matkapaloja6 kommenttia

USA Road Trip: Los Angeles ja Hollywood-kupla

Los Angeles: Ensikosketuksena katuruokaa ja katutaidetta

Melkein vuorokauden matkustamisen jälkeen Ella ja Chrisu olivat vastassa Los Angelesin lentokentällä. He olivat varanneet meille tosi sympaattisen Airbnb-majoituksen, jossa olimme koko Losissa vietetyn ajan.

Pakkasin mukaan hippimekon, joka oli Ellan mielestä juuri täydellinen Los Angelesiin. Mekko on ollut kieltämättä reissulla yksi lempivaatteistani.

Ensimmäinen kosketukseni Losiin oli katutaide ja kanamies! Haimme kahviosta take away -kahvin ja menimme ihailemaan keilahallia, joka oli suoraan kuin jostain menneiden vuosikymmenten elokuvasta.

Pysähdyimme fiftarityyppisessä limukaupassa ja ostimme muutaman limupullon mukaan. Kauppa olisi unelmakauppa, jos haluaisi järjestää 50-luvun teemabileet.

Hollywood: Julkkisbongausta Hollywood-kukkuloilla ja Walk of Famella

Suuren osan Los Angelesissa vietetystä ajasta vietimme autossa. Teimme retken Hollywood-kukkuloille ja bongaamaan julkkisten taloja – ihan niin kuin tapoihin kuuluu. Ketään julkkista emme nähneet, mutta Jared Leton talon kyllä bongasin. Se olikin jännää se!

Walk of Fame on yksi pakollinen nähtävyys kaikille Losissa kävijöille. Itselleni oli yllätys, että tähdet olivat laajalla alueella ja katu oli täynnä eri roolihahmoihin pukeutuneita näyttelijöitä.

Hollywood on sinänsä ristiriitainen paikka, koska siellä on käytännössä yksi katu täynnä tähtihumua ja sen kadun vieressä kodittomat ihmiset nukkuvat. Los Angelesissa tosiaan joko toteutetaan unelmia tai päädytään puille paljaille.

Muutama tähti piti tietenkin bongata!

Illalla kävelimme illalliselle, mikä on todella omituista toimintaa Los Angelesissa. Kävely ei kuulu tapoihin. Kaikkialle mennään autolla.

Warner Brothersin Studiolla vierailemassa

Los Angelesin vierailun tyypillisiin asioihin kuuluu myös Warner Brothersin studioilla vieraileminen. Niinpä mekin päätimme suunnata seuraavana päivänä sinne.

Näyttääkö tutulta? Nämä lavasteet voisivat olla periaatteessa mistä televisiosarjasta vaan. Lavasteet on tehty juuri sellaisiksi, että ne voivat pienellä muokkauksella muuntautua melkein miksi tahansa.

Big Bang Theoryn uusimman kauden kuvaukset olivat juuri loppuneet. Pääsimme kuitenkin näkemään Sheldonin, Leonardin ja Pennyn asunnon. Se oli huikean hienoa! Kuvauksiin otetaan live-yleisö, jonka kanssa sarjaan käsikirjoitetut vitsit testataan. Jos joku vitsi ei uppoa, yleisöltä saatetaan kysyä, mitä he haluaisivat kuulla mieluummin.

Itselleni oli aika iso yllätys, miten isoja lavasteet todellisuudessa olivat. Myös Big Bang Theoryn lavastuksen yksityiskohdat tekivät vaikutuksen.

Katsoin Suicide Squaden muutama viikko sitten. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta elokuva oli viihdyttävä. Ja no, Jared oli todella hyvä Jokeri. Yllättäen.

Jared Leto on suurin syy sille, miksi olin kiinnostunut Los Angelesista. Jaredin oma historia ja 30 Seconds to Marsin City of Angels -biisissä herättää mielikuvia. Ne ovat osittain oikeita.

Batman on ehdottomasti suosikkini kaikista supersankareista. Tästä syystä Batmobiilien näkeminen livenä oli hie-no-a!

Warnerin kierros päättyi Frendien Central Perk -kahvilaan. Emme kyllä tilanneet mitään. Kukaan meistä ei ollut suuri Frendit-fani, yksi on jopa antifani.

