matkapaloja2 kommenttia

Kypros, Ayia Napa: Ajelua vehkeellä

Olimme päättäneet vuokrata jonain päivänä ajoneuvon ja ajella sillä vähän Ayia Napaa kauemmaksi. Tarjolla oli autoja, mönkijöitä ja …vehkeitä. Kyseessä on kai jonkinlainen mopoauto, jossa ei ole kattoa. Emme keksineet suomenkielistä sanaa (onko sellaista edes?), joten kutsuimme ajoneuvoa vehkeeksi.

Kyproksella on vasemmanpuoleinen liikenne. Se sai meidät molemmat olemaan hyvin tarkkoina sen suhteen, että mihin suuntaan risteyksissä piti ryhmittyä.  Vehje ei kulkenut kovin kovaa vauhtia, mutta täysi nopeus tuntui avohytissä aika kovalta vauhdilta.

Valitsimme ajelupäiväksemme päivän, jolloin oli pilvistä. Riittävän lämmin siellä oli auringonpaisteen rajallisuudesta huolimatta. Kyproksen luonto oli kuivaa, ja kasvisto niukkaa.

Kaunis saari se joka tapauksessa on. Miten mikään saari, jossa on kiveä, kalliota ja merta kaikkialla, voisi edes olla jotain muuta kuin kaunis?

Meille annettiin tietty reitti, jonka saimme vehkeen kanssa ajella. Minnekään kauas ei saanut lähteä. Ajelimmekin siis lounaalle johonkin lähikaupunkiin, ja kiersimme kaikki muutkin lähikaupungit. Ei niissä juuri mitään nähtävää ollut, emmekä käyneet edes Lidlissä, mutta ajelu itsessään oli kivaa. Päädyimme jonnekin pikkukaupunkiin kokiksille. Siellä kahviossa oli kylän miehet pelaamassa korttia, ja voin sanoa, että sain aika paljon katseita osakseni.

Luonnon silta. Kuka uskaltaisi kävellä siitä? Hullujen ideoiden estämiseksi paikka oli aidattu.

Lue myös:

Kypros, Ayia Napa: Lepoa, ruokaa ja juomaa!

matkapaloja2 kommenttia

Uusi vuosi 2013

Olen vuorotyössä, joten olen yleensä töissä silloin, kun muilla on vapaata. Välillä joudun siis hieman soveltamaan, miten saan yhdistettyä työn ja juhlan. Uuden vuoden aattona työt loppuivat klo 18, ja seuraavana päivänä piti jälleen töihin klo 10.45. Siihen väliin mahtui kuitenkin kaikki tärkeimmät asiat. Kyse on tehokkaasta ajankäytöstä. 19.30 tapasin ystäväni neiti K:n Teatterisillalla ja n. klo 20.30 oli kuohuviinit kaadettu.

Opin vasta joitain vuosia sitten, että suomalaiset syövät uutena vuotena nakkeja ja perunasalaattia. Se ei ole koskaan kuulunut meidän perheen uuden vuoden perinteisiin. Tänä vuonna ateria koostui kylmistä prinssinakeista, perunasalaatista ja tsatsikista. Kaikki suoraan paketista lautaselle. Ainakin on helppo illallinen.

Ennustaminen ja korttipelit sen sijaan ovat kuuluneet uuden vuoden perinteisiin silloin, kun asuin vielä Pohjanmaan kodissani. Uusi vuosi oli rauhallista yhdessäoloa ja ilosten ennustusten ennustamista.

Minä en usko mihinkään yliluonnolliseen – en siis myöskään ennustuksiin. Kaikki yliluonnollinen kuitenkin kiehtoo minua ja on äärimmäisen mielenkiintoista. Korteista ennustaminen on siinä mielessä aika hyvä ennustustapa, että kortteja voi tulkita haluamallaan tavalla omaan elämään sopivasti. Se kai siitä tekeekin suosittua.

