Bonassola ja Levanto, Italia – Cinque Terren laitamilla

fullsizerender-8

Levanto, Italia

Cinque Terre on varmasti yksi Italian kuvatuimmista paikoista. Olen pitkään katsellut Instagramista kuvia Cinque Terren alueelta ja miettinyt, että tuonne on joskus päästävä. Halusin todistaa omin silmin nuo taianomaiset postikorttimaisemat.

Saavuimme Levantoon junalla Ranskasta monen tunnin junaseikkailun jälkeen. Olimme juosseet Nizzassa junaan, myöhästyneet vaihtoyhteydestä ja pysähtyneet Genovan rautatieasemalle syömään. Hermot ehtivät ehkä hivenen kiristyä tämän matkan aikana.

Ja tosiaan. Cinque Terre. Jossain vaiheessa tajusin, että Levanto ei oikeastaan kuulu lainkaan Cinque Terreen. Levanto on ensimmäinen paikkakunta varsinaisen Cinque Terren vieressä. Tästä syystä saimme olla Levannossa varsin rauhassa turistimassoilta, ja sehän sopi meille paremmin kuin hyvin.

Olimme varanneet asunnon, joka ei ollut ehkä ihan kuvatunlainen – meidät oli ilmeisesti siirretty saman yrityksen toiseen asuntoon. Se oli ihan ok parin yön asunto, mutta aika kolkko. Emme siis juurikaan viettäneet siellä aikaa.

Sen sijaan jätimme asuntoon tavarat ja suuntasimme merta kohti!

Merenranta. Italia. Rakkaus.

Aina, kun saavun Italiaan, kaikki stressi kaikkoaa harteiltani ja rentoudun. Tämä on se maisema, johon en koskaan kyllästy.

Vaikka junassa olisi vähän ottanut päähän, niin kaikki se haihtui mielestä hetkessä.

Ensimmäiset hetket Levannossa käytimme meren tuijottamiseen ja siitä nauttimiseen.

Meren ääressä nautimme tietenkin myös Aperol Spritzistä.

Ex Tempore -kävelyretki Bonassolaan

Seuraavana aamuna lähdimme kiipeämään ylöspäin asuntomme ulkopuolelta lähtevää tietä pitkin. Päädyimme hiekkatielle ja päätimme lähteä kävelemään sitäkin pitkin eteenpäin.

Minun ja Neiti E:n ex tempore -kävelyretket eivät ole kyllä miltään osalta oppikirjan mukaan toteutettuja. Meillä ei tainnut olla mukana edes vettä, koska ”käydään nyt vain äkkiä katsomassa, mitä tuolla ylhäällä on”. Neiti E tuskasteli myös useaan kertaan asuvalintaansa.

Onneksi tie vei meidät pienelle rannalle, jossa oli kioski. Saimme ostettua vettä ja jäätelöä.

Ex tempore -kävely jatkui: ”Katsos, tuolla on joku luola. Kurkataan, mihin se menee.” Luola jatkui ja jatkui, vaikka välillä oli kohtia, jossa pääsi nauttimaan upeista maisemista.

Päätimme jatkaa matkaa, koska alkoi kovasti kiinnostaa, mihin lopulta päätyisimme.

Päädyimme viereiseen kylään: Bonassolaan!

Jälkikäteen kuulin, että Cinque Terren lähiympäristössä on paljon kävelyreittejä, jotka kiertävät kylästä toiseen. Jos siis olisi vähän järjestelmällisempi matkailija, voisi suunnitella kävelyretket etukäteen.

Minä olen vain tyypillisesti suosinut lomalla ex tempore -ajatuksia. Se tuo vastapainoa sille, että arki on yleensä vähän turhankin tiukasti aikataulutettu.

Bonassola oli samanlainen pieni kylä kuin Levantokin. Päätimme mennä siellä lounaalle, koska kävelyretken päätteeksi alkoi nälkä kurkia.

Ja mikä ihana pesto-lasagne se olikaan! Grazie Italia, Ti amo!

Lounaalla mietimme, mitä tekisimme seuraavaksi. Keksin, että Bonassalossa on tietenkin juna-asema, joten voimme matkustaa takaisin Levantoon – tai ehkä sittenkin kävisimme jossain oikeassa Cinque Terren paikassa. Päätimme ostaa liput Vernazzaan ja hyppäsimme sinne vievään seuraavaan junaan.

Lue myös:

Cinque Terre: Vernazza

Käyttöohjeet junamatkailuun Italiassa.

Päiväretki Syrakusaan

Miten kokea Venetsia yhdessä päivässä?

Junamatkustus Italiassa: Miten matkustat Italiassa junalla? – Vinkkejä ja käyttöohjeita

img_0789

Kirjoitus päivitetty 18.4.2022

Junamatkustus Italiassa on parasta! Junien huonosta maineesta huolimatta minä olen italialaisten junien fani.

