Eräs Neiti T tuli eilen ovesta sisään ja aloitti kevyellä kysymyksellä: ”Oletko sinut itsesi kanssa? Tiedätkö, mikä sua motivoi?” No tuota. Höpötin jotain työn mielekkyydestä, matkustamisesta ja vaihdoin puheenaihetta.
Aamulla selasin jälleen kerran Mondoa ja halusin matkustaa maailman joka kolkkaan. Mietin, että eihän se ole huono motivaation lähde, että haluaa matkustaa. Paikat maailmassa eivät lopu kesken, vaikka matkustaisin loppuelämäni, mutta pala kerrallaan voin käydä katsomassa, miltä muualla näyttää.
Minua motivoi se, että päädyn elämässäni yllättäviin tilanteisiin. Etukäteen en kuvitellut voivani maalata poskiani Saksan väreihin ja päätyä katsomaan jalkapalloa täpötäyteen halliin screeniltä. Niin on kuitenkin tapahtunut. Berliini yllättää aina: jopa minusta voi kuoriutua hetkellinen jalkapallofani.
Ystävät ja ystävien kanssa asioiden jakaminen motivoi minua. Teen asioita sitten itsekseni tai jonkun kanssa, haluan jakaa ne muillekin. Jakaminen tapahtuu toki myös itselle, kun muistot tallentuvat. Viime aikoina olen jakanut pääasiassa erinäisiä liiankin tarkkoja sairaskertomuksia, mutta se on ollut tärkeää. Se on motivoinut taistelemaan ja uskomaan siihen, että joskus on parempi päivä.
Haaveiden toteuttaminen motivoi minua. Kuubassa ratsastin vesiputoukselle. Voiko olla juuri mitään kliseisempää ja fantastisempaa haavetta? Se oli ihanaa! Rakastan elämääni, kun se vie minut paikkoihin, joista olen voinut vain haaveilla, jos olen edes osannut niitä haaveiksi pukea.
Haaveet ja matkustaminen ovat minun motivaattoreitani elää arkea päivästä toiseen. Toki arki itsessään on motivoivaa myös. Pidän siitä, että arkipäivät kuluvat sen rutiinin mukaan, että ensin töitä ja sen jälkeen harrastuksia. Päivät voivat olla täynnä tohinaa. Viikonloppuna ehtii lepäämään.
Vapaus motivoi minua. Olen vapaa, ja minulla on koko elämä aikaa olla onnellinen.
Toisena päivänä Dubrovnikissa päätimme mennä tutustumaan Unescon maailmanperintökohteeseen: vanhaan kaupunkiin. Ei sitä voi sanoa nähneensä Dubrovnikia, ellei siellä käy.
Paikka oli ihan täynnä turisteja – tietenkin. Siinä oli se hyvä puoli, että kehtasi ihan rennosti ottaa koko ajan valokuvia. Niin kaikki muutkin tekivät.
Arkkitehtuuri muistutti hyvin paljon Venetsian arkkitehtuuria. Siinä oli turistien keskellä varsin kotoisa olo.
Vanha kaupunki ei kooltaan ole järin suuri. Se on aika nopeasti kierretty ympäri.
Menimme kahville ja selitin Kassulle, miksi järjestelmäkameran mukaan ottaminen oli välttämätöntä. Kännykällä ei olisi tämä vastavaloon otettu kuva onnistunut lainkaan. Kameraa oli kieltämättä aika raskas kantaa, mutta en silti usko, että se oli se suurin ongelma valitsemallamme kantamusten tiellä.
Dubrovnik on paikka, jossa olen törmännyt eniten turisteihin verrattuna mihinkään muuhun matkakohteeseeni. Jokaisessa ravintolassa ja baarissa, jossa olimme, oli myös joku muu suomalaisseurue. Sinne lennetään hyvin monesta paikasta suoraan, ja nyt sinne pysähtyy myös luksus-risteilyalukset päiväksi. Majatalomme emäntä oli aika kyllästynyt siihen, että laivat tuovat turistit päiväksi Dubrovnikin vanhaan kaupunkiin. Silloin he tuovat kyllä rahaa yhteen paikkaan, mutta esimerkiksi juuri majoituspalvelut eivät hyödy mitään. Paikallisia ihmisiä vanhassa kaupungissa ei kovin montaa enää asu, koska he ovat voineet myydä asuntonsa hyvään hintaan pois.
Oli sen verran houkutteleva mainos, jotta sinnehän me suuntasimme!