Minulle ennustettiin tulevan vuoden tärkeiksi hahmoiksi kahta vaaleaa miestä ja yhtä tummaa naista. Toinen miehistä on hyvä ja toinen paha. Minun pitää järjen avulla oppia tunnistamaan, kumpi on hyvä ja kumpi paha. Tumma nainen on hyvä ja hän liittyy vahvasti teatteriharrastukseeni. Teatteriharrastukseni ennustettiin olevan menestys. Lisäksi minulle ennustettiin varallisuutta, ellei joku mies tule tielleni. Mitä tästä sitten opin? Sen, että välttele miehiä ja keskity teatteriin! Hah!

Lähitulevaisuuteeni ennustettiin oikeamielistä ja välittävää vaaleaa naista, juhlintaa ja onnea. Olin jo päättänyt, että jään kotiin neiti K:n lähtiessä seuraavaan paikkaan. Ennustus kuitenkin ohjasi minut neiti H:n luokse! En ollut aiemmin edes käynyt neidin uudessa asunnossa, joten jo oli aikakin.

Valintani osoittautui mainioksi, sillä kerrankin olin seurassa, jolle riitti ilotulitusten ihaileminen ikkunasta. Kammoan humalaisia ihmisiä, jotka ampuvat ilotulitteita. Olen viettänyt ainakin kaksi vuodenvaihdetta itsekseni, kun muut ovat menneet ulos katselemaan ilotulitusta. Jaoimme toiveemme uutta vuotta koskien, kohotimme kuoharilaseja ja katselimme taivasta. 

Neiti H:n ja neiti M:n siirtyessä paikalliseen yökerhoon minä lähdin kävelemään kotiin. Vähän jännittää, kun odotukset tämän vuoden suhteen ovat niin korkealla…

matkapalojaJätä kommentti

Vitsaus-kirja: Nykypäivän Dracula

 
Kuten kaikki varmaan tietävät: fanitan vampyyreita. Löysin Guillermo del Toron ja Chuck Hoganin Vitsauksen (The Strain) työpaikan vaihtotorilta. Takakannessa mainittiin vampyyrit, joten kirja oli hetkessä minun. 
 
Yksi tärkeimmistä asioista, joita arvostan kirjoissa, on kirjojen kieli. Juoni voi olla kökkökin, jos kirja on kielellisesti hyvä. Samoin edes hyvä juoni ei välttämättä pelasta, jos kieli on huonoa. Vitsauksen kieli oli erittäin hyvää ja kuvaavaa. Heti ensimmäisistä sivuista lähtien mieleeni piirtyi tarkkoja kuvia kirjan tapahtumista ja tapahtumapaikoista. Ihan kuin päänsisäinen elokuva olisi lähtenyt pyörimään.
 
Tarina seurasi melko uskollisesti Bram Stokerin Draculan juonta. Jopa henkilöhahmot olivat Draculasta lainattuja. Tapahtumat oli sijoitettu nykyaikaan, ja vampyyreista oli Mestaria lukuunottamatta tehty varsin epäkarismaattisia ja ällöttäviä hahmoja. Mieleeni piirtyi varsin kauheita kuvia useaan kertaan.
 
Tarina kertoi sekä taistelusta maailman pelastamiseksi että henkilökohtaisista taisteluista. Kirjan ihmishahmot olivat kiinnostavasti kuvattu. Joistain piti ja joitain inhosi välittömästi. Se kertoo siitä, että ihmisten luonnetta on kuvattu onnistuneesti.
 
Vitsaus on trilogian ensimmäinen osa. Isompi tarina jäi kesken. Tilasin välittömästi seuraavat osat kotiini. Ensimmäisen osan jälkeen olen sitä mieltä, että perinteista vaikuttuminen on luonut yhden parhaista vampyyritarinoista, jotka on kirjoitettu.
 
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät kauhukirjallisuudesta ja inhoavat sitä, että vampyyreista on tehty romanttisia ja välillä jopa auringossa kimaltelevia hahmoja.

matkapalojaJätä kommentti

Kiitos vuosi 2013


 
Berliini. Gradu. Muutto. Valmistuminen. Kypros. Lissabon. Ruisrock. 30 Seconds to Mars. Muse. Teatteri. Improvisaatio. Barcelona. Ihmiset.
 