Santa Monica ja Venice Beach – Paikalliseen tapaan autolla rannalle

Viimeisenä iltana Los Angelesin lähialueilla päätimme käydä Santa Monicassa ja Venice Beachillä. Santa Monica oli kaunis ja perheiden suosima. Hassua oli se, että rannallakin on ihan älyttömät parkkipaikat.

Venice Beach puolestaan oli enemmän taiteilijoiden ja muiden hippien suosima paikka.

Venice Beachilla oli kanaaleja kuin aidossa Venetsiassa konsanaan, mutta maisemat oli kyllä hieman erilaiset.

Maisemat olivat sen sijaan kuin Californication tv-sarjasta.

Aurinko laski ja loi silmiemme eteen varsin kliseisen kuvan Californiasta. Siitä oli hyvä jatkaa matkaa eteenpäin.

Matkan seuraava askel:

Joshua Tree & täydellinen aavikkoelämys

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, Italia – Erinomainen paikka syntymäpäivän viettoon

Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”

Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…

Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.

Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.

Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.

Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!

Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…

Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.

”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.

Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.

Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.

Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!

matkapaloja2 kommenttia

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä minä opin ja mitä sinun kannattaa huomioida?

Uuden vuoden matka Gdanskiin opetti minulle muutaman asian, jonka olisi voinut ottaa huomioon jo etukäteen. Toisaalta, seikkailu on sitä enemmän seikkailu, mitä vähemmän on etukäteen varautunut! Eikä kaikki oppini suinkaan olleet ikäviä yllätyksiä.

Oppi nro 1: Gdanskiin on tosi kätevä matkustaa Turusta! Wizz Air lähtee ilmaan kuuden aikaan illalla, joten sinne ehtii vielä työpäivän jälkeenkin. Ajallisesti matkaan menee suunnilleen saman verran kuin matkustaisi junalla Helsinkiin.

Oppi nro 2: Lentokoneesta saattaa loppua viinipullot kesken. Jos istuu koneen keskivaiheilla, ei juomia välttämättä ole enää siinä kohdassa jäljellä.  Jos kuitenkin onnistuu saamaan juoman, täytyy varautua siihen, että laskeutuminen alkaa siinä vaiheessa, kun on saanut viinin kaadettua mukiin.

Oppi nro 3: Vaikka hotellin valintaan on käytetty useita tunteja useina eri päivinä, ei pidä olettaa, että hotellissa olisi tarjolla kosmetiikkaa. Talvipakkasella rasvan jättäminen kotiin aiheutti kirjaimellisesti kutkuttavia tilanteita!

Oppi nro 4: Hotel Artusin huone oli viihtyisä ja kivasti sisustettu. Vessapaperi sen sijaan oli kovaa ja sitä pihisteltiin. En ymmärrä, miksei voi laittaa valmiiksi kahta rullaa vessapaperia! Mikä siinä on? Ei se mitään kultaa ole!

Oppi nro 5: Hotellin alakerrassa oleva ravintola Mon Balzac tarjosi reissumme parhaat aamiaisvaihtoehdot. Aamiaisella oli ainoastaan suomalaisia.

Oppi nro 6: Jos ei sesonkiaikaan varaa pöytää, ei tilaa luultavasti ole juuri missään. Uuden vuoden aattona emme edes jaksaneet lähteä etsimään vapaata pöytää, vaan ostimme katuruokaa. Kuvassa idyllinen katuruokahetki. Minä söin tietenkin makkaraa ja herra K söi hapankaalia nyhtöpossulla. Parasta uuden vuoden ilallisellamme oli lämmin hehkuviini. Sama pöytätilanne oli myös uuden vuoden päivänä. Meidät käännytettiin usean ravintolan ovella ennen kuin pääsimme sisään Cafe Ferberiin. Ihan heti ei tulisi mieleen tilata illallista kahviosta, mutta siinä hetkessä tilattu ateria maistui ihanalta!

Oppi nro 7: Jos haluaa mahtua joenrantaan katsomaan ilotulituksia, kannattaa lähteä aiemmin kuin 10 minuuttia ennen puolta yötä. Ilotulitus oli kuitenkin niin valtava, että sen pystyi näkemään kaduiltakin. Suomessa pelkään ilotulitteita (tai tarkemmin sanottuna niiden ampujia), mutta tuolla en jostain syystä pelännyt.

