Rooma – Matkapaloja

Pieniä otteita siitä, mitä on ollut ja mikä on muuttunut lähinnä minussa. Rooma on ikuinen ja omalla tavallaan muuttumaton.

Vuonna 2009

Heitin kolikon. Minulle sanottiin, että Roomaan palaamisen voi varmistaa, kun heittää kolikon Fontana di Treviin. Oiva tapa kerätä rahaa! Onneksi raha kerätään ja käytetään hyväntekeväisyyteen, eikä jätetä lähteen pohjalle makaamaan.

Tämä matka oli Italian vaihtovuoteni loppupuolella. Olin täysin lumoutunut Roomasta, kuten olette voineet aiemmasta tekstistäni lukea.

Elämäni oli siinä mielessä jännässä tilanteessa, että vaihtovuoteni oli loppumaisillaan ja minun piti palata parin kuukauden kuluttua takaisin Suomeen. En osannut tuossa vaiheessa ajatella, mitä haluaisin tai odottaisin tulevaisuudelta.

Olin kuvitellut jossain vaiheessa jääväni töihin Italiaan vielä vaihtovuoden jälkeen, mutta siitä ideasta olin luopunut. Vuosi oli hyvä ja opettavainen, mutta harmittaa, että lähdin huonolla kielitaidolla Italiaan ja palasin melko keskinkertaisella kielitaidolla takaisin. Kieleen olisi kannattanut panostaa enemmän.

Vuonna 2012

Vaihtovuoteni jälkeen kului jopa kolme vuotta ennen kuin palasin takaisin Italiaan. Silloin aloitin matkan Roomasta.

Minulla on ollut noin viimeiset 20 vuotta eri tavoin värjätty tukka, mutta harvoin se on ollut vaalea. Tämä oli yksi niistä hetkistä, kun kokeilin vaaleita hiuksia. Ei ne oikein sovi. Tai ehkä ne joten kuten sopii, mutta en vain tunne oloani kotoisaksi. Tumma ja punainen ovat minun värejäni!

Aloin selata Facebookin aikajanaa, kun halusin palauttaa mieleeni asioita vuodelta 2012. Jos jotain huomasin, niin sen, että olen päivittänyt Faceboookin tilapäivityksiä KOKO AJAN. Luulin, että nykyäänkin olen aika aktiivinen, mutta tuohon verrattuna se on kyllä kaukana siitä.

Olin töissä ja yritin saada gradun valmiiksi. Olin palannut siihen työhön, johon vaihtoon lähtiessäni vannoin, etten enää palaisi. Asiat olivat kuitenkin muuttuneet ja pidin työstäni ja työpaikastani erittäin paljon.

Vapaa-ajalla tanssin ja kävin konserteissa ja Fortessa. Kaikki ovat edelleen läsnä – paitsi Forte!

Vuonna 2016

Päätimme nostaa Neiti E:n synttärimatkat tasolle Rooma. Matkasta voit lukea enemmän täältä.

Elämässä oli parisuhde, vakinainen työpaikka (edelleen samassa työpaikassa) ja ylempi korkeakoulututkinto. Tanssi oli jäänyt aika harvinaiseksi harrastukseksi, ja paikkasin liikunnan puutetta käymällä salilla ja välillä juoksemalla. Se oli outoa aikaa se. Heh.

Vähitellen olen saanut neiti E:n vakuutettua siitä, että Italiassa täytyy käydä vähintään kerran vuodessa.

Vuonna 2019

Eli nyt. Viimeiset 1,5 vuotta elämäni on pyörinyt aika pitkälti tanssiharrastuksen ympärillä. Roomassa järjestettiin Swing in Capital, ja innostuin ajatuksesta, että saisin yhdistettyä tanssin ja Rooman. Se olikin hyvä yhdistelmä – siitä huolimatta, että hotellimme oli aivan liian kaukana kaikesta.

Elämässä on edelleen sama työpaikka, mutta vuosien myötä muuttunut työnkuva. Opin joka päivä uutta ja teen asioita, joita olen pitkään halunnut tehdä. Viestintä on ollut unelmatyöni oikeastaan siitä lähtien, kun aloin opiskella suomen kieltä. Nyt elän sitä unelmaani.

