Missä syödä Roomassa? Neljä suosikkiani!

 

roomatiramisu

 

Huomasin, että olen syönyt Roomassa sellaisissa paikoissa, joissa haluaisin syödä uudelleenkin. Tässä seuraa suositukseni ikuiseen kaupunkiin! Kaikki ovat vähän eri puolilla Roomaa, joten merkitsen ne paikan mukaan.

Fontana di Trevi

Ihan Fontana di Trevin lähellä on Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”. Siellä on hyvää ruokaa, ja paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt! Ensimmäinen vierailu jäi minulle niin hyvin mieleen, että seuraavalla kerralla halusin ehdottomasti taas syödä täällä. Turistialueilla on vaikea yleensä löytää hyvää ja kohtuuhintaista ravintolaa, joten tämä on todellinen helmi!

Ravintola on osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6.

 

roomaversosera

roomapasta

Campo de’Fiori

Campo de’ Fiorilla riittää ravintoloita ja sisäänheittäjiä. Yleinen periaatteemme neiti E:n kanssa matkustaessa on, että vältämme ravintoloita, joissa on sisäänheittäjä. Siksi päädyimme syömään Verso Serassa, joka on vähän piilossa mutta kuitenkin Campo de’Fiorin vieressä.

Söimme lounaaksi hyvää pastaa! Italialainen ruoka perustuu muutamaan ainesosaan, jotka sopivat hyvin yhteen. Tästä syystä kannattaa aina pastaa tai pizzaa tilatessa, valita joku valmis, yksinkertainen annos. Tällöin italialainen ruoka on parhaimmillaan! En todellakaan ikinä tilaisi mitään Suomesta tuttua fantasia-pizzaa Italiassa. Kyllä he tietävät minua paremmin, mitkä täytteet sopivat yhteen!

Verso Sera on osoitteessa Piazza del Biscione, 84.

roomaantici1

roomaantici2

roomapizza1

roomapizza2

Ostia Stella Polaris

Okei, tänne lähteminen vaatii oikeasti vaivaa, koska tämä sijaitsee rannalla. Olen kuitenkin käynyt täällä kahdesti ja kokenut sekä rannalla käymisen että tämän pizzan vierailemisen arvoiseksi. Tämä on ehkä jopa maailman paras Pizza!

Ravintola on L Catari’ Ristorante Pizzeria osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido.

 

roomaantipasti

roomaantipasti2

roomaantipasti3

Trastevere

Kuten aiemmin kirjoitin, Trasteveressa on helppo astua harhaan ja päätyä huonoon ravintolaan. Prosciutteria Cantina Dei Papi ei oikeastaan ole ravintola, vaan aperitiivi-paikka. Sinne kannattaa piipahtaa, kun kello lyö aperitiivi!

Ravintola on osoitteessa Via della Scala 71.

 

Lue myös:

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

Miten matkustat Italiassa junalla? Käyttöohjeet

Muistoni ensimmäiseltä Rooman matkaltani vuonna 2009

roomasuurlahetysto

Kaivelin kuva-arkistojani – tai oikeastaan ystäväni lähettämiä kuva-arkistoja – ja muistelin, mitä vuonna 2009 oikeastaan tapahtui. Olin sillon ensimmäistä kertaa Roomassa.

Tässä kuvassa seison Suomen suurlähetystön edessä ja vannon, että vielä joskus työskentelen siellä. Olimme juuri nousseet kukkulalle, josta näkee koko Rooman. Voin kuvitella, että suurlähetystön ikkunoista on hulppeat näkymät.

En koskaan tehnyt tämän haaveeni suhteen mitään, mutta mistä sitä ikinä tietää, minne elämä vielä vie! Mietin silloin toki myös sitä vaihtoehtoa, että jos aloittaisin vähän vaatimattomammin, esimerkiksi hostellissa työskentelemällä. Senkään asian eteen en ole tehnyt mitään.