Ai miksi?

No, koska niillä pääsee käytännössä Italiassa melkein joka paikkaan – myös pienen pieniin paikkoihin. Junamatkustus Italiassa on kätevää ja mukavaa.

Aiemmin elin myös sellaisessa luulossa, että eivät italialaiset junat nyt niin paljon myöhästele – myöhästelee ne. Mutta ei kai sitä lomalla tarvitse minuutti- tai edes tuntiaikataulun mukaan elää. Italialaisissa junissa on se hyvä puoli, että niitä tosiaan kulkee paljon ja kaikkialle, joten voit muuttaa matkasuunnitelmaa vaikka lennossa.

Toki vastoinkäymiset ovat opettaneet minua. Olen joutunut maksamaan hullut sakot, olen joutunut harkitsemaan rautatieasemalla nukkumista, olen myös tahallani nukkunut rautatieasemalla, olen melkein myöhästynyt lennolta ja olen istunut monta matkaa suomalaisittain epämukavasti: vastakkain kanssamatkustajien kanssa.

Näistä kaikista huolimatta: minä olen italialaisten junien suuri fani.

Ja jotta sinun olisi helpompi matkustaa Italiassa junassa ja tulla myös faniksi, kirjoitin muutaman käyttöohjeen.

Miten Italiassa matkustetaan junalla? Tee näin:

  1. Italiassa on tällä hetkellä kaksi junayhtiötä. Trenitalia ja Italo. Trenitalia kulkee kaikkialle ja Italo kulkee suurten kaupunkien välillä. Kannattaa tarkistaa kummankin hinnat, sillä hintaero saattaa olla suuri.

2. Osta junaliput aina etukäteen asemalta tai netistä. Jos ostat lipun junasta, joudut maksamaan monta kymmentä euroa lisähintaa.

3. Jos päätät ostaa lipun rautatieasemalta, varaa siihen aikaa. Rautatieasemalla on yleensä sekä ihmisiä myymässä lippuja että useampi lippuautomaatti. Siitä huolimatta jonoa on yleensä paljon, ja automaatit toimivat hitaasti. Trenitalialla ja Italolla on eri automaatit, joten hintavertailu kannattaa tehdä etukäteen. Rautatieasemalta lipun ostamisessa on kuitenkin se etu, että voi tarkistaa taululta, kulkeeko suunniteltu juna aikataulussa, vai kannattaako muuttaa suunnitelmia.

4. Jos lipussa ei ole paikkanumeroa, sen voi käyttää lippua vastaavissa regional-junissa yleensä kahden viikon ajan. Lippu täytyy leimata ennen junaan menemistä. Varmista tämä lipussa lukevista ohjeista. Leimauslaitteita ei ole välttämättä joka laiturilla, joten lippu kannattaa leimata heti, kun bongaa leimauslaitteet asemalta tai laiturilta.

5. Jos lipussa on paikkanumero, sitä ei voi käyttää missään muussa kuin lippuun merkityssä junassa. Jos joudut vaihtamaan lipun, tee se rautatieaseman lipunmyynnissä. Paikkanumerollisia lippuja ei tarvitse yleensä leimata, mutta varmista se lipussa olevista ohjeista.

6. Varaudu siihen, että junat voivat olla myöhässä jopa useamman tunnin. Tiukat vaihtoajat eivät välttämättä onnistu, joten ole valmis muuttamaan suunnitelmia.

7. Ole valmis tekemään luovia ratkaisuja. Trenitalian ja Italon sivut toimivat hyvin mobiilissa, joten voit tarvittaessa miettiä alkuperäiselle suunnitelmallesi vaihtoehtoja. Yhdellä reissullani kävi esimerkiksi niin, että meidän oli tarkoitus mennä Levannosta Firenzeen. Suunnittelemamme juna oli myöhässä useamman tunnin. Keksin, että menemme aikaisemmalla junalla La Speziaan, syömme siellä lounaan ja hyppäämme sieltä Firenzeen menevään junaan. Se oli huomattavasti mukavampaa kuin odottaa Levannon rautatieasemalla alkuperäistä junaa.

8. Regional-junissa ei ole mitään tarjoiluja, eikä nettiyhteyttä. Isoimmilla rautatieasemilla on yleensä ihania patonkeja myynnissä. Pienilläkin asemilla on vähintään ruoka-automaatti. Osta ruokaa siis joko asemilta tai ota eväitä.

9. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junissa on tarjoilykärry tai ruoka-automaatti sekä mahdollisesti myös nettiyhteys. Suosittelen silti näihinkin eväiden ostamista, sillä kärrymyyjä saattaa suhahtaa melkoista vauhtia ohi.

