Parasta Turussa, osa 7: Kuuvannokka

Ystäväni Rouva H kutsuu Kuuvannokkaa turkulaisten parhaaksi salaisuudeksi. Kaikki tietävät sen, mutta kukaan ei käy siellä.

Mepä siis päätimme lähteä käymään siellä.

Reissua suunnitellessamme huomasimme sattumalta Villa Kuuvan Facebook-sivuilta, että siellä järjestetään kesäsunnuntaisin aamujoogaa. Päätimme siis heristää unihiekat silmistämme melko aikaisin sunnuntaiaamuna ja suunnata kohti Kuuvannokkaa.

Ja kyllähän se kannatti! Meren rannalla joogaaminen kauniina kesäaamuna vetää varmasti vertoja mille tahansa ulkomaan jooga-kohteelle. Jooga oli juuri sopivan rauhallista, jotta se sopi sekä aamutunnelmaan että olisi sopinut myös aloitteleville joogeille. Toisaalta. Itse olen vuoden verran kulkenut eri jooga-tunneilla ja silti siellä oli liikkeitä, joita en ollut aiemmin tehnyt. Tykkään siitä, kun joogassa tunnit ovat aina ohjaajansa näköisiä.

Jooga-poseeraukset tunnin jälkeen!

Jooga-tunti maksoi 20 euroa ja siihen kuului kahvi tai tee sekä suolainen piirakka Villa Kuuvassa.

Villa Kuuva ja kahvila on super suloinen ja näkymä merelle on upea. Ilman joogaakin täällä kannattaa tulla käymään!

Nautimme välipalamme kahvion terassilla, vaikka sisällä ollut sohva oli enemmän kuin houkutteleva ja aurinkopaikkojakin oli tarjolla

Alkuperäinen suunnitelmamme oli tulla uimaan – kun Suomessa kerrankin on uintisää! Lähdimme siis metsän halki kohti Kuuvannokan kallioita.

Uimapaikkakin Kuuvannokan kallioilta löytyi, mutta uimakengät olisivat tulleet tarpeeseen. Veteen kömpiminen kivien seasta oli nimittäin aikamoinen könyämissuoritus. No, tulipahan treenattua lisää tasapainoa!

Maisemien ja rauhallisuutensa puolesta Kuuvannokka on varmasti yksi Turun parhaista uimapaikoista. Se sopii oivallisesti, kun haluaa ottaa aurinkoa kalliolla, katsella ohiajavia veneitä ja veteen pulahtaminen on vain pieni bonus päivän päätteeksi. Edestakaisin kulkemiseen kalliot ja meri eivät sovellu – ei ainakaan ilman uimakenkiä.

Sunnuntaiaamun aloittaminen Kuuvannokassa on yksi parhaita asioita, mitä voit Turussa tehdä. Joogaan ehtii vielä sunnuntaina 11.8. ja Villa Kuuva on auki 14.8. asti joka päivä klo 11-18 ja 15.8-30.9. la ja su klo 11-18. Kalliot ovat avoinna aina ja läpi vuoden.

Lisää tietoa Villa Kuuvasta ja joogasta: https://m.facebook.com/VillaKuuva/

Lue myös muut kirjoitukseni Turun parhaista paikoista:

Lue Turusta myös:

Bassin kabinetti

Top 3 Fine Dining

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Blankon lammaspasta

Parasta Turussa, osa 6: Blankon lammaspasta!

 

 

Huomasin, että jo vuonna 2013 olen kirjoittanut Blankon lammaspastasta ylistyspuheen. Nostan sen nyt vuonna 2019 arkistoista, koska sama lammaspasta on edelleen hyvää. Tämän saa myös gluteenittomana.

Vuoden 2013 teksti:

Huom! Turkulaiset ja Turussa vierailevat: Jos ette ole olleet vielä syömässä Blankon lammaspastaa, niin menkää välittömästi. 

Lammasta inhoava esimieheni kertoi minulle Blankon lammaspastasta, joka oli hänen mielestään erittäin hyvää. Mukana olleen kokkiystävän mielestä pasta oli jopa maailman parasta. Omasta mielestäni pasta oli aivan ihanaa.

Lampaan maku oli juuri oikeanlainen. Yhtä hyvää lammasta olen syönyt viimeksi vuosia sitten pääsiäisenä Italiassa italialaisen isoäidin laittamana. Tämä on taatusti paras kohteliaisuus, jonka ruoka voi saada.