Rooma teki minuun heti ensisilmäyksellä suuren vaikutuksen, vaikka olin siinä vaiheessa asunut jo monta kuukautta Venetsiassa.  Vaikka Venetsia on ainutlaatuinen ja ihana, on Rooma ihan oikea kaupunki. Kaikki ne upeat historialliset rakennukset, jotka tulivat vastaan joka nurkan takaa, saivat haukkomaan henkeä.

roomasuihkulahde

Henkeä haukkomaan sai myös 30 asteen helle. Muistan reissulta, että kävelimme todella paljon ja oli todella kuuma. Muistan myös jo silloin todenneeni, että marketin halvin puikkoantiperspirantti on paras mahdollinen hienhajun este. Samoilla linjoilla olen edelleen.

Rooma on täynnä kauniita suihkulähteitä. Yhdessä niistä oli ihmisiä  liottamassa jalkojaan. Seurasin innoissani esimerkkiä ja tunsin viilentävän veden vasten väsyneitä jalkojani. Se ilo loppui lyhyeen, kun poliisi tuli ajamaan pois suihkulähteestä.

Muistan silti vieläkin, miten paljon kylmä vesi palautti lämmöstä ja kävelystä rasittuneita jalkoja. Ihan kuin olisi ollut uudet jalat! Olen pyrkinyt hyödyntämään tätä oppia tanssireissuillani, mutta jostain syystä monen tunnin tanssimisen jälkeen ei yöllä hotellihuoneessa kovin kauaa viitsi seisoa kylmässä suihkussa.

roomalepo

Näin jälkikäteen ihmettelen kyllä, miten ehdimme niin lyhyellä reissulla nähdä niin paljon. Kiersimme kävellen kaikki suurimmat nähtävyydet, kävimme Vatikaanissa ja Pietarinkirkossa sekä ehdimme vielä pub crawliinkin. Nuorena sitä on ollut jotenkin huomattavasti enemmän energiaa, haha!

Pub Crawlista tulee mieleen hassu kohtaaminen. Ensinnäkin se oli ihan älyttömän huono pub crawl, kun suomalaiset eivät tulleet edes humalaan! Toiseksi tapasimme siellä miehiä, joiden kanssa jäimme juttelemaan. Kun aloin puhua ystävälleni suomeksi, sanoi vieressäni oleva mies kaverilleen: ”I’m going to fuck that girl tonight.” Ei ollut kauhean hyvä salakieli tuo englanti, kun olimme sitä juuri äsken yhdessä jutelleet! Totesin ystävälleni suomeksi, että eiköhän lähdetä takaisin hostellille.

 

Lue myös:

Neiti E:n syntymäpäivät Roomassa 2016

Neiti E:n syntymäpäivä Roomassa 2016

Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”

Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…

Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.

Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.

 Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.

Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!

Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…

 Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.

”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.

Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.

Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.

Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!

Roomassa: Lähinnä ruokaa ja vähän pylväitä

Julkaistu Lilyssä 12. – 13.10.2012

Onko Italiaan matkustamiseen joitain muitakin syitä kuin ruoka? No on toki: monia. Ruoka on kuitenkin yksi tärkeimmistä. Pääsimme jopa lentokentälle asti ennen kuin aloimme syödä. On ihanaa, että lentokentiltä ja rautatieasemilta saa ostaa tuoreita leipiä. Tässä on täytteenä tietenkin ilmakuivattua kinkkua ja mozzarellaa. Myös jäätee maistuu Italiassa paremmalta kuin missään muualla! Olin alunperin ajatellut ottavani mukaani tavoitehameeni, mutta luovuin siitä ajatuksesta aika nopeasti, kun tajusin, mihin olen menossa.

