matkapalojaJätä kommentti

Ravintolat, Tallinna: 6 suosikkiravintolaani Tallinnassa

Päivitetty 21.8.2022

Tallinnan ravintolat ovat suomalaisten keskuudessa suosittuja ja itsekin olen tehnyt useamman kuin yhden ruokamatkan Tallinnaan. Tallinnassa todellakin on niin paljon hyviä ja kiinnostavia ravintoloita, että siellä voisi mielellään käydä monta kertaa vuodessa makumatkalla.

Tallinnan ravintolat – suosittelemani illallispaikat

F-Hoone

Telliskivessä oleva F-Hoone on usean ystäväni suosikkiravintola ja itsekin olen päätynyt sinne usein illalliselle. Ravintola on jo ulkonäöltään näkemisen arvoinen, sillä erityisesti ikkunapöydät ovat todella kauniit.

Minut saa takuuvarmasti valitsemaan kasvisvaihtoehdon, jos siinä on halloum-juustoa. Munakoiso halloumilla oli erittäin maukas illallinen. Suosittelen tekemään etukäteen pöytävarauksen, jotta pääset varmasti sisään ravintolaan.

Kivi Paber Käärid – 100 % gluteeniton ravintola

Kukaan ei varmaan enää nykymaailmassa kuvittele, että gluteeniton tarkoittaisi mautonta. Sitä se ei tarkoita ainakaan Kivi Paber Käärid – ravintolassa, joka myös sijaitsee Telliskivessä.

Söin todella maukasta risottoa ja Tiia söi hyvää riisinuudelisalaattia. Listalla oli myös monia muita hyviä vaihtoehtoja, joten täytyy piipahtaa täällä toisenkin kerran.

Vaikka nykyään monessa paikassa on suhteellisen helppo löytää gluteeniton vaihtoehto pääruuaksi, niin jälkiruokien suhteen tilanne on paljon heikompi. Usein tarjolla on vain sorbettia tai jäätelöä. Ystäväni Tiia oli niin iloinen useasta vaihtoehdosta, että päätimme tilata kaikki kolme menussa ollutta jälkiruokaa. Kannatti! Pavlova oli minun suosikkini.

Ravintolat, Tallinna – Suosittelemani aamiaispaikka

Rukis

Yhdellä ruokamatkalla oli alunperin tarkoitus majoittua hotellissa, jossa olisi tarjolla aamiainen. Unohdin tämän toiveen varausvaiheessa ja varasin meille asunnon. Näin jälkikäteen ajateltuna olen varsin iloinen tästä unohduksesta, koska päädyimme syömään söpöön ja ihanaan Rukiiseen.

Rukis on Tallinnan Vanhassakaupungissa, ja aamiaislistalla oli vaikka mitä! Koska olimme tulleet ruokamatkalle, tilasimme myös vaikka mitä!

Eggs Benedict eri täytteillä oli aamiaisseurueemme suosiossa.

Minä tilasin pannumunakkaan, joka oli aivan älyttömän hyvää! Vähempikin olisi ehkä riittänyt, mutta munakas oli niin herkullista, etten malttanut jättää suupalaakaan syömättä.

…Ja aina on tilaa jälkiruokalätyille!

Tallinnan ravintolat – Entä sitten lounaspaikka?

Must Puudel

Kaikki yllä kertomani ravintolat toimivat varmasti myös luounaspaikkoina, mutta aivan erityisesti haluan mainita vielä Must Puudelin.

Must Puudel on Tallinnan vanhassakaupungissa ja heillä sattui lounasaikaan olemaan varmasti kaupungin suojaisin ja lämpimin terassi. Pieni se tosin oli, joten meillä oli tuuria, kun pääsimme istumaan aurinkoon.

Mainitsin Must Puudelin viime Tallinnan reissun parhaimpana juttuna, koska olin jopa hämmentynyt siitä, miten kiva paikka se oli ja miten hyvää ruokaa siellä oli. Vieressä on Olde Hansa, jonka ohi kehotan kulkemaan ja astumaan sisään tänne.

Koska ulkona oli lämmin, kävimme sisällä vain vessassa. Ravintolan sisustus oli niin kiva, että sinne olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin ajaksi, ellei aurinko olisi kutsunut ulos.

Ravintolat, Tallinna – Olutta tai drinkkejä?

