Ystäväni Rouva H kutsuu Kuuvannokkaa turkulaisten parhaaksi salaisuudeksi. Kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei käy siellä.
Mepä siis päätimme lähteä käymään siellä.
Joogaa Villa Kuuvan rauhassa
Reissua suunnitellessamme huomasimme sattumalta Villa Kuuvan Facebook-sivuilta, että siellä järjestetään kesäsunnuntaisin aamujoogaa. Päätimme siis heristää unihiekat silmistämme melko aikaisin sunnuntaiaamuna ja suunnata kohti Kuuvannokkaa.
Ja kyllähän se kannatti! Meren rannalla joogaaminen kauniina kesäaamuna vetää varmasti vertoja mille tahansa ulkomaan jooga-kohteelle. Jooga oli juuri sopivan rauhallista, jotta se sopi sekä aamutunnelmaan että olisi sopinut myös aloitteleville joogeille. Toisaalta. Itse olen vuoden verran kulkenut eri jooga-tunneilla, ja silti siellä oli liikkeitä, joita en ollut aiemmin tehnyt. Tykkään siitä, kun joogassa tunnit ovat aina ohjaajansa näköisiä.
Jooga-poseeraukset tunnin jälkeen!
Jooga-tunti maksoi 20 euroa ja siihen kuului kahvi tai tee sekä suolainen piirakka Villa Kuuvassa.
Villa Kuuva – tunnelmallinen kiireettömyyden tyyssija
Villa Kuuva on super suloinen, ja näkymä merelle on upea. Ilman joogaakin täällä kannattaa käydä!
Nautimme välipalamme kahvion terassilla, vaikka sisällä ollut sohva oli enemmän kuin houkutteleva ja aurinkopaikkojakin oli tarjolla.
Kuuvannokka tarjoaa mahdollisuuden istua kalliolla ja tuijotella merelle
Alkuperäinen suunnitelmamme oli tulla Kuuvannokkaan uimaan – kun Suomessa kerrankin on uintisää! Lähdimme siis metsän halki kohti Kuuvannokan kallioita.
Uimapaikka Kuuvannokan kallioilta löytyi kyllä, mutta uimakengät olisivat tulleet tarpeeseen. Veteen kömpiminen kivien seasta oli nimittäin aikamoista könyämistä. No, tulipahan treenattua lisää tasapainoa!
Maisemien ja rauhallisuutensa puolesta Kuuvannokka on varmasti yksi Turun parhaista uimapaikoista. Se sopii paikaksi oivallisesti, kun haluaa ottaa aurinkoa kalliolla, katsella ohi ajavia veneitä ja veteen pulahtaminen on vain pieni bonus päivän päätteeksi. Edestakaisin kulkemiseen kalliot ja meri eivät sovellu – ei ainakaan ilman uimakenkiä.
Sunnuntaiaamun aloittaminen Kuuvannokassa on yksi parhaita asioita, mitä voit Turussa tehdä.
Lue myös muut kirjoitukseni Turun parhaista paikoista:
Huomasin, että jo vuonna 2013 olen kirjoittanut Blankon lammaspastasta ylistyspuheen. Nostan sen nyt vuonna 2019 arkistoista, koska sama lammaspasta on edelleen hyvää. Tämän saa myös gluteenittomana.
Vuoden 2013 teksti:
Huom! Turkulaiset ja Turussa vierailevat: Jos ette ole olleet vielä syömässä Blankon lammaspastaa, niin menkää välittömästi.
Lammasta inhoava esimieheni kertoi minulle Blankon lammaspastasta, joka oli hänen mielestään erittäin hyvää. Mukana olleen kokkiystävän mielestä pasta oli jopa maailman parasta. Omasta mielestäni pasta oli aivan ihanaa.
Lampaan maku oli juuri oikeanlainen. Yhtä hyvää lammasta olen syönyt viimeksi vuosia sitten pääsiäisenä Italiassa italialaisen isoäidin laittamana. Tämä on taatusti paras kohteliaisuus, jonka ruoka voi saada.
Tämä ei ollut maksettu mainos. Tämä oli vilpitön ruuan ylistys.
Aina, kun käyn Ruissalossa, mietin, miksi en käy siellä useammin. Ruissaloon pääsee autolla, bussilla, pyörällä ja kesällä jopa vesibussilla. Kerran olen myös kävellyt Ruissalosta kotiin, mutta en varsinaisesti suosittele sitä. Paikan päälle kannattaa saapua jollain nopeammalla tavalla ja säästää käveleminen Ruissalon luontopoluille, joilla voi ihailla kauniita maisemia. Ruissaloon on Turun keskustasta vajaan 10 kilometrin matka, joten sinne piipahtaa hetkessä.