Me emme tosiaan varanneet majoitusta etukäteen. Aluksi astelimme yhteen hotelliin. Siellä naurettiin hintatoiveellemme, mutta ohjattiin läheiseen hostelliin. Hostellissa ei ollut vapaata kuin yhdeksi yöksi, joten sieltä meidät ohjattiin kolmanteen paikkaan. Hotel Beauty tarjosi meille majoituksen kahdeksi yöksi. Ensimmäisen vietimme kahden hengen huoneessa ja toisen kolmen hengen huoneessa. Edellisessä oli oma kylpyhuone, jälkimmäisessä ei. Kahden hengen huone taisi maksaa 68 euroa/yö ja kolmen hengen huoneesta kaksi vuodepaikkaa 56 euroa/yö. Olimme siis sopineet, että maksamme kahdesta yöstä korkeintaan 120 euroa, joten tästä ei tarvinnut paljon joustaa. Kahden hengen huone oli tosi kiva, koska siinä oli oma kylpyhuone. Yleiset vessat puolestaan eivät olleet kovin siistejä, ja ainakin yhdessä niistä valot toimivat liikkeentunnistimella. Ei ollut kovin miellyttävää heiluttaa käsiä jatkuvasti pytyllä istuessaan. Yleisesti ottaen hotelli oli aika meluisa. Kaikki liikenteen äänet kantautuivat sisään. Aamiainen ei kuulunut hintaan, eikä sitä saanut edes ostamalla. Yleisessä keittiössä olisi voinut halutessaan kokkailla. Emme tietenkään halunneet.

Lähdimme kävelemään ja päätimme pysähtyä oluelle. Teimme virheen. Valitsimme baarin, joka oli ostoskadun vieressä. Hinnat olivat aivan törkeät (eli lähinnä suomalaiset). Tästä syystä tartuimme halvimpaan vaihtoehtoon: happy hourin tarjoamaan half pintiin. Kyllä vaan, me jotka half pinteille aina nauramme, tilasimme Roomassa ensimmäisiksi juomiksemme half pintit. Italiassa olut ei ole muutenkaan erityisen edullista, joten halvimmaksi tulee pitäytyä viinissä ja spritzeissä. Myös vesi on suhteellisen kallista, mutta sitä kannattaa silti juoda. Myös hanavettä voi juoda, jos sitä jaksaa kantaa mukanaan.

Havainnollistava kuva italialaisesta pysäköintikulttuurista. Aivan mahtavaa tilan säästämistä. Eihän kenelläkään nyt niin kiire voi olla, ettei ehtisi etsiä muiden autojen kuskeja siirtämään autojaan pois tieltä?

Hyvän ja kohtuuhintaisen ravintolan löytäminen on aina yhtä vaikeaa. Italialaiset ovat opettaneet minulle, että kannattaa katsoa, mitä pizza margherita maksaa. Jos se maksaa yli 5 euroa, on ravintola kallis. Löytämässämme ravintolassa hinta taisi olla 6 euroa, mutta se oli matalin, jonka Rooman kaduilta siinä nälässä löysimme.
Olimme onnekkaita, sillä ravintola oli todella hyvä. Kuvan tiramisu oli täydellinen. Paras tiramisu, jonka olen koskaan syönyt. Ravintolan nimi oli Antica Trattoria ”Al Gallinaccio”, ja se sijaitsi lähellä Fontana di Treviä, osoitteessa Vicolo del Gallinaccio 6. Suosittelen ravintolaa erittäin paljon, sillä ruoka oli erittäin hyvää ja palvelu ystävällistä. Hinnatkin olivat ihan kohtuulliset.

Katsokaa nyt! Söin sen ennen kuin capuccino oli saapunut pöytään. En vain malttanut olla syömättä. Niin täydellistä se oli.

Fontana di Trevi oli yhtä upea kuin viime kerralla. Siellä oli melkein yhtä paljon turistejakin kuin viime kerralla, mutta se ei häirinnyt.

Keskustelimme siitä, kuka jumala lähteen keskellä on. Olin automaattisesti olettanut, että tietenkin Zeus. Neiti A sanoi ajatelleensa, että se on meren jumala. Wikipedia kertoo: ”Kompleksin keskellä, tekokallion päällä, lepää meren jumala Okeanos merihevosten vetämässä vaunussa.” Onhan se loogista. Näin hyvin minä tunnen mytologiaa.

Minä pidän pylväistä! Freud pitää minusta, eikun että Roomassa niitä pylväitä oli ja paljon. Ja kauneutta. Ja lämpöä kulkea yöllä minihameessa. Ihana kaupunki.

