Vieraskynä: Inis Oirr: Kylpemisen taikaa

inisoirr1

Joskus paikka, jonka luulit tuntevasi läpikotaisin, yllättää. Ehkä klisee, mutta totta. Minulle niin kävi piskuisella Inis Oírrin saarella Irlannin länsirannikolla.

Olin vieraillut reilun viiden neliökilometrin kokoisella kalliosaarella jo niin monta kertaa, että yhteysaluksen henkilökuntaan kuuluva setä tervehtii joka kerta iloisesti bongattuaan minut laiturilla. Olen kiertänyt saaren useasti, ja tiedän jo, minne kallionkoloon on parasta linnottautua hyvän kirjan ja punaviinipullon kanssa.

Olen hätämajoittunut paikallisen hurling-valmentajan luo keskellä myrsky-yötä, kun B&B:ni muut vieraat pistivät majapaikkani ovet takalukkoon. Olen opettanut kyläkoulussa historiaa, laulanut kapinalauluja aamuviiteen asti ja saanut saaren yhteysaluksen kapteenin kääntämään lauttansa ympäri – muiden matkaajien ”iloksi” – kun jämähdin ottamaan aurinkoa kannelle kesken saarihyppelyn ja unohdin palata omalle saarelleni.

Inis Oírr on siis antanut paljon muistoja. Osa hauskoja, osa hulvattomia, osa jopa noloja. Eräs mieleenpainuvimmista muistoistani on silti reissu, jolloin löysin saarelle vast’ikään avatun day span.

Tai no, day spa kuulostaa ehkä hienommalta mistä todellisuudessa on kyse. Sitten viime vierailuni eräs saaren asukkaista, Annette, oli avannut kotitalonsa varastopäätyyn piskuisen hoitolan, joka tarjoaa merileväkylpyjä, hierontaa sekä kynsi- ja kasvohoitoja. Sinne siis ”rankan” vaelluspäivän jälkeen (lue: hyvä kirja, kalliokolo ja punaviinipullo).

Mutta jos puitteet kuulostivatkin hieman vaatimattomilta, miten mainioa hoitoa sieltä saikaan! Aloitimme kuumakivihieronnalla. Ensikertalaisena suhtauduin hieman epäillen, miten kivien asettelu selälleni auttaisi yhtikäs mihinkään, mutta kuuliaisena kipusin pikkuruisen huoneen hoitopöydälle. Rannalta kerätyt, meren sileäksi hieromat kivet olivat miellyttävän lämpöisiä ihoani vasten. Anneten kädet hieroivat päänahkaani ja pohkeitani, taustalla soi rentouttava meren kohina. Jossain vaiheessa havahduin unesta kuola poskella.

Joten juu. Kuumakivihieronta toimii.

Hieman pöppöröisenä siirryin viereiseen huoneeseen jatkamaan merileväkylvyllä. Saari kun on Atlantin ympäröimä, Annette oli kerännyt levän vain muutamaa tuntia aiemmin kalliorannoilta. Hän opasti hieromaan levällä ihoa ja erityisesti hiuksia, joille levä tekisi hyvää. Samalla hän neuvoi myös välillä nousemaan kylvystä ylös, jos siltä tuntuisi, sillä levä ilmeisesti pistäisi kuonat liikkeelle ja aineenvaihdunnan kierroksille. Sain mukaani myös kannullisen vettä, jos jano yllättäisi.

Opastusten jälkeen upotin itseni lämpimään veteen levien keskelle ja rentouduin. Kylpyvesi höyrysi, levät liimautuivat vartalooni ja menetin ajantajuni. En vieläkään osaa sanoa, makasinko kylvyssä 15, 35 vai 55 minuuttia, mutta minullahan ei ollut minnekään kiire. En ole myöskään aivan varma, nukahdinko myös levien keskelle. Rentoutumiseni oli sanalla sanoen täydellistä.

Suihkun jälkeen sain ylleni paksun kylpytakin ja jalkoihin tohvelit. Annette kehotti istumaan vastaanottotilan sohvalla niin kauan kuin haluaisin, ja tarjosi vihreää teetä. Hiukseni ja ihoni tuntuivat uskomattomilta, oloni oli raukea. Lopulta jaksoin pukea ylleni ja ryhdyin tekemään lähtöä. Samalla ovesta astui saaren asukkaisiin kuuluva mummo, jonka olin nähnyt edellispäivänä kalliokävelyilläni.

