumia. Tänä vuonna aikataulutus tanssikisojen suhteen oli vähän nönnönnöö, mutta muuten Riiassa on aina kiva olla. Ehdimme vähän olla turistejakin!
Mitä opin? No en mä tiedä. Riika on yks mun lempparikaupungeistani.
Tukholma
Päätös Tukholman kolmanteen tanssitapahtumaan Swedish Swing Summer Campiin osallistumiseen tuli vähän ex tempore. Päätin lähteä tanssimaan, koska tanssiviikonlopun jälkeen Tukholmassa oli 30 Seconds to Marsin keikka. Se oli hyvä päätös.
Opin viimeistään tästä reissusta, että tanssimatkan jälkeen on mukava viettää yksi turistipäivä ja palautua tanssimisesta.
Tallinna
Tallinnan Old Town Swing on mukava tanssitapahtuma, jossa suurin osa osallistujista on Suomesta. Tänä vuonna vähän harmitti, kun osallistuin vain perjantaista sunnuntaihin. Jäi iltatanssit aika vähille, koska torstain ja sunnuntain bileet ovat aina iltatanssien kannalta kaikkein parhaimmat. Perjantaisin ja lauantaisin menee paljon aikaa kilpailuihin.
Opin tältä reissulta oikeastaan sen, että en enää halua osallistua ulkomaisiin tanssitapahtumiin, jos minulla on aikaa olla siellä vain perjantaista sunnuntaihin.
Wien
Eräs työprojekti vei minut neljän päivän työmatkalle Wieniin. Eniten tällä matkalla opin wieniläisestä työkulttuurista. En tosin osaa sanoa, koskiko tämä työkulttuuri kaikkia yrityksiä vai vain sitä, jossa vierailin.
Työpäivät alkoivat huomattavasti myöhemmin kuin Suomessa. Jos menin yhdeksältä konttorille, siellä ei ollut vielä ketään. Työpäivät jatkuivat myös huomattavasti myöhäisempään kuin Suomessa. Jos lähdin viideltä tai puoli kuudelta, olin ensimmäinen lähtijä. Lounasta syötiin aivan liian myöhään. Olin jo kuolla nälkäkiukkuun ennen sitä.
Yhtenä iltana jaksoin käydä kaupungilla syömässä ja siitä voit lukea tästä.
Tukholma
Neljäs kerta Tukholmassa. Tällä kertaa Scandinavian Open West Coast Swing -tanssitapahtuma.
En mä tiedä, mitä mä täällä opin. Sen, että ruotsalaisetkin lihapullat ovat hyviä?
Berliini
Vuoden viimeinen matka suuntautui Berliiniin. Ensin tapasin ystävääni Neiti J:tä ja sen jälkeen osallistuin Revolution Swing -tapahtumaan.
Tämä matka opetti oikeastaan sen, että jos ei huvita tanssia, niin sitten voi tehdä ihan jotain muuta. Keskityimme joulutorien tunnelmaan ja nauramaan tyhmille jutuille. Se oli rentouttavaa ja hauskaa!
—
Kokonaisuutena huomaan, että vuonna 2018 matkani ja myös koko elämäni pyöri erittäin paljon tanssimisen ympärillä. Kun olen luonteeltani ihminen, joka tekee kaiken täysillä, niin teen sitten kaiken täysillä kyllästymiseen asti.
Ensi vuodelle ei ole varattuna kuin kaksi tanssimatkaa – yritän kovasti pitää määrän pienempänä kuin tänä vuonna. Muutenkin yritän välillä pysähtyä olemaan jossain lähellä – Suomessa, tai ihan kotona Turussa.
