Vappu 2014

Vappu. Ihana, rakas, lempijuhlani, joka on huomaamattaan täynnä perinteitä. Tänä vuonna suunnittelin Vapun ruokia valehtelematta useamman viikon ajan. Dieetin varrella tuli mieleen yhtä sun toista ruokaa, jota on ihan pakko saada Vappuna. Aamiaisellani oli marjarahkaa, juustokakkua, simaa, kahvia, kuohuviiniä ja vettä.
 
Juustokakkua tosiaan. Päätin joskus alkuvuodesta, että tänä vuonna opettelen leipomaan juustokakkua. Serkkuni Herra A vinkkasi, että amerikkalainen juustokakku on uunissa tehtävä kakku, johon ei tule liivatetta. Päätin kokeilla sitä. Hivenen sovelsin löytämääni ohjetta. Pyysin kaikilta maistajilta palautetta, ja palautteen perusteella onnistun seuraavalla kerralla tekemään täydellisen juustokakun. Olen siitä vakuuttunut. Ei se siis huonoa tälläkään kertaa ollut, mutta aina voi ylittää itsensä.

Ystäväni Neiti T kutsuu joka vappuaamu grillaamaan klo 10. Totesin paikalle päästyäni, että söin aamiaisen, joten olen aika täynnä. ”Söit aamiaisen ennen tätä?!” ”No joo, kun on nää tankkauspäivät..” ”Jaa, no sitten…”

Perinteiset grilliherkut. Itse jaksoin lopulta syödä vain kaksi makkaraa. Halloum-juusto jäi odottamaan. Minut saa siis kutsua grillaamaan sitä juustoa!

Herkkuja, ystäviä ja aurinkoa. Ei voisi Vappu paremmin alkaa.

Neiti T:llä on vakuuttava määrä merkkejä haalarissaan. Itse menetin haalarini käyttöoikeuden, kun valmistuin vuosi sitten. Ei se haalari kyllä ollut viime vappunakaan päällä – en edes muista, koska olisi viimeksi ollut.

Ajatukseni oli, että otan tänä vuonna paljon kuvia järjestelmäkamerallani, kun sellaisen kerran omistan. Salaa haaveilen, että blogini olisi täynnä tyylikkäitä ja laadukkaita kuvia. Ei tule tapahtumaan ikinä. Todennäköisesti julkaisen toisen Vappu-päivityksen, jossa on niitä iPhone-kuvia. Vapun synkempi puoli.

Siinä synkemmässä (vain valokuvien laadullisella tasolla) päivityksessä kerron, mitä aamugrillauksen jälkeen tapahtui. Nyt hyppään loogisesti seuraavaan aamun ja hassujen hattujen bileisiin. Piknikin aikaan satoi ja oli kylmä, joten siirsimme piknikin minun luokseni. Kuvassa on viikkokausia himoitsemiani minikarjalanpiirakoita. Ne olivat super hyviä. Jokaisen aamiaisbuffetin kohokohta ehdottomasti. Kuvassa myös lempikuohuviiniäni Jeioa. Se on tehty Coneglianossa viinikoulussa, jossa kävin lukioikäisenä vierailulla. Prosecco on hyvää aina.

Hassujen hattujen bileet taisi olla kuvassa olevan rouvan idea neljä (?) vuotta sitten. Heidän taloudessaan on paljon hassuja hattuja. Ihmiset eivät jaksa olla Vartiovuorella iltaan asti. Näiden kahden faktan tuloksena hassujen hattujen bileet keksittiin. Väsymys, ruoka, ihmiset ja hassut hatut: toimivat vuodesta toiseen.

Isoäitini antoi minulle pääsiäisenä munan, jonka jaoin mieluusti ystävieni kanssa. Jättimunan sisältä paljastui kaksi sammakkoja, joista toisen kieli on mittanauha. Kukka sen sijaan on kynä. Kyllä ovat käteviä nämä nykyajan yllätykset. Lapsena ollessani oli kyllä sammakoita, mutta ne olivat paljon pienempiä.

Tämän vuoden oudoin ruoka: astronauteille kehitetty kuivattu trio-jäätelö. Kyllä se jäätelöltä maistui, mutta omituista se silti oli. Jäätelöä on ollut mukana vain yhdellä avaruuslennolla, koska jäätelö murenee helposti, eikä painottomassa tilassa leijailevat murut ole kovin toivottuja.

Jotkut saattavat hieman fanittaa vaahtokarkkeja. Ei puhettakaan, että karkkeja olisi jäänyt syömättä.

Hatut mahdollistavat monen eri identiteetin ottamisen yhden päivän aikana. Tässä kuvassa Neiti A on selkeästi lentoemäntä. Seuraavaksi hän tarjosi rooliin sopivasti matkust..ihmisille kahvia.

Herra J syvemmän taiteellisen identiteetin jäljillä?

Nokun sitä shampanjaa ja vaahtokarkkia aina kehutaan. Prosecco ja vaahtokarkki olivat myös yhdessä ihan hyviä.

Juicekin kävi kylässä.

Neiti A on ensimmäinen ihminen, joka on ollut hassujen hattujen bileissä alle 1-vuotiaana. Hyvä neiti A! 

Kyseinen peruukki kävi kaikkien päissä. Se on kertakaikkisen outo peruukki, mutta kuitenkin aivan mahtava.

Maailman kaunein Neiti N.

”Nyt sä voit päättää, ootko sä aikaasi edellä vai jäljessä?”
Täytyy myöntää, että joskus toisten ihmisten blogeja lukiessani mietin, että olisipa hienoa, jos minunkin elämäni näyttäisi noin upealta ja kauniilta kuin niiden bloggaajien elämä näyttää.
Todellisuus on kuitenkin se, että ei minun elämäni ole sellaista pintakimallusta, enkä haluakaan sen olevan. Minulla on ympärilläni iso kasa ihmisiä, joiden kanssa olen viettänyt monta Vappua. Ihmisiä, joille voin suoraan sanoa, mitä mieltä mistäkin asiasta on. Ihmisiä, jotka eivät tuomitse sekoiluani tai sekoilemattomuuttani. Ihmisiä, jotka ovat olleet elämässäni pitkään ja jotka toivottavasti pysyvätkin pitkään.
Se on arvokasta, että saa sanoa juuri ne jutut, jotka ensimmäisenä mieleen tulevat. Poliittisesta korrektiudesta viis! Monet itkut ja naurut olen näiden ihmisten edessä kokenut. Niistä kaikista huolimatta he yhä tulevat luokseni. Se on onnea se. Ihmiset: olette parhaita nyt ja aina.

Published by

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s