Walesissa vaeltaminen: OSA 2: Muitakin reittejä kannattaa kokeilla – mutta muista varustus

vaellus5

Vaikka Snowdonin huipulla olisi sateista ja sumuista, alempana laaksossa sää saattaa helliä vaeltajaa. Joten jos itse vuorelle kapuaminen siirtyy sääolojen vuoksi, ei silti kannata jäädä sängyn pohjalle peukaloitaan pyörittelemään. Suosittelen vilkaisemaan myös seudun muita vaellusreittejä, mihin kylään tai majapaikkaan sitten päädytkään.

Esimerkiksi Beddgelertin kylän ympäristössä on useampia päivävaelluksille sopivia rengasreittejä. Jylhien maisemien ja mutaisten polkujen ”Aberglaslyn, Llyn Dinas and Cwm Bychan Trail” oli mainio tapa verrytellä jalkoja Snowdonia varten. Ja jos tuuri käy, voit löytää luolan jonne Merlin on haudannut aarteen. 😉 Lähettyvillä on myös museoksi muutettu vanha kaivos. Vierailija pääsee käytännössä kävelemään vuoren läpi – vaihtelua vuorten ylittämiseen! 

Näillä Snowdonin liepeillä sijaitsevilla reiteillä on myös se etu, että muuta väkeä on huomattavasti vähemmän kuin itse vuorella, joka vetää kävijöitä varsinkin aurinkoisina päivinä. Itse kiersin tuon Cwm Bychanin viiden tunnin reitin näkemättä ristin sielua. 

Samoin kävi aivan Snowdonian kansallispuiston reunamilla, kun kiersin Barmouthista lähtevän Bwlch y Llanin 10 kilometrin lenkin. Yllättävänkin jyrkkärinteinen reitti oli maisemiltaan upea – syystäkin se tunnetaan myös Panorama Walkina – ja jätti halun palata testaamaan lisää Barmouthin ympäristön polkuja. 

Parhaimpia sivustoja reittien selailuun ovat mm. National Trustin https://www.nationaltrust.org.uk/craflwyn-and-beddgelert/lists/walks-in-craflwyn-and-beddgelert ja Mud and Routes -sivusto. https://www.mudandroutes.com/category/walks-by-area/walks-in-snowdonia/

Ja vielä muistutus oikeista varusteista. Vaikka National Trust pitää todella hyvää huolta reiteistä, ei eksyminen ole mahdotonta. Ota mukaan aina hyvä kartta, lyhyillekin rengasreiteille – kännykkäverkon ulkopuolella gps-paikantimisesta ei ole apua. Ei kannata myöskään luottaa siihen, että ”löytäähän sitä nyt aina takaisin kylään”. Nummilla ja rinteillä voi helposti haksahtaa kiertämään kehää, varsinkin vähäänkään sumuisemmalla säällä.  

Älä. Lähde. Liikkelle. Tennareilla. Mikään ei ärsytä paikallisia enempää, kuin huonosti varustautuneet turistit, jotka kuvittelevat conversien olevan vaelluskengät ja farkkujen ulkoiluhousut. Heille se on osoitus siitä, ettei kävijä osaa kunnioittaa kohdettaan. Vettä pitävä takki on minimivaatimus, vaelluskengät tai vähintäänkin tukevat ulkoilulenkkarit pitävät huolen, ettei jalka lipeä mutaisilla rinteillä. Sillä kyllä, välillä rinteet ovat lähes pystysuoria. Reppuun kannattaa varata takin alle lisäpitkähihainen, sillä vaikka alhaalla laaksossa olisi lämmin, rinteillä tuuli puhaltaa usein kylmästi. 

En lähde enää itse ilman vaellussauvaa rinteille. Auttaa ylöspäin mennessä, mutta erityisesti alastullessa, kun töpöjalkaisena jalansijaa joutuu kurottelemaan, eikä käsillä saa mistään tukea. 

Vesipullo ja energiapatukka taskuun. Järki päähän. Vaikka reitti on merkitty, nummilla risteilee niin ihmisten kuin lampaidenkin tallaamia kapeita polkuja hieman sinne sun tänne. Osasta ei voi olla varma, onko kyseessä polku, vai vaikkapa sateen uurtama puronuoma. Älä huumaannu maisemista, vaan mieti polun haarautuessa, minne lähdet. Jos olet epävarma, hyvä vinkki on katsoa, kummalla polulla näkyy enemmän mutaan painuneita jalanjälkiä. Jos aiemmin seudulla kulkeneet ovat valinneet polun A, kannattaa sinunkin suunnata sinne. 

Mutta älä myöskään turhaan pelkää. Yksikseen pärjää vallan mainiosti. Ja se täydellinen hiljaisuus, kun ympärillä aukeaa syvänvihreä nummi.. sitähän tänne lähdettiin hakemaankin. 🙂

Kirjoittanut Siobhán

Lue myös:

Walesissa vaeltaminen: OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin – majoitus seuraa perästä

Snowdon. Sateessa. Eli tarina siitä, miten vaelluksella ei kuulu toimia.

Walesissa vaeltaminen: OSA 1: Valitse Snowdonin reiteistä sopivin, majoitus seuraa perästä

vaellus1

On ihmisiä, jotka rakastavat suurkaupunkien kuhinaa ja ihmisvirtaa ympärillään. Sitten on ihmisiä kuten minä, jotka lomillaan hakeutuvat pikkuruisiin kyliin, metsiin, vuorille ja mahdollisimman kauas toimivasta kännykkäverkosta. 

