Olhão, Portugali: Päiväretki Armonan saarelle
Kävin moikkaamassa ystävääni Tiinaa ja hänen miestään Dalea viime kesänä, kun he matkustivat pitkin Portugalia. Juuri silloin he olivat Olhãossa.
Olhão ei varmasti tule Portugalista ensimmäisenä mieleen, mutta se on pieni ja sympaattinen kaupunki lähellä Faron lentokenttää.
Tein viime kesänä useita luovia ratkaisuja reittivalinnoissani, koska halusin matkustaa siirtymät mieluummin junalla tai bussilla kuin turvautua lentoihin, joissa täytyy vaihtaa konetta jossain.
Portugaliin lentäminen on Suomesta käsin välillä haastavaa ja kallista, mutta löysin Berliinistä EasyJetin edullisen lennon suoraan Faroon.
Berliini oli minulle kätevä kätevä lähtöpaikka, koska olin valmiiksi sielläpäin eli Gdanskissa – vain päivän mittaisen bussimatkan päässä Berliinistä. Heh! Farosta puolestani lensin samaisella EasyJetillä Ranskaan Lyoniin, ja jatkoin matkaani junalla Ranskan Rivieralle. Erilaisilla liikennevälineillä liikkuminen pitkin Eurooppaa on minulle siis varsin tuttua.

Portugali ja Olhão aloitti kesälomani, joten halusin lähinnä rentoutua. Yksi toiveeni oli, että näkisin meren. Se oli helppoa, sillä Olhão on merenrantakaupunki. Osallistuimme myös veneretkelle, joka kiersi Olhãon ympärillä olevat saaret. Pettymykseksemme kyseessä oli tosiaankin enemmän venematka kuin saarihyppely. Retkellä ei ollut aikaa pysähtyä kuin yhdelle saarelle lounaalle.
Niinpä päätimme lähteä Armonan saarelle viettämään päivää rannalla ihan erikseen.

Armona on ihana pieni paratiisisaari
Armonaan pääsee lautalla Olhãon satamasta. Ostimme lipun kätevästi suoraan edestakaiselle matkalle, ja lauttoja kulki säännöllisesti edestakaisin koko päivän. Koronarajoitukset olivat viime kesänä vielä Portugalissa voimissaan, ja tuntui turhimmalta ikinä pitää maskia päällä ulkona merituulessa, kun istuimme lautan kannella.
Me emme tienneet, mihin meidän pitäisi mennä päästessämme Armonaan. Olimme etukäteen ajatelleet, että voisimme jäädä lauttasataman viereen rannalle, mutta päätimmekin tukeutua hyväksi havaittuun keinoon, eli seurata muita ihmisiä.

Ihmisten seuraaminen oli hyvä idea, sillä muuten meiltä olisi saattanut jäädä Armonan upein ranta näkemättä! Kävelimme ihmisten perässä pienen saaren toiseen päähän, jossa edessämme oli rauhallinen paratiisiranta.

Minä tai Tiina emme kumpikaan ole suuria rantaihmisiä, emmekä valitse lomakohteita sen perusteella, että voisimme löhötä rannalla. Siksi meille kummallekin oli vähän mysteeri, mitä siellä rannalla sitten oikein kuuluu tehdä.
Levitimme pyyhkeet hiekalle ja luimme muutaman sivun mukaamme otettuja kirjoja. Melko pian lähdimme rantaravintolaan lounaalle.

Rantaravintolassa oli ehkä kilpailun puutteen vuoksi luokattoman huonoa ruokaa. Olisi pitänyt ottaa mukaan eväät ja käydä ravintolassa nauttimassa vain drinkit. Tällöin siitä olisi saattanut jäädä ihan erilainen mielikuva. Harmi, että tuolla ruokaan ei ollut lainkaan panostettu, koska muuten Olhãossa oli tosi hyviä ravintoloita.
Olin jo ennen lounasta alkanut höpöttää Tiinalle, että haluan lähteä kävelemään eteenpäin pientä rantakaistaletta pitkin. Se näytti siltä, että se jatkuisi pitkälle mereen.


Olimme oikeassa. Hiekkaa pitkin pääsi kävelemään niin pitkälle, että Google Mapsin mukaan kävelimme kaukana vetten päällä. Todennäköisesti tämä kävely oli mahdollista ainoastaan laskuveden aikaan.
Rantahiekalla kävely tuntuu ihanalta jalanpohjissa, ja se rentouttaa jalkojen lisäksi myös mielen!


Hiekalla kävelyn jälkeen päätimme kävellä takaisin saaren toiseen päähän ja palata lautalla Olhãoon. Vaikka emme juurikaan viettäneet aikaa rannalla maaten, oli retki todella rentouttava ja onnistunut. Tällaisia rantapäiviä voisi viettää useamminkin!