Tämä ei ollut maksettu mainos. Tämä oli vilpitön ruuan ylistys.

 

Lue myös mikä muu on Parasta Turussa:

Lue Turusta myös:

Bassin kabinetti

Top 3 Fine Dining

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Parasta Turussa, osa 5: Bassin kabinetti

Jos etsit paikkaa, jonne voitte kokoontua pienen porukan kanssa, suosittelen ehdottomasti Bassin kabinettia.

Olimme juhlistamassa ystäväni syntymäpäivää kahdeksan hengen kabinetissa. Kabinetti oli rauhallinen – tuntui kuin vain me olisimme olleet ravintolassa. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja kaikki erikoisruokavaliot otettiin mutkattomasti huomioon.

Entä se ruoka sitten? No, se oli ihan super hyvää! Bassi on erikoistunut mereneläviin, mutta myös muita vaihtoehtoja löytyy ruokalistalta. Itse ahnehdin vähän liikaa, kun otin ison satsin simpukoita alkuruuaksi. En meinannut jaksaa syödä bliniä ja nieriää, jotka olivat erittäin herkullisia! Harmitti myös, kun jälkiruualle ei jäänyt tilaa ja muut seurueen jäsenet saivat herkullisen näköiset jälkiruoka-annokset eteensä.

Ruuan jälkeen on mahdollista jatkaa iltaa Bassin yläkerrassa olevassa yökerhossa. Yökerho oli minun makuuni liian pimeä, mutta kesällä paikan kattoterassi houkuttelee varmasti ihmisiä paikalle.

 

Lue Turusta myös:

Top 3 Fine Dining

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Parasta Turussa, osa 4: TOP 3 Fine Dining

Välillä on ihanaa suhtautua syömiseen elämyksenä. Turussa on paljon hyviä ravintoloista. Nyt kerron suosikkini Fine Dining -ravintoloista. Näitä kaikkia suosittelen lämpimästi.

Sija 1: Ludu

Ludu on ensimmäinen valintani, jos haluan nauttia ihanan illallisen. Ruoka on todella hyvää, palvelu on erinomaista ja miljöö on miellyttävä. Molemmilla kerroilla, kun olen ollut Ludussa, on soitettu live-musiikkia. Se ei ole kuitenkaan aiheuttanut liikaa melua, vaan pelkästään tunnelmaa.

Pidän erityisesti heidän asenteestaan erikoisruokavalioiden suhteen. Jos pöytäseurueen jollain jäsenellä on erikoisruokavalio, mukautetaan maistelumenu koko seurueen osalta siten, että kaikilla on samantyyppistä ja samannäköistä ruokaa. Tällöin erikoisruokavaliota syövälle ihmiselle tulee olo, että hän todellakin syö samaa ruokaa muiden kanssa.

Toinen minuun vaikutuksen tekevä asia on se, että maistelumenuun yhdistetyssä viinimenussa on yksi samppanja. Se kruunaa ylellisen ruokakokemuksen.

Sija 2: Kaskis

Turun ravintoloista ei voi puhua mainitsematta Kaskista. Pöytävarauksiin on jatkuva monen viikon jono, joten illallinen pitää suunnitella hyvissä ajoin etukäteen. Varauskalenteri on avoinna aina kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin.

Kaskiksen ruoka on täysin ainutlaatuinen kokemus. Kuvassa on heidän versionsa hernekeitosta. Olen aina inhonnut hernekeittoa syvästi, mutta tästä hernekeitosta tottakai tykkäsin ja paljon. Heidän ruoka-innovaationsa ovat omaa luokkaansa.

Kaskiksen miinuspuoli on miljöö, joka on todella meluisa. Vaikka olimme illallisella kahdestaan, niin välillä oli vaikea kuulla toisen puhetta. En tiedä, miten seurueet pärjäävät. Toisaalta, jos haluaa keskittyä vain ruokaan, eikä keskusteluun, niin se onnistuu mainiosti.

Sija 3: Smör

Smörissä kaikkein suurimman vaikutuksen tekee palvelu. Meitä palvellut tarjoilija otti meidät ja erikoisruokavaliot vastaan todella hyvin. Palvelusta huokui aito innostus ruokaa, viinejä ja meitä kohtaan.

Ruoka on myös erittäin hyvää. Olen syönyt sekä maistelumenun että kolmen ruokalajin illallisen. En tosin samalla kertaa. Kolmen ruokalajin illallisen jälkeen olin hyvin ravittu ja onnellinen.