”Ai sinäkin täällä?”, mummo hymyili. ”Eikö olekin ihana paikka? Käyn täällä joka viikko, en selviäisi ilman leväkylpyjä”, mummo jutteli. Kun olin astumassa ovesta, hän tarrasi käsivarrestani ja huikkasi pihalla autossa odottelevalle miehelle: ”Vietkö tämän tytön takaisin kylälle? Hän on ollut juuri hoidettavana, ei silloin sovi kävellä!”.

Istuin siis kiltisti etupenkille ja kiitin mummon poikaa parin sadan metrin matkasta takaisin kylän keskustaan. Nauratti.

Vielä seuraavana aamunakin hiukseni tuntuivat silkinpehmeiltä. Sängyssä muhkeiden peittojen ja tyynyjen keskellä aloin olla mummon kanssa samaa mieltä. Jos asuisin saarella, en minäkään eläisi viikkoakaan ilman leväkylpyä.

inisoirr2

Kirjoitti: Siobhán

Anetten hoitolan löydät Facebookista.

Lue myös:

Kohtaaminen Irlantilaisen Jimmyn kanssa

lighthouse, howth, ireland

Matkamuistojen joulukalenteri: 1. luukku

lighthouse, howth, ireland

Howth, Irlanti.

Olimme tavanneet edellispäivänä bussissa miehen, joka suositteli meillä Howthissa olevaa kaunista polkua vierailun kohteeksi. Hän lupasi tulla itse mukaan.

Miehestä ei bussimatkan jälkeen enää kuulunut mitään, mutta me menimme Howthiin.

Polku oli erittäin kaunis, idyllinen ja hyvin, hyvin irlantilainen.

Polulta näkyi majakka ja ystäväni sanoi: ”Tykkään majakoista. Ne tuovat minulle turvallisuuden tunteen aina ja kaikkialla.”

Irlanti 2012

Julkaistu Lilyssä 17.2.2012

Galway 

Irlannin matkamme ensimmäinen kohde oli Galway. Lensimme Turusta Tukholmaan, Tukholmasta Dubliniin, ja matkustimme bussilla Dublinista Galwayhin. Aikaa tähän kaikkeen meni useita tunteja. Olimme Galwayssa paikallista aikaa n. klo 15.30.

Yksi matkaseurueemme jäsen halusi suunnata suoraan Inis Oirr -saarelle. Hän jännitti koko bussimatkan, ehtisikö hän viimeiseen lauttaan. Kaksi muuta yrittivät rauhoitella häntä ja saada aikaan rennon ilmapiirin. Tämä onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Ystävä ei ehtinyt lauttaan, mutta lautta ei suinkaan ollut viimeinen. Seuraava lautta lähti parin tunnin kuluttua.

Tämä tapahtumasarja kuvaa jotenkin todella hyvin sekä suomalaisia että irlantilaisia. Suomalainen nainen stressaa bussimatkan ajan jokainen lihas jännittyneenä, että mahtaako hän ehtiä lauttaan. Lautta lähtee, mutta irlantilainen asiakaspalvelija toteaa, että kyllähän täältä vielä yksi lautta menee, ei hätää. Irlannissa asiat eivät ehkä järjesty odotetulla tavalla, mutta lopulta ne kuitenkin järjestyvät jollain tavalla. On siis tarpeetonta stressata turhan takia.

Minun ja matkaseuralaiseni, kutsutaan häntä vaikka neiti A:ksi, oli tarkoitus sohvasurffailla Galwayssa. Odotettu isäntämme lähetti pari päivää ennen reissun alkua viestin, että emme voikaan majoittua hänen luokseen. Olin lievästi sanottuna närkästynyt. Olisi voinut ilmoittaa aiemmin, niin olisimme ehtineet etsiä toisen paikan.

Emme olleet varanneet hostellia etukäteen, joten kuljmme kysymässä, olisiko huoneita vapaina. Toisessa käymässämme hostellissa meitä onnisti. Hostellin nimi oli Galway City Hostel. Otimme kahden hengen huoneen, jossa oli oma kylpyhuone ja televisio. Se maksoi 25 euroa/yö/hlö. Pieni ja aika rähjäinen se oli, mutta kyllä siellä kaksi yötä ihan mukavasti vietti. Ainoa ongelma oli vesihanat, mutta ne nyt oli samanlaiset melkein kaikkialla. Suihkussa käyminenkin oli aikamoinen kokemus, kun ensin suihkusta tulee jääkylmää vettä, sen jälkeen sopivaa ja sen jälkeen tulikuumaa. Hiustenpesuista suoriuduimme joka tapauksessa.

Se ensimmäinen Guinness on aina se paras:

Ensimmäisen Guinnessimme nautimme An Pucan -baarissa. Söimme siellä myös ensimmäisen pubiateriamme. Henkilökunta oli aivan mainiota, ja illalla paikassa soi livemusiikki. Baarissa kävi kaikenikäisiä ja kaikenlaisia ihmisiä, joten suosittelen kyllä kovasti.

