Kuuba: Havanna – Ensimmäisen päivän kokemuksia

Lentomme lähti Helsinki-Vantaalta aamulla. Lensimme Moskovaan ja vaihdoimme siellä lentokoneeseen, joka lensi Havannaan. Neiti E oli etukäteen varoitellut, että venäläiset juovat vodkaa missä vaan. Tuolla lennollapa ei tarjoiltu alkoholia ollenkaan! Lento oli pitkä ja tuskaisa. Tuskaisampi se oli neiti H:lle, joka oli saanut ennen matkaa flunssapöpön.

Lopulta kuitenkin saavuimme Havannaan, tilasimme taksin, ilmoittauduimme sisään casa particulareen ja menimme suoraan nukkumaan. Seuraavana aamuna olimme hieman vähemmän zombeja, joten lähdimme etsimään aamiaispaikkaa.

Löysimme melkoisen pramean hotellin, josta menimme kysymään, saisimmeko aamiaista.
Saimme toki aamiaista. Se oli luultavasti kallein aamiainen, jonka reissumme aika söimme. Hintaa sillä oli n. 5-6 euroa. Muina aamuina söimme casa particularessa. Hinta vaihteli n. 2-4,50 euron välillä. Aamiaisessa parasta oli tuoreet hedelmät. Guavasta tuli välittömästi meidän molempien suosikkihedelmä! Aamiaisena oli yleensä kahvi tai tee, tuoremehu, tuoreita hedelmiä, munakas, leipää ja voita.

Hotellin aulassa oli patsas, jota turistit kävivät kuvaamassa. Turisteina piti itsekin ottaa kuva. Ei tietoa patsaasta, ei muistikuvaa hotellin nimestä.

Lempiasiani: suihkulähde. Kuvassa myös ohikulkija ja sikari.  Oh, so very Cuban.
Vanhat autot olivat yksi syy, miksi minua kiinnosti mennä Kuubaan. Ovathan ne nyt aivan älyttömän kauniita!
Vanhoja autoja ja vanhoja ladoja oli katukuva täynnä. Etukäteen luin väittämän, ettei Kuubassa olisi paljon autoja. No, ei ehkä johonkin suurkaupunkiin verrattuna, mutta on siellä enemmän autoja kuin esimerkiksi 67:lla. Ei se nyt varsinaisesti mikään autoista autioutunut maa ole.
Ensimmäinen mojito! Mojitot olivat toinen syy Kuuban vierailuuni. Olivat ne sen arvoisia maullisesti – hinnallisesti ne olivat jotain 1,50-2,50 euroa kappaleelta. Kuubalaiset tekevät kaikki drinkit rommipohjaisina. Mojito, Cuba Libre, Daquiri. Siinä on syitä käydä Kuubassa.
Meille tuotiin drinkkien oheen banaanilastuja. Se oli ainoa kerta, kun saimme niitä ilmaiseksi juoman yhteydessä. Muuten banaanilastut olivat osa miltei joka ateriaa. Banaanilastut olivat paljon yleisempiä kuin perunalastut. Hyviä ne olivat myös! Opin Kuubassa myös sen, että on olemassa muitakin banaaneja kuin ne, joita tuodaan Suomeen. Osa banaaneista on ihan tarkoitettu ruuanlaittoon.
Havanna on merenrannalla. Tosin ei siellä avomerta näy. Toisella puolella näkyy Casablanca-saari ja saarella oleva iso Kristus-monumentti.
Hevoskyytiä olisi ollut tarjolla joka kaupungissa. Tarkoitus oli mennä ajelemaan, mutta se jäi. Olisihan siinä ollut omanlaisensa tunnelma kiertää kaupunkia hevosen kyydissä. Seuraavalla kerralla sitten!
Matkakaverini kirjastonhoitaja neiti H halusi mennä tutustumaan paikalliseen kirjastoon. Kirjastossa meidät otettiin hyvin vastaan ja lastenosastoa hoitava vanhempi setä kertoi, miten hän on luonut näyttelyn lastenkirjailijoiden kuvista. Hän on myös markkinoinut tätä ideaa muihin kirjastoihin – mm. Suomeen. Hänen mielestään lasten täytyy nähdä kuvat kirjailijoista, joiden kirjoja he lukevat.
Kirjastossa oli jonkun henkilön patsas. Meiltä kysyttiin, tiedämmekö ketä patsas esittää. Emme tienneet. Emme tiedä vieläkään.
Kirjaston pihalta päädyimme suureen turistihuijaukseen. Meille sanottiin, että he tekevät lettikampauksia kahdella pesolla (n. 1,60 euroa). Neiti H halusi letit. Minun oli tarkoitus vain istua ja katsoa. Totesin kuvan ottamisen hetkellä neiti H:lle, että hymyilisi vähän. Hän totesi, ettei voi hymyillä, eikä avata silmiä, koska sattuu niin hemmetisti.

