Matkamuistojen joulukalenteri: 4. luukku

joululuukku4

Lontoo.

Ensimmäisellä Lontoon matkallani asuin ystäväni luona vallatussa talossa.

Näin kommuuneista koostuvan yhteisön.

Jossain asunnossa oli lämmin vesi, joten siellä käytiin suihkussa. Jossain asunnossa oli nähty rottia, joten niiden pelättiin leviävän muuallekin.

Sähköt olivat miltei kaikissa asunnoissa.

Näin samalla, miten sellaiset ihmiset, joilla oli vain vähän, jakoivat kaiken vähän. Toisaalta näin rikkauksista kertovat pilvenpiirtäjät. Ihmiset, joilla on paljon, eivät yleensä jaa mitään.

Tuloerojen aiheuttama vastakkainasettelu antoi minulle Lontoosta negatiivisen ensivaikutelman.

Aberdeen & Lontoo: Konserttimatkalle joulukuussa

Julkaistu Lilyssä 4.12.2012 
 

Ensi viikon tiistaina lähden Neiti H:n kanssa Tallinnaan katsomaan Musea. Nyt on siis hyvä hetki muistella kahden vuoden takaista konserttimatkaamme Aberdeeniin ja Lontooseen. Toivon tästäkin matkasta tulevan muilta osin yhtä mahtavan, mutta sen jäätävän kylmyyden voisin haluta välttää.

Matkamme alkoi Tampereelta. Meidän oli tarkoitus lentää Edinburghiin. Lentokentällä meille todettiin, että Edinburghissa on niin huonot sääolosuhteet, että lentokone ei ole päässyt vielä lähtemään. Odottelimme ja odottelimme.

Siinä odotellessamme aloimme huolestua siitä, kulkevatko junat Edinburghista Aberdeeniin ollenkaan. Vieressä oleva tyttö soitti ystävälleen ja kertoi olevansa myöhässä. Ystävän oli tarkoitus hakea tyttö Edinburghista Aberdeeniin. Kysyimme tytöltä varovasti, voisimmeko saada myös kyydin. Asia järjestyi. Olimme tästä erittäin kiitollisia. Ihmiset todella auttavat toisiaan hädän hetkellä! Saimme kyydin miltei kotiovelle asti.

Myöhemmin selvisi, että junat eivät olisi kulkeneet. Olisimme saattaneet missata koko keikan ilman tämän suomalaisneidon ja skotlantilaismiehen ystävällisyyttä. Suuri kiitos siis heille!

Aberdeenissä sohvasurffasimme suomalaisen tytön luona. Häneen iski hirveä kuume. Hän kuitenkin totesi, että ei voi itse liikkua minnekään, mutta voimme ottaa avaimet ja asua vapaasti heidän olohuoneessaan. Näin teimme ja olimme jälleen kiitollisia. Luminen Skotlanti oli kaunis, mutta sisällä oli jäätävän kylmä. Suomesta ostetut kengät kastuivat jatkuvasti, ja baareissa hakeuduinkin lämpöpatterin viereen kuivattamaan sukkia. Sitä en vieläkään ymmärrä, miten paikalliset tytöt pystyivät kulkemaan pelkissä minimekoissaan ja korkkareissaan ympäri kaupunkia. Heillä täytyy olla mystinen kylmyydensietokyky – tai sitten liikaa sisäistä villapaitaa yllä.

Valmiina keikalle! Tukka näyttää siltä kuin sitä ei olisi pesty viikkoon. Totuus taitaa olla se, että matkalla satoi lunta. Kävin suihkussa, vaikka emme oikein osanneetkaan laittaa lämmintä vettä päälle. Mikäs siinä kylmässä suihkussa käydessä, kun oli muutenkin ihan syväjäässä koko ajan.

Ihmettelimme koko matkan keikkapaikalle, että mikseivät paikalliset käytä ulkotakkia kävellessään. Syy selvisi perillä: siellä ei ollut narikkaa! Oma ratkaisuni oli ostaa uusi kangaskassi ja tunkea ulkotakki sinne. En halunnut ottaa riskiä, että sen olisi joku ottanut mukaansa, jos olisin jättänyt sen johonkin nurkkaan lojumaan. Edelleen: skottien kylmyydensietokyvyn on pakko olla erityinen.

Yläkuvassa ollut smurffimies oli siis tietenkin Jared Leto.