Mainos ei valehdellut!
Kyllä siinä maisemia tuijottaessa kelpasi pari juomaa nauttia. Dubrovnik oli kaiken kaikkiaan mielestäni varsin rentouttava paikka. Se oli hyvä valinta loman aloituspaikaksi.
Pysähdyimme lounaalle Kopuniin. He mainostivat lounastaan sanoilla Light Lunch. Vastaavia paikkoja oli muuallakin vanhassakaupungissa. Oli tosi kiva, että oli mahdollisuus syödä terveellinen lounas! Se on yleensä lomalla yllättävän hankalaa.
Lounaan jälkeen oli energiaa lähteä kiipeämään kapeiden käytävien portaita ylös.
Ylhäällä kulkiessa sai vähän ajatuksia siitä, millaista vanhassakaupungissa eläminen on.
Koska matkustin jalkapallofanin kanssa, menimme irkkubaariin katsomaan MM-kisoja. Olin aluksi innoissani, koska baari oli virittämässä valkokangasta ulos. Siinä olisi ollut kiva istua ja tuijotella peliä. Jostain syystä kuvaa ei kuitenkaan saatu viritettyä kankaalle, joten jouduimme ahtautumaan tunkkaiseen baariin. Olihan se tunnelma ihan jees.
Illan päätteeksi menimme majapaikkaamme lähellä olevaan Shizuku-ravintolaan. Se ei ollut vanhassakaupungissa, mutta ansaitsee maininnan, koska se oli hyvä ravintola se! Satuimme osumaan myös sopivaan aikaan, koska meidän jälkeen ravintola alkoi täyttyä täpötäyteen.
Dubrovnikin vanha kaupunki oli kaunis ja ainutlaatuinen paikka, joka oli hieno nähdä. Yhden päivän retki riittää siellä mainiosti. Suosittelen kuitenkin katsomaan Dubrovnikia myös vanhan kaupungin ulkopuolelta.
Viimeisten matkojeni matkalukemisina on ollut kaksi kirjaa, jotka osaavat lainata aiemmilta teoksilta juuri oikealla tavalla.
Crista Wolfin Medeia kertoo Medeian tarinan kuuden eri kertojan äänellä. Ääneen pääsevät mm. Medeia itse, hänen miehensä Jason sekä kuninkaan tytär Glauke. Kerrontatapa on hyvin mielenkiintoinen ja kirjailija on selkeästi omaksunut kreikkalaisen mytologian. Tarinan kulttuuri on ihan kuin mikä tahansa olemassa ollut oikea kulttuuri.
Olen saattanut joskus vuosia sitten opintojeni vuoksi lukea Euripideen kirjoittaman Medeian, mutta kirjaa lukiessani en muistanut siitä mitään. Tekisikin mieli etsiä se käsiini ja lukea uudelleen.
Johanna Sinisalon Sankarit perustuu Kalevalaan. Kalevalan tarinoiden pitäisi olla kaikille tuttuja, mutta kirjaa lukiessa ymmärtää, ettei ne nyt niin tuttuja olekaan. Tottakai mieleen tulee esimerkiksi tarina Väinämöisestä ja Ainosta tai Sammon ryöstöstä, mutta on myös paljon tarinoita, joita ei osaa sijoittaa Kalevalaan. Pitäisi siis lukea Kalevalakin kokonaan.
Sinisalo on onnistunut kirjoittamaan omalla tyylillään nykymaailmaan sijoittuvan kirjan, joka on todella hyvä ja koukuttava. Henkilöhahmot ovat hyvin kärjistettyjä oman alansa sankareita, mutta silti niihin pystyy jollain tavalla samaistumaan.
Ainoa kohta, kun minua alkoi ärsyttää, oli kun noin sivulla 270 esiteltiin uudet henkilöhahmot. Ei niin voi tehdä! Oli pakko pitää tauko ja aloittaa myöhemmin uudelleen.
Molemmat teokset ovat kaiken kaikkiaan nerokkaita. Juuri näin kuuluu lainata muilta!
Saavuimme Skoderiin aamulla klo 6.20, josta päädyimme kuvassa olevan Dynamic Expressin kyytiin. Kassun ilmeestä voi päätellä, että väsytti. Se oli kuitenkin jotenkin tosi kivaa ja söpöä, miten minibussikuskit huutelivat määränpäätään ja keräsivät ihmisiä kyytiin. Meidät otettiin kyytiin ja vaihdettiin toiseen bussiin sopivassa paikassa. Näppärää.
