Berliini: Näin vietin viikonloppua ystävieni kanssa

Lähdin pitkästä aikaa reissuun ihan yksikseni. Siinä mielessä siis yksikseni, että olin lennolla yksin ja menin majapaikkaamme yksin.

Tämähän tarkoitti sitä, että en jaksanut ottaa mistään asiasta selvää etukäteen, vaan ajattelin, että kyllä minä varmasti lentokentältä majapaikkaan jollain tavalla pääsen.

Yksin matkustaminen on välillä ihan hauskaa ja stressitöntä, kun ei tarvitse huolehtia muista ihmisistä.

No. Tämän viikonloppureissun aloitus ei ollutkaan ihan niin hauska ja stressitön kuin alussa kuvittelin.

Metroliikenne oli osittain remontissa, joten vaihdoin metroa jokaisella pysäkillä. Kun pääsin perille, huomasin olevani väärässä paikassa, koska en ollut huomannut, että minulle oli ensin lähetetty väärä varausvahvistus ja perässä korjattu versio. Luonnollisesti katsoin vain ensimmäisestä varausvahvistuksesta tiedot majapaikan sijainnista.

Lisäksi henkilö, jonka piti tulla avaamaan minulle ovi, oli unohtanut avaimen kotiinsa. Päädyin siis melkoiseen nälkäkiukun tilaan ennen kuin pääsin perille majapaikkaamme.

Onneksi asunto oli mukava, ja Lidl lähellä.

Alkuperäinen syy Berliinin reissulle oli Thirty Seconds to Marsin keikka! Menimme paikan päälle varmuuden vuoksi taksilla, koska päiväinen sekoiluni joukkoliikenteen kanssa aiheutti hetkellisiä traumoja. Enkä tietenkään halunnut missata keikkaa.

Mercedes-Benz Arenalla myytiin keikkajuomiksi mm. tuollainen pikkuinen 0,75 l olut! Edelleen ihmettelen, miten neiti J selviytyi koko keikan ilman, että kävi vessassa!

Epäselvä kuva, mutta ihana Jared Leto. ❤

Yleisössä heilui monta Thirty Seconds to Marsin lippua. Se näytti tosi kivalta! Yhdessä kohdassa yleisöön tiputettiin monta jätti-ilmapalloa.

Jaredin kanssa lavalle päässyt berliiniläinen tyttö halusi omistaa biisin kaikille ihmisille, jotka uskovat unelmiinsa ja seuraavat niitä. Se oli siinä mielessä koskettavaa, että juuri nuo ajatukset ovat minulle tärkeitä Thirty Seconds to Marsin musiikkia kuunnellessani. Juuri siksi Jared Leto on mielestäni erittäin inspiroiva ihminen. Hän osoittaa, että kun seuraa unelmiaan ja tekee töitä niiden eteen, voi saavuttaa ihan mitä vaan. Thirty Seconds to Mars on voimamusiikkiani.

Seuraavana päivänä metroasemalle kävellessäni näin makkaran! Tietenkin halusin mennä tarkemmin katsomaan, mikä tämä edessä siintävä makkara oli…

No. Makkaran ymmärrän aina ja erityisesti Saksassa, mutta joulupukki ja hehkuviini toukokuussa ovat ehkä vähän väärässä paikassa.

Siellä olisi päässyt myös kuumailmapallolennolle. Tai ei oikeastaan lennolle, koska kuumailmapallo oli kiinnitetty vaijerilla maahan, mutta yläilmoihin kuitenkin. En saanut ketään houkuteltua mukaani korkeuksiin, joten se jäi kokematta. Ehkä seuraavalla kerralla.

Mikäli sinua kiinnostaa, niin lisätietoja kuumailmapallosta on täällä:

https://air-service-berlin.de/en/welt-balloon/

Samaisessa paikassa oli myös Trabeja. Niilläkin olisi päässyt ajelemaan, mutta jätimme senkin väliin.

Mikäli sinua kiinnostaa, niin täältä löytyy tietoa: http://www.trabi-world.com/

Berliinin reissun toinen tarkoitus oli nähdä ystäviä. Neiti J ja Neiti N asuvat Saksassa, joten heitä ei mitenkään liikaa näe livenä. Netissä sen sijaan kyllä näkee. Siitä syystä ei tarvinnut turhaan kysellä kuulumisia, vaan siirryimme suoraan puhumaan kakkajuttuja.

Tähän liittyen: Aamiainen on päivän tärkein ateria. Me suosimme reissullamme kahta aamiaista. Ensimmäisen söimme majapaikalla ja toisen aamiaisravintolassa. Miksi tyytyä yhteen?

Kun kävelimme aamiaispaikalta pois, oli pakko pysähtyä ottamaan kuva tästä. Aika monimuotoinen konsepti: kaljaa, burleskia, live-musiikkia, disco ja porno-karaoke! Tästä paikasta saa siis varmasti kaiken, mitä ihminen vain keksii haluta.

Valitettavasti paikka oli tuohon aikaa suljettu.

Aamiaiselta kävelimme Biergarteniin. Berliinissä ei ollut ihan niin lämmin kuin olimme etukäteen olettaneet, mutta auringossa oli joka tapauksessa varsin kesäinen tunnelma.