Kohta minut houkuteltiin myös letitystuoliin. Ymmärsin hetkessä, mitä neiti H tarkoitti sillä, että sattui. Se sattui PALJON. Silmät kiinni ja hampaat yhteen. Kivun lisäksi meidät yllätti hinta. He pyysivät 2 pesoa/letti. En ehkä olisi sillä hinnalla ottanut ex tempore päähäni yhtään mitään. Perinteinen ensimmäisen päivän turistihuijaus.

Mutta no, olivathan ne letit ihan kauniit. Näytin rock-tähdeltä! Kampaajat sanoivat, että voisin pitää lettejä ihan hyvin 4-5 viikkoa. Pidin niitä viikon. Sen jälkeen, kun avasin letit, tajusin, että ne olivat oikeasti tosi kätevät. Ei mennyt hiukset koskaan silmille ja hiusten peseminenkin oli melko helppoa.
 Kirjaston vieressä oli torimyyntiä.
Joku talo ja seinustalle maalattu Che Guevara. Che Guevaran naamoja oli kaikkialla. Samoin vallankumoukseen liittyviä huudahduksia. Hämmentävintä olivat maanteiden verralla olevat sosialismia puoltavat propaganda-taulut.
Kulkukoiria oli jonkin verran. Kaupustelijoita ja kerjäläisiä oli Havannassa paljon. Suunnilleen kaikkea lämpimistä pizzoista kondomeihin pystyi ostamaan ohikulkevilta kaupustelijoilta. Varkaista ei sen sijaan ollut huolta. Olo oli kaikkialla varsin turvallinen.
Kuuba oli sinänsä ristiriitaisia tunteita herättävä maa. Hyvinvoivalle länsimaiselle ihmiselle se oli eksoottinen vierailukohde. Minä kuvasin tuliterällä älypuhelimellani kaikkea maassa, jossa vain hyvin harva voi kuvitella omistavansa älypuhelimen – tai edes internetin.
Kuubassa eletään köyhyydessä, mutta ihmiset jaksavat silti olla optimistisia ja odottaa muutosta. Nuoren sukupolven mielestä vallankumousta ei ole koskaan tapahtunut, vaan se on vasta tulossa. Ihmiset jaksavat vapauden puutteesta huolimatta laulaa ja tanssia kaikkialla. Siinä olisi oppimista ihmisille maassa, jossa on vapaus ja yltäkylläisyys.
Kävimme Hemingwayn omistamassa hotellissa mojitoilla. Etsin taiteellista virtausta yläviistosta.
Vessat olivat yleensä siistejä. Pytyt olivat sillä korkeudella, että piti kyykkiä yläpuolella. Vessapaperia sai ostaa vessamummolta. Vessamummolle piti muutenkin aina antaa tippiä. Aluksi se ärsytti, mutta loppumatkasta vessamummoista tuli kavereita, joiden kanssa voi jopa keskustella! Omat vessapaperit oli toki hyvä olla varmuuden vuoksi mukana. Käsipyyhkeitä ei ollut missään koskaan.