10. Junissa on vessa, jonka laatu vaihtelee, joten varaudu varmuuden vuoksi omalla paperilla ja käsidesillä. Rautatieasemien vessat voivat olla joko normaaleja tai sitten reikä maassa. Italiassa vessojen laatu vaihtelee erittäin paljon paikasta toiseen, eikä vessan laatua voi päätellä etukäteen oikeastaan mistään.

11. Junat eivät yleensä kulje öisin, mutta ne saattavat lähteä hyvin aikaisin aamulla. Jos siis olet valmis valvomaan aamutunneille asti, voit hypätä suoraan junaan kulkematta majapaikan kautta.

12. Junatyyppien suhteen on yleensä niin, että regional-juna on halpa ja hidas. Intercity-, Eurocity- ja Italo-junat ovat puolestaan kalliita ja nopeita. Myöhästely tosin ei katso junan laatua, joten käytännössä matkan pituus voi olla mitä vain. Kannattaa siis pohtia, kannattaako nopeammasta junasta maksaa enemmän, jos aikataulussa oleva matka-aika on vain alle tunnin lyhyempi.

Oliko tämä kirjoitus hyödyllinen vai puuttuiko siitä jotain? Jätä ihmeessä kommentti alle!

Lue muita kirjoituksiani Italiasta:

Sisilia: Päiväretki Syrakusaan

12 Vinkkiä Venetsian päiväretkelle

Bergamo: Enemmän kuin päiväretken arvoinen

Cinque Terren laitamilla: Levanto & Bonassola

Cinque Terre: Vernazza

Etna, Sisilia: Mehän kiivettiin sinne!

Etnalle kiipeäminen oli yksi Sisilian matkamme tärkeimmistä tavoitteista. Hästäg #mehänkiivetäänetnalle oli legenda jo syntyessään, mutta sitä emme tienneet, miten monta vastoinkäymistä meillä oli ennen kuin pääsimme toteuttamaan sen. Vastoinkäymisiin kuului mm. lennon peruuntuminen ja se, että Neiti E:n ääni ei toiminut juuri lainkaan koko matkan aikana. Hyvin hän kuitenkin pärjäsi etupenkillä.

Alkuperäinen tarkoitus oli oikeasti kiivetä Etnalle kävellen. Etna-rouva päätti kuitenkin purkautua meidän matkan aikaamme – tietenkin. Totesimme siis, että on paljon parempi mennä opastetulle retkelle kuin itse koittaa löytää sopivia kävelyreittejä.

Suomessa uutisoitiin shokkiotsikoilla, miten Etna sylkee kuumia kiviä ihmisten päälle. No niin se varmaan sylkikin, jos ehdoin tahdoin meni aktiiivisen kraaterin lähelle. Meitä alkoi ensin huvittaa ja sitten myös ärsyttää kaikki varoitteluviestit, joita Suomesta saimme. Emme me nyt niin tyhmiä kuitenkaan olla, että menisimme kuuman laavan keskelle tanssimaan. No mutta, onhan se hyvä, että ihmiset ovat huolissaan! Tämä kertoo vaan taas yhtä tarinaa siitä, millaista shokkiuutisointi on. Etnan purkautumisesta ei olisi varmasti edes uutisoitu, jos paikan päällä ei olisi sattunut olemaan toimittajia.

Etna on aktiivinen ja puhelias tulivuori

Paikallisille Etnan purkautuminen oli täysin normaalia. Oppaamme sanoikin meille heti ensimmäisenä, että olemme onnekkaita, koska Etna-rouva puhuu meille. Etna on aktiivinen tulivuori, ja jos se on ollut pitkään hiljaa, se alkaa jälleen kommunikoida. Ihan kuin muutkin naiset. Siihen Etnan alla asuvat ihmiset ovat täysin tottuneet. Opas painotti moneen kertaan, että Etna on nainen. Nainen on Italiassa tärkeä, joten tähän tulivuoreen sisilialaisilla on erityinen suhde. Milla Magian kautta tutuksi tullut Vesuvius puolestaan on mies.

Talvella Etnan rinteillä voi lasketella. Loppusyksystä on mahdollisuus, että sisilialainen käy aamulla Etnalla laskettelemassa ja menee illalla mereen uimaan. Ilmasto sallii molemmat harrastukset samaan aikaan. Tämän kuultuani ajattelin jälleen kerran, että Italia on upea.

Sisiliassa eletään Etna-tulivuoren ehdoilla

Tulivuori on vaikuttava luonnonvoima. Kukaan ei sano Etnalle, koska hän saa purkautua. Hän tekee sen juuri silloin, kun haluaa. Tulivuoren koko ei ole pysyvä, vaan se saattaa kasvattaa kokoaan laavalla tai luomalla itseensä pieniä vuoria. Paikallisetkin ymmärtävät sen, että Etna tekee, mitä haluaa. Sen vuoksi Etnan rinteille rakennetut turistirakennukset mm. laskettelukeskuksen yhteydessä on rakennettu puusta. Jos Etna päättää syöstä laavaa, rakennukset palavat tuhkaksi ja tilalle voidaan rakentaa uudet. Niin se vain menee. Luonto määrää, ja ihminen kumartaa.