Auringonvalon voi hyödyntää siten, että ottaa omituisia taidekuvia.

Tai sitten aurinkoa voi paeta pukeutumalla kokonaan huiviin.

Pöydän alle katsoessamme totesimme, että kukaan meistä ei ole korkokenkäihminen.

Tästä tuli mieleeni keskustelu, jonka kävimme Vappuna neiti E:n kanssa:

”Mä en ymmärrä, miten jotkut naiset voivat näyttää aina niin kauniilta ja freeseiltä. Itsellä on aina naama punainen ja meikit levinneet, kun pääsen paikan päälle.”

”No, he eivät varmaan kiirehdi viime tingassa pikakävellen 2 kilometrin päähän.”

”Niin, he käyttävät varmaan kuskia.”

”Niin tai taksia.”

Joo. Me tykkäämme kävellä. Tennarit toimivat siinä tarkoituksessa varsin hyvin.

Tämä liikennevalomies aiheuttaa minussa kerta toisensa jälkeen huvitusta.

Neiti J sai avopuolisonsa kautta diilattua meille bussiliput turistibussiin. Bussikierros oli kolmantena päivänä varsin sopivaa ajanvietettä. Olimme vain sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet jäädä missään pois ja lopulta alkoi nukuttaa vielä enemmän. Kätevä tapa kuitenkin nähdä Berliinin tärkeimmät nähtävyydet.

Neiti E totesi, että Berliini on yllättävän vihreä kaupunki. Se on ihan totta. Puistoja ja nurmikoita on paljon. Se on yksi asia, joka erottaa Berliinin muista Euroopan pääkaupungeista.

Ja erottuuhan se muutenkin. Graffiteja, joiden edessä hölmöillä, on paljon.

Berliiniä ei suotta ajatella stereotyyppisesti taitelijoiden ja hipstereiden unelmapaikaksi. Kyllä se sitä ihan oikeasti taitaa olla.

Minä olin viimeisenä iltana niin väsynyt, että kun muu seurue lähti tutustumaan jätti-mojitoihin, minä lähdin majapaikkaamme syömään irtokarkkeja.

Vähitellen yritän oppia, että myös lepääminen on tärkeää – oli sitten kotona tai reissussa.

Berliinistä tykkään joka kerta enemmän, joten tämä ei varmasti ollut viimeinen kohtaamiseni  kaupungin kanssa.

Lue myös matkavinkit:

7 +1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Hostellivinkki Berliiniin

Muita Berliinissä kirjoittamiani matkatarinoita:

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Berliini: Ei niin tyypillinen juhannuslauantai

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

7 + 1 vinkkiä: Mitä Berliinissä kannattaa tehdä?

Beakers

1. Hyödynnä Berliinin ihanat aamiaispaikat.

Autan vähän valinnassa ja kerron kaksi hyvää vaihtoehtoa.

Ensimmäinen on Beakers. Siellä on kattava menu, josta saa valita itselleen sopivan kokonaisuuden. Aamiaisseurueemme tilasi mm. munakasta, omenapannukakkuja, hedelmäsalaattia, kuohuviiniä ja capuccinoa.

Breakfast, eggs

Aamiainen, munakas, pannukakut, appelsiinimehu, kahvi

Kuten kuvista näkyy, myös annosten ulkonäköön on panostettu. Lisätietoja Beakersista: http://www.beakers.de/en/about-us/

Spreegold

Toinen hyvä vaihtoehto on Spreegold.

Tosin alkuun täytyy varoittaa, että tässä aamiaispaikassa ei tunneta palvelua. Ruuat tilataan tiskiltä, juomat noudetaan omasta pisteestään ja ruuat haetaan vähän turhan pitkän odotusajan jälkeen omasta pisteestään. Siinä odottaessa oli suomalaisellakin hermot kireällä.

Mutta miksi tämä on silti hyvä vaihtoehto? No siksi, koska siellä on hyvä valikoima terveellistä ruokaa. Gluteenitonta leipää ei valitettavasti ollut, mutta siellä on useita vaihtoehtoja esimerkiksi paleo-ruokavaliota noudattaville.

Itse join jotain paleo-super-jääteetä ja tunsin oloni kovin hyväksi ihmiseksi! Lisätietoja Spreegoldista: https://www.spreegold.com/en/

Prater garten

2. Mene Biergarteniin eli ulos oluelle

Olut on yksi asia, joka Saksasta tulee ensimmäisenä mieleen. Kannattaa siis hyödyntää paikalliset kaljapuutarhat.

Bratwurst

Me olimme Prater Biergartenissa, joka oli kätevän kävelymatkan päässä Beakersista.

Olut ei ollut ainut vaihtoehto, vaan tarjolla oli myös viiniä. Niin ja tietenkin makkaraa! Minulle naurettiin, kun halusin makkarani ilman sämpylää. Itse lähinnä naureskelen tuolle sämpylälle. Sehän on vaan joku pidike, josta makkaraa pidetään kiinni!