Ruissalon kansallispuistossa on upea kävelyreitti, jonka varrella voi ihailla sekä merimaisemia että reitin varrella olevia huviloita. Saaronniemessä puolestaan voi talvella kävellä jäätä pitkin tai kesällä löytää itselleen yleistä rantaa rauhallisemman paikan pulahtaa veteen – kannattaa silti huomioida, että itse löydetty ranta saattaa olla kivinen. Kerran olen Saaronniemessä ollut pienellä rantakaistaleella jopa tanssimassa.
Päätin tänään käydä Ruissalossa kävelyllä, koska kauan kaipaamani aurinko kurkisti pilvien raosta, eikä minulla ollut tälle sunnuntaille mitään muita suunnitelmia. Ilokseni Ruissalossa oli paljon muitakin ihmisiä ulkoilemassa. Pakkasta oli -6, mutta auringossa tuntui silti lämpimältä.
Kuten sanottua, Ruissalossa tulee käytyä liian harvoin. Sinne liittyy kuitenkin paljon muistoja, joita tänään kävellessäni mietin. Jostain syystä Ruissalo on minulle sellainen paikka, johon mennään yhdessä jostain muualta tulevan kaverin kanssa – se ei kuulu millään tavalla minun normaaliin elämääni. Viime syksynä kaveri oli pitkästä aikaa Turussa ja kävimme syömässä eväitä Ruissalossa.
Myöhäisillan pyöräretki Ruissaloon on jäänyt muistoihini
Yksi Ruissaloon liittyvä muisto on vuosien takaa, kun olin ihastunut erääseen mieheen. Yhtenä iltana päätimme lähteä Ruissaloon pyöräilemään, vaikka kello taisi olla jo kymmenen tai yksitoista. Silloin oli syksy ja tuntui, kuin olisimme pyöräilleet suoraan Tim Burtonin leffaan. Niin kauniilta ja erikoiselta näytti yöllä valaistu pyöräreitti puiden välissä.
Pyöräretken päättyessä meren rantaan pysähdyimme katselemaan öisiä maisemia ja juttelemaan monen tunnin ajaksi. Seuraavana aamuna saattoi vähän väsyttää töissä, mutta se oli sen arvoista. Kyseinen mies viipyi elämässäni vain vähän aikaa, mutta se oli merkityksellistä.
Toki tänään mietin, että miksi niin usein parisuhteeni ovat alkaneet keskinäisten traumojen tai menneisyyden epäonnistumisten jakamisesta. Miksi se onnistuisi sillä kertaa, jos lähtökohtana on pettymykset ja turhat toiveet?
Viime kuukausien aikana olen tehnyt pitkää ja loputtomalta tuntuvaa itsetutkimusmatkaa. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on se, että tämä hetki määräytyy tulevaisuudesta – ei menneisyydestä – käsin. Kaikki on mahdollista ja kaikki on vielä edessäpäin. Sitä ajatusta ei ole aina kovin helppo toteuttaa. Menneisyydessä vellominen on helpompaa ja tutumpaa.
Aika usein luonto on se paikka, jossa ihmisen on kaikkein helpoin pysähtyä ajattelemaan.
Ruissalo Camping tarjoaa oivan paikan grillaamiselle
Saaronniemessä Ruissalo Campingin alueella on tosi hyvät grillauspaikat. Niitä on monta, joten ei ole pakko edes olla suomalaiselle kiusallisella tavalla sosiaalinen, vaan voi vallata oman grillin. Kerran, kun olin siellä grillaamassa sosiaalisuus kyllä auttoi, koska saimme käyttää edellisen grillaajan hiillosta ja puita. Omat puut kannattaa toki ottaa varmuuden vuoksi mukaan!
Ruisrock on turkulainen klassikko!
Niin ja se Ruisrock. Ruisrockissa on taikaa, sillä silloin on aina aurinkoista ja kuumaa – ainakin osan ajasta. Toki muistan sen Ruisrockin, kun koko sunnuntain satoi. Olimme pukeutuneet kertakäyttösadetakkeihin ja joimme viiniä anniskelualueella pöydän alla. Eput soittivat viereisellä lavalla. Jos se ei ole suomalaista festaritunnelmaa, niin ei mikään!
Ruisrock on täynnä hyviä muistoja ja hauskoja ihmisiä. Kävimme Tiia-siskon kanssa Ruisrockissa monta vuotta putkeen, ja vaikka olisimme olleet tunteja erossa, löysimme toisemme aina automaattisesti, kun oli kotiinlähdön aika.
Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu pulahtaa kesken festareiden mereen uimaan. Se oli hauskaa ja viilensi hetkeksi! Festari-ihastuksia? Kyllä – ja useita yksien festareiden aikana!
Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on ihana vierailukohde
Ruissalon luontopoluilla ja rannoilla pääsee upean luonnon ääreen, mutta jos haluaa kokea vielä jotain eksoottisempaa ja loisteliaampaa, kannattaa suunnata Ruissalon kasvitieteelliseen puutarhaan.
Ruissalossa oleva kasvitieteellinen puutarha on yksinkertaisesti ihana! Näet kasveja, joita ei muualla Suomessa kasva ja saatat myös törmätä outoihin taideteoksiin.
Kasvitieteellisessä puutarhassa on kasveja sekä ulkona että sisällä. Suosittelen vierailemaan kummassakin. Aina, kun olen siellä vieraillut, olen ostanut jonkun pienen kasvin taimen hyvin edullisella hinnalla mukaani.
Mitä tästä jutusta pitäisi oppia? No se, että jos olet Turussa, niin käy myös Ruissalossa – säännöllisesti!
Ruissalon alueella on myös yksi ehdottomista lempipaikoistani: Kuuvannokka.
Turussa on kevät! Lauantai-aamun kevät-aamiaiseen – tai oikeastaan mihin tahansa neiti E:n kanssa nautittavaan aamiaiseen – kuuluu ehdottomasti kuohuviini. Se on ainoa, jota molempien ruokavalioon sopineesta kananmuna-raejuusto-tomaatti-aamiaisesta on kuvaushetkellä vielä jäljellä.
Kotiini on ilmestynyt kukkia, koska olen saanut niitä esitysten jälkeen yleisöltä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun sain kukkia vielä ensi-illan jälkeenkin. Kukat ovat ihania! Sanoinkin Neiti E:lle, että tässä on nyt suuri riski siihen, että joudun ostamaan itse uusia kukkia tilalle, kun nuo lahjaksi saamani kuihtuvat.
Meidän oli tarkoitus pitää terveysbrunssi luonani, mutta väärinkäsitysten jälkeen päivän ruokavaliosta tuli kaikkea muuta kuin terveellinen. Ei se mitään. Sitäkin nautittavampaa ruoka, aurinko ja seura olivat. Neiti E poseeraa jokirannassa. Taustalla hänen lempiravintolansa Tintå, jossa ei ollut vapaita pöytiä.
Roolihahmollani oli hiukset kiharalla. Kiharat ovat yön aikana muuttuneet sekaviksi laineiksi. Ratkaisu: panta päähän. Neiti E totesi, että panta sopii täydellisesti takkiini. Totta.
Kauniin uuden kirjastosiltamme lasit ovat osittain rikki. Vandalistit leimattiin syylliksi, kunnes tajuttiin, että kyseessä on tuo ihmistä suurempi julma voima: sää. Rikkinäinen lasi oli Neiti E:n mielestä kaunis. Sirpaleethan tuottavat onnea.
Ja onnea kyllä on Turku, Aurajoki, aurinko ja kiireetön päivä.
Neiti E:n kyttäysilme. ”Nyt täytyy kytätä, missä on vapautuva pöytä.” Eilen oli tosiaan niin lämmin, että jäimme ulos istumaan ja nauttimaan juomistamme.
Valitsin haudutetun teeni nimen perusteella: Aurajoen rannalla.
Ruoka-aikaan seuraamme liittyi herra S. Tintå oli täynnä. Di Trevi oli täynnä. Hetken neuvoteltuamme valitsimme villin kortin: Fonttiin mahtui.
Fontti oli oikeastaan ihan kiva paikka. Olimme asennoituneet siihen, että täytyy saada pitsaa. Pitsaa oli listalla ja kaikki löysivät itselleen sopivan vaihtoehdon. Tässä kohtaa täytyy todeta, että halusimme siis hyvää pitsaa – tämä lisäsi jännitystä ruokaa odotellessamme. Inhoan sitä hetkeä, kun ruoka on tilattu ja sitä odotellaan pöytään. Neiti E ja Herra S yrittivät sanoa, että se on sitä aikaa, jolloin pitää nauttia toisten seurasta. Höpöhöpö. Se on aikaa, jolloin odotellaan rauhattomana ja hermostuneena ruokaa, eikä keskitytä mihinkään.
Siinä se on! Paheellinen pitsani. Siinä oli rasvaa ja siinä oli juustoa. Siinä oli niin paljon juustoa, että se oli jopa minun mielestäni liikaa. Kokemukseeni voi toki vaikuttaa se, että olen viimeisen kuukauden aikana vähentänyt rasvan ja juuston määrää radikaalisti. Toimisi varmasti täydellisenä krapulapitsana. Eilen se oli kuitenkin liikaa. Mahaan sattui ja teki mieli kulkea vyöryen eteenpäin. Hyväksyn sen kuitenkin hyväksi pitsaksi. Ja se ei ole ihan vähän se.
Matkapaloja 