Vloressa satoi ja meidän oli nälkä. Albaniassa on monta kahvilaa, joista ei saa ruokaa. Se on outoa, kun on tottunut, että kaikista kahviloista saa jotain syödäkseen. Päädyimme vahingossa syömään pizzaa Piceri Amantiaan, koska se oli ensimmäinen vastaantullut ravintola. Albanian kieli näyttää kirjoitettuna hassulta italialta. Pizza oli tosi hyvää! Uskon, että se olisi ollut hyvää, vaikka emme olisi matkustaneet nälkäisinä viittä tuntia ennen lounasta.
Viikon reissaamisen jälkeen oli sellainen olo, että puhtaista valkeista lakanoista voi maksaa mitä vaan. Menimme siis yhteen kaupungin hienoimmista hotelleista, Hotel Partneriin. Hinta oli 60 euroa/yö. Suomalaisittain se ei edes ole kauhean paha, mutta paikalliseen hintatasoon nähden tosi kallis. Hotellilla oli pyykkäyspalvelu, joten saimme ihanasti puolessa välissä matkaa myös pestyä pyykkiä.
Katsoin Tripadvisorista Vloren parhaimmat arvosanat saaneen ravintolan. Se oli San Giorgio’s. Menimme sinne syömään, ja maistoin ensimmäistä kertaa elämässäni tonnikalapihviä. Tarjoilija selitti, että se on hienoa punaista tonnikalaa (en löytänyt googlesta) ja olen todella onnekas. Se oli ihan hyvää. Hämmentävää oli se, että tonnikala on pihvinä enemmän lihamaista kuin kalamaista. Salaatti oli todella hyvää ja samoin Kassun tilaamat marinoidut katkaravut. Hintaa koko lystillä oli yhteensä vajaat 35 euroa. Siihen hintaan täältä saa siis fine dining -tasoista ruokaa.
Olimme etukäteen kuulleet kehuja Albanian rannoista ja ns. Albanian Rivierasta. Olimme siis hieman hämillämme, kun kohtasimme todellisuuden. Ranta oli möyhitty ja täynnä roskia. Tajusimme kuitenkin jonkin ajan kuluttua, että rannalla ollaan tekemässä suurta muutostyötä.
Ihmettelimme, miksi kadulla parveilee tosi paljon poliiseja. He olivat vartioimassa erään rakennuksen purkamista. Myös kuvassa oleva ravintola, jossa olimme täysin tietämättöminä käymässä, purettiin samana päivänä. Poliisit olivat varautuneet mielenosoitukseen.
Ilmeisesti Vlore on päättänyt uusia rantansa turisteja varten. Se on varmasti paikallisia ajatellen sekä hyvä että huono asia. He menettävät oman rantansa hotelleille ja ravintoloille, mutta turistit tuovat kaupunkiin rahaa. Olisi mielenkiintoista nähdä ranta uudelleen parin vuoden kuluttua,
Tänään lähdimme aikaisin aamulla minibussilla Vloresta Sarandaan. Matkalla oli huikean kauniit maisemat ja paljon eläimiä!
Sarande taas on Vloreen verrattuna aivan erilainen. Aivan kreikkalainen sisustusta ja menuja myöten.
Tässä kohtaa reissua voin todeta, että on sulaa hulluutta matkustaa näin nopeaa tahtia paikasta toiseen. Toisaalta en silti haluaisi luopua mistään paikasta, jonne olen reissullani päässyt. Onneksi loppuloma tarkoitaa lähinnä rannalla makoilua ja rentoutumista.
Hyvää Juhannusta kaikille! Matkajuttuja seurannee lisää, kun järjestelmäkameran kammio tyhjenee Suomessa.
Tulimme Kotoriin bussilla Dubrovnikista. Matka kesti kolme tuntia. Emme juurikaan joutuneet odottamaan rajalla. Bussissa ei ollut vessaa. Onneksi meillä ei ollut pitempi matka.
Majoituimme vanhassa kaupungissa tosi sympaattisessa asunnossa, jossa Kassun mukaan haisi home. Emme myöskään osanneet käyttää lämminvesivaraajaa. No mutta, mitä pienistä! Palvelu oli ystävällistä ja hinta oli 33 euroa/yö.