Lisätietoja Prater Biergartenista: https://www.pratergarten.de/en/

3. Syö perinteistä saksalaista ruokaa tarjoavassa ravintolassa

Ihan jo siksi, että sisustus on näkemisen arvoinen!

Juuri tämän ravintolan ruokalista ei juurikaan puhutellut minua. Pihvi oli ihan ok, mutta parempaakin olen syönyt. Parasta annoksessa olivat nuo hauskat perunat!

Asiakaspalvelu oli asiakkaanmukaista! Neiti E pyysi lisää maitoa ja sitä hän sai – ihan niin paljon kuin vaan halusi.

En linkitä tätä ravintolaa, koska parempiakin vaihtoehtoja varmasti on.

4. Pukeudu hassusti!

Berliinissä voi omaksua itselleen ihan minkä identiteetin vain haluaa. Sillä ei ole merkitystä. Kaikki hyväksytään.

Yhdellä reissullahan minusta kuoriutui hyvin, hyvin syvälle piilotettu jalkapallofani!

5. Kävele ja katsele ympärillesi

Berliinin katukuva on täynnä kaikenlaista nähtävää ihan laidasta laitaan. Suosittelen ehdottomasti, että metrojen ja s-junien lisäksi kävelet paikasta toiseen. Silloin näkee kaupunkia ihan eri tavalla kuin joukkoliikennevälineissä istuessaan.

Gorki

Berliinissä on kiva nähdä, miten ihmiset kokoontuvat miltei mille tahansa nurmikolle hengailemaan – ja niitä nurmikoita on paljon!

Brlo beer olut

6. Käy Brlossa

Tämän vinkin luin Mondosta, ja tämä paikka on myös Berliinissä asuvan ystäväni yksi kantapaikoista. En ihmettele, miksi.

Maistoin heidän oluitaan maistelulaudan verran. Totesin, että heidän Berliner Weisse oli erittäin hyvää!

Fritz cola

Jäätelö

Sieltä saa myös paikallista cola-juomaa ja luomujätskiä! Niin ja toki ruokaa, joka ei ole ihan tavallista pubiruokaa. Lisäksi sisätiloissa on ravintola.

Yksi hieman ärsyttävä puoli on se, että kaikki nämä asiat pitää ostaa eri tiskiltä. Siksi kannattaakin oman seurueensa kanssa koordinoida tilauksia siten, että jokainen hoitaa kaikkien tilaukset yhdellä tiskillä ja toinen toisella. Tällöin kaikkien ei tarvitse erikseen jonottaa jokaiselle tiskille.

Miljöö on erittäin viihtyisä.

Lisätietoja Brlosta: http://brlo-brwhouse.de/en/

7. Mene puistoon!

Berliinissä on paljon puistoja, joissa paikallisetkin tykkäävät viettää aikaansa. Valitse itsellesi sopiva ja nauti.

+1 Mene sunnuntaina Mauerparkiin

Tälle aiheelle olen omistanut ihan kokonaisen blogipäivityksen. Lue se tästä.

Lisäksi:

Minulla on myös yksi majoitusvinkki, mikäli persoonallinen hostelli kiinnostaa. Lue se tästä.

Berliini: Täydellinen sunnuntai Mauerparkissa

Täydellinen sunnuntai alkaa täydellisellä aamiaisella. Täydellinen mikä tahansa päivä alkaa täydellisellä aamiaisella. Sehän nyt on itsestäänselvää. Sanoin Neiti P:lle, että haluaisin mielelläni syödä aamiaiseksi munakasta. Ihana juustolla, kinkulla ja tomaatilla täytetty munakas löytyikin hotellin viereisestä Gago-kahvilasta (Bülowstraße 86). Olin myös tosi iloinen siitä, että munakkaan kanssa sai noinkin runsaan salaatin. Neiti P söi aamiaiseksi kaakaota ja croissanttia. Croissantti oli kuivaa, eikä hän pitänyt paikasta. Se oli aika pieni ja persoonaton. Itse kuitenkin suosittelen munakkaiden ystäville, jos sattuu liikkumaan tuolla päin.

Aamulla satoi, joten olin vähän skeptinen sen suhteen, kannattaako Mauerparkkiin lähteä. Neiti P sai minut kuitenkin ylipuhuttua. Olimme onnekkaita, sillä aamun jälkeen sää muuttui paljon paremmaksi. Kiersimme alueen ja jäimme juomaan vastapuristettua appelsiinimehua nurtsilla. Ihanaa.

Mauerpark on Berliinissä se paikka, johon ihmiset sunnuntaisin kokoontuvat. Siellä on iso kirppisalue sekä musiikkiesityksiä – joskus siellä on jopa karaoke! Karaokeen emme päässeet, mutta erilaisia musiikkiesityksiä kyllä onneksemme näimme. Kirpputorilla on vanhan tavaran lisäksi myynnissä kaikenlaisia koruja ja muita käsitöitä. Ostin ylläolevissa kuvissa olevat korvikset. Korviksissa on valokuva taivaasta. Kysyin myyjältä, ovatko korujen koukut hopeaa. Hän totesi, ettei ole, mutta voi kyllä vaihtaa ne minulle hopeisiksi. Kysyin, mitä se maksaa. Hän sanoi, että kuuluu palvelun hintaan. Siinä vasta asiakaspalvelua!