30 Seconds to Mars veti hienon keikan. Skottilainen yleisö oli kohteliasta ja hillittyä. Se oli kovin söpöä, että jos törmäsin johonkin ihmiseen, hän pyysi minulta anteeksi. Yleisö olisi siis suomalaisesta näkökulmasta voinut olla paljon, paljon villimpi. Bändi kuitenkin kiitteli yleisöä ja totesi sen olleen kiertueen paras. Jos näin oli, niin miten hillitty meno muilla keikoilla on mahtanut olla?

Konserttimatkamme seuraava kohde oli Lontoo. Siellä majoituimme hostellissa, joka oli lämmin.

Juuri muuta en paikasta sitten muistakaan. Tai no sen, että matkaseuralaiseni oli kovin vainoharhainen, kun meidän piti jättää matkatavarat säilytyshuoneeseen. Itse olen tottunut jättämään tavarat hostellihuoneisiin vartioimatta. En ole ehkä kehittänyt vaatteisiini niin suurta tunnesidettä, että asia häiritsisi minua. Syynä saattaa myös olla se, että pakkaan usein mukaani vaatteita, jotka voin tarvittaessa heittää menemään, jotta tuliaisille olisi tilaa.

Lontoossa olimme katsomassa Suedea. Bändi oli Neiti H:lle erittäin tärkeä. Minäkin pidin konsertista kovasti, vaikka en tuntenut bändin tuotantoa etukäteen. Pidin myös Lontoosta. Se oli huomattavasti miellyttävämpi paikka kuin ensimmäisellä kerralla, kun siellä olin.

Joulukuu ja keikat – ne kuuluvat yhteen. Näissä tunnelmissa on mukava odottaa ensi viikkoa. Niin ja Tapaninpäivääkin. 🙂

2011: Top 5: Matkustusmokat

Julkaistu Lilyssa 2.4.2011.

Tänään pohdin hyvien muistojen vastapainoksi matkustusmokiani. Haluan kuitenkin korostaa, että jokainen reissu on ollut aivan mainio mokista huolimatta. Matkuestaessa sattuu ja tapahtuu – ja se on yksi matkustamisen parhaista puolista!

1. Madeira

Rakastan merta. Voisin tuijottaa aaltoja hyvin, hyvin pitkään.
Madeiran reissulla tapahtui enemmän mokia kuin normaalisti. Tästä syystä se pääsee tähän listan alkuun.

Ensinnäkin opin sen, että IKINÄ ei kannata mennä krapulassa ja vähillä yöunilla lentokoneeseen. Vaikka olin lentokentällä varmaan vielä iloisesti humalassa, krapula iski lentokoneessa. Se oli aivan hirveää. Se teki lentomatkasta vielä normaalia huomattavasti tuskaisamman. En enää koskaan tee tätä virhettä.

Toisena opin, että jos kännykkään on tallentanut muistutuksia, kannattaa lentokoneesta ulos tulemisen jälkeen muistaa tallentaa kännykkään oikea vuosi. Matkamme oli tammikuussa, joten se saattaa vähän selittää tätä mokaa. Oli mielenkiintoista huomata puolessa välissä viikkoa, että mahassa kiertää, enkä ole muistanut syödä e-pillereitä koko aikana, koska kännykkä ei ole minua muistuttanut. Ei auttanut kuin rynnätä kauppaan!

Kolmas moka on ehkä se, mikä eniten hävettää. Annoimme torikauppiaan huijata meitä. Se pyysi meiltä tuoreista hedelmistä aivan törkeän hinnan, ja me suomalaisina turisteina tietenkin suostuimme siihen. Ei enää ikinä tuollaista huijausta! Onneksi hedelmät sentään olivat hyviä. Niiden kuoriminen kynsiviilalla tai muilla vastaavilla työkaluilla oli myös kokemus sinänsä.

2. Genova

Tämä patsas on aika…mielenkiintoinen.

Tapasin Genovassa suomalaisen tytön, jonka kanssa järkytimme paikallista baarimikkoa juomalla Cuba Librejä. Sinä päivänä, kun olin lähdössä Genovasta takaisin kotiini Mestreen, olin päättänyt ottaa viimeisen junan. Istuimme baarissa viimeiseen hetkeen asti.

Päästyäni rautatieasemalle huomasin järkytyksekseni, että juna lähtisikin kaupungin toiselta rautatieasemalta. Yritin päästä junaan, joka menisi toiselle rautatieasemalle, mutta juna oli myöhässä. Tästä syystä myöhästyin myös jatkoyhteydestä, ja pääsin junalla ainoastaan Milanoon asti.