Saimme majoituspaikasta alennuskupongin läheiseen ravintolaan, johon menemme nauttimaan lounaan. Tarjoilijat olivat hyväntuulisia ja pelleilivät keskenään. Kotor osoittautui Dubrovnikiin verrattuna todella lämminhenkiseksi paikaksi. Ruoka oli italialaisvaikutteista kaikkialla. Vanhassa kaupungissa oli paljon mukavannäköisiä ravintoloita, joissa olisi varmasti viihtynyt pidempäänkin kuin yhden päivän.
Koko viimeisen tunnin bussissa olimme hyvin hämillämme. Miten tämmöisiä maisemia edes on olemassa? Montenegro on ihan tajuttoman kaunis maa! Se on myös aivan erilainen kuin naapurissa oleva Kroatia.
Pohjammaan flikka on aivan hämmentynyt tästä vuorien määrästä.
Lähdimme kiipeämään kaupungin muuria pitkin ylös, mutta luovutimme siinä vaiheessa, kun olimme kiivenneet ehkä neljäsosan. Jos mukana olisi ollut neiti E, punaviiniä ja suklaakakku, olisimme sinnitelleet ylös asti varusteissa kuin varusteissa!
Vähän ehkä hävetti, kun tajusi pikkulastenkin kiivenneen korkeammalle, mutta maisemat olivat upeat tuolla korkeudellakin! Näimme myös liskon. Kassu pelotteli mua käärmeillä, mutta eihän käärmeitä ny kallioilla elele…
Seuraavana aamuna joimme kuulemma Kotorin parhaat kahvit. Montenegrossa on aikalailla puolet edullisempaa kuin Dubrovnikissa.
Olen iloinen, että otin kameran mukaani ja päätimme vuokrata auton. Nyt juon aamukahvia Pluzinessa, ja tänään suuntaamme kansallispuistoon.
Lentokoneessa nautin Finnairin perinteisen aamupalan: kanawrappia ja samppanjaa. Molemmat olivat hyviä. Matkalukemiseksi valitsin Johanna Sinisalon Sankarit. Sinisaloa ja samppanjaa. Siitä alkoi ja siihen loppui päivän snobeilu.
Ensisilmäys Dubrovnikiin osoitti, että kaupunki on älyttömän kaunis. Ihan niin kuin kaikki ovat etukäteen kertoneetkin. Silti se vähän yllätti. Päätimme kävellä bussiasemalta majapaikkaan. Se ei ollut kauhean kätevää kahden vedettävän matkalaukun kanssa, voin kertoa. Bonukseksi vielä eksyimme vähän, mutta silti matkan pituudeksi oletetun 3 km:n sijaan tullut reilu 5 km yllätti vähän.
Kolmas asia, joka yllätti, oli hintataso. Olin kyllä kuullut, että Dubrovnik on kallis, mutta en minä uskonut, että ihan oikeasti lähennellään Suomen hintatasoa. Ei missään kuulu olla niin kallista kuin Suomessa – paitsi Islannissa, Tanskassa ja Norjassa. Ruokaan ja juomaan liittyen siiderin ystäville tiedoksi: Täältä saa Sommersbytä.
Päivän ohjelmaksi sopi merenrannalla kävely, koska aikaisen herätyksen jälkeen ei olisi ollut kapasiteettia nähtävyyksiin tutustumiseen. Maisemat Dubrovnikissa ovat tiivistettynä upeat.
Lopussa Kassun huomioita Dubrovnikin palvelukulttuurista ja päivän ravintolakokemuksista.
Ravintola Peppers:”Tarjoilijan välinpitämättömästä asenteesta huolimatta onnistuimme livahtamaan nurkkapöytään ja saimme kuin saimmekin ruokaa, joka osoittautui mainioksi. Munanuudeli oluella maksoi n. 30 euroa. Annoimme toki myös yli 10 % tippiä palvelusta, jota ei juuri ollut. Toivottavasti tämä tippi meni kokille!”
Sandra’s Solitudo apartments:”Omistaja tuli pihalle vastaan ja rupatteli mukavia ja kertoi kavereittensa ravintoloista, joissa kannattaisi käydä. En olekaan ennen tullut majataloon, jossa ensimmäisenä kysytään, maistuisiko kahvi tai olut. Lämmin vastaanotto kaiken kaikkiaan. Asunto on erittäin siisti ja vessassa on kattoikkuna. Kaikki mitä ihminen tarvitsee. Sijainti on Vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta täällä lienee kaikki sijainnit omalla tavallaan hyviä.”
