Top 5: Matkahaaveeni

 

1. Mennä Kuubaan ja tanssia salsaa.

2. Kiertää Islannin ympäri

3. Mennä roadtripille Yhdysvaltoihin – mieluiten Impalalla. 😉

4. Mennä Australiaan vähintään kuukaudeksi.

5. Kiertää maapallon ympäri.

Noin! Nyt halukkaat matkaseuralaiset voivat ilmoittautua minulle!
Viime aikaiset matkani ovat olleet varsin spontaaneja ja suunnittelemattomia. Nykyiset matkahaaveeni sen sijaan edellyttävät suunnittelua ja rahan säästämistä.
Kuvittelen, että minulla on nyt aikaa suunnitella ja säästää rahaa seuraavaan matkaan, koska ex tempore -matkojen toteuttaminen ei ehkä tule kyseeseen ennen lokakuuta.
Kuubaa olen miettinyt jo pitkään. Osa kavereistani on käynyt siellä, ja kaikki Kuubasta lukemani jutut houkuttelevat minua sinne. Olen kuullut pelkkiä kehuja. Olen varma, että siellä pääsisi osaksi sellaista tunnelmaa, jota ei voi muualla maailmassa kokea.

Olenkin tässä miettinyt, että ellen saa matkaseuraa, onko Kuuba turvallinen paikka matkustaa yksin. Ainakin sinne matkustaessa täytyy olla matkasuunnitelma, eikä voi vaan mennä ja ihmetellä paikan päällä, mitä tekee ja mihin majoittuu. Suunnitelman avulla matkasta varmaan saa myös enemmän irti.

Islannin ympäri kiertäminen on jäänyt kummittelemaan mieleeni siitä asti, kun olin viiden päivän matkalla Reykjavikissa. Haluan nähdä enemmän! Islannin luonto pitää kokea kaikessa monipuolisuudessaan.

Roadtrip Yhdysvaltoihin on ehkä näistä suunnitelmista haastavin. Ei sen takia, että siihen olisi vaikea löytää seuraa, vaan sen takia, että se vaatisi useamman ihmisen sovittamaan aikataulunsa yhteen ja haluamaan samoihin paikkoihin. Ehkä Jared Padalecki ja Jensen Ackles voisivat viedä minut privaattiajelulle? Supernatural on koko matkan suurin innostaja.

Australia on kaukana, eikä sinne kannata lähteä lyhyemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi. Australiassa minua sekä houkuttaa että kauhistuttaa eläimet. Lisäksi australialaiset ihmiset vaikuttavat tosi mukavilta ja rennoilta. Siellä on varmasti helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Ja tottakai minä haluan kiertää maapallon ympäri! En 80 päivässä, vaan vuodessa. Tämä on listan viimeinen haave. Se vaatii suunnittelua, rahaa ja ennen kaikkea aikaa.

Jos kaikki menee niin kuin nyt kuvittelen, aloitan haaveideni toteuttamisen kohdasta yksi…

Muistoja Islannista

Julkaistu Lilyssä 15.1.2013

Oi ihana Reykjavik!

Facebookin uutisvirtaan tuli linkki, joka sai minut kaipaamaan takaisin Islantiin: http://travels.kilroy.fi/uutisia/2013/1/islanti-jumalten-jalanjaljilla
Aloin välittömästi tuntea tarvetta selata kuvia ja muistella Islannin matkaani.

Kaikki aloi siitä, kun ystäväni Ella totesi Facebookin tilapäivityksessään, että on varannut lennon Islantiin. Totesin, että tulen mukaan. Varasin lennot juhannuksena tienaamillani rahoilla, ja sinne me sitten yhdessä lensimme. Halusimme liftata lentokentältä Reykjavikiin. Se oli minulle ensimmäinen kerta. Ensimmäinen näkemämme auto otti meidät kyytiinsä ja vei meidät perille asti. Autossa oli hauska islantilainen pariskunta, joka oli juuri tullut Amsterdamin lomalta.