Siinä sanoja, jotka tulevat ensimmäisenä mieleeni, kun ajattelen vuotta 2013. Tämä on ollut muutosten ja yllätysten vuosi.
 
Viime vuonna tähän aikaan toivoin, että olisin määrätietoisempi ja uskaltaisin hypätä mukaan seikkailuihin. Graduni valmistui, ja minä valmistuin. Uskalsin hypätä varsin spontaanisti mukaan impromaakareihin ja Funze de Mentaan. Se vei minut seikkailuun, joka ilokseni ja onnekseni jatkuu ensi vuonna.
 
Viime vuonna oletin, että olen tähän aikaan Australiassa varsin erilaisten seikkailujen parissa. Niin vain kävi, ettei sydän ja elämä vieneetkään siihen suuntaan. Tällä hetkellä olen enemmän kiinni Turussa kuin koskaan. Asuntoni on ihana. Harrastukseni ovat inspiroivia. Ihmiset ympärilläni ovat aivan mahtavia.
 
Muutokset ovat olleet myös raskaita. Sydän on särkynyt matkan varrella useaan kertaan. Itsetutkiskelu sekä ilojen ja surujen käsittely ovat opettaneet minulle paljon itsestäni ja siitä, mitä elämältä haluan. Tunnen itseni ja toiveeni paremmin kuin vuosiin. Enää en pelkästään heittelehdi sen mukana, mihin elämän oikukas virta vie. Nyt minä myös itse ohjaan suuntaa.
 
Kiitos kaikille ihmisille, ajatuksille ja kokemuksille, jotka olivat osa vuotta 2013. Nyt minä olen tässä tasapainoisena ja onnellisena. Kuohuviiniä ja rakkautta kaikille!

matkapaloja4 kommenttia

Lupauksia vuodelle 2014

 
Jokainen tammikuu on uuden alku. Ihmiset lupaavat aloittaa uuden terveellisemmän elämän. Terveelliseen elämään kuuluu yleensä liikunta, ravinto ja pahojen tapojen vähentäminen. Aloitetaan siis niistä.
 
Liikunta: Vuonna 2014 minä en ota minkäänlaista stressiä liikunnasta. Ainut lupaukseni on se, että yritän pitää huolen siitä, että kuljen säännöllisesti kävellen tai pyörällä työmatkani. Bussia käytän vain, kun on pakko. Muuta kuin hyötyliikuntaa harrastan silloin, kun siltä tuntuu.
 
Ravinto: Pyrin syömään säännöllisesti. Vältän päiviä, joissa huomaan olleeni tuntikausia ilman minkäänlaista ruokaa tai välipalaa. Säännöllinen ravinto, vihannekset ja hedelmät parantavat vastustuskykyä. Yritän muistella taas, mitä muita ruokia on olemassa kuin pekoni-feta-pasta tai kanasalaatti. Ideoita helpoista välipaloista ja nopeista aterioista otetaan ilolla vastaan.
 
Pahojen tapojen vähentäminen: En koe, että minulla olisi sellaisia pahoja tapoja, joita pitäisi pyrkiä vähentämään. Ajattelen vuotta 2014 enemmänkin uusien mahdollisuuksien vuotena kuin uusien rajoitusten vuotena.
 
Tärkein lupaus itselleni: Käytän vuoden 2014 itseni kehittämiseen esiintyvänä taiteilijana. Treenaan näyttelemistä, improvisaatiota, kitaransoittoa ja laulamista. Näiden asioiden treenaaminen tulee olemaan minulle vuoden tärkein asia. Vihdoinkin minulla on aikaa – ja sitäkin enemmän intoa ja halua – tehdä näitä asioita.
 
Tulkoon siis teatterin ja intohimon vuosi 2014!

matkapalojaJätä kommentti

Pimeyden syli: Kirja mystisen rakkauden vaarallisuudesta

Löysin Nicci Frenchin kirjan Pimeyden syli (Killing me softly) työpaikan vaihtotorilta. Kansiteksti herätti kiinnostukseni ja valitsin sen joulukirjakseni. Teemana on vaikea rakkaus. Tai vaikea on liian laimea ilmaus. Vaarallinen, epätoivoinen, mustasukkainen, vainoharhainen ja kaikki voimat vievä rakkaus.