Terhin lisähuomio: vessapaperia on riittävästi!
Coral Beach Club:”Thaimaatyyppinen paratiisibaari lötköttelytuoleineen ja -sohvineen. Tarjoilijoita tuntui kiinnostavan meidän olemassaolo ja join beach clubille tyypillisesti ison kylmän oluen. Paikassa on Suomen hintataso, mutta puitteet ovat upeat! Kaiuttimista soi letkeä musiikki ja rikkaat turistit hymyilivät kilpaa aurinkolaseissaan.”
Ravintola Mamma Mia:”Paras palvelukokemus koko päivänä. Erittäin hyvää ruokaa, edullinen hintataso ja luonnollisen ystävällinen tarjoilija.”
Terhin lisähuomio: vessan, palvelun ja ruuan perusteella uskon ravintolan omistajan olevan italialainen.
Päiväretki Venetsiaan: Miten Venetsian parhaat puolet koetaan päivässä?
Aikataulumme oli tiukka ja ehdimme viettää Venetsiassa ainoastaan yhden illan ja yhden kokonaisen päivän.
Helsinki-Vantaan lentokentältä Mestren hotellihuoneeseen meni aikaa noin sata tuntia – tai siltä se ainakin tuntui. Vaihdoimme lentokonetta kerran Saksassa, matkustimme Milanon lentokentältä rautatieasemalle bussilla ja hyppäsimme Mestreen menevään junaan. Meidän hotellimme oli sen verran hyvin piilotettu, että kiertelimme katuja jonkun aikaa ennen kuin löysimme oikean paikan. Nimikyltit ovatkin ihan turhia hotelleille! Vinkki 1: Majoitu Mestren puolelle. Säästät rahaa ja pääset Venetsiaan helposti bussilla tai junalla.
Neiti E oli epäileväinen sen suhteen, kannattaako meidän enää niin myöhään illalla lähteä Mestrestä Venetsiaan. Minä en pystynyt kätkemään kaipuutani ja haluani nähdä yöllinen Venetsia, joten hyppäsimme bussiin. Tilasimme Venetsian kansallisjuomat Aperol Spritzit ensimmäisestä vastaantulevasta kioskista. Vinkki 2: Juo Aperol Spritziä. Se vain kuuluu asiaan. Jos Aperol ei ole lempparisi, voit tilata Spritzin myös Camparilla. ”Uno spritz al Aperol, per favore!”
Venetsia on kaupunki, johon ihmiset tekevät nimenomaan päiväretken osana muuta matkaa Italiassa. Venetsia on periaatteessa mahdollista nähdä päivässä, mutta ei kyllä sillä tavalla kuin turistit yleensä sen tekevät. Yleinen tapa viettää päivä Venetsiassa on kulkea rautatieasemalta Rialton kautta San Marcon torille ja samaa tai toista reittiä takaisin. Silloin saa Venetsiasta sellaisen kuvan, että se on tupaten täynnä ihmisiä.
Vinkki 3: Älä tee näin, vaan mene sivukujille!
Suurin osa ihmisistä ei koskaan näe Venetsiaa yöllä. Se on häpeällistä ja surullista.
Vinkki 4: Älä kuvittele, että olisit nähnyt Venetsian, ellet ole nähnyt sitä yöllä.
Tunne Venetsian upeus yhdessä päivässä
Minä halusin tehdä päiväretken, jossa koetaan Venetsian parhaat puolet! Venetsia on minulle rakas. Halusin, että ystävänikin rakastaisi sitä.
Yksi ehdoton suosikkini on prosciutto crudo eli ilmakuivattu kinkku. Ajatuksenani oli tilata iltapalaksi pieni määrä naposteltavaa. Tilasin lihalautasen, joka ei ollut niin kauhean pieni. Lautaseni aiheutti huvittuneisuutta seuralaisessani.
Italialaiset aamiaiset sisältävät yleensä paljon vehnää ja sokeria. Aidot italialaiset eivät välttämättä syö aamiaista lainkaan, vaan juovat pelkästään espresson.
Vinkki 5: Mene syömään aamupala jonnekin muualle kuin hotelliin. Saat päättää itse, mitä syöt.
Neiti E:n odotukset Venetsiaa kohtaan olivat ne, että hän näkisi kanaalin ja gondolin. Ne olivat helppo toteuttaa.