Oppi nro 8: Gdansk on kylmä talvella!

Oppi nro 9: Aamiainen on lomalla päivän tärkein ateria! Ennen sitä on naama nyrpeänä tai tekohymyyn väännettynä. Ravintola Tekstylia löytyi, kun kävelimme hotellilta kohti rautatieasemaa. Aamiainen oli reissumme edullisin. Koko setti oli vain n. kuusi euroa/hlö.

Oppi nro 10: Sopottiin pääsee kätevästi paikallisjunalla. Edestakainen matka Gdanskista taisi maksaa 2 euroa. Ainut ongelma junamatkustamisessa oli se, että laitureilla on tosi huonosti merkattu se, mihin juna on matkalla. Onnistuimme kuitenkin näkemään meren ja toteamaan, että kesällä voisi palata piknikille.

Oppi nro 11: Coctail Bar Max Sopotissa panostaa drinkkien ulkonäköön täysillä! Miltä tuntuisikaan juoda Pina Coladaa ilman ananaksen päätä? Drinkit olivat hyviä, mutta paikka ei ollut erityisen edullinen. Toisaalta minulla ei ole aavistustakaan, mitä drinkit Suomessa maksavat. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

Oppi nro 12: Gdanskissa on talvella kylmä! Eikun, se oppi taisi tulla jo… No, joka tapauksessa kylmyys ajoi meidät lounaalle Segafredoon. Se on italialaistyyppinen kahvilaketju. Tämä oli reissumme heikoin ruokahetki. Söin päärynäsalaatin, koska kana oli loppu! Olihan se ihan hyvää, mutta c’moon: kuka syö päärynäsalaatia?

Oppi nro 13: Jósef K. oli tosi kiva baari! Hinnat olivat edulliset ja sisustus oli persoonallinen. En tiedä, miksi en ottanut enempää kuvia, mutta baarissa oli mm. pöydän läpi kasvava puu.

Oppi nro 14: La Pampa on erittäin hyvä pihviravintola! Kävimme Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi syömässä pihvi-illallisen. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Herra K ei kovin usein tilaa ravintolassa pihviä, mutta hän totesi illan pihvin olleen paras pihvi koskaan. Olin itse myös varsin tyytyväinen ruokaani.

Oppi nro 15: Hierontatuolit ovat parasta! Miksen ole koskaan aiemmin niitä kokeillut niitä lentokentällä? Tämä oli ehkä reissun tärkein oppi!

Lue muita kirjoituksiani Gdanskista:

Missä syödä ja juoda Gdankissa? Kuusi suosikkiani

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa

matkapalojaJätä kommentti

Neiti E:n syntymäpäivät Tallinnassa

Neiti E on melkoisen fiksu nainen. Hän nimittäin keksi, että Tallinnassa olisi hyvä viettää syntymäpäivää. Hän myös lähetti kutsut vajaa viikko ennen h-hetkeä. Niinpä satamaan kokoontui sekalainen seurue noin puoli seitsemän aikaan lauantai-aamuna.

Neiti E tarjosi hytissä (kyllä, hytti Tallinnan laivalla!) brunssityyppisen aamiaisen. Siihen kuului tietenkin juomina mimosat. Synttäriaamiainen ilman Mimosoita olisi täysin turha! Täytyy muuten sanoa, että hytti oli aivan ihana investointi. Siellä sai aamiaisen jälkeen torkkua. Paluumatkalla otimme myös hytin, koska olimme tottuneet luksukseen. Silloinkin jotkut taisivat torkkua…

Ensimmäiset nähtävyydet olivat kaksi suomalaista koiraa. Niistä ei kuitenkaan valitettavasti ole kuvaa.

Kun näin tämän hatun kaupassa, minun täytyi sovittaa sitä. Minut pakotettiin ostamaan se. Hieno hattu, mutta huovutuksen vuoksi älyttömän kutiava. Siihen täytyy siis jonkun (ei minun!) ommella vuori. Myös muita huovutettujen hattujen kestämisvinkkejä otetaan vastaan. Olisihan se nimittäin sääli, jos noin opea hattu jäisi vain kaappiin!

Nimen perusteella Hell Hunt on lempibaarini. Harmi, että se oli suljettu.

