Hyvää ystävänpäivää rakkaat!

Hyvää ystävänpäivää kaikille rakkaille ystävilleni – kuvissa tai kuvien ulkopuolella!
Ystävät haluavat matkustaa.
Ystävät lohduttavat.
Ystävät vievät mukanaan uusiin paikkoihin.
Ystävät rokkaavat.
Ystävät laittavat tyllimekon päälle pikkujouluihin.
Ystävät treenaavat yhdessä.
Ystävät pakottavat treenaamaan myös yksin.
Ystävät kuuntelevat.
Ystävät juoruavat.
Ystävät saavat nauramaan.
Ystävät halaavat.
Ystävät ovat parhaita!

Loma alkoi satunnaisilla ajatuksilla

Olen onnellinen. Minulla on Vappu-loma. Loman alku menee valmistellessa Vappua ja loman loppu menee Vapusta selvitessä – no ei nyt ehkä sentään.
Satunnaisia ajatuksia.
Eilen oli vaikea päivä. Kiukutti. Tuntui, että teatteri vie kaiken ajan, eikä pääse koskaan mihinkään, eikä näe ystäviä koskaan, eikä jaksa enää juhliakaan, eikä saa syödä mitään, kun on joku typerä dieettikin päällä. Kiukutti mennä nukkumaan ennen puoltayötä ja laittaa herätys sunnuntaiaamuna klo 9. Missä muka on se elämä, jossa todellakin lähdin loman kunniaksi bilettämään, vaikka aamuherätys olikin sinä aamuna ollut 5.25?
Ongelma on siinä, että tunnen liikaa huonoa omaatuntoa siitä, etten ehdi tehdä kaikkea. En vain yksinkertaisesti voi olla kolmessa paikassa yhtäaikaa, enkä voi jaksaa neljää eri aktiviteettia saman päivän aikana. Mutta, kun minä haluaisin olla ja jaksaa. En haluaisi jättää mitään väliin tai tehdä mitään puolella teholla. Haluaisin pystyä kaikkeen ja koko ajan.
Ei se edes ole totta, ettenkö näkisi ystäviäni. Näen usein ystäviäni, mutta en näe heitä joka päivä enkä pääse kaikkiin bileisiin. Eikä sekään ole totta, etten jaksaisi bilettää. En vain halua enää bilettää niin paljon, kun se vie aikaa niiltä asioilta, joita haluan tehdä paljon enemmän. Eikä minun olisi pakko olla dieetillä tai kahdessa musikaalissa ja improryhmässä yhtäaikaa. Kaikki on omia valintojani.
Ja koska valitsin eilen mennä nukkumaan ennen puoltayötä, heräsin tänään klo 9 juoksemaan. Sen jälkeen ehdin syödä aamiaista ystäväni kanssa, pyöräillä ihanassa auringonpaisteessa tosi hyviin laulutreeneihin, käydä kaupassa ostamassa ensimmäisen osan vappuruokia (ja tulppaaneja!!!) sekä käydä vielä leffassa ja teellä ystäväni kanssa.
Noista kaikista syistä olin tänään hyvin onnellinen ja tyytyväinen elämääni, kun kävelin kaupungilta kotiin. Elämäni Turussa on juuri sellaista elämää, jota tällä hetkellä eniten haluan elää. Olen siis valinnut oikein – satunnaisesta kiukuttelusta huolimatta.

Turkuun on tullut kevät!

Turussa on kevät! Lauantai-aamun kevät-aamiaiseen – tai oikeastaan mihin tahansa neiti E:n kanssa nautittavaan aamiaiseen – kuuluu ehdottomasti kuohuviini. Se on ainoa, jota molempien ruokavalioon sopineesta kananmuna-raejuusto-tomaatti-aamiaisesta on kuvaushetkellä vielä jäljellä.

Kotiini on ilmestynyt kukkia, koska olen saanut niitä esitysten jälkeen yleisöltä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun sain kukkia vielä ensi-illan jälkeenkin. Kukat ovat ihania! Sanoinkin Neiti E:lle, että tässä on nyt suuri riski siihen, että joudun ostamaan itse uusia kukkia tilalle, kun nuo lahjaksi saamani kuihtuvat.

Meidän oli tarkoitus pitää terveysbrunssi luonani, mutta väärinkäsitysten jälkeen päivän ruokavaliosta tuli kaikkea muuta kuin terveellinen. Ei se mitään. Sitäkin nautittavampaa ruoka, aurinko ja seura olivat. Neiti E poseeraa jokirannassa. Taustalla hänen lempiravintolansa Tintå, jossa ei ollut vapaita pöytiä.

Roolihahmollani oli hiukset kiharalla. Kiharat ovat yön aikana muuttuneet sekaviksi laineiksi. Ratkaisu: panta päähän. Neiti E totesi, että panta sopii täydellisesti takkiini. Totta.
Kauniin uuden kirjastosiltamme lasit ovat osittain rikki. Vandalistit leimattiin syylliksi, kunnes tajuttiin, että kyseessä on tuo ihmistä suurempi julma voima: sää. Rikkinäinen lasi oli Neiti E:n mielestä kaunis. Sirpaleethan tuottavat onnea.
 

Ja onnea kyllä on Turku, Aurajoki, aurinko ja kiireetön päivä.

Neiti E:n kyttäysilme. ”Nyt täytyy kytätä, missä on vapautuva pöytä.” Eilen oli tosiaan niin lämmin, että jäimme ulos istumaan ja nauttimaan juomistamme.

 
Valitsin haudutetun teeni nimen perusteella: Aurajoen rannalla.

 
Ruoka-aikaan seuraamme liittyi herra S. Tintå oli täynnä. Di Trevi oli täynnä. Hetken neuvoteltuamme valitsimme villin kortin: Fonttiin mahtui.

 
Fontti oli oikeastaan ihan kiva paikka. Olimme asennoituneet siihen, että täytyy saada pitsaa. Pitsaa oli listalla ja kaikki löysivät itselleen sopivan vaihtoehdon. Tässä kohtaa täytyy todeta, että halusimme siis hyvää pitsaa – tämä lisäsi jännitystä ruokaa odotellessamme. Inhoan sitä hetkeä, kun ruoka on tilattu ja sitä odotellaan pöytään. Neiti E ja Herra S yrittivät sanoa, että se on sitä aikaa, jolloin pitää nauttia toisten seurasta. Höpöhöpö. Se on aikaa, jolloin odotellaan rauhattomana ja hermostuneena ruokaa, eikä keskitytä mihinkään.

Siinä se on! Paheellinen pitsani. Siinä oli rasvaa ja siinä oli juustoa. Siinä oli niin paljon juustoa, että se oli jopa minun mielestäni liikaa. Kokemukseeni voi toki vaikuttaa se, että olen viimeisen kuukauden aikana vähentänyt rasvan ja juuston määrää radikaalisti. Toimisi varmasti täydellisenä krapulapitsana. Eilen se oli kuitenkin liikaa. Mahaan sattui ja teki mieli kulkea vyöryen eteenpäin. Hyväksyn sen kuitenkin hyväksi pitsaksi. Ja se ei ole ihan vähän se.