Jos kuulut tähän jälkimmäiseen porukkaan, tässä vinkkejä, miten pääset nollaamaan aivosi Pohjois-Walesissa, Snowdonian kansallispuistossa.

Ensimmäisessä osassa kerron itse Snowdon-vuoresta reitteineen, toisessa osassa vinkkejä muille poluille ja lopuksi tärpit majapaikkoihin.

Snowdon-vuori Snowdonian kansallispuistossa

Snowdonian kansallispuiston keskipiste ja kruununjalokivi on Snowdon-vuori. Reilun kilometrin korkuinen huippu on koko Yhdistyneen kuningaskunnan korkein vuori heti Skotlannin Ylämaan eteläpuolella. Ensimmäiset maininnat vuoresta ovat vuodelta 1095, ensimmäinen kirjallinen raportti vuorelle kiipeämisestä löytyy jo vuodelta 1639.

Se historiasta. Sittemmin Snowdonista on muodostunut suosittu vaelluskohde, sillä sen huipulle pääsee kuutta virallista (plus yhtä epävirallista) reittiä pitkin. Reittien vaikeusasteet vaihtelevat viktoriaanisesta päiväreippailusta todella riskaabeliin, joten jokaiselle löytyy varmasti sopiva.

Itse olen kulkenut virallisista reiteistä viisi. Ensimmäisenä kapusin vaikeimmasta päästä olevan Watkin’s Pathin. Siellä oli mennä henki, tai vähintään terveys. Ei voi suositella huonolla säällä. Ja sää vaihtelee vuorella todella nopeasti, joten älä tee kuten minä. Sen sijaan käänny takaisin, jos näkyvyys heikkenee kesken matkan. Oikeasti. Älä ota riskejä.

Erään majapaikkani isäntä kertoi soittavansa vuosittain pelastushelikoptereita typerien turistien perään, kun vuorelle eksynyttä matkaajaa ei kuulukaan takaisin. Onnekseni selvisin ilman helikopteria, mutta vain todella hyvällä tuurilla. Jos kuitenkin kiinnostaa tämä uhkarohkeus, niin voit lukea tarinani tästä: Snowdon. Sateessa. Eli tarina siinä, miten vaelluksilla ei kuulu toimia.

Vuorella – tai sitä ympäröivissä kylissä – ei ole myöskään puhelinverkkoa kaikkialla, joten avun saanti voi olla vaikeaa. 

vaellus2

Jos et halua ottaa riskejä, voit kokeilla helpointa Llanberis Pathia, joka alkaa nimensä mukaisesti Llanberiksen kylästä. Parintuhannen asukkaan kylä on Snowdonin juurella olevista asutuskeskuksista suurimpia, joten siellä on seudun parhaat palvelut. Löytyy retkeilytarvikekauppaa ja take away -ravintoloita. Itse Llanberiksen reitti on selkeä ja leveä, joten eksymisen (tai putoamisen) riskiä ei ole. 

Watkin’sin ja Llanberiksen reittien välimaastossa vaikeustasoltaan ovat muun muassa Pyg Track ja Miners’ Track. Molemmat maisemiltaan huimaavia. Kuntoa ja vaellussauvaa vaaditaan, mutta ihan kiipeilemään ei näillä reiteillä joudu. 

Pygin ja Minersin lähettyviltä lähtee myös se epävirallinen reitti, Crib Gochin huipun kautta kiertävä polku. Tänne ei kannata mennä ilman kunnon kiipeilykokemusta, eikä varsinkaan yksin. Reitti on syystäkin epävirallinen. Itseltäni Crib Goch on vielä kokematta, mutta jonain päivänä…

Majapaikka valitaan reitin perusteella

Jokainen reiteistä lähtee hieman eri puolilta Snowdonin rinteitä. Siksi kannattaakin selvittää etukäteen, mille reitille haluaa, ja valita majoituksensa sen mukaan. Esimerkiksi Pyg ja Miners lähtevät Pen-Y-Passin solasta, jonne pääsee sukkulabussilla Llanberiksesta, mutta reittien yhteisessä alkupäässä on myös hostelli vaeltajia varten. HC-kiipeäjän valinta, sillä hostellin ja parkkipaikan lisäksi muita palveluita ei lähtöpisteessä ole.

Watkin’s lähtee puolestaan läheltä Beddgelertin pikkuriikkistä kylää, missä on huonot kännykkäyhteydet, pari baaria, majoituspaikkoja ja kioskin kokoinen kyläkauppa. Niin, ja mahdollisesti kuningas Arthurin hautapaikka siinä nurkilla. 😀

Seudun isoin kaupunki, noin 9 000 asukkaan Caernarfon, tarjoaa sitten jo enemmän palveluita (pesulasta tatuointistudioon) ja nähtävyyksiä. Caernarfonista pääsee myös sukkulabussilla käytännössä jokaisen Snowdonin virallisen reitin alkupisteeseen. Snowdon Sherpa -bussipalvelut tulevat tutuksi, jos majoitut Caernarfonissa. 

Mutta jos sitä yllämainittua rauhaa ja hiljaisuutta hakee, suosittelen vaikkapa suloista Beddgelertiä. Kannattaa myös huomioida, että mitä kauemmaksi Snowdonilta majoitut, sitä enemmän pitää varata aikaa siirtymisiin =  vähemmän aikaa varsinaisella vuorella. 

vaellus4

Ja kuka nyt ei haluaisi vain istua ja tuijottaa näitä maisemia?

Kirjoittanut Siobhán

 

Lue myös:

Rugby-tunnelmaa Walesilaisessa pubissa