Lounaspaikaksi valitsimme sattumanvaraisesti Oderquelle Berlinin (Oderberger Straße 27), joka sijaitsi lähellä Mauerparkia. Lounassalaatti oli hyvää. Katoissa olevat valoletkut olivat kamalia.

Lounaan aikana taisi jälleen sataa vähän, mutta se meni ohi. Päätimme jäädä koko päiväksi hengailemaan Mauerparkin alueelle, koska olimme muina päivinä metroilleet ympäri Berliiniä. Viimeisenä iltana oli aika ottaa rennosti.

Otimme läheisestä kaupasta mukaamme siideriä ja olutta, kun lähdimme takaisin Mauerparkiin nauttimaan musiikkiesityksistä.

Tässä välissä minun on ihan pakko kertoa, millaiset vessat Mauerparkissa oli. Kirppisalueella oli muutama bajamaja. Ensimmäisen bajamajan lattia oli rikki. Sitkeänä, Italiassa kaikkeen tottuneena, matkaajana päätin kuitenkin mennä sinne. Rikkinäinen lattia toi kokemukseen vain lisää extremeä. Toinen bajamaja puolestaan heilui koko toimenpiteen ajan niin pahasti, että jännitti, lennänkö sieltä ulos ennen kuin saan asiani hoidettua. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Ja ei, paperia ei ollut.

Näimme kahdesti viehättävän naislaulajan esityksen, mutta luonnollisestikaan en ottanut naisesta kuvaa – otin kuvan roskiksesta. Neiti P ihastui laulajaan niin paljon, että osti hänen cd-levynsä. Niin taisi moni muukin ihastua, koska levyjen menekki oli suuri.

 Kyllä minä sentään jotain ymmärsin – nimittäin kuvata kuumaa rumpalimiestä. Oli ihan älyttömän hauska katsoa, kuinka ihmiset tanssivat antaumuksella tämän bändin tahtiin. Musiikki oli kyllä sen verran rytmikästä, ettei siinä yksinkertaisesti voinut pysyä paikallaan. Hiekka pölisi ja ihmiset hymyili. Aivan mahtavaa!

Ostin itselleni tuliaisiksi pari magneettia. Nyt ne muistuttavat minua eteisessä siitä, että Berliinissä kaikki on mahdollista. Ja että kapitalismista tulee nauttia? Eikun…

Kirppisalueella myytiin tuoreita vohveleita. Haaveilin niistä koko päivän, joten lopulta oli pakko maistaa. Taikina taisi loppua meidän jälkeemme, joten kannatti mennä edes siinä vaiheessa. Hyvää oli.

Onni on sunnuntai, jolloin paistaa aurinko ja saa rauhassa nauttia hyvästä oluesta, joka pehmeästi hellii makuhermoja. Taustalla nuori poika lauloi livenä. Täydellisen nautinnon hetki.

Siellä hän lauloi. Jos jollekin on jäänyt epäselväksi se, mitä Berliinissä kannattaa sunnuntaina tehdä, niin todetaan nyt kovaan ääneen: MENKÄÄ MAUERPARKIIN. Neiti J totesi tuona päivänä, että muistaa jälleen, miksi asuu Berliinissä. Tunnelma oli ihanan leppoisa.

Ankkoja. Poistuimme Mauerparkista läheiseen Biergarteniin. Neiti J:n työkaverit sattuivat olemaan siellä yhtäaikaa ja istuimme heidän seurassaan jonkin aikaa. Inhottavaa Biergartenissa oli se, että laukut tarkastettiin, eikä alueelle saanut viedä omaa vesipulloa. Muutenkin Saksassa oli ärsyttävää maksaa vedestä melkein enemmän kuin oluesta. Hanavettäkään ei saanut ilmaiseksi. Suomessa osaa kyllä arvostaa sitä, että yleensä hanavesi on ilmaista ja viinin kanssa sitä saa pyytämättäkin.

Vähemmän yllättäen päätimme iltamme italialaiseen ravintolaan, jossa oli todella edulliset pitsat. Ne oli myös hyvät pitsat. Kaikesta googlailusta huolimatta en löytänyt pizzerian nimeä. Joka tapauksessa hyvä reissu päättyi hyvään pitsaan.

Katso myös:

Berliini: Ei niin tyypillinen juhannuslauantai

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Berliini: Ei niin tyypillinen juhannuslauantai!

”Ota kuva, kun mä syön würstia!”

Lauantain aamiaisen söimme Butterin (Pappelallee 73) aamiaisbuffetissa. Neiti J totesi, että paikan aamiaismenu on parempi kuin buffet-aamiainen, mutta lauantaiaamulla oli tarjolla vain buffet. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen.


Sinänsä oli hassua mennä toiselle puolella kaupunkia syömään aamiaista, kun aamiaisbuffet olisi ollut suunnilleen samaan hintaan tarjolla myös hotellissamme. Olimme kuitenkin päättäneet, että haluamme syödä joissain kivoissa paikoissa. Hotelliaamiaiset ovat myös yleensä liian aikaisin.