Kirjan edetessä mielipiteeni vaihteli sen suhteen, kumpi kirjan henkilöistä on enemmän päästään vialla. Se oli mielenkiintoista ja ahdistavaa kuvausta ihmismielestä.  Miltä tuntuu, kun jättää kaiken tutun taakseen ja hyppää tuntemattomaan? Tuntematon ei välttämättä tunnukaan niin hyvältä. Siitä haluaa tehdä tuttua.

Miltä tuntuu, kun rakkaus ja se toinen ihminen ovat ainoita asioita, joiden vuoksi hengittää? Vainoharhaisuudesta, mustasukkaisuudesta ja uteliaisuudesta tulee jokapäiväisiä ystäviä. Koko muu maailma hämärtyy ja alkaa tuntua epätodelliselta.

Kirjassa oli kiinnostavasti kuvattu, miten muut ihmiset suhtautuvat omiin valintoihin ja käytökseen. Millaiset asiat koetaan tärkeiksi ja mitkä nostavat ihmisen statusta. Samalla tulee pohtineeksi sitä, miten kauan menee ennen kuin tajuaa, ettei pelistä tuijottava ihminen ole enää oma pelikuva – tai että vieressä olevalla läheisellä ei ole kaikki hyvin.

Kirjan päätyttyä jäi tunne, että voisi lukea kirjan uudelleen alusta. Kirjan pohjalta on tehty myös elokuva, mutta luulen, että tarina on elokuvatulkintana varsin erilainen. Kirja on kuvaus ihmismielen erilaisista tasoista. Elokuvan voisi olettaa olevan perinteinen kauhutrilleri.

Ajatuksia herättävä kirja on aina lukemisen arvoinen. Suosittelen.

matkapalojaJätä kommentti

Ayia Napa, Kypros: Lepoa, ruokaa ja juomaa!

Toukokuussa lähdimme äkkilähtömatkalle Ayia Napaan. Stressaavan kevään jälkeen pääsy merimaisemiin oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Yleensä en valitse lomapaikakseni rantalomaa. En ole kokenut rannalla makaamista ja auringonottamista omaksi jutukseni. Edellisestä rantalomastani olikin vierähtänyt jo kymmenen vuotta. Tällä kertaa rantaloma oli kuitenkin täydellinen valinta.

Auringossa makaaminen on rasittavaa puuhaa, joten välillä (tai siis aika usein) pitää myös syödä. Ensimmäisenä testasin Moussakan. Minulle oli oikeastaan yllätys, miten hyvää ruokaa Kyproksella oli. Ei tarvinnut kertaakaan pettyä.

Perinteisiä, turisteja houkuttelevia risteilyjä oli tarjolla, mutta tälläkään kertaa en sellaiseen päässyt. Vielä jonain päivänä menen kyllä katsomaan, mitä tuollaisella risteilyllä on annettavaa!

Tsatsiki. Ah, ihana tsatsiki.

Ensimmäisenä iltana päädyimme sattumalta syömään Raphaelsiin. Palvelu ja ruoka oli niin hyvää, että kävimme siellä viikon aikana myös toisen kerran. Suosittelen kovasti. Lisäpisteitä paikka sai söpöistä kissoista, jotka hengailivat siellä.

Rantalomailija huomaa varsin pian, että hattu on tarpeellinen suojavaruste. Ostin omani jostain kadun varrella olleesta turistiliikkeestä. Ostin samanlaisesta liikkeestä myös sandaalit, jotka olin unohtanut Suomeen. Mitään muuta en koko reissulta sitten ostanutkaan kuin turistikrääsää.

Silmä ja sielu lepäävät merimaisemaa tuijotellessa. Koskaan ei kyllästy.

Mansikkamargaritan pitäisi aina näyttää ja etenkin maistua tältä! Tämän saimme ruuan jälkeisiksi lahjoiksi eräässä meksikolaisravintolassa, jonka nimeä en valitettavasti muista. Siellä oli muistaakseni eläviä papukaijoja.