Seuraavana aamuna söimme aamiaista Garveys Inn -baarissa torin laidalla. Olin oikeasti huomattavasti onnellisempi kuin miltä kuvassa näyttää. Hah. Meidän piti ottaa kuva aamiaisesta, mutta jotenkin onnistuimme syömään sen ennen kuin muistimme valokuvailla. Neiti A kuvasi paikkaa tasokkaan näköiseksi, mutta rennoksi ja jopa konservatiiviseksi. Aamiaisen seurassa tarjottiin leipää, joka maistui neiti A:n mielestä ohrapuurolta.

Galwayssa vietimme aikaamme lähinnä ostoksilla ja pubeissa. Juttelimme paikallisten ihmisten kanssa ja nautimme rentoudesta. Hanavesi oli juomakelpoista mutta erittäin pahaa. Ei enää tarvitse valittaa Turun vedestä, kun on maistanut Galwayn vettä!

Quays Bar oli paikka, johon päädyimme viettämään koko lauantai-illan. Tarkoituksenamme oli mennä juomaan vain yhdet Irish Coffeet, mutta jumituimme baaritiskille. Neiti A odotti enemmän kuin innoissaan, että saisi seurata rugbya baarin jättitelevisioruuduilta, mutta valitettavasti illan peli peruttiin vain pari minuuttia ennen kuin sen olisi pitänyt alkaa. Neiti A:n pettymys oli suuri!

Ostin Galwayn markkinamyyjiltä käsintehdyn puisen kelttikorun, jonka väitettiin tarkoittavan aurinkoa. Ystäväni Rouva H kuitenkin sanoi, että koru tarkoittaa äärimmäistä naiseutta. Eipä sekään huono symboli ole kaulassa kannettavaksi. Kuva on laatua Photo Booth:


Minun olisi ehkä pitänyt hankkia jokin rakkauden symboli kaulaani, koska menetin samana iltana elämäni miehen – Edwardin:

Ehkä söpöin woodoo-nukke ikinä! Edward katosi matkalla pubista hostellille. Jos joku näkee hänet jossain yksin vaeltelemassa, palauta hänet minulle. Sydämeni on hivenen särkynyt, kun laukussani ei enää roiku maailman suloisinta Edwardia.

Ballyvaughan: pieni taivas

Sunnuntaiaamuna suuntasimme kohti Ballyvaughania. Menimme piknikille. Kuvat puhukoot puolestaan.

Sateenkaaren pää on Ballyvaughanissa. Minä olin erittäin onnellinen.

Cliffs of Moher

20 minuuttia Cliffs of Moherilla: Nopea sään muutos.
Katso kuvat!

Kaivoin kameran esiin, kun sade lakkasi ja jätti jälkeensä pelkän sumun.

Sumuinen torni.

Neiti A oli ymmärtänyt ottaa mukaan hupullisen takin.

Minä en ollut yhtä fiksu. Onneksi mukana oli sentään mamman kutoma villapaita.
Tuuli oli sen verran kova, että hame pyrki nousemaan taivaisiin.

Sää alkoi kirkastua. ”Ai tuolta ne jyrkänteet näyttävät!”

Kirkkaanpaa.


Tämähän on jo melkein aurinkoista!

Lopuksi

Irlannin reissu oli odotetusti aivan ihana. Paljon muistoja. Paljon tekstiä mielessä. Paljon kuvia kamerassa.

7 tunnin odotus Arlannan lentokentällä alkaa väsyttää. Tässä olisi ollut – tai olisi yhä – aikaa kirjoittaa reissusta jotain järkevää. En kuitenkaan pysty siihen. Pystyn ainoastaan linkittämään tähän biisin, josta jostain syystä tuli viimeisenä yhteisenä Dublinin iltanamme matkan teemabiisi. Tämä kone ei soita musiikkia, joten ei ole mitään hajua, onko tuo video oikea. Jännitysmomentti, hurraa!

 

”And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don’t know how

Because maybe, you’re gonna be the one that saves me

And after all, you’re my wonderwall”

– Oasis: Wonderwall

 

Top 5: Parhaat matkamuistot

Julkaistu Lilyssa 1.4.2011

1. Junamatka Venetsiasta Budapestiin

 

Olin Venetsiassa vaihto-oppilaana ja opiskelin San Servolon saarella Venetsian kansainvälisessä yliopistossa (VIU) syksyn ajan. Opiskelu oli todella raskasta ja stressaavaa, sillä tehtäviä oli todella paljon.