Reykjavik oli myös ensimmäinen paikka, jossa majoituin CouchSurfingin kautta. Meidät kyyditettiin tosiaan majapaikkamme pihaan asti. Jäimme ulkokeinuihin odottelemaan isäntäpariskunnan saapumista kotiin. Majoituimme mukavan australialaisen miehen ja liettualaisen naisen luona.

Reykjavik oli ihana, idyllinen ja pieni kaupunki. Siellä oli ihania kahviloita, second hand -myymälöitä ja levykauppoja, joissa voi istua ja kuunnella musiikkia kuulokkeet korvillaan.

Isäntäpariskunta valmisti meille yhtenä iltana illallisen. Illalliselle kutsuttiin myös venäläinen tyttö, joka oli ollut pariskunnan luona aiemmin surffaamassa, sekä tytön isä. Päätimme illallispöydässä, että vuokraamme yhdessä auton ja lähdemme kiertämään Golden Circlen. Islannin luonto on niin ainutlaatuinen, että jopa tuolla pienellä kierroksella näimme paljon erilaisia maisemia. Ei niitä voi sanoin – eikä oikein kuvinkaan – kattavasti kuvata.

Tapasimme yhdessä kahviossa suomalaisen tytön. Tyttö oli tullut Reykjavikiin opiskelemaan. Hän totesi, että ei kauheasti ollut aikomus enää palata Suomeen. Sellainen olo Islannissa tulee helposti. Sinne haluaa jäädä. Kaikkien niiden maailman kauneimpien ihmisten ja maailman ainutlaatuisimpien maisemien keskelle.

Islannissa tuulipuvun käyttäminen ei ole noloa vaan käytännöllistä.

Tapasimme CouchSurfingin kautta islantilaisen pojan, jonka kanssa vietimme aikaa. Tutustuimme hänen syntymäpäiväbileissään. Hän oli yksi hyväntahtoisimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut. Hän kuului paikalliseen Free Palestine -järjestöön ja oli matkustellut erilaisilla kriisialueilla.

Poika kertoi, että jos jossain on iso yksinäinen kivi, sen sisällä asuu peikko. Peikkoja pitää varoa, tai ne muuttavat matkustajankin kiveksi. Tämän hän antoi ohjeeksi Ellalle, joka minun reissuni loputtua lähti kiertämään saarta ympäri.

Maa höyrysi, kun  ajoimme katsomaan karttaan merkittyä geysiria. Höyry haisi mädiltä kananmunilta.

Minäkin sain valokuvan lähteen purkautumisesta. Lämpöä taisi kyseisen alueen vesissä olla niin paljon, ettei niihin voinut koskea.

Olin aina ajatellut, että kun joskus menen Islantiin, uin kuumassa lähteessä. Harmillinen totuus oli se, että luonnollisia uimapaikkoja kuumissa lähteissä ei Reykjavikin läheisyydessä ollut – tai jos oli, niihin olisi tarvinnut paikallisen kyydin ja oppaan. Kuuluisa kylpylä Blue Lagoonkin jäi meiltä kokeilematta. Sen sijaan kävimme ihan tavallisessa uimahallissa. Sielläkin vesi tuli lähteistä ja uima-allas oli taivasalla. Ellan paikallinen ystävä kertoi, että Islannissa uidaan talvisinkin taivasalla. Hän muisti, miten lapsena hiukset olivat jäässä aina koulun uintituntien jälkeen.

Islannissa luonto on todellakin se, jolla on valta. Sen edessä on oltava syvä kunnioitus. Jokin aikaa sitten purkautuneen Eyjafjallajökullin tulivuoren tuhkaa myytiin matkamuistoksi.

Viimeisenä matkustusiltanani kävelimme meren rannassa. Islanti teki vaikutuksen, ja takaisin on pakko päästä. Yhtenä aamuna yksi Islannin parhaista tanssijoista kiskaisi minut aamiaispöydästä olohuoneeseen tanssimaan Lindy Hopia. Harmi, etten silloin vielä pystynyt tekemään tanssitaidoillani vaikutusta.
Todella paljon ehti nähdä ja kokea viidessä päivässä. Seuraavalla kerralla sitten enemmän maisemia ja enemmän tanssia…