Vanhan kaupungin kadut olivat aika hiljaiset aamupäivästä. Mekään emme oikein tienneet, minne pitäisi mennä – paitsi kaljalle.

Yksi meistä valitsi kirkon baarin sijaan.

Loput valitsivat baarin. Tykkään Tallinnan tarjonnasta ja hinnoista.

Olde Hansan sisäänheittäjänainen ihastui meihin. Hän jakoi meille alennukseen oikeuttavia keskiaikaisia onnenkolikoita useamman kappaleen. Hän kertoi, että niistä voisi tehdä korvakorut. Taidan muuten tehdä!

Neiti E oli varannut meille pöydän Leib Resto ja Aedista. En voi muuta kuin suositella. Todella hyvää ruokaa kohtuulliseen hintaan. Kuvassa on alkuruoka.

Pääruoka taisi jäädä kuvaamatta kohteliaisuuden tai herkullisuuden vuoksi. Jälkiruuaksi herra N yllytti meitä ottamaan Con la Moscaa. Niin sitä vain laitettiin alkoholi palamaan!

Neiti E:n epäilevä tai analysoiva ilme Con la Moscan jälkeen.

Olihan se näyttävä liekkileikki!

Perinteinen jälkiruoka-cappuccino söpöstä mukista.

No sinne Olde Hansaan, kun meillä oli niitä alennuskolikoitakin.

Tunnelma oli hämärä ja keskiaikainen. Ravintolan omat oluet tarjoiltiin litran astioista. Ne olivat hyviä. Vessa oli aikamoinen kokemus. Suosittelen.

Eipä tiennyt tyttö, millaista yllätystä herrat suunnittelivat, kun hän kameralle poseerasi.

Herrat N ja J päättivät yllättää neiti E:n pukeutumalla keski-aikaisiin vaatteisiin!

Herrat saapuivat paikalle onnittelulaulua laulaen ja kynttilää kantaen. Tunnelma oli vähintäänkin liikuttava.

Ei sitä joka syntymäpäivilleen keskiaikaisia miehiä saa – kai!

Niiden tunnelmien jälkeen oli hyvä suunnistaa iltapalan (joo, söimme taas!) jälkeen takaisin laivaan ja Helsinkiin. Sen verran iski Tallinna-hulluus, että ostin laivalta proseccoa, jonka kyljessä oli TallinkSiljan logo. Hoh, hoh. Ei saisi päiväreissun päätteeksi päästää ihmistä tax freehin.

Juomamokasta huolimatta reissu oli kertakaikkisen ihana. Täydellinen idea lähteä päivän kaupunkilomalle viettämään syntymäpäiviään! Mihin ensi vuonna?

 

matkapalojaJätä kommentti

Gdansk, Puola: Viikonlopun Irtiotto

 

Maaliskuun alussa päätimme ottaa parin päivän irtioton arjesta ja lähteä Gdanskiin. Kaupunkiin pääsee näppärästi ja edullisesti lentämällä suoraan Turusta. Siitä syystä se on aika usean synttärisankarin ja polttariporukan vakikohde.

Halusin panostaa yöpymiseen, joten valitsin hotellin nettisivuilla olevien kauniiden kuvien perusteella. Yöpaikkamme oli Mercure Gdansk Stare Miasto. Hotellin vastaanotossa kysyttiin, haluammeko huoneen korkealta vai matalalta. Halusimme korkealta ja päädyimme 16. kerrokseen. Se oli aivan mahtava valinta, sillä ikkunasta oli upea näköala.

Hotellin vieressä oli ostoskeskus. Kiersimme ostoskeskuksen nopeasti, ja mukaani päätyi New Yorkerista jopa neljä paitaa. Ei niin kovin mielikuvituksekas ostospaikka, mutta ainakin sain vaatevarastoani hivenen kartutettua.

Upean maiseman lisäksi ikkunalla oli leveä ikkunalauta. Täydellinen paikka ihailla kaupungin öisiä valoja. Jonain päivänä vielä asun asunnossa, jossa on leveät ikkunalaudat!