Miljöö on kiva, koska tilaa on paljon. Tiistaina alkuillasta saimme keskustella varsin rauhassa keskenämme aiheesta kuin aiheesta, kun toinen seurue laitettiin istumaan kauas meistä. Hahah!

 

Lue myös Parasta Turussa -sarjan muut kirjoitukseni:

Låna

Apteekkimuseo & Café Qwensel

Ruissalo

Parasta Turussa, osa 3: Ruissalo

ruissalo1ruissalo2ruissalo3

Aina, kun käyn Ruissalossa, mietin, miksi en käy siellä useammin. Ruissaloon pääsee autolla, bussilla, pyörällä ja kesällä jopa vesibussilla. Kerran olen myös kävellyt Ruissalosta kotiin, mutta en varsinaisesti suosittele sitä. Kannattaa saapua jollain nopeammalla tavalla ja säästää käveleminen Kansallispuiston kauniisiin maisemiin. Ruissaloon on Turun keskustasta vajaan 10 kilometrin matka, joten sinne piipahtaa hetkessä.

ruissalo4ruissalo5ruissalo6ruissalo7

Päätin tänään käydä Ruissalossa kävelyllä, koska kauan kaipaamani aurinko kurkisti pilvien raosta, eikä minulla ollut tälle sunnuntaille mitään muita suunnitelmia. Ilokseni Ruissalossa oli paljon muitakin ihmisiä ulkoilemassa. Pakkasta oli -6, mutta auringossa tuntui silti lämpimältä.

ruissalo8ruissalo9ruissalo10

Kuten sanottua, Ruissalossa tulee käytyä liian harvoin. Sinne liittyy kuitenkin paljon muistoja, joita tänään kävellessäni mietin. Jostain syystä Ruissalo on sellainen paikka, johon mennään yhdessä jostain muualta tulevan kaverin kanssa – se ei kuulu millään tavalla minun normaaliin elämääni. Viime syksynä kaveri oli pitkästä aikaa Turussa ja kävimme syömässä eväitä Ruissalossa.

ruissalo11ruissalo12

Yksi Ruissaloon liittyvä muisto on vuosien takaa, kun olin ihastunut erääseen mieheen. Yhtenä iltana päätimme lähteä Ruissaloon pyöräilemään, vaikka kello taisi olla jo kymmenen tai yksitoista. Silloin oli syksy ja tuntui, kuin olisimme pyöräilleet suoraan Tim Burtonin leffaan. Niin kauniilta ja erikoiselta näytti yöllä valaistu pyöräreitti puiden välissä.

Pyöräretken päättyessä meren rantaan pysähdyimme katselemaan öisiä maisemia ja juttelemaan monen tunnin ajaksi. Seuraavana aamuna saattoi vähän väsyttää töissä, mutta se oli sen arvoista. Kyseinen mies viipyi elämässäni vain vähän aikaa, mutta se oli merkityksellistä.

Toki tänään mietin, että miksi niin usein parisuhteeni ovat alkaneet keskinäisten traumojen tai menneisyyden epäonnistumisten jakamisesta. Miksi se onnistuisi sillä kertaa, jos lähtökohtana on pettymykset ja turhat toiveet?

Viime kuukausien aikana olen tehnyt pitkää ja loputtomalta tuntuvaa itsetutkimusmatkaa. Yhtenä keskeisenä ajatuksena on se, että tämä hetki määräytyy tulevaisuudesta – ei menneisyydestä – käsin. Kaikki on mahdollista ja kaikki on vielä edessäpäin. Sitä ajatusta ei ole aina kovin helppo toteuttaa. Menneisyydessä vellominen on helpompaa ja tutumpaa.

Aika usein luonto on se paikka, jossa ihmisen on kaikkein helpoin pysähtyä ajattelemaan.

ruissalo13ruissalo14

Ruissalossa on tosi hyvät grillipaikat. Niitä on monta, joten ei ole pakko edes olla suomalaiselle kiusallisella tavalla sosiaalinen, vaan voi vallata oman grillin. Sen ainoan kerran, kun olen ollut siellä grillaamassa sosiaalisuus kyllä auttoi, koska saimme käyttää edellisen grillaajan hiillosta ja puita.

ruissalo15

Niin ja se Ruisrock. Ruisrockissa on taikaa, sillä silloin on aina aurinkoista ja kuumaa – ainakin osan ajasta. Toki muistan sen Ruisrockin, kun koko sunnuntain satoi. Olimme pukeutuneet kertakäyttösadetakkeihin ja joimme viiniä anniskelualueella pöydän alla. Eput soittivat viereisellä lavalla. Jos se ei ole suomalaista festaritunnelmaa, niin ei mikään!