Kun kerroin meneväni Aiya Napaan, oli ihmisten reaktiot aikalailla sellaiset, että siellähän sitä sitten tulee biletettyä ja kovasti. Todellisuudessä biletimme yllättävän vähän – ainakin siihen nähden, että matkassa olivat pohjalainen nainen ja venäläinen mies! Aiya Napassa vieraileville bilettäjille voin kuitenkin sanoa vinkkinä, että jokaisella baarilla on alkuillasta oma sisäänheittotarjouksensa. Niitä kannattaa hyödyntää sen verran, että käy juomassa yhdessä baarissa ne tarjousjuomat ja siirtyy seuraavaan. Tarjouksen jälkeen juomien hinta nimittäin kasvaa merkittävästi. Niistäkin hinnoista voi kuitenkin saada alennusta, jos vain osaa tarpeeksi hyvin tinkiä.

Aluksi sisäänheittäjät olivat ärsyttävä ja ahdistava kokemus. Sitten, kun niihin tottui, niistä tuli ihan hauskoja. Yhden sisäänheittäjän kanssa tanssin yhden tanssin keskellä baarikatua. Se taisi olla normaalihinnoiltaan edullisin baari, mutten enhän toki muista senkään nimeä. Se oli irkkubaari! Luulisin.

 
Aiya Napa ja Kypros varmasti ylipäätään ovat aivan mainiota paikkoja mennä viettämään rentoutumislomaa. Siellä on kaunista, lämmintä, rentouttavaa ja ruoka ja juoma maistuu hyvältä. Muutahan sitä ei sitten rantalomalta kaipaakaan. Palaanko itse joskus takaisin? Ehkä. Osa sydämestäni jäi sinne, ja kannan mukanani pahaa karkoittavaa silmää avaimenperän muodossa.

matkapalojaJätä kommentti

Berliini: Hostellivinkki – The Circus Hostel

Julkaistu Lilyssä 22.4.2013

Hostellin valitseminen on yleensä äärimmäisen raskasta ja tylsää. En millään jaksaisi käydä läpi jonkin hostellisivuston kommentteja ja päätellä niiden perusteella, mihin kannattaa mennä. Tällä kertaa hostellin valinta oli kuitenkin erittäin helppoa. Googlasin: ”The best hostels in Berlin” Hakutuloksista valitsimme yhteistuumin kuvien perusteella The Circus Hostellin. Se oli loistava valinta!

Huoneeseen astumisen jälkeen minun oli pakko kaivaa kamera heti esiin! Sisustus oli upea! Kahden hengen huone oli tilava. Sängyn lisäksi oli säilytystilaa, pari nojatuolia ja pöytä. Omaa vessaa ja suihkua ei valitettavasti ollut. Huone maksoi 29 euroa/hlö/yö. Halvemmalla olisi varmasti saanut jostain muualta huoneen, mutta laadultaan parempaa hostellia tuskin olisi löytynyt. Itse voin ainakin todeta tämän olleen kevyesti paras hostelli, jossa olen koskaan yöpynyt.

Arvostin tosi paljon sitä, että huoneen sisustukseen oli panostettu. Huone oli värikäs, mutta kaikki värit sopivat hyvin yhteen, eikä tunnelma ollut kaoottinen.

Sänky oli puhdas, pehmeä ja lämmin. Huoneessa oli lämpöpatterit, joista tajusimme jopa jo toisena päivänä säätää enemmän lämpöä. Ensimmäinen yö oli melkoisen viileä.

Olisi aika hienoa, jos joskus uskaltaisi omassakin asunnossa maalata seinään jotain niin villiä.

Sirkus-teema vallitsi luonnollisesti koko hostellin sisustuksessa. Hostellissa oli oma kahvila, josta sai ostaa buffet-aamiaisen viidellä eurolla. Se oli tosi hyvä. Mielelläni maksan siitä, että saan aamulla syödäkseni jotain kunnollista. Liian usein hostelleissa, joissa aamiainen kuuluu hintaan, on tarjolla paahtoleipää ja marmeladia. Siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Lisäksi on kiva, että saa päättää, jaksaako aamulla nousta aamiaiselle vai ei. Mehän tietenkin jaksoimme joka aamu!