Seuraavaksi suuntasimme ostoksille aivan liian moneksi tunniksi. Siitä ei ole kuvia. Kitisin, että haluan viiniä. En saanut, vaan minua kutsuttiin vanhaksi juopoksi. Muistelen sitä ikuisesti katkerana. Nyyh. Sain kuitenkin italialaista jäätelöä ja muutaman vaatekappaleen, joiden ostamisesta tuli heti huono omatunto. Se, että vihaan ostoksilla olemista, edesauttaa sitä, että minulla on rahaa matkustaa. Ostan vain tarpeellisen, enkä aina edes sitä.

Ostosten jälkeen otimme metron Kreuzbergiin ja etsimme sopivan ruokapaikan. Valitsimme täysin sattumanvaraisesti Lone Star Taquerian (Bergmannstraße 11). He osasivat tehdä erittäin hyviä tuoreita tacoja ja mojitoja. Muiden kuin minun ruoka-annokset olivat keskinkertaisia. Palvelu oli ala-arvoista. Tarjoilija suhtautui todella töykeästi siihen, kun neiti J tiedusteli, onko heidän ruokatarjouksensa voimassa. Miksi he ovat laittaneet tarjouksen, jos eivät toivo sitä käytettävän? Jätimme tippiä 50 senttiä.

Jalkapallo ei kiinnosta minua yhtään. Ennen Berliiniä olin katsonut elämäni aikana yhden kokonaisen jalkapallopelin. Se tapahtui ehkä seitsemän vuotta sitten treffeillä. Ei ole minun juttuni. Oletin, että se ei olisi Neiti P:n tai J:nkään juttu, mutta he halusivat katsomaan saksalaista jalkapallotunnelmaa. Peliä ei kuulemma olisi päässyt pakoon missään.

Päätimme sitten ottaa pelistä kaiken irti ja kävimme ostamassa kaupasta Saksan joukkueen kannutussetin. Edellisiltana tapaamamme herrat olivat luonnollisesti myös menossa katsomaan peliä ja seurasimme heitä Yaamiin. Yaam (An der Schillingbrücke) oli tosi iso paikka, jossa järjestetään keikkoja. Siellä oli ulkona tilaa sekä iso halli, jonka yhteen seinään heijastettiin peli screeniltä. Paikka oli ihan täynnä ihmisiä. Se oli ehkä yksi elämäni hämmentävimmistä tilanteista, mutta siellä olimme. Kyllä jalkapallo yhden pelin verran jaksoi viihdyttää, mutta ei haitannut, että se oli ainut peli, jonka näin tämän vuoden MM-kisoista. Katsellaan taas neljän vuoden päästä…

 

 

 

 

 

 

 

Pelin jälkeen hyppäsimme jälleen metroon ja joimme illan viimeiset Rieslingit jossain päin Berliiniä. Taidekuvien ottaminen oli pakollista. Enempää emme jaksaneet, vaan lähdimme hotellille nukkumaan.

 Hotellin lähellä olleesta kebab-paikasta oli pakko hakea yöpalaksi halloum-pitaleipä. Se oli hyvää! Suomesta ei ilmeisesti saa halloum-pitaleipiä kebab-paikoista? Jos saa, niin korjatkaa väärinkäsitykseni ja juoksen syömään niitä seuraavana krapulapäivänä/yönä!

Katso myös:

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Berliini: Miten sujui juhannusaatto?

 Matka alkoi Kupittaan asemalta klo 7.25. Kaksi huonosti nukkunutta ja väsynyttä naista astui bussiin ja lähti kohti Helsinkiä. Neiti P oli valmistautunut edellisenä iltana stressaamalla ja juoksemalla kaupassa hakemassa sopivia pikkupulloja nesteiden säilytykseen. Minä olin valmistautunut korkkaamalla juhannuksen ensin Neiti M:n kanssa ja sitten näyttelijäporukan kanssa. Ei lyhyelle reissulle tarvitse ottaa mukaan juuri mitään. Lisäksi matkalaukussa pitää aina olla tilaa tuliaisille, koska joka kerta tulee ostettua jotain. Pääasia, että passi on voimassa. Hammasharja on bonusta. Hammastahnan unohdin jälleen kerran.

Lentoa valitessamme päädyimme ottamaan iltapäivälennon, ettei tarvitsisi lähteä matkaan keskellä yötä. Neiti P kuitenkin totesi, että olisi ollut miltei sama lähteä keskellä yötä kuin tuohon aikaan. Oman kokemukseni mukaan se oli kuitenkin aivan eri. Olin vain väsynyt, en kuolemanväsynyt. Junalla matkustaessa olisimme voinut nukkua pitempään, mutta hinta olisi ollut huomattavasti kalliimpi.

Helsingissä meillä oli siis aikaa enemmän kuin tarpeeksi. Kamppi oli suhteellisen hiljainen ostoskeskus siihen aikaan. Pysähdyimme aamiaiselle Café Picniciin. Ei kauhean persoonallinen vaihtoehto, mutta pidin heidän aamiaistarjouksestaan. Kohtuulliseen hintaan sai capuccinon, sämpylän ja appelsiinimehun. Siitä alkoi matkani kohti epäterveellisten ruokien maailmaa. Plussaa myös siitä, että jokaisessa pöydässä oli pistorasia. Pitihän se älypuhelun jo siinä vaiheessa laittaa lataukseen.