Lue myös:

Kuuba: Majoittuminen – Kotimajoittuminen on ainoa oikea vaihtoehto

Kuuba: Cienfuegos

Kuuba oli…

Lämpö, aurinko, mojito, salsa, uudet ihmiset, huijarit, parhaat tyypit, kotimajoitus, kaksi viikkoa samaa ruokaa, jaettuja vessatarinoita, vessamummoja, Suomesta kannettua loppuun asti varjeltua vessapaperia, ratsastusretki suihkulähteelle, paratiisiranta, tinkauksen oppiminen, sääli, loukkaantuminen, itku, ikävä, ihastuminen, itsensä 16-vuotiaaksi tunteminen, avoauton kyydissä ajeleminen, kaikkialla soiva musiikki, kommunismi, vallankumous, kapinahenki, Che Guevara, hymy, katkeruus, vilpitön ilo, taistelutahto, vapauden puute, meri, rappio, tanssi, rommi, kantabaari, helpoin matkaseuralainen ikinä, nauru, nauru ja nauru.

Kuvia on satoja, ajatuksia on tuhansia, tarinoita on kymmeniä ja tunteita on koko kirjo.

Matkatarinoiden kirjoittamisen vaikeus on siinä, ettei tiedä, mistä aloittaa. 

Top 5: Matkahaaveeni

 

1. Mennä Kuubaan ja tanssia salsaa.

2. Kiertää Islannin ympäri

3. Mennä roadtripille Yhdysvaltoihin – mieluiten Impalalla. 😉

4. Mennä Australiaan vähintään kuukaudeksi.

5. Kiertää maapallon ympäri.

Noin! Nyt halukkaat matkaseuralaiset voivat ilmoittautua minulle!
Viime aikaiset matkani ovat olleet varsin spontaaneja ja suunnittelemattomia. Nykyiset matkahaaveeni sen sijaan edellyttävät suunnittelua ja rahan säästämistä.
Kuvittelen, että minulla on nyt aikaa suunnitella ja säästää rahaa seuraavaan matkaan, koska ex tempore -matkojen toteuttaminen ei ehkä tule kyseeseen ennen lokakuuta.
Kuubaa olen miettinyt jo pitkään. Osa kavereistani on käynyt siellä, ja kaikki Kuubasta lukemani jutut houkuttelevat minua sinne. Olen kuullut pelkkiä kehuja. Olen varma, että siellä pääsisi osaksi sellaista tunnelmaa, jota ei voi muualla maailmassa kokea.

Olenkin tässä miettinyt, että ellen saa matkaseuraa, onko Kuuba turvallinen paikka matkustaa yksin. Ainakin sinne matkustaessa täytyy olla matkasuunnitelma, eikä voi vaan mennä ja ihmetellä paikan päällä, mitä tekee ja mihin majoittuu. Suunnitelman avulla matkasta varmaan saa myös enemmän irti.

Islannin ympäri kiertäminen on jäänyt kummittelemaan mieleeni siitä asti, kun olin viiden päivän matkalla Reykjavikissa. Haluan nähdä enemmän! Islannin luonto pitää kokea kaikessa monipuolisuudessaan.

Roadtrip Yhdysvaltoihin on ehkä näistä suunnitelmista haastavin. Ei sen takia, että siihen olisi vaikea löytää seuraa, vaan sen takia, että se vaatisi useamman ihmisen sovittamaan aikataulunsa yhteen ja haluamaan samoihin paikkoihin. Ehkä Jared Padalecki ja Jensen Ackles voisivat viedä minut privaattiajelulle? Supernatural on koko matkan suurin innostaja.

Australia on kaukana, eikä sinne kannata lähteä lyhyemmäksi ajaksi kuin kuukaudeksi. Australiassa minua sekä houkuttaa että kauhistuttaa eläimet. Lisäksi australialaiset ihmiset vaikuttavat tosi mukavilta ja rennoilta. Siellä on varmasti helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Ja tottakai minä haluan kiertää maapallon ympäri! En 80 päivässä, vaan vuodessa. Tämä on listan viimeinen haave. Se vaatii suunnittelua, rahaa ja ennen kaikkea aikaa.

Jos kaikki menee niin kuin nyt kuvittelen, aloitan haaveideni toteuttamisen kohdasta yksi…