Matkustaessa tykkään aina kiivetä jonnekin korkealle katsomaan kaupunkia kokonaisuutena. Maisemat viehättävät. Matkaseuralaiseni alkoi verrata kaupungin maisemaa hänen mielestään huomattavasti parempaan merinäköalaan. Mielestäni niitä ei voi verrata. Kumpikin on kauniita. Kummallekin on aikansa ja paikkansa.

Emme tarvinneet näitä pulloja. Sen sijaan kyllä ihmettelin aika paljonkin sitä, että mitä ihmettä nämä ovat. On se kai hyvä, että Sveitsissä on krapulaa varten kehitetty ihan oma juoma? Eikö kukaan kuitenkaan ole kertonut, että sillä saattaisi olla Suomessa kovat markkinat?

Ensimmäisenä iltana metsästimme sopivaa ravintolaa melko kauan. Olimme katsoneet valmiiksi ravintolan, joka vaikutti hyvältä. Sinne päästyämme meille todettiin tylysti, että paikka on täynnä. Jouduimme siis siihen matkailun inhottavimpaan puoleen: nälkäisenä ravintolan etsimiseen.

Päädyimme Elephant Clubiin. Siellä oli  liveartisti soittamassa miellyttävää musiikkia. Ruoka oli hyvää ja kuten kuvasta näkyy: pihvi oli valtava! Suosittelen ravintolaa erityisesti sen mukavan ilmapiirin vuoksi. Ainut vapaa pöytä oli harmiksemme sellaisen käytävän varrella, josta ei nähnyt esiintyjää. Jos olisimme nähneet, olisimme varmaan viipyneet paikassa pidempään.

Hotellin aamiainen ei kuulunut huoneen hintaan, ja erikseen ostettuna se olisi maksanut paikalliseen hintatasoon nähden aivan liikaa. Ostimme siis läheisestä supermarketista aamiaistarvikkeet, ja söimme taatusti yhtä hyvin kuin hotellin aamiaisella. Minibaarin antimia siirtäessä pois ruuan tieltä tulin miettineeksi sitä, että ostaako joku minibaarista joskus jotain. Olisi paljon kätevämpää, jos hotellihuoneissa olisi tyhjä jääkaappi.

 

 ”Hiiioooooooo……

……Hop!!!!”

Gdansk on mielestäni viehättävä ja kodikas pieni kaupunki. Aika paljon siitä tulee mieleen Turku. Siellä on vanhoja rakennuksia, kivoja ravintoloita ja joki. Se on myös tarpeeksi pieni. Tykkäsin kaupungista kovasti.

Toisena päivänä kävimme lounaalla Patio Españolissa.

Söimme tapaksia, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Ne olivat todella hyviä, ja kyseinen lautanen oli riittävä kahdelle hengelle kevyehköksi lounaaksi.

Joimme sangriaa, kuten espanjalaisessa ravintolassa kuuluu. Se oli hyvin maukasta. Suosittelen kovasti tätä ravintolaa espanjalaisen ruuan ystäville.

Filmitähti! Polskie Kino on elokuvateatteriksi sisustettu baari. Juomat olivat siellä enemmän kuin kohtuuhintaisia.

Olimme baarissa puoli neljän maissa iltapäivällä. Voisin kuvitella, että baari on aika paljon tunnelmallisempi illalla. Siinä siis yksi syy vierailla Gdanskissa uudelleen: täytyy nähdä Polskie Kino by night.

Lue myös:

Missä syödä ja juoda Gdanskissa? – Kuusi suosikkiani

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

matkapalojaJätä kommentti

Moottoripyöräajelua Garda-järvellä ja kylpemistä tähtien alla

Veronassa majoituimme kahden italialaisen miehen luona. Hankimme sohvapaikan CouchSurfingin kautta. Miehet veivät meidät paratiisiin kaksi kertaa yhden päivän aikana. Päivämme alkoi siten, että hyppäsimme moottoripyörien kyytiin ja pääsimme ihailemaan Alppeja ja Garda-järveä.

Ilma oli lämmin ja maisemat olivat upeita. Siinä maisemia tuijottaessa ja vauhdin hurmaa tuntiessa ajatukseni olivat aika pitkälti nämä: ”Jos elän elämää, jossa voin päätyä ajelemaan moottoripyörän kyydissä Garda-järvelle, miksi valittaisin enää ikinä mistään? Nämä hetket ovat niitä, joita elämässäni haluan lisää. Sydämeni on maailmalla ja ihmisten luona.”

