Sisilia: Päiväretki Syrakusaan

syracusa1syracusa2syracusa3

Viime aikoina minulla on ollut ihan hirmu kova ikävä Italiaan! Olen paikannut sitä ikävää järjestelmällä karnevaalitanssit ja ostamalla monta pulloa Proseccoa. Maaliskuun perinteinen Italian matka jää kokematta, koska mokasin aikataulujeni kanssa. Surettaa.

Todennäköisesti kuitenkin pääsen Italiaan heinäkuussa. Vasta heinäkuussa! Huoh. Siihen asti ei auta kuin muistella aiempia matkoja.

syracusa4syracusa5

Vuosi sitten maaliskuussa olimme neiti E:n kanssa Sisiliassa. Yhtenä päivänä päätimme lähteä junalla Cataniasta Syrakusaan. Junamatka ei kestänyt kuin reilun tunnin yhteen suuntaan, joten Syrakusa oli oikein sopiva päiväretkikohde.

syracusa25

Heti Syrakusaan päästyämme oli selvää, että sinne lähteminen oli tosi hyvä idea! Pieni merenrantakaupunki oli aivan erilainen kuin Catania. Valkoinen kivi, pikkukaupunkimaisuus, upeat maisemat ja tuoreista hedelmistä puristettu mehu tekivät heti meihin vaikutuksen.

syracusa17syracusa24syracusa23

Syrakusan vanhaa kaupunkia pystyi hyvin kiertää kävellen. Kävelyä päivän mittaan tulikin varmasti usea kilometri, mutta ei se noissa maisemissa haitannut yhtään.

Ennen kävelyä söimme todennäköisesti jotain todella hyvää pastaa, jossa oli mereneläviä. Sen täytyi olla niin hyvää, että ei malttanut edes kuvaa ottaa. Neiti E on opettanut minut syömään mm. simpukkapastaa, ja yhtenä päivänä jopa haaveilin siitä. Ei se kuitenkaan ole ihan sama missään muualla kuin Italiassa.

syracusa6syracusa7

syracusa10

syracusa13

Rakennukset, kapeat kujat ja autottomuus muistuttivat minua Venetsiasta.

Ennen Sisiliassa vierailemista olin kuvitellut, että Sisilia eroaisi muusta Italiasta paljon. Kun olen tavannut sisilialaisia ihmisiä, he ovat aina korostaneet olevansa Sisiliasta – ei Italiasta. Kuitenkin siellä ollessani kaikki näytti minulle Italialta. Luultavasti en ole niin syvällä sisällä italialaisessa kulttuurissa, että osaisin nähdä, miksi Sisilia ja Italia ovat eri asioita. Todennäköisesti kyse on ainakin osittain hyvin vahvasta kotiseutuidentiteetistä, joka on kaikilla italialaisilla kotipaikasta riippumatta. Italia on kuin monta eri maata heille itselleen, mutta näin vierailijan näkökulmasta se on yksi ja ainoa.

syracusa19syracusa16syracusa8

Ei niin yllättäen päädyimme kävelyn päätteeksi Aperol Spritzin ääreen. Aikamoiset hipsterilasit jopa Sisiliassa!

syracusa20

Aperol Spritzin kanssa kuuluu syödä italialaisia alkupaloja.

syracusa11

Koko rantakatu oli täynnä erilaisia baareja ja ravintoloita. Valitsimme yhden niistä ja jäimme odottamaan auringonlaskua. Niin idyllistä, että hattaratkin karehtivat.

syracusa14syracusa9

Auringon laskettua kävelimme rautatieasemalle ja lähdimme junalla takaisin Cataniaan.

syracusa15syracusa18syracusa21

Sirakusa oli ehdottomasti vierailun arvoinen paikka!

Se oli täysin erilainen kuin Catania. Ainakin vanhan kaupungin osalta. Catania on suurkaupunki, jossa ihmiset elävät normaalia elämää.

Syrakusa on turistikaupunki, jossa voi elää yhden päivän upeissa taikamaisemissa. Tästä syystä en välttämättä majoittuisi Syrakusassa, mutta kävisin siellä ehdottomasti uudelleen päiväretkellä.

Samalta matkalta kirjoitin myös, miten kiipesimme Etnalle. 

Sisilia: Operaatio: mehän kiivettiin Etnalle!

Hästäg #mehänkiivetäänetnalle oli legenda jo syntyessään, mutta sitä emme tienneet, miten monta vastoinkäymistä meillä oli ennen kuin pääsimme toteuttamaan sen. Vastoinkäymisiin kuului mm. lennon peruuntuminen ja se, että Neiti E:n ääni ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana. Hyvin hän kuitenkin pärjäsi etupenkillä.

