Open’er -festivaali Gdyniassa – Millaista on isoilla musiikkifestareilla?

Olen yksi niistä ihmisistä, joka sekosi Måneskinista vuoden 2021 Euroviisujen jälkeen. Bändi oli varmasti sekä vuoden 2021 kuunnelluin bändi Spotifyssani että katselluin bändi Youtubessani. Siinä jäi jopa 30 Seconds to Mars kauas taakse!

Olimme ostaneet ystäväni Reijan kanssa liput Tallinnan konserttiin, joka piti olla maaliskuussa. Måneskin kuitenkin perui kaikki muut kuin ulkoilmakeikkansa Euroopassa erilaisten koronarajoitusten vuoksi. Päätin katsoa, missä he sitten esiintyvät ulkoilmassa ja huomasin heidän olevan suunnilleen samoihin aikoihin Gdyniassa, kun minä olen Gdanskissa. Päätin ostaa lipun, ja aloin houkutella Reijaa mukaani. Onneksi hän suostui, sillä en tiedä, miten minun olisi käynyt ilman häntä.

En nimittäin todellakaan ymmärtänyt, miten isosta musiikkifestivaalista oikein oli kyse!

Varaudu jonoihin ja ruuhkaan – festareille on tulossa tuhansia muitakin ihmisiä

Olen ollut monta kertaa ulkomailla keikoilla, mutta en koskaan festareilla. En siis ymmärtänyt, että olin menossa tuhansien ja tuhansien ihmisten kanssa samaan paikkaan. Toki se, että tapahtuma järjestetään vanhalla lentokentällä, olisi voinut vihjata jotain.

Suunnittelimme alun perin menevämme Gdanskista Überilla festareille, mutta katsoin Googlen kartasta, että reitti on ruuhkautunut. Päätimme siis kulkea Gdanskista junalla Gdyniaan ja hypätä sieltä ilmaiseen festaribussiin. Oletimme tämän olevan nopeampi tapa toimia. Lähdimme matkaan reilu 3 h ennen Måneskinin keikkaa ja ajatuksena oli katsoa myös muita artisteja.

Totuus paljastui Gdynian rautatieasemalla. Se oli aivan täynnä jonottavia ihmisiä! Ensin jonotimme vaihtamaan lipun rannekkeisiin ja sen jälkeen jonotimme festaribussijonoon. Laskin mielessäni, milloin viimeistään meidän pitää istua bussissa, että ehdimme Måneskinin keikalle. Lopulta molempiin pisteisiin jonottaminen vei yhteensä vain reilun tunnin – se oli todellakin kohtuullinen aika tuollaisessa ihmismäärässä.

Festaribussi ajoi noin 40 minuuttia ja jätti meidän kilometrin päähän portista. Kävelimme ja ihmettelimme alueen valtavuutta. Olimme lopulta festarialueella tunti ennen Måneskinin keikkaa. Ehdimme käydä vessassa, pestä kädet, ostaa pitaleivän sekä juoman ennen kuin keikka alkoi. Kaikkiin näihin piti jonottaa erikseen.

Pelkkää rakkautta ja hyväkäytöksisiä ihmisiä

Kun Måneskin astui lavalle ja Zitti e Buoni alkoi soida, unohtui kaikki jonotuksen tuska! Damiano aloitti keikan suutelemalla molempia bändissä soittavia miehiä ja muistutti homofobian idioottimaisuudesta. Hyvä veto Pride-kuukautena ja Puolassa!

Måneskin oli tottakai aivan ihana ja kaikkien odotusten arvoinen. Damianon ääni oli aivan käsittämätön livenä ja esiintyminen ihan niin energinen kuin oletinkin. Måneskinista tulee vielä vaikka mitä! Onneksi Tallinnan keikka on edelleen tiedossa ensi vuonna.

Erityisesti täytyy huomioida myös se, että puolalainen festarikansa oli erittäin hyväkäytöksistä. Kukaan ei örveltänyt kännissä eikä roskannut. Koko jättimäisellä festarialueella oli vain muutama maahan pudotettu roska. Itsekin seurasin esimerkkiä ja laitoin tölkkini ja roskani ensin reppuun ja sitten roskiin. Jonoissa ei myöskään ollut mitään suurempaa rynnimistä, joka teki bussiin pääsemisestä paljon turvallisempaa kuin Suomessa vastaavissa tilanteissa.

Imagine Dragons oli vaikuttava!

Tunnen Imagine Dragonsin lähinnä tanssin kautta, sillä joitain heidän biisejään soitetaan tanssibileissä. Tästä syystä olin kiinnostunut myös heidän keikastaan. Se ylitti kaikki odotukset! Show oli audiovisuaalisesti tosi hieno ja laulajalla oli upea ääni. Nyt voin sanoa, että Imagine Dragons on lempimusiikkiani tanssibileissä!

Imagine Dragonsin jälkeen lähdimme jonottamaan festaribussiin. Tällä kertaa jono oli paljon lyhempi, sillä festarit jatkuivat vielä muutamalla esiintyjällä. Gdynian asemalta ei mennyt enää junia Gdanskiin, mutta hyppäsimme Überin kyytiin. Saimme sen muutamassa minuutissa.