Aloitimme turistikadulta, mutta poikkesimme muualle heti, kun näimme mielenkiintoisen kujan. Yksi parhaista asioista Venetsiassa on lähteä kävelemään päämäärättömästi johonkin suuntaan. Heti, kun jättää turistireitit, kohtaa rauhan ja hiljaisuuden.
Vinkki 6: Älä kulje samoja reittejä kuin kaikki muut.
Pyykkien kuivattaminen kanaalin yläpuolella on aina hämmentänyt minua. Miten varmistetaan, että pyykit eivät tipu kanaaliin? Kuinka paljon pyykkiä kanaaliin tippuu vuodessa?
Venetsiassa tarjoillaan lähes poikkeuksetta juoman kanssa sipsejä. Se on heidän tapansa reagoida siihen, että aperitiivi-juoman kanssa kuuluu tarjota aperitiiveja. Sipsit pitävät suolatasapainon kunnossa.
Vinkki 7: Italiassa on eri hinnat juomille, jos nautit ne tiskin edessä seisoen tai pöydässä. Palvelu kuuluu pöydässä nautittujen juomien hintaan, joten tippiä ei tarvitse erikseen maksaa. Voit myös ottaa juoman tiskiltä mukaasi edullisempaan hintaan. Silloin sen saa nauttia kertakäyttökupista.
Kiehtovinta on katsella, mitä kaikkea kanaalissa kulkee. Venetsia on mielikuvituksen kannalta loistava paikka, koska se herättää paljon ajatuksia ja kysymyksiä. On hauska miettiä, millaista elämää venetsialaiset elävät. Vaikka olen asunut Venetsiassa vuoden, on elämä siellä edelleen mysteeri.
Päämäärätön kävelymme vei meidät puutarhaan. Venetsia ei ole tunnettu vihreydestään, mutta siellä on muutama puutarha, joka tuo luonnon kaupungin keskelle.
Säästä rahaa Venetsiassa – poikkea turistikaduilta, käy piknikeillä ja nauti take away -drinkeistä.
Yleisin olettamus Venetsiasta on se, että se on todella kallis paikka. Se ei pidä paikkansa. Siellä voi kyllä syödä ja juoda kohtuuhintaan, mutta se vaatii turistireiteiltä poistumisen. Voi mennä tuntemattomaan ravintolaan sivukujalla, voi rakentaa oman piknikin tai napata take away -drinkin mukaansa.
Tällä kertaa poikkesimme pienelle sivukujalle ja löysimme Trattoria alla Madonnan (San Polo 594, Calle de la Madonna). Ravintola kelpasi Neiti E:lle, koska se oli saanut Michelin maininnan.
Vinkki 8: Muista tilata pääruuan yhteyteen lisukkeet, ellet halua syödä pelkkää lihaa.
Vinkki 9: Paras italialainen jälkiruoka on scroppino eli kuohuviinin ja sitruunajäätelön sekoitus. Ensimmäisen kerran, kun maistoin sitä, tilasin kaksi jälkiruoka-annosta lisää.
Rialton sillan lähellä on laituri, joka on toinen lempipiknik-paikoistani Venetsiassa. Sielu lepää, kun katselee ohi ajelevia ihmisiä. Gongoliajelut ovat Venetsiassa suosittuja, koska ihmiset kokevat, että se täytyy hinnasta huolimatta kokea. Itse en ole koskaan gondolin kyydissä ollut, mutta minulla on silti ajelijoille yksi vinkki.
Vinkki 10: Näet maisemat paremmin gondolin kyydissä, jos et katsele niitä kännykän tai tabletin läpi.
Otimme rennosti ja nautimme auringosta.
Vinkki 11: Voit nauttia edullisen juoman uniikin maiseman edessä, kun haet lähellä olevista pienistä kahviosta juoman mukaasi.
Turistiposeerausten jälkeen lähdimme kävelemään kohti San Marcoa ja Zatterea.
Kävely väsyttää ja nälättää, joten päätimme Venetsia-kierroksemme Zattereen. Haimme kaupasta piknik-eväät ja nautimme ne merta ja Guideccaa tuijottaen.
Vinkki 12: Venetsiassa on vain vähän supermarketteja, joten niiden sijainti kannattaa katsoa etukäteen.
Ilta-auringon laskeutuessa jätimme Venetsian taaksemme. Se oli hyvä päivä.
Tykkäsitkö artikkelista vai puuttuiko joku vinkki? Kirjoita kommentti tai jaa vinkit myös kaverille!