Yleensä elämä kuitenkin yllättää, eikä todellisuudessa tiedä, mistä itsensä löytää. Se kai on se kuuluisa elämän suola! 🙂
Haastan kaikki matkabloggaajat pohtimaan tämän vuoden matkoja siltä kannalta, mitä ne ovat opettaneet. Laita linkki kommentteihin, niin luen ne mielelläni. 🙂
Viime aikoina minulla on ollut ihan hirmu kova ikävä Italiaan! Olen paikannut sitä ikävää järjestelmällä karnevaalitanssit ja ostamalla monta pulloa Proseccoa. Maaliskuun perinteinen Italian matka jää kokematta, koska mokasin aikataulujeni kanssa. Surettaa.
Todennäköisesti kuitenkin pääsen Italiaan heinäkuussa. Vasta heinäkuussa! Huoh. Siihen asti ei auta kuin muistella aiempia matkoja.
Vuosi sitten maaliskuussa olimme Neiti E:n kanssa Sisiliassa. Yhtenä päivänä päätimme lähteä junalla Cataniasta Syrakusaan. Junamatka ei kestänyt kuin reilun tunnin yhteen suuntaan, joten Syrakusa oli oikein sopiva päiväretkikohde.
Sisilian Syrakusa on kaunis merenrantakaupunki
Heti Syrakusaan päästyämme oli selvää, että sinne lähteminen oli tosi hyvä idea! Pieni merenrantakaupunki oli aivan erilainen kuin Catania. Valkoinen kivi, pikkukaupunkimaisuus, upeat maisemat ja tuoreista hedelmistä puristettu mehu tekivät heti meihin vaikutuksen.
Syrakusan vanhaa kaupunkia pystyi hyvin kiertää kävellen. Kävelyä päivän mittaan tuli varmasti usea kilometri, mutta ei se noissa maisemissa haitannut yhtään.
Ennen kävelyä söimme todennäköisesti jotain todella hyvää pastaa, jossa oli mereneläviä. Sen täytyi olla niin hyvää, että ei malttanut edes kuvaa ottaa. Neiti E on opettanut minut syömään mm. simpukkapastaa, ja yhtenä päivänä jopa haaveilin siitä. Ei se kuitenkaan ole ihan sama missään muualla kuin Italiassa.
Rakennukset, kapeat kujat ja autottomuus muistuttivat minua Venetsiasta.
Ennen Sisiliassa vierailemista olin kuvitellut, että Sisilia eroaisi muusta Italiasta paljon. Kun olen tavannut sisilialaisia ihmisiä, he ovat aina korostaneet olevansa Sisiliasta, ei Italiasta. Kuitenkin siellä ollessani kaikki näytti minulle Italialta. Luultavasti en ole niin syvällä sisällä italialaisessa kulttuurissa, että osaisin nähdä, miksi Sisilia ja Italia ovat eri asioita. Todennäköisesti kyse on ainakin osittain hyvin vahvasta kotiseutuidentiteetistä, joka on kaikilla italialaisilla kotipaikasta riippumatta. Italia on kuin monta eri maata heille itselleen, mutta näin vierailijan näkökulmasta se on yksi ja ainoa.
Ei niin yllättäen päädyimme kävelyn päätteeksi Aperol Spritzin ääreen. Aikamoiset hipsterilasit jopa Sisiliassa!
Aperol Spritzin kanssa kuuluu syödä italialaisia alkupaloja.
Koko rantakatu oli täynnä erilaisia baareja ja ravintoloita. Valitsimme yhden niistä ja jäimme odottamaan auringonlaskua. Niin idyllistä, että hattaratkin karehtivat.
Auringon laskettua kävelimme rautatieasemalle ja lähdimme junalla takaisin Cataniaan.
Syrakusa oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!
Se oli täysin erilainen kuin Catania. Ainakin vanhan kaupungin osalta. Catania on suurkaupunki, jossa ihmiset elävät normaalia elämää.
Syrakusa on turistikaupunki, jossa voi elää yhden päivän upeissa taikamaisemissa. Tästä syystä en välttämättä majoittuisi Syrakusassa, mutta kävisin siellä ehdottomasti uudelleen päiväretkellä.
Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”
Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…
Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.
Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.
Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.
Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!
Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…
Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.
”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.
Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.
Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.
Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.
Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!
