Teuva, Suomi.
Jouluaatto! Minä ja Jerkku toivotamme kaikille lämminhenkistä ja miellyttävää joulua! Muistakaa hengittää ja nauttia omista joulun suosikkijutuistanne olitte sitten töissä tai vapaalla.
Loppuun laitan vielä kuvan siitä, että emme mekään ihan seesteisesti osattu kuvassa koko aikaa olla! 😀
Havanna, Kuuba.
Ensivaikutelmani Havannasta ei ollut positiivinen. Likaista. Ränsistynyttä. Ihmisiä, jotka halusivat käyttää hyväkseen.
Kun palasimme Havannaan matkustettuamme muualla Kuubassa, olin todella ärsyyntynyt. En halunnut sinne takaisin. Halusin jäädä muualle Kuubaan, jossa kaikki oli paljon paremmin.
Havanna kuitenkin yllätti. Kaupungista löytyy enemmän nähtävää ja koettavaa, mitä ensivaikutelma antaa ymmärtää.
Garda-järvi, Italia
Vietin Garda-järvellä itsekseni kolme päivää.
Istuin ravintoloissa ja luin kirjaa.
Istuin rannalla ja luin kirjaa.
Istuin hotellissa ja luin kirjaa.
Ne olivat super rentouttavat kolme päivää.
Ulcinj, Montenegro
Ulcinjissa päädymme vanhassa kaupungissa olevaan majoituspaikkaan. Ravintolasta ja meidän parvekkeeltamme on kaunis näkymä merelle ja kaupunkiin.
Ravintolan ja majoituspaikan omistaa sama perhe.
Perheen poika on kesätöissä ravintolassa. Talvisin hän käy Albaniassa opiskelemassa paremman ammatin toivossa.
Mietin, että turistivirrat odottavat jo ihan nurkan takana.
Toki turistien miellyttäminen vaatisi pientä investointia majoitukseen. Nyt majapaikassa haisee liian vahvasti kissanpissalta.
Mietin, että miten helposti saisi lainaa ja voisi ostaa Montenegrosta majoituspalvelun.
Cienfuegos, Kuuba.
Oli lämmin päivä, mutta ihan valtavan kova tuuli.
Olimme kävelleet kaupungin läpi meren rantaan. Huomasimme, että joku oli lähdössä purjelentämään ja jäimme jännittämään ja katsomaan, miten se onnistuisi.
Tuuli tarttui purjeeseen ja purjelentäjä lähti lipumaan vauhdikkaasti vettä pitkin.
Hurjannäköistä, ja varmasti hauskaa.
Itse menin tyytyväisenä lähimpään baariin ja tilasin mojiton. Oli ihan riittävästi jännitystä siinä, että sai lasin pysymään tuulessa pystyssä!
Lue tarkemmin kokemuksistani Cienfuegosista:
Tara, Montenegro
Tara oli koko Montenegron reissumme kohokohta!
Aamuvarhaisella hyppäsimme minibussiin. Meille annettiin märkäpuvut ja snapsit turvaksi. Jännitys kihelmöi, olisiko koskenlasku jännittävää vai jopa pelottavaa?
Todellisuudessa koskenlasku Taralla oli ihanaa ja rentouttavaa. Kelluimme kumiveneessä hiljakseen eteenpäin ja välillä meloimme mukanamme olevan vanhan miehen antamien ohjeiden mukaan. Taran vesi oli kaunista ja kirkasta.
Pari tuntia kului kuin siivillä.
Menisin koska tahansa uudelleen.
Praha, Tsekki.
Siinä minä olen kymmenien – ellen satojen – muiden ihmisten kanssa kännykkä kädessä ja odotan, että astronominen kello aloittaa esityksensä.
Olen tullut katsomaan tätä ihan varta vasten.
Ennen tätä söin jättimäisen paikallisen tikkupullan.
Odottaminen on joskus lopputulosta kauniimpaa.
Cardiff, Wales.
Turvatarkastuspisteellä porttivahti naurahtaa. ”Is everything ok, love?”
Kyllä, kaikki on enemmän kuin hyvin. Ja ilmeisesti se näkyy päällepäin, sillä hymyilen kuin hangon keksi.
Edessäni kohoaa valtava, 75000 ihmistä vetävä Principality -stadion, ja piakkoin näen Walesin pelaavan MM-kisoissa. Tunnelma pääkaupungissa Cardiffissa on, kliseitä käyttäen, sähköinen. Rätisevä, hypähtelevä, kupliva.
”Should I check your papers then?” Tällä kertaa naureskeluvuorossa on stadionin olutpisteen setä, kun hämmennyn mahdollisuudesta viedä kaljaa katsomoon. Eikä vain yhtä, vaan neljäkin kerrallaan. ”In Finland this wouldn’t be allowed”, selitän. ”Why’s that? You are not 18?”, setä virnistää silmää iskien.
Päästyäni paikalleni on pakko vetää syvään henkeä. Näkymä kentälle on upea, ympärillä penkit alkavat pikkuhiljaa täyttyä. Juttelen vieressä istuvan seurueen kanssa. Kun heille selviää, että olen Suomesta, he haluavat tietää kumpaa joukkuetta kannatan.
”Wales, obviously.” ”Good girl!”
Tämän luukun kirjoitti: Siobhán
Madeira.
Meri on rakkaus.
Tämä hetki on minun.
Voisin katsella merelle ja kuunnella aaltojen lyömistä vasten rantahiekkaa monta tuntia.
Siinä on mahdollisuus keskittyä vain ja ainoastaan siihen hetkeen.
Santa Clara, Kuuba.
Kävelimme paikallisten oppaidemme kanssa pitkin Santa Claran katuja.
Yhtäkkiä olimme pihassa, jossa asui ihana pieni kili!
Pitihän minun mennä hänen kanssaan kuvaan poseeraamaan. Molempia vähän jännitti, mutta lopulta onnistuimme yhdessä hymyilemään kameralle.
Mikäli joku ei vielä tiedä: kilit ovat lempieläimiäni. Tämä oli siis aivan ihana yhteensattuma!
Matkapaloja 