Majoittuminen Kuubassa on helppoa ja mukavaa, jos on itse joustava ja avoimin mielin! Kun suunnittelimme matkaa Neiti H:n kanssa, olimme molemmat samaa mieltä siitä, että Kuubassa on majoituttava casa particulareissa, eli ihmisten kotona. Kuubassa on siis mahdollisuus hakea lupa sille, että majoittaa vieraita kotonaan. Käytännössä ihmisten kotona oli yksi tai useampi huone, jota vuokrattiin matkustajille.
Casa Particularien asukkaat ovat varmasti Kuuban rikkaimpia ihmisiä, mutta siitä huolimatta majoitus on oiva mahdollisuus nähdä, miten kuubalaiset oikeasti elävät. Jokaisessa kaupungissa meillä oli kahden hengen huone omalla kylpyhuoneella. Hinta oli aina n. 20 euroa / yö kahdelta, mutta majoitusten taso vaihteli todella paljon.
Cienfuegosissa meillä oli reissun paras majoitus. Huone ja palvelu oli ihan hotellitasoista. Sängyt olivat upeasti pedattu ja aamiainen oli ihana.
Kuubassa on mahdollisuus viettää myös lomia, jotka ovat hyvin kaukana todellisuudesta. Siellä on all inclusive -lomia aurinkorannoilla, esimerkiksi Varaderossa. Silloin saa viettää eristetyn loman kaukana paikallisista. Kuulin, että Varaderon hotelleissa oli myös tarjolla ihan kaikkea Coca-Colasta lähtien kauppasaarron aikaankin. Itse en missään tapauksessa lähtisi sellaiselle lomalle, koska silloin jäisi oikea Kuuba täysin näkemättä ja kokematta.
Majoituksen varaaminen toimii hyvin tuttavaverkoston kautta
Majoituksen varaaminen Kuubassa on helppoa, koska maan sisäinen tuttavaverkosto toimii todella hyvin. Olimme varanneet ainoastaan Havannasta majoituksen, ja päätimme vasta paikan päällä, minne matkustaisimme seuraavaksi.
Kun päätimme lähteä Cienfuegosiin, kysyimme Havannan majoituksessa, tuntevatko majoittajamme ketään sieltä. Hetkessä he soittivat tuttavalleen ja kertoivat meille, että meitä odotetaan Cienfuegosin bussipysäkillä. Yllättäen tuttavan luona olikin täyttä ja hän vei meidät naapurissa olevaan majoitukseen. Siitä pidettiin huolta, että vaikka oma paikka olisikin täynnä, etsittiin meille joku muu majoitus.
Teimme joka kaupungissa niin, että pyysimme aina edellisen paikan emäntää tai isäntää soittamaan seuraavaan kaupunkiin ja hankkimaan meille majoituksen. Se oli erittäin kätevää. Hassuinta oli, että Trinidarin emäntä totesi jossain vaiheessa: ”Niin Havannassa te olette varmaan Jorgenin ja Isabellin luona?” ”Joo! Mistä te tunnette?” Selvisi, että he olivat olleet opiskelukavereita. Kavereista pidetään siis Kuubassa huolta!
Kaikissa majoituksissa oli tarjolla aamiaista noin 5 euron hintaan. Aamiaisten taso vaihteli jonkin verran. Cienfuegosissa sai ihan älyttömästi kaikkea ja muissa paikoissa aika paljon vähemmän. Oli joka tapauksessa mukavaa, että aamiaismahdollisuus oli majoituksen yhteydessä. Osa majoittajista tarjosi myös illallista. Aluksi luulin, että söisimme isäntäperheen kanssa yhdessä illallista, mutta he tekivätkin illallisen meille erikseen.
Trinidarin majoituksessa parasta oli näköala ja todella puhelias emäntä. Huone oli pieni, sängyt lähekkäin ja vieressä olevassa vessassa oli säleovi. Siinä pääsi tutustumaan matkataveriin hyvin läheisesti. Onneksi Neiti H oli rentoa ja loistavaa matkaseuraa! Cienfuegos ja Santa Clara olivat selkeästi rikkaammat kaupungit kuin Havanna ja Trinidar, jos sen voi päätellä myös majoituksen tasosta.