Ruokamatkaan kuuluu usein olennaisesti myös juomien nauttiminen. Tallinnassa on useita paikkoja, joissa on kiva nauttia hyvää juomaa ja katsella ympärilleen. Tässä kaksi suosikkiani.

Manna La Roosa

Vanhankaupungin laitamilla oleva Manna La Roosa on ehdoton suosikki drinkkipaikaksi. Tarjolla on myös useita hyviä alkoholittomia drinkkejä.

St. Vitus

Jos olet menossa Telliskiveen, kannattaa piipahtaa St. Vituksessa oluella. Sen lisäksi, että nimi on suomalaisille hauska, siellä on hyviä oluita ja todella ystävällinen palvelu.

Puuttuuko oma suosikkisi listalta? Ilmianna se kommenteissa, niin käyn testaamassa joskus!

matkapalojaJätä kommentti

Neiti E:n syntymäpäivät Tallinnassa

Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.

Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua…

Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.

Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!

Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu.

Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä – paitsi kaljalle.

Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.

Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.

Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!

Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.

Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliaisuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!

Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con la Moscan jälkeen.

Olihan se näyttävä liekkileikki!

Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.

No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.

Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.

Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.

Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!

Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.

Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa – kai!

Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä tax freehin.

Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?

 

matkapalojaJätä kommentti

Tallinna: pari matkavinkkiä

Julkaistu Lilyssä 19.12.2012

Koska olimme viettäneet suomalaista lomaa Tallinnassa yhden päivän ajan, koitimme tehdä seuraavana päivänä jotain muuta.

No, päivän aloittaminen kolmen eri alkoholikaupan hintoja vertailemalla ei ole ehkä se paras lähtökohta tehdä jotain muuta.

Pakollisten tuliais-ostosten jälkeen ehdotin, että ottaisimme bussin jonnekin, koska meillä molemmilla oli yksi käyttämätön bussilippu. Matkakaverini ei innostunut ajatuksesta, mutta päädyimme kuitenkin ajamaan raitiovaunulla nro 2. Halusin nähdä, olisiko matkan varrella jotain kiinnostavaa, mihin voisi jäädä. No ei oikein ollut. Näimme kuitenkin paikan nimeltä Sitsi ja useita kauniita taloja. Nyt tiedämme, että siellä suunnassa Tallinnaa ei välttämättä ainakaan talvella ole kauheasti nähtävää.

Hyppäsimme pois raitiovaunusta ilmeisesti bussiaseman kohdalla ja kuljimme tunnelista vanhaankaupunkiin. Tunneli oli koristettu taiteella.

Vanhassakaupungissa tarkoitus oli kokea yksi matkustamisen kohokohdista: syödä. Päädyimme matkan teemaamme sopivasti syömään torin laidalle olevaan italialaiseen ravintolaan. En nyt googlaamisesta huolimatta löydä ravintolan nimeä, mutta siinä torin laidalla se oli. Minua varoitettiin, että pizza ei olisi mitenkään erityistä. Kyllä se vaan oli hyvinkin erityistä! Yksi parhaista pizzerioista, joissa olen ikinä ollut. Menkää siis sinne. Kyllä te löydätte.

Ennen pizzeriaa silmiimme osui ylläoleva Depeche Modelle omistettu baari. Pakkohan sinne oli mennä. Baarissa ei ollut ketään muita, mutta sekös ei meitä haitannut. Istuimme siellä katsellen ja kuunnella Depeche Moden musiikkia, kunnes oli aika juosta (!) laivaan.

Miten sen aina unohtaa, että laivan ovet suljetaan kuitenkin vähän aiemmin kuin sen on tarkoitus lähteä? Joka tapauksessa, suosittelen käymään siellä DM Baarissa. Se oli kiva paikka. Lisätietoja on täällä: http://www.depechemode.ee/bar/

matkapalojaJätä kommentti

Suomalainen Tallinna

Julkaistu Lilyssä 18.12.2012

Tämä on kertomus siitä, miten Tallinnassa voi matkustaa ilman, että huomaa olevansa Suomen ulkopuolella. Kahden suomalaisen naisen Tallinnan matka alkaa tietenkin kuohuviinillä. Odotimme kuitenkin laivaan asti – toisin kuin useat muut suomalaiset. Jo terminaalissa matkustajat toivotettiin tervetulleiksi ja todettiin, että tax freessa tavataan koko pitkän päivän ajan. Koko pitkän päivän ajan? 2,5 tuntia se laivamatka kesti. Siitä vietimme tax freessä ehkä 10 minuuttia. Matkan aikana toinen meistä ehti potea merisairautta ja toinen meistä löytää uuden elämänrakkauden.

