Katso kuvat! Lissabon: São Jorgen linna

Olimme kolme vuotta sitten Lissabonissa äidin kanssa. Näpsin paljon valokuvia, jotka ansaitsevat tulla julkaistuiksi.

Linnan kukkulalta on upeat maisemat koko kaupungin ylle.

Vanha kunnon tykkiposeeraus!

Oviaukot olivat juuri sopivan kokoisia tällaiselle pitkälle naiselle.

Kiviset linnanmuurit ovat kovin, kovin kauniit.

Ihmisellä on tarve jättää itsestään pala kaikkialle.

Kukat toivat kontrastia karuun maisemaan.

Linnariikinkukko päätti esitellä meille koko komeutensa!

Osaavat muutkin kuin riikinkukot poseerata!

Lissabon on kaunis. Haluan takaisin.

Matkavinkki Lissaboniin: Akvaario!

 Saavuimme äitini kanssa Oceanário de Lisboaan eli Lissabonin akvaarioon. Äitini totesi: ”Tämän paikan nimi on Bem-vindo!” Hahah. Kyllä se bem-vindo taitaa kuitenkin tarkoittaa tervetuloa.

 

Kyseessä oli jättisuuri akvaario, jossa kaikki kalat elivät yhdessä. Akvaariota pääsi kiertämään monessa eri kerroksessa, ja se oli todella vaikuttava. En ole eläintarhojen ystävä, mutta tällaisen akvaarion olemassaolon ymmärrän. Siinä kaloilla on oikeasti tilaa elää ihan kuin eläisivät oikeassa elinympäristössään.

Akvaariossa meneillään oli jokin kilpikonnateema. Kilpikonnille oli oma näyttelynsä, mutta se ei jäänyt laisinkaan mieleeni. Luultavasti odotin enemmän kuin sain.

Akvaario itsessään oli kyllä aivan mieletön kokemus. Suosittelen kaikille. Siellä olisi voinut tuijotella tuntikausia kalojen liikkeitä.

Yksi jännimmistä asioista oli tietenkin haiden bongaaminen. Tuolla se hai tulee, iik saanko tällä kertaa kuvan? Siellä hait uiskentelivat muiden kalojen mukana.

Pingviinit – nuo aina yhtä suloiset veijarit.

Maailmassa on kyllä niin paljon erikoisia ja erityisen fiksuja kaloja. Tämänkin maastautumistaito on ällistyttävä.

 Akvaarion jälkeen päätimme tähyillä merta yläilmoista.

Otimme kierroksen maisemahisseillä ja ihailimme kaupunkia.

Lissabon: Elämäni paras ateria

Julkaistu Lilyssä 7.6.2013

Eilen päädyimme Roda do Leme -ravintolaan. Ravintolan löysimme, kun lähdimme kävelemään akvaariosta satamaan päin. Pöydissä istui pelkästään paikallisia, ja ruokalista oli ulkona vain portugaliksi. Päättelimme, että se olisi hyvä ruokapaikka. Maistoin ensi kertaa mustekalaa. Hyvää oli.

Sataman lähellä piti luonnollisesti syödä kalaa. Kun maistoin lohta ensimmäisen haarukallisen, totesin: ”Tämä on parasta lohta, jota olen ikinä syönyt!” Se oli täydellisen mehukasta ja suussasulavaa. Myös perunat ja vihannekset olivat tosi hyviä! Taivaallisen aterian huuhdoimme alas parhaalla ikinä maistamallani valkoviinillä. Hintaa aterialla viineineen oli 15 e / hlö + tippi. Oli siis hinta-laatu-suhde enemmän kuin kohdallaan.