Ostia Stella Polaris – Päivä rannalla

Koska Suomessa oli sateista ja harmaata ja Roomassa aurinkoista, päätimme lähteä rannalle. Rannalle täytyi mennä metrolla ja paikallisjunalla. Molempien ovien vieressä oli ylläoleva kuva, joka havainnollisti, mitä tapahtuu, jos ovien väliin jää. Kuva oli sikäli paikallaan, koska ovet todellakin menivät kiinni, eivätkä auenneet uudelleen, vaikka välissä olisi mitä. Tästä syystä minä jäin ensimmäisen metron ulkopuolelle. En ehtinyt sisään ennen kuin ovet sulkeutuivat. Eräällä naisella jäi laukku väliin, mutta se saatiin kiskottua takaisin ulkopuolelle. Viitoin metrossa olevalle neiti A:lle, että nähdään pysäkillä. Näin teimme. Lähijunalla valitsimme pysäkiksemme Ostia Stella Polariksen, koska nimessä oli neiti A:n mielestä hyvä enne.
Rantasää oli täydellinen. Meri oli kirkas ja ilma juuri sopivan lämmin.
Tietenkin meidän piti ensin löytää ruokapaikka ennen kuin pystyimme pulahtamaan veteen. Minä juon valkoviiniä. Neiti A sanoi, että se on vanhuuden merkki, että on alkanut pitää valkoviinistä. Itse sanon, että se johtuu siitä, että lämpimässä auringonpaisteessa punaviini tuntuisi vähän liioittelulta. 
Kommunikointimme sujui myös hyvin: ”Ai sä tilasit neljäsosan valkoviiniä ja minä puoli litraa, miksemme voineet tilata yhdessä litraa? Se olisi varmaan tullut halvemmaksikin.” ”No en mä tiennyt, että aiot juoda valkoviiniä.” ”Mähän sanoin sulle.” ”Aijaa, luulin, että puhuit punaviinistä.”

Siinä paikassa oli täydellistä pitsaa. Täy-del-lis-tä. Ravintolan nimi oli El Catari’, Ristorante Pizzeria. Tämä sijaitsi osoitteessa Lungomare Paolo Toscanelli 10-12, 00122 Ostia Lido. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi.
Italialaisten capuccinojen on pakko olla maailman parhaita. Italia on maa, jossa opin juomaan kahvia. Aiemmin pidin kahvia täysin sietämättömänä, mutta asuessani Italiassa minulle sanottiin, että kahvia on pakko kokeilla. Kokeilin capuccinoa ja sille tielle jäin.
Rannalle otimme evääksi pikkuiset Take Away -Peronit. Tämä taisi olla matkan kaunein maisema, jossa Peronia nautimme. Huomatkaa myös kuplavesi. Joimme me muutakin kun alkoholia. Kyllä, kyllä. Kuvassa olevalta mieheltä en ole kysynyt lupaa kuvan julkaisemiseen. Pahoittelen.
Kalpea suomalainen etsii aurinkoa. Rentouttavaa se todellakin oli.
Rentouttavaa. Kaunista. Aurinkoista. Mitä tästä nyt sitten voi vielä sanoa?
Ilta-aurinko ja Aperol-Spritz. Viivyimme rannalla miltei auringonlaskuun saakka.
”Toi on kyl aika kuuma toi kalastaja!” ”No aijaa!”

Top 5: Parhaat matkamuistot

Julkaistu Lilyssa 1.4.2011

1. Junamatka Venetsiasta Budapestiin

 

Olin Venetsiassa vaihto-oppilaana ja opiskelin San Servolon saarella Venetsian kansainvälisessä yliopistossa (VIU) syksyn ajan. Opiskelu oli todella raskasta ja stressaavaa, sillä tehtäviä oli todella paljon.

Yhtenä aamuna kaverini kysyi: ”Lähdetäänkö yöjunalla Budapestiin?” ”Ai koska?” ”Tänään!” Ja niin me lähdimme. Meillä ei ollut mitään varmaa majoituspaikkaa, ja perillä tuli yllätyksenä, että Unkarissa on oma rahayksikkö. Nostin ensin varovasti muistaakseni 10 000 paikallista rahaa. Myöhemmin sain kuulla, että sen arvo oli n. 4 euroa.