Kuubalaiset eivät saa keskustella turistien kanssa, ellei heillä ole siihen joku erikoissyy. Kaikkien majoitusten vuokraemmät ja -isännät olivat kovia keskustelemaan. He eivät juurikaan kritisoineet Kuuban tilannetta, vaan olivat siihen tyytyväisiä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, koska he ovat Kuuban mittasuhteissa rikkaita ihmisiä. Yhden majoituksen isäntä kertoi siitä, että hänen lääkärityttärellään on niin huono palkka, ettei hänellä on varaa vain huonoon kännykkään. Euroopassa hänellä olisi älypuhelin. Siinä kohtaa oli aika kiusallista hivellä upouutta iPhonea.
Erityisesti Havannan majoittajat olivat tosi huolehtivaisia sen suhteen, että me olemme turvassa ja varovaisia huijaavien kuubalaisten kanssa. Se oli sympaattista! He toivoivat, että suosittelemme kaikille ystävillemme Havannan Jorgeneiden majoitusta. Suosittelen kyllä! Ilman kotimajoituksia Kuuba olisi jäänyt paljon, paljon etäisemmäksi.
Viime viikonloppuna otin asiakseni panostaa ruuanlaittoon. Pääsin oikein isoon kauppaan sunnuntaina ostamaan tarvittavia aineita sekä heräteostosmaisesti vähän vaikka mitä! Kiitos kyydistä neiti H!
Paras italialaistyyppinen pizza
Sunnuntaina tein pizzaa. Olen aikalailla jämähtänyt pizzaan, jonka täytteenä on ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaa, rucolaa ja kirsikkatomaatteja.
Pizzapohja valmistetaan näillä ainesosilla:
0,5 pussia kuivahiivaa
7,5 dl jauhoja
reilu loraus oliiviöljyä
2 tl suolaa
3 ja 3/4 dl vettä
Aineet sekoitetaan keskenään ja annetaan nousta. Jauhot voivat olla mitä jauhoja tahansa. Itse olen kokeillut pelkkää vehnäjauhoa, vehnäjauhoa ja ruisjauhoa sekä vehnäjauhon, ruisjauhon ja mantelijauhon sekoitusta. Hyvää tulee kaikista! Ainut ohje on ehkä siinä, että mitä enemmän ruisjauhoa sitä terveellisemmältä pizza maistuu (vaan ei ole!).
Uuni lämmitetään n. 230 asteeseen. Pohja laitetaan sinne muutamaksi minuutiksi itsekseen. Kun pohja on kovettunut jonkin verran, lisätään tomaattikastiketta, juustoraastetta ja kaksi pakettia siivutettua mozzarellaa. Annetaan näiden olla uunissa niin kauan, että juusto on ruskistunut.
Lopuksi pizza otetaan uunista ja lisätään ilmakuivattu kinkku, rucola ja kirsikkatomaatit.
Nautitaan palasta Italiaa omassa kodissa!
Riisipuuro
Ajattelin ennen joulua, että teen kerrankin riisipuuroa itse. Todellisuudessa olimme jo pitkällä tammikuun puolella ennen kuin tartuin haasteeseen.
Riisipuurosta on etukäteen peloteltu, että se palaa helposti pohjaan. Pyysin neuvoa ja neiti N linkitti minulle tämän puuroreseptin, jossa luvataan pohjaanpalamattomuus:
2 dl vettä
2 rkl voita
2 dl riisiä
1 l maitoa
suolaa
Kiehauta vesi ja voi. Lisää maito ja riisit. Sekoita pohjaa myöten koko ajan, kunnes puuro alkaa kuplia. Pienennä heti lämpö pienimmälle. Sekoita noin viisi minuuttia hyvin, kunnes puuro ei kuohu enää. Anna hautua hiljalleen tunnin verran kannen alla. Sekoittele pohjaa myöten välillä.
Nauti kanelin ja sokerin kanssa.
Kesäkurpitsahummus
Muistin jälleen tahinitahnan olemassaolon ja nerouden. Olen aiemminkin tehnyt kesäkurpitsahummusta tämän reseptin mukaan:
1 pieni kesäkurpitsa
4 rkl tahinitahnaa
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ainakin 1 valkosipulinkynsi (taisin laittaa 3)
1 rkl kuivattua persiljaa
1 tl suolaa
Kuori ja paloittele kesäkurpitsa. Sekoita kesäkurpitsa sekä muut aineet monitoimikoneella tasaiseksi tahnaksi. Lisää tarvittaessa tilkka vettä tai öljyä.
Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että annos on neljälle, mutta sanoisin, että annos on valtava. Siitä riittää moneen ruokailukertaan riisin kaveriksi.
Matkapaloja 