Tällä hetkellä uskallan jo julkisesti sanoa, että olen viimein päättänyt virallistaa syvän rakkaussuhteeni Turkuun ja ostaa sieltä oman asunnon. Kauppakirjan allekirjoitus tapahtuu Vappu-aattona. Se on hyvä päivä, koska Vappu on aina ollut lempijuhlani!

Elämässä on paljon hyviä ja mielenkiintoisia juttuja meneillään. Elän innostuksen ja stressin sekoituksessa, mutta kokonaisfiilis on positiivinen.

Välillä täytyy muistaa pysähtyä. Juuri nyt tuntuu, että esimerkiksi tanssissa uusien asioiden oppiminen on tällä hetkellä mahdotonta. Se ei kuitenkaan haittaa, tulee uusia hetkiä, kun aivokapasiteettia on enemmän jäljellä. Hassua kyllä, juuri nyt myös osaan arvostaa tanssiyhteisöä todella paljon. Ei ole kyse siitä, onko minun tekniikkani hiottua tai pärjäänkö minä kisoissa. Kyse on siitä, että me tehdään tätä yhdessä. Me eletään tätä tanssia ja sen aiheuttamia tunteita yhdessä ja toisiamme tukien.

Tanssin lisäksi olen lievästi addiktoitunut joogaan. Se auttaa pysähtymään ja hengittämään. Suurinta ahdistusta muutosta aiheutuu sen vuoksi, että jooga-salille tulee paljon pidempi matka. Mutta eipä se matka minua ole koskaan estänyt tekemästä asioita, joita haluan tehdä!

Tämä on kiinnostava hetki elämässäni.

Lue myös:

Mitä sanottavaa minulla on matkustamisesta ja elämästä juuri nyt?

21 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, nähtävyydet – Minun kuusi suosikkiani

Roomassa on ihan älyttömästi nähtävyyksiä ja nähtävää. Se on erikoinen kaupunki siinä mielessä, että historiallisiin nähtävyyksiin törmää kaikkialla. Usein kaupungeissa on jonkin kokoinen vanha kaupunki, johon kaikki nähtävyydet ovat keskittyneet. Rooma on erilainen, sillä siellä elää vanhaa ja uusi sulassa sovussa.

Eikä kaupungin näkeminen edes lopu Rooman nähtävyyksiin – niin kuin ei minkään muunkaan kaupungin näkeminen. Minä en ole suuren suuri nähtävyys-bongari matkoillani, koska haluan mieluummin mennä sinne, minne nokka näyttää tai miltä milloinkin tuntuu. Roomassa on kuitenkin sellaisia nähtävyyksiä, joiden näkemistä suosittelen kaikille.

Fontana di Trevi on upein kuviteltavissa oleva suihkulähde!

Rakastan suihkulähteitä ylipäätään, mutta Fontana di Trevi on jotain aivan käsittämätöntä. Se on massiivinen, kaunis ja ainutlaatuinen.

Usealla tulee Fontana di Trevistä mieleeen La Dolce Vita -elokuvasta tuttu kohtaus, jossa suihkulähteeseen mennään uimaan. Sitä ei käytännössä voi toteuttaa ilman rangaistuksia, mutta ei se haittaa. Eikä sekään haittaa, että paikka on täynnä turisteja aamusta iltaan. Fontana di Trevi on joka tapauksessa nähtävä ihan joka Rooman vierailulla!

Pantheon on hyvin erityinen kirkko

Suihkulähteiden lisäksi rakastan pylväitä. Niitä on toki Roomassa paljon muuallakin kuin Pantheonissa, mutta Pantheon on todella ainutlaatuinen paikka. Vai oletko jossain muualla nähnyt kirkon, jonka katossa on reikä?

Wikipedia kertoo, että ”Kupolin pyöreä muoto symboloi taivasta ja ylimpänä oleva valoaukko aurinkoa (Heliosta). Aukko, jonka halkaisija on 8,23 m, on rakennuksen ainoa valonlähde. Marmorilattiassa on kaivo valoaukon alla keräämässä vettä, sillä aukosta sataa sisään”

Loogista tavallaan. Jos olisin itse keksinyt jonkun syyn aukolle, niin olisin sanonut, että ihmiset halusivat käyttää Pantheonia sekä kirkkona että kylpylänä.