Pysähdyimme syömään lounaspitsaa. Neiti A katseli maisemia ja totesi: ”This is too fantastic, sorry.” Yhdyn tähän. Pitsa oli hyvää ja paikalla oli sunnuntain kunniaksi joku livebändi, joka yritti saada ihmiset tanssimaan. Seurueemme miehet osasivat laulut ulkoa – ja italialaiseen tapaan lauloivat välillä mukana. Siinä tuli puheeksi suomalainen karaoke. ”Italialaisessa ja suomalaisessa karaokessa on se ero, että Italiassa kaikki osaavat laulaa. Suomessa juuri kukaan ei osaa laulaa,  mutta he laulavat silti kännissä.”

Moottoripyöräajelu oli kaikin puolin aivan mahtava. Vauhtia oli välillä todella paljon, välillä sukelsimme täysin pimeään tunneliin ja suunnilleen koko ajan oli ympärillä aivan käsittämättömän kauniit maisemat. Siinä oli tilanne, jossa ei voinut muuta kuin tarttua hetkeen, jossa oli. Italialainen liikennekulttuuri oli moottoripyörien suhteen varsin joustavaa. Autot olivat tottuneet siihen, että moottoripyörät menevät jonon eteen. Tästä syystä pyörille myös annettiin tilaa. Totuin melko nopeasti siihen, että kuski painaa kaasua heti, kun vain tulee sopiva väli, josta pujotella autojen ohi. Moottoritiellä ei taidettu ihan kunnioittaa nopeusrajoituksia, kun autojen ohi mentiin sellaista tahtia, että korvissa kuului vain viuh, viuh, viuh. Upeaa se oli kaikin puolin.

Moottoripyöräajelulla aikaa kului noin kuusi tuntia. Tämän jälkeen kävimme poikien asunnolla hakemassa bikinit mukaan ja suuntasimme kuumaan lähteeseen rakennettuun kylpylämaailmaan. Se tuntui siltä kuin olisi astunut johonkin satuun. Kylpylässä ei ollut juuri muita asiakkaita, vesi oli todella lämmintä, ulkoaltaita oli paljon ja yläpuolella oli kirkas tähtitaivas. Rentoutimme ajelusta jäykistyneitä lihaksiamme kylpylässä reilut kolme tuntia. Olimme todellakin viettäneet yhden päivän paratiisissa.

matkapalojaJätä kommentti

Irlanti 2012

Julkaistu Lilyssä 17.2.2012

Galway 

Irlannin matkamme ensimmäinen kohde oli Galway. Lensimme Turusta Tukholmaan, Tukholmasta Dubliniin, ja matkustimme bussilla Dublinista Galwayhin. Aikaa tähän kaikkeen meni useita tunteja. Olimme Galwayssa paikallista aikaa n. klo 15.30.

Yksi matkaseurueemme jäsen halusi suunnata suoraan Inis Oirr -saarelle. Hän jännitti koko bussimatkan, ehtisikö hän viimeiseen lauttaan. Kaksi muuta yrittivät rauhoitella häntä ja saada aikaan rennon ilmapiirin. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Ystävä ei ehtinyt lauttaan, mutta lautta ei suinkaan ollut viimeinen. Seuraava lautta lähti parin tunnin kuluttua.

Tämä tapahtumasarja kuvaa jotenkin todella hyvin sekä suomalaisia että irlantilaisia. Suomalainen nainen stressaa bussimatkan ajan jokainen lihas jännittyneenä, että mahtaako hän ehtiä lauttaan. Lautta lähtee, mutta irlantilainen asiakaspalvelija toteaa, että kyllähän täältä vielä yksi lautta menee, ei hätää. Irlannissa asiat eivät ehkä järjesty odotetulla tavalla, mutta lopulta ne kuitenkin järjestyvät jollain tavalla. On siis tarpeetonta stressata turhan takia.

Minun ja matkaseuralaiseni, kutsutaan häntä vaikka neiti A:ksi, oli tarkoitus sohvasurffailla Galwayssa. Odotettu isäntämme lähetti pari päivää ennen reissun alkua viestin, että emme voikaan majoittua hänen luokseen. Olin lievästi sanottuna närkästynyt. Olisi voinut ilmoittaa aiemmin, niin olisimme ehtineet etsiä toisen paikan.