Tutkimme lentokentän tarjontaa parin tunnin ajan. Lentokentät ovat melkoisen ankeita paikkoja. Ja todella kalliita. Luin joskus jutun siitä, miten maailman lentokentät alkavat yhä enemmän panostaa siihen, mitä niillä on tarjota. Miten olisi kohtuullisen hintainen kuohuviini?

Törkeästi kuvasin Muumikorttia aivan ilmaiseksi. Muumeissa elää viisaus.

Ennen lentoa oli välipalan aika. Riemuni määrä oli suuri, kun löysin myymälästä rahkaa. Ei tarvinnutkaan syödä toista leipää! Kyllä vaan, tässä vaiheessa vielä koitin syödä terveellisesti. Vakuutan teidät kuitenkin siitä, että terveelliset ajatukset katosivat siinä vaiheessa, kun kone laskeutui Saksaan.

 Lentokentällä täytyy aina ottaa kuva, joka laitetaan Facebookiin. Eihän ihmiset muuten tajua niistä lukuisista matkapäivityksistä, että nyt se on menoa eikä pelkkää meininkiä!

Siinä me juotiin siideriä päivällä. Juhannusaattona. Lentokentällä. Ei niin kovin perinteinen Juhannus. Eikä se Juhannukselta kyllä tuntunutkaan missään vaiheessa. Onneksi minulla on kyseiseen juhlaan viha-rakkaus-suhde. Kaikki uudet vaihtoehdot sen viettämiselle otetaan ilolla vastaan.

 Moi! Mä olen Desigualin mainostyttö – ja sekaisin. Ei siis mitään uutta Berliinin hotellihuoneen katon alla. Hotellihuoneessamme oli paljon vikaa, mutta onneksi vietimme siellä vain yöt. Hotellit ovat ankeita paikkoja. Olen lukenut juttuja, joissa ylistetään hotellihuoneita. En voi mitenkään samaistua. Hotellit ovat kliinisiä ja tylsiä. Kuolettavan tylsiä.

Olimme valmiita kohtaamaan Berliinin kadut – tai oikeastaan ravintolat. Ruokaa, ruokaa, ruokaa ja ruokaa. Se oli suunnitelmani alusta asti. Minulle loma tarkoittaa lähinnä sitä, että saan syödä, juoda ja hengailla rauhassa.

Seuraamme liittyi neiti J, joka asuu Berliinissä. Näin thaimaalaisen ravintolan ja hihkaisin: ”Thai-ruokaa! Rakastan Thai-ruokaa! Mennään sinne!”

Tilasin vietnamilaisia kevätrullia ja sushia. Thai-ruokaa tosiaan… Rullat olivat aika erikoisia. Eivät pahoja eivätkä hyviä. Söin silti hyvällä ruokahalulla molemmat. Ihan vaan alkupaloiksi.

Sushi sen sijaan oli aivan super hyvää. Sain tämän kokoisen annoksen ihan hyvin ahmittua, koska ei sitä voinut mitenkään jättää lautaselle. Erityisesti lohet olivat aivan ihania. Sen jälkeen olin todella, todella täynnä.

Aamulla olin saanut australialaiselta CouchSurfing-kaveriltani viestin: ”Kuulin, että olet viikonlopun Berliinissä. Minä myös. Olisi kiva nähdä!” Ja niin me nähtiin! Kahden vuoden jälkeen. Suomalainen ja australialainen yhtäaikaa Berliinissä. Se oli hienoa. Australialaisen herran mukana seuraamme liittyi myös saksalainen ja venäläinen herra.

Jännitimme, mitä muovipussista paljastuu.

VASTALEIVOTTU KAKKU! Mitä sanoinkaan siitä, että olin sushin jälkeen täynnä? No kyllä sitä vähän kakkua voi silti syödä.. Se oli vielä jopa lämmintä. Mitä kuvittelette, että meille tapahtui, kun kaivoimme oman jälkiruuan esiin ja aloimme syödä sitä ravintolassa? Väärin. Meille tuotiin lautasia ja lusikoita. Se se vasta on asiakaspalvelua.

Ravintola Koy (Rigaer Strasse 26, Friedrichshain) on kaikin puolin suositeltava ravintola. Ihanaa ruokaa ja ihanaa palvelua.

Olin kriminaali ja join olutta metroasemalla ja metrossa. Buahahaha.

Herrat kutsuivat meidät kanssaan valokuvanäyttelyyn, joka järjestettiin toisella puolella kaupunkia. Matkustimme sinne ainakin puoli tuntia metrossa. Oman kokemukseni mukaan Berliinissä on ihan normaalia hypätä metroon, matkustaa toiselle puolelle kaupunkia, käydä siellä jossain ja matkustaa taas toiselle puolelle kaupunkia. Aika viitseliästä, kun itse jäisin varmasti hengaamaan vain yhteen kaupunginosaan.