Pietarinkirkko on katolisen maailman ykköskirkko

Koska olen asunut vuoden Italiassa, olen nähnyt melko monta kirkkoa – ne ovat nähtävyyksiä Rooman lisäksi myös muualla Italiassa. Siinä mielessä minulla on paljon vertailukohteita ja voin sanoa, että Vatikaanissa sijaitseva Pietarinkirkko on kaunein kirkko, jossa olen koskaan vieraillut.

Kirkko on oikeasti aivan upea! Vaikka et jaksaisi mennä Vatikaanin museoihin, mene silti käymään Pietarinkirkossa. Sinne saattaa joutua jonottamaan jonkin verran, mutta ei missään tapauksessa niin kauan kuin museoihin.

Minulla liittyy kirkkojen upeuteen ristiriitaisia ajatuksia, kun ajattelee niihin laitettua rahaa ja mihin muuhun rahan olisi voinut käyttää. Jos ei kuitenkaan ajattele sitä, ovat useat kirkot todella kauniita ja ainutlaatuisia.

Suositus Rooman nähtävyyksien ulkopuolelta – piipahda rannalle Ostia Stella Polarikseen

Tämä ei varmaankaan ole perinteisten Rooma-oppaiden suositus, mutta tämä on minun suositukseni.

Rooman matkasta ei ensimmäisenä tule mieleen rantaloma, mutta minä olen kaksi kertaa lähtenyt Roomasta rannalle metro ja paikallisjuna -yhdistelmällä. Molemmat kerrat olivat rantasesongin ulkopuolella, joten saimme rannan miltei kokonaan itsellemme. Kummallakaan kerralla emme tainneet uida.

Suosittelen, sillä merta ei voi koskaan tuijotella liikaa. Lisäksi täältä rannalta saa maailman parasta pizzaa!

Kaupunginosakin voi olla nähtävyys – vietä vähintään yksi päivä Trasteveressä

Tuo hipsterien ja turistien suosima paikka! Yleensä välttelen kumpiakin – no en sentään!

Kyllä Trasteveressä täytyy Rooman reissulla käydä. Siellä on paljon sympaattisia paikkoja, mutta kannattaa olla tarkkana sen suhteen mihin ravintolaan tai baariin astuu sisään.

Vinkki: Matkojen myötä oma ravintolavainu kehittyy yhä paremmaksi, mutta ei kannata missään nimessä unohtaa Tripadvisoria. Sieltä löytyy reissulla kuin reissulla paljon potentiaalisia ruokapaikkoja, joita voi etsiä sijainnin perusteella. Lisäksi kannattaa kysyä suosituksia paikallisilta ihmisiltä esimerkiksi omasta majapaikasta.

Ennen kaikkea nauti italialaisesta ruuasta!

Luonnollisesti.

Roomassa – kuten missä tahansa Italiassa – ruoka on tärkein nähtävyys, kokemus ja elämys.

Minun Rooman suosikkiravintoloistani voit lukea täältä: Missä syödä Roomassa? Neljä suosikkiani!

Lue myös muita kirjoituksiani Roomasta:

Muistoja ensimmäiseltä Rooman matkaltani

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa

Miten matkustat Italiassa junalla – käyttöohjeet

14 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, ravintolat: neljä suosikkiani

Huomasin, että olen syönyt Roomassa sellaisissa paikoissa, joissa haluaisin syödä uudelleenkin. Tässä seuraa suositukseni ikuiseen kaupunkiin! Kaikki ovat vähän eri puolilla Roomaa, joten merkitsen ne paikan mukaan.

Mainio pieni ravintola lähellä Fontana di Treviä

Ihan Fontana di Trevin lähellä on Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”. Siellä on erinomaista ruokaa ja paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt! Ensimmäinen vierailu jäi minulle niin hyvin mieleen, että seuraavalla kerralla halusin ehdottomasti taas syödä siellä. Turistialueilla on yleensä vähän tuurista kiinni, löytääkö hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan, joten tämä on todellinen helmi!

Ravintola on osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6.

Hyvä ja rauhallinen ravintola Campo de’Fiori -aukiolla

Campo de’ Fiorilla riittää ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Yleinen periaatteeni matkustaessa on, että vältän ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Siksi päädyimme syömään Verso Serassa, joka on vähän piilossa mutta kuitenkin ihan Campo de’Fiorin vieressä.