Junamatka itsessään oli todellakin kokemus. Se kesti koko yön, ja matkalla kysyttiin useaan kertaan lippua ja passia. Ei voi siis sanoa, että olisin levännyt. Onneksi olimme varustautuneet matkaan viinillä ja suklaalla. 🙂

Budapestin reissu oli kaikin puolin tosi onnistunut ja piristävä keskellä suurinta stressikautta. Olin hyvin ylpeä itsestäni, että lähdin tuollaiselle ex tempore -matkalle. Tämä matka säilyy taatusti yhtenä parhaista muistoista mielessäni aina.

 

 

2. Rooma

Meillä oli ystäväni kanssa tapana juoda kalja kaikissa mahdollisimman kauniissa paikoissa, kuten kuvasta näkyy. Kuva on Rooman korkeimmalta paikalta. Samalla paikalla on esimerkiksi Suomen Suurlähetystö.

Rooma on ollut monta vuotta yksi paikka, johon olen aina halunnut päästä. Vaihto-oppilasvuoteni aikana kävin viimein sielläkin. Kävelimme muutaman päivän ympäri Roomaa hiki virraten 40 asteen helteessä. Hetkeäkään en vaihtaisi pois. Rooma on uskomattoman kaunis paikka. Sinne on päästävä uudelleen!

3. Aran Saaret

”Hei, olen maailman söpöin kili!”

Koko Irlanti on aivan uskomattoman kaunis ja ihana paikka. Jokainen hetki Irlannissa voisi olla tässä listassa.

Yksi hienoimpia kokemuksia oli pyöräilyretki Aran Saarilla. Ensin satoi kaatamalla, sitten paistoi aurinko, ja lopulta oli niin lämmin, että olisi voinut pulahtaa uimaan.

Pyöräilyretken jälkeen menimme paikalliseen pubiin syömään. Siellä saimme kuulla iirinkielistä laulua, ja tuntui kuin olisi jo tunnistanut paikallisia ihmisiä, vaikka oli ollut saarella ainoastaan päivän. Yöpymispaikkamme oli hostellissa, jota piti herttainen pariskunta omassa talossaan.

4. Edinburgh

En koskaan unohda sitä, miltä tuntui nähdä Edinburgh ensimmäistä kertaa. Huokasin sisäisesti:  ”Vau, mikä vampyyrikaupunki!”

Sain Edinburgiin tutustuessani mielin määrin kauhuun ja tarinoihin liittyvää romantiikkaa sekä opin, että hyviä siidereitä on olemassa. Tutustuin siis hostellin baarissa Strongbowhun.

Ainut ongelma oli se musiikiksi kutsuttu epämääräinen ulina. Vaikka miehet kilteissä ovat kuuminta ikinä, niin säkkipillinsoittoa en ymmärrä. 😉

Olin Edinburghissa niin vähän aikaa, että uudelleen on joskus päästävä. Onneksi Ryanair ainakin tällä hetkellä lentää sinne suoraan. 🙂

5. Villa Franca di Verona

Kuvassa näette mallinäytteen, miten valoletkua EI pidä käyttää.

Verona on yksi lempipaikoistani Italiassa. Se on todella sympaattinen ja kaunis kaupunki – kunhan välttelee niitä Romeo & Julia -turistipaikkoja. Villa Franca di Verona on jossain Veronan maaseudulla.

Menin sinne ystäväni kanssa katsomaan Placeboa. Placebo esiintyi tuossa ylläolevassa linnassa. Melkoiset keikkapuitteet, vai mitä? Keikka oli tietenkin aivan ihana, mutta ainoa ongelma oli, että keikan jälkeen ei enää kulkenut junia.

Päätimme säästää hotellikustannuksissa ja viettää yön kierrellen ympäri kaupunkia. No, pienessä kaupungissa eivät edes baarit olleet kovin myöhälle auki, joten täytyi käyttää aika paljon mielikuvitusta, että sai pidettyä itsensä lämpimänä aamuun asti. Huumorin taso oli myös jotain aivan uskomatonta yön pimeinä tunteita.

Joka tapauksessa se oli yksi elämäni parhaista öistä ja ansaitsee paikkansa tässä TOP 5 listassa. 🙂