Päiväretki Venetsiaan: Miten Venetsian parhaat puolet koetaan päivässä?
Aikataulumme oli tiukka ja ehdimme viettää Venetsiassa ainoastaan yhden illan ja yhden kokonaisen päivän.
Helsinki-Vantaan lentokentältä Mestren hotellihuoneeseen meni aikaa noin sata tuntia – tai siltä se ainakin tuntui. Vaihdoimme lentokonetta kerran Saksassa, matkustimme Milanon lentokentältä rautatieasemalle bussilla ja hyppäsimme Mestreen menevään junaan. Meidän hotellimme oli sen verran hyvin piilotettu, että kiertelimme katuja jonkun aikaa ennen kuin löysimme oikean paikan. Nimikyltit ovatkin ihan turhia hotelleille! Vinkki 1: Majoitu Mestren puolelle. Säästät rahaa ja pääset Venetsiaan helposti bussilla tai junalla.
Neiti E oli epäileväinen sen suhteen, kannattaako meidän enää niin myöhään illalla lähteä Mestrestä Venetsiaan. Minä en pystynyt kätkemään kaipuutani ja haluani nähdä yöllinen Venetsia, joten hyppäsimme bussiin. Tilasimme Venetsian kansallisjuomat Aperol Spritzit ensimmäisestä vastaantulevasta kioskista. Vinkki 2: Juo Aperol Spritziä. Se vain kuuluu asiaan. Jos Aperol ei ole lempparisi, voit tilata Spritzin myös Camparilla. ”Uno spritz al Aperol, per favore!”
Venetsia on kaupunki, johon ihmiset tekevät nimenomaan päiväretken osana muuta matkaa Italiassa. Venetsia on periaatteessa mahdollista nähdä päivässä, mutta ei kyllä sillä tavalla kuin turistit yleensä sen tekevät. Yleinen tapa viettää päivä Venetsiassa on kulkea rautatieasemalta Rialton kautta San Marcon torille ja samaa tai toista reittiä takaisin. Silloin saa Venetsiasta sellaisen kuvan, että se on tupaten täynnä ihmisiä.
Vinkki 3: Älä tee näin, vaan mene sivukujille!
Suurin osa ihmisistä ei koskaan näe Venetsiaa yöllä. Se on häpeällistä ja surullista.
Vinkki 4: Älä kuvittele, että olisit nähnyt Venetsian, ellet ole nähnyt sitä yöllä.
Tunne Venetsian upeus yhdessä päivässä
Minä halusin tehdä päiväretken, jossa koetaan Venetsian parhaat puolet! Venetsia on minulle rakas. Halusin, että ystävänikin rakastaisi sitä.
Yksi ehdoton suosikkini on prosciutto crudo eli ilmakuivattu kinkku. Ajatuksenani oli tilata iltapalaksi pieni määrä naposteltavaa. Tilasin lihalautasen, joka ei ollut niin kauhean pieni. Lautaseni aiheutti huvittuneisuutta seuralaisessani.
Italialaiset aamiaiset sisältävät yleensä paljon vehnää ja sokeria. Aidot italialaiset eivät välttämättä syö aamiaista lainkaan, vaan juovat pelkästään espresson.
Vinkki 5: Mene syömään aamupala jonnekin muualle kuin hotelliin. Saat päättää itse, mitä syöt.
Neiti E:n odotukset Venetsiaa kohtaan olivat ne, että hän näkisi kanaalin ja gondolin. Ne olivat helppo toteuttaa.
Aloitimme turistikadulta, mutta poikkesimme muualle heti, kun näimme mielenkiintoisen kujan. Yksi parhaista asioista Venetsiassa on lähteä kävelemään päämäärättömästi johonkin suuntaan. Heti, kun jättää turistireitit, kohtaa rauhan ja hiljaisuuden.
Vinkki 6: Älä kulje samoja reittejä kuin kaikki muut.