Söimme lounaaksi hyvää pastaa! Italialainen ruoka perustuu muutamaan ainesosaan, jotka sopivat hyvin yhteen. Tästä syystä kannattaa aina pastaa tai pizzaa tilatessa valita joku valmis, yksinkertainen annos. Tällöin italialainen ruoka on parhaimmillaan! En todellakaan ikinä tilaisi mitään Suomesta tuttua fantasia-pizzaa Italiassa. Kyllä he tietävät minua paremmin, mitkä täytteet sopivat yhteen!

Verso Sera on osoitteessa Piazza del Biscione, 84.

Maailman parasta pizzaa Ostia Stella Polaris -rannalla

Okei, tänne lähteminen vaatii oikeasti vaivaa, koska tämä sijaitsee rannalla. Olen kuitenkin käynyt täällä kahdesti ja kokenut sekä rannalla käymisen että tämän pizzan vierailemisen arvoiseksi. Tämä on ehkä jopa maailman paras Pizza!

Ravintola on L Catari’ Ristorante Pizzeria osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido.

Aperitiivejä Trasteveressä

Kuten aiemmin kirjoitin, Trasteveressa on helppo astua harhaan ja päätyä huonoon ravintolaan. Prosciutteria Cantina Dei Papi ei oikeastaan ole ravintola, vaan aperitiivi-paikka. Sinne kannattaa piipahtaa, kun kello lyö aperitiivi! Paikassa kannattaa tosin huomioida, että se on nimensä mukaisesti hyvin lihapainotteinen.

Ravintola on osoitteessa Via della Scala 71.

Lue myös muita kirjoituksiani Roomasta:

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

7 Huh 201927 Mar 2022

matkapalojaJätä kommentti

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Kaivelin kuva-arkistojani – tai oikeastaan ystäväni lähettämiä kuva-arkistoja – ja muistelin, mitä vuonna 2009 oikeastaan tapahtui. Olin sillon ensimmäistä kertaa Roomassa.

Yllä olevassa kuvassa seison Suomen suurlähetystön edessä ja vannon, että vielä joskus työskentelen siellä. Olimme juuri nousseet kukkulalle, josta näkee koko Rooman. Voin kuvitella, että suurlähetystön ikkunoista on hulppeat näkymät.

En ole koskaan tehnyt tämän haaveeni eteen mitään, mutta mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vielä vie! Mietin silloin toki myös sitä vaihtoehtoa, että aloittaisin vähän vaatimattomammin, esimerkiksi hostellissa työskentelemällä. Senkään asian eteen en ole tehnyt mitään.

Rooma teki minuun heti ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, vaikka olin siinä vaiheessa asunut jo monta kuukautta Venetsiassa. Vaikka Venetsia on ainutlaatuinen ja ihana, on Rooma ihan oikea kaupunki. Kaikki ne upeat historialliset rakennukset, jotka tulivat vastaan joka nurkan takaa, saivat haukkomaan henkeä.

Henkeä haukkomaan sai myös 30 asteen helle. Muistan reissulta, että kävelimme todella paljon ja oli todella kuuma. Muistan myös jo silloin todenneeni, että marketin halvin puikkoantiperspirantti on paras mahdollinen hienhajun este. Samoilla linjoilla olen edelleen.

Rooma on täynnä kauniita suihkulähteitä. Yhdessä niistä oli ihmisiä liottamassa jalkojaan. Seurasin innoissani esimerkkiä ja tunsin viilentävän veden vasten väsyneitä jalkojani. Se ilo loppui lyhyeen, kun poliisi tuli ajamaan pois suihkulähteestä.

Muistan silti vieläkin, miten paljon kylmä vesi palautti lämmöstä ja kävelystä rasittuneita jalkoja. Ihan kuin olisi ollut uudet jalat! Olen pyrkinyt hyödyntämään tätä oppia tanssireissuillani, mutta jostain syystä monen tunnin tanssimisen jälkeen ei yöllä hotellihuoneessa kovin kauaa viitsi seisoa kylmässä suihkussa.

Näin jälkikäteen ihmettelen kyllä, miten ehdimme niin lyhyellä reissulla nähdä niin paljon. Kiersimme kävellen kaikki suurimmat nähtävyydet, kävimme Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa sekä ehdimme vielä pub crawliinkin. Nuorena sitä on ollut jotenkin huomattavasti enemmän energiaa, haha!