Emme olleet varanneet hostellia etukäteen, joten kuljmme kysymässä, olisiko huoneita vapaina. Toisessa käymässämme hostellissa meitä onnisti. Hostellin nimi oli Galway City Hostel. Otimme kahden hengen huoneen, jossa oli oma kylpyhuone ja televisio. Se maksoi 25 euroa/yö/hlö. Pieni ja aika rähjäinen se oli, mutta kyllä siellä kaksi yötä ihan mukavasti vietti. Ainoa ongelma oli vesihanat, mutta ne nyt oli samanlaiset melkein kaikkialla. Suihkussa käyminenkin oli aikamoinen kokemus, kun ensin suihkusta tulee jääkylmää vettä, sen jälkeen sopivaa ja sen jälkeen tulikuumaa. Hiustenpesuista suoriuduimme joka tapauksessa.

Ensimmäisen Guinnessimme nautimme An Pucan -baarissa. Söimme siellä myös ensimmäisen pubiateriamme. Henkilökunta oli aivan mainiota, ja illalla paikassa soi livemusiikki. Baarissa kävi kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, joten suosittelen kyllä kovasti.

Seuraavana aamuna söimme aamiaista Garveys Inn -baarissa torin laidalla. Neiti A kuvasi paikkaa tasokkaan näköiseksi, mutta rennoksi ja jopa konservatiiviseksi. Aamiaisen seurassa tarjottiin leipää, joka maistui neiti A:n mielestä ohrapuurolta.

Galwayssa vietimme aikaamme lähinnä ostoksilla ja pubeissa. Juttelimme paikallisten ihmisten kanssa ja nautimme rentoudesta. Hanavesi oli juomakelpoista mutta erittäin pahaa. Ei enää tarvitse valittaa Turun vedestä, kun on maistanut Galwayn vettä!

Quays Bar oli paikka, johon päädyimme viettämään koko lauantai-illan. Tarkoituksenamme oli mennä juomaan vain yhdet Irish Coffeet, mutta jumituimme baaritiskille. Neiti A odotti enemmän kuin innoissaan, että saisi seurata rugbya baarin jättitelevisioruuduilta, mutta valitettavasti illan peli peruttiin vain pari minuuttia ennen kuin sen olisi pitänyt alkaa. Neiti A:n pettymys oli suuri!

Ostin Galwayn markkinamyyjiltä käsintehdyn puisen kelttikorun, jonka väitettiin tarkoittavan aurinkoa. Ystäväni Rouva H kuitenkin sanoi, että koru tarkoittaa äärimmäistä naiseutta. Eipä sekään huono symboli ole kaulassa kannettavaksi.

Ballyvaughan: pieni taivas

Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Ballyvaughania. Menimme piknikille.

Sateenkaaren pää on Ballyvaughanissa. Minä olin erittäin onnellinen.

Cliffs of Moher

Neiti A oli ymmärtänyt ottaa mukaan hupullisen takin.

Minä en ollut yhtä fiksu. Onneksi mukana oli sentään mamman kutoma villapaita.
Tuuli oli sen verran kova, että hame pyrki nousemaan taivaisiin.

Kun sää alkoi kirkastua, totesimme: ”Ai tuolta ne jyrkänteet näyttävät!”

Lopuksi

Irlannin reissu oli odotetusti aivan ihana. Paljon muistoja. Paljon tekstiä mielessä. Paljon kuvia kamerassa.

7 tunnin odotus Arlannan lentokentällä alkaa väsyttää. Tässä olisi ollut – tai olisi yhä – aikaa kirjoittaa reissusta jotain järkevää. En kuitenkaan pysty siihen. Pystyn ainoastaan linkittämään tähän biisin, josta jostain syystä tuli viimeisenä yhteisenä Dublinin iltanamme matkan teemabiisi. Tämä kone ei soita musiikkia, joten ei ole mitään hajua, onko tuo video oikea. Jännitysmomentti, hurraa!

”And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don’t know how

Because maybe, you’re gonna be the one that saves me

And after all, you’re my wonderwall”

– Oasis: Wonderwall