Valokuvanäyttely veti sanattomaksi. Siellä olivat myös kuvassa olevat hammastahnapurkit. Olin kuitenkin iloinen, että menimme sinne. Se oli ”mitä ihmettä oikein olen katsomassa” -kokemus. Vain Berliinissä. Taidetta tai tekotaidetta. Ihan sama. Onneksi paikassa oli baari.

Minun ja Neiti J:n tulkinta taiteesta: duckfaces!

Minun tulkintani ilosta: Aperol Spritz! Onni on ystävät, jotka eivät osaa olla kuvissa perusnaamalla. C’moon, kuka jaksaa poseerata? Peukku nyt ainakin pitää olla pystyssä.

Illan viimeinen paikka oli baari nimeltä Ä. Se oli kiva paikka. Minun silmissäni hyvin berliiniläinen paikka. Hieman rähjäinen ja aikansa elänyt. Halpa ja kodikas. Istuimme siellä ja paransimme maailmaa.

Ä:ssä oli T ja Terhi. Taide on luotu.

Kesken järjettömän pitkän metromatkan hotellillemme pysähdyimme Alexanderplatzilla, jossa myytiin mm. leivoksia. Pitihän sellainen nyt syödä. Ilman sitä ei olisi mitenkään pärjännyt. Örgh.

Katso myös:

Ensivaikutelmani Berliinistä: Ruma mutta persoonallinen

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Ensivaikutelmani Berliinistä: ruma mutta persoonallinen

Vuosi sitten huhtikuussa olin Berliinissä. Matkan jälkeen sattuneista syistä reissun kuvat jäivät katselematta, jutut kirjoittamatta ja muistot muistelematta. Kävi kuitenkin sillä tavalla, että varasin viikko sitten juhannusmatkan Berliiniin. Oli siis aika avata virtuaalipölyttyneet arkistot ja käydä läpi viime retken kuvat.

Berliini on taiteilija- ja undergroundmaailman ylistämä paratiisi. Berliiniä ylistävät jopa ihmiset, jotka eivät ole siellä koskaan käyneet. Eivät kuitenkaan pelkästään he, myös kaikki muut. Lähdin siis matkalle hyvin, hyvin suruin odotuksin. Ajattelin, että Berliinin on pakko olla aivan käsittämättömän upea ja taiteellisen heräämisen paikka.

Tottakai tällaisilla odotuksilla varustettuna kaupunki oli pettymys. Minulle kävi ihan samalla tavalla kuin Lontoossa ja Barcelonassa: olin odottanut jotain aivan uskomatonta, mutta petyin. Berliini oli ruma ja sää oli harmaa. Kaikki paikat olivat täynnä graffiteja ja näyttivät epäsiisteiltä. Olin odottanut, että suunnilleen joka kadunkulmassa olisi katutaitelija, mutta mitään sellaista ei ollut. Ilmapiiri oli kaukana taiteellisesta heräämisestä.

Se kuitenkin on Berliinissä totta, että se on täynnä persoonallisia baareja ja ravintoloita. Berliini on myös varsin oman näköisensä kaupunki. Se ei muistuta mitään toista Euroopan maan pääkaupunkia – toisin kuin moni muu Euroopan pääkaupunki. Berliinillä on oma persoonallisuus. Jos minut vietäisiin sinne silmät kiinni, tunnistaisin, missä olen. Se on hyvä asia.

Se, että kaupunki on täynnä persoonallisia ja hyviä baareja ja ravintoloita ei todellakaan ole huono asia. Sehän on paras asia. Minulle lomamatkalla oleminen on lähinnä paljon kävelyä, pysähtymistä kiinnostavissa juottoloissa ja ravintoloissa sekä syömistä, syömistä ja syömistä. Ruokaan ja juomiin en pettynyt.

Tälläkin reissulla lähinnä kävelin ympäri kaupunkia silmät auki. Jos vuoden jälkeen pitäisi muistella, kävinkö jossain nähtävyyksissä, niin muuria lukuunottamatta, en käynyt missään. Sen sijaan kävin aivan liian monessa irkkubaarissa. Onneksi sentään loppumatkan paikallisoppaat veivät kunnollisiin paikkoihin.

Tipu ja supermies kuvastavat Berliiniä: siellä on kaikkea sekaisin.

Kävin tosiaan irkkubaareissa. Irkkuruokaa ja Guinnessia Saksassa? No miksei, jos siihen on kerran mahdollisuus? Noita leipiä katsoessani voisin mennä tuonne uudelleenkin. Ja hei, Suomessa ei ole kelvollisia irkkupubeja. Käyn usein matkoillani myös italialaisissa ravintoloissa, mutta ne ovat usein pettymys.

Nämä kuvat ovat ostospaikkojen (torit, ostoskeskukset, mitä näitä nyt on?!) läheltä bongattuja.

Paikallisoppaat veivät kunnollisiin baareihin kunnollisten oluiden pariin. Kuljimme kävellen pitkiä matkoja määränpäänä aina jokin tietty paikka. Jonkin tietyn paikan takia kuljimme myös metrolla. Oppailla oli selkeä kuva siitä, mihin täytyy mennä. En valita. Muuten olisi varmaan mennyt irkkubaariin.