Menisinkö uudelleen? Toki! Seuraavalla kerralla olisin tosin viisaampi ja lähtisin paikan päälle heti ovien avautuessa. Tällöin olisi suurempi mahdollisuus ehtiä näkemään muitakin kuin vain ne tärkeimmät keikat. Ottaisin mukaani myös vesipullon lisäksi muita eväitä.

Missä syödä ja juoda Gdankissa? Kuusi suosikkiani

Gdansk, tuo turkulaisten Tallinna. Sinne pääsee Turusta suunnilleen yhtä nopeasti kuin Helsinkiin. Siitä syystä sinne on helppo piipahtaa viikonlopuksi.

Itse kutsuisin Gdanskia myös Puolan Turuksi. Se on pieni, sympaattinen ja täynnä kiinnostavia baareja ja ravintoloita. Kaupungissa virtaa joki – ihan kuin Turussa.

Kerron teille niistä baareista ja ravintoloista, joista itselleni on tullut sellaisia, joissa haluan aina Gdanskissa ollessani käydä. Nämä eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan järjestyksessä, jossa ne tulivat mieleeni.

Ensimmäinen suositukseni on Cafe Jozef K.

Baarissa on tosi persoonallinen ja kiva sisustus. Ystäväni totesi viime reissulla muutaman kertaan: ”Kiitos, kun toit minut tänne!” Sisustuksen lisäksi viini on halpaa. Juomien laadusta tai laajuudesta ei sinänsä ole mitään muistikuvaa, koska koko aika menee sisustuksen fiilistelyyn.

Jozef K. Facebookissa: https://www.facebook.com/JozefK/

Toinen suositukseni on Max Cocktail Bar

Tämä ei ole Gdanskissa, vaan Sopotissa. Sopii kuitenkin listalle, koska käytännössä _kaikki_ käyvät aina myös Sopotissa. Max Cocktail Barin drinkit eivät ehkä ole halvimpia, mutta ne ovat taideteoksia. Tästä syystä siellä on pakko käydä aina nauttimassa ainakin yksi juoma.

Viime kerta tosin oli pieni pettymys. Pina Coladassa oli aivan liikaa rommia, joka peitti kaiken muun maun alleen. Siinä oli varmaan katsottu, että suomalaiset turistit kaipaavat vähän vahvemman drinkin! Tämä on kuitenkin tapahtunut vain kerran, joten suosittelen paikkaa tästä huolimatta.

Max Cocktail Bar Facebookissa:

https://www.facebook.com/pages/category/Cocktail-Bar/Coctail-Bar-Max-Dom-Whisky-Sopot-1894237850605319/

Kolmas suositukseni on ravintola Patio Espanol

Tapaksia, sangriaa ja super herkullinen jälkiruoka. Tarvitseeko sanoa muuta? Toimii erityisen hyvin lounaspaikkana.

Patio Espanolin verkkosivut: https://patioespanol.pl/

craftcoctail

Neljäs suositukseni on Craft Cocktails

Tämä on hämyinen salakapakka, jonka drinkkien nimet ovat ihan jotain muuta kuin perinteiset drinkit. Salakapakat ovat kasvattaneet kaikkialla suosiotaan viime vuosina, enkä ihmettele. Onhan se ajatuksena ja toteutuksena varsin hauska.

Craft Coctails Facebookissa: https://www.facebook.com/CraftCocktailsGd

Viides suositukseni on Polskie Kino

Tämä on baari, jossa viini on halpaa ja elokuvatunnelma vahvasti läsnä. Baari suorastaan houkuttelee ottamaan mustavalkoisia kuvia.

Polskie Kino Facebookissa:

https://www.facebook.com/pubpolskiekino/?rf=302021603246153

mexico1

Kuudes suositukseni on meksikolainen ravintola Pueblo

Tätä ravintolaa markkinoitiin minulle mojitojen koon perusteella, mutta oikeasti täällä on myös maistuvaa ruokaa ja mukava meksikolainen miljöö. Meksikolainen ruoka on aina yksi suosikeistani, joten tänne kannattaa mennä, jos se maistuu myös sinulle!

Pueblon verkkosivut:

https://restauracjapueblo.com.pl/

 

Lue myös:

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä opin matkasta?

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa

Uusi vuosi Gdanskissa: Mitä minä opin ja mitä sinun kannattaa huomioida?

Uuden vuoden matka Gdanskiin opetti minulle muutaman asian, jonka olisi voinut ottaa huomioon jo etukäteen. Toisaalta, seikkailu on sitä enemmän seikkailu, mitä vähemmän on etukäteen varautunut! Eikä kaikki oppini suinkaan olleet ikäviä yllätyksiä.

Oppi nro 1: Gdanskiin on tosi kätevä matkustaa Turusta! Wizz Air lähtee ilmaan kuuden aikaan illalla, joten sinne ehtii vielä työpäivän jälkeenkin. Ajallisesti matkaan menee suunnilleen saman verran kuin matkustaisi junalla Helsinkiin.