Hostellin alakerrassa oli baari. Sielläkin oli kaikkia jänniä sistuselementtejä – kuten David Hasselhoffin kuva!

Huomasin vasta toisena päivänä, että hissin yläpuolella on maalaus. Maalauksessa olevan herran käsi jatkui seinää pitkin toiselle puolelle. Siellä kädessä oli hattu ja ehkä kani. Tai ehkä kili. Tai ehkä ei mitään. En muista. Olin häkeltynyt.

Suosittelen hostellia erittäin paljon kaikille. Persoonallisen sisustuksen ja muun lisäksi sijainti oli oikein mainio.

Lisätietoja: http://www.circus-berlin.de/circus_berlin_hostel.html

matkapalojaJätä kommentti

Kymmenen vuotta Antti Tuiskun kanssa

 
Kymmeniä keikkoja, kymmeniä epäonnistuneita kuvia, kymmeniä erilaisia tunteita, kymmeniä ihmisiä ja ennen kaikkea kymmeniä muistoja. Tässä päivityksessä kerron niistä kymmenen.
 
1. Kun Antti Tuisku astui Idolsissa tuomareiden eteen, olin heti myyty. Ensimmäiset ajatukseni taisivat rehellisyyden nimissä olla: ”onpas hyvännäköinen poika!” Mukavaa, että niin hyvännäköinen poika osasi laulaa niin hyvin.
 
2. Ensimmäisen vuoden aikana kiersin kymmeniä keikkoja. Kaukaisimman keikkamatkan olen tehnyt Turusta Kemiin, jossa olin yhden päivän aikana kahdella eri keikalla.
 
3. Lähdin kerran kesken Helsingin Etelä-Pohjalaisen osakunnan Parttenkoliaasten, jotta pääsin aamuyöstä jonottamaan Helsingin kulttuuritalon portaille. Halusin kokeilla, onko keikalle jonottaminen oikeasti kivaa.
 
 
4. Tutustuin yhteen poikaystävistäni anttituisku.netissä. Päädyin hänen kauttaan myös valvojaksi kyseisen sivun keskustelufoorumille. Tapasin siellä ihmisiä, joiden kanssa olen yhä tekemisissä. Toisten kanssa enemmän ja toisten vähemmän.
 
5. Minulle perustettiin foorumivalvojan aikoinani myös omat fanisivut: Tangeltajat.
 
 
6. Vuosien aikana olen saanut houkuteltua tai huijattua monta ihmistä mukaani Antti Tuiskun keikalle. Yksi parhaista saavutuksistani oli se, että sain erään hevimies-ystäväni houkuteltua mukaani Antti Tuiskun keikalle, kun lupasin vastavuoroisesti mennä hänen kanssaan katsomaan Mokomaa. Hänestä Antin keikka oli ihan ok.
 
7. Olin paikalla Kaivopuistossa, kun Tuiskua heitettiin pullolla. Olimme matkustaneet Turusta varta vasten sitä keikkaa varten. Olin vihainen. Olen yhä vihainen. Ihmisten idioottimaisuudella ei ole mitään rajaa.
 
 
 
8. Olen haastatellut Anttia Kummien joulukonsertin pressitilaisuudessa. Kysyin häneltä mm. mielipidettä Helsingin lumikaaokseen.
 
9. Kun aloitin tänä vuonna kitaransoiton, valitsin esimmäiseksi harjoittelemakseni kappaleeksi Yksinäisen.
 
 10. Antti Tuisku on yksi niistä ihmisistä, joita ihailen aivan älyttömästi. Hänellä on kyky puskea läpi jään kaikista ennakkoluuloista ja vastuksista huolimatta. Hän uudistaa ja kehittää itseään jatkuvasti ja on kaiken lisäksi yksi sympaattisimmista ihmisistä, joita maa päällään kantaa.