Ruisrock on täynnä hyviä muistoja ja hauskoja ihmisiä. Kävimme Tiia-siskon kanssa Ruisrockissa monta vuotta putkeen, ja vaikka olisimme olleet tunteja erossa, löysimme toisemme aina automaattisesti, kun oli kotiinlähdön aika.

Olen myös kokenut sen, miltä tuntuu pulahtaa kesken festareiden mereen uimaan. Se oli hauskaa ja viilensi hetkeksi! Festari-ihastuksia? Kyllä ja useita yksien festareiden aikana! Ruisrcock on sinkun parastaa aikaa, hahah.

ruissalo16

Luonnon äärellä ihminen on pieni.

ruissalo17ruissalo19ruissalo20

Ruissalossa oleva kasvitieteellinen puutarha on yksinkertaisesti ihana! Näet kasveja, joita ei muualla Suomessa kasva ja saatat myös törmätä outoihin taideteoksiin.

ruissalo21ruissalo22

Kasvitieteellisessä puutarhassa on kasveja sekä ulkona että sisällä. Kummallakin kerralla, kun olen siellä vieraillut, olen ostanut jonkun pienen kasvin verson mukaani. Kummallakin kerralla olen tosin myös todennut, että kasvien hengissä pitäminen ei ole vahvuuteni. Nykyään tyydyn siihen, että ihailen maljakossa olevia tulppaaneja viikon kerrallaan.

Mitä tästä jutusta pitäisi oppia? No se, että jos olet Turussa, niin käy myös Ruissalossa – säännöllisesti!

Lue myös muut suositukseni Turusta:

Parasta Turussa, osa 1: Låna

Parasta Turussa, osa 2: Apteekkimuseo & Café Qwensel

Syksyä tallentamassa

Syksy on lempivuodenaikani. Eräänä sunnuntaina päätin, että otan kameran mukaan ja lähdemme retkelle. Retkellä tärkeää ovat eväät. Herra K ei ymmärtänyt pakkomiellettäni evässämpylöihin ennen kuin tuli eväiden syömisen aika.

Airikinkatu on entinen kotikatuni. Se on nykyisen kotini lähellä. Niin sanottuna paluumuuttajana olen tullut siihen tulokseen, että tämä on parhaita paikkoja, missä Turussa voi asua. Tulee siis aikamoinen haaste siinä vaiheessa, kun täytyy miettiä oman asunnon ostamista. Tässä on kaikki tarpeellinen lähellä: keskusta ja luonto. Mitä sitten, vaikka jokivarsilla näkee rantojen miehiä ja lähikaupan asiakastunta saattaa välillä kertoa elämän nurjemmasta puolesta? Se on sitä elämää se.


Retkemme kohdistui Halisten metsään. Halisten metsä on minulle tuttu paikka yo-kylävuosilta ja juhannuksilta. Kävimme katsomassa meidän perinteisiä juhannusuhrikiviä. Kerroin Herra K:lle tarinoita siitä, miten Herra A ja Rouva H ovat keksineet juhannusperinteen, joka on levinnyt laajalle Turussa. Perinteeseen kuuluu keskiyön aikaan kuppikiville vaeltaminen ja erilaisten runojen lausuminen. Itse en ole päässyt Halisten metsään harmikseni moneen vuoteen. Ehkä ensi vuonna taas olisi hyvä aika viettää juhannusta Turussa.

Vaahterat ovat lempipuitani syksyisin. Kotiseudullani vaahtera ei kasva kovin laajalti, mutta sitä oli joidenkin pihoissa. Syksyisin muistan koulumatkalla ihailleeni vaahteran kauniita syyslehtiä.

Herra K, minä ja me yhteiskuvassa.

Retkivalintamme oli monipuolinen, koska jokirannan ja metsän lisäksi saimme ihailla pelto- ja niittymaisemia.

Kettuja ei näkynyt. Pihlajanmarjat saivat leikkimään kameralla.