Pub Crawlista tulee mieleen hassu kohtaaminen. Ensinnäkin se oli ihan älyttömän huono pub crawl, kun suomalaiset eivät tulleet edes humalaan! Toiseksi tapasimme siellä miehiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan. Kun aloin puhua ystävälleni suomeksi, sanoi vieressäni oleva mies kaverilleen: ”I’m going to fuck that girl tonight.” Ei ollut kauhean hyvä salakieli tuo englanti, kun olimme sitä juuri äsken yhdessä jutelleet! Sen kuullessani totesin ystävälleni suomeksi, että eiköhän lähdetä takaisin hostellille.

Lue myös:

Neiti E:n syntymäpäivät Roomassa 2016

29 Tam 201724 Huh 2022

matkapalojaJätä kommentti

Rooma, Italia – Erinomainen paikka syntymäpäivän viettoon

Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”

Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…

Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.

Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.

Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.

Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!

Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…

Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.

”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.

Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.

Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.

Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!

2 Jou 201313 Maa 2022

matkapalojaJätä kommentti

Roomassa vuonna 2012: Lähinnä ruokaa ja vähän pylväitä

Julkaistu Lilyssä 12. – 13.10.2012

Onko Italiaan matkustamiseen joitain muitakin syitä kuin ruoka? No on toki: monia. Ruoka on kuitenkin yksi tärkeimmistä. Pääsimme jopa lentokentälle asti ennen kuin aloimme syödä. On ihanaa, että lentokentiltä ja rautatieasemilta saa ostaa tuoreita leipiä. Lempileivässäni on täytteenä tietenkin ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa. Myös jäätee maistuu Italiassa paremmalta kuin missään muualla! Olin alunperin ajatellut ottavani mukaani tavoitehameeni, mutta luovuin siitä ajatuksesta aika nopeasti, kun tajusin, mihin olen menossa.

Me emme varanneet majoitusta etukäteen. Aluksi astelimme yhteen hotelliin. Siellä naurettiin hintatoiveellemme, mutta ohjattiin läheiseen hostelliin. Hostellissa ei ollut vapaata kuin yhdeksi yöksi, joten sieltä meidät ohjattiin kolmanteen paikkaan. Hotel Beauty tarjosi meille majoituksen kahdeksi yöksi. Ensimmäisen vietimme kahden hengen huoneessa ja toisen kolmen hengen huoneessa. Edellisessä oli oma kylpyhuone, jälkimmäisessä ei. Kahden hengen huone taisi maksaa 68 euroa/yö ja kolmen hengen huoneesta kaksi vuodepaikkaa 56 euroa/yö. Olimme siis sopineet, että maksamme kahdesta yöstä korkeintaan 120 euroa, joten tästä ei tarvinnut paljon joustaa. Kahden hengen huone oli tosi kiva, koska siinä oli oma kylpyhuone. Yleiset vessat puolestaan eivät olleet kovin siistejä, ja ainakin yhdessä niistä valot toimivat liikkeentunnistimella. Ei ollut kovin miellyttävää heiluttaa käsiä jatkuvasti pytyllä istuessaan. Yleisesti ottaen hotelli oli aika meluisa. Kaikki liikenteen äänet kantautuivat sisään. Aamiainen ei kuulunut hintaan, eikä sitä saanut edes ostamalla. Yleisessä keittiössä olisi voinut halutessaan kokkailla. Emme tietenkään halunneet.

Lähdimme kävelemään ja päätimme pysähtyä oluelle. Teimme virheen. Valitsimme baarin, joka oli ostoskadun vieressä. Hinnat olivat aivan törkeät (eli lähinnä suomalaiset). Tästä syystä tartuimme halvimpaan vaihtoehtoon: happy hourin tarjoamaan half pintiin. Kyllä vaan, me jotka half pinteille aina nauramme, tilasimme Roomassa ensimmäisiksi juomiksemme half pintit. Italiassa olut ei ole muutenkaan erityisen edullista, joten halvimmaksi tulee pitäytyä viinissä ja spritzeissä. Myös vesi on suhteellisen kallista, mutta sitä kannattaa silti juoda. Myös hanavettä voi juoda, jos sitä jaksaa kantaa mukanaan.

Hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan löytäminen on aina yhtä vaikeaa. Italialaiset ovat opettaneet minulle, että kannattaa katsoa, mitä pizza margherita maksaa. Jos se maksaa yli 5 euroa, on ravintola kallis. Löytämässämme ravintolassa hinta taisi olla 6 euroa, mutta se oli matalin, jonka Rooman kaduilta siinä nälässä löysimme.