Minulla olisi ollut tiedossa yö Milanon rautatieasemalla, ellei minulla olisi ollut niin hyvä onni, että kaupungissa asuva kaverini sattui olemaan kotona ja pystyi majoittamaan minut!

Seuraavana aamuna junamokailu jatkui. Ajattelin, että voin käyttää lippuni samanlaisessa junassa vielä seuraavana päivänä. Menin siis tyytyväisesti junaan. Junassa minulle selvisi, että jostain syystä käyttämäni junan (joka oli kallein mahdollinen!) liput ovat voimassa vain 3 tuntia. Tämä maksoi minulle uuden lipun ja 50 euron sakot. Olin siinä vaiheessa niin väsynyt ja järkyttynyt, että purskahdin miltei itkuun.

Seuraavalla kerralla otan selvää, mistä junani lähtevät, ja kelpaavatko liput vastaaviin juniin vielä seuraavana päivänä.

3. Trieste

Lisää näitä ihania merikuvia. ❤

Olimme Triestessä yötä ja päätimme säästää hostellikuluissa yöpymällä taivasalla. Ongelmana oli se, että ystäväni ei ilahtunut ideastani nukkua jonkun epämääräisen hautausmaan vieressä. Siirryimme siis nukkumaan rautatieasemalle.

Rautatieasemalla nukkuminen on melko vaikeaa jatkuvien kuulutusten takia. Joskus varhain aamulla poliisi tuli ajamaan kaikki nukkujat ulos. Siirryimme nukkumaan kiviselle aallonmurtajalle (il molo) ja otimme aamun ensimmäisen veneen paikkaan, jonka nimeä en vieläkään tiedä.

Merimatkan maisemat olivat todella upeat, mutta niitä tuijotti kolme zombia. 😀 Päästyämme paikkaan, nukahdimme onnellisina puiden katveeseen.

Tämä on mokalistalla lähinnä siksi, että jos aikoo nukkua taivasalla, kannattaa miettiä paikka etukäteen. Esimerkiksi ollessamme jossain Italian maaseudulla, yövyimme oikein mukavasta puskien suojassa. Silloin tuli mieleeni, että olisi ihanaa joku kesä kiertää Italiaa päämäärättä ja yöpyä siinä, missä hyvältä tuntuu. 🙂

4. Koper

Yövyimme Koperissa hostellissa. Hostelli oli oikeasti asuntola, jossa oli kolmen hengen huoneita. Pienistä huoneista oli kodikkuus kaukana. Olimme katsoneet etukäteen netistä hostellin hinnan, mutta meiltä perittiin todellisuudessa kaksi kertaa niin paljon. Netissä ollut hinta oli joku tarjous tietylle ajalle. Siitä opimme, että hostellin hinta kannattaa tarkastaa etukäteen, jos on mahdollista, että asiasta tulee epäselvyyttä. Tuntui ikävältä maksaa niin paljon niin huonosta hostellista.

4. Milano & Lontoo

Nämä on kaksi ihan eri reissua, mutta moka on samantapainen.

Olin katsonut muka tarkasti, että millä junalla ehdimme hyvin Venetsiasta Milanoon, jos tarkoituksenamme on ehtiä lentokentälle. Vasta Milanon asemalla tajusin, että check in sulkeutuu 40 min ennen lentoa, joten aikamme on aika tiukalla. Istuimme ystäväni kanssa hyvin stressaantuneina lentokenttäbussissa ja tuijotimme kelloa. Lopulta meillä oli aikaa 20 minuuttia ennen check in:in sulkeutumista, mutta suomalaiseen tapaan olimme stressanneet itsemme kipeiksi.

Lontoossa meille puolestaan kävi niin,  että emme ottaneet riittävän tarkasti selvää, miten pääsemme lentokentälle. Lento oli iltapäivällä ja aikaa oli riittämiin, mutta paikasta toiseen siirtyminen aiheutti kuitenkin ihan kiitettävästi stressiä. Itselläni kun on vielä tapana, että muuten voin olla koko matkan todella rentona, mutta paluumatkalla lentokentälle stressaan koko matkan edestä.

Tästä opin, että aina kannattaa tarkastaa mahdollisimman tarkasti, miten lentokentälle pääsee, ja miten paljon siihen menee aikaa.

Näitä mokia, kun välttää reissussa, niin pääsee jo pitkälle! 😉