Pyykkien kuivattaminen kanaalin yläpuolella on aina hämmentänyt minua. Miten varmistetaan, että pyykit eivät tipu kanaaliin? Kuinka paljon pyykkiä kanaaliin tippuu vuodessa?
Venetsiassa tarjoillaan lähes poikkeuksetta juoman kanssa sipsejä. Se on heidän tapansa reagoida siihen, että aperitiivi-juoman kanssa kuuluu tarjota aperitiiveja. Sipsit pitävät suolatasapainon kunnossa.
Vinkki 7: Italiassa on eri hinnat juomille, jos nautit ne tiskin edessä seisoen tai pöydässä. Palvelu kuuluu pöydässä nautittujen juomien hintaan, joten tippiä ei tarvitse erikseen maksaa. Voit myös ottaa juoman tiskiltä mukaasi edullisempaan hintaan. Silloin sen saa nauttia kertakäyttökupista.
Kiehtovinta on katsella, mitä kaikkea kanaalissa kulkee. Venetsia on mielikuvituksen kannalta loistava paikka, koska se herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. On hauska miettiä, millaista elämää venetsialaiset elävät. Vaikka olen asunut Venetsiassa vuoden, on elämä siellä edelleen mysteeri.
Päämäärätön kävelymme vei meidät puutarhaan. Venetsia ei ole tunnettu vihreydestään, mutta siellä on muutama puutarha, joka tuo luonnon kaupungin keskelle.
Säästä rahaa Venetsiassa – poikkea turistikaduilta, käy piknikeillä ja nauti take away -drinkeistä.
Yleisin olettamus Venetsiasta on se, että se on todella kallis paikka. Se ei pidä paikkansa. Siellä voi kyllä syödä ja juoda kohtuuhintaan, mutta se vaatii turistireiteiltä poistumisen. Voi mennä tuntemattomaan ravintolaan sivukujalla, voi rakentaa oman piknikin tai napata take away -drinkin mukaansa.
Tällä kertaa poikkesimme pienelle sivukujalle ja löysimme Trattoria alla Madonnan (San Polo 594, Calle de la Madonna). Ravintola kelpasi Neiti E:lle, koska se oli saanut Michelin maininnan.
Vinkki 8: Muista tilata pääruuan yhteyteen lisukkeet, ellet halua syödä pelkkää lihaa.
Vinkki 9: Paras italialainen jälkiruoka on scroppino eli kuohuviinin ja sitruunajäätelön sekoitus. Ensimmäisen kerran, kun maistoin sitä, tilasin kaksi jälkiruoka-annosta lisää.
Rialton sillan lähellä on laituri, joka on toinen lempipiknik-paikoistani Venetsiassa. Sielu lepää, kun katselee ohi ajelevia ihmisiä. Gongoliajelut ovat Venetsiassa suosittuja, koska ihmiset kokevat, että se täytyy hinnasta huolimatta kokea. Itse en ole koskaan gondolin kyydissä ollut, mutta minulla on silti ajelijoille yksi vinkki.
Vinkki 10: Näet maisemat paremmin gondolin kyydissä, jos et katsele niitä kännykän tai tabletin läpi.
Otimme rennosti ja nautimme auringosta.
Vinkki 11: Voit nauttia edullisen juoman uniikin maiseman edessä, kun haet lähellä olevista pienistä kahviosta juoman mukaasi.
Turistiposeerausten jälkeen lähdimme kävelemään kohti San Marcoa ja Zatterea.
Kävely väsyttää ja nälättää, joten päätimme Venetsia-kierroksemme Zattereen. Haimme kaupasta piknik-eväät ja nautimme ne merta ja Guideccaa tuijottaen.
Vinkki 12: Venetsiassa on vain vähän supermarketteja, joten niiden sijainti kannattaa katsoa etukäteen.
Ilta-auringon laskeutuessa jätimme Venetsian taaksemme. Se oli hyvä päivä.
Tykkäsitkö artikkelista vai puuttuiko joku vinkki? Kirjoita kommentti tai jaa vinkit myös kaverille!
Matkapaloja 