Yhtenä aamuna kaverini kysyi: ”Lähdetäänkö yöjunalla Budapestiin?” ”Ai koska?” ”Tänään!” Ja niin me lähdimme. Meillä ei ollut mitään varmaa majoituspaikkaa, ja perillä tuli yllätyksenä, että Unkarissa on oma rahayksikkö. Nostin ensin varovasti muistaakseni 10 000 paikallista rahaa. Myöhemmin sain kuulla, että sen arvo oli n. 4 euroa.

Junamatka itsessään oli todellakin kokemus. Se kesti koko yön, ja matkalla kysyttiin useaan kertaan lippua ja passia. Ei voi siis sanoa, että olisin levännyt. Onneksi olimme varustautuneet matkaan viinillä ja suklaalla. 🙂

Budapestin reissu oli kaikin puolin tosi onnistunut ja piristävä keskellä suurinta stressikautta. Olin hyvin ylpeä itsestäni, että lähdin tuollaiselle ex tempore -matkalle. Tämä matka säilyy taatusti yhtenä parhaista muistoista mielessäni aina.

 

 

2. Rooma

Meillä oli ystäväni kanssa tapana juoda kalja kaikissa mahdollisimman kauniissa paikoissa, kuten kuvasta näkyy. Kuva on Rooman korkeimmalta paikalta. Samalla paikalla on esimerkiksi Suomen Suurlähetystö.

Rooma on ollut monta vuotta yksi paikka, johon olen aina halunnut päästä. Vaihto-oppilasvuoteni aikana kävin viimein sielläkin. Kävelimme muutaman päivän ympäri Roomaa hiki virraten 40 asteen helteessä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Rooma on uskomattoman kaunis paikka. Sinne on päästävä uudelleen!

3. Aran Saaret

”Hei, olen maailman söpöin kili!”

Koko Irlanti on aivan uskomattoman kaunis ja ihana paikka. Jokainen hetki Irlannissa voisi olla tässä listassa.

Yksi hienoimpia kokemuksia oli pyöräilyretki Aran Saarilla. Ensin satoi kaatamalla, sitten paistoi aurinko, ja lopulta oli niin lämmin, että olisi voinut pulahtaa uimaan.

Pyöräilyretken jälkeen menimme paikalliseen pubiin syömään. Siellä saimme kuulla iirinkielistä laulua, ja tuntui kuin olisi jo tunnistanut paikallisia ihmisiä, vaikka oli ollut saarella ainoastaan päivän. Yöpymispaikkamme oli hostellissa, jota piti herttainen pariskunta omassa talossaan.

4. Edinburgh

En koskaan unohda sitä, miltä tuntui nähdä Edinburgh ensimmäistä kertaa. Huokasin sisäisesti:  ”Vau, mikä vampyyrikaupunki!”

Sain Edinburgiin tutustuessani mielin määrin kauhuun ja tarinoihin liittyvää romantiikkaa sekä opin, että hyviä siidereitä on olemassa. Tutustuin siis hostellin baarissa Strongbowhun.

Ainut ongelma oli se musiikiksi kutsuttu epämääräinen ulina. Vaikka miehet kilteissä ovat kuuminta ikinä, niin säkkipillinsoittoa en ymmärrä. 😉

Olin Edinburghissa niin vähän aikaa, että uudelleen on joskus päästävä. Onneksi Ryanair ainakin tällä hetkellä lentää sinne suoraan. 🙂

5. Villa Franca di Verona

Kuvassa näette mallinäytteen, miten valoletkua EI pidä käyttää.

Verona on yksi lempipaikoistani Italiassa. Se on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki – kunhan välttelee niitä Romeo & Julia -turistipaikkoja. Villa Franca di Verona on jossain Veronan maaseudulla.

Menin sinne ystäväni kanssa katsomaan Placeboa. Placebo esiintyi tuossa ylläolevassa linnassa. Melkoiset keikkapuitteet, vai mitä? Keikka oli tietenkin aivan ihana, mutta ainoa ongelma oli, että keikan jälkeen ei enää kulkenut junia.

Päätimme säästää hotellikustannuksissa ja viettää yön kierrellen ympäri kaupunkia. No, pienessä kaupungissa eivät edes baarit olleet kovin myöhälle auki, joten täytyi käyttää aika paljon mielikuvitusta, että sai pidettyä itsensä lämpimänä aamuun asti. Huumorin taso oli myös jotain aivan uskomatonta yön pimeinä tunteita.

Joka tapauksessa se oli yksi elämäni parhaista öistä ja ansaitsee paikkansa tässä TOP 5 listassa. 🙂