Olimme onnekkaita, sillä ravintola oli todella hyvä. Tiramisu oli täydellinen. Paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt. Ravintolan nimi oli Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”, ja se sijaitsi lähellä Fontana di Treviä, osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6. Suosittelen ravintolaa erittäin paljon, sillä ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu ystävällistä. Hinnatkin olivat ihan kohtuulliset.

Fontana di Trevi oli yhtä upea kuin viime kerralla. Siellä oli melkein yhtä paljon turistejakin kuin viime kerralla, mutta se ei häirinnyt.

Keskustelimme siitä, kuka jumala lähteen keskellä on. Olin automaattisesti olettanut, että tietenkin Zeus. Neiti A sanoi ajatelleensa, että se on meren jumala. Wikipedia kertoo: ”Kompleksin keskellä, tekokallion päällä, lepää meren jumala Okeanos merihevosten vetämässä vaunussa.” Onhan se loogista. Näin hyvin minä tunnen mytologiaa.

Minä pidän pylväistä! Freud pitää minusta, eikun että Roomassa niitä pylväitä oli ja paljon. Ja kauneutta. Ja lämpöä kulkea yöllä minihameessa. Ihana kaupunki.

Ostia Stella Polaris – Päivä rannalla

Koska Suomessa oli sateista ja harmaata ja Roomassa aurinkoista, päätimme lähteä rannalle. Rannalle täytyi mennä metrolla ja paikallisjunalla. Molempien ovien vieressä oli kuva, joka havainnollisti, mitä tapahtuu, jos ovien väliin jää. Kuva oli sikäli paikallaan, koska ovet todellakin menivät kiinni, eivätkä auenneet uudelleen, vaikka välissä olisi mitä. Tästä syystä minä jäin ensimmäisen metron ulkopuolelle. En ehtinyt sisään ennen kuin ovet sulkeutuivat. Eräällä naisella jäi laukku väliin, mutta se saatiin kiskottua takaisin ulkopuolelle. Viitoin metrossa olevalle neiti A:lle, että nähdään pysäkillä. Näin teimme. Lähijunalla valitsimme pysäkiksemme Ostia Stella Polariksen, koska nimessä oli neiti A:n mielestä hyvä enne.

Rantasää oli täydellinen. Meri oli kirkas ja ilma juuri sopivan lämmin.

Tietenkin meidän piti ensin löytää ruokapaikka ennen kuin pystyimme pulahtamaan veteen. Minä juon valkoviiniä. Neiti A sanoi, että se on vanhuuden merkki, että on alkanut pitää valkoviinistä. Itse sanon, että se johtuu siitä, että lämpimässä auringonpaisteessa punaviini tuntuisi vähän liioittelulta.

Kommunikointimme sujui myös hyvin: ”Ai sä tilasit neljäsosan valkoviiniä ja minä puoli litraa, miksemme voineet tilata yhdessä litraa? Se olisi varmaan tullut halvemmaksikin.” ”No en mä tiennyt, että aiot juoda valkoviiniä.” ”Mähän sanoin sulle.” ”Aijaa, luulin, että puhuit punaviinistä.”

Siinä paikassa oli täydellistä pitsaa. Täy-del-lis-tä. Ravintolan nimi oli El Catari’, Ristorante Pizzeria. Tämä sijaitsi osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi.

Italialaisten capuccinojen on pakko olla maailman parhaita. Italia on maa, jossa opin juomaan kahvia. Aiemmin pidin kahvia täysin sietämättömänä, mutta asuessani Italiassa minulle sanottiin, että kahvia on pakko kokeilla. Kokeilin capuccinoa ja sille tielle jäin.

Rannalle otimme evääksi pikkuiset Take Away -Peronit. Se taisi olla matkan kaunein maisema, jossa Peronia nautimme. Joimme me muutakin kun alkoholia. Kyllä, kyllä.

Kalpea suomalainen etsii aurinkoa. Rentouttavaa se todellakin oli.

Rentouttavaa. Kaunista. Aurinkoista. Mitä tästä nyt sitten voi vielä sanoa?

Ilta-aurinko ja Aperol-Spritz. Viivyimme rannalla miltei auringonlaskuun saakka.

”Toi on kyl aika kuuma toi kalastaja!” ”No aijaa!”