Syksy valtaa vähitellen taloja, pihoja, kadunvarsia…

 

Sienituntemukseni ei ole järin suuri, mutta kuvassa olevaan sieneen en koskisi.

Kuten alussa mainitsin, eväiden syöminen on tärkeää. Herra K oli samaa mieltä siinä vaiheessa, kun pysähdyimme ja kaivoimme sämpylät esiin. Eväsleivät ovat aina maistuneet luonnossa paremmalta kuin missään muualla! 

Syksyn tallennusretki oli varsin onnistunut. Luonto on kaunis.

Tervetuloa pimeät illat. Olemme varautuneet.

Turkuun on tullut kevät!

Turussa on kevät! Lauantai-aamun kevät-aamiaiseen – tai oikeastaan mihin tahansa neiti E:n kanssa nautittavaan aamiaiseen – kuuluu ehdottomasti kuohuviini. Se on ainoa, jota molempien ruokavalioon sopineesta kananmuna-raejuusto-tomaatti-aamiaisesta on kuvaushetkellä vielä jäljellä.

Kotiini on ilmestynyt kukkia, koska olen saanut niitä esitysten jälkeen yleisöltä. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä, kun sain kukkia vielä ensi-illan jälkeenkin. Kukat ovat ihania! Sanoinkin Neiti E:lle, että tässä on nyt suuri riski siihen, että joudun ostamaan itse uusia kukkia tilalle, kun nuo lahjaksi saamani kuihtuvat.

Meidän oli tarkoitus pitää terveysbrunssi luonani, mutta väärinkäsitysten jälkeen päivän ruokavaliosta tuli kaikkea muuta kuin terveellinen. Ei se mitään. Sitäkin nautittavampaa ruoka, aurinko ja seura olivat. Neiti E poseeraa jokirannassa. Taustalla hänen lempiravintolansa Tintå, jossa ei ollut vapaita pöytiä.

Roolihahmollani oli hiukset kiharalla. Kiharat ovat yön aikana muuttuneet sekaviksi laineiksi. Ratkaisu: panta päähän. Neiti E totesi, että panta sopii täydellisesti takkiini. Totta.
Kauniin uuden kirjastosiltamme lasit ovat osittain rikki. Vandalistit leimattiin syylliksi, kunnes tajuttiin, että kyseessä on tuo ihmistä suurempi julma voima: sää. Rikkinäinen lasi oli Neiti E:n mielestä kaunis. Sirpaleethan tuottavat onnea.
 

Ja onnea kyllä on Turku, Aurajoki, aurinko ja kiireetön päivä.

Neiti E:n kyttäysilme. ”Nyt täytyy kytätä, missä on vapautuva pöytä.” Eilen oli tosiaan niin lämmin, että jäimme ulos istumaan ja nauttimaan juomistamme.

 
Valitsin haudutetun teeni nimen perusteella: Aurajoen rannalla.

 
Ruoka-aikaan seuraamme liittyi herra S. Tintå oli täynnä. Di Trevi oli täynnä. Hetken neuvoteltuamme valitsimme villin kortin: Fonttiin mahtui.

 
Fontti oli oikeastaan ihan kiva paikka. Olimme asennoituneet siihen, että täytyy saada pitsaa. Pitsaa oli listalla ja kaikki löysivät itselleen sopivan vaihtoehdon. Tässä kohtaa täytyy todeta, että halusimme siis hyvää pitsaa – tämä lisäsi jännitystä ruokaa odotellessamme. Inhoan sitä hetkeä, kun ruoka on tilattu ja sitä odotellaan pöytään. Neiti E ja Herra S yrittivät sanoa, että se on sitä aikaa, jolloin pitää nauttia toisten seurasta. Höpöhöpö. Se on aikaa, jolloin odotellaan rauhattomana ja hermostuneena ruokaa, eikä keskitytä mihinkään.

Siinä se on! Paheellinen pitsani. Siinä oli rasvaa ja siinä oli juustoa. Siinä oli niin paljon juustoa, että se oli jopa minun mielestäni liikaa. Kokemukseeni voi toki vaikuttaa se, että olen viimeisen kuukauden aikana vähentänyt rasvan ja juuston määrää radikaalisti. Toimisi varmasti täydellisenä krapulapitsana. Eilen se oli kuitenkin liikaa. Mahaan sattui ja teki mieli kulkea vyöryen eteenpäin. Hyväksyn sen kuitenkin hyväksi pitsaksi. Ja se ei ole ihan vähän se.