Tulivuoren laava on erilaista. Osa laavasta on tosi kevyttä. Osa on tosi hienojakoista ja sen päällä voisi vaikka kävellä. Osa sitten tosi karkeaa ja siitä sisilialaiset käyttävät nimitystä ”a-au”, koska kävely laavan päällä sattuu.

 

Kurkkaus luolaan ja kotiin tuliaisiksi Etna Rossoa

Kävimme pienessä luolassa Etnan sisällä. Laavapeltojen sisällä on paljon luolastoja, mutta suurin osa niistä on sellaisia, joihin ei pääse sisälle. Tämäkin luola oli sellainen, jossa oli mahdollista käydä vain vähän matkan päässä suuaukolta. Kauempana ammotti suuri rotko, jossa Etna olisi imenyt matkaajan sisäänsä. Niin on myös valitettavasti käynyt jonkun itsenäisen matkustajan päättäessä lähteä tutkimaan luolaa varoituksista huolimatta pitemmälle. Se oli surullinen muistutus siitä, miten tärkeää on noudattaa turvallisuusohjeita ja tuntea paikka, jossa on kulkemassa.

Maisema Etnan rinteillä oli karua – lopputalvesta vielä kesää karumpaa. Lumi oli suurimmaksi osaksi jo sulanut, mutta kesä ei ollut vielä tuonut vihreyttä kasveihin.

Kaupunkiin palattuamme nautimme eväät aperol spritzin kanssa. Laukussa oli mukana myös tuliainen tulivuorelta: Pullollinen Etna Rosso -punaviiniä.

Loppujen lopuksi: Mehän todellakin kiivettiin Etnalle!

Lue myös:

Päiväretki Syrakusaan

Rooma, Italia – Erinomainen paikka syntymäpäivän viettoon

Neiti E totesi lentokoneessa, että voisi ottaa samppanjaa, koska on hänen syntymäpäivänsä. Minä – aina päivämääristä täysin perillä oleva ystävä – totesin: ”AI! Se on tänään! No otetaan!”

Kyllähän lentokoneessa nautitussa samppanjassa on aina tiettyä glamouria ja tunnelmaa…

Roomassa löysimme majapaikallemme vievän kadun ja pysähdyimme tietenkin syömään. Italiassa pääasia on se, että syö lähinnä koko ajan.

Ensimmäiset lihafestit katukuppilassa, josta tuli Rooman reissumme vakipaikka. Pysähtymättä emme paikan ohi juurikaan kävelleet.

Aperol Spritz kuuluu Italiaan. Opin juomaan Aperol Spritziä, kun asuin Venetsiassa. Silloin se oli venetsialaisten juoma, mutta nykyään sitä juodaan ihan kaikkialla – jopa Turussa.

Leikimme, että Roomassa on jo lämmin ja pukeuduimme koko reissun ajan liian vähiin vaatteisiin. No, mutta hei, Roomassa kuuluu olla tyylikäs. Italia on tyylikäs maa!

Reissumme pakollinen nähtävyys oli Colosseum. Neiti E totesi: ”Mä en tiennyt, että se on noin pieni!” Se siitä historiallisesta ihmeestä sitten…

Kyllä se silti oli vaikuttava ja kaunis.

”Maksetaanko me sinne sisälle sen takia, että saadaan otettua perinteiset peukku ylöspäin ja peukku alaspäin -kuvat?” Maksettiin.

Matkalla Rooman perinteiseen hipsteri-ravintola-kuppila-opiskelija-täällä_on_kaikki-kaupunginosaan: Trastevereen.

Alkuillasta istuimme kirjojen keskellä juomassa kuohuviiniä. Trasteverestä löysimme reissumme aikana sekä aivan ihania paikkoja että ihan kamalia paikkoja. Se on oikeastaan tuurista kiinni. Hintataso ei ole taatusti edullisin, mutta parhaimmillaan paikat ovat niin kivoja, että se ei haittaa.

Söimme huonossa ravintolassa Neiti E:n syntymäpäiväillallisen, joten Neiti E halusi siirtyä jonnekin muualle syömään synttärikakkua eli tiramisua. Löysimme paikan, jossa tarjoilija sanoi meille: ”Tilasitteko te vain tiramisua ja kuoharia? Mä rakastan teitä!” Kyllä! Se oli hieno päätös hienolle päivälle.

Kiitos neiti E ja neiti H upeasta päivästä Roomassa!