Vessassa oli ikkuna, josta näkyi aaltoileva meri. Sinne se Suomi jäi.

Sokos Hotelli Virun superior-huoneen  ikkunasta näkyi vanhakaupunki ja lumisade. Yöllä ikkunasta näkyi selkeästi myös keskellä kaupunkia ollut laiva. ”Onko toi laiva?” ”Näyttää kyllä, mutta ehkä se on talo.” ”Ei, kyllä se on pakosta laiva.” Aamulla totesimme, että kyllä se taisi kuitenkin olla talo. En kyllä ole vieläkään ihan varma.

Suomalainen nainen on blondi! Blondiudestani on viime aikoina käyty useita kiistoja. En kuulemma ole blondi. Väitän niin vain Facebookissa. Taitaa siis Instagram tehdä jälleen tepposet. Oikeasti olen ihan brunetti – ja sisäisesti joko punapää tai mustapää. Päätinkin jossain vaiheessa iltaa, että ”Seuraavalla kerralla minä kyllä blondaan hiukseni kokonaan, niin ei kenenkään tarvitse väittää, etten olisi tarpeeksi blondi!” No, katsotaan.

Muse oli Tallinassa. Jonotimme sinne muiden suomalaisten seurassa ja palelimme. Suomalaisittain kaipasimme pulloa lämmikkeeksi. Matkapullo oli jäänyt hotellihuoneeseen.

Onneksi suomalaisella on aina mukana älypuhelin (huom! suomalainen ihailee Ameriikkaa). Sillä voi sitten viihdyttää itseään ennen keikan alkua.

Myös lattian kuvaaminen on tosi hyvä idea. Sen voi tehdä samalla kun jonottaa anniskelupisteeseen, joita on paikan päällä huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Niitä ei myöskään ole millään tavalla rajattu. Sinne vaan virolaista kaljaa tai siideriä ostamaan. Hintakin oli ihan jotain muuta kuin mihin Suomessa on tottunut. Suomalaisten suosimalla keikalla jonot olivat joka tiskille pitkät.

Siinä jonossa voi sitten kuvata itseään. ”Jee, me ollaan menossa keikalle.” ”Otetaan vähän lisää kuvia, kun ei se lämppärikään ole vielä aloittanut, vaikka piti aloittaa 45 minuuttia sitten” Oli muuten huono lämppäri. Emme jaksaneet jäädä katsomaan. Menimme mieluummin kuvaamaan itseämme peilin kautta.

Pari suomalaista poikaa sanoivat keikan jälkeen: ”Ollaanko me Suomessa, vai mitä?” ”No juomat ovat ainakin halvempia.” ”Niin, ja naiset kauniimpia.” Hienoa sinä suomalainen mies, osasit tappaa keskustelun! Seuraavana päivänä mumisin katkerasti: ”Vain suomalainen mies voi sanoa jotain tuollaista..”

Musen keikasta kerron ihan toisessa päivityksessä. Tässä kerron sen, että keikan jälkeen pari suomalaista poikaa kysyivät meiltä: ”Hei, tekin varmaan yövytte Virussa. Jaetaanko taksi?” Jaoimme. Taksin hinta oli kyllä ihan suomalainen. Hotellissa totesimme, että nähdään yökerhossa – siellä muiden suomalaisten joukossa. Emme kuitenkaan lähteneet yökerhoon. Jäimme sänkyyn istumaan, juttelemaan ja tuijottamaan MTV:tä. Rentouttavaa se oli. Ja todella epäsuomalaista.

Aamiaispöydässä totesin: ”Meinasin ihmetellä, missä karjalanpiirakat ovat. Sen jälkeen muistin, ettemme me olekaan Suomessa.”  Karjalanpiirakat olivat toisessa pöydässä. Totesin myös, että melkein harmittaa, ettei ole krapula. Melko epäsuomalaista sekin.

Joulukuusi oli tyylikäs. Sellaisia harvoin näkee Suomessa? Koska olimme niin kaukana kotoa, oli koko matkan mukanamme iso säkki turkinpippureita. Ne ovat minulle jo perinteeksi muodostuneita matkaeväitä.