Oppi nro 2: Lentokoneesta saattaa loppua viinipullot kesken. Jos istuu koneen keskivaiheilla, ei juomia välttämättä ole enää siinä kohdassa jäljellä.  Jos kuitenkin onnistuu saamaan juoman, täytyy varautua siihen, että laskeutuminen alkaa siinä vaiheessa, kun on saanut viinin kaadettua mukiin.

Oppi nro 3: Vaikka hotellin valintaan on käytetty useita tunteja useina eri päivinä, ei pidä olettaa, että hotellissa olisi tarjolla kosmetiikkaa. Talvipakkasella rasvan jättäminen kotiin aiheutti kirjaimellisesti kutkuttavia tilanteita!

Oppi nro 4: Hotel Artusin huone oli viihtyisä ja kivasti sisustettu. Vessapaperi sen sijaan oli kovaa ja sitä pihisteltiin. En ymmärrä, miksei voi laittaa valmiiksi kahta rullaa vessapaperia! Mikä siinä on? Ei se mitään kultaa ole!

Oppi nro 5: Hotellin alakerrassa oleva ravintola Mon Balzac tarjosi reissumme parhaat aamiaisvaihtoehdot. Aamiaisella oli ainoastaan suomalaisia.

Oppi nro 6: Jos ei sesonkiaikaan varaa pöytää, ei tilaa luultavasti ole juuri missään. Uuden vuoden aattona emme edes jaksaneet lähteä etsimään vapaata pöytää, vaan ostimme katuruokaa. Kuvassa idyllinen katuruokahetki. Minä söin tietenkin makkaraa ja herra K söi hapankaalia nyhtöpossulla. Parasta uuden vuoden ilallisellamme oli lämmin hehkuviini. Sama pöytätilanne oli myös uuden vuoden päivänä. Meidät käännytettiin usean ravintolan ovella ennen kuin pääsimme sisään Cafe Ferberiin. Ihan heti ei tulisi mieleen tilata illallista kahviosta, mutta siinä hetkessä tilattu ateria maistui ihanalta!

Oppi nro 7: Jos haluaa mahtua joenrantaan katsomaan ilotulituksia, kannattaa lähteä aiemmin kuin 10 minuuttia ennen puolta yötä. Ilotulitus oli kuitenkin niin valtava, että sen pystyi näkemään kaduiltakin. Suomessa pelkään ilotulitteita (tai tarkemmin sanottuna niiden ampujia), mutta tuolla en jostain syystä pelännyt.

Oppi nro 8: Gdansk on kylmä talvella!

Oppi nro 9: Aamiainen on lomalla päivän tärkein ateria! Ennen sitä on naama nyrpeänä tai tekohymyyn väännettynä. Ravintola Tekstylia löytyi, kun kävelimme hotellilta kohti rautatieasemaa. Aamiainen oli reissumme edullisin. Koko setti oli vain n. kuusi euroa/hlö.

Oppi nro 10: Sopottiin pääsee kätevästi paikallisjunalla. Edestakainen matka Gdanskista taisi maksaa 2 euroa. Ainut ongelma junamatkustamisessa oli se, että laitureilla on tosi huonosti merkattu se, mihin juna on matkalla. Onnistuimme kuitenkin näkemään meren ja toteamaan, että kesällä voisi palata piknikille.

Oppi nro 11: Coctail Bar Max Sopotissa panostaa drinkkien ulkonäköön täysillä! Miltä tuntuisikaan juoda Pina Coladaa ilman ananaksen päätä? Drinkit olivat hyviä, mutta paikka ei ollut erityisen edullinen. Toisaalta minulla ei ole aavistustakaan, mitä drinkit Suomessa maksavat. Ehkä enemmän, ehkä vähemmän.

Oppi nro 12: Gdanskissa on talvella kylmä! Eikun, se oppi taisi tulla jo… No, joka tapauksessa kylmyys ajoi meidät lounaalle Segafredoon. Se on italialaistyyppinen kahvilaketju. Tämä oli reissumme heikoin ruokahetki. Söin päärynäsalaatin, koska kana oli loppu! Olihan se ihan hyvää, mutta c’moon: kuka syö päärynäsalaatia?

Oppi nro 13: Jósef K. oli tosi kiva baari! Hinnat olivat edulliset ja sisustus oli persoonallinen. En tiedä, miksi en ottanut enempää kuvia, mutta baarissa oli mm. pöydän läpi kasvava puu.

Oppi nro 14: La Pampa on erittäin hyvä pihviravintola! Kävimme Herra K:n syntymäpäivän kunniaksi syömässä pihvi-illallisen. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Herra K ei kovin usein tilaa ravintolassa pihviä, mutta hän totesi illan pihvin olleen paras pihvi koskaan. Olin itse myös varsin tyytyväinen ruokaani.

Oppi nro 15: Hierontatuolit ovat parasta! Miksen ole koskaan aiemmin niitä kokeillut niitä lentokentällä? Tämä oli ehkä reissun tärkein oppi!

Lue muita kirjoituksiani Gdanskista:

Missä syödä ja juoda Gdankissa? Kuusi suosikkiani

Viikonlopun irtiotto Gdanskissa