Alkuperäinen tarkoitus oli oikeasti kiivetä Etnalle kävellen. Etna-rouva päätti kuitenkin purkautua meidän matkan aikaamme – tietenkin. Totesimme siis, että on paljon parempi mennä opastatulle retkelle kuin itse koittaa löytää sopivia kävelyreittejä.

Suomessa uutisoitiin shokkiotsikoilla, miten Etna sylkee kuumia kiviä ihmisten päälle. No niin se varmaan sylkikin, jos ehdoin tahdoin meni aktiiivisen kraaterin lähelle. Meitä alkoi ensin huvittaa ja sitten myös ärsyttää kaikki varoitteluviestit, joita Suomesta saimme. Emme me nyt niin tyhmiä kuitenkaan olla, että menisimme kuuman laavan keskelle tanssimaan. No mutta, onhan se hyvä, että ihmiset ovat huolissaan! Tämä kertoo vaan taas yhtä tarinaa siitä, millaista shokkiuutisointi on. Etnan purkautumisesta ei olisi varmasti edes uutisoitu, jos paikan päällä ei olisi sattunut olemaan toimittajia.

 Paikallisille Etnan purkautuminen oli täysin normaalia. Oppaamme sanoikin meille heti ensimmäisenä, että olemme onnekkaita, koska Etna-rouva puhuu meille. Etna on aktiivinen tulivuori, ja jos se on ollut pitkään hiljaa, se alkaa jälleen kommunikoida. Ihan kuin muutkin naiset. Siihen Etnan alla olevat ihmiset ovat täysin tottuneet. Opas painotti moneen kertaan, että Etna on nainen. Nainen on Italiassa tärkeä, joten tähän tulivuoreen sisilialaisilla on erityinen suhde. Milla Magian kautta tutuksi tullut Vesuvius puolestaan on mies.

Talvella Etnan rinteillä voi lasketella. Loppusyksystä on mahdollisuus, että sisilialainen käy aamulla Etnalla laskettelemassa ja menee illalla mereen uimaan. Ilmasto sallii molemmat harrastuksen samaan aikaan. Tämän kuultuani ajattelin jälleen kerran, että Italia on upea.

Tulivuori on vaikuttava luonnonvoima. Kukaan ei sano Etnalle, koska hän saa purkautua. Hän tekee sen juuri silloin, kun haluaa. Tulivuoren koko ei ole pysyvä, vaan se saattaa kasvattaa kokoaan laavalla tai luomalla itseensä pieni vuoria. Paikallisetkin ymmärtävät sen, että Etna tekee, mitä haluaa. Sen vuoksi Etnan rinteille rakennetut turistirakennukset mm. laskettelukeskuksen yhteydessä on rakennettu puusta. Jos Etna päättää syöstä laavaa, rakennukset palavat tuhkaksi ja tilalle voidaan rakentaa uudet. Niin se vain menee. Luonto määrää, ja ihminen kumartaa.

Tulivuoren laava on erilaista. Osa laavasta on tosi kevyttä. Osa on tosi hienojakoista ja sen päällä voisi vaikka kävellä. Osa sitten tosi karkeaa ja siitä sisilialaiset käyttävätkin nimitystä ”a-au”, koska kävely laavan päällä sattuu.


Neiti E on valmiina valloittamaan luolan!

 

Kävimme pienessä luolassa Etnan sisällä. Laavapeltojen sisällä on paljon luolastoja, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joihin ei pääse sisälle. Tämäkin luola oli sellainen, jossa oli mahdollista käydä vain vähän matkan päässä suuaukolta. Kauempana ammotti suuri rotko, jossa Etna olisi imenyt matkaajan sisäänsä. Niin on myös valitettavasti käynyt jonkun itsenäisen matkustajan päättäessä lähteä tutkimaan luolaa varoituksista huolimatta pitemmälle. Se oli surullinen muistutus siitä, miten tärkeää on noudattaa turvallisuusohjeita ja tuntea paikka, jossa on kulkemassa.

Maisema Etnan rinteillä oli karua – lopputalvesta vielä kesää karumpaa. Lumi oli suurimmaksi osaksi jo sulanut, mutta kesä ei ollut vielä tuonut vihreyttä kasveihin.

 Kaupunkiin palattuamme nautimme eväät aperol spritzin kanssa.

 Loppujen lopuksi: Mehän kiivettiin Etnalle!