Yhtenä iltana paikallisoppaat veivät meidät perinteiseen, saksalaiseen Tiergartenquelle-ravintolaan. Se oli tosi hieno hieno ja tosi hyvää ruokaa. Suosittelen.

Naudan pihvi mediumina (daa, tietty!) on suunnilleen lempiruokaani. Tilaan sitä usein ollessani ulkomailla ravintolassa. Sen hinta-laatu-suhde on yleensä aika paljon korkeampi kuin Suomessa. Tästäkään pihvistä ei juuri kokoa puutu, ja hinta oli taatusti alle 20 euroa. Eikä ole edes pilattu liiaksi kiusallisilla vihanneksilla – saati, että olisi ollut joku lämmitetty pakastepihvi.

Sanoinko jo, että olin irkkubaareissa?! Mut C’moon! Oscar Wilde! Jos sen niminen baari on taiteen mekaksi kuvaillussa kaupungissa, niin sinne on PAKKO mennä. Oscar Wilde ei ole koskaan pettymys.

Siitä huolimatta, että en rakastunut Berliiniin ensisilmäyksellä, nautin reissusta todella paljon. Annan kaupungille mielelläni toisen mahdollisuuden. Lontookin parani toisen vierailun jälkeen – ja sitä kaupunkia miltei vihasin ensimmäisellä kerralla. Tälläkin kerralla paikallisopas on luvannut viedä meidät mahtaviin paikkoihin. Luotan siihen. Luotan myös siihen, että keskikesällä Berliinissäkin paistaa aurinko.

Katso myös:

Hostellivinkki Berliiniin

Poseerauksia punaista graffitiseinää vasten

Berliini: Hostellivinkki – The Circus Hostel

Julkaistu Lilyssä 22.4.2013

Hostellin valitseminen on yleensä äärimmäisen raskasta ja tylsää. En millään jaksaisi käydä läpi jonkin hostellisivuston kommentteja ja päätellä niiden perusteella, mihin kannattaa mennä. Tällä kertaa hostellin valinta oli kuitenkin erittäin helppoa. Googlasin: ”The best hostels in Berlin” Hakutuloksista valitsimme yhteistuumin kuvien perusteella The Circus Hostellin. Se oli loistava valinta!

Huoneeseen astumisen jälkeen minun oli pakko kaivaa kamera heti esiin! Sisustus oli upea! Kahden hengen huone oli tilava. Sängyn lisäksi oli säilytystilaa, pari nojatuolia ja pöytä. Omaa vessaa ja suihkua ei valitettavasti ollut. Huone maksoi 29 euroa/hlö/yö. Halvemmalla olisi varmasti saanut jostain muualta huoneen, mutta laadultaan parempaa hostellia tuskin olisi löytynyt. Itse voin ainakin todeta tämän olleen kevyesti paras hostelli, jossa olen koskaan yöpynyt.

Ikkunanäkymä. Majoittumisemme alkoi naurulla.

Arvostin tosi paljon sitä, että huoneen sisustukseen oli panostettu. Huone oli värikäs, mutta kaikki värit sopivat hyvin yhteen, eikä tunnelma ollut kaoottinen.

Ihana pyöreä peili.

Sänky oli puhdas, pehmeä ja lämmin. Huoneessa oli lämpöpatterit, joista tajusimme jopa jo toisena päivänä säätää enemmän lämpöä. Ensimmäinen yö oli melkoisen viileä.

Olisi aika hienoa, jos joskus uskaltaisi omassakin asunnossa maalata seinään jotain noin villiä.

Sirkus-teema vallitsi luonnollisesti koko hostellin sisustuksessa. Tämä kuva on aulasta. Hostellissa oli oma kahvila, josta sai ostaa buffet-aamiaisen viidellä eurolla. Se oli tosi hyvä. Mielelläni maksan siitä, että saan aamulla syödäkseni jotain kunnollista. Liian usein hostelleissa, joissa aamiainen kuuluu hintaan, on tarjolla paahtoleipää ja marmeladia. Siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Lisäksi on kiva, että saa päättää, jaksaako aamulla nousta aamiaiselle vai ei. Mehän tietenkin jaksoimme joka aamu!

Hostellin alakerrassa oli baari, josta ei valitettavasti ole kuvia. Sielläkin oli kaikkia jänniä sistuselementtejä – kuten David Hasselhoffin kuva!

Huomasin vasta toisena päivänä, että hissin yläpuolella on maalaus. Maalauksessa olevan herran käsi jatkui seinää pitkin toiselle puolelle. Siellä kädessä oli hattu ja ehkä kani. Tai ehkä kili. Tai ehkä ei mitään. En muista. Olin häkeltynyt.

Suosittelen hostellia erittäin paljon kaikille. Persoonallisen sisustuksen ja muun lisäksi sijainti oli oikein mainio.

Lisätietoja: http://www.circus-berlin.de/circus_berlin_hostel.html

Katso myös:

Poseerauksia punaista graffiti-seinää vasten